Hieno Raamatunkohta vanhoillisille.

Jumalan valtakunnan evannkeliumi on kuin siemenensä tuuleen levittävä kukka. Sanoma tavoittaa jossakin uuden ihmisen. Usko syntyy ja uudestaan ja uudestaan saarnattu evankeliumi kokoaa uskovat Jeesuksen Kristuksen yhteyteen, Näin tapahtui myös Ruotsin lapissa. Samaan aikaan sama tapahtui monessa muussakin Jumalan tahdon osoittamassa paikassa.

Tästä ns Lapin herätyksestä alkanut herätys on kääntymässä ehtoolle. Evankeliumi siirtyy uusille seuduille. Lestadioilaisuus kuivettuu Mooseksn uskojien tavoin käpertyneiksi lakihenkisiksi käppyröiksi, joilta puuttuu uskon lahja ja Jumala armoon tuvautumisen vanhurskauttava osallisuus.

Suuresti arvostettu ja korkeasti kunnioitettu nimimerkki vaatimatom uskossa !
Tutkima nyt kun kitjoitit että voit olla homo tai lesbo mutta usko on tärkein ja pelastava voima
Nyt kuitenkin vuatimaton uskossa on jättänyt silmälasit kotiin tai rietas on sumentanut silmät kun sanassa on kirjoitettu : Ja miesten kanssa makaaminen .
Kun vanhoilliset erosivat kristillisyydestä Sirkanmaan johdolla kun keksittiin valheita kristillisyyden vanhimmista että saatiin kristillisyys maailmaan päin . Sitten uskottiin mitä Omavanhurskaus saarnaa että järjestää hoitokokouksia pakko parannuksia tervehtimis kieltoja . Sanassa on myös kirjoitettu : Jumalan sanan kuulossa nainen peittäköön päänsä liinaisella . Olisikohan vanhoillisilla erilainen Raamattu . Yksi vanhoillinen kirjoitti että me tukeudumme lukiais kristillisyyteen mutta Lukiaiset ovat saarnanneet maailman koreuden synniksi . Siunausta kuitenkin

Luther Sidottu ratkaisuvalta sivu156-157

Jos Järki nyrpistää nenäänsä ja sanoo: ”Miksi Jumala tahtoo kaiken tämän tapahtumaan sanallansa, kun kutienkin moisin sanoin ei päästä puusta pitkään ja kun tahto ei voi kääntyä kumpaankaan suuntaan? Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, ja vaikka tahto ei jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa ei puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän hengen voimasta ja vaikutuksesta”, niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1.Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän yksin sisäisellä tavalla henkeyttää, missä milloinkin tahtoo; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo.

etsivä-xx kirjoitti:

Luther Sidottu ratkaisuvalta sivu156-157

Jos Järki nyrpistää nenäänsä ja sanoo: ”Miksi Jumala tahtoo kaiken tämän tapahtumaan sanallansa, kun kutienkin moisin sanoin ei päästä puusta pitkään ja kun tahto ei voi kääntyä kumpaankaan suuntaan? Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, ja vaikka tahto ei jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa ei puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän hengen voimasta ja vaikutuksesta”, niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1.Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän yksin sisäisellä tavalla henkeyttää, missä milloinkin tahtoo; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo.

Lue lisää

Teksistä puuttui pala siis uudestaan

Luther Sidottu ratkaisuvalta sivu156-157

Jos Järki nyrpistää nenäänsä ja sanoo: ”Miksi Jumala tahtoo kaiken tämän tapahtumaan sanallansa, kun kuitenkin moisin sanoin ei päästä puusta pitkään ja kun tahto ei voi kääntyä kumpaankaan suuntaan? Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, ja vaikka tahto sellaisenaan, sanaa kuultuaan, ei voi tehdä eikä tee enempää, jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa ei puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän hengen voimasta ja vaikutuksesta”, niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1.Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän yksin sisäisellä tavalla henkeyttää, missä milloinkin tahtoo; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo.

etsiva-xx on hengellisesti pimeä ihminen, eikä hä käsitä lukemastaan tekstistä mitään. Väärä seurakuntaoppi on johtanut sinut pois Kristuksesta Jeesuksesta omanvanhurskauden rakentajaksi.

Avaaja juuri kertoi sen minkä Raamattukin, kenen kautta syntien anteeksiantamus on. Jeesus on tie, eikä muita teitä ole olemassa.

Ap. t. 16:30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
Ap. t. 16:31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."

Ehkäpä sini on niitä TGA tyttöjä jotka ovat jo olleet ry:llä puhumassa nimenomaan nuorille ja käännyttämässä näitä. Eivät siis ole olleet valmiita keskustelemaan vanhemman väen saatikka puhujien kanssa.

TGA tuli sanoista:
Ystävällisesti ilmoitan, että se TGA-järjestö (tulee sanoista The Truth of Generous Amen), järjestö nuoria eri seurakunnista, jotka ovat saaneet lähetyskutsun viedä yksinkertaista sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta kaikkialle, myös vanhoillislestadiolaisille. Tärkeää osaa näyttelee järjestössä myös jatkuva "muuttava" rukous tiettyjen, huolellisesti valittujen ihmisten puolesta, jotta Jumala saisi herättää heissä palavan uskon, joka palvelisi sitä uskonyhteisöä ja samalla koko maata.

Ja missio oli silloin 2012 tämä ja reaktio RY:llä tämä:

27.12.2012

Turhaa työtä teette. Muakin yritettiin käännyttää Helsingin Ry:llä. Luuletteko, että te saatte meitä tuosta vain ulos uskosta. Sanoin heille, että suokaa minulle vapaus uskoa näin. He vain tivasivat, että sinä ajattelet kuitenkin meidän joutuvan helvettiin, joten olet väärässä uskossa. Sanoin niille, että en rupea väittelemään uskon asioista. Jättivät rauhaan. Tuskin ketään saa tuolla menetelmällä "käännytetyksi".

etsivä-xx kirjoitti:

Ehkäpä sini on niitä TGA tyttöjä jotka ovat jo olleet ry:llä puhumassa nimenomaan nuorille ja käännyttämässä näitä. Eivät siis ole olleet valmiita keskustelemaan vanhemman väen saatikka puhujien kanssa.

TGA tuli sanoista:
Ystävällisesti ilmoitan, että se TGA-järjestö (tulee sanoista The Truth of Generous Amen), järjestö nuoria eri seurakunnista, jotka ovat saaneet lähetyskutsun viedä yksinkertaista sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta kaikkialle, myös vanhoillislestadiolaisille. Tärkeää osaa näyttelee järjestössä myös jatkuva "muuttava" rukous tiettyjen, huolellisesti valittujen ihmisten puolesta, jotta Jumala saisi herättää heissä palavan uskon, joka palvelisi sitä uskonyhteisöä ja samalla koko maata.

Ja missio oli silloin 2012 tämä ja reaktio RY:llä tämä:

27.12.2012

Turhaa työtä teette. Muakin yritettiin käännyttää Helsingin Ry:llä. Luuletteko, että te saatte meitä tuosta vain ulos uskosta. Sanoin heille, että suokaa minulle vapaus uskoa näin. He vain tivasivat, että sinä ajattelet kuitenkin meidän joutuvan helvettiin, joten olet väärässä uskossa. Sanoin niille, että en rupea väittelemään uskon asioista. Jättivät rauhaan. Tuskin ketään saa tuolla menetelmällä "käännytetyksi".

Lue lisää

"He vain tivasivat, että sinä ajattelet kuitenkin meidän joutuvan helvettiin, joten olet väärässä uskossa."

Monet näillä palstoilla vanhoillislestadiolaisuudesta ja vanhoillislestadiolaisista kirjoittelevat ihmiset esittelevät toinen toistaan omituisimpia väittämiä tästä uskonopista. Mutta eivät väittämät vielä totuutta tee! Yksi tällainen väittämä on, että vanhoillislestadiolaiset muka tuomitsevat muut helvettiin. En ole koskaan ajatellut näin enkä ajattele nytkään, en myöskään ole kuullut tällaista opetettavan. Uskovainen pitää evankeliumia esillä ja tarjoaa sitä. Jumala vedollaan luo vastaanottavaista uskoa oman tahtonsa jälkeen. Rukoilen myös Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä oikeita sanoja ja työkaluja lähimmäisen kohtaamiseen.

Jeesuksen opetuksen kallis perintö on monikollinen: Hän jätti sen seurakunnalle, yhteiseksi hyväksi. Monille kutsuksi ja pelastukseksi. Nyt tästä yritetään tehdä sillä tavalla individualistinen ilmiö, että "saan uskoa aivan niin kuin haluan", älä tuu sanoon mulle mitään."

Toinen erikoisuus toistuu näillä vanhoillislestadiolaisia kärkkäästi arvostelevilla: heidän oman uskonsa tunnustamisen vaatimus. Se on sikäli ihmeellistä, että minulla ei ole omasta uskostani tarvetta esittää tällaista tunnustamisvaatimusta toisin ajattelevalle. Jos ihmisellä on hyvä omatunto ja rauha Jumalan kanssa eli synnit anteeksi, niin silloin tuskin on tarvetta hyökkäillä tällä tavalla esim. syntien anteeksijulistamisesta kertomista vastaan. Olen tuonut nämä jakeet vailla kiihkoa itse kunkin tarkasteltavaksi. Siinä olisi mielestäni oikein mielenkiintoinen keskustelun aihe.

kirjoitat:
"On yleinen vanhurskauttamien eli se tapahtuma Gogatalla missä Jeesus sovitti kaiken maailman synnin.

Toinen on sitten se että uskoo julistuksen syntien anteeksiantamuksesta koskemaan omaa syntisyyttään silloin kun synnit julitetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ne julistetaan"

Asia on mielestäni täsmälleen näin. Jumalan siunausta ja Jeesuksen Kristuksen armon lämpöä sinulle ja perheellesi.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

"He vain tivasivat, että sinä ajattelet kuitenkin meidän joutuvan helvettiin, joten olet väärässä uskossa."

Monet näillä palstoilla vanhoillislestadiolaisuudesta ja vanhoillislestadiolaisista kirjoittelevat ihmiset esittelevät toinen toistaan omituisimpia väittämiä tästä uskonopista. Mutta eivät väittämät vielä totuutta tee! Yksi tällainen väittämä on, että vanhoillislestadiolaiset muka tuomitsevat muut helvettiin. En ole koskaan ajatellut näin enkä ajattele nytkään, en myöskään ole kuullut tällaista opetettavan. Uskovainen pitää evankeliumia esillä ja tarjoaa sitä. Jumala vedollaan luo vastaanottavaista uskoa oman tahtonsa jälkeen. Rukoilen myös Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä oikeita sanoja ja työkaluja lähimmäisen kohtaamiseen.

Jeesuksen opetuksen kallis perintö on monikollinen: Hän jätti sen seurakunnalle, yhteiseksi hyväksi. Monille kutsuksi ja pelastukseksi. Nyt tästä yritetään tehdä sillä tavalla individualistinen ilmiö, että "saan uskoa aivan niin kuin haluan", älä tuu sanoon mulle mitään."

Toinen erikoisuus toistuu näillä vanhoillislestadiolaisia kärkkäästi arvostelevilla: heidän oman uskonsa tunnustamisen vaatimus. Se on sikäli ihmeellistä, että minulla ei ole omasta uskostani tarvetta esittää tällaista tunnustamisvaatimusta toisin ajattelevalle. Jos ihmisellä on hyvä omatunto ja rauha Jumalan kanssa eli synnit anteeksi, niin silloin tuskin on tarvetta hyökkäillä tällä tavalla esim. syntien anteeksijulistamisesta kertomista vastaan. Olen tuonut nämä jakeet vailla kiihkoa itse kunkin tarkasteltavaksi. Siinä olisi mielestäni oikein mielenkiintoinen keskustelun aihe.

kirjoitat:
"On yleinen vanhurskauttamien eli se tapahtuma Gogatalla missä Jeesus sovitti kaiken maailman synnin.

Toinen on sitten se että uskoo julistuksen syntien anteeksiantamuksesta koskemaan omaa syntisyyttään silloin kun synnit julitetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ne julistetaan"

Asia on mielestäni täsmälleen näin. Jumalan siunausta ja Jeesuksen Kristuksen armon lämpöä sinulle ja perheellesi.

Lue lisää

## Yksi tällainen väittämä on, että vanhoillislestadiolaiset muka tuomitsevat muut helvettiin. En ole koskaan ajatellut näin enkä ajattele nytkään, en myöskään ole kuullut tällaista opetettavan. ##

Hyvä että sinä pidät myös meitä muita uskovaisina!

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

"He vain tivasivat, että sinä ajattelet kuitenkin meidän joutuvan helvettiin, joten olet väärässä uskossa."

Monet näillä palstoilla vanhoillislestadiolaisuudesta ja vanhoillislestadiolaisista kirjoittelevat ihmiset esittelevät toinen toistaan omituisimpia väittämiä tästä uskonopista. Mutta eivät väittämät vielä totuutta tee! Yksi tällainen väittämä on, että vanhoillislestadiolaiset muka tuomitsevat muut helvettiin. En ole koskaan ajatellut näin enkä ajattele nytkään, en myöskään ole kuullut tällaista opetettavan. Uskovainen pitää evankeliumia esillä ja tarjoaa sitä. Jumala vedollaan luo vastaanottavaista uskoa oman tahtonsa jälkeen. Rukoilen myös Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä oikeita sanoja ja työkaluja lähimmäisen kohtaamiseen.

Jeesuksen opetuksen kallis perintö on monikollinen: Hän jätti sen seurakunnalle, yhteiseksi hyväksi. Monille kutsuksi ja pelastukseksi. Nyt tästä yritetään tehdä sillä tavalla individualistinen ilmiö, että "saan uskoa aivan niin kuin haluan", älä tuu sanoon mulle mitään."

Toinen erikoisuus toistuu näillä vanhoillislestadiolaisia kärkkäästi arvostelevilla: heidän oman uskonsa tunnustamisen vaatimus. Se on sikäli ihmeellistä, että minulla ei ole omasta uskostani tarvetta esittää tällaista tunnustamisvaatimusta toisin ajattelevalle. Jos ihmisellä on hyvä omatunto ja rauha Jumalan kanssa eli synnit anteeksi, niin silloin tuskin on tarvetta hyökkäillä tällä tavalla esim. syntien anteeksijulistamisesta kertomista vastaan. Olen tuonut nämä jakeet vailla kiihkoa itse kunkin tarkasteltavaksi. Siinä olisi mielestäni oikein mielenkiintoinen keskustelun aihe.

kirjoitat:
"On yleinen vanhurskauttamien eli se tapahtuma Gogatalla missä Jeesus sovitti kaiken maailman synnin.

Toinen on sitten se että uskoo julistuksen syntien anteeksiantamuksesta koskemaan omaa syntisyyttään silloin kun synnit julitetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ne julistetaan"

Asia on mielestäni täsmälleen näin. Jumalan siunausta ja Jeesuksen Kristuksen armon lämpöä sinulle ja perheellesi.

Lue lisää

>>>En ole koskaan ajatellut näin enkä ajattele nytkään, en myöskään ole kuullut tällaista opetettavan.>Uskovainen pitää evankeliumia esillä ja tarjoaa sitä.

sini, kävit palstalla kirjoittamassa klo 20.53. Liekö sinulta jäänyt tämä viestini huomaamatta? Esitän siinä sinulle pari tärkeää raamatunkohtaa sekä niistä johdettuja kysymyksiä.

Täällä on esitetty, että sini olisi yhtä kuin iveta, Krista22, sirpa kyyjärvi jne. Olipa miten oli, sinillä on yhä vastaamatta tähän viestiin. Varmaankin on nähnyt viestin jo ajat sitten.

sectori1 kirjoitti:

>>>En ole koskaan ajatellut näin enkä ajattele nytkään, en myöskään ole kuullut tällaista opetettavan.>Uskovainen pitää evankeliumia esillä ja tarjoaa sitä.

"on tuominnut minut surutta helvettiin"

Luultavasti valehtelet tuossa, koska uskovaisten tehtävä ei ole tuomita teitä ulkona olevia: "Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."" (1. Kor. 5:12-13.)

Ketkä ne ovat ne "me" ?

Olivatko siis APostolit lestadiolaisia ?!

Älä viitsi olla hölmö, luulis että se laji löytyy jostain peräkorven takaa paremminkin kuin pääkallonpaikalta.

sanot: "Jumalan sana (puhtaimmillaan Raamatussa) on lamppuna uskovaisella elämän tiellä."

Lue 2. korinttolaiskirje 3. luku

En ihan oikeasti ymmärrä miksi jankutat ja jankutat itsetään selvyyttä siitä, mitä Jeesuksen nimessä ja veressä tarkoittaa koska se takoittaa sitä että silloin kerrotaan että syntien sovitus on Jeesuksen maahan vuotaneessa sovintoveressä.
Olisi hyvä lukea koko tämä luku mutta todetaan nyt jäleen kerran ja tuhannesti että Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi EI TARKOITA ETTÄ NE OLISIVAT ANTEEKSI SEURAKUNNAN KAUTTA niin kuin tämä onneton sini täällä yrittää selitellä ymmärtämättä yhtikäs mitään.
JEESUKSEN VERESSÄ

Heprealaiskirje 10
5 Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: -- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. [Ps. 40:7-9 : Ps. 10:5,6: Ps. 50:13; Aam. 5:22; Miika 6:6,7]
6 Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.
7 Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
8 Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. [Matt. 9:13, Matt. 12:7]
9 Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi." Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. [Matt. 3:15]
10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. [Hepr. 9:12,28]

ja vielä sinulle nimimerkki sini kotilainen (joka tuskin olet tämän niminen ollenkaan) onko todellakin niin että sinä reppana et ymmärrä sellaista yksinkertaista perusasiaa että vanhoillislestadiolaisen kuten kaiken luterilaisen opetuksen perusta on, että uskon synnyttää Jumala.

Sinulla on kokonaan hukassa se, missä Jumala on luvannut olla.
Hebr. 10
Älkää lyökö laimin seurakuntaanne
19 Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä [Mark. 15:38; Joh. 10:9; Room. 5:2; Ef. 2:18]
20 ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta.
21 Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. [Hepr. 4:14]
22 Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. [Ef. 5:26]
23 Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. [1. Kor. 1:9; 1. Tess. 5:24]
24 Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
25 Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. [Room. 13:11; Kol. 3:16]

Miksi seurakunta on oleellinen, koska se on Kristuksen ruumis. Paavali saarnaa tässä maallisesta seurakunnasta. Sellaisesta missä on oikea tunnustus.

En ole alkamassa riitelemään kenenkään kanssa siitä missä on apostolisen uskontunnustuksen näkymättömän seurakunnan raja. Mutta siitä pidän tinkimättä kiinni, että Raamattu ei tunne seurakunnasta irrallista julistusta eikä uskonelämää Uudessa testamentissa.

sinille

Löysin sinulle ja muille selkeämmän lähteen siitä, mitä lestadiolainen evankeliumin julistus tarkoittaa.

http://www.kotimaa24.fi/blogit/kaikki-synnit-anteeksi/

Joona Korteniemi (vanhoillislestadiolainen teologian opiskelija ja puhuja) on lainannut siinä omien tekstiensä lisäksi Miikka Ruokasen tekstiä, josta ilmenee että sellainenkin yliopistotutkija, joka ei muutoin niin lämmöllä ymmärrä vanhoillislestadiolaisuutta, ymmärätää mihin lestadiolainen Jeesuksen nimessä ja veressä teologisesti liittyy. Toivoisi sininkin ymmärryksen avautuvan edes vähän Miikka Ruokasen ymmärrykseen. Lainaa tästä Joonan blogin lainauksesta tähän nyt vain osan:

Miikka Ruokanen kirjassaan ”Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus” (1980)
"Vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden julistuksessa evankeliumi on kiteytynyt selkeäksi, kirkkaaksi ja kaikille ymmärrettäväksi julistukseksi syntien anteeksiantamuksesta. Siinä ei evankeliumin ymmärtämiseen sekoiteta minkäänlaista ihmisen valmistautumista vastaanottamaan hyvä sanoma. Evankeliumiin ei myöskään tule minkäänlaista Jumalan ihmiselle antaman tehtävän asteittaisen edistymisen tai odottamisen aspektia silloin kun evankeliumi ymmärretään tässä ja nyt vastaanotettavaksi kaikkien syntien absoluutioksi. Synninpäästön sanassa evankeliumi on toimiva ja ihmisen todellisuuteen murtautuva voima.--

Evankeliumin armoluonnetta ilmentää juuri evankeliumin toimivuus: Kun Jumala kohtaa ihmisen absoluution sanassa, hän myös toteuttaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen juuri sillä hetkellä. Ihmisen hyväksi luetaan Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa, missä absoluution sana julistetaan. "

"Evankeliumin armoluonnetta kuvastaa myös se perusajatus, että päästönsanaa julistetaan ihmisen ulkopuolelta, ’Jumalan valtakunnasta’. ’Jumalan valtakunnalla’ on Jumalan läsnäolon inkarnoitumana ja täysivaltaisena edustajana maan päällä valtuutus käyttää ’Pyhän Hengen virkaa’ ihmisten vapauttamiseksi syntien alta.”


Ei tarvitse sini sinun tulla pakolla, uskot niin kuin tahdot, mutta sen voisit ymmärtää mitä lestadiolainen tarkoittaa eikä esittää lestadiolaisesta "Jeesuksen nimessä ja veressä" julistuksesta muuta kuin nitä se opillisesta lähtökohdastaan on.

sini sanoo:

"Kyllä minä näen, että siinä lukee TEILLE JULISTETAAN SYNNIT ANTEEKSI, mutta ei julistus auta, koska tämäkin julistus on vain julistus---"

Jos se ei sinua auta, miksi sitten kirjoitat "Julistuksillamme viemme---"? Aliarvostat evankeliumin julistustyötä ja alleviivaat monissa viesteissäsi, että mielestäsi uskoontulo ei vaadi evankeliumin julistajaa. Keiden joukossa olet sitten julistuksia (tai mahdollisesti julisteita) viemässä ja miksi? Et ainakaan sillä tavoin kuulu "meihin", että uskomme ero tulee tässä kohdassa esiin.

Ei julistaja julista julistusta julistamisen vuoksi. Kyllä julistuksella on sisältökin. Mutta ehkä se on mennyt sinulta ohi, kun jatkat:

"niin silloin on vaikea myöntyä uskomaan täällä niin monasti mainittua termiä: 'Vain me'."

Tuota sanaparia eivät ollenkaan lausu, ajattele tai ylläpidä uskovaiset vanhoillislestadiolaiset. Se on pikemminkin muiden tuotosta. Luulisi pikemmin, että jokainen Jumalan kasvoja etsivä haluaisi kuulua siihen joukkoon, josta Jeesus sanoo "tulkaa te Isäni siunatut". Vanhoillislestadiolaiset puhuvat Jumalan lasten joukosta. Tämä luomasi dikotominen me/muut -asetelma kertoo enemmän omasta itsestäsi kuin meistä vanhoillislestadiolaisista.

On Raamatun sanaa: monet ovat kutsutut, harvat valitut. Sinulle luulisi riittävän huokaus Jumalan puoleen, että saisit kuulua noihin harvoihin. Minä en vanhoillislestadiolaisena uskovaisena olet harventamassa pelastuneiden joukkoja. Päinvastoin: olen kutsumassa pelastukseen.

Onko sinulla todisteet ylläolevan tueksi ?

Jos ei ole, mikä sinä sitten olet moisia väittämällä?

mieti sitä kirjoitti:

Onko sinulla todisteet ylläolevan tueksi ?

Jos ei ole, mikä sinä sitten olet moisia väittämällä?

Tarkoitatko kysyä, että onko minulla todisteita sille, että vl:t tuomitsevat palstan mielisairaan helluntailaisen lastenraiskaajan helvettiin? Vai tarkoitatko kysyä, että avauksen raamatunkohdan perusteella vl:t eivät saisi tuomita palstan mielisairasta helluntailaista lastenraiskaajaa helvettiin?

siis tarkoitatko kirjoitti:

Tarkoitatko kysyä, että onko minulla todisteita sille, että vl:t tuomitsevat palstan mielisairaan helluntailaisen lastenraiskaajan helvettiin? Vai tarkoitatko kysyä, että avauksen raamatunkohdan perusteella vl:t eivät saisi tuomita palstan mielisairasta helluntailaista lastenraiskaajaa helvettiin?

Lue lisää

Onko sinulla todisteet lastenraiskaamisesta ja mielisairaudesta?

Miksi leikit tyhmää, vai etkö leikikkään !?

tiedätkö mitään "älä sano väärää todistusta-asiasta" no tuskin tiedät.

hoh ja hoijaa kirjoitti:

Onko sinulla todisteet lastenraiskaamisesta ja mielisairaudesta?

Miksi leikit tyhmää, vai etkö leikikkään !?

tiedätkö mitään "älä sano väärää todistusta-asiasta" no tuskin tiedät.

Lue lisää

Palstalla riehuu mielisairas helluntailainen lastenraiskaaja. Jos etu- tai takapuolellanne on TIUKKA, varokaa häntä!http://keskustelu.suomi24.fi/node/11897205

Jaoit VALHETIETOA - normaaliin vl-tyyliin.

Melperi1 kirjoitti:

Jaoit VALHETIETOA - normaaliin vl-tyyliin.

Melperi1 = sini kotilainen, eveliina elo, Jukka Lempiäinen, kirsti jyväs, sirpa kyyjärvi, pilvi vartiainen, Krista22, iveta jne.

sini kotilainen(ehkä kirsti jyväs,ehkä sirpa kyyjärvi,ehkä pilvi vartiainen.....) ei tee
käännytystyötä vaan yrittää päteä Raamatun tuntijana!

utelias1 kirjoitti:

sini kotilainen(ehkä kirsti jyväs,ehkä sirpa kyyjärvi,ehkä pilvi vartiainen.....) ei tee
käännytystyötä vaan yrittää päteä Raamatun tuntijana!

Meinaat sää, että tekee samaa mitä etsivä-xx!

utelias1 kirjoitti:

sini kotilainen(ehkä kirsti jyväs,ehkä sirpa kyyjärvi,ehkä pilvi vartiainen.....) ei tee
käännytystyötä vaan yrittää päteä Raamatun tuntijana!

kirsti jyväs, sirpa kyyjärvi, Krista22 jne.

Hyvä huomio sinulta.

Kirje Hebr. 13:9
Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä;
sillä on hyvä,että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista,joista he,jotka
niitä menoja ovat noudattaneet,eivät ole mitään hyötyneet.

120313 kirjoitti:

Kirje Hebr. 13:9
Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä;
sillä on hyvä,että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista,joista he,jotka
niitä menoja ovat noudattaneet,eivät ole mitään hyötyneet.

Lue lisää

## Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; ##

Tämä on hyvä muistaa, kun puhumme vanhoillisten ja muiden lestadiolaisten opeista. Pysykäämme aitoina luterilaisina, Kristuksen lahjavanhurskauden saaneina ja älkäämme turvatko mihinkään ihmisoppeihin.

Johtuisikohan siitä, että "oikeiden uskovien" palstalla ei taida paljon olla vl:ia? Melperin keskustelut itsensä kanssa ovat tasoltaan mitä ovat.

Johtuisikohan? kirjoitti:

Johtuisikohan siitä, että "oikeiden uskovien" palstalla ei taida paljon olla vl:ia? Melperin keskustelut itsensä kanssa ovat tasoltaan mitä ovat.

Taas samaa tyhmää soopaa !

Jos ja kun veeällät sanovat olevansa mailman ainoa jumalanvaltakunta, nin o se nyt ihme ettei sille termille pyhitetyllä palstalla ole ketään kertomassa evankeliumin salaisuuksia niille muille tulijärven tontillisille !

melperin Raamatuntuntemus menee satasella jokaisen veeällän ohi ja yli.

veeällät ei keskimäärin tiedä Raamatusta paljon mitään, kaikki perustuu seurapuheisiin noin keskiverrollisesti.

Jos uskováinen tulee tilaisuuteen ja alkaa siellä muilta kysellä saanko minäkin uskoa...värinää..niin sellaista ei voi pitää kristillisessä uskossa siäsllä olevana, on se niin pönttö kysymys.

Tässä ketjussa kirjoittavat mm. nimimerkit "vl pudasjärveltä" ja "vl joensuu". Metkaa, että nuo molemmat paikkakunnat ovat viime vuosien suviseurojen järjestäjäpaikkakuntia. Jotenkin en lainkaan usko, että kyseessä olisi kaksi eri kirjoittaa vaan että kyseessä on yksi kirjoittaja kahdella nimimerkillä. Lisäksi uskon, ettei tämä kirjoittaja tosiasiallisesti ole kummaltakaan paikkakunnalta eikä edes vl.

Sen sijaan pääkaupungin vl-miehen uskon olevan vanhoillislestadiolainen Helsingin seudulta. Hän onkin yksi palstan parhaita ja asiallisimpia kirjoittajia. Annoit hänestä muuten väärän todistuksen kirjoittamalla "Synninpäästössä ... pääkaupungin vl-miehen mielestä Kristuksen osuus on 80%"

Mutta vaikutelmasi on vain toisenlainen ymmärrys kirjoituksestani. Kirjoitan vielä muutaman ajatuksen.

Näin opetetaan

kutsusta: se, jota Jumala kutsuu, voi herätä ja pelastua
Jumalan veto saa aikaan syntisessä ihmisessä: hätää synnin vuoksi , katumusta ja halua vastaanottaa Jumalan lupaus pelastuksesta
halu pelastua: Jumalan aikaansaamaa luottamusta siihen, että Jumala on
saarnaajasta: uskovainen ihminen on Jumalan lähetyskirje, palvelija
evankeliumi: ilosanoma Jumalan Pojasta Jeesuksesta, joka ottaa pois maailman synnin. Tämä on Jumalan lahjaa.
evankeliumin julistuksesta: se on Jumalan puhetta syntiselle taivaasta annetussa pyhässä hengessä, Jumalan antama palvelutehtävä, jossa palvelija pitää palveltavaansa itseään parempana ja rakkaana. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Antakaa anteeksi, niin teidän taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi.
uskosta: se on Jumalan teko, että te uskotte
syntien anteeksiantamisesta: on Jumalan armotekoa Vapahtajan Jeesuksen ansiosta
synninpäästöstä: on Jumalan armotekoa vanhurskauttaa ihminen niin, että tämä saa sieluunsa varmuuden ja rauhan. Tätä kutsutaan myös Jumalan armojärjestykseksi, joka toistuu useissa Raamatun kertomuksissa. Evankeliumi kulkee eteenpäin apostolien, uskovaisten kautta.
uudestisyntyminen: parannuksen armolahja Jumalalta, vedestä ja Hengestä
seurakunta: Kristuksen ruumis, johon parannuksen armon saanut uskon kautta liitetään yhteen muiden pyhien kanssa


Kaikki on siis Jumalan 100% armotekoa Herran Jeesuksen Kristuksen 100% ansiosta, syntisen ihmisen hyväksi. Ylläolevat opetukset löytyvät Raamatusta. Ehkäpä siinä on seuraava hyvä keskustelunaihe.

Missä siis on tuo mainittu 20 % vähennys?

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Mutta vaikutelmasi on vain toisenlainen ymmärrys kirjoituksestani. Kirjoitan vielä muutaman ajatuksen.

Näin opetetaan

kutsusta: se, jota Jumala kutsuu, voi herätä ja pelastua
Jumalan veto saa aikaan syntisessä ihmisessä: hätää synnin vuoksi , katumusta ja halua vastaanottaa Jumalan lupaus pelastuksesta
halu pelastua: Jumalan aikaansaamaa luottamusta siihen, että Jumala on
saarnaajasta: uskovainen ihminen on Jumalan lähetyskirje, palvelija
evankeliumi: ilosanoma Jumalan Pojasta Jeesuksesta, joka ottaa pois maailman synnin. Tämä on Jumalan lahjaa.
evankeliumin julistuksesta: se on Jumalan puhetta syntiselle taivaasta annetussa pyhässä hengessä, Jumalan antama palvelutehtävä, jossa palvelija pitää palveltavaansa itseään parempana ja rakkaana. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Antakaa anteeksi, niin teidän taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi.
uskosta: se on Jumalan teko, että te uskotte
syntien anteeksiantamisesta: on Jumalan armotekoa Vapahtajan Jeesuksen ansiosta
synninpäästöstä: on Jumalan armotekoa vanhurskauttaa ihminen niin, että tämä saa sieluunsa varmuuden ja rauhan. Tätä kutsutaan myös Jumalan armojärjestykseksi, joka toistuu useissa Raamatun kertomuksissa. Evankeliumi kulkee eteenpäin apostolien, uskovaisten kautta.
uudestisyntyminen: parannuksen armolahja Jumalalta, vedestä ja Hengestä
seurakunta: Kristuksen ruumis, johon parannuksen armon saanut uskon kautta liitetään yhteen muiden pyhien kanssa


Kaikki on siis Jumalan 100% armotekoa Herran Jeesuksen Kristuksen 100% ansiosta, syntisen ihmisen hyväksi. Ylläolevat opetukset löytyvät Raamatusta. Ehkäpä siinä on seuraava hyvä keskustelunaihe.

Missä siis on tuo mainittu 20 % vähennys?

Lue lisää

¤¤¤¤ Missä siis on tuo mainittu 20 % vähennys? ¤¤¤¤

Itse lukiessani näitä viestejä mulle tulee mieleen tämä, että missä 20% vähennys?

Kun joku täällä kirjoittaa, että on saanut synnit anteeksi uskoessaan Jeesukseen Kristukseen, niin kohta on epäilty, että ei ole saanut, koska ei ole ollut oikea tilanne, jossa jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen omaava julistaja olisi julistanut synninpäästön. Tällöin 100%:sesti synnit anteeksisaanut uskossa Jeesukseen Kristukseen käsittää, että jotain vielä puuttuu ja sitä pitää lisäksi saada, jolloin luku ei voi olla 100% ja luvut voivat olla vaikka 80% 20%=100%.

laskija-eero kirjoitti:

¤¤¤¤ Missä siis on tuo mainittu 20 % vähennys? ¤¤¤¤

Itse lukiessani näitä viestejä mulle tulee mieleen tämä, että missä 20% vähennys?

Kun joku täällä kirjoittaa, että on saanut synnit anteeksi uskoessaan Jeesukseen Kristukseen, niin kohta on epäilty, että ei ole saanut, koska ei ole ollut oikea tilanne, jossa jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen omaava julistaja olisi julistanut synninpäästön. Tällöin 100%:sesti synnit anteeksisaanut uskossa Jeesukseen Kristukseen käsittää, että jotain vielä puuttuu ja sitä pitää lisäksi saada, jolloin luku ei voi olla 100% ja luvut voivat olla vaikka 80% 20%=100%.

Lue lisää

Hengellinen ihminen osaa tutkia henget.

"Hienoa pääkaupungin vl-mies! Sinustahan voi tulla vielä Kristuksen kirje, evankeliumin viejä Jeesuksesta Kristuksesta."

Sinulla on kova oman uskosi tunnustamisvaatimus päälle muiden ihmisten, etenkin vanhoillislestadiolaisten suhteen. Onko sellaisella ihmisellä rauhaa sielussansa? Lisäksi heittelet tuommoisia yläpuolelle asettuvia viestejä. Ei sellainenkaan ole sellaisen kristityn puhetta, jolla on synnit anteeksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä ja sovinto Jumalan kanssa.

Kirjoituksesi vaikuttavat oman huonon olosi projektiolta. Asiasi eivät vaikuta olevan hyvin. Täällä on esitetty, että käytät useampia nimimerkkejä ja että missionasi on tehdä käännytystyötä. Jos näin on, siihen huonoon oloonko, jota kirjoituksesi heijastelevat, ihmisten pitäisi tehdä parannus?

Tee pian parannus eveliina vääristä asenteistasi, yläpuolelle asettumisestasi ja Jeesuksen Kristuksen sanansaattajien hyvän sanoman halventamisesta. Jumala on kärsivällinen ja armollinen. Tule Hgin ry:lle, jos Jumala on saanut sydämesi valmistaa, saarnaan sinulle kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Voivatpa kaikki huolesi, taakkasi ja projektiosi haihtua kuin savuna ilmaan! Siitä minä todella iloitsisin, vapautumisestasi. Sillä kirjoitustesi perusteella nyt et ole vapaa vaan vanki.

ei ole sammaa mieltä. Pääkaupungin mies palvelee, eveliina sähisee ja tekeytyy yläpuolelle muka tietävämmäksi

Joo, mutta eveliina yrittää noukkia rusinat pullasta ts. mainostaa, että uskovaiseksi voi tulla jopa omin päin ilman pyhää henkeä. Tämä siksi, että pyhä henki vaikuttaa seurakunnassaan. Oikeaa evankeliumia on vain Jumalan valtakunnan evankeliumia, muuta ei ole. Siteeraamasi raamatunkohdat tulee liittää kokonaisuuteen, jossa on evankeliumi, evankeliumin julistaja ja pyhä henki, pyhien yhteys.

kenen kanssa eveliina katsoo näillä vikovilla jutuillaan olevansa yhtä?

En osallistukaan juoruihin. Mutta en myöskään vaihtele nimimerkkejä. Ei ole juoruilua todeta, että kirjoitustyylistäsi päätellen olet kuitenkin ainakin tämän ketjun avaaja "sini kotilainen". Sinulla on vieläkin vastaamatta moniin kysymyksiin, joita esitän sinulle ylempänä. Kiitos.

Julista vain Kristusta, vaikka sitten riitelyn halusta. Mutta ei kannattaisi asettua Raamatussa esitettyä selkeää armojärjestystä vastaan. Uskovainen saarnaa synnit katuvalle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin saa pyhän hengen sydämensä asukkaaksi. Sen jälkeen on myös lähetetty viemään evankeliumin sanaa eteenpäin.

Onko sinulle tapahtunut näin?

Emme puhu samasta asiasta

eveliina elo:
"Julistettu synninpäästö vaatii toimiakseen aidon omakohtaisen USKON KRISTUKSEEN, mutta aito omakohtainen USKO KRISTUKSEEN ei vaadi syntein anteeksisaamiseen uskovaisen antamaa synninpäästöä."

Se mitä tässä kuvaat, on Jumalan vetoa ja kutsua. Jumala Kaikkivaltiaana kykenee herättelemään tuntoja, herättämään omakohtaista vastaanottavaista mieltä Jumalan sanalle, Jeesuksen evankeliumille. Tämä olotila ei kuitenkaan ole vielä vanhurskaan uskoa, pelastavaa uskoa.

Pelastava usko syntyy siitä kun pyhä henki tekee majansa ihmisen sydämeen. Tämä puolestaan syntyy pyhässä hengessä lähetetyn uskovaisen saarnaaman evankeliumin uskomisesta omalle kohdalleen.

Eli: Mieti, mitä tarkoittaa Jumalan veto ja sen ihmisessä aikaansaama kunkin omakohtainen vastaanottainen mieli.

Ja mieti, mitä tarkoittaa Kristuksen ruumis, pyhien yhteys ja pelastava usko.

Ja vielä mieti, mitä eroa näissä on.

eveliina elo:
"En vaihtele nimimerkkiä ja on hyvä että meitä on monia tyttöjä täällä ja monia heistä tunnenkin"

Et kirjoita totta. Esitin tämän kysymykseni avaajalle "sini kotilaiselle" 1.12.2013 klo 23.13

"Millä tavalla sinä nimim. sini kotilainen olet tullut uskoon? Oletko tehnyt parannuksen kuolleista ajatuksista ja teoista ja uskonut saarnatun evankeliumin? Jos sinulle ei ole kukaan uskovainen Jeesuksen lähettiläs pyhässä hengessä julistanut syntejä Jeesuksen ansiosta anteeksi, millä tavalla olet sitten tullut uskoon?"

... ja nyt myöhemmin vastasit hänenä mutta (vahingossa?) "eveliina elon" nimimerkillä.

Todellinen Kristuksen kirje ei valehtele eikä pidä missionaan vastustaa raamatullista uskoontulemista, jota vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan ja jossa: Jumala kutsuu ja valmistaa ihmisten omiatuntoja, lähettää omat palvelijansa kuuluttamaan Jeesuksen veren evankeliumia ja päästämään vankeja synneistänsä, vanhurskauttaa syntisen lahjauskon kautta ja lähettää jälleen eteenpäin.

Totesit myös hyvin paljastavasti minulle, että "Sinustahan voi tulla vielä Kristuksen kirje, evankeliumin viejä Jeesuksesta Kristuksesta." Jos pyhän hengen saanut ei tunnista toista Jumalan palvelijaa, asiat eivät ole hyvin. Minä puolestani en todennut sinua hengettömäksi, totesin että kirjoitustesi perusteella asiasi eivät ole hyvin ja että kirjoituksesi heijastelevat huonoa oloa.

Lopputulemani on, että uskosi on sairastunut. Olen myös tarjonnut apua, en yläpuolelta vaan rinnalla kulkien. Kehotan tarttumaan apuun. Hgin ry.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

eveliina elo:
"En vaihtele nimimerkkiä ja on hyvä että meitä on monia tyttöjä täällä ja monia heistä tunnenkin"

Et kirjoita totta. Esitin tämän kysymykseni avaajalle "sini kotilaiselle" 1.12.2013 klo 23.13

"Millä tavalla sinä nimim. sini kotilainen olet tullut uskoon? Oletko tehnyt parannuksen kuolleista ajatuksista ja teoista ja uskonut saarnatun evankeliumin? Jos sinulle ei ole kukaan uskovainen Jeesuksen lähettiläs pyhässä hengessä julistanut syntejä Jeesuksen ansiosta anteeksi, millä tavalla olet sitten tullut uskoon?"

... ja nyt myöhemmin vastasit hänenä mutta (vahingossa?) "eveliina elon" nimimerkillä.

Todellinen Kristuksen kirje ei valehtele eikä pidä missionaan vastustaa raamatullista uskoontulemista, jota vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan ja jossa: Jumala kutsuu ja valmistaa ihmisten omiatuntoja, lähettää omat palvelijansa kuuluttamaan Jeesuksen veren evankeliumia ja päästämään vankeja synneistänsä, vanhurskauttaa syntisen lahjauskon kautta ja lähettää jälleen eteenpäin.

Totesit myös hyvin paljastavasti minulle, että "Sinustahan voi tulla vielä Kristuksen kirje, evankeliumin viejä Jeesuksesta Kristuksesta." Jos pyhän hengen saanut ei tunnista toista Jumalan palvelijaa, asiat eivät ole hyvin. Minä puolestani en todennut sinua hengettömäksi, totesin että kirjoitustesi perusteella asiasi eivät ole hyvin ja että kirjoituksesi heijastelevat huonoa oloa.

Lopputulemani on, että uskosi on sairastunut. Olen myös tarjonnut apua, en yläpuolelta vaan rinnalla kulkien. Kehotan tarttumaan apuun. Hgin ry.

Lue lisää

nyt ihmettelen minäkin, miksi eveliina valehteli?

ihmettelen minäkin kirjoitti:

nyt ihmettelen minäkin, miksi eveliina valehteli?

7.12. illalla edelleenkin ihmettelen, miksi eveliina elo=sini kotilainen valehteli?

yhä ihmettelen kirjoitti:

7.12. illalla edelleenkin ihmettelen, miksi eveliina elo=sini kotilainen valehteli?

On kaksi aivan eri ihmistä, mutta kuuluvat samaan seurakuntaan.

77+33 kirjoitti:

On kaksi aivan eri ihmistä, mutta kuuluvat samaan seurakuntaan.

Eli käy(vät) täällä tekemässä käännytystyötään?

Miksi eveliina sitten vastasi sininä pääkaupungin vl-miehelle, jos ei ole sama ihminen?

Logiikkansa pettää.

huhuu eveliina!

miksi valehtelit?

vieläkin ihmettelen kirjoitti:

Eli käy(vät) täällä tekemässä käännytystyötään?

Miksi eveliina sitten vastasi sininä pääkaupungin vl-miehelle, jos ei ole sama ihminen?

Logiikkansa pettää.

Lue lisää

Vastaahan täällä jotkut Kesitaksenkin puolesta!

55-22 kirjoitti:

Vastaahan täällä jotkut Kesitaksenkin puolesta!

eveliina elon ja sini kotilaisen tapauksessa oli neutraalista tekstinpätkästä, jossa eveliina tunnusti olevansa se kirjoittaja (sama kirjoittaja, samat sanavalinnat, sama tyyli), jolta pääkaup. vl-miehen kysymykset menivät silmien ohi, ja hän vastasi niihin myöhässä. Sitten kuitenkin erehtyi sanomaan, että ei vaihtele nimimerkkejä. Kertoipa vielä, että heitä on täällä useita tyttöjä, joista joita kuita hän tunteekin. Miksi sitten sanoo eri nimimerkillä, että sori meni kysymykset ohi.

Kesitaksen ja melperin ärsyttämät ylilyönnitkö oikeuttavat palstan kaikki kirjoittajat valehtelemaan?

"eveliina elo" kirjoittaa:
"Hienoa pääkaupungin vl-mies! Sinustahan voi tulla vielä Kristuksen kirje, evankeliumin viejä Jeesuksesta Kristuksesta."

Tämä on sellainen yläpuolelle asettuva, hieman ylimielinen lausunto toisesta. Sillä minun mielestäni pääkaupungin vl-mies jo selvästi ON Jeesuksen Kristuksen elävä evankeliumikirje.

eveliinan kaltainen ketjun aloittaja "sini kotilainen" puolestaan kirjoittaa:
"Ja taas toistuu se sama, siis JOKAINEN, joka uskoo jeesukseen Kristukseen tulee vapaaksi synneistä ilman ketään toista ihmistä."

Mihin Jumalan pyhä henki on kummankaan näistä kahdesta, eveliina elosta ja sini kotilaisesta, pätevöittänyt Kristuksen eläväksi evankeliumikirjeeksi, kun heidän käännytysmissionaan on, että ihminen voi tulla yksikseen ja omin päin uskoon, jossa uskoontuloprosessissa sen enempää kuin uskossa kasvussa toinen uskovainen ihminen ja hänen läsnäolonsa on vain haitaksi ja etoo?

Siis koko heidän missionsa on epälooginen ja ristiriitainen. Evankeliumi on ilosanoma Jeesuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta, jota sanomaa varten Jumala lähettää omansa pyhässä hengessä julistamaan ja vapauttamaan syntisiä synneistänsä. Mutta tätä vapauttamistehtävää ei heidän "oppinsa" mukaan voi tehdä, koska "toista ihmistä ei tarvita".

Ei vaikuta kovin pyhältä tämä henki.

"Mukavan" yleistävä tämä kommenttisi

"Totta! HE eivät lähde avoimesti tutkimaan Raamattua, vaan omista lähtökohdista käsin."

Todellakaan totta ei kirjoittanut, ainakaan minusta. Aivan omista lähtökohdistasi käsin "todistit" väärin. Varmaan kuulun myös kategoriaasi "hengelliset paukapäät". En olisi ylllättänyt.

Mutta en myöskään loukkaantunut. Tämä ei ole minulle uutta.

Nikkisi vaihtuu,linjasi horjuu.

Tiedoksesi: Isän 'armahdus' on käännetty monissa muissa raamatunkäännöksissä näin:

Isä heltyi
Father had compassion (kävi sääli, tunsi myötätuntoa)

Luuk. 15:20
(King James) And he arose, and came to his father. But when he was yet a great way off, his father saw him, and had compassion, and ran, and fell on his neck, and kissed him. (Isän kävi poikaa sääli; Isä tunsi myötätuntoa)

(KR 1992)Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja HELTYI. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.

(Darby Bible, American Standard, World English Bible, Green's Literal, Louis Segond, Lutherbibel, Peshitta)

And he rose up and went to his own father. But while he was yet a long way off, his father saw him, and was moved with COMPASSION, and ran, and fell upon his neck, and covered him with kisses. (Isä liikuttui myötätunnosta)

Niin, että tahallasiko provosoit?

Alkoiko tuhlaajapoika sättiä häntä palvelevia, Jumalan valtakunnan asukkaita?

Armas hiekkaluoma=Melperi1

tiedoksi kirjoitti:

Armas hiekkaluoma=Melperi1

Lopeta se paskanjauhaminen

Sinä tietty tyyppi kirjoitti:

Lopeta se paskanjauhaminen

Tarkoitatko, että Melperi1 kokee kiusallisena, jos hänet paljastetaan?

Syntejä teet sinäkin ihan joka päivä. Sinulla on paatunut omatunto, ellet ole tyätä huomannut.

Onko totta ettei sinulle ole tullut tarvetta pyytää syntejäsi anteeksi?

Kun luemme Raamattua havaitsemme että Raamattu puhuu hyvin vähän anteeksi pyytämisestä, sen sijaan anteeksiantamisesta Raamattu puhuu aivan valtavasti.

Anteeksipyyntö voi olla hyvä asia, mutta se voi olla myös väline synnin tekemiseen.

"Pist' anteeks", tällä väärällä anteeksi"pyynnöllä" on tuhottu monen elämäntie.
Vahinkoa kärsinyt on hylätty ja koko taakka on siirretty hänen kannettavakseen, kenties loppuiäksi.

Oikeaan anteeksipyyntöön (jonka seurauksena tapahtuu anteeksianto sydänten tasolla) sisältyy aina ENSIN tilanteen oikea käsittely. Anteeksianto on nimittän hyvinkin pitkä ja vaikea prosessi, jos rikkomus on suuri.

Varpaalle astuminen vahingossa on helppo antaa anteeksi, siihen riittää vain sana "anteeksi", ja homma on sillä selvä.

"
Noinko kevyesti suhtaudut palvelijoiden (uskovaisten) antamaan synninpäästöön?#####"

Mitenkä niin palkkalaiset olisivat jotakin uskovaisia. Poikahan sanoo että hän ei kelpaa isänsä pojaksi (poika on perillinen ja siten uskovainen) vaan pyytää päästä epäuskoisena palkkalaisten joukkoon. Vl-tarian minusta ontuu pahan kerran. Tässä vertauksessa se on Isä joka antaa synnit anteeksi.

7 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. [1. Kun. 8:47]
18 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. [Ps. 51:6]
19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'

Poika on perillinen, palvelija ei, jostuhlaajapoika voi ajatella että hänet otettaisiin palkkalaisten joukkoon mutta ei pojaksi.

Galatalaiskirje 4
4 Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi [Mark. 1:15; Ef. 1:10]
5 lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. [Gal. 3:13]
6 Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" [Mark. 14:36; Room. 8:15]
7 Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. [Room. 8:17; Gal. 3:29]


Ei palvelija tässä tuhlaajapoikakertomuksessa ole uskovainen, joka on perillinen. Poikahan ei uskonut saavansa anteeksi ja tulevansa enää perilliseksi vaan toivoi saavansa palkkalaisen aseman epäuskosena, ilman ateeksiantoa.

Ei samassa kertomuksessa voi olla näin ristiriitaista viestiä:
Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'


Mitä ovat palkkalaiset, siis palkkalaiset eikä palvelijat:

Joh. 10:12

Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.

Taitaa olla toiveajattelua!

"Aikaisemmin tämäkin vertaus selitettiin yleisesti toisin, jolloin Isän armahdus ja anteeksianto pojalle oli puheissa myös mahdollista, mutta puhujainkokouksissa 70-80-luvuilla tällain kahdenlainen tulkitseminen "tiivistettiin" kutakuinkin nykymallin mukaiseksi."

Onko näyttöä toisenlaisista selityksistä? Minulla on näyttöä nykymallin mukaisen selityksen olleen ainakin Raattamaalla:

"Ylimuoniosta heinäkuun 4. p. 1876.
Rakas veli Herrassa Johan Tudee!
Jeesus puhuu Nikodemukselle Joh. kolmannessa luvussa uudesta syntymisestä lyhyesti: »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin pitää myös Ihmisen Poika ylettämän, että jokainen kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.» Tämä on raamatun lyhyt armonjärjestys, jonka mukaan armon käsittäneet kristityt saattavat todistaa katuvaisille Jumalan armosta syntein anteeksi saamisesta Jeesuksen veressä. Sillä palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden käsittää ja säilyttää omassatunnossa. Lyhykäinen oppi uudesta syntymisestä käsitetään sydämellä, kun se äänellisesti saarnataan raamatun mukaan, ja sanan lukeminen vahvistaa saarnan niinkuin Hebrean seurakunnan kristityissä mainitaan. Lukeminen vaikuttaa, kun sanaa sydämellä käsitetään, vain siinä on asia, ettei sokea ihminen käsitä raamattua, ja koska hän luulee näkevänsä, niin hänen sokeutensa pysyy. Raamatussa on kyllä kirjoitettu uudesta syntymisestä, mutta saarnattakoon sitä äänellisesti ja selitettäköön se lyhyt armonjärjestys; kovin pitkän selityksen kautta sana menettää voimansa. Yksin raamattu on vakava ja vaihtelematon, kun se oikein ymmärretään. Mutta suruttomat jumaluusopin tohtorit eivät ymmärrä raamattua, kun ovat itse uudesti syntymättömät ja Pyhättä Hengettä. Sitä vähemmän ne uskovat ja ymmärtävät teidän ja meidän selityksiä ja kirjoituksia. Jos teidänkin kirja painettaisiin, ei sitä uskottaisi paremmin kuin raamattua, joka näyttää lyhyesti uuden syntymisen järjestyksen, eikä se tule pitkillä selityksillä selvemmäksi. Sentähden emme tahdo alkaa siihen toimeen. Terveisiä Kuopion kristityille minulta ja muilta Lapin kristityiltä.
Johan Raattamaa."

Faktaa. kirjoitti:

"Aikaisemmin tämäkin vertaus selitettiin yleisesti toisin, jolloin Isän armahdus ja anteeksianto pojalle oli puheissa myös mahdollista, mutta puhujainkokouksissa 70-80-luvuilla tällain kahdenlainen tulkitseminen "tiivistettiin" kutakuinkin nykymallin mukaiseksi."

Onko näyttöä toisenlaisista selityksistä? Minulla on näyttöä nykymallin mukaisen selityksen olleen ainakin Raattamaalla:

"Ylimuoniosta heinäkuun 4. p. 1876.
Rakas veli Herrassa Johan Tudee!
Jeesus puhuu Nikodemukselle Joh. kolmannessa luvussa uudesta syntymisestä lyhyesti: »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin pitää myös Ihmisen Poika ylettämän, että jokainen kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.» Tämä on raamatun lyhyt armonjärjestys, jonka mukaan armon käsittäneet kristityt saattavat todistaa katuvaisille Jumalan armosta syntein anteeksi saamisesta Jeesuksen veressä. Sillä palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden käsittää ja säilyttää omassatunnossa. Lyhykäinen oppi uudesta syntymisestä käsitetään sydämellä, kun se äänellisesti saarnataan raamatun mukaan, ja sanan lukeminen vahvistaa saarnan niinkuin Hebrean seurakunnan kristityissä mainitaan. Lukeminen vaikuttaa, kun sanaa sydämellä käsitetään, vain siinä on asia, ettei sokea ihminen käsitä raamattua, ja koska hän luulee näkevänsä, niin hänen sokeutensa pysyy. Raamatussa on kyllä kirjoitettu uudesta syntymisestä, mutta saarnattakoon sitä äänellisesti ja selitettäköön se lyhyt armonjärjestys; kovin pitkän selityksen kautta sana menettää voimansa. Yksin raamattu on vakava ja vaihtelematon, kun se oikein ymmärretään. Mutta suruttomat jumaluusopin tohtorit eivät ymmärrä raamattua, kun ovat itse uudesti syntymättömät ja Pyhättä Hengettä. Sitä vähemmän ne uskovat ja ymmärtävät teidän ja meidän selityksiä ja kirjoituksia. Jos teidänkin kirja painettaisiin, ei sitä uskottaisi paremmin kuin raamattua, joka näyttää lyhyesti uuden syntymisen järjestyksen, eikä se tule pitkillä selityksillä selvemmäksi. Sentähden emme tahdo alkaa siihen toimeen. Terveisiä Kuopion kristityille minulta ja muilta Lapin kristityiltä.
Johan Raattamaa."

Lue lisää

### »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin pitää myös Ihmisen Poika ylettämän, että jokainen kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.» ###

Siinä se on: oikea armojärjestys, niinkuin Raattamaa kirjoittaa. JOKAINEN, JOKA USKOO JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, EI HUKU, VAAN SAA IANKAIKKISEN ELÄMÄN.

Näin julisti aikoinaan L.L.Laestadius ja Johan Raattamaa! Näin muuten julisti täällä toisaalla myös Vesa Lohiluoma! Taitaa olla myös vanhoillinen?

84+98 kirjoitti:

### »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin pitää myös Ihmisen Poika ylettämän, että jokainen kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.» ###

Siinä se on: oikea armojärjestys, niinkuin Raattamaa kirjoittaa. JOKAINEN, JOKA USKOO JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, EI HUKU, VAAN SAA IANKAIKKISEN ELÄMÄN.

Näin julisti aikoinaan L.L.Laestadius ja Johan Raattamaa! Näin muuten julisti täällä toisaalla myös Vesa Lohiluoma! Taitaa olla myös vanhoillinen?

Lue lisää

Siis toki elävä usko Jeesukseen pitää olla, mutta luepa nyt tarkemmin, mitä se Raattamaa kirjoittikaan elävän uskon syntymisestä ja tuhlaajapoikavertauksesta: "Tämä on raamatun lyhyt armonjärjestys, jonka mukaan armon käsittäneet kristityt saattavat todistaa katuvaisille Jumalan armosta syntein anteeksi saamisesta Jeesuksen veressä. SILLÄ PALVELIJAT TARVITSEVAT OLLA, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden käsittää ja säilyttää omassatunnossa. Lyhykäinen oppi uudesta syntymisestä käsitetään sydämellä, kun se äänellisesti saarnataan raamatun mukaan"

siis toki... kirjoitti:

Siis toki elävä usko Jeesukseen pitää olla, mutta luepa nyt tarkemmin, mitä se Raattamaa kirjoittikaan elävän uskon syntymisestä ja tuhlaajapoikavertauksesta: "Tämä on raamatun lyhyt armonjärjestys, jonka mukaan armon käsittäneet kristityt saattavat todistaa katuvaisille Jumalan armosta syntein anteeksi saamisesta Jeesuksen veressä. SILLÄ PALVELIJAT TARVITSEVAT OLLA, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden käsittää ja säilyttää omassatunnossa. Lyhykäinen oppi uudesta syntymisestä käsitetään sydämellä, kun se äänellisesti saarnataan raamatun mukaan"

Lue lisää

Nyt puhut ns. jälkihoidosta. Isä kun armahti poikansa ja antoi synnit anteeksi ja hyväksyi hänet takaisin omaksi pojakseen, niin sen jälkeen vasta Isän määräyksestä poika vaatetettiin ilojuhlaa varten ja tapettiin vasikka. Ilman Isän armahdusta ei olisi vaatteita puettu. Jos taas palvelijat olisivat armahtaneet ja antaneet synnit anteeksi pojalle, niin pojan suhde Isään olisi pysynyt samanlaisena, koska ei olisi jäänyt itse Isän ja pojan suhdetta vaivannut syntitaakka purkamatta, koska synti oli tehty juuri Isää vastaan ja Raamattu sanoo monessa eri kohdassa, että kun antaa lähimmäiselle hänen tekemänsä rikokset anteeksi, niin ne ovat myös taivaassa anteeksiannetut.

84+98 kirjoitti:

Nyt puhut ns. jälkihoidosta. Isä kun armahti poikansa ja antoi synnit anteeksi ja hyväksyi hänet takaisin omaksi pojakseen, niin sen jälkeen vasta Isän määräyksestä poika vaatetettiin ilojuhlaa varten ja tapettiin vasikka. Ilman Isän armahdusta ei olisi vaatteita puettu. Jos taas palvelijat olisivat armahtaneet ja antaneet synnit anteeksi pojalle, niin pojan suhde Isään olisi pysynyt samanlaisena, koska ei olisi jäänyt itse Isän ja pojan suhdetta vaivannut syntitaakka purkamatta, koska synti oli tehty juuri Isää vastaan ja Raamattu sanoo monessa eri kohdassa, että kun antaa lähimmäiselle hänen tekemänsä rikokset anteeksi, niin ne ovat myös taivaassa anteeksiannetut.

Lue lisää

Raattamaan selityksen mukaan "palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden KÄSITTÄÄ ja säilyttää omassatunnossa." Siis ei vain säilyttää (jälkihoito), vaan myös käsittää (parannus).

Alkukielessä vanhojen käännösten "armahti" on ko. kohdassa säälimistä tai heltymistä, kuten uusimmassa raaamatunkäännöksessä:

"Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.""

Raattamaa&pohdintaa kirjoitti:

Raattamaan selityksen mukaan "palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden KÄSITTÄÄ ja säilyttää omassatunnossa." Siis ei vain säilyttää (jälkihoito), vaan myös käsittää (parannus).

Alkukielessä vanhojen käännösten "armahti" on ko. kohdassa säälimistä tai heltymistä, kuten uusimmassa raaamatunkäännöksessä:

"Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.""

Lue lisää

Luuletko, että Isän säälimisellä olisi poika otettu takaisin Isän pojaksi ja olisi aiheuttanut Isän sydämessä sanat: "Poika oli kuollut, mutta herännyt eloon" ja järjestänyt ilojuhlan. Tokkopa! Selitystä, selityksen perään, kun ei uskota, että Jumala voi armahtaa syntisen ilman ihmisvälikäsiä.

59-33 kirjoitti:

Luuletko, että Isän säälimisellä olisi poika otettu takaisin Isän pojaksi ja olisi aiheuttanut Isän sydämessä sanat: "Poika oli kuollut, mutta herännyt eloon" ja järjestänyt ilojuhlan. Tokkopa! Selitystä, selityksen perään, kun ei uskota, että Jumala voi armahtaa syntisen ilman ihmisvälikäsiä.

Lue lisää

Tuhlaajapojan mielentila paljastaa virhepäätelmäsi: "Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'" Ei kuulu kommentista vielä ilo armosta, vaan synnin murheen ääni.

poika eri mieltä kirjoitti:

Tuhlaajapojan mielentila paljastaa virhepäätelmäsi: "Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'" Ei kuulu kommentista vielä ilo armosta, vaan synnin murheen ääni.

Lue lisää

Kai nyt syntejä kaduttaessa ei vielä kuulu iloa armosta. Näin on murhe synneistä jokaisella, joka syntinsä tuntien lähestyy Jumalaa. Ja vielä armahtamisen jälkeen voimme todeta mielessämme niinkuin tuhlaajapoika, että " En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'" Tämä on aivan luonnollista, että näin tunnemme ja ihmettelemme, miten Jumala voi armahtaa tällaisen syntisen. ANSAITSEMATON ARMO on niin käsittämätön, ettemme järjellä sitä ymmärrä.

Raattamaa&pohdintaa kirjoitti:

Raattamaan selityksen mukaan "palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden KÄSITTÄÄ ja säilyttää omassatunnossa." Siis ei vain säilyttää (jälkihoito), vaan myös käsittää (parannus).

Alkukielessä vanhojen käännösten "armahti" on ko. kohdassa säälimistä tai heltymistä, kuten uusimmassa raaamatunkäännöksessä:

"Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.""

Lue lisää

Minusta tässä vertauksessa Jeesus puhuu Jumalan armahduksesta, joka on kaiken perusta. Jeesus ei tässä puhu pitään vanhoillislestadiolaisista, koska kertomuksessa tehdää selvä ero Jumalan lasten ja palvelijoiden välillä.

Jeesus ei julista palvelijoita vaan julistaa kuten Joh. luvussa 5.
Se ei poista sitä, että Jeesus myöhemmin jätti tehtävän apostoleille. Mutta se Jeesuksen julistuksen ydin mikä on tuhlaajapojassa on se sama mikä on Joh. luvussa 5. Joh 5 ja tuhljaajapoika ovat "pareja" Jumalan armahtavasta voimasta kertovia.
Joh. 5
Jumalan Pojan valtuudet
19 Jeesus vastasi juutalaisille näin: "Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.
20 Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte.
21 Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. [Room. 4:17; 1. Kor. 15:45; Ef. 2:1]
22 Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, [Matt. 25:31; Ap. t. 17:31]
23 jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt. [Luuk. 10:16; Fil. 2:10,11]
24 "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. [Joh. 3:16, Joh. 6:40,47]
25 Totisesti, totisesti: tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, [Room. 6:4; Gal. 2:20; Ef. 2:5]
26 sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.

Luuk. 15
20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. [Jes. 61:10]
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla. [Ef. 2:1]

Tai kuten vuoden 1933/38 käännos, jota pidetään alkukielelle uskollisena sanoo asian:
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

Biblia
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.


Jeesus ei Joh 5 jakeissa puhu mitään palvelijoista vaan puhuu Isästä.
Minä olen siinä mielessä "suoraviivainen" luterilainen että keinotekoinen ihmisten korostaminen ei minua pätkääkään vakuuta. Ja kuitenkin uskon luterilaiseen opetukseen avainten vallasta. Sen perusta ei vain ole näissä kertomuksissa, missä kirkaasta ja puhtaasti on kuvattu vanhurskautemme ydin, se että Jumala jo aikojen alussä päätti pelastaa syntiin langenneen ihmiskunnan.

59-33 kirjoitti:

Kai nyt syntejä kaduttaessa ei vielä kuulu iloa armosta. Näin on murhe synneistä jokaisella, joka syntinsä tuntien lähestyy Jumalaa. Ja vielä armahtamisen jälkeen voimme todeta mielessämme niinkuin tuhlaajapoika, että " En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'" Tämä on aivan luonnollista, että näin tunnemme ja ihmettelemme, miten Jumala voi armahtaa tällaisen syntisen. ANSAITSEMATON ARMO on niin käsittämätön, ettemme järjellä sitä ymmärrä.

Lue lisää

Ei kuulu tuhlaajapojalla ilo, ei autuus, koska synnin murheessa oleva ei ole vielä saanut ilosanomaa Jumalan armosta kohdalleen. "Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen." (Matt. 5:4.) Autuaita ei olla synnin murheen tähden, vaan sen lohdutuksen tähden, joka synnin murheeseen on luvattu. Synnin murhe tuhlaajapojalle tuli jo hänen ollessaan kaukana ja muistellessaan isän kotia.

etsivä-xx kirjoitti:

Minusta tässä vertauksessa Jeesus puhuu Jumalan armahduksesta, joka on kaiken perusta. Jeesus ei tässä puhu pitään vanhoillislestadiolaisista, koska kertomuksessa tehdää selvä ero Jumalan lasten ja palvelijoiden välillä.

Jeesus ei julista palvelijoita vaan julistaa kuten Joh. luvussa 5.
Se ei poista sitä, että Jeesus myöhemmin jätti tehtävän apostoleille. Mutta se Jeesuksen julistuksen ydin mikä on tuhlaajapojassa on se sama mikä on Joh. luvussa 5. Joh 5 ja tuhljaajapoika ovat "pareja" Jumalan armahtavasta voimasta kertovia.
Joh. 5
Jumalan Pojan valtuudet
19 Jeesus vastasi juutalaisille näin: "Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.
20 Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte.
21 Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. [Room. 4:17; 1. Kor. 15:45; Ef. 2:1]
22 Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, [Matt. 25:31; Ap. t. 17:31]
23 jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt. [Luuk. 10:16; Fil. 2:10,11]
24 "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. [Joh. 3:16, Joh. 6:40,47]
25 Totisesti, totisesti: tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, [Room. 6:4; Gal. 2:20; Ef. 2:5]
26 sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.

Luuk. 15
20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. [Jes. 61:10]
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla. [Ef. 2:1]

Tai kuten vuoden 1933/38 käännos, jota pidetään alkukielelle uskollisena sanoo asian:
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

Biblia
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.


Jeesus ei Joh 5 jakeissa puhu mitään palvelijoista vaan puhuu Isästä.
Minä olen siinä mielessä "suoraviivainen" luterilainen että keinotekoinen ihmisten korostaminen ei minua pätkääkään vakuuta. Ja kuitenkin uskon luterilaiseen opetukseen avainten vallasta. Sen perusta ei vain ole näissä kertomuksissa, missä kirkaasta ja puhtaasti on kuvattu vanhurskautemme ydin, se että Jumala jo aikojen alussä päätti pelastaa syntiin langenneen ihmiskunnan.

Lue lisää

Tunnetko käsitettä ennakoiva armo?

etsivä-xx kirjoitti:

Minusta tässä vertauksessa Jeesus puhuu Jumalan armahduksesta, joka on kaiken perusta. Jeesus ei tässä puhu pitään vanhoillislestadiolaisista, koska kertomuksessa tehdää selvä ero Jumalan lasten ja palvelijoiden välillä.

Jeesus ei julista palvelijoita vaan julistaa kuten Joh. luvussa 5.
Se ei poista sitä, että Jeesus myöhemmin jätti tehtävän apostoleille. Mutta se Jeesuksen julistuksen ydin mikä on tuhlaajapojassa on se sama mikä on Joh. luvussa 5. Joh 5 ja tuhljaajapoika ovat "pareja" Jumalan armahtavasta voimasta kertovia.
Joh. 5
Jumalan Pojan valtuudet
19 Jeesus vastasi juutalaisille näin: "Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.
20 Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte.
21 Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. [Room. 4:17; 1. Kor. 15:45; Ef. 2:1]
22 Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, [Matt. 25:31; Ap. t. 17:31]
23 jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt. [Luuk. 10:16; Fil. 2:10,11]
24 "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. [Joh. 3:16, Joh. 6:40,47]
25 Totisesti, totisesti: tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, [Room. 6:4; Gal. 2:20; Ef. 2:5]
26 sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.

Luuk. 15
20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. [Jes. 61:10]
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla. [Ef. 2:1]

Tai kuten vuoden 1933/38 käännos, jota pidetään alkukielelle uskollisena sanoo asian:
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

Biblia
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.


Jeesus ei Joh 5 jakeissa puhu mitään palvelijoista vaan puhuu Isästä.
Minä olen siinä mielessä "suoraviivainen" luterilainen että keinotekoinen ihmisten korostaminen ei minua pätkääkään vakuuta. Ja kuitenkin uskon luterilaiseen opetukseen avainten vallasta. Sen perusta ei vain ole näissä kertomuksissa, missä kirkaasta ja puhtaasti on kuvattu vanhurskautemme ydin, se että Jumala jo aikojen alussä päätti pelastaa syntiin langenneen ihmiskunnan.

Lue lisää

##Sen perusta ei vain ole näissä kertomuksissa, missä kirkaasta ja puhtaasti on kuvattu vanhurskautemme ydin, se että Jumala jo aikojen alussä päätti pelastaa syntiin langenneen ihmiskunnan.###

Vanhurskautemme ydin on Jeesus Kristus ja usko Häneen syntien anteeksisaamiseksi. Mutta oikein kirjoitat etsivä-xx tuosta tuhlaajapoika-vertauksesta, jonka vanhoilliset ovat vetäneet väärään suuntaan Isän armahduksesta palvelijoiden armahduksen suuntaan.

84+98 kirjoitti:

### »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin pitää myös Ihmisen Poika ylettämän, että jokainen kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.» ###

Siinä se on: oikea armojärjestys, niinkuin Raattamaa kirjoittaa. JOKAINEN, JOKA USKOO JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, EI HUKU, VAAN SAA IANKAIKKISEN ELÄMÄN.

Näin julisti aikoinaan L.L.Laestadius ja Johan Raattamaa! Näin muuten julisti täällä toisaalla myös Vesa Lohiluoma! Taitaa olla myös vanhoillinen?

Lue lisää

Laestadius käsittelee tuhlaajapoika-vertauksen vaatteita mm.

- saarnassaan 20. sunnuntaina kolminaisuudesta 1850, nettipostillan sivut 1342 ja 1344/2000:

"Mutta kuka on se mykkä vieras, joka
ei vastannut mitään, koska Kuningas
kysyi: “Ystäväni! kuinkas tänne tulit ja
ei sinulla ole häävaatteita? Se tuli mykäksi,
koska häneltä kysyttiin, kuinka
hän oli tullut kristityksi. Se taisi olla
yksi armonvaras, joka ei ole koskaan
itsensä riisunut alastomaksi. Mutta se
on ensin tarpeellinen, että me ymmärrämme
oikein, kuinka häävaatteet annetaan
niille vieraille, jotka riisuvat itsensä
alastomaksi.
Vanhassa Testamentissa oli se tapa,
että koska joku kuningas teki häitä, antoi
hän myös vieraille häävaatteet. Niin
esimerkiksi antoi Joosef veljillensä juhlavaatteet,
ja tuhlaajapojalle antoi Isä
parhaat juhlavaatteet ja sormuksen käteen.
Mutta ennenkuin nämät juhlavaatteet
pantiin päälle, piti häävieraan riisuman
pois omat rääpäleet. Mutta tämä
häävieras, josta nyt puhutaan tämän päivän
evankeliumissa, ei viittinyt riisua itseänsä
alastomaksi ja vaihettaa uudet
häävaatteet päällensä. Sillä oli niin suuri
kunnia, ettei hän viittinyt riisua itseänsä
alastomaksi, ja sentähden hän tuli
mykäksi, koska Kuningas kysyi: “Ystäväni!
kuinkas tänne tulit ja ei ole sinulla
häävaatteita? Ei hän saattanut vastata
minkä tähden hän ei ollut ottanut niitä
häävaatteita päällensä, joita Kuningas
oli hänelle tarjonnut.
....
Yksi
omanvanhurskauden palvelija on fariseus,
jonka tunto ei ole koskaan herännyt.
Semmoinen ei tule porttoin ja publikaanein
kanssa häähuoneeseen. Toinen
omanvanhurskauden palvelija on se tuhlaajapoika,
joka paimentaa sikoja: sillä
on tunto herännyt, se tuntee, kuinka huonossa
tilassa hän on, mutta omanvanhurskauden
porvari on saanut niin suuren vallan
hänen päällensä, ettei hän nouse ja
mene Isän tykö ennen kuin viimeisessä
hengen hädässä.
Mutta semmoista ei viitsi palvelijat
ulos ajaa häähuoneesta, koska hän jo tulee.
Hän on nimittäin katuvainen ja armoa
kerjääväinen, mutta hän ei kuitenkaan ota
häävaatteita päällensä, vaikka Kuningas
on hälle tarjonnut palvelijainsa kautta.
Omanvanurskauden rääpäleet rieppaavat
polvien ympäri, ja se on huomattu, että
kaikki talon koirat haukkuvat vihaisesti
semmoista kerjäläistä, joka käypi ryysyissä;
ja purevat niitä traasuja. Mutta ei
palvelijat saata sentähden semmoista
traasuperkelettä ulos ajaa, sillä he surkuttelevat
häntä. Mutta Kuningas suuttuu
semmoiselle traasuperkeleelle, joka ei
tahdo ottaa häävaatteita päällensä, vaikka
hänelle on tarjottu."

- saarnassaan 20. sunnuntaina kolminaisuudesta 1858, nettipostillan sivu 1353/2000:

"Kuka tiesi Hän
tekee sinulle paremmat vaatteet, koska
Hän tekee häitä Pojallensa. Silloin
Hän antaa koreat juhlavaatteet, niin
kuin Josef antoi veljillensä.
Nyt on taivaallinen Kuningas tehnyt
häitä Pojallensa. Nyt kuuluu ilo
olevan Isän huoneessa, koska traasuperkele
eli tuhlaajapoika on tullut takaisin.
Kaikki traasuperkeleet, riisukaa
nyt itsenne alasti ja menkää Kuninkaan
vaatekammariin, ja ottakaa
sieltä häävaatteet päällenne.
Kaikki talon koirat ovat vihaiset niille
traasuperkeleille, joitten omanvanhurskauden
rääpäleet rieppaavat polvien
ympäri. Riisukaa ne rääpäleet pois ja
tulkaa alastomana. Kyllä koirat häpeävät,
koska tulette alastomana. Ja kyllä
on Kuninkaan vaatekammarissa juhlavaatteita
siksi, että kaikille alastomille
tulee suoja. Mutta yksi omanvanhurskauden
palvelija ei viitsi riisua itseänsä
alastomaksi ja ottaa häävaatteita päällensä,
vaan tulee omilla vaatteillansa,
omanvanhurskauden puvulla, ja luulee
sillä kelpaavansa Kuninkaan häissä.
Mutta koska Kuningas tulee katsomaan
vieraita, näkee Hän sen varsin, ja kysyy:
“Ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla
ole häävaatteita?” Ja hän vaikeni.
Se vieras tuli mykäksi.
Niin käypi kaikille, jotka eivät riisu
itseänsä alasti ja ota häävaatteita päällensä
Heiltä sidotaan kädet ja jalat, ja
heitetään ulkonaiseen pimeyteen. Siellä
pitää oleman itku ja hammasten kiristys."

Mitä olisi siis Laestadiuksen selityksen mukaan käynyt, jos tuhlaajapoika olisi sanonut, että hänelle riittää ne vaatteet, jotka hänellä oli päällään isän suunantojen hetkellä?

59-33 kirjoitti:

##Sen perusta ei vain ole näissä kertomuksissa, missä kirkaasta ja puhtaasti on kuvattu vanhurskautemme ydin, se että Jumala jo aikojen alussä päätti pelastaa syntiin langenneen ihmiskunnan.###

Vanhurskautemme ydin on Jeesus Kristus ja usko Häneen syntien anteeksisaamiseksi. Mutta oikein kirjoitat etsivä-xx tuosta tuhlaajapoika-vertauksesta, jonka vanhoilliset ovat vetäneet väärään suuntaan Isän armahduksesta palvelijoiden armahduksen suuntaan.

Lue lisää

Isä ilmaisee armahduksensa eli antaa vanhurskauden vaatteen palvelijoidensa kautta.

etsivä-xx kirjoitti:

Minusta tässä vertauksessa Jeesus puhuu Jumalan armahduksesta, joka on kaiken perusta. Jeesus ei tässä puhu pitään vanhoillislestadiolaisista, koska kertomuksessa tehdää selvä ero Jumalan lasten ja palvelijoiden välillä.

Jeesus ei julista palvelijoita vaan julistaa kuten Joh. luvussa 5.
Se ei poista sitä, että Jeesus myöhemmin jätti tehtävän apostoleille. Mutta se Jeesuksen julistuksen ydin mikä on tuhlaajapojassa on se sama mikä on Joh. luvussa 5. Joh 5 ja tuhljaajapoika ovat "pareja" Jumalan armahtavasta voimasta kertovia.
Joh. 5
Jumalan Pojan valtuudet
19 Jeesus vastasi juutalaisille näin: "Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.
20 Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte.
21 Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. [Room. 4:17; 1. Kor. 15:45; Ef. 2:1]
22 Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, [Matt. 25:31; Ap. t. 17:31]
23 jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt. [Luuk. 10:16; Fil. 2:10,11]
24 "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. [Joh. 3:16, Joh. 6:40,47]
25 Totisesti, totisesti: tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, [Room. 6:4; Gal. 2:20; Ef. 2:5]
26 sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.

Luuk. 15
20 Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. [Hes. 33:11]
21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.'
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. [Jes. 61:10]
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla. [Ef. 2:1]

Tai kuten vuoden 1933/38 käännos, jota pidetään alkukielelle uskollisena sanoo asian:
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

Biblia
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.


Jeesus ei Joh 5 jakeissa puhu mitään palvelijoista vaan puhuu Isästä.
Minä olen siinä mielessä "suoraviivainen" luterilainen että keinotekoinen ihmisten korostaminen ei minua pätkääkään vakuuta. Ja kuitenkin uskon luterilaiseen opetukseen avainten vallasta. Sen perusta ei vain ole näissä kertomuksissa, missä kirkaasta ja puhtaasti on kuvattu vanhurskautemme ydin, se että Jumala jo aikojen alussä päätti pelastaa syntiin langenneen ihmiskunnan.

Lue lisää

"kertomuksessa tehdää selvä ero Jumalan lasten ja palvelijoiden välillä ... keinotekoinen ihmisten korostaminen"

Evankeliumin saarnaajina uskovaiset ovat isän palvelijan roolissa, eivät isännän, emännän eivätkä perillisen roolissa, vaan näiden alapuolella olevina palvelijoina. Isän kotiin palaava tuhlaajapoika on perintöosansa tuhlannut, mutta silti isä haluaa ottaa hänet takaisin perillisen rooliin. Monet ovat tämän palaamisen armon saaneet kokea. Jumalan lapsiosasta saa nauttia aina kuulemalla evankeliumin lohdutusta Kristuksen täydellisestä sovintouhrista. Paljon anteeksisaaneilla on varaa alentua palvelijankin rooliin, pukemaan isän käskystä vanhurskauden vaatteita tuhlaajapojille ja -tyttärille. Eivät uskovaiset ihmisinä anna syntejä anteeksi, vaan Lutherin sanoin, Jumala ei anna syntejä anteeksi muutoin kuin suullisella sanalla:

"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."

Laestadius aiheesta kirjoitti:

Laestadius käsittelee tuhlaajapoika-vertauksen vaatteita mm.

- saarnassaan 20. sunnuntaina kolminaisuudesta 1850, nettipostillan sivut 1342 ja 1344/2000:

"Mutta kuka on se mykkä vieras, joka
ei vastannut mitään, koska Kuningas
kysyi: “Ystäväni! kuinkas tänne tulit ja
ei sinulla ole häävaatteita? Se tuli mykäksi,
koska häneltä kysyttiin, kuinka
hän oli tullut kristityksi. Se taisi olla
yksi armonvaras, joka ei ole koskaan
itsensä riisunut alastomaksi. Mutta se
on ensin tarpeellinen, että me ymmärrämme
oikein, kuinka häävaatteet annetaan
niille vieraille, jotka riisuvat itsensä
alastomaksi.
Vanhassa Testamentissa oli se tapa,
että koska joku kuningas teki häitä, antoi
hän myös vieraille häävaatteet. Niin
esimerkiksi antoi Joosef veljillensä juhlavaatteet,
ja tuhlaajapojalle antoi Isä
parhaat juhlavaatteet ja sormuksen käteen.
Mutta ennenkuin nämät juhlavaatteet
pantiin päälle, piti häävieraan riisuman
pois omat rääpäleet. Mutta tämä
häävieras, josta nyt puhutaan tämän päivän
evankeliumissa, ei viittinyt riisua itseänsä
alastomaksi ja vaihettaa uudet
häävaatteet päällensä. Sillä oli niin suuri
kunnia, ettei hän viittinyt riisua itseänsä
alastomaksi, ja sentähden hän tuli
mykäksi, koska Kuningas kysyi: “Ystäväni!
kuinkas tänne tulit ja ei ole sinulla
häävaatteita? Ei hän saattanut vastata
minkä tähden hän ei ollut ottanut niitä
häävaatteita päällensä, joita Kuningas
oli hänelle tarjonnut.
....
Yksi
omanvanhurskauden palvelija on fariseus,
jonka tunto ei ole koskaan herännyt.
Semmoinen ei tule porttoin ja publikaanein
kanssa häähuoneeseen. Toinen
omanvanhurskauden palvelija on se tuhlaajapoika,
joka paimentaa sikoja: sillä
on tunto herännyt, se tuntee, kuinka huonossa
tilassa hän on, mutta omanvanhurskauden
porvari on saanut niin suuren vallan
hänen päällensä, ettei hän nouse ja
mene Isän tykö ennen kuin viimeisessä
hengen hädässä.
Mutta semmoista ei viitsi palvelijat
ulos ajaa häähuoneesta, koska hän jo tulee.
Hän on nimittäin katuvainen ja armoa
kerjääväinen, mutta hän ei kuitenkaan ota
häävaatteita päällensä, vaikka Kuningas
on hälle tarjonnut palvelijainsa kautta.
Omanvanurskauden rääpäleet rieppaavat
polvien ympäri, ja se on huomattu, että
kaikki talon koirat haukkuvat vihaisesti
semmoista kerjäläistä, joka käypi ryysyissä;
ja purevat niitä traasuja. Mutta ei
palvelijat saata sentähden semmoista
traasuperkelettä ulos ajaa, sillä he surkuttelevat
häntä. Mutta Kuningas suuttuu
semmoiselle traasuperkeleelle, joka ei
tahdo ottaa häävaatteita päällensä, vaikka
hänelle on tarjottu."

- saarnassaan 20. sunnuntaina kolminaisuudesta 1858, nettipostillan sivu 1353/2000:

"Kuka tiesi Hän
tekee sinulle paremmat vaatteet, koska
Hän tekee häitä Pojallensa. Silloin
Hän antaa koreat juhlavaatteet, niin
kuin Josef antoi veljillensä.
Nyt on taivaallinen Kuningas tehnyt
häitä Pojallensa. Nyt kuuluu ilo
olevan Isän huoneessa, koska traasuperkele
eli tuhlaajapoika on tullut takaisin.
Kaikki traasuperkeleet, riisukaa
nyt itsenne alasti ja menkää Kuninkaan
vaatekammariin, ja ottakaa
sieltä häävaatteet päällenne.
Kaikki talon koirat ovat vihaiset niille
traasuperkeleille, joitten omanvanhurskauden
rääpäleet rieppaavat polvien
ympäri. Riisukaa ne rääpäleet pois ja
tulkaa alastomana. Kyllä koirat häpeävät,
koska tulette alastomana. Ja kyllä
on Kuninkaan vaatekammarissa juhlavaatteita
siksi, että kaikille alastomille
tulee suoja. Mutta yksi omanvanhurskauden
palvelija ei viitsi riisua itseänsä
alastomaksi ja ottaa häävaatteita päällensä,
vaan tulee omilla vaatteillansa,
omanvanhurskauden puvulla, ja luulee
sillä kelpaavansa Kuninkaan häissä.
Mutta koska Kuningas tulee katsomaan
vieraita, näkee Hän sen varsin, ja kysyy:
“Ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla
ole häävaatteita?” Ja hän vaikeni.
Se vieras tuli mykäksi.
Niin käypi kaikille, jotka eivät riisu
itseänsä alasti ja ota häävaatteita päällensä
Heiltä sidotaan kädet ja jalat, ja
heitetään ulkonaiseen pimeyteen. Siellä
pitää oleman itku ja hammasten kiristys."

Mitä olisi siis Laestadiuksen selityksen mukaan käynyt, jos tuhlaajapoika olisi sanonut, että hänelle riittää ne vaatteet, jotka hänellä oli päällään isän suunantojen hetkellä?

Lue lisää

"Mitä olisi siis Laestadiuksen selityksen mukaan käynyt, jos tuhlaajapoika olisi sanonut, että hänelle riittää ne vaatteet, jotka hänellä oli päällään isän suunantojen hetkellä?"

Laestadiuksen selityksen mukaan tuhlaajapoika olisi silloin ollut armonvaras, joka ei suostu riisumaan itseään alastomaksi:

"Se taisi olla yksi armonvaras, joka ei ole koskaan itsensä riisunut alastomaksi. ... tuhlaajapojalle antoi Isä parhaat juhlavaatteet ja sormuksen käteen. Mutta ennenkuin nämät juhlavaatteet pantiin päälle, piti häävieraan riisuman pois omat rääpäleet."

ennakoiva armo kirjoitti:

Tunnetko käsitettä ennakoiva armo?

Ennakoivaksi armoksi kutsutaan Jumalan hyvyyden kokemuksia ennen Jumalan valtakuntaan sisälle tulemista. Isän suunannot, säälivä ja heltyvä katse ovat ennakoivaa armoa, avosylin kodin jättänyttä ja kotiin palaavaa vastaan menemistä. Monet Jumalan valtakunnan löytäneet ovat kertoneet kokeneensa yksittäisiä isän suunantoja jo ennen löytämistä. Verrattuna itse löytämiseen ennakoivan armon kokemukset ovat ohi meneviä, ikään kuin vakuutuksia, että jos sinä täydestä sydämestäsi huokaat Jumalan puoleen, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

Muistatko Korneliuksen? Hän sai enkeliltä vakuutuksen, että pian Jumalan armo häntä kohtaa: "Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: "Mitä tahdot, herra?" Enkeli vastasi: "Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi. Hän asuu Simon-nimisen nahkurin luona, jonka talo on meren rannalla."" (Apt. 10:4-6.) Enkeli viesti oli isän suunanto Korneliukselle, mutta vanhurskauden vaate Korneliukselle puettiin isän palvelijan kautta. Ei tullut tämä palvelija mahtavana ja itseään ihmisenä korostavana, vaan totesi: "Nouse, minä olen vain ihminen niin kuin sinäkin" (Apt. 10:26). Mutta kun tämä isän palvelija saarnasi Korneliukselle ja kaikille hänen kodissaan oleville, tapahtui suuri ihme: "Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. ... Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa." (Apt. 10:38, 43-44.) Pietari Jumalan palvelijana sai tehtäväkseen pukea Korneliukselle ja muille sanankuulijoille päälle vanhurskauden vaatteen. Tapahtui uudestisyntyminen, sanankuulijat saivat Pyhän Hengen. Sitä ennen he eivät olleet uskovaisia, kuten Paavali todistaa: "...se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa" (Room. 8:9).

Erityisen voimakkaita isän suunannot ovat kodin lähestyessä. Kuvittele mielessäsi erämaavaeltaja, hiihtäjä pitkällä taipaleella. On yö, tähdet tuikkivat taivaalle, pakkanen paukkuu. On kylmää. Kodin valo pilkistää heikkona jossain kaukana. Uupunut matkalainen kokee lämpimän aallon kehossaan. Vielä ei olla kotona, mutta isä antaa vakuutuksia, että suunta on oikea.

Sellaisia ovat ennakoivan armon kokemukset. Ne ovat isän rohkaisua, että hän kuulee huokauksen hänen puoleensa ja johdattaa kotiin. Kodin lähestyessä ne ovat isän rohkaisua, että sinua ei isän kodissa ylenkatsota, vaan palvelijat saavat tehtäväksi pukea palaava tuhlaajapoika tai -tytär vanhurskauden vaatteeseen. Kristuksen sovintouhri riittää langenneelle, katuvalle syntiselle.

Hyvä kysymys! kirjoitti:

"Mitä olisi siis Laestadiuksen selityksen mukaan käynyt, jos tuhlaajapoika olisi sanonut, että hänelle riittää ne vaatteet, jotka hänellä oli päällään isän suunantojen hetkellä?"

Laestadiuksen selityksen mukaan tuhlaajapoika olisi silloin ollut armonvaras, joka ei suostu riisumaan itseään alastomaksi:

"Se taisi olla yksi armonvaras, joka ei ole koskaan itsensä riisunut alastomaksi. ... tuhlaajapojalle antoi Isä parhaat juhlavaatteet ja sormuksen käteen. Mutta ennenkuin nämät juhlavaatteet pantiin päälle, piti häävieraan riisuman pois omat rääpäleet."

Lue lisää

Lainaus Lutherin tekstistä ylhäältä:

##### Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. #####

Tämä lausuma on eräältä Lutherin elämän ajankohdalta, mutta on myös täysin erlaisia Lutherin lausuntoja mm. "on saamamme pitää armo ja syntein anteeksiantamus yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen". Olemme sitten Lutherin erilaisten lausumien kannalta mitä mieltä tahansa, niin meitä uskovia ja kristittyjä ohjaa AINA ENSIJAISESTI JUMALAN SANA eli RAAMATTU.

Jokainen voi lukea esimerkiksi nämä jakeet ja miettiä saadanko synnit anteeksi vain suullisella Jumalan sanalla:

Ap. t. 10:43
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."


Ap. t. 26:18
avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'


1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.


Matt. 26:28
sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.


Ap. t. 22:16
ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'

Vesa Lohiluoma kirjoitti:

Lainaus Lutherin tekstistä ylhäältä:

##### Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. #####

Tämä lausuma on eräältä Lutherin elämän ajankohdalta, mutta on myös täysin erlaisia Lutherin lausuntoja mm. "on saamamme pitää armo ja syntein anteeksiantamus yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen". Olemme sitten Lutherin erilaisten lausumien kannalta mitä mieltä tahansa, niin meitä uskovia ja kristittyjä ohjaa AINA ENSIJAISESTI JUMALAN SANA eli RAAMATTU.

Jokainen voi lukea esimerkiksi nämä jakeet ja miettiä saadanko synnit anteeksi vain suullisella Jumalan sanalla:

Ap. t. 10:43
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."


Ap. t. 26:18
avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'


1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.


Matt. 26:28
sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.


Ap. t. 22:16
ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'

Lue lisää

Lutherin erilaisten lausumien?

Eihän niissä mitään ristiriitaa ole. Tämä

"on saamamme pitää armo ja syntein anteeksiantamus yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen"

vain on kohdistettu jo uskovaisille. Ei niille omavanhurskaille, jotka haluavat omat vaatteensa päällä pitää.

Faktaa. kirjoitti:

"Aikaisemmin tämäkin vertaus selitettiin yleisesti toisin, jolloin Isän armahdus ja anteeksianto pojalle oli puheissa myös mahdollista, mutta puhujainkokouksissa 70-80-luvuilla tällain kahdenlainen tulkitseminen "tiivistettiin" kutakuinkin nykymallin mukaiseksi."

Onko näyttöä toisenlaisista selityksistä? Minulla on näyttöä nykymallin mukaisen selityksen olleen ainakin Raattamaalla:

"Ylimuoniosta heinäkuun 4. p. 1876.
Rakas veli Herrassa Johan Tudee!
Jeesus puhuu Nikodemukselle Joh. kolmannessa luvussa uudesta syntymisestä lyhyesti: »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin pitää myös Ihmisen Poika ylettämän, että jokainen kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.» Tämä on raamatun lyhyt armonjärjestys, jonka mukaan armon käsittäneet kristityt saattavat todistaa katuvaisille Jumalan armosta syntein anteeksi saamisesta Jeesuksen veressä. Sillä palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden käsittää ja säilyttää omassatunnossa. Lyhykäinen oppi uudesta syntymisestä käsitetään sydämellä, kun se äänellisesti saarnataan raamatun mukaan, ja sanan lukeminen vahvistaa saarnan niinkuin Hebrean seurakunnan kristityissä mainitaan. Lukeminen vaikuttaa, kun sanaa sydämellä käsitetään, vain siinä on asia, ettei sokea ihminen käsitä raamattua, ja koska hän luulee näkevänsä, niin hänen sokeutensa pysyy. Raamatussa on kyllä kirjoitettu uudesta syntymisestä, mutta saarnattakoon sitä äänellisesti ja selitettäköön se lyhyt armonjärjestys; kovin pitkän selityksen kautta sana menettää voimansa. Yksin raamattu on vakava ja vaihtelematon, kun se oikein ymmärretään. Mutta suruttomat jumaluusopin tohtorit eivät ymmärrä raamattua, kun ovat itse uudesti syntymättömät ja Pyhättä Hengettä. Sitä vähemmän ne uskovat ja ymmärtävät teidän ja meidän selityksiä ja kirjoituksia. Jos teidänkin kirja painettaisiin, ei sitä uskottaisi paremmin kuin raamattua, joka näyttää lyhyesti uuden syntymisen järjestyksen, eikä se tule pitkillä selityksillä selvemmäksi. Sentähden emme tahdo alkaa siihen toimeen. Terveisiä Kuopion kristityille minulta ja muilta Lapin kristityiltä.
Johan Raattamaa."

Lue lisää

Eihän tässä ole ollenkaan selitystä tuhlaajapojasta.

ennakoiva armo kirjoitti:

Tunnetko käsitettä ennakoiva armo?

"Augustinukselle armo liittyy läheisesti siihen tapahtumaan, jossa läsnäoleva Pyhä Henki vuodattaa ihmiseen rakkauden Jumalaan ja kääntää siten ihmisen pois synnin aiheuttamasta itserakkaudesta. Tätä edeltää kuitenkin jo Jumalan toiminta, jota Augustinus kutsuu ennakoivaksi armoksi. Ennakoiva armo toimii jo silloin kun ihminen kastetaan, ja se valmistaa ihmisen tahdon sille, että Pyhä Henki ryhtyy tekemään ihmistä vanhurskaaksi vuodattamansa rakkauden kautta."

Näin on asia sanottu Helsingin yliopiston yleisen teologian sivuilla.

Se viittaa siihen katumukseen, jota tuhlajapoika tunsi.

Mutta se ei ollenkaan viittaa palvelijoihin siinä merkityksessä, että poika ei olisi ollut armahdettu jo silloin kun isä hänet armahti.

Jatkuu

etsivä-xx kirjoitti:

"Augustinukselle armo liittyy läheisesti siihen tapahtumaan, jossa läsnäoleva Pyhä Henki vuodattaa ihmiseen rakkauden Jumalaan ja kääntää siten ihmisen pois synnin aiheuttamasta itserakkaudesta. Tätä edeltää kuitenkin jo Jumalan toiminta, jota Augustinus kutsuu ennakoivaksi armoksi. Ennakoiva armo toimii jo silloin kun ihminen kastetaan, ja se valmistaa ihmisen tahdon sille, että Pyhä Henki ryhtyy tekemään ihmistä vanhurskaaksi vuodattamansa rakkauden kautta."

Näin on asia sanottu Helsingin yliopiston yleisen teologian sivuilla.

Se viittaa siihen katumukseen, jota tuhlajapoika tunsi.

Mutta se ei ollenkaan viittaa palvelijoihin siinä merkityksessä, että poika ei olisi ollut armahdettu jo silloin kun isä hänet armahti.

Jatkuu

Lue lisää

Poika on ollut isän kodissa ja perillisenä. Hän tietää palvelijoiden aseman. Hän ei usko saavansa syntejään anteeksi vaan nimenomaan tässä tilassa olevan katsoo olevansa palvelija. Ei Raamatun sana tässä kohden muuksi muutu. Näin siinä lukee: Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'

Minua ei mikään saa uskomaan täällä tarjottuun vanhoillislestadiolaiseen versioon tulkinnasta.

Palvelija ei ole yksioikoisesti yhtä kuin lestadiolainen uskovainen. Lestadiolainen menee pahemman kerran vikaan jos niin uskoo.

Mitä Raamattu sanoo nimenomaan perillisestä sekä palkkapiiasta. Eikö tuhlaaja poika nimeomaan hae sieltä isän kodista palkkapiian pojan asemaa eikä perillisen asemaa.

Biliaa
Galatalaiskirje 4
1 Mutta minä sanon: niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelian välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra;
2 Vaan hän on esimiesten ja haltiain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti.
3 Niin myös me, kuin me olimme lapset, niin me olimme vaaditut orjuuteen ulkonaisten säätyin alle.
4 Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn,
5 Että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, että me hänen lapsiksensa luettaisiin.
6 Mutta että te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä!
7 Niin ei silleen ole orja, vaan poika; mutta jos poika, niin myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta.
8 Mutta sillä ajalla, koska ette Jumalaa tunteneet, palvelitte te niitä, jotka ei luonnostansa jumalat olleetkaan.
9 Mutta nyt, sittekuin te Jumalan tunnette ja tosin enemmin Jumalalta tutut olette, kuinka te siis käännytte jälleen heikkoihin ja köyhiin säätyihin, joita te vasta-uudesta palvella tahdotte?

1992
1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
7 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?

Mikä on perillisen ja palkkalaisen ero silloin kun puhutaan perillisestä joka saa sanoa Abba


Biblia
Gal. 4
22 Sillä kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta.
23 Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta.
24 Nämät jotakin merkitsevät; sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar.
25 Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana.
26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme.
27 Sillä kirjoitettu on: iloitse, sinä hedelmätöin, joka et synnytä, pakahda ja huuda sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on.
28 Mutta me, rakkaat veljet, olemme niinkuin Isaakikin, lupauksen lapset.
29 Mutta niinkuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.
30 Mutta mitä Raamattu sanoo? aja palkkavaimo poikinensa ulos; sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa.
31 Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan.

Ettekö te todellakaan ymmärrä mikä on Jeesuksen vertauksen perillinen. Ettekö te erota miksi poika sanoo tämän:
En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.
"

Mitä se on? kirjoitti:

Ennakoivaksi armoksi kutsutaan Jumalan hyvyyden kokemuksia ennen Jumalan valtakuntaan sisälle tulemista. Isän suunannot, säälivä ja heltyvä katse ovat ennakoivaa armoa, avosylin kodin jättänyttä ja kotiin palaavaa vastaan menemistä. Monet Jumalan valtakunnan löytäneet ovat kertoneet kokeneensa yksittäisiä isän suunantoja jo ennen löytämistä. Verrattuna itse löytämiseen ennakoivan armon kokemukset ovat ohi meneviä, ikään kuin vakuutuksia, että jos sinä täydestä sydämestäsi huokaat Jumalan puoleen, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

Muistatko Korneliuksen? Hän sai enkeliltä vakuutuksen, että pian Jumalan armo häntä kohtaa: "Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: "Mitä tahdot, herra?" Enkeli vastasi: "Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi. Hän asuu Simon-nimisen nahkurin luona, jonka talo on meren rannalla."" (Apt. 10:4-6.) Enkeli viesti oli isän suunanto Korneliukselle, mutta vanhurskauden vaate Korneliukselle puettiin isän palvelijan kautta. Ei tullut tämä palvelija mahtavana ja itseään ihmisenä korostavana, vaan totesi: "Nouse, minä olen vain ihminen niin kuin sinäkin" (Apt. 10:26). Mutta kun tämä isän palvelija saarnasi Korneliukselle ja kaikille hänen kodissaan oleville, tapahtui suuri ihme: "Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. ... Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa." (Apt. 10:38, 43-44.) Pietari Jumalan palvelijana sai tehtäväkseen pukea Korneliukselle ja muille sanankuulijoille päälle vanhurskauden vaatteen. Tapahtui uudestisyntyminen, sanankuulijat saivat Pyhän Hengen. Sitä ennen he eivät olleet uskovaisia, kuten Paavali todistaa: "...se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa" (Room. 8:9).

Erityisen voimakkaita isän suunannot ovat kodin lähestyessä. Kuvittele mielessäsi erämaavaeltaja, hiihtäjä pitkällä taipaleella. On yö, tähdet tuikkivat taivaalle, pakkanen paukkuu. On kylmää. Kodin valo pilkistää heikkona jossain kaukana. Uupunut matkalainen kokee lämpimän aallon kehossaan. Vielä ei olla kotona, mutta isä antaa vakuutuksia, että suunta on oikea.

Sellaisia ovat ennakoivan armon kokemukset. Ne ovat isän rohkaisua, että hän kuulee huokauksen hänen puoleensa ja johdattaa kotiin. Kodin lähestyessä ne ovat isän rohkaisua, että sinua ei isän kodissa ylenkatsota, vaan palvelijat saavat tehtäväksi pukea palaava tuhlaajapoika tai -tytär vanhurskauden vaatteeseen. Kristuksen sovintouhri riittää langenneelle, katuvalle syntiselle.

Lue lisää

Mukava lukea uskovaisen sydämen sanomaa. Kiitos Herralle Jeesukselle tästä. Olin ajatellut itsekin kirjoittaa jotakin tähän tuhlaajapojan kertomukseen liittyvää, mutta annankin nyt olla. Jos Taivaan Isä antaa jotakin tarpeellista ilmaistavaa, niin sitten kirjoitan, katsotaan nyt.

etsivä-xx kirjoitti:

Poika on ollut isän kodissa ja perillisenä. Hän tietää palvelijoiden aseman. Hän ei usko saavansa syntejään anteeksi vaan nimenomaan tässä tilassa olevan katsoo olevansa palvelija. Ei Raamatun sana tässä kohden muuksi muutu. Näin siinä lukee: Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'

Minua ei mikään saa uskomaan täällä tarjottuun vanhoillislestadiolaiseen versioon tulkinnasta.

Palvelija ei ole yksioikoisesti yhtä kuin lestadiolainen uskovainen. Lestadiolainen menee pahemman kerran vikaan jos niin uskoo.

Mitä Raamattu sanoo nimenomaan perillisestä sekä palkkapiiasta. Eikö tuhlaaja poika nimeomaan hae sieltä isän kodista palkkapiian pojan asemaa eikä perillisen asemaa.

Biliaa
Galatalaiskirje 4
1 Mutta minä sanon: niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelian välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra;
2 Vaan hän on esimiesten ja haltiain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti.
3 Niin myös me, kuin me olimme lapset, niin me olimme vaaditut orjuuteen ulkonaisten säätyin alle.
4 Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn,
5 Että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, että me hänen lapsiksensa luettaisiin.
6 Mutta että te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä!
7 Niin ei silleen ole orja, vaan poika; mutta jos poika, niin myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta.
8 Mutta sillä ajalla, koska ette Jumalaa tunteneet, palvelitte te niitä, jotka ei luonnostansa jumalat olleetkaan.
9 Mutta nyt, sittekuin te Jumalan tunnette ja tosin enemmin Jumalalta tutut olette, kuinka te siis käännytte jälleen heikkoihin ja köyhiin säätyihin, joita te vasta-uudesta palvella tahdotte?

1992
1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
7 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?

Mikä on perillisen ja palkkalaisen ero silloin kun puhutaan perillisestä joka saa sanoa Abba


Biblia
Gal. 4
22 Sillä kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta.
23 Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta.
24 Nämät jotakin merkitsevät; sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar.
25 Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana.
26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme.
27 Sillä kirjoitettu on: iloitse, sinä hedelmätöin, joka et synnytä, pakahda ja huuda sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on.
28 Mutta me, rakkaat veljet, olemme niinkuin Isaakikin, lupauksen lapset.
29 Mutta niinkuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.
30 Mutta mitä Raamattu sanoo? aja palkkavaimo poikinensa ulos; sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa.
31 Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan.

Ettekö te todellakaan ymmärrä mikä on Jeesuksen vertauksen perillinen. Ettekö te erota miksi poika sanoo tämän:
En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.
"

Lue lisää

Mutta ovatko palkkalaiset ja palvelijat toistensa synonyymeja, samaa tarkoittavia asioita?

Ainakin kreikankielinen Raamattu käyttää palkollisista termiä

μισθιος = misthios (päiväpalkkalainen, jakeet 17 ja 19), joka on johdettu sanasta palkka, palkinto (kreik. misthos)

palvelijoista puolestaan käytetään termiä (jae 22)

δουλος = doulos, joka tarkoittaa sananmukaisesti orjaa.

Raamattu kuvaa palkkaa ja palkintoa sekä negatiivisissa että positiivisissa yhteyksissä. Puhutaan palkkapapeista ja opettajista, jotka ajattelevat vain lihapatojaan ja itseään. Mutta Raamattu puhuu myös iänkaikkisesta elämästä, palkasta tai palkinnosta, joka odottaa Kristukseen uskovaisia tämän elämän jälkeen.

Isän kotona työskenteleviä mutta ilmeisimmin muualla asuvia palkollisia ei voi heitäkään muitta mutkitta sanoa pahoiksi tai Jumalalle epäkelvoiksi ihmisiksi, saavathan he tuhlaajapojan kertomuksessa vapaasti Isän mailla tulla ja mennä ja he kelpaavat Isän työntekijöiksi, palkkaa vastaan. Tekipä Isän vanhempi poika, perillinenkin, töitä pellolla Isän ja perheyhteisön hyväksi.

Itseäni on usein kiehtonut raamatunkohta, joka lupaa hyvän palkan niille, jotka ovat Jumalan sanalle otollisia, nimittäin

"Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi -- totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille."

Miksi Isän kodissa on myös palkkalaisia? Koko tarina on laaja ja monisäikeinen vertaus. Voin ajatella, että Isän kotitalon ja laajojen maiden alueet voivat tarkoittaa iäisen kodin ohella myös tätä ajallista aikaa. Me kaikki ihmiset olemme Jumalan luomuksia. Täällä ajassa jokainen meistä on saanut syntymälahjanaan Luojalta lahjoja, ominaisuuksia, koska kaikki hyvä tulee valkeuksien Isältä, joka loi maailman Jeesuksessa. Näistä lahjoista Jumala odottaa vain saavansa kunnian ja kiitoksen. Niinpä esim. ateisti silmälääkärikin tekee lahjoillaan työtään "Jumalan palkollisena", tämäkin on Jumalan armoa, vaikka silmälääkäri totaalisesti kieltäisi Jumalan olemassaolonkin. Jos hän ei tee parannusta ja anna kunniaa elämästään Jumalalle, hänen palkkansa jää tähän aikaan. Jumala vain odottaa, että saisi olla armollinen. Paavali puolestaan sanoo kirjeessään, että apostolina hänellä olisi Jumalan lain mukaan oikeus saada palkkaa Jumalan sanan työstä, mutta että kieltätyyy tästä, jottei herättäisi pahennusta kenessäkään ja ettei olisi esteenä Kristuksen evankeliumille. Jumalahan toivoo meistä työtovereita evankeliumin sanoman levittämisessä ja vaikkemme tätä palkasta teekään vaan rakkaudesta, meistä odottaa suuri palkka taivaassa. Syntinen nainen sai paljon anteeksi, koska rakasti paljon. Siinäkin kuvataan suurta palkkaa.

Doulos,orjan asema, on suurin kunnia, mitä kristitty uskovainen Paavali itsestään voi todeta, nimittäin olla Kristuksen orja. Ja onhan itse Herra Jeesuskin meidän paras palvelijamme. Tuhlaajapojan kertomuksessa orjat asuivat Isän talossa. Orjien asema palautuu Vanhan Testamentin lainsäädöksiin israelilaisille

2. Moos. 21:2-6
Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on oltava orjana kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuotena hänet on päästettävä vapaaksi maksutta. Jos hän on tullut yksinään, hän saakoon myös lähteä yksinään. Mutta jos hänellä jo tullessaan oli vaimo, vaimo saakoon lähteä hänen mukanaan. Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon ja vaimo on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, on vaimon ja lasten jäätävä isännälle, ja mies pääsköön vapaaksi yksinään. Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä halua vapaaksi', niin isäntä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet sitten ovea tai ovenpieltä vasten ja lävistäköön hänen korvalehtensä naskalilla, ja hän jääköön ainiaaksi isäntänsä orjaksi."

Tässä siis aivan kuin Jumalan luomistyössä: kuusi päivää Hän loi maailman ja seitsemäntenä lepäsi.

3. Moos. 25:39-44,
39 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu myymään itsensä sinulle, älä pane häntä tekemään työtä orjana,
40 vaan anna hänen asua luonasi päiväpalkkalaisen tai muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun luonasi riemuvuoteen saakka,
41 minkä jälkeen hänen on saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata sukunsa luo ja isiensä perintömaille.
42 Kaikki israelilaiset ovat minun omaisuuttani. Minä toin heidät pois Egyptistä, ja siksi heitä ei saa myydä niin kuin orjia myydään.
43 Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi.
44 Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta.
53 Israelilaisen on saatava olla isäntänsä luona sellaisen työntekijän asemassa, joka palkataan vuodeksi kerrallaan, eikä isäntä saa pakottaa häntä orjantyöhön.

jatkuu

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Mutta ovatko palkkalaiset ja palvelijat toistensa synonyymeja, samaa tarkoittavia asioita?

Ainakin kreikankielinen Raamattu käyttää palkollisista termiä

μισθιος = misthios (päiväpalkkalainen, jakeet 17 ja 19), joka on johdettu sanasta palkka, palkinto (kreik. misthos)

palvelijoista puolestaan käytetään termiä (jae 22)

δουλος = doulos, joka tarkoittaa sananmukaisesti orjaa.

Raamattu kuvaa palkkaa ja palkintoa sekä negatiivisissa että positiivisissa yhteyksissä. Puhutaan palkkapapeista ja opettajista, jotka ajattelevat vain lihapatojaan ja itseään. Mutta Raamattu puhuu myös iänkaikkisesta elämästä, palkasta tai palkinnosta, joka odottaa Kristukseen uskovaisia tämän elämän jälkeen.

Isän kotona työskenteleviä mutta ilmeisimmin muualla asuvia palkollisia ei voi heitäkään muitta mutkitta sanoa pahoiksi tai Jumalalle epäkelvoiksi ihmisiksi, saavathan he tuhlaajapojan kertomuksessa vapaasti Isän mailla tulla ja mennä ja he kelpaavat Isän työntekijöiksi, palkkaa vastaan. Tekipä Isän vanhempi poika, perillinenkin, töitä pellolla Isän ja perheyhteisön hyväksi.

Itseäni on usein kiehtonut raamatunkohta, joka lupaa hyvän palkan niille, jotka ovat Jumalan sanalle otollisia, nimittäin

"Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi -- totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille."

Miksi Isän kodissa on myös palkkalaisia? Koko tarina on laaja ja monisäikeinen vertaus. Voin ajatella, että Isän kotitalon ja laajojen maiden alueet voivat tarkoittaa iäisen kodin ohella myös tätä ajallista aikaa. Me kaikki ihmiset olemme Jumalan luomuksia. Täällä ajassa jokainen meistä on saanut syntymälahjanaan Luojalta lahjoja, ominaisuuksia, koska kaikki hyvä tulee valkeuksien Isältä, joka loi maailman Jeesuksessa. Näistä lahjoista Jumala odottaa vain saavansa kunnian ja kiitoksen. Niinpä esim. ateisti silmälääkärikin tekee lahjoillaan työtään "Jumalan palkollisena", tämäkin on Jumalan armoa, vaikka silmälääkäri totaalisesti kieltäisi Jumalan olemassaolonkin. Jos hän ei tee parannusta ja anna kunniaa elämästään Jumalalle, hänen palkkansa jää tähän aikaan. Jumala vain odottaa, että saisi olla armollinen. Paavali puolestaan sanoo kirjeessään, että apostolina hänellä olisi Jumalan lain mukaan oikeus saada palkkaa Jumalan sanan työstä, mutta että kieltätyyy tästä, jottei herättäisi pahennusta kenessäkään ja ettei olisi esteenä Kristuksen evankeliumille. Jumalahan toivoo meistä työtovereita evankeliumin sanoman levittämisessä ja vaikkemme tätä palkasta teekään vaan rakkaudesta, meistä odottaa suuri palkka taivaassa. Syntinen nainen sai paljon anteeksi, koska rakasti paljon. Siinäkin kuvataan suurta palkkaa.

Doulos,orjan asema, on suurin kunnia, mitä kristitty uskovainen Paavali itsestään voi todeta, nimittäin olla Kristuksen orja. Ja onhan itse Herra Jeesuskin meidän paras palvelijamme. Tuhlaajapojan kertomuksessa orjat asuivat Isän talossa. Orjien asema palautuu Vanhan Testamentin lainsäädöksiin israelilaisille

2. Moos. 21:2-6
Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on oltava orjana kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuotena hänet on päästettävä vapaaksi maksutta. Jos hän on tullut yksinään, hän saakoon myös lähteä yksinään. Mutta jos hänellä jo tullessaan oli vaimo, vaimo saakoon lähteä hänen mukanaan. Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon ja vaimo on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, on vaimon ja lasten jäätävä isännälle, ja mies pääsköön vapaaksi yksinään. Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä halua vapaaksi', niin isäntä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet sitten ovea tai ovenpieltä vasten ja lävistäköön hänen korvalehtensä naskalilla, ja hän jääköön ainiaaksi isäntänsä orjaksi."

Tässä siis aivan kuin Jumalan luomistyössä: kuusi päivää Hän loi maailman ja seitsemäntenä lepäsi.

3. Moos. 25:39-44,
39 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu myymään itsensä sinulle, älä pane häntä tekemään työtä orjana,
40 vaan anna hänen asua luonasi päiväpalkkalaisen tai muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun luonasi riemuvuoteen saakka,
41 minkä jälkeen hänen on saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata sukunsa luo ja isiensä perintömaille.
42 Kaikki israelilaiset ovat minun omaisuuttani. Minä toin heidät pois Egyptistä, ja siksi heitä ei saa myydä niin kuin orjia myydään.
43 Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi.
44 Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta.
53 Israelilaisen on saatava olla isäntänsä luona sellaisen työntekijän asemassa, joka palkataan vuodeksi kerrallaan, eikä isäntä saa pakottaa häntä orjantyöhön.

jatkuu

Lue lisää

Nämä jakeet mielessäni ajattelen, kuinka ilmiselvää on, että omaisuuden tuhlannut ja huonoa elämää viettänyt tuhlaajapoika ei pyytänytkään orjan (kengättömän palvelijan) asemaa vaan palkollisen asemaa. Päiväansiollaan hän mahdollisesti olisi voinut itse korvata Isälle aiheuttamansa häpeän ja menetyksen. Isä kuitenkin järjestää juhlat, jonka ulkoisissa puitteissa (teurastettu vasikka, musiikki ja tanssi) näkyvät Isän armollinen luonne ja kuulutus koko yhteisölle, että Hänen kadonnut poikansa on herännyt eloon ja että Isä on palauttanut hänen asemansa.

Orjuuden ollessa hyvin yleistä, voitaneen sanoa, että moni orja saattoi isäntänsä palvelukseen vapaaehtoisesti myös sinä vuonna, jona hän vapautui. Tuhlaajapojan kertomus toimii esimerkkinä myös tänä päivänä siitä, kuinka ankara ja kova on maailma. Isän talossa oli hyvä elää ja mahdollisuus palkollisellekin jopa vaurastua (3. Moos. 25:47).

Orjat olivat isännälle myös paremmat kuin päiväpalkkalaiset.
5. Moos. 15:18
Älä murehdi sitä, että joudut vapauttamaan orjasi. Hän on palvellut sinua kuusi vuotta ja tullut maksamaan sinulle paljon vähemmän kuin päivätyöläinen. Jos toimit Herran, Jumalasi, käskyn mukaan, Herra siunaa sinua kaikissa toimissasi.


Nämä orjat, palvelijat Isän talossa olivat saaneet hyvän osan. Pidän heitä uskovaisina ja uskollisina Isän palvelijoina. Heille Isä osoitti käskyn palvella tuhlaajapoikaa. Eikö tämä ole Jeesuksenkin antama esimerkki? Joka tahtoo olla keskuudessanne suurin, olkoon pienin, kaikkien toisten palvelija. Isän suukot ja ilo oli toki ylitsevuotavainen, Hänhän heltyi ja juoksi jo etäällä näkyvää ja palaavaa nuorempaa poikaansa vastaan. Mutta jotta tämä Isän armo tulisi tälle tuhlaajapojallekin selväksi, Isä antoi palvelijoilleen käskyn pukea ja vaatettaa tämä perilliselle kuuluvalla tavalla ja järjestää juhlat.

Joka on katumukseen ja oikealla tavalla Jumalan takaisinkutsumaksi tullut (parannukseen), ei rupea sättimään palvelijoita, ei ruvennut tuhlaajapoikakaan. Tämän ajan Jumalan palvelijat tekevät sen hyvän työn, johon heidät on kutsuttu: saarnaamaan synnit anteeksi Herran Jeesuksen Kristuksen ansiosta, Hänen käskystään. Ei itse pullistellen, ei itseään korostaen, ei itseään suositellen, ei yläpuolelle asettuen - vaan palveltavaansa itseään parempana pitäen.

Toivottavasti näistä ajatuksistani oli sinun ajatuksillesi rakennukseksi. Sinua henkilökohtaisesti tuntematta mutta kuitenkin lämmöllä ajatellen

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Nämä jakeet mielessäni ajattelen, kuinka ilmiselvää on, että omaisuuden tuhlannut ja huonoa elämää viettänyt tuhlaajapoika ei pyytänytkään orjan (kengättömän palvelijan) asemaa vaan palkollisen asemaa. Päiväansiollaan hän mahdollisesti olisi voinut itse korvata Isälle aiheuttamansa häpeän ja menetyksen. Isä kuitenkin järjestää juhlat, jonka ulkoisissa puitteissa (teurastettu vasikka, musiikki ja tanssi) näkyvät Isän armollinen luonne ja kuulutus koko yhteisölle, että Hänen kadonnut poikansa on herännyt eloon ja että Isä on palauttanut hänen asemansa.

Orjuuden ollessa hyvin yleistä, voitaneen sanoa, että moni orja saattoi isäntänsä palvelukseen vapaaehtoisesti myös sinä vuonna, jona hän vapautui. Tuhlaajapojan kertomus toimii esimerkkinä myös tänä päivänä siitä, kuinka ankara ja kova on maailma. Isän talossa oli hyvä elää ja mahdollisuus palkollisellekin jopa vaurastua (3. Moos. 25:47).

Orjat olivat isännälle myös paremmat kuin päiväpalkkalaiset.
5. Moos. 15:18
Älä murehdi sitä, että joudut vapauttamaan orjasi. Hän on palvellut sinua kuusi vuotta ja tullut maksamaan sinulle paljon vähemmän kuin päivätyöläinen. Jos toimit Herran, Jumalasi, käskyn mukaan, Herra siunaa sinua kaikissa toimissasi.


Nämä orjat, palvelijat Isän talossa olivat saaneet hyvän osan. Pidän heitä uskovaisina ja uskollisina Isän palvelijoina. Heille Isä osoitti käskyn palvella tuhlaajapoikaa. Eikö tämä ole Jeesuksenkin antama esimerkki? Joka tahtoo olla keskuudessanne suurin, olkoon pienin, kaikkien toisten palvelija. Isän suukot ja ilo oli toki ylitsevuotavainen, Hänhän heltyi ja juoksi jo etäällä näkyvää ja palaavaa nuorempaa poikaansa vastaan. Mutta jotta tämä Isän armo tulisi tälle tuhlaajapojallekin selväksi, Isä antoi palvelijoilleen käskyn pukea ja vaatettaa tämä perilliselle kuuluvalla tavalla ja järjestää juhlat.

Joka on katumukseen ja oikealla tavalla Jumalan takaisinkutsumaksi tullut (parannukseen), ei rupea sättimään palvelijoita, ei ruvennut tuhlaajapoikakaan. Tämän ajan Jumalan palvelijat tekevät sen hyvän työn, johon heidät on kutsuttu: saarnaamaan synnit anteeksi Herran Jeesuksen Kristuksen ansiosta, Hänen käskystään. Ei itse pullistellen, ei itseään korostaen, ei itseään suositellen, ei yläpuolelle asettuen - vaan palveltavaansa itseään parempana pitäen.

Toivottavasti näistä ajatuksistani oli sinun ajatuksillesi rakennukseksi. Sinua henkilökohtaisesti tuntematta mutta kuitenkin lämmöllä ajatellen

Lue lisää

Tuhlaajapoika Luuk. 15

misthios = palkollinen, päivätyöläinen
doulos = orja, palvelija

Tämän voi lukea niinkin, että Isän talossa oli israelilaisten lisäksi muukalaisia muista kansoista, pakanoita. Isä antaa kaikille, soimaamatta.

Isän talossa orjuus on vapautta, joka tarkoittaa vaurautta, ystäviä ja välittämistä.
Maailman tarjoaa vauhtia ja vaaraa, yllykkeitä ja intohimoja. Tämän maailman tarjoama vapaus loppuu siihen, kun rahat ja ystävät ja välittäminen loppuu.

pukee palvelijana kirjoitti:

"kertomuksessa tehdää selvä ero Jumalan lasten ja palvelijoiden välillä ... keinotekoinen ihmisten korostaminen"

Evankeliumin saarnaajina uskovaiset ovat isän palvelijan roolissa, eivät isännän, emännän eivätkä perillisen roolissa, vaan näiden alapuolella olevina palvelijoina. Isän kotiin palaava tuhlaajapoika on perintöosansa tuhlannut, mutta silti isä haluaa ottaa hänet takaisin perillisen rooliin. Monet ovat tämän palaamisen armon saaneet kokea. Jumalan lapsiosasta saa nauttia aina kuulemalla evankeliumin lohdutusta Kristuksen täydellisestä sovintouhrista. Paljon anteeksisaaneilla on varaa alentua palvelijankin rooliin, pukemaan isän käskystä vanhurskauden vaatteita tuhlaajapojille ja -tyttärille. Eivät uskovaiset ihmisinä anna syntejä anteeksi, vaan Lutherin sanoin, Jumala ei anna syntejä anteeksi muutoin kuin suullisella sanalla:

"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."

Lue lisää

Näin minäkin ajattelen.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Tuhlaajapoika Luuk. 15

misthios = palkollinen, päivätyöläinen
doulos = orja, palvelija

Tämän voi lukea niinkin, että Isän talossa oli israelilaisten lisäksi muukalaisia muista kansoista, pakanoita. Isä antaa kaikille, soimaamatta.

Isän talossa orjuus on vapautta, joka tarkoittaa vaurautta, ystäviä ja välittämistä.
Maailman tarjoaa vauhtia ja vaaraa, yllykkeitä ja intohimoja. Tämän maailman tarjoama vapaus loppuu siihen, kun rahat ja ystävät ja välittäminen loppuu.

Lue lisää

Kiitos positiivisella asenteella kirjoitetusta tekstistä.

Mietin sitä kyllä.

Siitä huolimatta voisi tavallaan ajatella että minulta alkaa tulla jo "korvista ulos" tämä vanhoillislestadiolainen palvelijaoppi. Vaikka olen perusluterilaisen ja sidotun ratkaisuvallan ja seurakunnan (näkymärrömän) sisällä elävän uskon ja Jumalan läsnäolon enkä "kannon nokassa uskomisen tai rukouksen kautta jumalaan sulautumisen" kautta "uskomassa", en kuitenkaan ymmärrä sen enempää vl tulkintoja laupiaasta samarialaisesta kuin tuhlaajapojastakaan.

Minusta kutenkin tuhlaajapojassa on kyse Jeesuksen kuvauksesta Jumalasta ja hänen olemuksestaan ei lestadiolaisesta yhteisöstä ollenkaan. Siinä suhteessa olen SLEY:n tulkinnassa esiintyvän tärkeän piirteen huomioon ottamisen kannalla nimittäin sen kannalla mitä sanotaan Jeesuksesta http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Luukas/15-16ER.htm:
"
- Joskus on sanottu, ettei Jeesuksella itsellään olisi mitään sijaa kertomuksessa. Unohdetaan, että juuri hän tässä meille kertoo ja puhuu Jumalan puolesta ja ilmoittaa meille rakastavan Isän. Sovituksen sanoma läpäisee koko kertomuksen. Vasta Golgatan teko meille räväyttääkin auki kertomuksen sisällön ja saa vakuuttumaan Isän rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Tuhlaajapojan synninsuru on aitoa ja syvää. Hän ei sure sitä, että on menettänyt inhimillisesti katsoen lähes kaiken, perintöoikeutensa, omaisuutensa, maineensa, vapautensa, jopa ihmisarvonsa. Sitä hän suree, mitä hän on tehnyt, syntiään, joka ei ole särkenyt vain hänen omaa elämäänsä vaan myös Isän sydämen. - Kenkien omistaminen oli vapaan miehen merkki. Kristitynkin vapauden symbolina ovat kengät: "Olkoon siis kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille." Efes. 6:14-15. Kertomuksessa tulee esille kaksi uskonnollisuuden pääryhmää, vapaat, vapautetut ja armahdetut ja ne, jotka tekevät orjan työtä. Koska meillä on lapsenoikeudet, me elämme vapaina ja palvelemme iloisin ja vapain sydämin, emme pakosta, palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa.
"

Ehkä se on paradoksi että vanhoillislestadiolaisuuden ilmeisen hyvin tuleva pääkaupunkiseudun vl mies voi keskustella täällä mutta koskaan ei keskustelua ole olemassa vanhoillislestadiolaisuuden sisällä. En ole kohdannut minkäänlaista keskustelua rauhayhdistyksellä. Sensijaan perusluterilaisen seurakunnan sisällä jatkuvasti.

Minulle on luovuttamattomia asioita luterilaisessa uskossa kertomukset laupiaasta samarialaisesta ja tuhlaajapojasta. Minusta molemmat kertomukset joissa Jeesus itse kertoo meille Jumalan olemuksesta jotakin hyvin oleellista, siis Jumalan oman vanhurskauden olemuksesta, vanhoillislestadiolaisuus "saastuttaa" tämän kuvauksen nostamalla kepin nokkaan lestadiolaisen uskovaisen synninpäästön, jota näissä kummassakaan kertomuksessa ei kuvata.

"Melperit" täällä eivät ole minun suhdettani lestadiolaisuuteen horjuta vaan lestadiolaisuus itsessään. Lestadiolaisuudessa on ydinsanoma evankeliumista, mutta onko se puhtaamapana hajaannuksessa lähtenytkin Rauhan Sanan mukaan? Nämä kertomukset ja niiden tulkintojen painotukset nostavat nämä kysmykset minun mieleeni.

Me emme tunne Jumalaa suoraan vaan Raamatun kertomuksen kautta. Jeesus on ainoa joka on voinut meille Uudessa testamentissa avata JUMALAN vanhurskauden olemusta. Ja jokaisessa tällaisessa kuvauksessa lestadiolainen siirtää keinotekoisesti huomion ihan toisaalle.

Etkö sinä pääkaupungin vl-mies näe itse minne vanhoillislestadiolainen julistus on mennyt?

etsivä-xx kirjoitti:

Kiitos positiivisella asenteella kirjoitetusta tekstistä.

Mietin sitä kyllä.

Siitä huolimatta voisi tavallaan ajatella että minulta alkaa tulla jo "korvista ulos" tämä vanhoillislestadiolainen palvelijaoppi. Vaikka olen perusluterilaisen ja sidotun ratkaisuvallan ja seurakunnan (näkymärrömän) sisällä elävän uskon ja Jumalan läsnäolon enkä "kannon nokassa uskomisen tai rukouksen kautta jumalaan sulautumisen" kautta "uskomassa", en kuitenkaan ymmärrä sen enempää vl tulkintoja laupiaasta samarialaisesta kuin tuhlaajapojastakaan.

Minusta kutenkin tuhlaajapojassa on kyse Jeesuksen kuvauksesta Jumalasta ja hänen olemuksestaan ei lestadiolaisesta yhteisöstä ollenkaan. Siinä suhteessa olen SLEY:n tulkinnassa esiintyvän tärkeän piirteen huomioon ottamisen kannalla nimittäin sen kannalla mitä sanotaan Jeesuksesta http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Luukas/15-16ER.htm:
"
- Joskus on sanottu, ettei Jeesuksella itsellään olisi mitään sijaa kertomuksessa. Unohdetaan, että juuri hän tässä meille kertoo ja puhuu Jumalan puolesta ja ilmoittaa meille rakastavan Isän. Sovituksen sanoma läpäisee koko kertomuksen. Vasta Golgatan teko meille räväyttääkin auki kertomuksen sisällön ja saa vakuuttumaan Isän rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Tuhlaajapojan synninsuru on aitoa ja syvää. Hän ei sure sitä, että on menettänyt inhimillisesti katsoen lähes kaiken, perintöoikeutensa, omaisuutensa, maineensa, vapautensa, jopa ihmisarvonsa. Sitä hän suree, mitä hän on tehnyt, syntiään, joka ei ole särkenyt vain hänen omaa elämäänsä vaan myös Isän sydämen. - Kenkien omistaminen oli vapaan miehen merkki. Kristitynkin vapauden symbolina ovat kengät: "Olkoon siis kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille." Efes. 6:14-15. Kertomuksessa tulee esille kaksi uskonnollisuuden pääryhmää, vapaat, vapautetut ja armahdetut ja ne, jotka tekevät orjan työtä. Koska meillä on lapsenoikeudet, me elämme vapaina ja palvelemme iloisin ja vapain sydämin, emme pakosta, palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa.
"

Ehkä se on paradoksi että vanhoillislestadiolaisuuden ilmeisen hyvin tuleva pääkaupunkiseudun vl mies voi keskustella täällä mutta koskaan ei keskustelua ole olemassa vanhoillislestadiolaisuuden sisällä. En ole kohdannut minkäänlaista keskustelua rauhayhdistyksellä. Sensijaan perusluterilaisen seurakunnan sisällä jatkuvasti.

Minulle on luovuttamattomia asioita luterilaisessa uskossa kertomukset laupiaasta samarialaisesta ja tuhlaajapojasta. Minusta molemmat kertomukset joissa Jeesus itse kertoo meille Jumalan olemuksesta jotakin hyvin oleellista, siis Jumalan oman vanhurskauden olemuksesta, vanhoillislestadiolaisuus "saastuttaa" tämän kuvauksen nostamalla kepin nokkaan lestadiolaisen uskovaisen synninpäästön, jota näissä kummassakaan kertomuksessa ei kuvata.

"Melperit" täällä eivät ole minun suhdettani lestadiolaisuuteen horjuta vaan lestadiolaisuus itsessään. Lestadiolaisuudessa on ydinsanoma evankeliumista, mutta onko se puhtaamapana hajaannuksessa lähtenytkin Rauhan Sanan mukaan? Nämä kertomukset ja niiden tulkintojen painotukset nostavat nämä kysmykset minun mieleeni.

Me emme tunne Jumalaa suoraan vaan Raamatun kertomuksen kautta. Jeesus on ainoa joka on voinut meille Uudessa testamentissa avata JUMALAN vanhurskauden olemusta. Ja jokaisessa tällaisessa kuvauksessa lestadiolainen siirtää keinotekoisesti huomion ihan toisaalle.

Etkö sinä pääkaupungin vl-mies näe itse minne vanhoillislestadiolainen julistus on mennyt?

Lue lisää

Olet jostain keksinyt, että tuhlaajapoikatulkinnassa uskovaiset haluavat korostaa itseään. Päinvastoin, evankeliumin julistajina uskovaiset ovat palvelijoiden roolissa. Eikö se nimenomaan ole itsensä alentamista perillisen osasta palvelijaksi, jotta edes yksi tuhlaajapoika saataisiin puettua vanhurskauden vaatteeseen?

Pääkaupunkiseudun vl toi esiin hyviä raamatunkohtia, jotka osoittavat sinun tehneen hätiköityjä johtopäätöksiä päätellessäsi, että palvelijat eivät olisi uskovaisia. Raamattu on laaja teos ja inhimillisellä järjellä monenlaisille tulkinnoille voi siksi löytää tukea toisista raamatunkohdista. Raamatun lukemiseen tarvitaankin siksi toisenlainen avain kuin pelkkä luonnollinen järki: Pyhä Henki. Se avaa luettua ja kuultua sanaa uskovaisen tarvitseman määräosan mukaan.

Laestadius rinnastaa juhlavaatteen pukemisen tuhlaajapojalle kertomukseen kelvottomasta häävieraasta. Mikäli tuhlaajapoika ei olisi juhlavaatetta kelpuuttanut, vaan pitänyt kiinni siitä omanvanhurskauden vaatteestaan, joka hänellä sikopaimenena oli, ei hän olisi ollut kelvollinen isän juhliin:

"Toinen
omanvanhurskauden palvelija on se tuhlaajapoika,
joka paimentaa sikoja: sillä
on tunto herännyt, se tuntee, kuinka huonossa
tilassa hän on, mutta omanvanhurskauden
porvari on saanut niin suuren vallan
hänen päällensä, ettei hän nouse ja
mene Isän tykö ennen kuin viimeisessä
hengen hädässä.
Mutta semmoista ei viitsi palvelijat
ulos ajaa häähuoneesta, koska hän jo tulee.
Hän on nimittäin katuvainen ja armoa
kerjääväinen, mutta hän ei kuitenkaan ota
häävaatteita päällensä, vaikka Kuningas
on hälle tarjonnut palvelijainsa kautta."

Etsivä-xx: "Minulle on luovuttamattomia asioita luterilaisessa uskossa kertomukset laupiaasta samarialaisesta ja tuhlaajapojasta."

Vl-tulkinnassa on kyllä kyse ihan yleisestä vanhakirkollisesta raamatuntulkinnasta.

Etsivä-xx: "Lestadiolaisuudessa on ydinsanoma evankeliumista, mutta onko se puhtaamapana hajaannuksessa lähtenytkin Rauhan Sanan mukaan?"

Sekä Laestadius että Raattamaa "edellyttävät", että tuhlaajapoika ottaa palvelijoilta juhlavaatteen päällensä. En tunne rauhansanalaisten opetusta tuhlaajapojan vertauksesta, mutta koska liike "polveutuu" vl:ten tavoin Laestadiuksesta ja Raattamaasta, oletan sen olevan sama kuin vl:illa. Rauhansanalaisten seurakuntakäsitys on väljempi, he uskovat voivan olla useita samalla paikkakunnalla kokoontuvia, keskenään erimielisiä uskovaisten joukkoja. Kuitenkin rauhansanalaisuudessa on siinä suhteessa sama opetus kuin vl:illa, että he katsovat elävään uskoon tultavan Pyhää Henkeä sydämessään kantavien julistaman evankeliumin kautta. Rauhansanalaisuus ei tosin ole tietojeni mukaan yhtä yhtenäinen opetukseltaan kuin vl-liike, vaan joukkoon mahtuu pääuomasta poikkeavia näkemyksiäkin. En siksi tyrmäisi, etteikö sinunkin tulkintasi mukaista käsitystä voi rauhansanalaisuudessa esiintyä, mutta arvelisin sen edustavan liikkeen vähemmistöä.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Nämä jakeet mielessäni ajattelen, kuinka ilmiselvää on, että omaisuuden tuhlannut ja huonoa elämää viettänyt tuhlaajapoika ei pyytänytkään orjan (kengättömän palvelijan) asemaa vaan palkollisen asemaa. Päiväansiollaan hän mahdollisesti olisi voinut itse korvata Isälle aiheuttamansa häpeän ja menetyksen. Isä kuitenkin järjestää juhlat, jonka ulkoisissa puitteissa (teurastettu vasikka, musiikki ja tanssi) näkyvät Isän armollinen luonne ja kuulutus koko yhteisölle, että Hänen kadonnut poikansa on herännyt eloon ja että Isä on palauttanut hänen asemansa.

Orjuuden ollessa hyvin yleistä, voitaneen sanoa, että moni orja saattoi isäntänsä palvelukseen vapaaehtoisesti myös sinä vuonna, jona hän vapautui. Tuhlaajapojan kertomus toimii esimerkkinä myös tänä päivänä siitä, kuinka ankara ja kova on maailma. Isän talossa oli hyvä elää ja mahdollisuus palkollisellekin jopa vaurastua (3. Moos. 25:47).

Orjat olivat isännälle myös paremmat kuin päiväpalkkalaiset.
5. Moos. 15:18
Älä murehdi sitä, että joudut vapauttamaan orjasi. Hän on palvellut sinua kuusi vuotta ja tullut maksamaan sinulle paljon vähemmän kuin päivätyöläinen. Jos toimit Herran, Jumalasi, käskyn mukaan, Herra siunaa sinua kaikissa toimissasi.


Nämä orjat, palvelijat Isän talossa olivat saaneet hyvän osan. Pidän heitä uskovaisina ja uskollisina Isän palvelijoina. Heille Isä osoitti käskyn palvella tuhlaajapoikaa. Eikö tämä ole Jeesuksenkin antama esimerkki? Joka tahtoo olla keskuudessanne suurin, olkoon pienin, kaikkien toisten palvelija. Isän suukot ja ilo oli toki ylitsevuotavainen, Hänhän heltyi ja juoksi jo etäällä näkyvää ja palaavaa nuorempaa poikaansa vastaan. Mutta jotta tämä Isän armo tulisi tälle tuhlaajapojallekin selväksi, Isä antoi palvelijoilleen käskyn pukea ja vaatettaa tämä perilliselle kuuluvalla tavalla ja järjestää juhlat.

Joka on katumukseen ja oikealla tavalla Jumalan takaisinkutsumaksi tullut (parannukseen), ei rupea sättimään palvelijoita, ei ruvennut tuhlaajapoikakaan. Tämän ajan Jumalan palvelijat tekevät sen hyvän työn, johon heidät on kutsuttu: saarnaamaan synnit anteeksi Herran Jeesuksen Kristuksen ansiosta, Hänen käskystään. Ei itse pullistellen, ei itseään korostaen, ei itseään suositellen, ei yläpuolelle asettuen - vaan palveltavaansa itseään parempana pitäen.

Toivottavasti näistä ajatuksistani oli sinun ajatuksillesi rakennukseksi. Sinua henkilökohtaisesti tuntematta mutta kuitenkin lämmöllä ajatellen

Lue lisää

Tuli iloinen mieli kirjoituksiasi lukiessa, pääkaupungin vl-mies. Ns. vastasi henkeen!

Laestadius aiheesta kirjoitti:

Laestadius käsittelee tuhlaajapoika-vertauksen vaatteita mm.

- saarnassaan 20. sunnuntaina kolminaisuudesta 1850, nettipostillan sivut 1342 ja 1344/2000:

"Mutta kuka on se mykkä vieras, joka
ei vastannut mitään, koska Kuningas
kysyi: “Ystäväni! kuinkas tänne tulit ja
ei sinulla ole häävaatteita? Se tuli mykäksi,
koska häneltä kysyttiin, kuinka
hän oli tullut kristityksi. Se taisi olla
yksi armonvaras, joka ei ole koskaan
itsensä riisunut alastomaksi. Mutta se
on ensin tarpeellinen, että me ymmärrämme
oikein, kuinka häävaatteet annetaan
niille vieraille, jotka riisuvat itsensä
alastomaksi.
Vanhassa Testamentissa oli se tapa,
että koska joku kuningas teki häitä, antoi
hän myös vieraille häävaatteet. Niin
esimerkiksi antoi Joosef veljillensä juhlavaatteet,
ja tuhlaajapojalle antoi Isä
parhaat juhlavaatteet ja sormuksen käteen.
Mutta ennenkuin nämät juhlavaatteet
pantiin päälle, piti häävieraan riisuman
pois omat rääpäleet. Mutta tämä
häävieras, josta nyt puhutaan tämän päivän
evankeliumissa, ei viittinyt riisua itseänsä
alastomaksi ja vaihettaa uudet
häävaatteet päällensä. Sillä oli niin suuri
kunnia, ettei hän viittinyt riisua itseänsä
alastomaksi, ja sentähden hän tuli
mykäksi, koska Kuningas kysyi: “Ystäväni!
kuinkas tänne tulit ja ei ole sinulla
häävaatteita? Ei hän saattanut vastata
minkä tähden hän ei ollut ottanut niitä
häävaatteita päällensä, joita Kuningas
oli hänelle tarjonnut.
....
Yksi
omanvanhurskauden palvelija on fariseus,
jonka tunto ei ole koskaan herännyt.
Semmoinen ei tule porttoin ja publikaanein
kanssa häähuoneeseen. Toinen
omanvanhurskauden palvelija on se tuhlaajapoika,
joka paimentaa sikoja: sillä
on tunto herännyt, se tuntee, kuinka huonossa
tilassa hän on, mutta omanvanhurskauden
porvari on saanut niin suuren vallan
hänen päällensä, ettei hän nouse ja
mene Isän tykö ennen kuin viimeisessä
hengen hädässä.
Mutta semmoista ei viitsi palvelijat
ulos ajaa häähuoneesta, koska hän jo tulee.
Hän on nimittäin katuvainen ja armoa
kerjääväinen, mutta hän ei kuitenkaan ota
häävaatteita päällensä, vaikka Kuningas
on hälle tarjonnut palvelijainsa kautta.
Omanvanurskauden rääpäleet rieppaavat
polvien ympäri, ja se on huomattu, että
kaikki talon koirat haukkuvat vihaisesti
semmoista kerjäläistä, joka käypi ryysyissä;
ja purevat niitä traasuja. Mutta ei
palvelijat saata sentähden semmoista
traasuperkelettä ulos ajaa, sillä he surkuttelevat
häntä. Mutta Kuningas suuttuu
semmoiselle traasuperkeleelle, joka ei
tahdo ottaa häävaatteita päällensä, vaikka
hänelle on tarjottu."

- saarnassaan 20. sunnuntaina kolminaisuudesta 1858, nettipostillan sivu 1353/2000:

"Kuka tiesi Hän
tekee sinulle paremmat vaatteet, koska
Hän tekee häitä Pojallensa. Silloin
Hän antaa koreat juhlavaatteet, niin
kuin Josef antoi veljillensä.
Nyt on taivaallinen Kuningas tehnyt
häitä Pojallensa. Nyt kuuluu ilo
olevan Isän huoneessa, koska traasuperkele
eli tuhlaajapoika on tullut takaisin.
Kaikki traasuperkeleet, riisukaa
nyt itsenne alasti ja menkää Kuninkaan
vaatekammariin, ja ottakaa
sieltä häävaatteet päällenne.
Kaikki talon koirat ovat vihaiset niille
traasuperkeleille, joitten omanvanhurskauden
rääpäleet rieppaavat polvien
ympäri. Riisukaa ne rääpäleet pois ja
tulkaa alastomana. Kyllä koirat häpeävät,
koska tulette alastomana. Ja kyllä
on Kuninkaan vaatekammarissa juhlavaatteita
siksi, että kaikille alastomille
tulee suoja. Mutta yksi omanvanhurskauden
palvelija ei viitsi riisua itseänsä
alastomaksi ja ottaa häävaatteita päällensä,
vaan tulee omilla vaatteillansa,
omanvanhurskauden puvulla, ja luulee
sillä kelpaavansa Kuninkaan häissä.
Mutta koska Kuningas tulee katsomaan
vieraita, näkee Hän sen varsin, ja kysyy:
“Ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla
ole häävaatteita?” Ja hän vaikeni.
Se vieras tuli mykäksi.
Niin käypi kaikille, jotka eivät riisu
itseänsä alasti ja ota häävaatteita päällensä
Heiltä sidotaan kädet ja jalat, ja
heitetään ulkonaiseen pimeyteen. Siellä
pitää oleman itku ja hammasten kiristys."

Mitä olisi siis Laestadiuksen selityksen mukaan käynyt, jos tuhlaajapoika olisi sanonut, että hänelle riittää ne vaatteet, jotka hänellä oli päällään isän suunantojen hetkellä?

Lue lisää

"Jos Evankeliumin saarnaaja tulee
vetämään heitä ylös rapakkojänkästä,
niin he makaavat siellä niinkuin naudat,
ja ei liikuta jalkojansakaan, ei vuovaakaan
itse ylös nousta. He ovat tuhlaajapojan
kaltaiset, jotka syövät sikaruuhesta
rapaa. Semmoisilla ei ole hyvä
missään. Vastoin tuntoansa he vastustavat
kristityitä, ja vastoin tuntoansa he
hakevat iloa ja lohdutusta maailmasta.
Kuinka kauan te tahdotte, onnettomat
sielut, olla semmoisessa tilassa? Kaukana
Isän huoneesta, kaukana niistä veljistä,
jotka Isän huoneessa iloitsevat ja rie-
muitsevat taivaan valtakunnassa. Eikös
tule teille mieleen, kuinka huonoimmallapalvelijalla
Isän huonessa on parempi
tilaisuus kuin teillä? Mikset nouse ylös,
tuhlaajapoika, ja mene Isäs tykö, ja
sano: Isä! Minä olen syntiä tehnyt taivasta
vastaan ja sinun edessäs, enkä ole
mahdollinen sinun lapsekses kutsuttaa.
Mutta anna minun olla niinkuin yksi
huonoin sinun palvelijoistas. Kuka tiesi,
jos sinä tulisit niin kuin tuhlaajapoika,
taivaallinen Isä vieläkin ottais sinua
vastaan, ja antais sinulle uudet vaatteet,
ja tekis myös häitä sinun tähtesi; panis
sormuksen käteen ja kruunun päähän.
Se olis sinulle parempi, kuin olla sikain
kanssa alinomaisessa puutoksessa.
Amen! Herran Jesuksen nimeen, amen."

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Mutta ovatko palkkalaiset ja palvelijat toistensa synonyymeja, samaa tarkoittavia asioita?

Ainakin kreikankielinen Raamattu käyttää palkollisista termiä

μισθιος = misthios (päiväpalkkalainen, jakeet 17 ja 19), joka on johdettu sanasta palkka, palkinto (kreik. misthos)

palvelijoista puolestaan käytetään termiä (jae 22)

δουλος = doulos, joka tarkoittaa sananmukaisesti orjaa.

Raamattu kuvaa palkkaa ja palkintoa sekä negatiivisissa että positiivisissa yhteyksissä. Puhutaan palkkapapeista ja opettajista, jotka ajattelevat vain lihapatojaan ja itseään. Mutta Raamattu puhuu myös iänkaikkisesta elämästä, palkasta tai palkinnosta, joka odottaa Kristukseen uskovaisia tämän elämän jälkeen.

Isän kotona työskenteleviä mutta ilmeisimmin muualla asuvia palkollisia ei voi heitäkään muitta mutkitta sanoa pahoiksi tai Jumalalle epäkelvoiksi ihmisiksi, saavathan he tuhlaajapojan kertomuksessa vapaasti Isän mailla tulla ja mennä ja he kelpaavat Isän työntekijöiksi, palkkaa vastaan. Tekipä Isän vanhempi poika, perillinenkin, töitä pellolla Isän ja perheyhteisön hyväksi.

Itseäni on usein kiehtonut raamatunkohta, joka lupaa hyvän palkan niille, jotka ovat Jumalan sanalle otollisia, nimittäin

"Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi -- totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille."

Miksi Isän kodissa on myös palkkalaisia? Koko tarina on laaja ja monisäikeinen vertaus. Voin ajatella, että Isän kotitalon ja laajojen maiden alueet voivat tarkoittaa iäisen kodin ohella myös tätä ajallista aikaa. Me kaikki ihmiset olemme Jumalan luomuksia. Täällä ajassa jokainen meistä on saanut syntymälahjanaan Luojalta lahjoja, ominaisuuksia, koska kaikki hyvä tulee valkeuksien Isältä, joka loi maailman Jeesuksessa. Näistä lahjoista Jumala odottaa vain saavansa kunnian ja kiitoksen. Niinpä esim. ateisti silmälääkärikin tekee lahjoillaan työtään "Jumalan palkollisena", tämäkin on Jumalan armoa, vaikka silmälääkäri totaalisesti kieltäisi Jumalan olemassaolonkin. Jos hän ei tee parannusta ja anna kunniaa elämästään Jumalalle, hänen palkkansa jää tähän aikaan. Jumala vain odottaa, että saisi olla armollinen. Paavali puolestaan sanoo kirjeessään, että apostolina hänellä olisi Jumalan lain mukaan oikeus saada palkkaa Jumalan sanan työstä, mutta että kieltätyyy tästä, jottei herättäisi pahennusta kenessäkään ja ettei olisi esteenä Kristuksen evankeliumille. Jumalahan toivoo meistä työtovereita evankeliumin sanoman levittämisessä ja vaikkemme tätä palkasta teekään vaan rakkaudesta, meistä odottaa suuri palkka taivaassa. Syntinen nainen sai paljon anteeksi, koska rakasti paljon. Siinäkin kuvataan suurta palkkaa.

Doulos,orjan asema, on suurin kunnia, mitä kristitty uskovainen Paavali itsestään voi todeta, nimittäin olla Kristuksen orja. Ja onhan itse Herra Jeesuskin meidän paras palvelijamme. Tuhlaajapojan kertomuksessa orjat asuivat Isän talossa. Orjien asema palautuu Vanhan Testamentin lainsäädöksiin israelilaisille

2. Moos. 21:2-6
Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on oltava orjana kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuotena hänet on päästettävä vapaaksi maksutta. Jos hän on tullut yksinään, hän saakoon myös lähteä yksinään. Mutta jos hänellä jo tullessaan oli vaimo, vaimo saakoon lähteä hänen mukanaan. Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon ja vaimo on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, on vaimon ja lasten jäätävä isännälle, ja mies pääsköön vapaaksi yksinään. Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä halua vapaaksi', niin isäntä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet sitten ovea tai ovenpieltä vasten ja lävistäköön hänen korvalehtensä naskalilla, ja hän jääköön ainiaaksi isäntänsä orjaksi."

Tässä siis aivan kuin Jumalan luomistyössä: kuusi päivää Hän loi maailman ja seitsemäntenä lepäsi.

3. Moos. 25:39-44,
39 "Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy niin, että hän joutuu myymään itsensä sinulle, älä pane häntä tekemään työtä orjana,
40 vaan anna hänen asua luonasi päiväpalkkalaisen tai muukalaisen asemassa. Hänen tulee työskennellä sinun luonasi riemuvuoteen saakka,
41 minkä jälkeen hänen on saatava vapaana lähteä luotasi perheineen ja palata sukunsa luo ja isiensä perintömaille.
42 Kaikki israelilaiset ovat minun omaisuuttani. Minä toin heidät pois Egyptistä, ja siksi heitä ei saa myydä niin kuin orjia myydään.
43 Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi.
44 Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta.
53 Israelilaisen on saatava olla isäntänsä luona sellaisen työntekijän asemassa, joka palkataan vuodeksi kerrallaan, eikä isäntä saa pakottaa häntä orjantyöhön.

jatkuu

Lue lisää

"Isän kotona työskenteleviä mutta ilmeisimmin muualla asuvia palkollisia ei voi heitäkään muitta mutkitta sanoa pahoiksi tai Jumalalle epäkelvoiksi ihmisiksi, saavathan he tuhlaajapojan kertomuksessa vapaasti Isän mailla tulla ja mennä ja he kelpaavat Isän työntekijöiksi, palkkaa vastaan."

Myös LLL pitää palvelijoita uskovaisina veljinä:

"Kuinka kauan te tahdotte, onnettomat
sielut, olla semmoisessa tilassa? Kaukana
Isän huoneesta, kaukana niistä VELJISTÄ,
jotka Isän huoneessa iloitsevat ja rie-
muitsevat taivaan valtakunnassa. Eikös
tule teille mieleen, kuinka huonoimmallapalvelijalla
Isän huonessa on parempi
tilaisuus kuin teillä?"

etsivä-xx kirjoitti:

Eihän tässä ole ollenkaan selitystä tuhlaajapojasta.

Viestisi on osoitettu Raattamaan kirjeen sisältävään viestiin, siinäkö ei ole mielestäsi selitystä tuhlaajapojasta? Siinähän sanotaan: "Sillä palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden käsittää ja säilyttää omassatunnossa."

etsivä-xx kirjoitti:

Kiitos positiivisella asenteella kirjoitetusta tekstistä.

Mietin sitä kyllä.

Siitä huolimatta voisi tavallaan ajatella että minulta alkaa tulla jo "korvista ulos" tämä vanhoillislestadiolainen palvelijaoppi. Vaikka olen perusluterilaisen ja sidotun ratkaisuvallan ja seurakunnan (näkymärrömän) sisällä elävän uskon ja Jumalan läsnäolon enkä "kannon nokassa uskomisen tai rukouksen kautta jumalaan sulautumisen" kautta "uskomassa", en kuitenkaan ymmärrä sen enempää vl tulkintoja laupiaasta samarialaisesta kuin tuhlaajapojastakaan.

Minusta kutenkin tuhlaajapojassa on kyse Jeesuksen kuvauksesta Jumalasta ja hänen olemuksestaan ei lestadiolaisesta yhteisöstä ollenkaan. Siinä suhteessa olen SLEY:n tulkinnassa esiintyvän tärkeän piirteen huomioon ottamisen kannalla nimittäin sen kannalla mitä sanotaan Jeesuksesta http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Luukas/15-16ER.htm:
"
- Joskus on sanottu, ettei Jeesuksella itsellään olisi mitään sijaa kertomuksessa. Unohdetaan, että juuri hän tässä meille kertoo ja puhuu Jumalan puolesta ja ilmoittaa meille rakastavan Isän. Sovituksen sanoma läpäisee koko kertomuksen. Vasta Golgatan teko meille räväyttääkin auki kertomuksen sisällön ja saa vakuuttumaan Isän rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Tuhlaajapojan synninsuru on aitoa ja syvää. Hän ei sure sitä, että on menettänyt inhimillisesti katsoen lähes kaiken, perintöoikeutensa, omaisuutensa, maineensa, vapautensa, jopa ihmisarvonsa. Sitä hän suree, mitä hän on tehnyt, syntiään, joka ei ole särkenyt vain hänen omaa elämäänsä vaan myös Isän sydämen. - Kenkien omistaminen oli vapaan miehen merkki. Kristitynkin vapauden symbolina ovat kengät: "Olkoon siis kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille." Efes. 6:14-15. Kertomuksessa tulee esille kaksi uskonnollisuuden pääryhmää, vapaat, vapautetut ja armahdetut ja ne, jotka tekevät orjan työtä. Koska meillä on lapsenoikeudet, me elämme vapaina ja palvelemme iloisin ja vapain sydämin, emme pakosta, palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa.
"

Ehkä se on paradoksi että vanhoillislestadiolaisuuden ilmeisen hyvin tuleva pääkaupunkiseudun vl mies voi keskustella täällä mutta koskaan ei keskustelua ole olemassa vanhoillislestadiolaisuuden sisällä. En ole kohdannut minkäänlaista keskustelua rauhayhdistyksellä. Sensijaan perusluterilaisen seurakunnan sisällä jatkuvasti.

Minulle on luovuttamattomia asioita luterilaisessa uskossa kertomukset laupiaasta samarialaisesta ja tuhlaajapojasta. Minusta molemmat kertomukset joissa Jeesus itse kertoo meille Jumalan olemuksesta jotakin hyvin oleellista, siis Jumalan oman vanhurskauden olemuksesta, vanhoillislestadiolaisuus "saastuttaa" tämän kuvauksen nostamalla kepin nokkaan lestadiolaisen uskovaisen synninpäästön, jota näissä kummassakaan kertomuksessa ei kuvata.

"Melperit" täällä eivät ole minun suhdettani lestadiolaisuuteen horjuta vaan lestadiolaisuus itsessään. Lestadiolaisuudessa on ydinsanoma evankeliumista, mutta onko se puhtaamapana hajaannuksessa lähtenytkin Rauhan Sanan mukaan? Nämä kertomukset ja niiden tulkintojen painotukset nostavat nämä kysmykset minun mieleeni.

Me emme tunne Jumalaa suoraan vaan Raamatun kertomuksen kautta. Jeesus on ainoa joka on voinut meille Uudessa testamentissa avata JUMALAN vanhurskauden olemusta. Ja jokaisessa tällaisessa kuvauksessa lestadiolainen siirtää keinotekoisesti huomion ihan toisaalle.

Etkö sinä pääkaupungin vl-mies näe itse minne vanhoillislestadiolainen julistus on mennyt?

Lue lisää

Etsivä-xx, haluni vastaa sinulle, syntyi tästä, mitä sanoit tässä ketjussa aiemmin tuhlaajapojan kertomuksen merkityksestä ja tulkinnasta vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa:

"---kertomuksessa tehdään selvä ero Jumalan lasten ja palvelijoiden välillä."

ja

"Minua ei mikään saa uskomaan täällä tarjottuun vanhoillislestadiolaiseen versioon tulkinnasta. Palvelija ei ole yksioikoisesti yhtä kuin lestadiolainen uskovainen. Lestadiolainen menee pahemman kerran vikaan jos niin uskoo."

Ajatuksesi ehkä lähtee siitä, että Isän talossa perillinen (tuhlaajapoika) ja palvelijat (orjat) asetetaan vastakkain, että perillinen on uskovainen ja palvelijat olisivat epäuskoisia.

Mitä tekemistä epäuskoisilla sitten olisi Isän talossa ja palveluksessa? Ei kerrassaan mitään. Kuten jo yllä laajemmin kerroin, ehkä liiankin monisanaisesti, olen ymmärtänyt, että tuhlaajapoika (ja myös vanhempi veli) ovat perillisiä (israelilaisia) suvun puolesta. Palvelijoita mahdollisesti kuvataan muista kansoista tulleina muukalaisina, orjina, jotka ovat ja asuvat Isän tykönä ja ovat lupauksen perillisinä. He myös osallistuivat ilojuhliin. Eihän vihollisilla ole sijaa Isän talossa.

Uskossani en siis koe mitään väärää vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa palvelijoiden asemasta ja tarkoituksesta.

Jokainen Jumalan Pyhästä Hengestä syntynyt on (huom!) samanaikaisesti sekä Isän perillinen, jonka sydän huudahtaa "Abba, Isä" ja samanaikaisesti Kristuksen orja ja palvelija, myös lähimmäistensä palvelija Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Tämä vertaus asettaa orjat palvelurooliin mutta ei tee heitä huonompiosaisiksi palaavaan perilliseen verrattuna. Ja palkolliset/päivätyöläiset näen sellaisina, joille on varattuna Isän koti pysyvästi, mutta jotka tässä nauttivat Isän suopeutta ja lahjoja jo ennakkoon, tässä ajassa.

Mielestäni tässä kertomuksessa on tällä tavoin läsnä sekä maallinen että taivaallinen, ajallinen ja iänkaikkinen. Isän talossa orjuus on täydellistä vapautta. Maailman vapaus on katoavaa ja pettävää vapautta, synnin orjuutta.

Toivon, ettet lukitse sydäntäsi tässä asiassa. Paavalikin esitti toivomuksen Korinton ihmisille: "Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara --- antakaa vastalahja --- avartukaa tekin!" (2. Kor. 6:11-13) Ja etsivä-xx, jos meillä nyt onkin eri mieli, niin tässäkin Jumala on näyttävä, kuinka asia on. (Filipp. 3:15).

Näin "ahdasmielinen" vl minä olen.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Lutherin erilaisten lausumien?

Eihän niissä mitään ristiriitaa ole. Tämä

"on saamamme pitää armo ja syntein anteeksiantamus yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen"

vain on kohdistettu jo uskovaisille. Ei niille omavanhurskaille, jotka haluavat omat vaatteensa päällä pitää.

Lue lisää

Niin on, mutta ristiriita on siinä, että kun uskovaiset (muut kuin vl:ät) kirjoittavat täällä näin, niin vanhoilliset suhtautuvat heihin niinkuin epäuskoisiin, niin että tämä kohta "on saamamme pitää armo ja syntein anteeksiantamus yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen" EI PÄDEKÄÄN ja yrittävät tämän tästä tarjota kohtaa " "Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. "

Jo Jumalalta uskon ja uskonlahjan saanut ja uskomassa oleva Jeesukseen Kristukseen uskova ihminen ei välttämättä tarvitse enää erillistä vl:ien julistamaa synninpäästöä, koska hänellä on jo oma syntien Anteeksiantaja matkassa mukana: JEESUS KRISTUS!

Missä ei ole? kirjoitti:

Viestisi on osoitettu Raattamaan kirjeen sisältävään viestiin, siinäkö ei ole mielestäsi selitystä tuhlaajapojasta? Siinähän sanotaan: "Sillä palvelijat tarvitsevat olla, jotka tuhlaajapoikaa vaatettivat Isän huoneessa, että hän vapauden käsittää ja säilyttää omassatunnossa."

Lue lisää

Tästä ei einää ota erkkikään selvää mihinkä mikäkin viittaa enää. En itsekään enää tiedä. Ei ainakaan silloin viitannut mielestäni niihin lauseisiin mitä olet lainannut.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Etsivä-xx, haluni vastaa sinulle, syntyi tästä, mitä sanoit tässä ketjussa aiemmin tuhlaajapojan kertomuksen merkityksestä ja tulkinnasta vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa:

"---kertomuksessa tehdään selvä ero Jumalan lasten ja palvelijoiden välillä."

ja

"Minua ei mikään saa uskomaan täällä tarjottuun vanhoillislestadiolaiseen versioon tulkinnasta. Palvelija ei ole yksioikoisesti yhtä kuin lestadiolainen uskovainen. Lestadiolainen menee pahemman kerran vikaan jos niin uskoo."

Ajatuksesi ehkä lähtee siitä, että Isän talossa perillinen (tuhlaajapoika) ja palvelijat (orjat) asetetaan vastakkain, että perillinen on uskovainen ja palvelijat olisivat epäuskoisia.

Mitä tekemistä epäuskoisilla sitten olisi Isän talossa ja palveluksessa? Ei kerrassaan mitään. Kuten jo yllä laajemmin kerroin, ehkä liiankin monisanaisesti, olen ymmärtänyt, että tuhlaajapoika (ja myös vanhempi veli) ovat perillisiä (israelilaisia) suvun puolesta. Palvelijoita mahdollisesti kuvataan muista kansoista tulleina muukalaisina, orjina, jotka ovat ja asuvat Isän tykönä ja ovat lupauksen perillisinä. He myös osallistuivat ilojuhliin. Eihän vihollisilla ole sijaa Isän talossa.

Uskossani en siis koe mitään väärää vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa palvelijoiden asemasta ja tarkoituksesta.

Jokainen Jumalan Pyhästä Hengestä syntynyt on (huom!) samanaikaisesti sekä Isän perillinen, jonka sydän huudahtaa "Abba, Isä" ja samanaikaisesti Kristuksen orja ja palvelija, myös lähimmäistensä palvelija Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Tämä vertaus asettaa orjat palvelurooliin mutta ei tee heitä huonompiosaisiksi palaavaan perilliseen verrattuna. Ja palkolliset/päivätyöläiset näen sellaisina, joille on varattuna Isän koti pysyvästi, mutta jotka tässä nauttivat Isän suopeutta ja lahjoja jo ennakkoon, tässä ajassa.

Mielestäni tässä kertomuksessa on tällä tavoin läsnä sekä maallinen että taivaallinen, ajallinen ja iänkaikkinen. Isän talossa orjuus on täydellistä vapautta. Maailman vapaus on katoavaa ja pettävää vapautta, synnin orjuutta.

Toivon, ettet lukitse sydäntäsi tässä asiassa. Paavalikin esitti toivomuksen Korinton ihmisille: "Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara --- antakaa vastalahja --- avartukaa tekin!" (2. Kor. 6:11-13) Ja etsivä-xx, jos meillä nyt onkin eri mieli, niin tässäkin Jumala on näyttävä, kuinka asia on. (Filipp. 3:15).

Näin "ahdasmielinen" vl minä olen.

Lue lisää

Nyt tähän viimeinkin pääsee vastaamaan.

Kirjoitat:
"Mitä tekemistä epäuskoisilla sitten olisi Isän talossa ja palveluksessa? Ei kerrassaan mitään."

Kun sitten poika ei kuitenkaan usko saavansa isältään anteeksi ja kuitenkin aikoo palata palvelijoiden joukkoon, miten ihminen, joka ei usko voisi olla uskovainen?

Oletko kenties hengellinen körtti nimimerkki pääkaupungin vl-mies? Körttihän on ihminen, joka kulkee yhdenlaisessa hengellisyydessä eikä kuitenkaan ole varma. Körttien tuhlajapoika voi palata ilman uskoa ja syntien anteeksiannon omista omalle kohdalleen vain kaipailemaan.

Heränäisyyden sivuilla on tämä heidän ja sen luterilaisuuden ero, tuhlaajapoikaankin se tulkinta ulottuu:
"Sana evankeliumina on se väline, jonka kautta Jumala itse on tekemisissä meidän kanssamme ja jonka kautta Kristus tulee luoksemme, jonka kautta Henki vaikuttaa ja tulee sydämiimme. Yksin sanan kautta anteeksiantamus tulee keskellemme. Usko ei ole anteeksiantamuksen ehto eikä ihmisen ansiota. Ennättävä armo korostaa Jumalan suuruutta, rakkautta / agape ja lahjauskoa. Jumala toimii maailman historiassa sanansa kautta."

Körttien joukkoon voi siis lukeutua sillä ajatuksella, että usko ei ole anteeksiantamuksen ehto. Kun minä olen vaikka en olekaan kasvanut vanhoillislestadiolaisuudessa, olen aina kasvanut siihen että anteeksiantamusta ei koskaan pidä epäillä ja että kristuksen vanhurskaus (ainoa syntien anteeksiantamus) saadaan uskolla tarttumalla. Minun luterilaisessa uskossani on vain on/off toiminto, ei koskaan körttien epäileväisyyttä, mikä mielestäni jättää körtit matkalle mutta ei vie perille.

Minuun on lapsesta asti kasvanut Lutterin katekismuksen vakuutus:
" Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä."
Luterilaisessa kirkossa ei lapsia ole viety ripittäytymään, eihän sitä ole aikuisetkaan käyttäneet yksityisenä rippinä yleisesti, mutta luterilaisen opetuksen ydin on "ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit (siten) on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä"

Näin "ahdamielinen" kristitty minä olen, että en oikein katso körttiläisyyttä pelastavaksi uskoksi (vaikka en ihan vl perinteisiä rajoja ehkä pelastavan uskon osalta pidäkään yhteneväisinä näkymättömän Jumlan valtakunnan rajoihin, jotka tuntee vain kolmiyhteinen Jumala)

etsivä-xx kirjoitti:

Nyt tähän viimeinkin pääsee vastaamaan.

Kirjoitat:
"Mitä tekemistä epäuskoisilla sitten olisi Isän talossa ja palveluksessa? Ei kerrassaan mitään."

Kun sitten poika ei kuitenkaan usko saavansa isältään anteeksi ja kuitenkin aikoo palata palvelijoiden joukkoon, miten ihminen, joka ei usko voisi olla uskovainen?

Oletko kenties hengellinen körtti nimimerkki pääkaupungin vl-mies? Körttihän on ihminen, joka kulkee yhdenlaisessa hengellisyydessä eikä kuitenkaan ole varma. Körttien tuhlajapoika voi palata ilman uskoa ja syntien anteeksiannon omista omalle kohdalleen vain kaipailemaan.

Heränäisyyden sivuilla on tämä heidän ja sen luterilaisuuden ero, tuhlaajapoikaankin se tulkinta ulottuu:
"Sana evankeliumina on se väline, jonka kautta Jumala itse on tekemisissä meidän kanssamme ja jonka kautta Kristus tulee luoksemme, jonka kautta Henki vaikuttaa ja tulee sydämiimme. Yksin sanan kautta anteeksiantamus tulee keskellemme. Usko ei ole anteeksiantamuksen ehto eikä ihmisen ansiota. Ennättävä armo korostaa Jumalan suuruutta, rakkautta / agape ja lahjauskoa. Jumala toimii maailman historiassa sanansa kautta."

Körttien joukkoon voi siis lukeutua sillä ajatuksella, että usko ei ole anteeksiantamuksen ehto. Kun minä olen vaikka en olekaan kasvanut vanhoillislestadiolaisuudessa, olen aina kasvanut siihen että anteeksiantamusta ei koskaan pidä epäillä ja että kristuksen vanhurskaus (ainoa syntien anteeksiantamus) saadaan uskolla tarttumalla. Minun luterilaisessa uskossani on vain on/off toiminto, ei koskaan körttien epäileväisyyttä, mikä mielestäni jättää körtit matkalle mutta ei vie perille.

Minuun on lapsesta asti kasvanut Lutterin katekismuksen vakuutus:
" Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä."
Luterilaisessa kirkossa ei lapsia ole viety ripittäytymään, eihän sitä ole aikuisetkaan käyttäneet yksityisenä rippinä yleisesti, mutta luterilaisen opetuksen ydin on "ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit (siten) on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä"

Näin "ahdamielinen" kristitty minä olen, että en oikein katso körttiläisyyttä pelastavaksi uskoksi (vaikka en ihan vl perinteisiä rajoja ehkä pelastavan uskon osalta pidäkään yhteneväisinä näkymättömän Jumlan valtakunnan rajoihin, jotka tuntee vain kolmiyhteinen Jumala)

Lue lisää

vileä pääkaupunkiseudun vl-miehelle

"Kuten jo yllä laajemmin kerroin, ehkä liiankin monisanaisesti, olen ymmärtänyt, että tuhlaajapoika (ja myös vanhempi veli) ovat perillisiä (israelilaisia) suvun puolesta. Palvelijoita mahdollisesti kuvataan muista kansoista tulleina muukalaisina, orjina, jotka ovat ja asuvat Isän tykönä ja ovat lupauksen perillisinä. "

Tämä osa tulkinnastasi on mielestäni oikein eli kyse oli israelin kansasta mutta siitä kansasta joka eli lain alla, jolle ei ollut anteeksiantamusta. Jeesus tässäkin vertauksessa kertoo toisesta Jumalakuvasta kuin Vanha testamentti. Tuhlaajapoika, omaisuuskansan jäsen ei kuitenkaan usko saavansa enää anteeksiantamusta, mutta haluaa elää israelilaisena. Jeesus kuitenkin "räväyttää pöytään" sen Jumalan olemuksen joka on kristityn Jumalakuvan ydin. Vanhoillislestadiolainen saarnamies ei keskity tähän vaan lähtee höpisemään pahimmillaan siitä että noudatamme seurakunnan neuvoja opettamaan tapakulttuuria ja siihen palaamista ja hukkaa kokonaan kristinuskon sanoman. Kun miltei orjallisesti puhutaan se tunti eikä itselle aina ihan kirkastunut mikä on Raamatun tehtävä Jumalan kuvan ja olemuksen kirkastajana, on helpompi puhua tunti siitä mitenkä maailmaan ja elokuviin, musiikkiin yms sellaiseen mieltyneet entisen lestadiolaisen kodin kasvatit ovat "kiltisti" palanneet. Se ei ole evankeliumia jota viedään kaikille kansoille lähtetyskäskyn mukaisesti. Toki olen kuullut vanhoillislestadiolaisten puhujien joukossa toisenlaistakin puhetta. Minä kuuntelen hyvin mielelläni esim. EA:n puheita siinä missä eräiden pappisveljienkin puheita. Kyse ei ole siitä että esim EA ottaisi puheissaan irtioton vaan siitä mikä asia nostetaan puheen keskiöön.

etsivä-xx kirjoitti:

Nyt tähän viimeinkin pääsee vastaamaan.

Kirjoitat:
"Mitä tekemistä epäuskoisilla sitten olisi Isän talossa ja palveluksessa? Ei kerrassaan mitään."

Kun sitten poika ei kuitenkaan usko saavansa isältään anteeksi ja kuitenkin aikoo palata palvelijoiden joukkoon, miten ihminen, joka ei usko voisi olla uskovainen?

Oletko kenties hengellinen körtti nimimerkki pääkaupungin vl-mies? Körttihän on ihminen, joka kulkee yhdenlaisessa hengellisyydessä eikä kuitenkaan ole varma. Körttien tuhlajapoika voi palata ilman uskoa ja syntien anteeksiannon omista omalle kohdalleen vain kaipailemaan.

Heränäisyyden sivuilla on tämä heidän ja sen luterilaisuuden ero, tuhlaajapoikaankin se tulkinta ulottuu:
"Sana evankeliumina on se väline, jonka kautta Jumala itse on tekemisissä meidän kanssamme ja jonka kautta Kristus tulee luoksemme, jonka kautta Henki vaikuttaa ja tulee sydämiimme. Yksin sanan kautta anteeksiantamus tulee keskellemme. Usko ei ole anteeksiantamuksen ehto eikä ihmisen ansiota. Ennättävä armo korostaa Jumalan suuruutta, rakkautta / agape ja lahjauskoa. Jumala toimii maailman historiassa sanansa kautta."

Körttien joukkoon voi siis lukeutua sillä ajatuksella, että usko ei ole anteeksiantamuksen ehto. Kun minä olen vaikka en olekaan kasvanut vanhoillislestadiolaisuudessa, olen aina kasvanut siihen että anteeksiantamusta ei koskaan pidä epäillä ja että kristuksen vanhurskaus (ainoa syntien anteeksiantamus) saadaan uskolla tarttumalla. Minun luterilaisessa uskossani on vain on/off toiminto, ei koskaan körttien epäileväisyyttä, mikä mielestäni jättää körtit matkalle mutta ei vie perille.

Minuun on lapsesta asti kasvanut Lutterin katekismuksen vakuutus:
" Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä."
Luterilaisessa kirkossa ei lapsia ole viety ripittäytymään, eihän sitä ole aikuisetkaan käyttäneet yksityisenä rippinä yleisesti, mutta luterilaisen opetuksen ydin on "ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit (siten) on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä"

Näin "ahdamielinen" kristitty minä olen, että en oikein katso körttiläisyyttä pelastavaksi uskoksi (vaikka en ihan vl perinteisiä rajoja ehkä pelastavan uskon osalta pidäkään yhteneväisinä näkymättömän Jumlan valtakunnan rajoihin, jotka tuntee vain kolmiyhteinen Jumala)

Lue lisää

En ole körtti, olen vanhoillislestadiolainen.

sanot: "Kun sitten poika ei kuitenkaan usko saavansa isältään anteeksi ja kuitenkin aikoo palata palvelijoiden joukkoon, miten ihminen, joka ei usko voisi olla uskovainen?"

Ei Raamattu lainkaan sano, että tuhlaajapoika ei olisi uskovainen.

Tuhlaajapoikahan toteaa jakeen 15:21 lopussa
"En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi"

Näillä sanoilla tuhlaajapoika tunnustaa sen hetkisen asemansa, käänteisesti hän myös tunnustaa Isän edelleen Isäksi, jonka hän on pettänyt. Samat sanat lausui sadanpäällikkö, jonka uskoa Jeesus kuitenkin ylisti. "En ole sen arvoinen" ei estänyt sadanpäälllikköä uskomasta. Lause kertoo minulle suhtautumistavasta, katumuksesta, nöyrtymisestä - ei niinkään uskon puuttumisesta.

Luuk. 7:6-7
Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee.

Tuhlaajapoika tuli tässä liitetyksi uskoon:
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.

Jakeen loppuosa sanoo "Niin alkoi iloinen juhla". Eihän se voisi yhden osalta olla iloinen juhla, jos hän ei olisi saanut pojan asemaansa takaisin, ei olisi hyväksytty ja jos hän ei itse tätä käsittäisi ja uskoisi. Juhlissa oli mukana myös palvelusväki, tuo navetanhajuinen porukka.

Sen verran olen jo aiemmin kertonut, että olen ateistisesta tausta parannuksen armolahjan saanut ja vanhoillislestadiolaisissa seuroissa aikoinani uskon ilon käsittänyt. Minulla ei ole mitään tekemistä körttien, rukoilevaisten, helluntailaisten, babtistien eikä muidenkaan kristillisten liikkeiden kanssa. Mistä tuli halusi luokitella minua? Luulin olevani sinulle ystävälliseksi avuksi, sitä tarkoitti myös lainausmerkkeihin laittamani kuvaus itsestäni "ahdasmielinen", mutta nyt sinä näytkin ottaneesi tämän ehkä pilkkana. Miten keskustelumme meni näin huonoksi?

Olen iloinen, että olen saanut uskoni mukaisesti jakaa tämän tuhlaajapojan kertomuksen ja sen sisällön kanssasi, sillä tavoin kuin se hengellisin silmin minulle avautuu. Olen jakanut sen muuten viimeksi eilen illalla vanhoillislestadiolaisten uskovaisten kesken ja aiemmin Hgin ry:n pappispuhujienkin kanssa ja täydellinen hengellinen yhteys syntyi. Siitä tiedän, että en voi ottaa keskustelumme vinoutumisesta enemmälti syytä itselleni. On tietysti harmi, että palvelijoista puhuminen tulee sinulta "korvista ulos". Minulle kuitenkin se, mitä seuroissa on opetettu ja mitä olen pyhän hengen keskusteluyhteydessä muiden uskovaisten kanssa tästä vertauksesta saanut käsittää, riittää.

Joskus olen pohtinut, mitä etsit. Sinulla on vapaus kertoa tai olla kertomatta. Käytit tosi paljon aikaa minun uskoni aprikoimiseen ja sitten olettamasi ruotimiseen, aivan turhaan.

Kiitos! kirjoitti:

Tuli iloinen mieli kirjoituksiasi lukiessa, pääkaupungin vl-mies. Ns. vastasi henkeen!

On mukava saada yhdessä tutkia Jumalan sanaa, rakennukseksi ja kaikkien yhteiseksi parhaaksi. Yleensä kirjoitukseni saavat peräänsä vain miinuksia ja ilkkumista. Tämä sinun kommenttisi on harvinainen poikkeus.

Minkä teemme, teemme Jumalalle.
Kiitoksesi menevät siis Jumalalle, Herralle Jeesukselle Kristukselle.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

En ole körtti, olen vanhoillislestadiolainen.

sanot: "Kun sitten poika ei kuitenkaan usko saavansa isältään anteeksi ja kuitenkin aikoo palata palvelijoiden joukkoon, miten ihminen, joka ei usko voisi olla uskovainen?"

Ei Raamattu lainkaan sano, että tuhlaajapoika ei olisi uskovainen.

Tuhlaajapoikahan toteaa jakeen 15:21 lopussa
"En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi"

Näillä sanoilla tuhlaajapoika tunnustaa sen hetkisen asemansa, käänteisesti hän myös tunnustaa Isän edelleen Isäksi, jonka hän on pettänyt. Samat sanat lausui sadanpäällikkö, jonka uskoa Jeesus kuitenkin ylisti. "En ole sen arvoinen" ei estänyt sadanpäälllikköä uskomasta. Lause kertoo minulle suhtautumistavasta, katumuksesta, nöyrtymisestä - ei niinkään uskon puuttumisesta.

Luuk. 7:6-7
Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee.

Tuhlaajapoika tuli tässä liitetyksi uskoon:
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.

Jakeen loppuosa sanoo "Niin alkoi iloinen juhla". Eihän se voisi yhden osalta olla iloinen juhla, jos hän ei olisi saanut pojan asemaansa takaisin, ei olisi hyväksytty ja jos hän ei itse tätä käsittäisi ja uskoisi. Juhlissa oli mukana myös palvelusväki, tuo navetanhajuinen porukka.

Sen verran olen jo aiemmin kertonut, että olen ateistisesta tausta parannuksen armolahjan saanut ja vanhoillislestadiolaisissa seuroissa aikoinani uskon ilon käsittänyt. Minulla ei ole mitään tekemistä körttien, rukoilevaisten, helluntailaisten, babtistien eikä muidenkaan kristillisten liikkeiden kanssa. Mistä tuli halusi luokitella minua? Luulin olevani sinulle ystävälliseksi avuksi, sitä tarkoitti myös lainausmerkkeihin laittamani kuvaus itsestäni "ahdasmielinen", mutta nyt sinä näytkin ottaneesi tämän ehkä pilkkana. Miten keskustelumme meni näin huonoksi?

Olen iloinen, että olen saanut uskoni mukaisesti jakaa tämän tuhlaajapojan kertomuksen ja sen sisällön kanssasi, sillä tavoin kuin se hengellisin silmin minulle avautuu. Olen jakanut sen muuten viimeksi eilen illalla vanhoillislestadiolaisten uskovaisten kesken ja aiemmin Hgin ry:n pappispuhujienkin kanssa ja täydellinen hengellinen yhteys syntyi. Siitä tiedän, että en voi ottaa keskustelumme vinoutumisesta enemmälti syytä itselleni. On tietysti harmi, että palvelijoista puhuminen tulee sinulta "korvista ulos". Minulle kuitenkin se, mitä seuroissa on opetettu ja mitä olen pyhän hengen keskusteluyhteydessä muiden uskovaisten kanssa tästä vertauksesta saanut käsittää, riittää.

Joskus olen pohtinut, mitä etsit. Sinulla on vapaus kertoa tai olla kertomatta. Käytit tosi paljon aikaa minun uskoni aprikoimiseen ja sitten olettamasi ruotimiseen, aivan turhaan.

Lue lisää

Pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

####sanot: "Kun sitten poika ei kuitenkaan usko saavansa isältään anteeksi ja kuitenkin aikoo palata palvelijoiden joukkoon, miten ihminen, joka ei usko voisi olla uskovainen?"

Ei Raamattu lainkaan sano, että tuhlaajapoika ei olisi uskovainen. ####

Vähän myöhemmin pääkaupungin vl-mies selittää (suora lainaus): "Näillä sanoilla tuhlaajapoika tunnustaa sen hetkisen asemansa, käänteisesti hän myös tunnustaa Isän edelleen Isäksi, jonka hän on pettänyt. Samat sanat lausui sadanpäällikkö, jonka uskoa Jeesus kuitenkin ylisti. "En ole sen arvoinen" ei estänyt sadanpäälllikköä uskomasta. Lause kertoo minulle suhtautumistavasta, katumuksesta, nöyrtymisestä - ei niinkään uskon puuttumisesta.""

Aika mielenkiintoista! Monet ihmiset, jotka ovat jättäneet uskon ja "lähteneet maailmaan" ja varmasti monille tullut ikävä takaisin Isän kotiin, niin heilläkin on pääkaupungin vl-miehen sanojen mukaan Isä edelleen isä ja ei niinkään kyse uskon puuttumisesta. Joten tämän perusteella kysymys:

Voimmeko tosiaan nimitellä toisia ihmisiä epäuskoisiksi ollenkaan tuntematta heitä juuri lainkaan? Entä niitä toisia uskovaisia, jotka tuhlaajapojan lailla olevat palaamassa Isän kotiin? Ja missä vaiheessa tällaista tuhlaajapoikaa kohtaa Isän sydämetnäkevä ja tunteva katse ja missä vaiheessa ja kuinka kaukaa se armahdus sitten tulee? Ollanpa vähän varovaisempia Ry:llä!

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

En ole körtti, olen vanhoillislestadiolainen.

sanot: "Kun sitten poika ei kuitenkaan usko saavansa isältään anteeksi ja kuitenkin aikoo palata palvelijoiden joukkoon, miten ihminen, joka ei usko voisi olla uskovainen?"

Ei Raamattu lainkaan sano, että tuhlaajapoika ei olisi uskovainen.

Tuhlaajapoikahan toteaa jakeen 15:21 lopussa
"En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi"

Näillä sanoilla tuhlaajapoika tunnustaa sen hetkisen asemansa, käänteisesti hän myös tunnustaa Isän edelleen Isäksi, jonka hän on pettänyt. Samat sanat lausui sadanpäällikkö, jonka uskoa Jeesus kuitenkin ylisti. "En ole sen arvoinen" ei estänyt sadanpäälllikköä uskomasta. Lause kertoo minulle suhtautumistavasta, katumuksesta, nöyrtymisestä - ei niinkään uskon puuttumisesta.

Luuk. 7:6-7
Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee.

Tuhlaajapoika tuli tässä liitetyksi uskoon:
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.

Jakeen loppuosa sanoo "Niin alkoi iloinen juhla". Eihän se voisi yhden osalta olla iloinen juhla, jos hän ei olisi saanut pojan asemaansa takaisin, ei olisi hyväksytty ja jos hän ei itse tätä käsittäisi ja uskoisi. Juhlissa oli mukana myös palvelusväki, tuo navetanhajuinen porukka.

Sen verran olen jo aiemmin kertonut, että olen ateistisesta tausta parannuksen armolahjan saanut ja vanhoillislestadiolaisissa seuroissa aikoinani uskon ilon käsittänyt. Minulla ei ole mitään tekemistä körttien, rukoilevaisten, helluntailaisten, babtistien eikä muidenkaan kristillisten liikkeiden kanssa. Mistä tuli halusi luokitella minua? Luulin olevani sinulle ystävälliseksi avuksi, sitä tarkoitti myös lainausmerkkeihin laittamani kuvaus itsestäni "ahdasmielinen", mutta nyt sinä näytkin ottaneesi tämän ehkä pilkkana. Miten keskustelumme meni näin huonoksi?

Olen iloinen, että olen saanut uskoni mukaisesti jakaa tämän tuhlaajapojan kertomuksen ja sen sisällön kanssasi, sillä tavoin kuin se hengellisin silmin minulle avautuu. Olen jakanut sen muuten viimeksi eilen illalla vanhoillislestadiolaisten uskovaisten kesken ja aiemmin Hgin ry:n pappispuhujienkin kanssa ja täydellinen hengellinen yhteys syntyi. Siitä tiedän, että en voi ottaa keskustelumme vinoutumisesta enemmälti syytä itselleni. On tietysti harmi, että palvelijoista puhuminen tulee sinulta "korvista ulos". Minulle kuitenkin se, mitä seuroissa on opetettu ja mitä olen pyhän hengen keskusteluyhteydessä muiden uskovaisten kanssa tästä vertauksesta saanut käsittää, riittää.

Joskus olen pohtinut, mitä etsit. Sinulla on vapaus kertoa tai olla kertomatta. Käytit tosi paljon aikaa minun uskoni aprikoimiseen ja sitten olettamasi ruotimiseen, aivan turhaan.

Lue lisää

Täytyy tässä puolustella etsivä-xx:ää ja olla yhtä mieltä hänen kanssaan tästä asiasta (suora lainaus):

¤¤¤ vaikka en ihan vl perinteisiä rajoja ehkä pelastavan uskon osalta pidäkään yhteneväisinä näkymättömän Jumlan valtakunnan rajoihin, jotka tuntee vain kolmiyhteinen Jumala ¤¤¤¤

Tämä on totta! Tähän näkymättömän Jumalan Valtakunnan rajoihin uskoi aikoinaan L.L.Laestadius ja Raattamaa. Tähän pitäisi uskoa myös tämän päivän vanhoillislestadiolaisuus, eikä antaa SRK:n ja sen pullistelijoiden muovata omaa näkyvää jumalan valtakuntaa!

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

En ole körtti, olen vanhoillislestadiolainen.

sanot: "Kun sitten poika ei kuitenkaan usko saavansa isältään anteeksi ja kuitenkin aikoo palata palvelijoiden joukkoon, miten ihminen, joka ei usko voisi olla uskovainen?"

Ei Raamattu lainkaan sano, että tuhlaajapoika ei olisi uskovainen.

Tuhlaajapoikahan toteaa jakeen 15:21 lopussa
"En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi"

Näillä sanoilla tuhlaajapoika tunnustaa sen hetkisen asemansa, käänteisesti hän myös tunnustaa Isän edelleen Isäksi, jonka hän on pettänyt. Samat sanat lausui sadanpäällikkö, jonka uskoa Jeesus kuitenkin ylisti. "En ole sen arvoinen" ei estänyt sadanpäälllikköä uskomasta. Lause kertoo minulle suhtautumistavasta, katumuksesta, nöyrtymisestä - ei niinkään uskon puuttumisesta.

Luuk. 7:6-7
Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee.

Tuhlaajapoika tuli tässä liitetyksi uskoon:
22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.

Jakeen loppuosa sanoo "Niin alkoi iloinen juhla". Eihän se voisi yhden osalta olla iloinen juhla, jos hän ei olisi saanut pojan asemaansa takaisin, ei olisi hyväksytty ja jos hän ei itse tätä käsittäisi ja uskoisi. Juhlissa oli mukana myös palvelusväki, tuo navetanhajuinen porukka.

Sen verran olen jo aiemmin kertonut, että olen ateistisesta tausta parannuksen armolahjan saanut ja vanhoillislestadiolaisissa seuroissa aikoinani uskon ilon käsittänyt. Minulla ei ole mitään tekemistä körttien, rukoilevaisten, helluntailaisten, babtistien eikä muidenkaan kristillisten liikkeiden kanssa. Mistä tuli halusi luokitella minua? Luulin olevani sinulle ystävälliseksi avuksi, sitä tarkoitti myös lainausmerkkeihin laittamani kuvaus itsestäni "ahdasmielinen", mutta nyt sinä näytkin ottaneesi tämän ehkä pilkkana. Miten keskustelumme meni näin huonoksi?

Olen iloinen, että olen saanut uskoni mukaisesti jakaa tämän tuhlaajapojan kertomuksen ja sen sisällön kanssasi, sillä tavoin kuin se hengellisin silmin minulle avautuu. Olen jakanut sen muuten viimeksi eilen illalla vanhoillislestadiolaisten uskovaisten kesken ja aiemmin Hgin ry:n pappispuhujienkin kanssa ja täydellinen hengellinen yhteys syntyi. Siitä tiedän, että en voi ottaa keskustelumme vinoutumisesta enemmälti syytä itselleni. On tietysti harmi, että palvelijoista puhuminen tulee sinulta "korvista ulos". Minulle kuitenkin se, mitä seuroissa on opetettu ja mitä olen pyhän hengen keskusteluyhteydessä muiden uskovaisten kanssa tästä vertauksesta saanut käsittää, riittää.

Joskus olen pohtinut, mitä etsit. Sinulla on vapaus kertoa tai olla kertomatta. Käytit tosi paljon aikaa minun uskoni aprikoimiseen ja sitten olettamasi ruotimiseen, aivan turhaan.

Lue lisää

En ole käyttänyt paljon aikaa sinun uskosi miettimiseen mutta herännäisyyden miettimiseen sitäkin enemmän. Sekä vanhan herännäisyyden että tämän nykyisen yleiskirkollisen körttiläisyyden.

Minulle tuhlaajapoika on Jeesuksen opetus Jumalan olemuksesta. Hän sanoo olevansa nimenomaan Juutalaisten opettaja. Oletko yhtään miettinyt tai selvittänyt miten silloinen ja tämän päivänkin farisealainen juutalaisuus uskoo ihmisen ylösnousemuksen. Jeesus opettaa kansalle sen mikä erottaa juutaliseen heimoon kuuluvan farisealaisen uskon ja Jumalan armollisen olemuksen välisen eron. Mielestäni hän opettaa sen sille palvelijoiden joukolle osoittamalla kuka puetaan vanhurskauden vaatteeseen. Minusta puhe on osoitettu israelin omaisuuskansalle, opetusta kristillisestä armosta. Vasta paljon myöhemmin Jeesus jättää avaimet tänne.

Vertaat sadapäämieheen. Hyvä vertaus, koska siinä ei ole ainoatakaan vanhoillislestadiolaista maille eikä halmeilla synninpäästöjä jakelemassa, ei sen enempää kuin tuhlaajapojan kertomuksessakaan.
Sadanpäämies on kohta, jota lestadiolaisissa seuroissa ei saarnata.
Matteus 8
Jeesus ja Kapernaumin sadanpäällikkö
5 Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua [Luuk. 7:1-10; Joh. 4:43-54]
6 sanoen: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa."
7 Jeesus sanoi: "Minä tulen ja parannan hänet."
8 Mutta sadanpäällikkö vastasi: "Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. [Luuk. 19:7 | Ps. 107:20; Viis. 16:12]
9 Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." [2. Tim. 2:4]
10 Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. [Matt. 15:28]
11 Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. [Jes. 60:3; Mal. 1:11; Luuk. 13:28,29]
12 Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." [Matt. 13:42,50, Matt. 22:13, Matt. 24:51, Matt. 25:30; Luuk. 13:28]
13 Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani. [Matt. 9:29, Matt. 15:28]

Ilmestyskirja sanoo aivan oikein seurakunnista:
1 "Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille: "Näin sanoo hän, jolla on oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä: [Ilm. 1:12,16]
2 "Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. [2. Kor. 11:13]
3 Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. [Gal. 6:9; Hepr. 10:36]
4 Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. [1. Tim. 5:12]
5 Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. [Matt. 21:43]
6 Siinä teet kuitenkin oikein, että inhoat nikolaiittojen* tekoja, joita minäkin inhoan. [Nikolaiitat ovat seurakuntaa uhannut lahko.]
7 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa. [Matt. 11:15 | 1. Moos. 3:22; Ilm. 22:2,14]

Mistä minä olen kotoisin on seurakunta joka on langennut pois kuuntelemaan taruja ja ihmistekoja. Joka ei ole palannut tekemään ensi ajan tekoja. Sitä seurakuntaa ei enää ole. Mutta minä en voi pitää minua ennen uskoneita kadotuksen lapsina. Minun kristityn toivoni on heidät vielä tavata.

Tänä päivänä Efeson seurakuntaa ei enää ole. Minulla kuitenkin on ollut halu etsiä Smyrnan seurakunta

8 "Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon: [Ilm. 1:18]
9 "Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi -- sinun, joka kuitenkin olet rikas. Minä tiedän, miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole -- Saatanan synagogaa he ovat! [Joh. 8:39; Room. 2:28,29]
10 Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. [Matt. 10:22 | 1. Kor. 9:25 ]
11 "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa. [Ilm. 3:6,13,22 | Ilm. 20:6,14, Ilm. 21:8]

222-66 kirjoitti:

Täytyy tässä puolustella etsivä-xx:ää ja olla yhtä mieltä hänen kanssaan tästä asiasta (suora lainaus):

¤¤¤ vaikka en ihan vl perinteisiä rajoja ehkä pelastavan uskon osalta pidäkään yhteneväisinä näkymättömän Jumlan valtakunnan rajoihin, jotka tuntee vain kolmiyhteinen Jumala ¤¤¤¤

Tämä on totta! Tähän näkymättömän Jumalan Valtakunnan rajoihin uskoi aikoinaan L.L.Laestadius ja Raattamaa. Tähän pitäisi uskoa myös tämän päivän vanhoillislestadiolaisuus, eikä antaa SRK:n ja sen pullistelijoiden muovata omaa näkyvää jumalan valtakuntaa!

Lue lisää

Saat puolustaa toki etsivä-xx:ää. Mutta jos puolustaminen tässä yhteydessä tarkoittaa yhden puolustamista jota kuta vastaan, niin sellainen on täysin turhaa. Minä en ole ollut enkä ole etsivä-xx:ää vastaan. Sellainen tulkinta on väärä.

77-33 kirjoitti:

Pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

####sanot: "Kun sitten poika ei kuitenkaan usko saavansa isältään anteeksi ja kuitenkin aikoo palata palvelijoiden joukkoon, miten ihminen, joka ei usko voisi olla uskovainen?"

Ei Raamattu lainkaan sano, että tuhlaajapoika ei olisi uskovainen. ####

Vähän myöhemmin pääkaupungin vl-mies selittää (suora lainaus): "Näillä sanoilla tuhlaajapoika tunnustaa sen hetkisen asemansa, käänteisesti hän myös tunnustaa Isän edelleen Isäksi, jonka hän on pettänyt. Samat sanat lausui sadanpäällikkö, jonka uskoa Jeesus kuitenkin ylisti. "En ole sen arvoinen" ei estänyt sadanpäälllikköä uskomasta. Lause kertoo minulle suhtautumistavasta, katumuksesta, nöyrtymisestä - ei niinkään uskon puuttumisesta.""

Aika mielenkiintoista! Monet ihmiset, jotka ovat jättäneet uskon ja "lähteneet maailmaan" ja varmasti monille tullut ikävä takaisin Isän kotiin, niin heilläkin on pääkaupungin vl-miehen sanojen mukaan Isä edelleen isä ja ei niinkään kyse uskon puuttumisesta. Joten tämän perusteella kysymys:

Voimmeko tosiaan nimitellä toisia ihmisiä epäuskoisiksi ollenkaan tuntematta heitä juuri lainkaan? Entä niitä toisia uskovaisia, jotka tuhlaajapojan lailla olevat palaamassa Isän kotiin? Ja missä vaiheessa tällaista tuhlaajapoikaa kohtaa Isän sydämetnäkevä ja tunteva katse ja missä vaiheessa ja kuinka kaukaa se armahdus sitten tulee? Ollanpa vähän varovaisempia Ry:llä!

Lue lisää

Kun tuhlaajapoika vietti kaukomailla holtitonta elämää tuhlaten omaisuutensa menoissa ja meiningeissä, ei hänellä suinkaan ollut mielessään ja huulillaan silloin sanat "en ole sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi". Tuskinpa tuhlaajapojalla oli Isä ja Isän koti mielessä juurikaan.

Mutta kun häi sai parannuksen armon, uuden mielentilan - silloin asiat alkoivat muuttua ja kehittyä. Hän alkoi matkata kotiin.

Nämä maailmaan lähteneet, uskonsa jättäneet - kuten kuvaat - ovat samassa tilanteessa, kuinka moni heistä on tällä hetkellä parannuksen tilassa? Et liene hänen edunvalvojansa yhtään sen enempää kuin vihjaat, että minä yhtenä vanhoillislestadiolaisena olisin häntä epäuskoiseksi sormella osoittamassa!

Parannus on prosessi, jossa parannuksentekijän mielentila ei myöskään ikuisesti näkymättömäksi jää. Ei kovin vakuuttavaa siis näitä monia uskovaisiksi itseään nimittäviä rääkyjiä ja vanhoillislestadiolaisten haukkujia ole uskovaisiksi sanoa, kun hedelmänsä eivät asian puolesta puhu.

Tämä on vaikutelmani esim. tästä palstasta noin yleisesti. Mutta ei ole minun asiani osoitella ketään nimenomaista. Olen itse saanut armon vanhoillislestadiolaisten joukossa. Minä en tuomitse. Jumala on se, joka tuomitsee.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Saat puolustaa toki etsivä-xx:ää. Mutta jos puolustaminen tässä yhteydessä tarkoittaa yhden puolustamista jota kuta vastaan, niin sellainen on täysin turhaa. Minä en ole ollut enkä ole etsivä-xx:ää vastaan. Sellainen tulkinta on väärä.

Lue lisää

#### Mutta jos puolustaminen tässä yhteydessä tarkoittaa yhden puolustamista jota kuta vastaan, niin sellainen on täysin turhaa. ###

Anteeksi! Tästä ei ole kyse. Sinulla on hienoja kirjoituksia, vaikka en olekaan aina samaa mieltä! Älä ole pahoillasi, kaikesta huolimatta olet hyvä tyyppi ja kirjoitat asiallisesti!

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Kun tuhlaajapoika vietti kaukomailla holtitonta elämää tuhlaten omaisuutensa menoissa ja meiningeissä, ei hänellä suinkaan ollut mielessään ja huulillaan silloin sanat "en ole sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi". Tuskinpa tuhlaajapojalla oli Isä ja Isän koti mielessä juurikaan.

Mutta kun häi sai parannuksen armon, uuden mielentilan - silloin asiat alkoivat muuttua ja kehittyä. Hän alkoi matkata kotiin.

Nämä maailmaan lähteneet, uskonsa jättäneet - kuten kuvaat - ovat samassa tilanteessa, kuinka moni heistä on tällä hetkellä parannuksen tilassa? Et liene hänen edunvalvojansa yhtään sen enempää kuin vihjaat, että minä yhtenä vanhoillislestadiolaisena olisin häntä epäuskoiseksi sormella osoittamassa!

Parannus on prosessi, jossa parannuksentekijän mielentila ei myöskään ikuisesti näkymättömäksi jää. Ei kovin vakuuttavaa siis näitä monia uskovaisiksi itseään nimittäviä rääkyjiä ja vanhoillislestadiolaisten haukkujia ole uskovaisiksi sanoa, kun hedelmänsä eivät asian puolesta puhu.

Tämä on vaikutelmani esim. tästä palstasta noin yleisesti. Mutta ei ole minun asiani osoitella ketään nimenomaista. Olen itse saanut armon vanhoillislestadiolaisten joukossa. Minä en tuomitse. Jumala on se, joka tuomitsee.

Lue lisää

"Mutta kun häi sai parannuksen armon, uuden mielentilan - silloin asiat alkoivat muuttua ja kehittyä. Hän alkoi matkata kotiin."

Tästä olen eri mieltä. Kun tuhlaajapoika sai synnintunnon, hän alkoi matkata kotiin. Jo kaukaa isä näki hänet, ilahtui ja juoksi vastaan. Kun tuhlaajapoika tunnusti isälle syntinsä, antoi isä käskyn pukea pojalle vanhurskauden vaatteet päälle. Synnintunnon herääminen oli siis vasta ensimmäinen osa parannuksessa, synnin tunnustaminen toinen ja synneistä vapauttaminen (vanhurskauden vaatteen päälle pukeminen) kolmas. Ensimmäistä osaa ei voi yksinään kutsua parannukseksi.

pääkaupungin vl-mies kirjoitti:

Kun tuhlaajapoika vietti kaukomailla holtitonta elämää tuhlaten omaisuutensa menoissa ja meiningeissä, ei hänellä suinkaan ollut mielessään ja huulillaan silloin sanat "en ole sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi". Tuskinpa tuhlaajapojalla oli Isä ja Isän koti mielessä juurikaan.

Mutta kun häi sai parannuksen armon, uuden mielentilan - silloin asiat alkoivat muuttua ja kehittyä. Hän alkoi matkata kotiin.

Nämä maailmaan lähteneet, uskonsa jättäneet - kuten kuvaat - ovat samassa tilanteessa, kuinka moni heistä on tällä hetkellä parannuksen tilassa? Et liene hänen edunvalvojansa yhtään sen enempää kuin vihjaat, että minä yhtenä vanhoillislestadiolaisena olisin häntä epäuskoiseksi sormella osoittamassa!

Parannus on prosessi, jossa parannuksentekijän mielentila ei myöskään ikuisesti näkymättömäksi jää. Ei kovin vakuuttavaa siis näitä monia uskovaisiksi itseään nimittäviä rääkyjiä ja vanhoillislestadiolaisten haukkujia ole uskovaisiksi sanoa, kun hedelmänsä eivät asian puolesta puhu.

Tämä on vaikutelmani esim. tästä palstasta noin yleisesti. Mutta ei ole minun asiani osoitella ketään nimenomaista. Olen itse saanut armon vanhoillislestadiolaisten joukossa. Minä en tuomitse. Jumala on se, joka tuomitsee.

Lue lisää

Suuresti arvostettu ja korkeasti kunnioitettu nimimerkki pääkaupungin vl- mies !
Kirjoitit että ei ole kovin vakuuttavaa näitä itseään uskovaiseksi nimittäviä rääkyjiä ja vanhoillislestadiolaisten haukkujia uskovaisiksi sanoa mutta heti perään kirjoitat että ei ole minun asia osoitella ketään nimenomaista ? Päätä nyt kumpaa mielipidettä edustat ??
Sinä otit veljeltä ja sisarelta kristillisyyden pois ja sitten " korjaat " että en minä nyt niin tarkoittanut ?? Nimittäin se ei tule Pyhästä Hengestä kun veljen tai sisaren ylitsekäymisistä erotetaan seurakunnasta ja sanotaan hän ei enää ole Jumalan valtakunnassa . Eikö tämä vl- ystäväin ole kamalaa kristillisyyttä . Isä ei ole sanonut : sinä olet niin suuri syntinen ja olet synnin rapakoissa elänyt että sinut erotetaan seurakunnasta vaan yletyin käsin saarnannut sen korkean evankeliumin : Usko rakas poikani kaikki synnit ja viat anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa ulosvuotaneessa sovintoveressä ole hyvässä turvassa . Isä ei ole myöskään saarnannut että parannus saarnaa pitää kieltää ja kutsua muita rääsy saarnaajksi . Vanhempi veli joka työskenteli pellolla merkitsee hengellisessä mielessä omaavanhurskautta joka kyllä vaatii veljeltä parannusta ja kun se oikein syyttää niin se melkein hengen salpaa amen

Mitä ihmeen virkaa jollain luterilaisuudella on kakstuhatta vuotta sitten Jeesuksen ja Apostolien jatkamana alulle laittamassa uudessa liitossa ?!

Mikä ihmeen pöljyys teitä vaivaa,oliko apostolit lestadiolaisia tai luterilaisia häh ?!

Miksi sini kotilainen valehtelee ja vaihtelee nimimerkkejä eikä vaivaudu korjaamaan asiaa ja puhumaan totta?

Tuhlaajapoika ei ruvennut sättimään palvelijoita, mutta omavanhurskaalle sini kotilaiselle palvelijat eivät kelpaa millään! Isän suunnitelmassa palaava liitetään yhteen uskoon ja yhteen rakkauteen. Siksi palvelijat tarvitaan. Mitä katumusta sellainen poika osoittaa, joka ylenkatsoo Isän huoneen muita asukkaita?

sini kotilainen ei ymmärrä todellisesta Kristuksen seurakunnasta nyt paljonkaan.

Kyllä Isä armahti ja puhtaan pojan päälle vasta palvelijat laittoi puhtaan puvun.

Eihän ennen saunaan menoa laiteta hikisen päivän jälkeen puhtoista vaan vasta kun on pesty puhtaaksi - ja sinetti sormeen.

"on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."

Etteivät vain olisi ne Jumalan enkelit juuri niitä isän palvelijoita, jotka isän nöyrinä palvelijoina pukivat pojan vanhurskauden vaatteeseen?

"palvelijat, puhujaveljet eivät ainakaan vielä ole taivaissa iloitsemassa ja sitä paitsi enkelit iloitsee taivaissa yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen "

Missä tuossa puhutaan taivaasta: "Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen." (Luuk. 15:10.)

Voi olla, että tuossa puhutaan taivaan enkeleistä, mutta myös uskovaisia kutsutaan enkeleiksi: "Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä." (Hepr. 13:2.)

Taivaistakin on mielenkiintoinen tulkinta: "Isä Meidän, joka olet taivaissa" -> taivaita on siis vähintään kaksi. Ne ovat kunnian taivas ja armon taivas, joka on maan päällä. Myös armon taivaassa taivaallinen Isä on - Henkensä kautta.

Erikoista, että vl-palstalla kiistellään syntien anteeksijulistamisesta ja samanaikaisesti yksi kasteenpalvoja yrittää vakuuttaa, että kasteessa ihminen saa synnit anteeksi:
"Apt.13:38-39
38 Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus
39 ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi"

Tuossakaan ei puhuta mitään kasteesta, vaan kerrotaan selvästi, että uskomalla Herraan Jeesukseen saamme syntimme anteeksi. Siihen ei kylläkään tarvita edes syntien anteeksijulistamista, sillä vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi ja maanpäällä oleva uskova voi kertoa eli julistaa henkilölle, että synnit ovat anteeksiannetut. Pelkkä anteeksijulistaminen ei auta mitään, ellei ihminen pyydä syntejään anteeksi.
"Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon."

Näin on! Amen! Yksi usko yksi kaste!