Vihdoin syntyi kauan kaivattu ja yritetty vauva.
Ekoja päiviä pojan kanssa kotona ja musta tuntuu etten mä osaa,pärjää,kykene...
Onko tuttua jollekkin?
Ikää mulla on jo 30.v ja vauva tosiaan on haluttu.
Nyt mä vaan en enää yhtään luota omiin kykyihini vaan mietin oliko koko vauva sittenkin virhe.
Toisaalta pärjäähän monet teiniäidit tai huumehörhötkin vauvojensa kanssa.
Miksi en siis minäkin?
Pelottaa vaan niin ettei vauvasta osaa nauttia.
Ekoja päiviä pojan kanssa kotona ja musta tuntuu etten mä osaa,pärjää,kykene...
Onko tuttua jollekkin?
Ikää mulla on jo 30.v ja vauva tosiaan on haluttu.
Nyt mä vaan en enää yhtään luota omiin kykyihini vaan mietin oliko koko vauva sittenkin virhe.
Toisaalta pärjäähän monet teiniäidit tai huumehörhötkin vauvojensa kanssa.
Miksi en siis minäkin?
Pelottaa vaan niin ettei vauvasta osaa nauttia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuttu tunne :) itsestäni tuntui ihan samalta, kun tulin laitokselta kotia ja jonkin aikaa sen jälkeen.
Ehkä tuon tapaiset tuntemukset ovat ihan tarkoitusellisia. Ehkä sen kautta opimme huomaamaan, milloin lapsella on hätä. Tuo tunne tekee meistä äideistä niin herkkiä tunnistamaan oman lapseme tarpeet. Kai siinä kehittyy se äidinvaisto ;)
Voimia ja jaksamisia uuden perheenjäsenen kanssa
xxx
lisäksi joku tuttuni heitti ilmoille ajatuksen, että lapselle on paljon parempi hieman epävarma äiti (joka kyseenalaistaa omia tekemisiään ja seuraa lapsensa vointia) kuin "superäiti" joka ei vaivaudu miettimään mitä tekee ja miten koska on varma, että tekee kaiken täydellisesti. Olet siis herkempi ymmärtämään myös sen, että ei ole olemassa yhtä ja ainoaa hoitokaavaa joka pätisi jokaisen lapsen hoitoon.
Ai niin, onneksi olkoon :)
Tyypillistä, että elämänmuutos aiheuttaa stressiä ja masennusta. Ajan kuluessa asiaan tottuu, ja elämä alkaa taas maistua. Jollei ala, on masennuksen takia syytä mennä lääkärille.
Epävarmuuden tunteet kuuluvat asiaan. Nyt sinun täytyy vaan luottaa itseesi. Sinä olet parasta mitä vauvalle on tapahtunut ja tiedät varmasti parhaiten mikä on hänelle parasta. Jos jokin ei mene niinkuin haluat mieti mitä voisit tehdä toisin. Neuvolasta, netistä ja lehdistä saat vinkkejä lapsen hoitoon, mutta kaikki lapset ovat yksilöitä ja vain äiti tietää parhaiten, se on varmaa !!
Ekat viikon uuden vauvan kanssa on tosi raskaita. Kaikki vatsan murinat ja itkut kitinät ihmetyttävät. Mitä tämä tarkoittaa? Onko vauva vakavasti sairas? Osaanko hoitaa häntä vai kuihtuuko hän hiljaa pois?
Huolehdin ihan hirveästi kaikenlaista. Ahdisti elämän ennustamattomuus ja vapauden menetys.
Vähitellen, päivä päivältä ennustettavuus lisääntyy ja vauvasta osaa nauttiakin. Nyt vauvani on kaksi kuukautta, ja jonkinlainen päivärytmi on muodostunut ja itkun sävyt opittu. Lisäksi tuntuu hyvältä huomata, että vauva kasvaa ja kehittyy hyvin eli ei se hiljalleen kuihdukaan pois. Ne ovat tiukasti kiinni elämässä heti synnyttyään! Vaikka ovatkin niin pieniä ja tarvivat paljon syliä ja läheisyyttä.
Hei, halusin kertoa sulle, että olet varmasti lapsellesi paras mahdollinen äiti.
Älä liikaa mieti, osaatko nauttia vauvastasi. Tehän vasta tutustutte toisiinne, olette vasta hetken olleet siinä.
Uskon, että olet tehnyt oikean ratkaisun vauvan "hankinnassa", koska olet sitä jo pitkään miettinyt.
Itse olen kahden lapsen äiti, ja esikoista yritimme lähes kaksi vuotta, joten hänkin oli hyvin toivottu. Kuitenkin, kun sain positiivisen raskaustestin tuloksen, oli ensimmäinen ajatus; voi kauheeta, mitä me ollaan tehty..
Jotenkin tuntui, että lapsen yritys oli niin iskostunut mieleen, että kun todella olinkin raskaana, iski hetkellinen paniikki.
Uskon kyllä sinun kykenevän hoitamaan lastasi, koska kaikesta päätellen olet kunnollinen ihminen. Lähdithän kuitenkin pohtimaan pahaa mieltäsi itsesi ulkopuolelle.
Kunhan vauva hiukan kasvaa (joka käy muuten tavattoman salakavalasti) ja alkaa tunnistaa sinut ja hymyillä, olen varma, että viimeistään silloin huomaat, ettei vauva ollut virhe.
Luota itseesi, lähde rohkeasti liikkeelle vauvan kanssa ( kunhan säät sallivat ) ja ennen kaikkea; ole vauvalle oma itsesi. Hän huomaa, jos teeskentelet olevasi jotain muuta kuin olet.
Rauhallista syksyä sinulle ja pojallesi, toivottavasti olosi helpottuu.
Kiitos kaikille tuesta ja asiallisista kommenteista.
Kyllä tämä tästä kun saa taas arjen rullaamaan.
Hyvää syksyä kaikille.
Muista sitten kun ihmisiltä alkaa satelemaan neuvoja ja kummasteluja hoitotapoihisi liittyen, että SINÄ lapsesi äitinä tunnet juuri tämän lapsen tarpeet parhaiten. Älä siis lannistu siitä, että neuvoja saattaa tulvia -eikä kaikki neuvot edes täytä hyväntahtoisuuden määritelmiä. Luota intuitioosi, siihen mitä sydämesi sanoo ja miltä sinusta tuntuu. Ja vaikka vauva olisi kova itkemään eikä muutamiin viikkoihin "antaisi yhtään positiivista palautetta" kaikesta vaivasta, silti sinun osoittamasi rakkaus ja huolenpito ovat hänelle kullanarvoisia ja tuovat hedelmänsä näkyviin ehkä vasta aikojen kuluttua.
Ei siitä vauvan kanssa olemisesta välttämättä aluksi nautikkaan! Itselläni meni varmaan ainakin kuukauden verran ennen kuin aloin vähän rentoutumaan ja osasin nauttia muutamista pienistä hetkistä. Vasta kun vauva oli noin puolivuotias pystyin täysin rehellisesti sanomaan että lapsi oli todella minulle se rakkain ja ihanin asia maailmassa. Sitä ennen kannoin liikaa huolta kakien maailman pikkuasioista ja odotin itseltäni liikoja. Ajattelin että minun täytyy olla iloinen ja leikkisä kotiäiti joka hoitaa kaiken, siivoaa, tekee ruuat, leikkii lapsen kanssa, ulkoilee paljon ja tekee kaikkea sitä mitä luullaan kuuluvan onnelliseen vauvaelämään. Olin kuitenkin kipeä ja väsynyt pitkään (tyttö syntyi sektiolla ja ensimmäiset kaksi kuukautta itki koliikkivaivojaan). Mutta kun osasin luovuttaa ja olla juuri sellainen kun halusinkin ja tehdä asiat niinkuin kykenin niin asiat alkoivat pikkuhiljaa luistaa ihan omalla painollaan.
Kyllä se tunne sieltä alkaa hiipimään! Teet sen minkä pystyt ja osaat ja pyydä rohkeasti apua jos tuntuu että olet epävarma. Ennakkokäsitys on useimmiten aina erilainen kuin todellisuus joten päästä niistä irti ja elä ihan päivä - taikka vain tunti kerrallaan.
Ei muuta kun tsemppiä ja jaksamista syksyysi! :)