Haluaisin kysyä teiltä oi rakkaat ihmiset että onko avoimuus kiellettyä suhteessa? Onko tunteellisille ihmisille sijaa tässä maassa enää?
Tuntuu etten löydä koskaan semmoista ihmistä joka hyväksyy minun tunteellisen puolen. Tunnen kaiken niin vahvasti, niin ilon kuin surunkin. Ihastuin erääseen tyttöön ja meillä oli suhde, mutta hän ei pitänyt a)tunteellisuudestani, b)siitä että tykkään puhua asioista suoraan ja kasvotusten. Onko Suomalaisilla yleinen ongelma että asiat jätetään puhumatta, annetaan kivien hiertää jossain alitajunnan pohjukoilla? Mä en tykkää että kaikki ongelmat ohitetaan olkapäitä kohauttamalla. Pitäisikö minunkin muuttua kylmäksi ja kääntää kaikki tunteet vihantunteiksi?
Vai uskotteko että jokaiselle on jossakin joku? Alkaa toivo pikkuhiljaa hiipua.
*Niisk* :/
Tuntuu etten löydä koskaan semmoista ihmistä joka hyväksyy minun tunteellisen puolen. Tunnen kaiken niin vahvasti, niin ilon kuin surunkin. Ihastuin erääseen tyttöön ja meillä oli suhde, mutta hän ei pitänyt a)tunteellisuudestani, b)siitä että tykkään puhua asioista suoraan ja kasvotusten. Onko Suomalaisilla yleinen ongelma että asiat jätetään puhumatta, annetaan kivien hiertää jossain alitajunnan pohjukoilla? Mä en tykkää että kaikki ongelmat ohitetaan olkapäitä kohauttamalla. Pitäisikö minunkin muuttua kylmäksi ja kääntää kaikki tunteet vihantunteiksi?
Vai uskotteko että jokaiselle on jossakin joku? Alkaa toivo pikkuhiljaa hiipua.
*Niisk* :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
..lähtisi pohdintaa vaikka kuinka, mutta yritän nyt lyhykäisesti kommentoida jotain.
Toisinaan herkkä ihminen suojaa itseään olemalla niin jumalattoman suora, että roiskuu, kun rapataan ja roiskuu kunnolla..:) En tietenkään tiedä pitääkö tämä nyt sinussa paikkaansa, mutta noin yleisesti ottaen, saattaa olla näin(kin).
Myös suoruutta on niin monenlaista. Suoruus on sekä hyvä että huono piirre ihmisessä - riippuu ihan siitä, missä yhteydessä ihminen suoruutta käyttää.
Kun kaksi ihmistä kohtaa, niin molemmat vaikuttavat toisiinsa. Syntyy jännitteitä, jotka ovat juuri vain näiden kahden persoonallisuuden välisiä. Näistä jännitteistä sitten syntyy sitä kommunikaation helppoutta, vaikeutta, miten milloinkin. Joku ihminen herättää toisessa vaikkapa halun hyökätä/vastustaa, epäluuloisuuden tms..
Luulenpa että suoruuden sietäminen on ongelmallisempaa kuin herkkyyden sietäminen, vaikka herkkyyttäkin on niin paljon erilaista. On ihmisiä, jotka ovat herkkiä itsessään, herkkänahkaisia ja sekin on herkkyyttä. On myös herkkävaistoisia ihmisiä toisten tunteille, tarpeilla ja on ihmisiä, jotka liikuttuvat helposti.
Ja tuo, että jättävätkö ihmiset helposti selvittämättä asiat ja mieluummin poistuvat näyttämöltä, niin oma vastaukseni on kyllä. Valitettavasti näin on. Mutta toisaalta on asioita, joita ei näemmä voi selvittää, vaikka halua olisikin. Toisen toiveet ovat kohtuuttomat toista kohtaan ja sopua/selvyyttä ei synny. Esimerkiksi näin.
Kysyt että pitäisikö sinun muuttua kylmäksi ja kääntää kaikki tunteesi vihantunteeksi. Jos todella olet herkkä ihminen, niin tiedät ettei tuo onnistu. Tunteita ei niin vain voi muuttaa, ei itseään/ominaisuuksiaan. Itsevihaan kyllä herkkäkin ihminen välillä sortuu, mutta onneksi se on väliaikaista.
Nämä olivat nyt minun mietteitäni. Jonkinlaisen neuvon tapaisen antaisin sinulle. Ole rehellinen itsellesi.
Kiitos kommentistasi. Kiva saada eri ihmisiltä uusia näkökantoja... :)
Ole onnellinen, että sinulla on kyky olla rehellinen niin tunteissasi kuin muissakin asioissa. Itse olen hyvin samanlainen: asiat pitää selvittää, oli ne hyviä tai huonoja, eikä jättää sisälle hautumaan ja aiheuttamaan vielä suurempia ongelmia. Ja kyllä, tunteiden näyttäminen on monille suomalaisille hankalaa. Paitsi humalassa firman pikkujouluissa.
Ja avoimuus yleensä, varsinkin parisuhteessa, on mielestäni kaiken a ja o. Miten kukaan voi sanoa rakastavansa toista jos ei kestä kumppanin aivan siedettäviä ominaisuuksia (esim. tunteenpurkaukset)?
Kuule, olet oman elämäsi tärkein ihminen ja jos et jollekin kelpaa sellaisena kuin olet, anna olla. Toisten takia ei kannata alkaa muuttaa itseään, siitä kärsit vain sinä. Ole oma ihana tunteellinen itsesi äläkä luovu toivosta. Se oikea osuu kohdallesi kun sitä vähiten odotat. :)
Kirjoituksesi kuulosti valitettavasti hyvin tutulta.
Minullakin oli suhde ihmiseen, joka ei kestänyt tunteideni näyttämistä ja senpä vuoksi lopetti suhteemme. Eihän se voi olla väärin, jos haluaa näyttää toiselle, että välittää oikeasti! Tietysti sellainen yksipuolinen toisessa iilimatona roikkuminen varmasti alkaa tympiä pikku hiljaa, mutta minä taidan olla ihastuneena sitten ihan toivoton. Satuttaahan se itseäänkin, kun huomaa, ettei saa vastakaikua tunteilleen.
Asioista pitäisi myös pystyä keskustelemaan. Eikös se suhde rakennu yleensä rehellisyydelle ja silloin ainakin minun mielestäni kaikesta pitäisi voida puhua.
Yritän uskoa, että maailmassa on jokaiselle se oikea, mutta entä jos hän onkin toisella puolella maapalloa?
OnlyMe älä menetä toivoasi:) Hauskaa syksyn alkua sinulle.
Ajattelen niin että karkeasti ottaen on vain olemassa perusluonteeltaan niin erilaisia ihmisiä että jos sellaiset suhteeseen ryhtyvät niin vaikeuksia ja sydänsuruja seuraa.
Siis vaikkapa niin että toinen on hyvin läheisyydenkipeä, rakastaa hellyyttä, suukkoja, koskettelua, ja toinen kokee ne aikalailla turhiksi, suorastaan ahdistaviksi. Siinäpä olennainen ero joka tuskin muuttuu koskaan vaikka kuinka rakastaisi... :(
Itse kerron suoraan aina kyllä kaikille että olen sellainen halinalle ja annan ja kaipaan valtavasti läheisyyttä ja hellyyttä ja olen myös hyvin tunteellinen. Niin toinen osapuoli ainakin tietää tämän. Silti samanlaisen löytäminen ei aina ole helppoa, monikin sanoo olevansa sellainen mutta ei sitten käytännössä olekaan, ihan kuin sen sanominen olisi jotenkin trendikästä ja "pakollista" vaikka se ei olisi tottakaan. Muuten vaikuttaa heti kylmältä ja tunteettomalta jne.
Meitä on vain niin monenlaisia. En tuomitse niitä etäisimpiäkään tyyppejä, tiedostan vain että he ja minä emme sovi yhteen vaan molemmat osapuolet kärsivät. Loukkaisi minuakin jos hellyyttäni, joka tulee suoraan sydämestä, pidettäisiin ahdistavana. :( Kurjaa molemmille.
Älä lannistu, vielä sinäkin kohtaat sen ihmisen joka on vain otettu ja onnellinen että olet juuri tuollainen kuin olet! Osaa sitä arvostaa. :D
Sitten on vielä niinkin, että jonkun seurassa on suora, toisen seurassa ei tiedä, miten päin olla. Joskus ei säikähdykseltään saa sanaa suustaan. Herkkävaistoiset ihmiset alkavat myös usein temppuilla, kun heitä epäillään, he menevät hämilleen.
Itse olen hiukan kiusaantunut tästä "herkkyyden yliarvostuksesta". Laitoin sen lainausmerkkeihin, koska koen ettei sillä sillä ole paljon tekemistä niiden ominaisuuksien kanssa, joita itse luen kuuluvan herkkyyteen. Tuntuu, että hyviä ihmisiä ovat ne, jotka itkevät elokuvissa ja halaavat ja suukottavat tavattaessa, ja jopa hysteeriset reaktiot kuitataan usein sillä, että henkilö on "niin herkkä". Järjenkäyttö kertoo tunteettomuudesta ja tunteiden puuttuminen maailmasta on yleinen valituksen aihe.
Katso eteesi, lähelläsi on taatusti monta yksinäistä ja pelokasta ihmistä, jonka sisällä myllertävät tunteet ovat saaneet kippuraan. Ihmisen läpi ei voi nähdä. Hänet voi nähdä vain olemalla itse läsnä, suvaitsevainen ja luottamuksen arvoinen. Ja antamalla aikaa. Ja arvoa. Olemalla varovainen, lähestymällä rymistelemättä, kuuntelemalla. Uskon että kaikilla on tunteita, ne eivät vain avaudu kaikille eivätkä kaikilla yhtä helposti, joillakin ne ovat niin solmussa, etteivät milloinkaan.
vastaus, tarkoitin, sori.
Olen ihan samaa sarjaa. Tunteellinen ja herkkä. Kuten keskustelun avaaja, tunnen todella vahvasti sekä ilon että surun tunteet. Kaipaan valtavasti hellyyttä, silityksiä, suukkoja, kosketuksia... ja annan niitä toiselle. Olisi vain se toinen jolle antaa ja jolta saada hellyyttä!
Samoin olen todella avoin, tahdon selvittää epäselvät asiat itselleni ja toiselle, ja näytän kaikki tunteeni avoimesti. Tietysti pyrin myös olemaan hienotunteinen, otan toisen tunteet huomioon ja lähestyn vaikeita asioita varovasti.
Mielestäni kestävää suhdetta ei voi olla ilman molemminpuolista avoimuutta. Enkä itse voisi olla suhteessa, jossa ei olisi runsain mitoin myös molemminpuolista hellyyttä.
Missä te kaikki avoimet, rehelliset, hellyydenkipeät ja hellät naiset piileksitte?
Niin. Missä kaikki tunteelliset ihmiset piileksii? Mulle ei ole tullut vielä sellaista vastaan. Vain pelureita jotka pelaa kunnes kyllästyy... :/ Ikävä kyllä.
Kiitos kommentistasi... :) Ehkä toivoa vielä on..?