Minun mielestä ihmisen suurimmat vahvuudet ovat, pelko, kateus ja ahneus, tuossa järjestyksessä.
Kuolemanpelko on elämänperusta.
Sitten tulee pelko toimeentulosta. Kun se on kunnossa, mukaan tulee kateus ja ahneus, jota hillitsee kasvojenmenettämispelko.
Näin se vaan on, ilman pelkoa, ihminen on heikko.
Kuolemanpelko on elämänperusta.
Sitten tulee pelko toimeentulosta. Kun se on kunnossa, mukaan tulee kateus ja ahneus, jota hillitsee kasvojenmenettämispelko.
Näin se vaan on, ilman pelkoa, ihminen on heikko.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Riippuu kohteesta, jos kohde on oikea, on pelkokin oikea,
mutta jos pelkäät omia harhakuvitelmiasi, silloin se on heikkous.
Sitä kun alkaa miettimään, useimmilla on mitä kummallisempia pelkoja pelkoja.
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta kyllä se aika paljon pelkoja poistaa, niitä aiheettomia.
Nimenomaan niin, sillä oikea tieto, tosiaioiden tunteminen vapauttaa turhasta pelosta.
Mitä hyötyä on kuolemanpelosta.
Minä en sitä tunne. Jos tunnen pelkoa, pelkään ajanjaksoa, joka minut kuolemaan johdattaa. Pelkään kipua ja tuskaa, tietoa, että huomenna viikatemies minut niittää.
Tai tiedottomuutta.
Tunnen muutaman ketjupolttajan.
Ei ollut kuolemanpelkoa kunnossa ollessaan.
Mutta kun maailma alkoi sopia pikkutakin kauluksen ympärille, niin kuolemanpelko tuli kuvioihin, ja tupakointi loppui.
Kuolemanpelko saattaa terävöittää toimintaan mutta vaarana on jossakin tilanteessa ylilyönti.
Hengenvaaraksi koettu uhka edessä eikä pakenemismahdollisuutta.
Samoin vakavaksi koettu terveydellinen uhka voi johtaa itsesuojelun ylimitoitukseen.
"Vedän vielä pari kertaa täysillä, ettei taatusti enää tarvitse varoa".
Huom! En ole koskaan monottanut mutta olen kerran saanut tennaria kulmaani.
Vaikka en olekaan "ins allah" sakkia niin esimerkiksi syöpääni suhtaudun fatalistisesti. Lääkärit tekevät minkä pystyvät ja toimin itse ohjeiden mukaan.
Turha puristella kiveksiään koska se ei auta tippaakaan.
Päin vastoin. Pilaisin vain oman elämäni!
Kompataan. Homma perustuu pitkälle pelon varaan.
Ihmisellä yks ongelma, siis rotuna. Sillä ei ole muuta pelättävää elukkalajia, kuin itsensä. Siis nykyisin. Aiemminhan ihmisellä oli luontaisia vihollisia kaikki paikat täynnä. Kun ihminen siinä evolution myötä kehittyi ja samalla lisääntyi kuin kanikka, tilanne on nykyisin mun mielestä luonnonvastainen.
Sitä varten on tietenkin kehitelty kaikenlaisia satuolentoja, joulupukkeja, hammaskeijuja, jumalia. Mutta ihmisellä nyt ei yksinkertaisesti ole muuta todellista pelättävää, kuin itsensä.
Tästä ei hyvä seuraa.
=DW=
Ihminen on kekseliäs.
On sen joku laskenut, paljonko laitetaan sotavarusteluun vuodessa, ja ihan turhaan..
Mitä kehittyneempi yhteikunta, sitä enemmän se pelon varassa pyörii.
Herran pelko on viisauden alku.
Herran pelko kylläkin osoitus heikosta itsetunnosta ja auktoriteettien kaipuusta. Paras esimerkki uskikset, jotka ovat uskovinaan satuhahmoihin.
=DW=
Se on vallan halua, ei pelkoa.
Ei se ole viisauden alku, vaan sen lopunkin menetys.
Jos taas uskoo, se on rakkautta eikä pelkoa rakkaudesta
Pelko saattaa johtaa äärimmäisiin, jopa liioiteltuihin toimenpiteisiin.
Kerran on ollut pienestä kiinni, etten ampunut ihmistä.
Harmittomampia ovat tilanteet joissa "varmistetaan", ettei riitakaveri kykene jatkamaan sessioita.
Minä olen elänyt nin tasapaksua elämää, etten tuonkaltaisiin tilanteisiin joutunut.
Näillä nurkilla enempi puukko heiluu, kun pelätään toista.
Tuliasetta käytetään sitten itseä kohti, Kai itsemurhiin jonkinasteista pelkoa liittyy.
Yleensä saaliseläimen selviytymiskeino on pelätä petoja, mutta joskus kannattaa lyöttäytyä vihollisleiriin.
http://www.youtube.com/watch?v=04RZrf3-Mgo
Siinä vihollisleiriinlyöttäytymisessä on hankala puoli, jos et ole hyödyllinen, niin saaliseläin syödään, tai heitetään pakkaseen, jos se on pahanmakuinen, tai muuten niin luiseva, ettei sitä voi syödä.
No sitten jos ihmisiin viittaat olemme laji joka alkaa syödä toisiaan koska me tajuamme sisäisesti määrämme suuruuden ja selvitytymisvietti kasvaa.
Me kyllä taistelemme täysin väärin asein kuten näemme käytännöstä.
Ajattelin että jokaisella on oma sisäinen eläimensä, jossa toiset ovat saaliita, toiset petoja. Useimmiten elelemme rauhanomaisesti rinnakkain...
MIkäköhän eläin sitä sitten olisi... pitäisi tehdä eläintesti.
http://www.hs.fi/viesti/elaintesti_aloitus
Ja minun tulokseni oli:
"Olen metsäjänis! En malta pysyä paikallani, mutta toisaalta säikyn helposti uusissa ja uhkaavissa tilanteissa. Jaan helposti toisten mielipiteet kahtia, etenkin kun minulla voi olla omituisia tapoja."
Heikkous se ainakin näin vanhalla iällä on. Tuli työasioista taannoin erimielisyyttä, ja laskin että voin aivan hyvin jo jäädä pois työelämästä. Yhtä lisähommaa minulle tyrkytettiin päälikkötason päätöksellä, mutta sanoin että en sitä tee. Antakaa vaikka lopputili.
Autua on siis tilanteeni, kun tietävät että rahan kannalta voin lähteä eläkettä odottelemaan vaikka heti.
Kyllähän sitä pitäs olla avoin uusille asioille, mutta kun ikää tulee, kaikki uusi alkaa tuntua tuskaiselle.
Siihen totutteluun menee aikaa, ja kun on päässyt perille, tulee uudet mallit.
rini vastaus saneerauksen alettua tarjottuun hommaan eläkkeelle siirtymisen vaihtoehdoksi naurattaa minua vieläkin, niin pontevasti tuo reipas pohjalaistyttö ( 59 v.) sen sanoi:
" Niin köyhä minä en ole!" :D
Tuo olisi ollut tylsää sähköistä paperityötä. Sellaista olen aiemmin tehnyt ihan tarpeeksi.
Kerrankin voin sanoa että en tee koska ei kiinnosta.
Varsinainen työni on kuitenkin aivan muuta. Tuon selkkauksen seurauksena ilmoitin, että saatan lähteä talosta ensi syksynä. Seuraajani valinta jämähti paikalleen. Tietävät, etten jätä opettelevaa seuraajaani liriin, vaan jään taloon ainakin niin pitkään että hän pärjää. Käytännössä osa-aikaisena eläkeikääni asti.
Minä jäin kyllä tukevasti taloon, mutta vastasin esimiehelleni, kun hän sanoi että minulle nakitetulla työllä on ryhmäpäällikkömme suostumus, että olkoon vaikka toimitusjohtajan suostumus, ei kiinnosta.
Tuopas olikin jämerä kirjoitus.
Minusta kyllä suurin vahvuus on rakkaus.
Sitten tulee itsensä tunnistaminen ja kyky kuulla sisintään.
Sitten kolmanneksi voisin laittaa vaikkapa vastuun.
Pelko on terve mutta se liiallisena estää terveen järjen käytön ja näytön,
se jumittaa ihmisen eikä se kehity, olen itseni kautta tämän oppinut.
Kateus on osa luonnetta eikä paha jos senkin osaa 'kanavoida.
Ahneus on mielestäni aina jonkun puutteen ilmeneminen,
sillä haetaan jotain itsestään puuttuvaa eikä sillä sitä koskaan saa.
Mä yhdyn tähän, Vantaannainen. Olen itekin elänyt sellaista elämää missä pelko oli niin suuri että lähinnä ahdisti. Kun pelkää tarpeeksi, siitä tulee vallitseva olotila, ja sellainen lamauttaa.
Ainut tunnetila mikä on rajaton, on rakkaus. Mikä tahansa tunne voi ottaa liian osuuden elämästä, ja jyrätä kaiken muun. Ei niin haittaa jos rakkaus jyrää :)
Rakkaus on katoavaista, mutta pelko on pysyvää.
Hyvä arvojärjestys Sinulla.
Se vaan ahneus näyttää yleistyvän, mitä kehittyneemmäksi yhteiskunta tulee.
Toinen rakkaudenjulistaja sitten heti perässä.
Tässä jo menee sanattomaksi.
Montako tunnetta sitä ihmisellä on, ja onko rakkaus mikään tunne.
Ei tuu muuta mieleen kun viha ja pelko.
Pelon jalostuneempia muotoja on hätä ja paniikki..
Ei haittaakaan, joten rakastetaan niin vietävästi kuin vain voidaan, JEE
Minä olen kanssa joutunut pelkäämään pitkiä aikoja ja kyllä se on jättänyt minuun vain negatiivista jälkeensä.
Rakkaus ei koskaan katoa kuuelpas kottoni, pyh moiselle ajatukselle.
Ei rakkaus katoa, sen voi kyllä kieltää ja sitä voi paeta ja pelätäkin
ja olla tunnustamatta ja juuri siitä alkaa pahoinvointi.
Koet sen itse kun olet rakkautta paitsi, omaasikin, se ei ole hyvä tunne se.
Pelko on aina olemassa sekin mutta ilman sitä taas voi paremmin muttei sillekään kannata kokonaan kääntää selkää , sekin on senverran ytimessä mutta ei se saa tai saisi olla vallitseva kuten rakkaus joka poikii vain hyvää.
Nautiskellaan elämästä
Ihmispelko kun joku huutaa, vasta ikäihmisenä uskalsin sanoa ettei tarvi kuunnella.
Nähty on sukulaisissa oikeita hirviöitä, jotka tukehduttivat kaikki tunteet.
Rähinällä on taipumus pahentua.
Sitten kun on jotain tärkeää puhuttavaa, eikä uskalla sanoa, he silmät kirkkaina kysyvät mikset sanonut?
Hieno tunne kun näkee jonkun pelkäävän pääsevän koukusta.
Se muuten on sellainen sisäinen riemu kun huomaa omaavansakin voimavaroja joita ei ole vain aina tajunnut käyttää ja näyttää. Tasapainottaa olemista kummasti ja tuntuu että seisookin suorempana senjälkeen.
Ihminen kun voi hallita vain jos on hallittavia.
Joo-o, eipä ole sitten ihme mitä varten on niiin paljon onnettomia immeisiä, jotka pelkäämällä ja kadehtimalla estävät itseänsä näkemästä ja kokemasta mitään avoimesti. Aloittajan laiset elävät ahtaassa karsinassa, jossa oman navan pyöritys on muoaliman tärkein ja vaikuttavin seikka ja aihe. Pelkäävä on kykenemätön ja käpertynyt omaan ahtauteensa, eikä se auta elämässä mitään eikä mihinkään.
Avoin, positiivinen ja vastaanottavainen ihminen ei myöskään sairasta ahneuden syntiä, koska kohtuus on terveyttä ja terveessä ruumiissa asuu terve sielu. Jos kykenet peloltasi tajuamaan.
Minä olen ajatellut, että pelko ja jännittäminen ovat määrältään vakioita. Te kaikki jännitäisitte ja pelkäisittekin hommaa jota minä teen työkseni aivan rauhallisena, jos pääsisitte sitä tekemään - biotunnistusten ym. ym. läpi.
Sen sijaan jännitän ja pelkäänkin sanoakseni aivan väärissä paikoissa. Ihmettelisitte, jos kertoisin missä. Jostakin alitajunnasta tuo tulee, ja vaikea sitä on saada hanskaan.
Nooo, alitajunnasta no. tulee myös se, millä pelko lähtee käpälämäkeen.