Erosta on aikaa...Monien vaiheiden kautta on päädytty siihen, että lasten on parempi asua äitinsä luona. Minulla ne ovat joka toinen viikonloppu. Lopullinen ehdotus tuli toki äitin puolelta, mutta myös itse olin tullut samaan päätökseen. Äiti on kuitenkin lapsille se tärkein. Heille on tärkeintä, että on yksi koti.
Parisen kuukautta mennyt tällä systeemillä. Itselläni ei ole ollut ongelmia sopeutua, pystyn siis olemaan lapsistani erossa sen vajaat pari viikkoa. No nyt yllättäen, lasten äiti on haalinut itselleen uusia harrastuksia ja niiden takia vaatii itselleen lastenhoitoapua ja kääntyy aina ensiksi minun puoleeni. Jos minulle ei sovi yllättävä vastuu, hän haukkuu mut vitun kusipääsi jne. kun en halua lapsiani tavata. Haukkuu vieläpä lasten kuullen. Laittaa lapset soittamaan mulle ja kun ei käy, en mukamas välitä lapsista paskan vertaa ja lapset kärsii.
Pitäiskö EtäIsin olla joku vitun 24/7 aina valmis ottamaan lapset hoitoon, kun äiti ei jaksa? Eihän se nyt noin voi mennä. Jos äiti ei jaksa, pitää tehdä jotain muuta. Mun velvollisuuksiin ei todellakaan kuulu olla valmis moiseen hoitoapuun. Toki voin ottaa, jos mahdollista, mutta en voi ottaa siitä mitään syyllisyydentunnetta, jos olen sopinut jotain muuta.
Olenko itsekäs? Toki lasten etua pitää ajatella, mutta silti?
Parisen kuukautta mennyt tällä systeemillä. Itselläni ei ole ollut ongelmia sopeutua, pystyn siis olemaan lapsistani erossa sen vajaat pari viikkoa. No nyt yllättäen, lasten äiti on haalinut itselleen uusia harrastuksia ja niiden takia vaatii itselleen lastenhoitoapua ja kääntyy aina ensiksi minun puoleeni. Jos minulle ei sovi yllättävä vastuu, hän haukkuu mut vitun kusipääsi jne. kun en halua lapsiani tavata. Haukkuu vieläpä lasten kuullen. Laittaa lapset soittamaan mulle ja kun ei käy, en mukamas välitä lapsista paskan vertaa ja lapset kärsii.
Pitäiskö EtäIsin olla joku vitun 24/7 aina valmis ottamaan lapset hoitoon, kun äiti ei jaksa? Eihän se nyt noin voi mennä. Jos äiti ei jaksa, pitää tehdä jotain muuta. Mun velvollisuuksiin ei todellakaan kuulu olla valmis moiseen hoitoapuun. Toki voin ottaa, jos mahdollista, mutta en voi ottaa siitä mitään syyllisyydentunnetta, jos olen sopinut jotain muuta.
Olenko itsekäs? Toki lasten etua pitää ajatella, mutta silti?
Vastaukset 4
Vanhimmat
pitää. Tätä vaadittiin omalta ieheltänikin. Piti käydä kaupassa, ostaa röökit, kuskata hakea, kasta huonekalut. Ja ihan sama mitä oli sovittu, jos ei sopinut just heti sillon niin huono isä, joka ei rakasta lapsiiaan ja enää ksokaan ei saa nähdä lapsiaan. Tuota jatkui meillä vajaa kaksi vuotta, ennen kuin rauhottui. Ja ottaen huomioon sen, että kyseinen pari oli eronnut ennen kun itse pääsin tilannetta seuraamaan, niin kaiken kaikkiaan meni n.3 vuotta tuota. Joista 2 votta isä täysin talutusnuorassa. Kyllä tuntu pahalta katsoa kuinka ihmistä halvennetaan ja käytetään hyväksi.
Ota suoraan yhteys asianajajaan ja hyvään sellaiseen. Jos äiti haukkuu isää lasten kuullen, voin kertoa että ollaan todella heikoilla....ja plus että se on isästä vieraannuttamista.
Tuohan nyt vaan on yhäriruikun perus kiukuttelua kun ei mennä hänen mielen mukaan. Sinä olet osuutesi hoitanut ja sinulle ei muu kuulu paitsi elarit ja sillä siisti. Hän voi vaatia ja pyytää ihan mitä lystää mutta tässä kohtaa voit sanoa että ITSEHÄN YKSINHUOLTAJUUDEN HALUSIT. ei teillä ole yhteishuoltajuutta joten turha sua on pompotella, selvitköön itse. Pomppikoot sitten vaikka tasa jalkaa, iha mitä vaan.
Tsemppiä, mutta tosiaan itse en tuollaista juuri kuuntelisi, lapsellista käytöstä joten sillä se asianajaja.
Edelliselle vastaajalle; eihän nyt ollut kyse huoltajuusmuodosta vaan sopimuksen ulkopuolisista tapaamisista. En myöskään ymmärtänyt kehotusta ottaa yhteyttä asianajajaan, koska käsittääkseni aloittaja ei kysynyt neuvoa sopimuksen muuttamiseen.
Alopittajalle; teillä on sopimus, jota molemmat ovat velvollisia noudattamaan. Sinun ei tosiaankaan tarvitse olla valmis 24/7 ottamaan lapsia hoitoon. Toivottavasti et jätä ottamatta sen vuoksi, että haluat tehdä kiusaa. Mutta eihän kukaan voi olettaa, että toinen on käytettävissä aina kun on tarve. Jos itse haluat laajentaa tapaamisoikeutta, niin voithan sitä exälle ehdottaa, jolloin hän voi menonsa ja harrastuksensa ajoittaa niille päiville kun lapset sinulla,
Onko lapset sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi asiasta keskustella ja kertoa minkälainen sopimus teillä on? Meillä on lapsen kalenteriin merkitty päivät koska on isän luona ja koska äidin.
Joustaminen on hyvä asia, kunhan se vain toimii molemmin puolin.
Ei todellakaan tarvitse olla valmis hoitoavuksi silloin kun äidille sopii. Sinulla saa ja pitääkin olla oma elämäsi ja suunnitelmat.
Kyllä minäkin pyydän joskus lasten isää avuksi (meillä ei siis minkäänlaista tapaamissopimusta, sovittu tapaamiset vain "silloin kun sopii"-periaatteella), ja monesti on isä töissä/viihteellä/missälie silloin kun hoitoapua tarvitsisin, mutta ei ole tullut mieleenkään alkaa haukkumaan ja haistattelemaan. Mistä sinä voisit tietää, milloin äiti mahdollisesti tarvitsee hoitoapua ja osaisit varautua, että tänään se ehkä soittaa?
Ehkä lasten äiti ei ole vielä ihan sopeutunut tuohon järjestelyyn, mutta kannattaa ottaa asia puheeksi kunnolla ja vetää rajat siihen, miten toinen toisianne kohtelette VARSINKIN lasten edessä.