Raatakaa typerykse, luterilainen työmoraali on teitä varten

Olen 35 vuotias mies. Vihaan kirkkoa. En ole tehnyt eläissäni päivääkään rehellistä työtä. Olen koulutukseltani insinööri. Koulutukseen kuuluvan työharjoittelunkin tein sellaisella oppilaitoksen tukemalla harjoitusjaksolla, eli se oli pelkkää puuhastelua. Valmistumiseni jälkeen hain kyllä joihinkin työpaikkoihin, mutten saanut mitään. Jonkin verran se silloin keljutti, mutta onneksi älysin luovuttaa nopeasti. Nyt olen ollut seitsemän vuotta yhtäsoittoon työttömänä ja olen hyvin onnellinen. En pahemmin juopottele enkä polta, vaan harrastan aktiivisesti urheilua. Minulla on erittäin terveelliset elämäntavat ja olen itseasiassa hirmukunnossa. Suomessa on senverran hyvä sosiaaliturvan taso, että tulen toimeen oikein hyvin. Kelalta saan työmarkkinatukea ja sosiaalitoimistosta toimeentulotukea. Joskus saatan mennä keskellä päivää keskustan johonkin baariin parille kaljalle ja katson ikkunasta, kun ihmiset kiirehtivät työ- ja muilla asioillaan. Suomalainen luterilainen työmoraali on minusta naurettavaa.Tulen silloin onnelliseksi, kun ajattelen niiden typerysten raatavan jotain vastenmielistä työtä ja maksavan isoja veroja, jotta minä saan työttömänä loikoilla heidän rahoillaan. Työvoimatoimistossa on laadittu minulle muutama aktivoimissuunnitelma, mutta kotiinpalattuani olen aina heittänyt kyseisen suunnitelman roskikseen. Yhden työnhakukurssin olen käynyt, se oli typerää. Olen päättänyt, että en koskaan tule työskentelemään "normaaleilla" työmarkkinoilla. Pimeätä työtä teen kylla mielelläni.