Muistan vielä hyvin oman teini ikäni... Silloin kaikki oli niin hankalaa, äiti ei antanut olla myöhään ulkona ja riitaa syntyi aina.
aluan vain sanoa että yrittäkää tulla vanhempienne kanssa toimeen, eivät he ilkeyttään teiltä asioita kiellä vaan tekevät niin siksi koska ovat huolissaan teistä. Kun tulette vanhemmiksi ymmärrätte itsekkin. Kapina kuuluu teini ikään.
aluan vain sanoa että yrittäkää tulla vanhempienne kanssa toimeen, eivät he ilkeyttään teiltä asioita kiellä vaan tekevät niin siksi koska ovat huolissaan teistä. Kun tulette vanhemmiksi ymmärrätte itsekkin. Kapina kuuluu teini ikään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan niinkään mene..
Välini isääni eivät ole niin läheiset kuin äitiini. Isäni ei merkitse minulle mitään muuta kuin biologista isää ja auktoriteettia. Olisi halunnut niin kovasti kasvattaa vanhanainkaisella ehdollistamiseen perustuvalla kasvatuksella, kun olin vielä pieni lapsi. Vaikka tein jotain vahingossakin, niin hän antoi selkään. Selitys oli, että en muuten opi muistamaan, ettei saa tehdä jotain asiaa. Äiti sai monet ruumiilliset rangaistukset lievenemään huudoiksi. Hän sanoi aina, ettei lasta saa kurittaa kovakouraisesti.
En vieläkään uskalla riidellä isäni kanssa. Hän ei riitele rakentavasti, vaan riita loppuisi melko varmasti siihen, että "kuka täällä määrää".
mutta ei aina. Välillä kurinpidossa on kyse vallankäytöstä ja jopa sadismista. Näin oli omien vanhempieni kohdalla, aivan ihmisraunioita molemmat, ei hajuakaan lasten kasvattamisesta..
viestisi eka kappale vois melkein kirjottamani. tuttu juttu. pienenä (5-7v.) sanoin vittu vaan kokeillakseni miten isi reagoi (toki en tiennyt mitä sana tarkoitti) ja heti tuli kirjaimellisesti selkään. sama juttu jos vaikka sanoi etten syö ruokaani loppuun.
mä riitelen isin kanssa päivittäin ellei ole työmatkalla. en pelkää sitä että isi satuttaa, pikemminkin nautin siitä kun saan syyn vihata enemmän. rakastan, halveksin, vihaan, säälin ja inhoan isääni samanaikaisesti.