Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt sitä suurta välimatkakammoa, jota esiintyy treffipalstalla asioivilla naisilla. Meitä lesbojahan on hieman kauempanakin Suomessa kuin ainoastaa Helsingissä tai sen välittömässä läheisyydessä, mutta täältä periferiasta huomatuksi tuleminen on vähintäänkin haasteellista. Jopa lähes mahdotonta. Olen saanut 'pakit' heti siitä syystä, että olen liian kaukaa. Täällä taas lesbotiheys on sen verran harvempi, että hieman kauempaakin tapailu ei tunnu ongelmalta, jos fiksu nainen löytyy. Onko se 'toisoille treffeille muuttokuorma' syynä, että etäisyys tuntuu niin ongelmalliselta vai missä se ongelma on?
Välimatka (liian) pitkä on?
Kilometrit
25386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Missä päin asut? Jos kertoisit paikkakunnankin?:) Itse olen todella pieneltä paikkakunnalta ja monesti kuuluu tuon "välimatka on liian pitkä" olen sitä mieltä, jos tahtoa ja rakkautta toista kohtaan on, välimatka ei ole este vaan hidaste! :)
Itäisessä Suomessa - kaukana kaiketi etelästä.
Oletko itse aloittaja valmis reissaamaan joka viikonloppu Helsinkiin ja takaisin sekä kustantamaan omat matkakustannukset? Olisitko itse valmis muuttamaan sieltä korven keskeltä Helsinkiin ex tempore, vaikka sinulla olisi työ, opiskelut, sukulaiset ja kaverit sekä mahdollisesti jokin pysyvämpi asunto siellä korven keskellä? Olisitko valmis uhraamaan koko elämäsi jonkun satunnaisen treffikumppanin takia? Olisitko itse valmis muuttamaan täysin tyhjän päälle vailla asuntoa, ystäviä, työpaikkaa, opiskeluja, ystäviä jne. ?
Muuttamaan? Se on siis taas tämä 'toisille treffeille muuttoauto'. Jos vaikka aluksi seurustelisi jonkin aikaa. Ja kyllä ihmiset tosiaan muuttavat. Työn perässä olen mennyt ristiin rastiin Suomea. Ja taisi joku nainenkin joskus mukana mennä. Kaikki ei voi kotoaan yhteen paikkaan loppuelämäkseen perustaa.
Et siis vastannut kysymykseen, eli olisitko valmis reissaamaan itse joka viikonloppu tai jopa keskellä viikkoa Helsinkiin kustantaen joka kerta omat matkasi? Olisitko?
Jos meinaa, että treffailee sellaista typykkää, jonka kanssa ajatteli jotain pysyvämpääkin rakentaa. Jos haluat jotain pysyvämpää rakentaa, niin tottakai jossain vaiheessa tulee eteen se, että muutatteko yhteen tai edes lähemmäksi toisianne vai haluaisitko tosiaan Itä-Suomesta reissata joka ikinen viikonloppu tai jopa arkipäivä Helsinkiin?
Minkä takia yhden vain yhden pitäisi olla valmis reissaamaan joka viikonloppu eikä toisen? Kyllä Helsingistä pääsee Itä-Suomeen vai etkö ole koskaan kehä 3:sen ulkopuolelle matkustanut?
Juuri näin! Tie kulkee kahteen suuntaan.
On hieman typerää vaatia toiselta sitä, mitä itse ei ole valmis tekemään. Toisaalta, jos aloittajalle matkustaminen ei ole mikään este, niin minkä takia hän ei itse matkustele Helsinkiin vaikka viikon jokaisena päivänä? Täällähän niitä potentiaalisia naisia varmaan todennäköisesti enemmän on. Jos muuttaminenkaan ei ole mikään este, niin minkä takia hän itse ei muuta Helsinkiin?
Mutta olisitko itse valmis matkustelemaan? Olisitko? Veikkaanpa, että et. Haluaisit vain, että se toinen matkustaisi sinun luo, mutta sinä et hänen luo.
Kyllä olisin. Matkustan muutenkin.
LOL! Mahdoton tarve muuttaa näyttää täällä tosiaan olla.
Ei ole tarve näyttää yhtään mitään. Kirjoitat ja ihmettelet, että missä ongelma on. Sitten kun sinulle vastaan, niin loukkaannut=) Etkö uskalla kohdata asioita sellaisina kuin ne on? =)
Se vaan, että toiset uskaltaa kohdata ne elämän reaaliteetit jo aikaisemmin, jotkut vasta sitten kun on pakko, jotkut ei edes silloinkaan. Ei siinä mitään, jos tykkää ihan sokkona matkustella vaikkapa joka päivä Kiinaan, niin siitä vaan. Voipi olla joku päivä vastassa se, että kumpi muuttaa Kiinaan vai muuttaako toinen Suomeen, vai reissataanko joka päivä Kiinaan edes takaisin.
Ei siinä myöskään mitään, jos haluaa viettää juuretonta kiertolaiselämää, niin siitä vaan=) Toki toiset miettii ensin ja sitten vasta tekee, toiset taas tekee ja sitten miettii. Voithan sä vaikka lähteä tapaamaan pontentiaalista treffikumppania Kiinaan asti ja sitten vasta todeta, että ohhoh, ei ketään tullut edes vastaan tai että ohhoh, eipä se ollukaan musta kiinnostunut tai ohhoh, eipä se ollutkaan kiinnostava. Jokainen tyylillään ja kantapään kauttaa oppii=) Onnea vaan matkustamiselle=)
Miksi kysyä jotain ongelmaa palstalla ja odottaa siihen vastauksia, jos siedä minkäänlaisia eriäviä mielipiteitä. Taitaa olla ihan keskenkasvuisten teiniprovojen palsta.
Mä ainakin olen kaukosuhtees. Toki vast vuosi tulee joulukuussa, mut joka viikonloppu nähdään! Välillä tosi raskasta, väsyttää ja ikävä on kova. Tuntuu että viikonloput vilisee silmissä...
Kaukosuhteessa hyvä puoli on, että omaa-aikaa on paljon. Kerkeää ja saa tehdä paljon omia juttuja. Huono puoli on sitten se jatkuva ikävän tunne ja se ettei pääse toisen viereen koska vain.
Tuntuu joillekkin olevan liikaa kahvikupposellakin käynti samassa kaupungissa.
Yleensäkkin tapaaminen.
Kaukosuhde on toisaalta kiva, pääsee tutustumaan toisen ympyröihin ja voi esitellä omia ympyröitään...= Ihan tarkotin elämänpiiriä. Tunnetusti lepakoilla on kieroutunut mielikuvitus ;P
Elämäntilanteet voivat vaihdella. Itse olen työn ja muun takia kiinni 7 pv viikossa täällä missä nyt satun olemaan. Kuinkahan järjestäisin kaukosuhteeni?? Kävisikö vain toinen osapuoli luonani, pyörisi jaloissa kun käyn töissä samaan aikaan?
Turha urputtaa, joskus on kaukosuhde mahdoton toteuttaa, kun ei voi odottaa että toinen osapuoli suostuu mihin tahansa. Tosiasiat on uskallettava tunnustaa. Elämä on....
Saattaa olla, että tuolla asenteella voi olla vaikea saada ketään lähempääkään 'pyörimään jaloissa'.
Kaikki eivät ole kevytkenkäisiä, adhd-hepsankeikkaa-bimboja vailla sitoutumista ja elämän suuntaa, lukuisia seikkailusuhteita, matkustamista, päihteitä.. Jos on itse sellainen, niin pitää etsiä samanmoinen. Typerää urputtaa, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin itse.
Hyvänen aika, päihteetkin tähän muka liittyy! Puratkohan nyt ihan vaan jotain omia traumoja tässä..? Kyse on käsittääkseni tavallisesta deittailusta vaan..
Niin... miksei vois vaan huvin vuoksi treffata sen ekan kerran? Lähtis seikkailumielellä vaikka Itä-Suomeen tai niinkin kauas kuin Helsinkiin. Jos seura alkaa kiinnostaa enemmänkin, niin asioilla on tapana järjestyä, ja jos taas ei natsaa, niin sitten vaan seuraavaan maitojunaan. Mun käsityksen mukaan treffailun pitäis olla hauskaa, eikä mikään haudanvakava juttu.
Ja kyllä, oma naiseni asuu 160 km päässä. Perjantaina nähdään taas :-)
Hyvänen sentään kun kolahtaa kunnolla on muuten ihan sama vaikka pitäisi lentää Kiinaan. Eli kyllä se oikea tyyppi tulee sinne junamatkan päähän. Älkää murehtiko jos jotkun ei löydä perille se kenen täytyy löytää.
Tsemppiä viestin aloittajalle. Joku vastaaja näkyy jumineen tiettyyn näkökulmaan, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisivat yhtä rajoittuneita.
Summa summarum, kannattaa deittailla mielummin avarakatseisten kuin mustavalkoisten naisten kanssa. Silloin ei välimatkoilla, ikäeroilla tms pikkuasioilla ole niin suurta merkitystä :-)
Asustelen itä-suomessa,mutta minulla oli ollut kaukosuhdetta kun ei minulle oikein toimii.Siis en halua kaukosuhteita.En koskaan ole treffata edes muualle tai kaukaa :-).Mielestäni,että välimatkoja lähellä tai kaukaa ei pitäisi ongelmia.En itse ole matkustanut piakkoin 10 vuotta.Hyvä niin,että jos teillä mahdollisuuksia eikä esteitä olisi.
Ei oikea rakkaus katso välimatkaa. Kaksi vuotta tuli kuljettua joka toinen viikonloppu 500 km rakkaan luo. Nyt ollaan asuttu yhdessä liki 20 vuotta. Jälkikäteen tuo matkustaminen oli ihan jees. Se odotuksen tunne, kun toisen taas näkee. Minä matkustaisin maan ääriin rakkaani luo.