Olen kusipää...

En uskalla luultavasti huomenna mennä kouluun oman kusipäisyyteni, kaksinaamaisuuteni ja idioottimaisuuteni takia. Aloitin seiskaluokan syksyllä ihan uudessa kaupungissa, n. 30 km päästä edellisestä asuinpaikastani, missä koko elämäni sijaitsi: kaverit, kaikki. Olin supervittuuntunut vanhemmilleni muuton vuoksi, mutta kesäloman aikana mietin, että uuteen kouluun meno voisi ollakin ihan siisti juttu. Loin itselleni ns. uuden 'imagon' / persoonan. Päätin: "Uudessa koulussa olen 'badass'tyttö, suosittu ja sanavalmis mutta silti hauska ja ystävilleen lojaali." Uskoin näiden luonteenpiirteiden tekevän minusta suositun ja ihanan. No ei se ihan niin ole sujunutkaan...

Sain kouluun tultuani paljon kavereita ja olin suosittu. Pääsin hetkeksi aikaa suosittujen oppilaiden jengiin, ja sain jopa uuden parhaan kaverin, Ronjan. Ronja oli ihana, hauska, kaunis ja suosittu. Kusetin parille suositulle jätkälle kokeilleeni tupakkaa ja dokaavani. Uskoin tekeväni vaikutuksen. Sitten paras kaverini alkoi hengailla koko ajan koulun suosituimman tytön kanssa, kutsutaan tätä suosittua tyttöä vaikka Johannaksi, ja heistä tuli parhaat kaverit. Vittuunnuin ja puhuin kavereiden kanssa joskus lievästi paskaa tästä vanhasta parhaasta kaveristani, ei siis tyyliin "se on vitun ruma huoralehmä kuolis jo ym.ym.ym" vaan tyyliin "se on nykyään koko ajan vaan Johannan kanssa, ingooraa meidät kokonaan, puhuukin varmaan musta paskaa, oon iha kyllästyny siihen".

Sana siitä, että puhuin paskaa Ronjasta, on levinnyt koulussani, ja tänään Johanna tuli naama punasena karjumaan mulle; "VITTU OOT KUULEMMA MENNY JAUHAA KUNNOL PASKAA RONJASTA, KAIKKI ON TULLU PUHUU MEILLE ET KUULITTEKS ET VENLA (minä) SE RUMA LÄSKI PUHUU HUOLEL PASKAA RONJAST KOKO AJAN, JÄTÄ SE RAUHAAN SAATANA TAI VANNON ET SUL TULEE MENEE HUONOSTI" ja sit Johannan poikaystävä ja sen porukat, kaikki supersuosittuja ja myös Ronjan läheisii frendejä, tulee siihe huutelee et: "Nii onks ny hyvä fiilis hä, vittu oot nolis ei saatana ym.ym." Poistuin tilanteesta itkien, ja juoksin kavereideni luokse. Ne siinä sit lohdutteli. Koulun jälkeen Ronja tuli mun luo tyyliin "Oot sit menny puhuu must paskaa kuulemma" ja hymyilee ilkeesti, aloin itkemään ja pyysin sitä istumaan mun kanssa käsityöluokan viereisille penkeille ja selitin ummet lammet kaikkee paskaa siitä miten ennen oltiin niin läheisiä ymymymymymym. Lopulta erottiin väleissä, ja kun kysyin Ronjalta "Onks tää asia nyt siis selvitetty?", hän vastaa: "Jos et oo menny siis puhumaan musta paskaa, niin on." Ja sit nyökyttelin ja poistuin... Mut ongelma on se et kyllähän puhuin!

Ja nyt en uskalla mennä kouluun, koska Johannan poikakaveri ja sen frendit oli puhunu koulun jälkeen porukal siitä miten ruma ja lihava bitch olen ja et ne järjestää mulle hankaluuksia. Oon ihan kusessa ja itkenyt koko illan. Mitä teen ?!?!!?! Kiitos jos vastaatte ja luitte koko järkyttävän pitkän romaanini, amen!