Moi! Ennen kun kommaat niin lue tämä tarina:
Kun olin pieni (n. 0-1,5v.) niin meillä oli welsin corgi nimeltä Topi. Topi oli paras kaverini siihen asti kunnes se jouduttiin lopettamaan kesäkuussa 2002. Topi oli siis ystävänäni n. 1,5 vuotta. Samoihin aikoihin heinäkuussa syntyi siskoni. Vanhempani tietysti hoiti vauvasiskoani ja jäin ehkä vähän syrjään. Myös isälleni tuli allergia emmekä voi ottaa uutta koiraa. Olen miettinyt lähiaikoina kuinka kovasti tosiaan kaipaan eläinten luo.
Eli: Voiko tuosta tulla jonkinlainen trauma?? Ja jos voi niin minkälainen??
Kun olin pieni (n. 0-1,5v.) niin meillä oli welsin corgi nimeltä Topi. Topi oli paras kaverini siihen asti kunnes se jouduttiin lopettamaan kesäkuussa 2002. Topi oli siis ystävänäni n. 1,5 vuotta. Samoihin aikoihin heinäkuussa syntyi siskoni. Vanhempani tietysti hoiti vauvasiskoani ja jäin ehkä vähän syrjään. Myös isälleni tuli allergia emmekä voi ottaa uutta koiraa. Olen miettinyt lähiaikoina kuinka kovasti tosiaan kaipaan eläinten luo.
Eli: Voiko tuosta tulla jonkinlainen trauma?? Ja jos voi niin minkälainen??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei se ole trauma, jos tykkäät eläimistä ja haluaisit lemmikin.
Traumahan nyt voi tulla melkein mistä vaan tai sitten ei. Mitä järkeä on edes tollasia pohtia? Ota toki lemmikki, jos sellaisista pidät.
Miekii olen eläinrakas, mutta eihän se nyt mikään trauma ole...
Rakkaan olennon menetys on aina trauma ja tradegia. Traumat kuitenkin kasvattavat.
Olet nyt 14-vuotias? Minä muistan miten itsekin kärsin eläimettömyydestä tuon ikäisenä, meillä ei ollut ollut eikä tullut lemmikkiä lapsuudenkotiini, juuri allergioiden takia. Mietin myös miten syyllistäisin vanhempiani sitten virikkeettömästä köyhästä lapsuudesta, mutta eipä sitä koskaan tullut tehtyä. Sitten kun muuttaa pois kotoa, sitten voi ottaa millaista elukkaa tahansa ja niin minäkin tein. Siinä vain huomasi sitten sitä vanhempienkin väittämää puolta; onhan se lemmikki myös rajoite. Sitten sitä olisi tehnyt mieli juhlia, rällätä ja reissuta, mutta eipäs sitä voinutkaan kun se oma eläintarha oli kämpillä hoidettavana. Paljon ne antaa, mutta paljon ne myös ottaa, sinunkin vanhempasi varmasti tätä sinulle jankuttavat ja usko, kun olet vanhempi ja olet eläimiä itsellesi ottanut, huomaat, että ei ne pirulaiset (isä ja äiti) aivan tyhmiäkään olleet.
Moi!
Mä oon nyt 12 (täytän tammikuun alussa 13) ja mun iskällä on astmaa ja allergiaa, kaikenlaista sairautta ja oli sillä alkuvuodestakin veritulppia keuhkoissa :(
Iskällä on aika paha allergia ja sika monta sairautta ja niihi lääkkeisiin menee tietysti rahaa. Oon kyllä hinkunu jotain esim. sauvasirkkaa mut meillä on kesämökki nii sielläkin olis kiva käydä.... Ja niinku edellinen laitto nii siitähän syyttää vanhempia.
Myös käy TOSI PALJON kateeks kun mun monella kaverilla ja naapurilla on joku koira, kissa, kani tms. En oo kyl äiskälle jankannu vähään aikaa lemmikistä kun se vaan sanoo et: '' jos tahot lemmikin niin mun ja iskän pitää erota.'' Mua suututtaa ja tekis mieli huutaa kun se sanoo noin!
Ja varmaan kun muutan joskus pois niin jos ottaisin lemmikin niin isä ei vois tulla käymään.....
Täytyy varmaan vaan tyytyy elämään loppuelämä ilman lemmikkejä... :( :( :( :(
Harmittaa.....
Ja unohin ekassa laittaa että mun isä on allerginen ja pahasti. Ja ehkä myös vähä mun sisko.
Onko kellään mitään ideaa mikä lemmikki olis hyvä? Sellanen mikä ei aiheuta minkäänlaista allergiaa? Ja myös kestäs matkusteluu?
Käärme ei aiheuta allergiaa perinteisessä mielessä mutta jotkut tosin ovat psyykkisesti allergisia niille. Kesämökille hellepäivänä ajelu tuskin tuottaa ongelmia, nehän pitää lämpöisistä paikoista. Talvimatkailua ehkä sitten jo vähän rajoittaa, ainakin trooppisten lajien osalta. Niitä kun ei paljon passaa esim autoon jättää.
Otapa siis joku viljakäärme tai vaikka booa.
Ei, en usko, että ketomastasi tapahtumasta on voinut jäädä traumaa, kun olit niin älyttömän nuorikin. Itse nään sen vain elämän yhtenä osana. Huonosta kohtelusta ennemmänkin sinua kohtaan voisi tulla tullut helpommin, jos luulen että sinulla on trauma jostakin.
Eikä ole epänormaalia haluta lemmikkiä Todella pahastikkin. Jokainen ihminen kaipaa vierelleen jonkun sellaisen jonka kanssa on ihan erityinen suhde ja eläinten kanssa ystävyyssuhde on muutenkin taianomaisempi kuin ihmisten. Ainakin näin koen itse.
Itse en usko, että lemmikki olisi sinulle niinkään oikea vaihtoehto perheesi allergia-ongelmien ja matkustelun takia, ellei käärme tosiaan olisi sinusta hyvä idea. Niitä ei vain voi pitää sylissä usein, sillä ne kaipaavat omaa rauhaa jatkuvasti. Miten olisi, että alkaisit harrastamaan ratsastua/hevosten hoitoa jossakin lähitallilla?
Kiitos. ei tartte enää vastata