Matkakertomuksia kirjan muodossa

Moniakin.

Yleensä niissä vika, ne on enenpi elämänkertoja, kuin maailman suurinta kaunokirjallisuutta. Lukase Marskin muistelmat, siinä matkailua ja kaikenlaista muutakin kiintoisaa. Noin muuten kiintoisana mainitaan nyt vaikka Vernen Matka maapallon ympäri 80:ssä päivässä. Kertomushan se sekin on, eikä ole muistelmateos :D

=DW=

Kannattaisi tietenkin googlata sen maanosan tai maan tai alueen tai paikan mukaan mistä on lähinnä kiinnostunut reissumielessä.

Olen lukenut kaikki suomenkieliset (tai suomeksi käännetyt) compostela-kirjat, niitä on vino pino - ja ehkä lisää tulee? Mielestäni yleistiedollisesti ja myös kirjallisin ansioin paras ja kattavin on Carl Jacob Gardbergin Santiago de Compostela - Matka apostoli Jaakobin haudalle (Schildts). Paras siitä huolimatta, että Gardberg ei taivaltanut jalkaisin ainakaan koko matkaa niinkuin "asiaan kuuluu". Näin muistelen, lukukokemuksesta on jo aikaa... eli varsinainen repputaivaltajan matkaopas se ei ole. Oikein hyvä sellainen löytyy englannin- ranskan- espanjankielisenä, esimerkiksi.

Jos Pohjois-Espanjan pyhiinvaellusreitistä kulttuurisesti innostuu, niin kirjoja on paljon muitakin.Paulo Coelhon kirja Pyhiinvaellus lienee kuuluisin, mutta kovin fiktiivinen. Kannattaa sekin lukea, totta kai, vaikka parissakymmenessä vuodessa reitin "fiilis" on varmasti tosi paljon muuttunut.

En suosittele mitään, ellen tiedä millaisista kirjoista ja maista toinen on kiinnostunut. Onko tarkoituksena tutustua maahan ennen sinne matkustamista tai lukea kirjoja muuten vaan?

Äkkiä tulee mieleen kirjan nimi, Matkalla Charlien kanssa. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä se kertoo. Pitää miettiä, ellei joku kerro täällä.

No laitetaan sitten yksi klassikko vielä. Erittäin tunnettu matkakertomus, eräs gonzo-kirjallisuuden perusteoksista ja erittäin tunnettu ja suosittu elokuvanakin:

Hunter S. Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa

Mä ite tosiaan pidän matkakirjoja enenpi eläkertakirjoina, matkaoppaat erikseen. Kulttuuria, erilaisia elinympäristöjä, erilaisia tapoja, erilaisia tapoja elää. Usein sitä katoavaa/kadonnutta kansanperinnettä. Jotain, mitä lie kulttuuriantropologiaa. Laitetaan nyt vielä yks klassikko, joka jokaisen kannattaisi lukea.

Vladimir Arsenjev: Dersu Uzala

=DW=

Ei nyt suorastaan matkakertomuksia, mutta jos olet menossa Italian Liguriaan, suosittelen lämpimästi Annie Hawesin kirjoja Extra Virgin, Kypsä poimittavaksi ja Calabrian perintö.

Hawes on englantilainen, joka muutti sisarensa kanssa Ligurian vuoriston peräkylään oliivinviljelijöiden ihmeteltäväksi joskus 80-90-luvulla. Kirjoissa kuvataan hauskasti kulttuurieroja, eikä pelkästään englantilaisten ja italialaisten, vaan myös eri puolelta Italiaa kotoisin olevien välillä.

Yhdestä seikasta on syytä varoittaa: Hawesin kirjoissa syödään koko ajan, joten lukiessa on hyvä olla evästä käden ulottuvilla.

Korfun matkaa taas voisivat pohjustaa Gerald Durrellin kirjat Eläimet ja muu kotiväkeni ja Eläimellistä menoa Korfussa. Kirjat kertovat Durrellin perheen elämästä ennen toista maailmansotaa, ja tärkeässä osassa ovat eläimet, joiden parissa Durrell tekikin varsinaisen elämäntyönsä.

Kolmekin 'matka'kirjaa on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Suurelta osin varmaan siksi, että olen lukenut ne ensimmäisen kerran lapsena tai hyvin nuorena.

Ehdottomasti suurimman vaikutuksen on tehnyt Odysseia.

Sitten eräs kirja joka kertoi pariskunnan ja heidän pienen lapsensa matkasta jossain Afrikan sydämessä. Matka määränpäähän kesti, oppaat, kantajat, metsästäjät ym. kääntyivät takaisin omiin kotimaihinsa ja -kyliinsä satoaikojen tai muiden syiden takia, ja uusia palkattiin matkan varrelta. Melkein kaikki mahdolliset villieläimet vierailivat leireissä, skorpionin tms. löytyminen aamuisin jalkineista oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, jne.. Kirja oli lapsuudenkotini hyllystä ja kavereideni kanssa luimme sen koirankorville, joku lienee jättänyt sen palauttamatta, enkä nimeäkään enää muista.

Kolmas kertoi myös viidakkomatkasta ja elämästä Amazonin alueella. Päähenkilö oli mies, joka lähti lähes tuntemattoman ja vihamielisenä pidetyn heimon alueille, saavutti näiden luottamuksen ja eli heidän kanssaan. Kirjassa oli melko paljon homoseksuaalisuutta, josta en mitään tiennyt enkä oikein ymmärtänyt mistä oli kysymys. Mielenkiintoisinta luettavaa olivat jännittävät ja vaaralliset, päiviä kestävät metsästysmatkat. Tämänkin kirjan olen kadottanut enkä muista senkään nimeä.

Tänä päivänä en juurikaan lue kirjan kokoisia matkakertomuksia, mutta perehdyn kyllä etukäteen uusiin matkakohteisiin ja usein muistin virkistämiseksi/tietojen päivittämiseksi ennestään tuttuihinkin.

Tuhannen ja yhden yön tarinoita (fiktiivinen)
Marco Polon matka

Nää siitä vanhimmasta päästä.
Uudempaa (ei-fiktiivistä) matkakirjallisuutta tulee heikommin mieleen, koska lopetin matkakertomusten lukemisen aikuisiässä.
Romaaneja on pilvin pimein aiheesta, mutta varsinaisia matkakuvauksia luen nykyisin vain blogimuodossa.

Hans Lidman
Samuli Paulaharjun kanssa hän kertoo parhaiten matkasta Pohjois-Maalaisen sielun-maisemaan.
Noiden herrojen jälkeen tuntee turhaksi alkaa lukea maailmoista joista ei ei tiedä mitään syvällisenpää.
Mielestäni ensin pitää matkustaa ja vasta sitten lukea miten muut ovat saman reitin kokeneet.
Muuten menee koko asia vain kirjoittajan kanssa brassailuksi.
Kaikella kunnioituksella tietenkin.

H.