Tässä minä herään ja ajattelen. Havahdun ja olen. Etkä usko vaikka näetkin, että olen, ja aurinko nousee. Ja minä nousen auringon kanssa, ja sinä odotat että niin teen, koska on aamu, vaikken minä olekaan sinulle todesti.
Vaikkei sinulla olekaan aamu, vaan päivä, tai ilta, tai yö, tai muu aamu. Eikä sama aurinko tai sama maanpiiri. En minä lopu olemasta vaikket sinä katso, vaikka käännät päätäsi, vaikka suljet silmäsi.
Olen enemmän.
Enkä olisi sinulle totta, vaikka vuotaisin verta tai kiroilisin. Vaikka kuvailisin, kuinka teot muuttavat minut ja minusta tulee toisten ajatus, vaikka menisin peiton alle pimeään ja pelkäisin sinua ja ajatusta, joka pakenee ohi valvonnan, joka saa minut uskomaan sinua, ettei minua ole.
Että olen harhaa.
Erehdyt.
En ole milloinkaan tuntenut ketään, joka ei olisi ikinä piiloutunut leikillään tai kadotakseen toisilta, koska haluaa hetkeksi kadottaa kaiken muun paitsi itsensä. Minä poistun peiton alta, vaikka se onkin painava, vaikka sitä on vaikea ajatella vähäiseksi.
Mutta sinä piiloudut minulta, katsot minua pimeästä.
Älä silti oleta mitään, en tee mitään oletettavaa. Ole vain kaikkein aistein siinä missä tapahtuu, niin minäkin olen.
Ja sitten kun lakkaan, minulla on niin hiljaista, että siihen voisi piirtää.
R.K
Vaikkei sinulla olekaan aamu, vaan päivä, tai ilta, tai yö, tai muu aamu. Eikä sama aurinko tai sama maanpiiri. En minä lopu olemasta vaikket sinä katso, vaikka käännät päätäsi, vaikka suljet silmäsi.
Olen enemmän.
Enkä olisi sinulle totta, vaikka vuotaisin verta tai kiroilisin. Vaikka kuvailisin, kuinka teot muuttavat minut ja minusta tulee toisten ajatus, vaikka menisin peiton alle pimeään ja pelkäisin sinua ja ajatusta, joka pakenee ohi valvonnan, joka saa minut uskomaan sinua, ettei minua ole.
Että olen harhaa.
Erehdyt.
En ole milloinkaan tuntenut ketään, joka ei olisi ikinä piiloutunut leikillään tai kadotakseen toisilta, koska haluaa hetkeksi kadottaa kaiken muun paitsi itsensä. Minä poistun peiton alta, vaikka se onkin painava, vaikka sitä on vaikea ajatella vähäiseksi.
Mutta sinä piiloudut minulta, katsot minua pimeästä.
Älä silti oleta mitään, en tee mitään oletettavaa. Ole vain kaikkein aistein siinä missä tapahtuu, niin minäkin olen.
Ja sitten kun lakkaan, minulla on niin hiljaista, että siihen voisi piirtää.
R.K
Vastaukset 8
Vanhimmat
Loistavaa.
Luin tekstisi monta kertaa. Kerrankin tällä palstalla sellaista tekstiä, johon jää koukkuun :)
Kiitokset.
Kiitoksia itsellesi mukavasta palautteesta :)
http://www.youtube.com/watch?v=4zLfCnGVeL4
Yksi innoittaja tälle tekstille. Kuin myös Kai Niemisen runo; Sinä tiedät että. Kirjasta perimmäisten kysymysten äärellä.
Olenkohan nyt harhaa. Tämä teksti teki vaikutuksen. Oletko nainen vai mies?
Et ole harhaa, mutta joku voi tiedostamattaan uskoa niin :D. Kiitoksia.
Keski-ikäinen nainen.
Runosi on kaunis ja herättää paljon ajatuksia.
http://www.youtube.com/watch?v=vyFkPd6fEuI&list=RD024c36SP_bCQ0
Kiitoksia paljon :)
http://www.youtube.com/watch?v=8F1JIHsuNTo