Täyttä teatteria itärajalla

Kaksi perusasiaa tässä kielikeskustelussa vaivaavat minua suuresti:

1) Miksi kysymykseen "Mitkä ovat kaksikielisyyden kustannukset Suomessa?" ei saa vastausta? Tai jos saa, niin vastaus on osapuilleen seuraava: "Kaksikielisyyden hyödyt ovat suuremmat kuin sen kustannukset." Mistähän tämän voi tietää, jos ei edes kustannuksia tiedetä?

2) Onko tutkittu kuinka moni ruotsia opiskellut todella joutuu käyttämään sitä normaalissa työssään ja/tai elämässään? Jos on, niin mistä tutkimuksen tulokset löytyvät?

Tiedän, että molemmat kysymykset katsotaan ns. provoksi nimenomaan Suomen ruotsinkielisten puolella, mutta siitä huolimatta olisi kiinnostavaa tietää miksi näitten perusasioitten kysyminen ei oikein ole sallittua ja vastausten saaminen niihin ei tunnu olevan mahdollista?

Om det sku bli så att tvångsvenskan bort från skolorna och annorstädes i samhället också så sku mången bli arbetslös. Det är svårt för finskspråkiga sannfinnarna att medge att Finland har aldrig varit homogen varken på kulturellt eller språkligt sätt. Vi var över 700 år under kungariket Sverige, och dess historiska arv kan inte glömmas även i östra Finland. Vi var bara 100 år under Ryska kejsardömet och även då var kulturspråket svenskan och eliten svenskspråkig. Och sen då vilja ryssarna russifiera Finland i slutet av 1800-talet så blev det en hel del buller och skvaller vid finnarna, oberoende av om man var svensk eller finskspråkig.