Kelpaako yh-isä kenellekään?

Yh ja mies

Otsikko kertoo kaiken, onko miehen yksinhuoltajuus jotenkin pelottavaa tai luotaantyöntävää? Tuntuu, että naisia kiinnostaa ainoastaan tietää miksi mies on yh, ja pian yhteydenpito loppuu.. Itse kun etsin vakavaa suhdetta, ei mitään leikkejä..

337

10175

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Unelmien Pokamies

      Yh-äidille varmasti parhaiten. Sellainen jolla on jo uusperhe lastenhakusirkuksineen ja nurkissa pyörivine exineen käynnissä ymmärtää toisenkin tilannetta varmasti parhaiten. Paljon mulla on tuttuja joilla on tuollainen tilanne jakyllä mulla on sellainen tunne, että lapsettomalle se voisi olla aikamoinen shokki.

      • Ap.

        Moni yh-äiti haluaa mieluummin lapsettoman miehen, näin olen asian ymmärtänyt...


      • yh+yh = mahdoton?

        No mutta mites jos molemmilla on ne lapset suurimman osan ajasta itsellä hoidossa, niin kumman luona vietetään aikaa ja koska saadaan aikaa kahdestaan? Käytännössä menee turhan hankalaks järjestää.. Jotenkin itse oletan ja olen tottunut siihen että mies tulee yleensä mun luo ja voi olla öitäkin, eli sillä ei ole mitään lapsia tms. esteitä tähän. Sehän sen sijaan ei haittaa vaikka miehellä on lapsi(a) ja on ns. etäisä, eli lapsi/lapset on sen luona tyyliin joka toinen viikonloppu.


      • Unelmien Pokamies
        Ap. kirjoitti:

        Moni yh-äiti haluaa mieluummin lapsettoman miehen, näin olen asian ymmärtänyt...

        Kaikki haluaa mieluiten lapsettoman mutta parhaiten yh kelpaa varmasti toiselle yh:lle. Sitähän tässä kysyttiin?


      • Katri Hml
        Unelmien Pokamies kirjoitti:

        Kaikki haluaa mieluiten lapsettoman mutta parhaiten yh kelpaa varmasti toiselle yh:lle. Sitähän tässä kysyttiin?

        No enpä tiedä...olen yh-äiti ja olen tapaillut sekä lapsettomia miehiä että yh-isiä.

        Moni lapsettomista miehistä on vielä itsekin lapsen tasolla, kun ei ole joutunut ottamaan vastuuta omista lapsista. Parhaita lapsettomia miehiä ovat ne, jotka haluavat omia lapsia. Mutta ne, jotka eivät edes halua, aikovat jäädäkin lapsen tasolle ja pyrkivät yh-äidin kotiin yhdeksi lapseksi lasten joukkoon. Kuten lapset he odottavat että äiti käy kaupassa ja valmistaa ruuan, kyllä he sitten osallistuvat syömiseen. Kuten lapsilla, heilläkin heidän omat rahansa ovat vain heidän, he eivät osallistu yhteisiin kuluihin.

        Osa eronneista miehistä, joilla on lapsia, ei taas enää kykene sitoutumaan. Näitä miehiä on paljon, näitä on liikaa. Ottaisin mielelläni sitoutumiskykyisen yh-isän, joka ei aio dumpata lapsiaan huolehdittavakseni, vaan kantaa oman vastuunsa mutta järjestää myös yhteistä aikaa parisuhteelle.


      • ai jaa?
        Katri Hml kirjoitti:

        No enpä tiedä...olen yh-äiti ja olen tapaillut sekä lapsettomia miehiä että yh-isiä.

        Moni lapsettomista miehistä on vielä itsekin lapsen tasolla, kun ei ole joutunut ottamaan vastuuta omista lapsista. Parhaita lapsettomia miehiä ovat ne, jotka haluavat omia lapsia. Mutta ne, jotka eivät edes halua, aikovat jäädäkin lapsen tasolle ja pyrkivät yh-äidin kotiin yhdeksi lapseksi lasten joukkoon. Kuten lapset he odottavat että äiti käy kaupassa ja valmistaa ruuan, kyllä he sitten osallistuvat syömiseen. Kuten lapsilla, heilläkin heidän omat rahansa ovat vain heidän, he eivät osallistu yhteisiin kuluihin.

        Osa eronneista miehistä, joilla on lapsia, ei taas enää kykene sitoutumaan. Näitä miehiä on paljon, näitä on liikaa. Ottaisin mielelläni sitoutumiskykyisen yh-isän, joka ei aio dumpata lapsiaan huolehdittavakseni, vaan kantaa oman vastuunsa mutta järjestää myös yhteistä aikaa parisuhteelle.

        Miksi pitäisi osallistua kuluihin? Kas kun ne yh:n määrittelemät "yhteiset kulut" tuppaavat olemaan niitä lasten ja yh:n itsensä kuluja.

        Ei miehen pidä maksaa isommasta asunnosta vain siksi, että esimerkiksi naisen kakaralauma tarvitsee isompaa huushollia. Se maksaa, kuka kustannuksen aiheuttaa. Piste.


      • Kelpaa (yh nainen)
        Ap. kirjoitti:

        Moni yh-äiti haluaa mieluummin lapsettoman miehen, näin olen asian ymmärtänyt...

        Kyllä minulle kelpaa ennemmin YH-mies kuin lapseton mies. Lasten iällä on merkitystä ja sillä että onko ajatuksena yhteenmuutto. Itse en ole innostunut uusioperhekuviosta, mutta voihan hyvä suhde olla vaikka asutaan eri osoitteissa ensimmäiset vuodet tai niin pitkään kun se hyvältä tuntuu.


      • Katri Hml
        ai jaa? kirjoitti:

        Miksi pitäisi osallistua kuluihin? Kas kun ne yh:n määrittelemät "yhteiset kulut" tuppaavat olemaan niitä lasten ja yh:n itsensä kuluja.

        Ei miehen pidä maksaa isommasta asunnosta vain siksi, että esimerkiksi naisen kakaralauma tarvitsee isompaa huushollia. Se maksaa, kuka kustannuksen aiheuttaa. Piste.

        Puhuin syömisestä, en ole muuttamassa kenenkään miehen kanssa yhteen.

        Tuommoinen iso mies syö kerralla yhtä paljon kun minä ja lapset yhteensä. Ei ole yksinhuoltajalla varaa jatkuvasti kestitä ulkopuolista.


      • Teknoninja
        Katri Hml kirjoitti:

        No enpä tiedä...olen yh-äiti ja olen tapaillut sekä lapsettomia miehiä että yh-isiä.

        Moni lapsettomista miehistä on vielä itsekin lapsen tasolla, kun ei ole joutunut ottamaan vastuuta omista lapsista. Parhaita lapsettomia miehiä ovat ne, jotka haluavat omia lapsia. Mutta ne, jotka eivät edes halua, aikovat jäädäkin lapsen tasolle ja pyrkivät yh-äidin kotiin yhdeksi lapseksi lasten joukkoon. Kuten lapset he odottavat että äiti käy kaupassa ja valmistaa ruuan, kyllä he sitten osallistuvat syömiseen. Kuten lapsilla, heilläkin heidän omat rahansa ovat vain heidän, he eivät osallistu yhteisiin kuluihin.

        Osa eronneista miehistä, joilla on lapsia, ei taas enää kykene sitoutumaan. Näitä miehiä on paljon, näitä on liikaa. Ottaisin mielelläni sitoutumiskykyisen yh-isän, joka ei aio dumpata lapsiaan huolehdittavakseni, vaan kantaa oman vastuunsa mutta järjestää myös yhteistä aikaa parisuhteelle.

        Katrille:

        Mistähän se mahtaa johtua ettei eronneet miehet kykene sitoutumaan? Mitään tekemistä ei tietenkään ole nykynaisissa, jotka kuvittelevat vähän liian usein olevansa jotain prinsessoja ja joilla kuvitelmat mm. rakkaudesta ovat täysin harhaisia - elokuvamanipulaation luomia?

        Suomen nykynaiset elävät enimmäkseen täydellisessä hollywood-psykoosissa täysin harhaisine haaveineen. Enemmistö ei edes keksi mitään omaa sanottavaa mistään vaan kaikki pyörii jonkin ulkoa tuotetun ympärillä (kuten tv-sarjojen, romun kulutuksen jne.)

        Loukkaantua nämä nykajan naiset osaavat hyvin helpolla, mutta järkeä saa hakemalla hakea - eikä sitä tunnu löytyvän hakemisesta huolimatta.


      • tuonkin kokenut
        Katri Hml kirjoitti:

        Puhuin syömisestä, en ole muuttamassa kenenkään miehen kanssa yhteen.

        Tuommoinen iso mies syö kerralla yhtä paljon kun minä ja lapset yhteensä. Ei ole yksinhuoltajalla varaa jatkuvasti kestitä ulkopuolista.

        Osuit asian kantaan, jos tämä lapseton mies vielä sattuu olemaan työtön, hänhän majailee luonasi ja syö päivän aikana edellisenä iltana valmistamasi ruoat, siinä sitten ihmettelet mistä lapsille ja itsellesi iltaruoan taiot. Parin kilon paisti ei ole lainkaan liikaa hiukopalaksi, se kun nyt oli niin hyvää !!
        Ja jos tämä unelmien poikamies sitten muuttaa kanssasi yhteen ja osallistuu kustannuskiin, saat olla aivan varma että hänen tarpeensa eivät tule katetuksi hänen tuloillaan, hitsauskoneet jne maksavat. Aivan saman onko tilillä se viimeinen 5 euronen, hänen on saatava tupakkansa ! Syökööt lapset päiväkodeissa ja kouluissa, sinun itsesihän ei tarvitse mitään saada.


      • Ap. kirjoitti:

        Moni yh-äiti haluaa mieluummin lapsettoman miehen, näin olen asian ymmärtänyt...

        ja höpö höpö


      • heiahei
        Teknoninja kirjoitti:

        Katrille:

        Mistähän se mahtaa johtua ettei eronneet miehet kykene sitoutumaan? Mitään tekemistä ei tietenkään ole nykynaisissa, jotka kuvittelevat vähän liian usein olevansa jotain prinsessoja ja joilla kuvitelmat mm. rakkaudesta ovat täysin harhaisia - elokuvamanipulaation luomia?

        Suomen nykynaiset elävät enimmäkseen täydellisessä hollywood-psykoosissa täysin harhaisine haaveineen. Enemmistö ei edes keksi mitään omaa sanottavaa mistään vaan kaikki pyörii jonkin ulkoa tuotetun ympärillä (kuten tv-sarjojen, romun kulutuksen jne.)

        Loukkaantua nämä nykajan naiset osaavat hyvin helpolla, mutta järkeä saa hakemalla hakea - eikä sitä tunnu löytyvän hakemisesta huolimatta.

        No huh, aikamoista yleistämistä. Itse etsin ainakin ihan tavallista parisuhdetta, en mitään ihmeellisyyksiä. Mutta oma kokemukseni on taas se, että miehille se "tavallinen parisuhde" tarkoittaa jotain ihan muuta kuin naisille. En ikävä kyllä innostu sohvalla makaavista, persettään raapivista möllöttäjistä. Tämä kun sitä tavallista monelle miehelle.

        Mutta silti uskon, että niitä kunnollisia ja mukavia miehiäkin jossain on.


      • sivusta seurannut
        ai jaa? kirjoitti:

        Miksi pitäisi osallistua kuluihin? Kas kun ne yh:n määrittelemät "yhteiset kulut" tuppaavat olemaan niitä lasten ja yh:n itsensä kuluja.

        Ei miehen pidä maksaa isommasta asunnosta vain siksi, että esimerkiksi naisen kakaralauma tarvitsee isompaa huushollia. Se maksaa, kuka kustannuksen aiheuttaa. Piste.

        Täysin samaa mieltä, mutta ei vain arjessa yleensäkään toimi...


      • rinekeliliisa
        ai jaa? kirjoitti:

        Miksi pitäisi osallistua kuluihin? Kas kun ne yh:n määrittelemät "yhteiset kulut" tuppaavat olemaan niitä lasten ja yh:n itsensä kuluja.

        Ei miehen pidä maksaa isommasta asunnosta vain siksi, että esimerkiksi naisen kakaralauma tarvitsee isompaa huushollia. Se maksaa, kuka kustannuksen aiheuttaa. Piste.

        oot JUST!! kakara, mistä toi katri puhui =)


      • Kuusalla
        tuonkin kokenut kirjoitti:

        Osuit asian kantaan, jos tämä lapseton mies vielä sattuu olemaan työtön, hänhän majailee luonasi ja syö päivän aikana edellisenä iltana valmistamasi ruoat, siinä sitten ihmettelet mistä lapsille ja itsellesi iltaruoan taiot. Parin kilon paisti ei ole lainkaan liikaa hiukopalaksi, se kun nyt oli niin hyvää !!
        Ja jos tämä unelmien poikamies sitten muuttaa kanssasi yhteen ja osallistuu kustannuskiin, saat olla aivan varma että hänen tarpeensa eivät tule katetuksi hänen tuloillaan, hitsauskoneet jne maksavat. Aivan saman onko tilillä se viimeinen 5 euronen, hänen on saatava tupakkansa ! Syökööt lapset päiväkodeissa ja kouluissa, sinun itsesihän ei tarvitse mitään saada.

        No ei oo helppoa.
        Ihminen ilmeisesti ei pysty parisuhteeseen lajitoverinsa kanssa. Ei ainakaan jos täytyy ajatella.
        Ajattelevatkin tapaavat harvoin. Eikä silloinkaan välttämättä muut intressit kohtaa.
        Ihmisen osa ei ilmeisesti ole niitä helpoimpia.


      • niiih
        Unelmien Pokamies kirjoitti:

        Kaikki haluaa mieluiten lapsettoman mutta parhaiten yh kelpaa varmasti toiselle yh:lle. Sitähän tässä kysyttiin?

        No oma tuttavapiirini ja kenen kanssa olen ylipäätään jutellut ei ole koko maailma, joten ei voi vetää yleistäviä päätelmiä. Joka tapauksessa mitä olen keskustellut niin jos miehellä/naisella on lapsia, hän kyllä mieluiten haluaa sellaisen jolla sama tausta eli myös lapsia. Silloin ymmärtää toisen elämää paremmin. Näin itsekin mietin. Suhtaudun epäilevästi miehiin, joilla ei ole lasta. Osa ei ehkä ihan ymmärrä sitä, että väkisinkin ne perheasiat menevät edelle joskus vaikkei se kivaa aina olisi ja on tilanteita, että sen miehenkin kanssa tykkäisi olla eikä juosta esim. lapsen asioilla. En yleistä!!! On ollut lapseton mies kuviossa, joka olisi halunnut viettää aikaa lapseni kanssa rajattomasti, mutta sellaiset ovat kyllä harvinaisuuksia.

        MUTTA - sama toisinpäin! Kun olin lapseton, niin kyllä lapsettoman ihmisen ja "lapsellisen" elämät VOIVAT olla törmäyskurssilla. En olisi ehkä silloin valinnut "lapsellista" miestä.

        Minusta nämä asiat eivät ole sen kummoisempia kuin että on sama katsantokanta elämään. Se ei tarkoita etteikö lapsettoman ja "lapsellisen" suhde voisi toimia, kuten mainittu siitäkin on kokemusta.

        Samaan kategoriaan menee vaikkapa nuoren ja vanhemman parisuhde, itse kun ikää on jo riittävästi niin en jaksaisi kyllä 20-25-vuotiasta ottaa rinnalle. Tulokkaita on ollut, mutta vaikka itsekin joskus käyn viihteellä niin (monien) tuonikäisten tahti hirvittää enkä näe mitään kivaa jokaviikonloppuisessa hillumisessa. Eikä sekään vielä, tokana tulee toki tulevaisuuden näkökulmat. Perheen perustamisessa kun eletään vähän eri aikakausia! Toisaalta taas itseäni 10 v. ja yli vanhemmat (joskus jopa samanikäiset) ovat niin erilaisia, että tuskin jaksaisivat minun kanssani ;)

        Samoista asioista mielestäni pohjimmiltaan kyse. Ihminen hakee toisessa sitä, että se toinen ymmärtää elämääsi. Lapsettomana en perimmältään ymmärtänyt mitä perhe-elämä on vaikka sen voi kuvitella. Se on silti eri asia. Voit itse mennä vapaasti, toinen välttämättä ei. Jne.


      • ytfo8yiguij
        Ap. kirjoitti:

        Moni yh-äiti haluaa mieluummin lapsettoman miehen, näin olen asian ymmärtänyt...

        Väärin. Itse olen kahden lapsen äiti, ja hyvin vaikea olisi kuvitella suhdetta lapsettoman miehen kanssa. Tai ainakin lapsella on oltava valtavan luonnollinen suhtautuminen lapsiin ja lapsirakas luonne. Mutta koska en enempää lapsia halua enää tehdä, ei mies saisi kuitenkaan toivoa vauvaa.

        Paras ratkaisu siis on, että miehelläkin on lapset jo saatuna. Hän rakastaa elämää lasten kanssa, hallitsee arjen haasteet, ymmärtää asiat samoin kuin minä. Lastenkin on helpompi tutustua uuteen ihmiseen, kun matkassa tulee muitakin lapsia -jos ikä osuu lähelle, niin leikkikavereita.


      • tfygtioijk
        yh+yh = mahdoton? kirjoitti:

        No mutta mites jos molemmilla on ne lapset suurimman osan ajasta itsellä hoidossa, niin kumman luona vietetään aikaa ja koska saadaan aikaa kahdestaan? Käytännössä menee turhan hankalaks järjestää.. Jotenkin itse oletan ja olen tottunut siihen että mies tulee yleensä mun luo ja voi olla öitäkin, eli sillä ei ole mitään lapsia tms. esteitä tähän. Sehän sen sijaan ei haittaa vaikka miehellä on lapsi(a) ja on ns. etäisä, eli lapsi/lapset on sen luona tyyliin joka toinen viikonloppu.

        Itse seurustelin lähivanhemman kanssa, ja olen itsekin lähivanhempi. Hänellä oli joka toinen vkl lapsivapaa, ja ne hän vietti minun luona. Joka toinen viikko mulle usein sattui yksi lapsivapaa yö, ja silloin olin hänen luona. Jos tuli pitkä tauko ilman lapsivapaata kummallekaan, pyysi jompi kumpi lapsenvahtia (tai kerran palkattiinkin) neljäksi tunniksi arki-iltana käymään, kun lapset oli jo unilla.

        Ihan riittämiin siis sai olla öitä yhdessä, vaikka ei toki koko ajan. Lasten kanssa sitten porukalla kyläiltiin joskus, käytiin puistossa tms.

        Suhde päättyi muista syistä, ei siksi että ei olis voinut järjestää aikaa. Kyllä se yleensä kuitenkin jotenkin onnistuu, kun tahtoa löytyy.:)


      • Arvot
        ai jaa? kirjoitti:

        Miksi pitäisi osallistua kuluihin? Kas kun ne yh:n määrittelemät "yhteiset kulut" tuppaavat olemaan niitä lasten ja yh:n itsensä kuluja.

        Ei miehen pidä maksaa isommasta asunnosta vain siksi, että esimerkiksi naisen kakaralauma tarvitsee isompaa huushollia. Se maksaa, kuka kustannuksen aiheuttaa. Piste.

        Eikö parisuhteen pitäisi olla yhteen hiileen puhaltamista?
        Jos asenne on tuo "se maksaa joka kustannuksen aiheuttaa" kuvastaa hyvin kirjoittajan kypsymättömyyttä ja itsekkyyttä.
        Parisuhde on jakamista ja perheenä olemista.
        Voin vain kuvitella minkälainen perhehelvetti sinun kanssa olisi tuollaisella asenteella.


      • ,.-,.-,.-,.-,.-,.-,.
        Katri Hml kirjoitti:

        No enpä tiedä...olen yh-äiti ja olen tapaillut sekä lapsettomia miehiä että yh-isiä.

        Moni lapsettomista miehistä on vielä itsekin lapsen tasolla, kun ei ole joutunut ottamaan vastuuta omista lapsista. Parhaita lapsettomia miehiä ovat ne, jotka haluavat omia lapsia. Mutta ne, jotka eivät edes halua, aikovat jäädäkin lapsen tasolle ja pyrkivät yh-äidin kotiin yhdeksi lapseksi lasten joukkoon. Kuten lapset he odottavat että äiti käy kaupassa ja valmistaa ruuan, kyllä he sitten osallistuvat syömiseen. Kuten lapsilla, heilläkin heidän omat rahansa ovat vain heidän, he eivät osallistu yhteisiin kuluihin.

        Osa eronneista miehistä, joilla on lapsia, ei taas enää kykene sitoutumaan. Näitä miehiä on paljon, näitä on liikaa. Ottaisin mielelläni sitoutumiskykyisen yh-isän, joka ei aio dumpata lapsiaan huolehdittavakseni, vaan kantaa oman vastuunsa mutta järjestää myös yhteistä aikaa parisuhteelle.

        Aika säälittävää vinkua lapsia halumattomista miehistä. Olet selvästi sitä tyyppiä joka tekee penskoja vain siksi kun muutkin tekee. Eräänlainen yhteenkuuluvuutta haluava massojen mukana menevä lammas tunnut olevan. Lisäksi kuvittelet pentujen tekemisen olevan jokin meriitti jota se ei todellakaan ole. Kuka tahansa pystyy niitä pentuja tekemään, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kaikki eivät vain halua, jokainen omista syistään. Arvostan todella paljon lapsettomia ihmisiä kun uskaltavat elää elämäänsä omalla tavallaan trendeistä välittämättä.


      • tappajanainen
        Teknoninja kirjoitti:

        Katrille:

        Mistähän se mahtaa johtua ettei eronneet miehet kykene sitoutumaan? Mitään tekemistä ei tietenkään ole nykynaisissa, jotka kuvittelevat vähän liian usein olevansa jotain prinsessoja ja joilla kuvitelmat mm. rakkaudesta ovat täysin harhaisia - elokuvamanipulaation luomia?

        Suomen nykynaiset elävät enimmäkseen täydellisessä hollywood-psykoosissa täysin harhaisine haaveineen. Enemmistö ei edes keksi mitään omaa sanottavaa mistään vaan kaikki pyörii jonkin ulkoa tuotetun ympärillä (kuten tv-sarjojen, romun kulutuksen jne.)

        Loukkaantua nämä nykajan naiset osaavat hyvin helpolla, mutta järkeä saa hakemalla hakea - eikä sitä tunnu löytyvän hakemisesta huolimatta.

        Ehkä monille naisille se tv-sarjojen vilkuilu, tuo vaihtelua arkielämän raadollisuuteen nykypäivänä kuten miehillä futismatsi bissen kera. Vaikkei siellä hollywoodissa enää taida prinsessoja olla . On vaan niitä nälkäpelin selviytyjä naisia, jotka tappaa henkensäpitimiksi. Koettavat raukat selvitä hengissä tappajien joukossa.

        Pienet huvit on jos joskus luulee olevansa prinsessa. Kyllä kuvitelmat viimeistään täällä suomi24-palstoilla häviää. Tuntuuko palaute karulta? Häh!


      • Pankkis
        ytfo8yiguij kirjoitti:

        Väärin. Itse olen kahden lapsen äiti, ja hyvin vaikea olisi kuvitella suhdetta lapsettoman miehen kanssa. Tai ainakin lapsella on oltava valtavan luonnollinen suhtautuminen lapsiin ja lapsirakas luonne. Mutta koska en enempää lapsia halua enää tehdä, ei mies saisi kuitenkaan toivoa vauvaa.

        Paras ratkaisu siis on, että miehelläkin on lapset jo saatuna. Hän rakastaa elämää lasten kanssa, hallitsee arjen haasteet, ymmärtää asiat samoin kuin minä. Lastenkin on helpompi tutustua uuteen ihmiseen, kun matkassa tulee muitakin lapsia -jos ikä osuu lähelle, niin leikkikavereita.

        No yleensä lapsilla on kyllä melkoisen luonnollinen suhde muihin lapsiin. Ettei lapsuksesi nyt vaan kuvastaisi todellista luonnettasi?

        Miksi pariskunta eroaa? Yksi esimerkki on, kun nainen sanoo, ettei mies osallistu heidän LAPSIperheensä elämään riittävästi. On ihan olemassa lapsettomiakin miehiä, jotka kantavat paremmin vastuun perheestään kuin lasten isät.


      • Agreed.
        ,.-,.-,.-,.-,.-,.-,. kirjoitti:

        Aika säälittävää vinkua lapsia halumattomista miehistä. Olet selvästi sitä tyyppiä joka tekee penskoja vain siksi kun muutkin tekee. Eräänlainen yhteenkuuluvuutta haluava massojen mukana menevä lammas tunnut olevan. Lisäksi kuvittelet pentujen tekemisen olevan jokin meriitti jota se ei todellakaan ole. Kuka tahansa pystyy niitä pentuja tekemään, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kaikki eivät vain halua, jokainen omista syistään. Arvostan todella paljon lapsettomia ihmisiä kun uskaltavat elää elämäänsä omalla tavallaan trendeistä välittämättä.

        Maapallo on jo reilusti ylikansoitettu tämän älyttömän trendin takia. Onneksi luonto voittaa lopulta kun ihmisiltä loppuu ravinto ja happi. Tai sitten joku luonnonkatastrofi hoitaa homman. Äkkiäkös ihmiskunta muutaman vuosisadan, tai en yhtään ihmettelisi jos jo kymmenen vuoden, päästä kaivaa itsensä hautaan.


      • yh-äiti
        Kuusalla kirjoitti:

        No ei oo helppoa.
        Ihminen ilmeisesti ei pysty parisuhteeseen lajitoverinsa kanssa. Ei ainakaan jos täytyy ajatella.
        Ajattelevatkin tapaavat harvoin. Eikä silloinkaan välttämättä muut intressit kohtaa.
        Ihmisen osa ei ilmeisesti ole niitä helpoimpia.

        Taas mulle


      • isyys+äitiys

        Tottakai,
        kaikki yh-äidit haluavat yh-isän, kuin myös toisinpäin. Sen jälkeen keskustellaan exän, exxexien ja nyxien kanssa esim. lastenhoidon järjestelyistä ja rahoituksesta.
        Erittäin kivaa loppuelämää, varsinkin lapsille.

        Mitähän varten perhe perustetaan? On niin kiva mennä naimisiin, ne häät varsinkin naisille? Mitä sen jälkeen?

        En yhtään ihmettele, miksi nykyisin on niin paljon moniongelmaisia lapsia. En minäkään olisi lapsena jaksanut vaihtaa kotia ja vanhempia jatkuvasti.

        Mutta kaikkea hyvää sinulle, mikäli pystyt sitoutumaan vieraisiin ihmisiin loppuiäksesi.


      • pläkki selvää
        Katri Hml kirjoitti:

        Puhuin syömisestä, en ole muuttamassa kenenkään miehen kanssa yhteen.

        Tuommoinen iso mies syö kerralla yhtä paljon kun minä ja lapset yhteensä. Ei ole yksinhuoltajalla varaa jatkuvasti kestitä ulkopuolista.

        Ja sitäpaitsi Yh-isä tulee jättää rauhaan, sillä jos vaimo katuu ja tulee pyytämään anteeksi ja pari sopii keksenään riitansa, niin kuinka se on mahdollista, jos toinen yh- äiti on yh- isän kimpussa.??

        On parempi jos ero tulee, että kumpikin asuu yksin, tahi sopii riitansa!

        Toisen aviopuolison ruumis ei kuulu sivullisten käyttöön! Jos puoliso on kuollut, hän toki voi etsiä itselleen puolison, kunhan ei etsi toisen puolisoa, vaikka tämä asuisikin yksin
        lastensa kanssa.

        Moni ajattelee, vaaniessaan toisen puolisoa,: " Hänhän asuu yksin, eikä ole enää sidottu mieheensä"

        Tietenkin on sidottu, ja siksihän niitä riitoja yritetyään sovitella yksin asumisella!


      • Muori2
        pläkki selvää kirjoitti:

        Ja sitäpaitsi Yh-isä tulee jättää rauhaan, sillä jos vaimo katuu ja tulee pyytämään anteeksi ja pari sopii keksenään riitansa, niin kuinka se on mahdollista, jos toinen yh- äiti on yh- isän kimpussa.??

        On parempi jos ero tulee, että kumpikin asuu yksin, tahi sopii riitansa!

        Toisen aviopuolison ruumis ei kuulu sivullisten käyttöön! Jos puoliso on kuollut, hän toki voi etsiä itselleen puolison, kunhan ei etsi toisen puolisoa, vaikka tämä asuisikin yksin
        lastensa kanssa.

        Moni ajattelee, vaaniessaan toisen puolisoa,: " Hänhän asuu yksin, eikä ole enää sidottu mieheensä"

        Tietenkin on sidottu, ja siksihän niitä riitoja yritetyään sovitella yksin asumisella!

        Mitä horiset? Jos ero on tullut, niin sitten se on tullut. Ei jätetyn tarvitse olla ikään kuin varalla, jos vaikka jättäjä tulee toisiin aatoksiin. Sopii miettiä tarkkaan ennen lähtöpäätöstä mitä elämältään haluaa. Jätetty päättäköön ihan rauhassa omasta ja lastensa elämästä, eikä hänellä todellakaan ole velvollisuutta ottaa exäänsä takaisin.


      • ex-yh
        ai jaa? kirjoitti:

        Miksi pitäisi osallistua kuluihin? Kas kun ne yh:n määrittelemät "yhteiset kulut" tuppaavat olemaan niitä lasten ja yh:n itsensä kuluja.

        Ei miehen pidä maksaa isommasta asunnosta vain siksi, että esimerkiksi naisen kakaralauma tarvitsee isompaa huushollia. Se maksaa, kuka kustannuksen aiheuttaa. Piste.

        Jos mies tulee taloon, tulee osallistua yhteisiin kuluihin jos siellä asuukin ja kuluttaa..mieluusti myös lapsienkin kuluihin jos sinne isä-puoleksi meinaa asettua...! Jeesus millainen on miehen nykyinen elämän asenne verrattuna siihen aikaan kun mies oli perheen pää ja vastuullinen perheen elannosta... Nainen hoitaa mielestäni ensisijaisesti kotia ja lapsia ja siinäkin näin itsekin kokopäivä töissä käyvänä täysi tekeminen. Miksi naisen tulisi olla tasa-arvoinen joka suhteessa, käydä töissä ja elättää itsensä ja lapsensa ja parhaimmillaan ukkonsakin...Norjassa pienten lasten äidit tekevät 3 päiväistä viikkoa...


      • ,,,,,,
        isyys+äitiys kirjoitti:

        Tottakai,
        kaikki yh-äidit haluavat yh-isän, kuin myös toisinpäin. Sen jälkeen keskustellaan exän, exxexien ja nyxien kanssa esim. lastenhoidon järjestelyistä ja rahoituksesta.
        Erittäin kivaa loppuelämää, varsinkin lapsille.

        Mitähän varten perhe perustetaan? On niin kiva mennä naimisiin, ne häät varsinkin naisille? Mitä sen jälkeen?

        En yhtään ihmettele, miksi nykyisin on niin paljon moniongelmaisia lapsia. En minäkään olisi lapsena jaksanut vaihtaa kotia ja vanhempia jatkuvasti.

        Mutta kaikkea hyvää sinulle, mikäli pystyt sitoutumaan vieraisiin ihmisiin loppuiäksesi.

        Olisit jaksanut vaihtaa lapsena kotia jatkuvasti jos olisi ollut pakko. Jos vanhempasi olisi niin määränneet.
        Ei nykylapsetkaan vapaaehtoisesti niin tee.


      • ei toimi noin
        pläkki selvää kirjoitti:

        Ja sitäpaitsi Yh-isä tulee jättää rauhaan, sillä jos vaimo katuu ja tulee pyytämään anteeksi ja pari sopii keksenään riitansa, niin kuinka se on mahdollista, jos toinen yh- äiti on yh- isän kimpussa.??

        On parempi jos ero tulee, että kumpikin asuu yksin, tahi sopii riitansa!

        Toisen aviopuolison ruumis ei kuulu sivullisten käyttöön! Jos puoliso on kuollut, hän toki voi etsiä itselleen puolison, kunhan ei etsi toisen puolisoa, vaikka tämä asuisikin yksin
        lastensa kanssa.

        Moni ajattelee, vaaniessaan toisen puolisoa,: " Hänhän asuu yksin, eikä ole enää sidottu mieheensä"

        Tietenkin on sidottu, ja siksihän niitä riitoja yritetyään sovitella yksin asumisella!

        "On parempi jos ero tulee, että kumpikin asuu yksin, tahi sopii riitansa!"

        Ei ero aina riidoista johdu ja vaikka johtuisikin, kaikkia riitoja ei aina ole mahdollista selvittää. Ja miksi pitäisi yhden avioliiton jälkeen pysyä sinkkuna loppuikänsä? Anna yksikin hyvä syy (mikään, mitä Raamatussa lukee, ei ole hyvä syy).

        "Moni ajattelee, vaaniessaan toisen puolisoa,: " Hänhän asuu yksin, eikä ole enää sidottu mieheensä""

        Jos on erottu, kyseessä EI ole "toisen puoliso".

        "Tietenkin on sidottu, ja siksihän niitä riitoja yritetyään sovitella yksin asumisella!"

        Eli jos ex-aviopari on asunut erillään 10 vuotta eikä ole missään tekemisissä keskenään, niin mielestäsi he ovat edelleen toisilleen varatut ja selvittelevät riitojaan?!?!?

        Koita nyt käsittää, että parit eroavat. Rakkaus loppuu, kasvetaan erilleen, huomataan, ettei se toinen olekaan se, jonka kanssa haluaa loppuelämänsä viettää ym. Avioliiton ei tarvitse olla ikuinen. Ja kun on erottu, ei olla enää puolisoita, vaan sinkkuja.


      • kukas sitä onkaan
        ,.-,.-,.-,.-,.-,.-,. kirjoitti:

        Aika säälittävää vinkua lapsia halumattomista miehistä. Olet selvästi sitä tyyppiä joka tekee penskoja vain siksi kun muutkin tekee. Eräänlainen yhteenkuuluvuutta haluava massojen mukana menevä lammas tunnut olevan. Lisäksi kuvittelet pentujen tekemisen olevan jokin meriitti jota se ei todellakaan ole. Kuka tahansa pystyy niitä pentuja tekemään, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kaikki eivät vain halua, jokainen omista syistään. Arvostan todella paljon lapsettomia ihmisiä kun uskaltavat elää elämäänsä omalla tavallaan trendeistä välittämättä.

        Katkeruutta ilmassa? Oletko itse niin laumasielu, että yrität epätoivoisesti muita haukkumalla todistaa olevasi jotenkin erilainen kuin kaikki muut? Sori, ei onnaa. Koita nyt vaan hyväksyä se, että jotkut haluavat lapsia, oli muilla niitä tai ei.


      • Mies.
        Katri Hml kirjoitti:

        Puhuin syömisestä, en ole muuttamassa kenenkään miehen kanssa yhteen.

        Tuommoinen iso mies syö kerralla yhtä paljon kun minä ja lapset yhteensä. Ei ole yksinhuoltajalla varaa jatkuvasti kestitä ulkopuolista.

        --Tuommoinen iso mies syö kerralla yhtä paljon kun minä ja lapset yhteensä. Ei ole yksinhuoltajalla varaa jatkuvasti kestitä ulkopuolista. --

        No jo olet kummallisia ukkoja löytänyt jos ne syövät sinun rahasi, kannattaisiko katsoa peiliin ?


      • talvikas70
        Katri Hml kirjoitti:

        No enpä tiedä...olen yh-äiti ja olen tapaillut sekä lapsettomia miehiä että yh-isiä.

        Moni lapsettomista miehistä on vielä itsekin lapsen tasolla, kun ei ole joutunut ottamaan vastuuta omista lapsista. Parhaita lapsettomia miehiä ovat ne, jotka haluavat omia lapsia. Mutta ne, jotka eivät edes halua, aikovat jäädäkin lapsen tasolle ja pyrkivät yh-äidin kotiin yhdeksi lapseksi lasten joukkoon. Kuten lapset he odottavat että äiti käy kaupassa ja valmistaa ruuan, kyllä he sitten osallistuvat syömiseen. Kuten lapsilla, heilläkin heidän omat rahansa ovat vain heidän, he eivät osallistu yhteisiin kuluihin.

        Osa eronneista miehistä, joilla on lapsia, ei taas enää kykene sitoutumaan. Näitä miehiä on paljon, näitä on liikaa. Ottaisin mielelläni sitoutumiskykyisen yh-isän, joka ei aio dumpata lapsiaan huolehdittavakseni, vaan kantaa oman vastuunsa mutta järjestää myös yhteistä aikaa parisuhteelle.

        Toivottavasti tämän uuden yh-isän ei myöskään tarvitse ottaa huolehdittavakseen sinun lapsiasi ja toivottavasti myös sinä osaltasi järjestät yhteistä aikaa parisuhteelle.


      • Yksin lasten kanssa

      • maailman laita
        Arvot kirjoitti:

        Eikö parisuhteen pitäisi olla yhteen hiileen puhaltamista?
        Jos asenne on tuo "se maksaa joka kustannuksen aiheuttaa" kuvastaa hyvin kirjoittajan kypsymättömyyttä ja itsekkyyttä.
        Parisuhde on jakamista ja perheenä olemista.
        Voin vain kuvitella minkälainen perhehelvetti sinun kanssa olisi tuollaisella asenteella.

        Yhteen hiileen puhaltaminen tarkoittaa yleensä sitä, että joutuu hyväksikäytetyksi niiden toimesta, jotka vaivihkaa puhaltivat siihen samaan hiileen vähän vähemmän.

        "en tahdo olla kuin hän
        hölmö, jonka eväät ensiksi syödään
        ja sinua häpeän
        jos käyt siihen ansaan lankeamaan
        pois et milloinkaan
        sieltä pääse"


      • 15 + 13
        heiahei kirjoitti:

        No huh, aikamoista yleistämistä. Itse etsin ainakin ihan tavallista parisuhdetta, en mitään ihmeellisyyksiä. Mutta oma kokemukseni on taas se, että miehille se "tavallinen parisuhde" tarkoittaa jotain ihan muuta kuin naisille. En ikävä kyllä innostu sohvalla makaavista, persettään raapivista möllöttäjistä. Tämä kun sitä tavallista monelle miehelle.

        Mutta silti uskon, että niitä kunnollisia ja mukavia miehiäkin jossain on.

        Eli sinäkin kaipaat kuitenkin jotain Hollywood-seikkailua etkä mitään tavallista parisuhdetta? Mitähän se "tavallinen" sitten sinulle on? Vuorikiipeilyä? Naisten ongelma on juuri se, etteivät he kestä tavallista arkea, josta elämä nyt kuitenkin 95-prosenttisesti koostuu.


      • 17 + 1
        ,.-,.-,.-,.-,.-,.-,. kirjoitti:

        Aika säälittävää vinkua lapsia halumattomista miehistä. Olet selvästi sitä tyyppiä joka tekee penskoja vain siksi kun muutkin tekee. Eräänlainen yhteenkuuluvuutta haluava massojen mukana menevä lammas tunnut olevan. Lisäksi kuvittelet pentujen tekemisen olevan jokin meriitti jota se ei todellakaan ole. Kuka tahansa pystyy niitä pentuja tekemään, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kaikki eivät vain halua, jokainen omista syistään. Arvostan todella paljon lapsettomia ihmisiä kun uskaltavat elää elämäänsä omalla tavallaan trendeistä välittämättä.

        Suunnilleen kaikki pystyvät lisääntymään, mutta pointti onkin siinä, että kuka ottaa todellisen vastuun lapsista ja kasvattaa niistä tasapainoisia ihmisiä. Se ei olekaan ihan helppo temppu ja se taitaa olla juuri se, joka sinunkaltaisiasi ihmisiä pelottaa niin paljon että yritätte selittelemällä nollata koko asian.


      • Ap. kirjoitti:

        Moni yh-äiti haluaa mieluummin lapsettoman miehen, näin olen asian ymmärtänyt...

        Onko todella näin että yh-äiti haluaa lapsettoman miehen? Onko muilla kokemuksia tästä?

        Aloittajaa haluaisin kannustaa ottamaan vaan rohkeasti yhteyttä useisiin naisiin.

        Kun viesteistäsi huokuu se, että kerrot tilanteestastasi aidosti ja rehellisesti, etkä ärsyynny kysymyksestä, uskon että voit päästä vielä pitkälle nettideittailussa.

        Olen hokenut tätä täälläkin jo kylästymiseen asti, mutta monille tulee yllätyksenä nettideitissä se kuinka monenn kanssa täytyy/saa olla tekemisissä jotta se oikea löytyy ja että treffailu netissä muistuttaa enemmän maratonia kuin pikajuoksua.

        Kaikkea hyvää joulunaikaan ja onnea etsintääsi,

        Heli E-kontakti.fistä
        www.e-kontakti.fi


      • miees kaks-kasi
        e-kontakti.fi kirjoitti:

        Onko todella näin että yh-äiti haluaa lapsettoman miehen? Onko muilla kokemuksia tästä?

        Aloittajaa haluaisin kannustaa ottamaan vaan rohkeasti yhteyttä useisiin naisiin.

        Kun viesteistäsi huokuu se, että kerrot tilanteestastasi aidosti ja rehellisesti, etkä ärsyynny kysymyksestä, uskon että voit päästä vielä pitkälle nettideittailussa.

        Olen hokenut tätä täälläkin jo kylästymiseen asti, mutta monille tulee yllätyksenä nettideitissä se kuinka monenn kanssa täytyy/saa olla tekemisissä jotta se oikea löytyy ja että treffailu netissä muistuttaa enemmän maratonia kuin pikajuoksua.

        Kaikkea hyvää joulunaikaan ja onnea etsintääsi,

        Heli E-kontakti.fistä
        www.e-kontakti.fi

        "Olen hokenut tätä täälläkin jo kylästymiseen asti, mutta monille tulee yllätyksenä nettideitissä se kuinka monenn kanssa täytyy/saa olla tekemisissä jotta se oikea löytyy ja että treffailu netissä muistuttaa enemmän maratonia kuin pikajuoksua."

        Niin... ja eikä kukaan voi luvata tai varmaksi sanoa että maratoni pääsee ikinä maaliin asti vaan mahdollista on myös jaksamisen loppuminen.
        Tietysti, mitä pitemmälle kukin "maratoniaan" jaksaa, sitä enemmän tippuu "kultarahoja" eräiden taskuun...


      • Jokainen
        tappajanainen kirjoitti:

        Ehkä monille naisille se tv-sarjojen vilkuilu, tuo vaihtelua arkielämän raadollisuuteen nykypäivänä kuten miehillä futismatsi bissen kera. Vaikkei siellä hollywoodissa enää taida prinsessoja olla . On vaan niitä nälkäpelin selviytyjä naisia, jotka tappaa henkensäpitimiksi. Koettavat raukat selvitä hengissä tappajien joukossa.

        Pienet huvit on jos joskus luulee olevansa prinsessa. Kyllä kuvitelmat viimeistään täällä suomi24-palstoilla häviää. Tuntuuko palaute karulta? Häh!

        Jokainen nainen on oman elämänsä prinsessa. Jos sitä on mieluummin yksin kuin tylsässä suhteessa, niin sitten niin. Jokainen vastaa omasta elämästään.


      • heiahei
        15 + 13 kirjoitti:

        Eli sinäkin kaipaat kuitenkin jotain Hollywood-seikkailua etkä mitään tavallista parisuhdetta? Mitähän se "tavallinen" sitten sinulle on? Vuorikiipeilyä? Naisten ongelma on juuri se, etteivät he kestä tavallista arkea, josta elämä nyt kuitenkin 95-prosenttisesti koostuu.

        Onko sinulla jonkinasteinen lukihäiriö, vai mikä mättää? Juuri sitä tavallista arkea haluan, mutta monille tuntemilleni miehille se tavalllinen arki on juuri tuota mitä yllä kuvasin.

        "Eli sinäkin kaipaat kuitenkin jotain Hollywood-seikkailua..." Ai että se on hienoa, kun te miehet tiedätte aina valmiiksi mitä me naiset KUITENKIN halutaan. Vaikka kuinka sanoisi että ei mitään ihmeellisyyksiä halua, vaan nimenomaan sitä tavallista arkea, niin silti te TIEDÄTTE että eihän se niin kuitenkaan mene...

        Onko siinä jotain pahaa, että sanoo ääneen ettei halua sellaista sohvalla möllöttäjää?? Onko oikeasti vain kaksi vaihtoehtoa, tuo edellä mainittu tai sitten se Hollywood-seikkailu? Oletteko miehet oikeasti noin kapeakatseisia ettei mitään välimallia suhteeseen löydy? Kamoon nyt hei ;)

        Ainakin jos on lapsia (kuten allekirjoittaneella) on varmasti erittäin hyvä käsitys siitä mitä se tavallinen arki on. Ja se nyt vaan on niin, että nimenomaan moni mies ei sitä arkea kestä. Mutta toiset kestää. Sellaisen kun löytäisi.


      • k,n,nklmml
        ex-yh kirjoitti:

        Jos mies tulee taloon, tulee osallistua yhteisiin kuluihin jos siellä asuukin ja kuluttaa..mieluusti myös lapsienkin kuluihin jos sinne isä-puoleksi meinaa asettua...! Jeesus millainen on miehen nykyinen elämän asenne verrattuna siihen aikaan kun mies oli perheen pää ja vastuullinen perheen elannosta... Nainen hoitaa mielestäni ensisijaisesti kotia ja lapsia ja siinäkin näin itsekin kokopäivä töissä käyvänä täysi tekeminen. Miksi naisen tulisi olla tasa-arvoinen joka suhteessa, käydä töissä ja elättää itsensä ja lapsensa ja parhaimmillaan ukkonsakin...Norjassa pienten lasten äidit tekevät 3 päiväistä viikkoa...

        Olen miettinyt samaa viime aikoina. Ennen vanhaan naiset hoitivat kodin ja lapset, ja mies kävi töissä ja elätti perheen. Oli sentään työnjako.

        Nykyää nainen hoitaa kodin ja lapset ja sen lisäksi käy töissä ja elättää perheen. Minä olin yh ja muutin yhteen miehen kanssa. Katan pääosan kustannuksista, asunto on minuj maksamani, samoin asumiskulut jne. Ruokakulut pannaan puoliksi, aluksi ei pantu, mutta vaadin sitä mieheltä, joka lopulta suostui. Eli kuiteista katsotaan taskulaskimen kanssa, mitä ruokaa kukin on syönyt ja mitkä menokohdat vedetään kuitin riviltä pois. Kaiken lisäksi hoidan kotihommat ja mies on korkeampipalkkaisessa työssä, en tiedä edes mitä tekee rahoillaan.

        Eli mulle kävisi ihan mainiosti se 50-luvun malli, mutta nykyajan miehet pyrkivät siipeilemään naisten kustannuksella.


      • MariaC
        Katri Hml kirjoitti:

        No enpä tiedä...olen yh-äiti ja olen tapaillut sekä lapsettomia miehiä että yh-isiä.

        Moni lapsettomista miehistä on vielä itsekin lapsen tasolla, kun ei ole joutunut ottamaan vastuuta omista lapsista. Parhaita lapsettomia miehiä ovat ne, jotka haluavat omia lapsia. Mutta ne, jotka eivät edes halua, aikovat jäädäkin lapsen tasolle ja pyrkivät yh-äidin kotiin yhdeksi lapseksi lasten joukkoon. Kuten lapset he odottavat että äiti käy kaupassa ja valmistaa ruuan, kyllä he sitten osallistuvat syömiseen. Kuten lapsilla, heilläkin heidän omat rahansa ovat vain heidän, he eivät osallistu yhteisiin kuluihin.

        Osa eronneista miehistä, joilla on lapsia, ei taas enää kykene sitoutumaan. Näitä miehiä on paljon, näitä on liikaa. Ottaisin mielelläni sitoutumiskykyisen yh-isän, joka ei aio dumpata lapsiaan huolehdittavakseni, vaan kantaa oman vastuunsa mutta järjestää myös yhteistä aikaa parisuhteelle.

        Olen kanssasi niin samaa mieltä !


      • MariaC
        isyys+äitiys kirjoitti:

        Tottakai,
        kaikki yh-äidit haluavat yh-isän, kuin myös toisinpäin. Sen jälkeen keskustellaan exän, exxexien ja nyxien kanssa esim. lastenhoidon järjestelyistä ja rahoituksesta.
        Erittäin kivaa loppuelämää, varsinkin lapsille.

        Mitähän varten perhe perustetaan? On niin kiva mennä naimisiin, ne häät varsinkin naisille? Mitä sen jälkeen?

        En yhtään ihmettele, miksi nykyisin on niin paljon moniongelmaisia lapsia. En minäkään olisi lapsena jaksanut vaihtaa kotia ja vanhempia jatkuvasti.

        Mutta kaikkea hyvää sinulle, mikäli pystyt sitoutumaan vieraisiin ihmisiin loppuiäksesi.

        Varmasti suurin osa aikuisista, huom aikuisista ihmisistä tietää miksi perhe perustetaan. Eroihin on valitettavasti useita syitä, suomalaisissa perheissä se tuntuu olevan alkoholi, väkivalta.. kuten minunkin kohdallani. Ja tähän ei auta kommentoida että jo miehen ottaessaan pitää se asia tietää/nähdä.. Rakastuessaan ei aina kaikkea näe! Tämän exäni ensimmäisestä liitosta oleva tytär tuumasi minulle kerran kun isi touhusi keittiössä, ruokaa ym "ei isi oikeesti oo tollanen, se vaan esittää että se sais sut..."! Paljastui monta asiaa.. ja Niinpä tais esitää!


      • 1+14
        Agreed. kirjoitti:

        Maapallo on jo reilusti ylikansoitettu tämän älyttömän trendin takia. Onneksi luonto voittaa lopulta kun ihmisiltä loppuu ravinto ja happi. Tai sitten joku luonnonkatastrofi hoitaa homman. Äkkiäkös ihmiskunta muutaman vuosisadan, tai en yhtään ihmettelisi jos jo kymmenen vuoden, päästä kaivaa itsensä hautaan.

        Melkoista roskaa taas. Suomessa syntyvyys on ollut jo ikuisuudet laskussa ja hyvin voisi noustakin.


      • vnjyg
        ex-yh kirjoitti:

        Jos mies tulee taloon, tulee osallistua yhteisiin kuluihin jos siellä asuukin ja kuluttaa..mieluusti myös lapsienkin kuluihin jos sinne isä-puoleksi meinaa asettua...! Jeesus millainen on miehen nykyinen elämän asenne verrattuna siihen aikaan kun mies oli perheen pää ja vastuullinen perheen elannosta... Nainen hoitaa mielestäni ensisijaisesti kotia ja lapsia ja siinäkin näin itsekin kokopäivä töissä käyvänä täysi tekeminen. Miksi naisen tulisi olla tasa-arvoinen joka suhteessa, käydä töissä ja elättää itsensä ja lapsensa ja parhaimmillaan ukkonsakin...Norjassa pienten lasten äidit tekevät 3 päiväistä viikkoa...

        Ei todellakaan tarvitse miehen osallistua toisten lasten kuluihin, omien toki. Jeesus mikä hyväksikäyttäjäpaska olet. Maksa itse lastesi kulut, ei todellakaan kuulu kenenkään muun maksaa. Hyi helvetti. Pummi, itsepä olet lapsesi tehnyt.


      • vfffff
        Agreed. kirjoitti:

        Maapallo on jo reilusti ylikansoitettu tämän älyttömän trendin takia. Onneksi luonto voittaa lopulta kun ihmisiltä loppuu ravinto ja happi. Tai sitten joku luonnonkatastrofi hoitaa homman. Äkkiäkös ihmiskunta muutaman vuosisadan, tai en yhtään ihmettelisi jos jo kymmenen vuoden, päästä kaivaa itsensä hautaan.

        Joku tutkimuskin on tehty siitä, että planeetta tuhoituisi jo ihan lähiaikoina, 10-30 vuoden päästä. Syynä ilmaston lämpeneminen eli jäätiköt sulavat ja koko maapallo peittyy veden alle eli ihmiset hukkuvat. Syynä ihmisten ahneus ja liika kuluttaminen, autolla ajaminen, matkustaminen, liika tavara, meikit yms. eli ihmiset itse tuhonneet planeetan itsekkyyttään. Ja mitään ei ole enää tehtävissä, vaikka nyt parantaisivat tapansa mitä ei todellakaan tule tapahtumaan niin silti olisi myöhäistä, jäätikön sulamista ei voi enää pysäyttää.


      • Hovinarri
        ex-yh kirjoitti:

        Jos mies tulee taloon, tulee osallistua yhteisiin kuluihin jos siellä asuukin ja kuluttaa..mieluusti myös lapsienkin kuluihin jos sinne isä-puoleksi meinaa asettua...! Jeesus millainen on miehen nykyinen elämän asenne verrattuna siihen aikaan kun mies oli perheen pää ja vastuullinen perheen elannosta... Nainen hoitaa mielestäni ensisijaisesti kotia ja lapsia ja siinäkin näin itsekin kokopäivä töissä käyvänä täysi tekeminen. Miksi naisen tulisi olla tasa-arvoinen joka suhteessa, käydä töissä ja elättää itsensä ja lapsensa ja parhaimmillaan ukkonsakin...Norjassa pienten lasten äidit tekevät 3 päiväistä viikkoa...

        Jep, ja Dubaissa eivät äidit käy toissa laisinkaan :) Pitäisikö pysyä asiassa?


      • Hovinarri
        heiahei kirjoitti:

        No huh, aikamoista yleistämistä. Itse etsin ainakin ihan tavallista parisuhdetta, en mitään ihmeellisyyksiä. Mutta oma kokemukseni on taas se, että miehille se "tavallinen parisuhde" tarkoittaa jotain ihan muuta kuin naisille. En ikävä kyllä innostu sohvalla makaavista, persettään raapivista möllöttäjistä. Tämä kun sitä tavallista monelle miehelle.

        Mutta silti uskon, että niitä kunnollisia ja mukavia miehiäkin jossain on.

        Ei helkkari, termistö tuntuu olevan monella sekaisin :)

        Ensin kirjoitetaan " No huh, aikamoista yleistämistä ". Sitten muutaman lauseen jälkeen itse kirjoitetaan " miehille se "tavallinen parisuhde" tarkoittaa jotain ihan muuta kuin naisille ".


      • hoh hoijaa
        heiahei kirjoitti:

        Onko sinulla jonkinasteinen lukihäiriö, vai mikä mättää? Juuri sitä tavallista arkea haluan, mutta monille tuntemilleni miehille se tavalllinen arki on juuri tuota mitä yllä kuvasin.

        "Eli sinäkin kaipaat kuitenkin jotain Hollywood-seikkailua..." Ai että se on hienoa, kun te miehet tiedätte aina valmiiksi mitä me naiset KUITENKIN halutaan. Vaikka kuinka sanoisi että ei mitään ihmeellisyyksiä halua, vaan nimenomaan sitä tavallista arkea, niin silti te TIEDÄTTE että eihän se niin kuitenkaan mene...

        Onko siinä jotain pahaa, että sanoo ääneen ettei halua sellaista sohvalla möllöttäjää?? Onko oikeasti vain kaksi vaihtoehtoa, tuo edellä mainittu tai sitten se Hollywood-seikkailu? Oletteko miehet oikeasti noin kapeakatseisia ettei mitään välimallia suhteeseen löydy? Kamoon nyt hei ;)

        Ainakin jos on lapsia (kuten allekirjoittaneella) on varmasti erittäin hyvä käsitys siitä mitä se tavallinen arki on. Ja se nyt vaan on niin, että nimenomaan moni mies ei sitä arkea kestä. Mutta toiset kestää. Sellaisen kun löytäisi.

        v'ttu. kenen asioita te taas täällä ajatte?


    • elää lapsien kanssa

      Itse asiassa kelpaisi vain tuollainen lapsia omaava isä eikä lapseton. Usein suhteen etsiminen on liian vakavaa ja otetaan liian tosissaan. Ihan sen takia kun on niitä lapsia niin ei jaksa niitä teinileikkejä enää vaan halutaan ihan oikeasti kunnollinen, mukava ja elämänsä jakavan ihmisen seuraa.
      Siinä sitten karsiutuu moni matkan varrella joka kevyempää..

      • Ap.

        Vakavaa etsin, mutta en vakavasti :D eli liian tosikko en ole, enkä todellakaan kiirehtijä, ennemminkin elämään positiivisesti suhtautuva mies :)

        Mitään exää ei myöskään kauppaan kuulu, ei onneksi ole enää tämän perheen riesana.


      • älä vaan sano
        Ap. kirjoitti:

        Vakavaa etsin, mutta en vakavasti :D eli liian tosikko en ole, enkä todellakaan kiirehtijä, ennemminkin elämään positiivisesti suhtautuva mies :)

        Mitään exää ei myöskään kauppaan kuulu, ei onneksi ole enää tämän perheen riesana.

        Tuo on kyllä aika rumasti sanottu, että onneksi ei eksä ole enää teidän perheen riesana. Onhan hän kuitenkin lastesi äiti. Älä vaan noin sano potentiaaliselle puolisoehdokkaalle. Kuulostat kylmältä ja kovalta.


      • Ap.
        älä vaan sano kirjoitti:

        Tuo on kyllä aika rumasti sanottu, että onneksi ei eksä ole enää teidän perheen riesana. Onhan hän kuitenkin lastesi äiti. Älä vaan noin sano potentiaaliselle puolisoehdokkaalle. Kuulostat kylmältä ja kovalta.

        On se rumasti sanottu, mutta kuitenkin totuus. Asuu toisella paikkakunnalla ja hän oli fyysisesti pahoinpitelevä lasta kohtaan yms...


      • hoks
        älä vaan sano kirjoitti:

        Tuo on kyllä aika rumasti sanottu, että onneksi ei eksä ole enää teidän perheen riesana. Onhan hän kuitenkin lastesi äiti. Älä vaan noin sano potentiaaliselle puolisoehdokkaalle. Kuulostat kylmältä ja kovalta.

        Olen ehdotttomasti tasa-arvon kannalla! Ja senpä takia tämä särähtikin korvaan todella pahasti!! OIkein pisti kiroiluttamaan..

        JOS nainen sanoi eo. asian, tuskin kukaan = Lue, ei kukaan. Olisi kommentoinut noin. Päinvastoin ois ehkä vaan todettu että niin se saatanan sika mulkku sovinisti hyväksikäyttäjä ex-mies, hyvä kun oot päässyt eroon ja voimia jatkoon.

        MUTTA, kun meni mies sanomaan että onneksi ei ole ex enää kuvioissa (mehän emme taustoja tiedä mutta jos varsinkin moinen exä että lasta väärin kohdellut) niin kun hän tietää tilanteen, sanoo varmaan ihan kuten asia on, niin tottakai heti se kalikka älähtää johono se koira kalahtaa...

        Tasa-arvoa my ass. Korostan uudelleen, kannatan ehdottomasti naisten samoja oikeuksia, samaa palkkaa samasta työstä, ym. tasa-arvoa! ! Mutta se tarkoittaa sitten oikeasti tasa-arvoa, ei se -vaikka periaatteessa aihetta voiskin olla osien vahdolle, on naisia niin pitkään jo poljettu- sitä meinaa että sitten miehet tallotaan alas. Jos niin, niin se ei sillon ole tasa-arvoa.


      • rinkeliliisa
        älä vaan sano kirjoitti:

        Tuo on kyllä aika rumasti sanottu, että onneksi ei eksä ole enää teidän perheen riesana. Onhan hän kuitenkin lastesi äiti. Älä vaan noin sano potentiaaliselle puolisoehdokkaalle. Kuulostat kylmältä ja kovalta.

        ei kuulosta, jos x on kaheli


      • yksi ex yh
        Ap. kirjoitti:

        On se rumasti sanottu, mutta kuitenkin totuus. Asuu toisella paikkakunnalla ja hän oli fyysisesti pahoinpitelevä lasta kohtaan yms...

        Sellaisesta onkin hyvä päästä eroon ja voi hyvin sanoa noin. Jotkut katkerat tai perheen hylkäävät miehet vaan ovat mänttejä ja haukkuvat hyvän äidin lyttyyn selitellääkseen sitä ettei itse halua vastuuta kantaa omasta lapsesta. Osoittaa pelkkää haukkujan mänttiyttä.


    • yhteishuoltaja äiti

      Oletko ajatellut, että esim. lapseton nainen miettii, missä välissä sä ehdit häntä tapailemaan, tutustumaan häneen kunnolla kun sulla on lapset huollettavana. Eihän kukaan suinpäin sun luoksesi muuta asumaan ja ala elää arkea sun kanssa. Onko sulla oikeasti aikaa naiselle? Lapsista pitää huolehtia, mutta ei aina voi lapset mennä edelle kaikesta. Heidän pitäisi olla tasavertaisia arvoasteikossa puolison rinnalla. Pystytkö siihen?
      Mua ei haittaisi, että mies olisi yh. Itsellänikin on pari lasta, tosin vain nuorempi asuu enää kotona. Mutta miettisin kovasti, onko miehellä aikaa minulle koskaan.

      • miees kaks-kasi

        "Lapsista pitää huolehtia, mutta ei aina voi lapset mennä edelle kaikesta. Heidän pitäisi olla tasavertaisia arvoasteikossa puolison rinnalla"

        Niin, kyllähän homma menee tasan niin että lapset on ihan aina Nro.1. Vanhempi joka sivuttaa toisinaan jonkun miehen/naisen takia lapsensa, on kelvoton vanhemmaksi.Se yhteinen aika, pitää repiä sitten vaikka lasten nukkumisen menemisen jälkeen tai satunnaisista vkloppuista kun saa jonkun kaitsemaan lapsia.

        Ja ylipäätän, en tajua ajatusta missä sinä et ns. kuuluisi miehen ja lasten yhteiseen elämään.Mielestäni, kun aletaan olemaan jonkun yh-vanhhemman kanssa, tulee toisesta kiinteä osa vanhemman lapsen/lasten elämää jolloin ollaan ns.pieniperhe.Kuvio missä sinä olisit ns.ulkopuolinen on vain outo ja hieman onttokin.


      • Ap.
        miees kaks-kasi kirjoitti:

        "Lapsista pitää huolehtia, mutta ei aina voi lapset mennä edelle kaikesta. Heidän pitäisi olla tasavertaisia arvoasteikossa puolison rinnalla"

        Niin, kyllähän homma menee tasan niin että lapset on ihan aina Nro.1. Vanhempi joka sivuttaa toisinaan jonkun miehen/naisen takia lapsensa, on kelvoton vanhemmaksi.Se yhteinen aika, pitää repiä sitten vaikka lasten nukkumisen menemisen jälkeen tai satunnaisista vkloppuista kun saa jonkun kaitsemaan lapsia.

        Ja ylipäätän, en tajua ajatusta missä sinä et ns. kuuluisi miehen ja lasten yhteiseen elämään.Mielestäni, kun aletaan olemaan jonkun yh-vanhhemman kanssa, tulee toisesta kiinteä osa vanhemman lapsen/lasten elämää jolloin ollaan ns.pieniperhe.Kuvio missä sinä olisit ns.ulkopuolinen on vain outo ja hieman onttokin.

        Amen tälle. Lapset ovat aina ykkösasia, ja niin sn kuuluu ollakin.


      • Unelmien Pokamies
        Ap. kirjoitti:

        Amen tälle. Lapset ovat aina ykkösasia, ja niin sn kuuluu ollakin.

        No tuohon se homma kaatuukin sinulla lapsettomien kanssa. Ei kukaan halua elämään ikuisena kakkosena lapsiesi varjossa. Vain toinen äiti tai isä, jolla on ne omat tärkeimmät asiat elämässä, joille myös itse voi olla se tärkein jaksaa tuollaista.


      • miees kaks-kasi
        Unelmien Pokamies kirjoitti:

        No tuohon se homma kaatuukin sinulla lapsettomien kanssa. Ei kukaan halua elämään ikuisena kakkosena lapsiesi varjossa. Vain toinen äiti tai isä, jolla on ne omat tärkeimmät asiat elämässä, joille myös itse voi olla se tärkein jaksaa tuollaista.

        Oh-hoh.. ja taas tän Unelma Pokamiehen syvällisiä viisauksia ;D

        Kuulehan, älä tee lapsia ikinä jos ajattelet että eron tullessa, lapset jäävät uuden naisen jalkoihin. Mietihän (jos kykenet;D) että mitenkä lapsi kokee asian.
        Lapsi on aina vanhemman armoilla, niin fyysisesti kuin henkisessä ja emotionaallisessa maailmassa.Lapsi joka kokee että sitä ei huomioida ja koe välittämistä tarpeeksi, kokee sen turvattomuuttena jotenka se hakee huomioita kaikin tavoin, niin lapsena kuin myöhemmin nuorena/teininä. Tosin, teininä ei enään kiukutakkaan karkkipussia kaupasta.. ;D

        Lapsen kasvattaminen on todella iso vastuu ja tehtävä.Siinä pitää muistaa että kyseessä on oikean,elävän ihmisen tulevaisuus ja aikuisuus kyseessä.


      • Unelmien Pokamies
        miees kaks-kasi kirjoitti:

        Oh-hoh.. ja taas tän Unelma Pokamiehen syvällisiä viisauksia ;D

        Kuulehan, älä tee lapsia ikinä jos ajattelet että eron tullessa, lapset jäävät uuden naisen jalkoihin. Mietihän (jos kykenet;D) että mitenkä lapsi kokee asian.
        Lapsi on aina vanhemman armoilla, niin fyysisesti kuin henkisessä ja emotionaallisessa maailmassa.Lapsi joka kokee että sitä ei huomioida ja koe välittämistä tarpeeksi, kokee sen turvattomuuttena jotenka se hakee huomioita kaikin tavoin, niin lapsena kuin myöhemmin nuorena/teininä. Tosin, teininä ei enään kiukutakkaan karkkipussia kaupasta.. ;D

        Lapsen kasvattaminen on todella iso vastuu ja tehtävä.Siinä pitää muistaa että kyseessä on oikean,elävän ihmisen tulevaisuus ja aikuisuus kyseessä.

        Ethän sinä edes ymmärrä lukemaasi. Kirjoitin että vanhemmalle paras kumppani on toinen vanhempi, en että lapset ei saisi tai pitäisi olla ykkönen.

        Harva lapseton haluaa kakkoseksi toisen elämään. Siksi vanhemman on vaikea saada lapseton kumppani. Sellainen joka on jo lapsia pystyy paljon paremmin hyväksymään tuon tilanteen kun on itselläkin ne ykköset joille on tärkein.


      • Shole
        Ap. kirjoitti:

        Amen tälle. Lapset ovat aina ykkösasia, ja niin sn kuuluu ollakin.

        Hei. Lapset, puoliso, vanhemmat, moni voi olla elämässä ykkönen jaetulla sijalla, ihme skeidaa pistää läheisiä tärkeysjärjestykseen.
        Lapset ovat haavoittuvampia ja riippuvaisia vanhemmistaan, josta johtuen heidän tarpeensa ovat suuremmat. Aikuisten tulee ymmärtää tämä ja joustaa omista tarpeistaan sen mukaan, tämäkin on tietyissä määrin suhteellista. Ja jos eivät ymmärrä, eivät ole soveliaita elämään lasten kanssa.


      • ei lapsia kiitos
        Shole kirjoitti:

        Hei. Lapset, puoliso, vanhemmat, moni voi olla elämässä ykkönen jaetulla sijalla, ihme skeidaa pistää läheisiä tärkeysjärjestykseen.
        Lapset ovat haavoittuvampia ja riippuvaisia vanhemmistaan, josta johtuen heidän tarpeensa ovat suuremmat. Aikuisten tulee ymmärtää tämä ja joustaa omista tarpeistaan sen mukaan, tämäkin on tietyissä määrin suhteellista. Ja jos eivät ymmärrä, eivät ole soveliaita elämään lasten kanssa.

        Miksi se sitten on aina lapseton, jonka oletetaan joustavan omista tarpeistaan lapsellisen lasten hyväksi? Kun sanot että "aikuisten tulee joustaa..." niin kyllä se tarkoittaa juuri sitä että lapsettoman tulee joustaa.

        Tämän takia moni lapseton ei halua yh:ta seurustelukumppaniksi. Miksi valita yh ja joutua jatkuvasti joustamaan, kun voi valita toisen lapsettoman jonka kanssa suhde on tasa-arvoisempi eikä tarvitse "joustaa".


      • Varmaan siksi
        ei lapsia kiitos kirjoitti:

        Miksi se sitten on aina lapseton, jonka oletetaan joustavan omista tarpeistaan lapsellisen lasten hyväksi? Kun sanot että "aikuisten tulee joustaa..." niin kyllä se tarkoittaa juuri sitä että lapsettoman tulee joustaa.

        Tämän takia moni lapseton ei halua yh:ta seurustelukumppaniksi. Miksi valita yh ja joutua jatkuvasti joustamaan, kun voi valita toisen lapsettoman jonka kanssa suhde on tasa-arvoisempi eikä tarvitse "joustaa".

        No varmaan siksi, että tietyssä iässä enemmistöllä alkaa niitä lapsia olla, ja jos silloin ei kelpaa sellainen jolla niitä lapsia on, niin voi jäädä yksin.


      • Shole
        ei lapsia kiitos kirjoitti:

        Miksi se sitten on aina lapseton, jonka oletetaan joustavan omista tarpeistaan lapsellisen lasten hyväksi? Kun sanot että "aikuisten tulee joustaa..." niin kyllä se tarkoittaa juuri sitä että lapsettoman tulee joustaa.

        Tämän takia moni lapseton ei halua yh:ta seurustelukumppaniksi. Miksi valita yh ja joutua jatkuvasti joustamaan, kun voi valita toisen lapsettoman jonka kanssa suhde on tasa-arvoisempi eikä tarvitse "joustaa".

        Voitko uskoa, että kyllä nekin joilla on lapsia joutuvat joustamaan lastensa takia.


      • ei lapsia kiitos
        Shole kirjoitti:

        Voitko uskoa, että kyllä nekin joilla on lapsia joutuvat joustamaan lastensa takia.

        Toki, mutta lapsellinen on (yleensä) halunnut ne lapsensa, lapseton on usein lapseton juuri sen takia ettei ole halunnut mitään kahleita. Minkä takia siis alkaa joustamaan jonkun muun lasten takia?


      • Shole
        ei lapsia kiitos kirjoitti:

        Toki, mutta lapsellinen on (yleensä) halunnut ne lapsensa, lapseton on usein lapseton juuri sen takia ettei ole halunnut mitään kahleita. Minkä takia siis alkaa joustamaan jonkun muun lasten takia?

        Onpas sulla vaikeeta. Valitse lapseton kumppani, niin ei tarvitse joustaa.


      • kompsista vaan
        ei lapsia kiitos kirjoitti:

        Miksi se sitten on aina lapseton, jonka oletetaan joustavan omista tarpeistaan lapsellisen lasten hyväksi? Kun sanot että "aikuisten tulee joustaa..." niin kyllä se tarkoittaa juuri sitä että lapsettoman tulee joustaa.

        Tämän takia moni lapseton ei halua yh:ta seurustelukumppaniksi. Miksi valita yh ja joutua jatkuvasti joustamaan, kun voi valita toisen lapsettoman jonka kanssa suhde on tasa-arvoisempi eikä tarvitse "joustaa".

        Juuri näin se on.

        Yyyhoot ovat siten paha, paha turn off!


      • Varmaan niin
        Varmaan siksi kirjoitti:

        No varmaan siksi, että tietyssä iässä enemmistöllä alkaa niitä lapsia olla, ja jos silloin ei kelpaa sellainen jolla niitä lapsia on, niin voi jäädä yksin.

        Miksi se ei jää yksin kenellä niitä lapsia on?
        Jos lapsia kuitenkin piti tehdä, niin hoitaisi ne yksin aikuisiksi ensin, ja miettisi vaikka omia kumppanivalintojaan sillä väliin.

        Jo tuolla on monta jotka itsekin mieluiten ottaisivat lapsettoman, niin niin, kelpaa kyllä ja toiveissa on, mutta vaan "jos hyppii mun pillin mukaan".

        Moni on ennemmin yksin kun yh:n kanssa. Yleensä siihen eroon ja yksinhuoltajuuteen kun ON syy, vaikka niin kovasti se yritetään kiistää. Nykyään yh:t väittää että he muka pystyy sitoutumaan, mutta ei se siltä vaikuta, jos on lapset tehty mutta puolisosta erottu. Eikä isoimmalla osalla ole oikeasti narsistia puolisona eikä väkivaltaa tms. syytä.

        Ei se yksinhuoltaja ole mikään saalis eikä ero mikään meriitti, haluttiin sitä nyt myöntää tai ei.
        Paljon suurempi meriitti on se, ettei sitoudu sitten väärään ihmiseen eikä tee lapsia kenen kanssa sattuu, vaan erotakseen yleensä nykyään jo alle 40-vuotiaana.
        Isompi sitoumus (ja riski) se on, että malttaa ja katsoo kenelle mitäkin lupaa. Ja kenet sille lapselle tekee vanhemmaksi.

        Olen täysin samaa mieltä, ne varmaan ketkä noin ajattelee, voi jättää viettämään perhe-elämäänsä ihmisiä arvottaen ihan omaan rauhaansa - siitä se edellinen erokin todennäköisesti tuli ja siitä tulisi tämä seuraavakin.
        Joten turha siihen on ketään lapsetonta tai muutakaan sotkea. Viettää vaan ihan itse omien valintojensa kanssa sitä elämää, missä saa ihan itse päättää ja arvottaa elämänsä vieraat eri sijoille ja asteikoille.

        Eikös sen nautinnon siitä lasten tekemisestä kuitenkin ottanut itse? Itse jätti ehkäisyn pois? Ihan oma valinta. No, miksi kaikkien muiden pitäisi siitä maksaa sen jälkeen. Valitse alunperinkin paremmin, kanna vastuusi ja elä siinä suhteessa, minkä kanssa teit jo sen elämän mittaisen valinnan lapsista.

        Mitäs jos sen ajattelisikin näin päin?


      • Eräs1

        Sano, näytä tämä niille jokaiselle naiselle, YH-naiselle jotka sanovat samaa miehistä kuin aloittaja. Ihan sama homma on monesti myös siinä toisinpäin!

        Ja olen samaa mieltä tässä muiden kanssa, lapset on AINA nro.1, piste.
        Vaikkei minulla lapsia ole vielä itselläni, niin silti, sehän nyt on päivänselvä asia.

        JOS aletaan numeroita jakaa "ei voi aina mennä kaikessa edelle" niin kyllä se nyt niin vain on. Toki suhteessa sitten kompromisseja tehdään ja huomioidaan kaikkia. Muttei se todellakaan sitä tarkoita että lapsen etu jätetään taka-alalle, että päästään hurvittelemaan toisen kanssa.

        Nyt ihan tervettä järkeä vaan peliin...


      • Lapseton Hilima
        Unelmien Pokamies kirjoitti:

        Ethän sinä edes ymmärrä lukemaasi. Kirjoitin että vanhemmalle paras kumppani on toinen vanhempi, en että lapset ei saisi tai pitäisi olla ykkönen.

        Harva lapseton haluaa kakkoseksi toisen elämään. Siksi vanhemman on vaikea saada lapseton kumppani. Sellainen joka on jo lapsia pystyy paljon paremmin hyväksymään tuon tilanteen kun on itselläkin ne ykköset joille on tärkein.

        Pokamiehelle peukut. Puhut erittäin fiksuja!


      • ihmettelevä
        Unelmien Pokamies kirjoitti:

        Ethän sinä edes ymmärrä lukemaasi. Kirjoitin että vanhemmalle paras kumppani on toinen vanhempi, en että lapset ei saisi tai pitäisi olla ykkönen.

        Harva lapseton haluaa kakkoseksi toisen elämään. Siksi vanhemman on vaikea saada lapseton kumppani. Sellainen joka on jo lapsia pystyy paljon paremmin hyväksymään tuon tilanteen kun on itselläkin ne ykköset joille on tärkein.

        No kyllähän sinä kirjoitit tuohon edelle niin ihan selvästi, vai meinaatko että meitä muitakin on jotka ei ymmärrä lukemaansa?

        "Ei kukaan halua elämään ikuisena kakkosena lapsiesi varjossa"

        Jos tuo ei tarkoita että lapsi ei voi olla ykkösenä aina, niin mikä sitten?

        Kyllä minä ainakin jaksoin sitä ihan täysin, ei itseasiassa edes tullut mieleen koko asia kun seurustelin pari vuotta naisen kanssa jolla oli ennestään kaksi pientä lasta, oli päivänselvää että nämä pienet tytöt tulee aina ensin naiselle. Kuka edes kyseenalaistaisi sellaista?

        Toki ajankäytöstä puhuttiin, mutta ikinä, EI IKINÄ ollut puhetta että lasten kustannuksella. Ja ihan hyvin meni, erottiin ihan muista syistä ja ystävinä.

        En ihmettele yhtään jos ei YH.äidit saa miehiä, jos on paljonkin tuolla tavalla ajattelevia..

        Ei siinä, eihän tietenkään kenenkään ole pakko sellaisen ihmisen jolla lapsia, kanssa alkaa mitään jos ei halua. Muttei se kai anna oikeutta että näitä vois moittia. Kuten ei toisinpäin minusta ole oikeutta arvostella jos/ja kuten pitääkin? ihmiselle hänen lapset on aina nro.1.

        Ja kuten täällä jo mainittu, turhaa mitään numeroita jakaa, kaikki yhtä, ja joustavuutta suuntaan ja toiseen. Lapset nyt vain on aikuisten vastuulla, ja siksi hiukan ns. edellä aina.


      • epäilevä
        Varmaan niin kirjoitti:

        Miksi se ei jää yksin kenellä niitä lapsia on?
        Jos lapsia kuitenkin piti tehdä, niin hoitaisi ne yksin aikuisiksi ensin, ja miettisi vaikka omia kumppanivalintojaan sillä väliin.

        Jo tuolla on monta jotka itsekin mieluiten ottaisivat lapsettoman, niin niin, kelpaa kyllä ja toiveissa on, mutta vaan "jos hyppii mun pillin mukaan".

        Moni on ennemmin yksin kun yh:n kanssa. Yleensä siihen eroon ja yksinhuoltajuuteen kun ON syy, vaikka niin kovasti se yritetään kiistää. Nykyään yh:t väittää että he muka pystyy sitoutumaan, mutta ei se siltä vaikuta, jos on lapset tehty mutta puolisosta erottu. Eikä isoimmalla osalla ole oikeasti narsistia puolisona eikä väkivaltaa tms. syytä.

        Ei se yksinhuoltaja ole mikään saalis eikä ero mikään meriitti, haluttiin sitä nyt myöntää tai ei.
        Paljon suurempi meriitti on se, ettei sitoudu sitten väärään ihmiseen eikä tee lapsia kenen kanssa sattuu, vaan erotakseen yleensä nykyään jo alle 40-vuotiaana.
        Isompi sitoumus (ja riski) se on, että malttaa ja katsoo kenelle mitäkin lupaa. Ja kenet sille lapselle tekee vanhemmaksi.

        Olen täysin samaa mieltä, ne varmaan ketkä noin ajattelee, voi jättää viettämään perhe-elämäänsä ihmisiä arvottaen ihan omaan rauhaansa - siitä se edellinen erokin todennäköisesti tuli ja siitä tulisi tämä seuraavakin.
        Joten turha siihen on ketään lapsetonta tai muutakaan sotkea. Viettää vaan ihan itse omien valintojensa kanssa sitä elämää, missä saa ihan itse päättää ja arvottaa elämänsä vieraat eri sijoille ja asteikoille.

        Eikös sen nautinnon siitä lasten tekemisestä kuitenkin ottanut itse? Itse jätti ehkäisyn pois? Ihan oma valinta. No, miksi kaikkien muiden pitäisi siitä maksaa sen jälkeen. Valitse alunperinkin paremmin, kanna vastuusi ja elä siinä suhteessa, minkä kanssa teit jo sen elämän mittaisen valinnan lapsista.

        Mitäs jos sen ajattelisikin näin päin?

        Olen osaltaan samaa mieltä, mutta nyt ollaan hyvin, hyvin ohuilla jäillä kun lähdetään noin "syyllistämään" YH:jia. Niitä on paljon, joilta toinen lähtenyt menemään kun se arki koittikin eikä ollutkaan kivaa. Ja se nyt vaan on niin että hyvin paljon useammin lapset ovat äidillään.. Toki luonto tähän osasyy, johan se on ollut alusta asti että urokset koittaa jatkaa sukua minkä ehtii, naaras syö ne jotka uhkaa sen jälkeläisiä.

        Mutta pointti siis että suuri osa on naisia, ja hyvin suuri osa heistä on juuri näitä joilta ukko nyt vaan lähti menemään. Tai oli sitä väkivaltaa, mitä tahansa. Toki osasyy on heilläkin lapseen, toki on vahinkolapsia. Ties mitä, muttei voi oikein "noin päin ajatella" suoraan..


      • hmm...
        Varmaan niin kirjoitti:

        Miksi se ei jää yksin kenellä niitä lapsia on?
        Jos lapsia kuitenkin piti tehdä, niin hoitaisi ne yksin aikuisiksi ensin, ja miettisi vaikka omia kumppanivalintojaan sillä väliin.

        Jo tuolla on monta jotka itsekin mieluiten ottaisivat lapsettoman, niin niin, kelpaa kyllä ja toiveissa on, mutta vaan "jos hyppii mun pillin mukaan".

        Moni on ennemmin yksin kun yh:n kanssa. Yleensä siihen eroon ja yksinhuoltajuuteen kun ON syy, vaikka niin kovasti se yritetään kiistää. Nykyään yh:t väittää että he muka pystyy sitoutumaan, mutta ei se siltä vaikuta, jos on lapset tehty mutta puolisosta erottu. Eikä isoimmalla osalla ole oikeasti narsistia puolisona eikä väkivaltaa tms. syytä.

        Ei se yksinhuoltaja ole mikään saalis eikä ero mikään meriitti, haluttiin sitä nyt myöntää tai ei.
        Paljon suurempi meriitti on se, ettei sitoudu sitten väärään ihmiseen eikä tee lapsia kenen kanssa sattuu, vaan erotakseen yleensä nykyään jo alle 40-vuotiaana.
        Isompi sitoumus (ja riski) se on, että malttaa ja katsoo kenelle mitäkin lupaa. Ja kenet sille lapselle tekee vanhemmaksi.

        Olen täysin samaa mieltä, ne varmaan ketkä noin ajattelee, voi jättää viettämään perhe-elämäänsä ihmisiä arvottaen ihan omaan rauhaansa - siitä se edellinen erokin todennäköisesti tuli ja siitä tulisi tämä seuraavakin.
        Joten turha siihen on ketään lapsetonta tai muutakaan sotkea. Viettää vaan ihan itse omien valintojensa kanssa sitä elämää, missä saa ihan itse päättää ja arvottaa elämänsä vieraat eri sijoille ja asteikoille.

        Eikös sen nautinnon siitä lasten tekemisestä kuitenkin ottanut itse? Itse jätti ehkäisyn pois? Ihan oma valinta. No, miksi kaikkien muiden pitäisi siitä maksaa sen jälkeen. Valitse alunperinkin paremmin, kanna vastuusi ja elä siinä suhteessa, minkä kanssa teit jo sen elämän mittaisen valinnan lapsista.

        Mitäs jos sen ajattelisikin näin päin?

        No huhhuh mitä tekstiä, alko oikein pahaa tehdä... Kuinka jollain voi oikeasti olla tuollainen ajatusmaailma vai ymmärsinkö tekstisi jotenkin totaalisesti väärin..? Yksinhuoltajat ovat siis yksin syyllisiä tilanteeseensa ja sen takia heidän tulisi olla sinkkuja siihen asti kunnes lapset ovat aikuisia tai mieluiten koko loppuikänsä, koska ovat jo kelvottomaksi todettuja, eronneita, väärän ihmisen kanssa ja itse eronsa aiheuttaneita hylkiöitä?
        Eivät asiat ole ihan noin mustavalkoisia ja kyllä, olen itse yksinhuoltaja ja siksikin tekstisi alkoi ärsyttää oikein todella... Itse olen lasten isän kanssa kyllä yrittänyt elää parhaani mukaan ja tilannetta lähelt seuranneiden mielestä aivan liian kauan. En jaksa tilannetta tähän sen enempää puida, koska todennäköisestihän valehtelen ;)

        Mutta joo, alkuperäiseen aiheeseen; kyllä yh-isä kelpaa, miksei kelpaisi? Mielestäni kyse ei ole siitä onko toisella lapsia vai ei, vaan ihan kemioista, niinkuin silloinkin kun ei ollut vielä lapsia. Jos molemmilla osapuolilla kolahtaa oikealla tavalla, on aivan sama kuinka monta lasta on ja onko kummallakin lapsia vai vain toisella, asiat alkavat järjestyä kun se tahto siihen löytyy ;)


      • jopas
        ei lapsia kiitos kirjoitti:

        Miksi se sitten on aina lapseton, jonka oletetaan joustavan omista tarpeistaan lapsellisen lasten hyväksi? Kun sanot että "aikuisten tulee joustaa..." niin kyllä se tarkoittaa juuri sitä että lapsettoman tulee joustaa.

        Tämän takia moni lapseton ei halua yh:ta seurustelukumppaniksi. Miksi valita yh ja joutua jatkuvasti joustamaan, kun voi valita toisen lapsettoman jonka kanssa suhde on tasa-arvoisempi eikä tarvitse "joustaa".

        No juurikin sen takia että niistä lasten eduista ei voi joustaa. Ja se taas tarkoittaa että jos, ja toivottavasti aina, kun on vastuuntuntoinen vanhempi, jousto on pakko tulla muualta. Lapsen etu menee aina edelle. Väsytti tai ärsytti kuinka paljon tahansa.

        On se kyllä huimaa jos noin pitää valkkailla, minä minä minä minä minä...

        Ja kuinkahan moni näistä tälläisistä on niitä, jotka sitten kuitenkin sen ilman lapsia olevan löytävät, panevat sen kanssa lapsia ja sitten markat jakoon..

        Kun ei nyt enää jaksakaan joustaa.. tsiisus.

        En enää ihmettele miksi nykyaikana kaikki eroaa. Ihmiset on todella itsekkäitä..


      • Pieni itsekkyys ok
        ihmettelevä kirjoitti:

        No kyllähän sinä kirjoitit tuohon edelle niin ihan selvästi, vai meinaatko että meitä muitakin on jotka ei ymmärrä lukemaansa?

        "Ei kukaan halua elämään ikuisena kakkosena lapsiesi varjossa"

        Jos tuo ei tarkoita että lapsi ei voi olla ykkösenä aina, niin mikä sitten?

        Kyllä minä ainakin jaksoin sitä ihan täysin, ei itseasiassa edes tullut mieleen koko asia kun seurustelin pari vuotta naisen kanssa jolla oli ennestään kaksi pientä lasta, oli päivänselvää että nämä pienet tytöt tulee aina ensin naiselle. Kuka edes kyseenalaistaisi sellaista?

        Toki ajankäytöstä puhuttiin, mutta ikinä, EI IKINÄ ollut puhetta että lasten kustannuksella. Ja ihan hyvin meni, erottiin ihan muista syistä ja ystävinä.

        En ihmettele yhtään jos ei YH.äidit saa miehiä, jos on paljonkin tuolla tavalla ajattelevia..

        Ei siinä, eihän tietenkään kenenkään ole pakko sellaisen ihmisen jolla lapsia, kanssa alkaa mitään jos ei halua. Muttei se kai anna oikeutta että näitä vois moittia. Kuten ei toisinpäin minusta ole oikeutta arvostella jos/ja kuten pitääkin? ihmiselle hänen lapset on aina nro.1.

        Ja kuten täällä jo mainittu, turhaa mitään numeroita jakaa, kaikki yhtä, ja joustavuutta suuntaan ja toiseen. Lapset nyt vain on aikuisten vastuulla, ja siksi hiukan ns. edellä aina.

        Lapset on toki tärkeitä, mutta moni liitto kariutuu juuri siihen kun lapset vie ajan ja tilan parisuhteelta. Sitten päädytään yh:ksi.

        Vaikka ne lapset olisi miten suloisia ja tärkeitä, niin se aika parisuhteelle on järjestettävä. Kyllä lastenhoitajia riittää jos vaan niitä viitsii etsiä siksi aikaa kun vanhemmat käy vähän tuulettumassa.

        Lapset ei kärsi siitä että vanhemmat on poissa hetken, jos he saavat siitä uutta energiaa ja puhtia parisuhteeseen, sitä kautta perhekin on onnellisempi. Lapsissa roikkuvat vanhemmat eivät osaa pitää suhteistaan huolta.


      • Tulevat YH.t
        jopas kirjoitti:

        No juurikin sen takia että niistä lasten eduista ei voi joustaa. Ja se taas tarkoittaa että jos, ja toivottavasti aina, kun on vastuuntuntoinen vanhempi, jousto on pakko tulla muualta. Lapsen etu menee aina edelle. Väsytti tai ärsytti kuinka paljon tahansa.

        On se kyllä huimaa jos noin pitää valkkailla, minä minä minä minä minä...

        Ja kuinkahan moni näistä tälläisistä on niitä, jotka sitten kuitenkin sen ilman lapsia olevan löytävät, panevat sen kanssa lapsia ja sitten markat jakoon..

        Kun ei nyt enää jaksakaan joustaa.. tsiisus.

        En enää ihmettele miksi nykyaikana kaikki eroaa. Ihmiset on todella itsekkäitä..

        "Lapsen etu menee aina edelle." "En enää ihmettele miksi nykyaikana kaikki eroaa. Ihmiset on todella itsekkäitä.. "

        Suurin osa eroista tapahtuu siksi kun ne lapsissaan roikkuvat mammat eivät ymmärrä hoitaa suhdettaan aviomieheensä. Aviomiehen rooli olisi vaan auttaa ja tuoda rahaa kotiin sekä viedä roskat.
        Lapsen etu on tärkein, mutta ei se saa olla syy siihen ettei muka koskaan ehdi hoitaa parisuhdettaan. Lapsi ei ole tehty sokerista, eikä sen perässä tarvitse juosta 24/7. Keinot löytyy kun on halua.

        Kun supermammaa ei sitten kiinnosta seksi ja muutenkin vaan tiuskii miehelleen, niin kas, jopas alkaa vieras kiinnostamaan... Ja sitten tulee kriisit ja erot. Ja lapsi kärsii eniten.


      • niiiih
        Unelmien Pokamies kirjoitti:

        No tuohon se homma kaatuukin sinulla lapsettomien kanssa. Ei kukaan halua elämään ikuisena kakkosena lapsiesi varjossa. Vain toinen äiti tai isä, jolla on ne omat tärkeimmät asiat elämässä, joille myös itse voi olla se tärkein jaksaa tuollaista.

        Se, että lapsi on ykkönen ei tarkoita, että uusi kumppani jää varjoon kakkoseksi. Kyllä rakkautta riittää jaettavaksi kaikille. Ainakin periaatteen tasolla, jos joku sitten pistääkin AINA lapset edelle ja puoliso tosiaan jää kakkoseksi niin se on sitten eri asia. Kyllä itse ainakin tykkään huomioida puolisoa eikä tällaisessa kuviossa kukaan kärsi! Joskus voi olla tilanteita, että aika jää kortille -esim. jos lapsi on kipeä niin pitää ymmärtää että aikuisten aika jää vähemmälle. Niinhän se on ydinperheessäkin monesti, siksi kait erotaankin paljon kun etäännytään toisistaan lasten tultua, lapset "vievät" aikaa jota ei sitten ymmärretä että se jossain määrin kuuluu siihen aikakauteen kun lapset pieniä. Itse asiassa tuota virttä kyllä kuuleekin, että jäi kakkoseksi kun lapset tulivat. Joten ei tämä asia kai "uusiosuhteessa" sitten mikään erikoisuus ole.

        Puoliso on 100% tärkeä kumppanina ja lapsi on 100% tärkeä lapsena! Kun elämä on tasapainossa, ei näiden kanssa tule ongelmaa! Puoliso EI kilpaile lapsen kanssa tai päinvastoin. Jos näin jollakulla on, suosittelen tarkastelemaan uudestaan koko kuviota ja jos se ei näytä muuksi muuttuvan niin ero on oikea ratkaisu.


      • ziu00
        Varmaan niin kirjoitti:

        Miksi se ei jää yksin kenellä niitä lapsia on?
        Jos lapsia kuitenkin piti tehdä, niin hoitaisi ne yksin aikuisiksi ensin, ja miettisi vaikka omia kumppanivalintojaan sillä väliin.

        Jo tuolla on monta jotka itsekin mieluiten ottaisivat lapsettoman, niin niin, kelpaa kyllä ja toiveissa on, mutta vaan "jos hyppii mun pillin mukaan".

        Moni on ennemmin yksin kun yh:n kanssa. Yleensä siihen eroon ja yksinhuoltajuuteen kun ON syy, vaikka niin kovasti se yritetään kiistää. Nykyään yh:t väittää että he muka pystyy sitoutumaan, mutta ei se siltä vaikuta, jos on lapset tehty mutta puolisosta erottu. Eikä isoimmalla osalla ole oikeasti narsistia puolisona eikä väkivaltaa tms. syytä.

        Ei se yksinhuoltaja ole mikään saalis eikä ero mikään meriitti, haluttiin sitä nyt myöntää tai ei.
        Paljon suurempi meriitti on se, ettei sitoudu sitten väärään ihmiseen eikä tee lapsia kenen kanssa sattuu, vaan erotakseen yleensä nykyään jo alle 40-vuotiaana.
        Isompi sitoumus (ja riski) se on, että malttaa ja katsoo kenelle mitäkin lupaa. Ja kenet sille lapselle tekee vanhemmaksi.

        Olen täysin samaa mieltä, ne varmaan ketkä noin ajattelee, voi jättää viettämään perhe-elämäänsä ihmisiä arvottaen ihan omaan rauhaansa - siitä se edellinen erokin todennäköisesti tuli ja siitä tulisi tämä seuraavakin.
        Joten turha siihen on ketään lapsetonta tai muutakaan sotkea. Viettää vaan ihan itse omien valintojensa kanssa sitä elämää, missä saa ihan itse päättää ja arvottaa elämänsä vieraat eri sijoille ja asteikoille.

        Eikös sen nautinnon siitä lasten tekemisestä kuitenkin ottanut itse? Itse jätti ehkäisyn pois? Ihan oma valinta. No, miksi kaikkien muiden pitäisi siitä maksaa sen jälkeen. Valitse alunperinkin paremmin, kanna vastuusi ja elä siinä suhteessa, minkä kanssa teit jo sen elämän mittaisen valinnan lapsista.

        Mitäs jos sen ajattelisikin näin päin?

        Miten vaan voi ajatella. Kun mun sisko ainakaan jäi yh:ksi (totaali-yh eli isä häipyi) niin kaikki toitottivat, että voi kun on sitten vaikeaa löytää uutta miestä joskus, ei kukaan yh:tä halua. Kun sitten joskus havaitsin olevani vähän samassa tilanteessa (eksä hoitaa 50% omasta "palstastaan" lapsen suhteen eli aikaa on deittailla jos haluaa) niin ongelma on lähinnä se, että lapsettomat nuoremmat juoksevat perässä eikä se ole itselleni vaihtoehto. Kun en niitä lapsiakaan enää halua ja nämä miehet toivoisivat. Että kyllä kelpaisi yh-isä vallan mainiosti!!! :) Niitä ei vain tunnu mistään löytyvän, mutta mikäs kiire tässä, ei mikään. Itse en lapsetonta haluaisi elämääni "sotkea" mutta alkaa jo turhauttaa kun "valikoima" on vallan näitä lapsettomia uroita. Kivoja ja upeita miehiä, ei siinä mitään...


      • ihougiygutf
        Tulevat YH.t kirjoitti:

        "Lapsen etu menee aina edelle." "En enää ihmettele miksi nykyaikana kaikki eroaa. Ihmiset on todella itsekkäitä.. "

        Suurin osa eroista tapahtuu siksi kun ne lapsissaan roikkuvat mammat eivät ymmärrä hoitaa suhdettaan aviomieheensä. Aviomiehen rooli olisi vaan auttaa ja tuoda rahaa kotiin sekä viedä roskat.
        Lapsen etu on tärkein, mutta ei se saa olla syy siihen ettei muka koskaan ehdi hoitaa parisuhdettaan. Lapsi ei ole tehty sokerista, eikä sen perässä tarvitse juosta 24/7. Keinot löytyy kun on halua.

        Kun supermammaa ei sitten kiinnosta seksi ja muutenkin vaan tiuskii miehelleen, niin kas, jopas alkaa vieras kiinnostamaan... Ja sitten tulee kriisit ja erot. Ja lapsi kärsii eniten.

        Huoh... En oikein usko, että suurin osa eroista johtuu tuollaisesta syystä... Itse en ainakaan tunne yhtään sen takia eronnutta paria, vaikka eronneita tunnenkin monia.


      • ziu00
        Tulevat YH.t kirjoitti:

        "Lapsen etu menee aina edelle." "En enää ihmettele miksi nykyaikana kaikki eroaa. Ihmiset on todella itsekkäitä.. "

        Suurin osa eroista tapahtuu siksi kun ne lapsissaan roikkuvat mammat eivät ymmärrä hoitaa suhdettaan aviomieheensä. Aviomiehen rooli olisi vaan auttaa ja tuoda rahaa kotiin sekä viedä roskat.
        Lapsen etu on tärkein, mutta ei se saa olla syy siihen ettei muka koskaan ehdi hoitaa parisuhdettaan. Lapsi ei ole tehty sokerista, eikä sen perässä tarvitse juosta 24/7. Keinot löytyy kun on halua.

        Kun supermammaa ei sitten kiinnosta seksi ja muutenkin vaan tiuskii miehelleen, niin kas, jopas alkaa vieras kiinnostamaan... Ja sitten tulee kriisit ja erot. Ja lapsi kärsii eniten.

        Niin lapsen etu menee edelle JOS tarve vaatii. On se nyt jotenkin ihme, ettei kukaan tajua sitä, että JOS ARKI MENEE OMALLA PAINOLLAAN ILMAN SUURIA ONGELMIA niin ei siinä lapsia jalustalle laiteta. Ymmärrän lasten ykköseksi laittamisen siinä, jos lapsi sairastuu vakavasti, silloin lääkärikäynnit ym. ovat aina pois aikuisten yhteisestä ajasta.

        Ja juu, ON mammoja JA isiä, jotka paapovat lastaan edestä ja takaa ja se kumppani jää aina kakkoseksi eikä saa mitään huomiota, mutta voitaisko nämä erityistapaukset jättää pois laskuista? Miksi ei vaan voi ymmärtää, että "lasten ykköseksi laittaminen" ei tarkoita sitä että mies tai nainen sysätään syrjään aina. Ei se normaaleissa tapauksissa niin mene. Jos on tapapainoiset ihmiset, niin arki sujuu omalla painollaan ja KAIKKI saavat riittävästi huomiota.

        Ihan samahan se on minkä vaan asian kanssa. VAikka olisi lapseton pariskunta, niin voihan mies laittaa tietokoneen tai kaljoittelun puolisonsa edelle. Tai se nainen paapoo koiraansa aamusta iltaan ja mies jää vaille huomiota. Kyllä näitä pellejä riittää joka lähtöön oli sitten kyse lasten ykköseksi laittamisesta tai kaverien ykköseksi laittamisesta. Meitä normaalejakin ihmisiä on :)


      • No voi, voi sentään
        hmm... kirjoitti:

        No huhhuh mitä tekstiä, alko oikein pahaa tehdä... Kuinka jollain voi oikeasti olla tuollainen ajatusmaailma vai ymmärsinkö tekstisi jotenkin totaalisesti väärin..? Yksinhuoltajat ovat siis yksin syyllisiä tilanteeseensa ja sen takia heidän tulisi olla sinkkuja siihen asti kunnes lapset ovat aikuisia tai mieluiten koko loppuikänsä, koska ovat jo kelvottomaksi todettuja, eronneita, väärän ihmisen kanssa ja itse eronsa aiheuttaneita hylkiöitä?
        Eivät asiat ole ihan noin mustavalkoisia ja kyllä, olen itse yksinhuoltaja ja siksikin tekstisi alkoi ärsyttää oikein todella... Itse olen lasten isän kanssa kyllä yrittänyt elää parhaani mukaan ja tilannetta lähelt seuranneiden mielestä aivan liian kauan. En jaksa tilannetta tähän sen enempää puida, koska todennäköisestihän valehtelen ;)

        Mutta joo, alkuperäiseen aiheeseen; kyllä yh-isä kelpaa, miksei kelpaisi? Mielestäni kyse ei ole siitä onko toisella lapsia vai ei, vaan ihan kemioista, niinkuin silloinkin kun ei ollut vielä lapsia. Jos molemmilla osapuolilla kolahtaa oikealla tavalla, on aivan sama kuinka monta lasta on ja onko kummallakin lapsia vai vain toisella, asiat alkavat järjestyä kun se tahto siihen löytyy ;)

        Se oli suora vastaus ja asia käännettynä toisinpäin.
        Älä itke inkinen vaan lue mihin on vastattu ja mitä yh:t itse sanoo kaikenmaailman joustamisesta, arvottamisesta ja muusta.
        Vaikka tokihan täällä saa kommentoida myös tekstejä, mitä ei ymmärrä.

        Joo-o, jos teidän mielestä lapsettomien pitää olla ikuisella kakkossijalla ja maksaa teidän valinnoistanne, niin kyllä, silloin teidän on parempi olla vain yksin ja kantaa vastuu niistä valinnoista mitä olette tehneet. Ärsytti se tai ei.

        Luepa yksinhuoltajien vastauksia ja mieti sitten mihin tuo vastaus oli.
        Ja se on minulle ihan sama puitko sinä tilannettasi ja miksi sinä olet yh, ja miksi sitten kyseisen miehen isäksi lapsillesi valitsit.
        Joka tapauksessa kyllä, sinulla on vastuu myös siitä, kenet valitsit lapsesi isäksi, että olet nyt yh, jne. loppudramatiikka oli ihan omaa luomustasi.

        Isoin osa yksinhuoltajista todella ovat ihan itse tehneet oman tilanteensa ja joustamattomien kyllä kuuluisi sitten enemmin olla yksin, kun käydä maukumaan siitä, miten ymmärtämättömiä lapsettomat ovat...
        Kelvottomia, hylkiöitä jne. on sinun sanojasi, pientä itsesäälin ja draamaqueenin makua vai? No, ehkä saat sääliä joltain sillä...
        Ärsyynny ihan niin paljon kun haluat, sillä sinä sen miehen valitsit ja lapsen sen kanssa teit, sinä et ole uhri ja se on sinulle parempi. Ehkä jos alunperinkin olisit lopettanut heti sen martyyrina olon, se äijä ei olisi elämääsi nii kauan vaikuttanut, eikö totta.
        Se on sama minulle valehteletko, selitätkö vai mitä, sinun elämääsihän se on.

        Se on melkoista tekstiä silloin kun käännetäänkin asiat niinpäin, että sinun vanhemmuutesi on pyhää vain sinulle, eikä kenenkään toisen tarvitse tulla suhteeseen vain sinun ehdoillasi - viittaan tällä siihen mihin viittasin jo vastauksessani. Jos ihmiset täytyy arvottaa, pitää hyväksyä sen tuomat vastaukset. Ja kaikki valinnat vaikuttaa, myös niillä lapsettomilla.

        Jos toteaa, että lapsettomien on parempi olla yksin, siihen saa todeta, että ei vaan lapsia omaavien olisi parempi huolehtia siitä, mitä ovat tehneet.
        Eikö totta? Eikös se ole vaan samalla mitalla annettu takaisin päin...

        Vai menikös se niin, että te saatte lässyttää mitä vaan, mutta takaisinpäin ei saa antaa: pitäskö lapsettomien joustaa tässäkin suhteessa?


      • hsvb fbvbh
        niiiih kirjoitti:

        Se, että lapsi on ykkönen ei tarkoita, että uusi kumppani jää varjoon kakkoseksi. Kyllä rakkautta riittää jaettavaksi kaikille. Ainakin periaatteen tasolla, jos joku sitten pistääkin AINA lapset edelle ja puoliso tosiaan jää kakkoseksi niin se on sitten eri asia. Kyllä itse ainakin tykkään huomioida puolisoa eikä tällaisessa kuviossa kukaan kärsi! Joskus voi olla tilanteita, että aika jää kortille -esim. jos lapsi on kipeä niin pitää ymmärtää että aikuisten aika jää vähemmälle. Niinhän se on ydinperheessäkin monesti, siksi kait erotaankin paljon kun etäännytään toisistaan lasten tultua, lapset "vievät" aikaa jota ei sitten ymmärretä että se jossain määrin kuuluu siihen aikakauteen kun lapset pieniä. Itse asiassa tuota virttä kyllä kuuleekin, että jäi kakkoseksi kun lapset tulivat. Joten ei tämä asia kai "uusiosuhteessa" sitten mikään erikoisuus ole.

        Puoliso on 100% tärkeä kumppanina ja lapsi on 100% tärkeä lapsena! Kun elämä on tasapainossa, ei näiden kanssa tule ongelmaa! Puoliso EI kilpaile lapsen kanssa tai päinvastoin. Jos näin jollakulla on, suosittelen tarkastelemaan uudestaan koko kuviota ja jos se ei näytä muuksi muuttuvan niin ero on oikea ratkaisu.

        Näin se on. Viisaita sanoja.


      • 8+2
        niiiih kirjoitti:

        Se, että lapsi on ykkönen ei tarkoita, että uusi kumppani jää varjoon kakkoseksi. Kyllä rakkautta riittää jaettavaksi kaikille. Ainakin periaatteen tasolla, jos joku sitten pistääkin AINA lapset edelle ja puoliso tosiaan jää kakkoseksi niin se on sitten eri asia. Kyllä itse ainakin tykkään huomioida puolisoa eikä tällaisessa kuviossa kukaan kärsi! Joskus voi olla tilanteita, että aika jää kortille -esim. jos lapsi on kipeä niin pitää ymmärtää että aikuisten aika jää vähemmälle. Niinhän se on ydinperheessäkin monesti, siksi kait erotaankin paljon kun etäännytään toisistaan lasten tultua, lapset "vievät" aikaa jota ei sitten ymmärretä että se jossain määrin kuuluu siihen aikakauteen kun lapset pieniä. Itse asiassa tuota virttä kyllä kuuleekin, että jäi kakkoseksi kun lapset tulivat. Joten ei tämä asia kai "uusiosuhteessa" sitten mikään erikoisuus ole.

        Puoliso on 100% tärkeä kumppanina ja lapsi on 100% tärkeä lapsena! Kun elämä on tasapainossa, ei näiden kanssa tule ongelmaa! Puoliso EI kilpaile lapsen kanssa tai päinvastoin. Jos näin jollakulla on, suosittelen tarkastelemaan uudestaan koko kuviota ja jos se ei näytä muuksi muuttuvan niin ero on oikea ratkaisu.

        uskoen, että moni yh mies tai nainen on huomannut 1:ssä parisuhteessa että lapset saattavat ehkä ajaa miehen ohi, mutta huomioivat sen vaaran myöhemmin uudessa suhteessa. Ehkä opitaan kantapään kautta.


      • 4+7
        No voi, voi sentään kirjoitti:

        Se oli suora vastaus ja asia käännettynä toisinpäin.
        Älä itke inkinen vaan lue mihin on vastattu ja mitä yh:t itse sanoo kaikenmaailman joustamisesta, arvottamisesta ja muusta.
        Vaikka tokihan täällä saa kommentoida myös tekstejä, mitä ei ymmärrä.

        Joo-o, jos teidän mielestä lapsettomien pitää olla ikuisella kakkossijalla ja maksaa teidän valinnoistanne, niin kyllä, silloin teidän on parempi olla vain yksin ja kantaa vastuu niistä valinnoista mitä olette tehneet. Ärsytti se tai ei.

        Luepa yksinhuoltajien vastauksia ja mieti sitten mihin tuo vastaus oli.
        Ja se on minulle ihan sama puitko sinä tilannettasi ja miksi sinä olet yh, ja miksi sitten kyseisen miehen isäksi lapsillesi valitsit.
        Joka tapauksessa kyllä, sinulla on vastuu myös siitä, kenet valitsit lapsesi isäksi, että olet nyt yh, jne. loppudramatiikka oli ihan omaa luomustasi.

        Isoin osa yksinhuoltajista todella ovat ihan itse tehneet oman tilanteensa ja joustamattomien kyllä kuuluisi sitten enemmin olla yksin, kun käydä maukumaan siitä, miten ymmärtämättömiä lapsettomat ovat...
        Kelvottomia, hylkiöitä jne. on sinun sanojasi, pientä itsesäälin ja draamaqueenin makua vai? No, ehkä saat sääliä joltain sillä...
        Ärsyynny ihan niin paljon kun haluat, sillä sinä sen miehen valitsit ja lapsen sen kanssa teit, sinä et ole uhri ja se on sinulle parempi. Ehkä jos alunperinkin olisit lopettanut heti sen martyyrina olon, se äijä ei olisi elämääsi nii kauan vaikuttanut, eikö totta.
        Se on sama minulle valehteletko, selitätkö vai mitä, sinun elämääsihän se on.

        Se on melkoista tekstiä silloin kun käännetäänkin asiat niinpäin, että sinun vanhemmuutesi on pyhää vain sinulle, eikä kenenkään toisen tarvitse tulla suhteeseen vain sinun ehdoillasi - viittaan tällä siihen mihin viittasin jo vastauksessani. Jos ihmiset täytyy arvottaa, pitää hyväksyä sen tuomat vastaukset. Ja kaikki valinnat vaikuttaa, myös niillä lapsettomilla.

        Jos toteaa, että lapsettomien on parempi olla yksin, siihen saa todeta, että ei vaan lapsia omaavien olisi parempi huolehtia siitä, mitä ovat tehneet.
        Eikö totta? Eikös se ole vaan samalla mitalla annettu takaisin päin...

        Vai menikös se niin, että te saatte lässyttää mitä vaan, mutta takaisinpäin ei saa antaa: pitäskö lapsettomien joustaa tässäkin suhteessa?

        onko nyt taistelu lapsettomat>< perheelliset.
        Miksi ette voi antaa jokaisen löytää mieleistään vaihtoehtoa. Joskus uusi tilanne tulee, joka onkin aivan erilainen ja suunnittelematon. ja uusi ihastuttava henkilö.


      • 20+8
        Tulevat YH.t kirjoitti:

        "Lapsen etu menee aina edelle." "En enää ihmettele miksi nykyaikana kaikki eroaa. Ihmiset on todella itsekkäitä.. "

        Suurin osa eroista tapahtuu siksi kun ne lapsissaan roikkuvat mammat eivät ymmärrä hoitaa suhdettaan aviomieheensä. Aviomiehen rooli olisi vaan auttaa ja tuoda rahaa kotiin sekä viedä roskat.
        Lapsen etu on tärkein, mutta ei se saa olla syy siihen ettei muka koskaan ehdi hoitaa parisuhdettaan. Lapsi ei ole tehty sokerista, eikä sen perässä tarvitse juosta 24/7. Keinot löytyy kun on halua.

        Kun supermammaa ei sitten kiinnosta seksi ja muutenkin vaan tiuskii miehelleen, niin kas, jopas alkaa vieras kiinnostamaan... Ja sitten tulee kriisit ja erot. Ja lapsi kärsii eniten.

        kuvaamasi tilanne on yleensä 1:ssä vakavasssa parisuhteessa. Mutta monet oppivat vasta 1:ssä tekemistään virheistä. Valitettavasti.

        En nyt jaksa uskoa, että arkielämä on noin joustamatonta kuin kuvailet. Kyllä variaatioita varmaan löytyy tilanteiden mukaan. Mutta se on totta, että keinot löytyy kun on halua. Pitää olla aito ja konkreettinen tilanne eikä leikki sellainen.

        Pitää muistaa, että kriiseihin tarvitaan kaksi osapuolta. Harvoin on yhdessä vain vikaa.


      • näin se menee
        miees kaks-kasi kirjoitti:

        "Lapsista pitää huolehtia, mutta ei aina voi lapset mennä edelle kaikesta. Heidän pitäisi olla tasavertaisia arvoasteikossa puolison rinnalla"

        Niin, kyllähän homma menee tasan niin että lapset on ihan aina Nro.1. Vanhempi joka sivuttaa toisinaan jonkun miehen/naisen takia lapsensa, on kelvoton vanhemmaksi.Se yhteinen aika, pitää repiä sitten vaikka lasten nukkumisen menemisen jälkeen tai satunnaisista vkloppuista kun saa jonkun kaitsemaan lapsia.

        Ja ylipäätän, en tajua ajatusta missä sinä et ns. kuuluisi miehen ja lasten yhteiseen elämään.Mielestäni, kun aletaan olemaan jonkun yh-vanhhemman kanssa, tulee toisesta kiinteä osa vanhemman lapsen/lasten elämää jolloin ollaan ns.pieniperhe.Kuvio missä sinä olisit ns.ulkopuolinen on vain outo ja hieman onttokin.

        Just näin. Naulan kantaan.


      • SAUNATAKKI
        Ap. kirjoitti:

        Amen tälle. Lapset ovat aina ykkösasia, ja niin sn kuuluu ollakin.

        En sen enempää viitsi kommentoida, mutta jollain lailla pisti silmään tuo "lapset on aina ykkösenä" (saan tästä varmaan kauheat haukut) . Kyllä, lapset on aina ykkösenä, mutta siinä on se toinenkin puoli. Naiset (äidit) laittaa aina lapset ykköseksi ja sen huomaa. Unohtavat täysin itsensä, itsestään huolehtimisen, pukeutumisen, syövät itsensä liikalihavoiksi, ja ovat hompsuisia. Minusta jokaisen naisen pitäisi tajuta se, että aina ei lapset ole ykkösiä, pitää ajatella itseäänkin ja silloin jaksaa myös paremmin, eikä se tarkoita sitä että penskat on heitteillä, ruokkimatta, likaisissa vaatteissa.


      • normijuttu
        Lapseton Hilima kirjoitti:

        Pokamiehelle peukut. Puhut erittäin fiksuja!

        Ihan normaali periaatehan tuo on. Ns. maalaisjärjen käyttöä.


      • PARIsuhde?
        Tulevat YH.t kirjoitti:

        "Lapsen etu menee aina edelle." "En enää ihmettele miksi nykyaikana kaikki eroaa. Ihmiset on todella itsekkäitä.. "

        Suurin osa eroista tapahtuu siksi kun ne lapsissaan roikkuvat mammat eivät ymmärrä hoitaa suhdettaan aviomieheensä. Aviomiehen rooli olisi vaan auttaa ja tuoda rahaa kotiin sekä viedä roskat.
        Lapsen etu on tärkein, mutta ei se saa olla syy siihen ettei muka koskaan ehdi hoitaa parisuhdettaan. Lapsi ei ole tehty sokerista, eikä sen perässä tarvitse juosta 24/7. Keinot löytyy kun on halua.

        Kun supermammaa ei sitten kiinnosta seksi ja muutenkin vaan tiuskii miehelleen, niin kas, jopas alkaa vieras kiinnostamaan... Ja sitten tulee kriisit ja erot. Ja lapsi kärsii eniten.

        Miten ne miehet sitten hoitaa suhdetta vaimoonsa?
        Seksin osalta hoitavat yleensä vaan tyydyttämällä itsensä. Jospa naisen tiuskiminen johtuukin siitä että mieskään ei osaa tai halua hoitaa suhdetta vaimoonsa. Helpoin lähteä hakemaan puuttuvaa kipinää ulkopuolelta?


      • miees kaks-kasi
        Lapseton Hilima kirjoitti:

        Pokamiehelle peukut. Puhut erittäin fiksuja!

        Kyllä..syvällinen ja sympaattinen esteetikko.. xD


      • yksi ex yh
        Varmaan niin kirjoitti:

        Miksi se ei jää yksin kenellä niitä lapsia on?
        Jos lapsia kuitenkin piti tehdä, niin hoitaisi ne yksin aikuisiksi ensin, ja miettisi vaikka omia kumppanivalintojaan sillä väliin.

        Jo tuolla on monta jotka itsekin mieluiten ottaisivat lapsettoman, niin niin, kelpaa kyllä ja toiveissa on, mutta vaan "jos hyppii mun pillin mukaan".

        Moni on ennemmin yksin kun yh:n kanssa. Yleensä siihen eroon ja yksinhuoltajuuteen kun ON syy, vaikka niin kovasti se yritetään kiistää. Nykyään yh:t väittää että he muka pystyy sitoutumaan, mutta ei se siltä vaikuta, jos on lapset tehty mutta puolisosta erottu. Eikä isoimmalla osalla ole oikeasti narsistia puolisona eikä väkivaltaa tms. syytä.

        Ei se yksinhuoltaja ole mikään saalis eikä ero mikään meriitti, haluttiin sitä nyt myöntää tai ei.
        Paljon suurempi meriitti on se, ettei sitoudu sitten väärään ihmiseen eikä tee lapsia kenen kanssa sattuu, vaan erotakseen yleensä nykyään jo alle 40-vuotiaana.
        Isompi sitoumus (ja riski) se on, että malttaa ja katsoo kenelle mitäkin lupaa. Ja kenet sille lapselle tekee vanhemmaksi.

        Olen täysin samaa mieltä, ne varmaan ketkä noin ajattelee, voi jättää viettämään perhe-elämäänsä ihmisiä arvottaen ihan omaan rauhaansa - siitä se edellinen erokin todennäköisesti tuli ja siitä tulisi tämä seuraavakin.
        Joten turha siihen on ketään lapsetonta tai muutakaan sotkea. Viettää vaan ihan itse omien valintojensa kanssa sitä elämää, missä saa ihan itse päättää ja arvottaa elämänsä vieraat eri sijoille ja asteikoille.

        Eikös sen nautinnon siitä lasten tekemisestä kuitenkin ottanut itse? Itse jätti ehkäisyn pois? Ihan oma valinta. No, miksi kaikkien muiden pitäisi siitä maksaa sen jälkeen. Valitse alunperinkin paremmin, kanna vastuusi ja elä siinä suhteessa, minkä kanssa teit jo sen elämän mittaisen valinnan lapsista.

        Mitäs jos sen ajattelisikin näin päin?

        Miksi pitäisi jäädä yksin jos on yh?? En tietenkään olisi miehen kanssa joka ei minua halua. Mutta nykyinen lapseton mieheni rakastui ja halusi minut vaikka on lapsia. Mieheni on myös hyvä isäpuoli lapsilleni. Miksi se sua haittaa. Ja suomessa on hyvin yleistä että se mies on ollut väkivaltainen. Niin minunkin ex oli väkivaltainen ja petti ja joi. Miksi sitten hänet valitsin? Koska ei hän ollut sellainen ennen kun saatiin lapset.

        Ex mieheni jatkaa juomista yksin eikä hänestä ole isäksi. Oma nykyinen mieheni on täydellinen miehenä. Miksi se sua haittaa että minä ja lapset saatiin perheeseen oikea mies jonka kanssa on hyvä olla ja jolla on hyvä olla meidän kanssa.

        Mitä meidän perhe-elämä kuuluu muille? En ikinä huolisi sinua joten ei pelkoa.

        Ja oliso yh isäkin kelvannut mutta rakastuin tähän lapsettomaan. En sen takia että on lapseton!


      • 098uyhgb
        yksi ex yh kirjoitti:

        Miksi pitäisi jäädä yksin jos on yh?? En tietenkään olisi miehen kanssa joka ei minua halua. Mutta nykyinen lapseton mieheni rakastui ja halusi minut vaikka on lapsia. Mieheni on myös hyvä isäpuoli lapsilleni. Miksi se sua haittaa. Ja suomessa on hyvin yleistä että se mies on ollut väkivaltainen. Niin minunkin ex oli väkivaltainen ja petti ja joi. Miksi sitten hänet valitsin? Koska ei hän ollut sellainen ennen kun saatiin lapset.

        Ex mieheni jatkaa juomista yksin eikä hänestä ole isäksi. Oma nykyinen mieheni on täydellinen miehenä. Miksi se sua haittaa että minä ja lapset saatiin perheeseen oikea mies jonka kanssa on hyvä olla ja jolla on hyvä olla meidän kanssa.

        Mitä meidän perhe-elämä kuuluu muille? En ikinä huolisi sinua joten ei pelkoa.

        Ja oliso yh isäkin kelvannut mutta rakastuin tähän lapsettomaan. En sen takia että on lapseton!

        Voi kiesus, että siis lue mihin vastataan ja miksi vastataan.
        Niin sitten ehkä ymmärrät sen pointin oikein.


      • 768
        4+7 kirjoitti:

        onko nyt taistelu lapsettomat>< perheelliset.
        Miksi ette voi antaa jokaisen löytää mieleistään vaihtoehtoa. Joskus uusi tilanne tulee, joka onkin aivan erilainen ja suunnittelematon. ja uusi ihastuttava henkilö.

        Ei, vaan jotkut tekee siitä semmoista, kun eivät lue mihin vastaus on ja miksi vastaus on.


      • Shole
        Varmaan niin kirjoitti:

        Miksi se ei jää yksin kenellä niitä lapsia on?
        Jos lapsia kuitenkin piti tehdä, niin hoitaisi ne yksin aikuisiksi ensin, ja miettisi vaikka omia kumppanivalintojaan sillä väliin.

        Jo tuolla on monta jotka itsekin mieluiten ottaisivat lapsettoman, niin niin, kelpaa kyllä ja toiveissa on, mutta vaan "jos hyppii mun pillin mukaan".

        Moni on ennemmin yksin kun yh:n kanssa. Yleensä siihen eroon ja yksinhuoltajuuteen kun ON syy, vaikka niin kovasti se yritetään kiistää. Nykyään yh:t väittää että he muka pystyy sitoutumaan, mutta ei se siltä vaikuta, jos on lapset tehty mutta puolisosta erottu. Eikä isoimmalla osalla ole oikeasti narsistia puolisona eikä väkivaltaa tms. syytä.

        Ei se yksinhuoltaja ole mikään saalis eikä ero mikään meriitti, haluttiin sitä nyt myöntää tai ei.
        Paljon suurempi meriitti on se, ettei sitoudu sitten väärään ihmiseen eikä tee lapsia kenen kanssa sattuu, vaan erotakseen yleensä nykyään jo alle 40-vuotiaana.
        Isompi sitoumus (ja riski) se on, että malttaa ja katsoo kenelle mitäkin lupaa. Ja kenet sille lapselle tekee vanhemmaksi.

        Olen täysin samaa mieltä, ne varmaan ketkä noin ajattelee, voi jättää viettämään perhe-elämäänsä ihmisiä arvottaen ihan omaan rauhaansa - siitä se edellinen erokin todennäköisesti tuli ja siitä tulisi tämä seuraavakin.
        Joten turha siihen on ketään lapsetonta tai muutakaan sotkea. Viettää vaan ihan itse omien valintojensa kanssa sitä elämää, missä saa ihan itse päättää ja arvottaa elämänsä vieraat eri sijoille ja asteikoille.

        Eikös sen nautinnon siitä lasten tekemisestä kuitenkin ottanut itse? Itse jätti ehkäisyn pois? Ihan oma valinta. No, miksi kaikkien muiden pitäisi siitä maksaa sen jälkeen. Valitse alunperinkin paremmin, kanna vastuusi ja elä siinä suhteessa, minkä kanssa teit jo sen elämän mittaisen valinnan lapsista.

        Mitäs jos sen ajattelisikin näin päin?

        Olet tyhmä ja itsekäs kakara. Ei kai kukaan perusta perhettä aikomuksenaan erota sen jälkeen. Siitä huolimatta, että olen eronnut olen sitä mieltä, että tuskin parempaa äitiä olisin lapsilleni saanut. Ihmiset kasvavat koko elämänsä johonkin suuntaan (tulet huomaamaan itsekin) ja tämä johtaa toisinaan eroon, toisinaan tiivistää epävakaan parisuhteen, toisinaan suhde pysyy ennallaan.

        "kanna vastuusi ja elä siinä suhteessa, minkä kanssa teit jo sen elämän mittaisen valinnan lapsista. "

        Vanhempien onnellisuus peilaa suoraan lapsiin, riippumatta siitä asuvatko vanhemmat yhdessä vaiko eivät. Joskus vain on parempi ratkaisu että eivät asu yhdessä.

        Hae hoitoa patoutumiisi.


    • Riippuu ihan yh-isästä ja millaista elämää viettää lasten kanssa. Minkälaisessa tilassa elämä on.
      On niin erilaisia yh-isiä.

      • entinen yhteish.

        YH-ISÄ tarkoittaa yleensä että lapset on ala-ikäisiä ja asuu isän kanssa samassa taloudessa. On aina se lähivanhempi. Siitä tulee sana YH-ISÄ.
        Yhteishuoltajuus on eri asia. Voi olla se lähi- tai sitten etävanhempi. Yhteishuoltajuudessa on enemmän vaihtoehtoja viettää erilaista elämää kun yksinhuoltajuudessa.


    • villi ja vapaa

      Riippuu tosiaankin siitä, mikä se yh- isän elämäntilanne on. Itse olen kasvattanut molemmat lapseni aikuisiksi, enkä halua enää mitään pikkulapsiarkea ruveta elämään. Mutta jos lapset ovat jo isompia, niin en näe siinä mitään ongelmaa.

      Sen sijaan ongelma on, jos miehen asenne on tämä: "Mitään exää ei myöskään kauppaan kuulu, ei onneksi ole enää tämän perheen riesana."

      Kyllä tulee miettineeksi, millainen mies ajattelee lastensa äitiä jonain riesana.

      • vapaa-asiallinen

        Niin että yhtä suurta perhettä..


      • Ap.

        Huoh, mitä sinä ajattelisit naisesta, joka jättää perheensä tuosta vain, myy itseään voidakseen ostaa huumeita, joka on pahoinpidellyt lapsensa useita kertoja, ja pahasti, joka aiemmin väijyi ja seuraili ja tuotti vaaraa entiselle perheelleen? Ja paljon paljon muuta... Sen lisäksi minä isänä hoidin ja kasvatin lapsen syntymästä asti, äitiä se ei kiinnostanut ollenkaan. Olihan se varmaan kylmästi sanottu äidistä, mutta kun totuus on se.

        Nyt olikin kysymyksessä kuitenkin yh-isät yleisellä tasolla.


      • Aina ne vanhemmat
        Ap. kirjoitti:

        Huoh, mitä sinä ajattelisit naisesta, joka jättää perheensä tuosta vain, myy itseään voidakseen ostaa huumeita, joka on pahoinpidellyt lapsensa useita kertoja, ja pahasti, joka aiemmin väijyi ja seuraili ja tuotti vaaraa entiselle perheelleen? Ja paljon paljon muuta... Sen lisäksi minä isänä hoidin ja kasvatin lapsen syntymästä asti, äitiä se ei kiinnostanut ollenkaan. Olihan se varmaan kylmästi sanottu äidistä, mutta kun totuus on se.

        Nyt olikin kysymyksessä kuitenkin yh-isät yleisellä tasolla.

        En tiedä mitä ajattelisin siitä naisesta, en varmaan mitään kovin hyvää, mutta enpä tiedä mitä ajattelisin siitä miehestä, joka sille ilman kortsua lapsen alulle pani ja joka sen naisen lapsensa äidiksi valitsi.

        Varmaan hoidit ja hoidat sen lapsen, mutta miksi se äiti sai sitten kaikella menneisyydelläänkin pahoinpidellä sitä lasta ja miksi sinä nussit sen naisen kanssa? Sinä sen pippelin sinne pimppiin kuitenkin laitoit. Sinä sitä naista halusit oli se nyt mikä vaan ja kylmä totuus on se, että se laittaa myös sinut kyseenalaiseen valoon.
        Onneksi ei ole teidän elämässänne enää.

        Ja kyllä, mietin sitä samaa niistä naisista, jotka inisevät miehestään, mutta antavat lapsensa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jotka syyttävät miestään narsismista ja ties mistä ja kuitenkin itse passaavat, paapovat, palvelevat, nalkuttavat, haastavat riitaa... ja jäävät. He myös panevat niiden miesten kanssa. Jopa tietäen että nämä pettää. He ihan itse naimalla naivat lapsia näille tyypeille ja sitten syyttävät niitä.
        Vaikka ei siinä nyt sokeaa kummempi tartte olla että näkee. Luulisi että lasten takia sitten viimeistään lähtee... Tai luulisi että tajuaa olla omien himojensa ja halujensa sen verran kurissa, ettei tee ketään toista siihen kärsimään. Mutta ei. Lapsia lykätään ties mille kurahousulle.

        Ja ihan sama, liottakaa tavaraanne ihan missä vaan, jos aikuinen tarvitsee huonoja suhteita ja nöyryytystä kasvaakseen, ei se haittaa. Muistakaa vaan käydä sukupuolitautitesteissä säännöllisesti omaksikin parhaaksenne...
        Ja jokainen sitten ottaa turpaan niin paljon kun tarvitsee kasvaakseen. Se vaan on niin ja ymmärrän sitä kovasta puheesta huolimatta paremmin kuin uskotte. Mutta ymmärrän myös vastuun.
        Miksi te teette lapsia siihen, annatte niiden kasvaa siinä ja sitten kiillotatte sädekehää mukamas hyvinä vanhempina.
        Se mua siinä jutussa ihmetettää.

        On ihan selvääkin selvempää miksi yksinhuoltajuutta ei pidetä toivottavana ja miksi eroaminen ei ole mikään kunnia-asia. On ihan selvää, ettei se teidän pisteitä kasvata. Mutta miksi se ei sitten olekaan...


      • kriitikko+
        Aina ne vanhemmat kirjoitti:

        En tiedä mitä ajattelisin siitä naisesta, en varmaan mitään kovin hyvää, mutta enpä tiedä mitä ajattelisin siitä miehestä, joka sille ilman kortsua lapsen alulle pani ja joka sen naisen lapsensa äidiksi valitsi.

        Varmaan hoidit ja hoidat sen lapsen, mutta miksi se äiti sai sitten kaikella menneisyydelläänkin pahoinpidellä sitä lasta ja miksi sinä nussit sen naisen kanssa? Sinä sen pippelin sinne pimppiin kuitenkin laitoit. Sinä sitä naista halusit oli se nyt mikä vaan ja kylmä totuus on se, että se laittaa myös sinut kyseenalaiseen valoon.
        Onneksi ei ole teidän elämässänne enää.

        Ja kyllä, mietin sitä samaa niistä naisista, jotka inisevät miehestään, mutta antavat lapsensa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jotka syyttävät miestään narsismista ja ties mistä ja kuitenkin itse passaavat, paapovat, palvelevat, nalkuttavat, haastavat riitaa... ja jäävät. He myös panevat niiden miesten kanssa. Jopa tietäen että nämä pettää. He ihan itse naimalla naivat lapsia näille tyypeille ja sitten syyttävät niitä.
        Vaikka ei siinä nyt sokeaa kummempi tartte olla että näkee. Luulisi että lasten takia sitten viimeistään lähtee... Tai luulisi että tajuaa olla omien himojensa ja halujensa sen verran kurissa, ettei tee ketään toista siihen kärsimään. Mutta ei. Lapsia lykätään ties mille kurahousulle.

        Ja ihan sama, liottakaa tavaraanne ihan missä vaan, jos aikuinen tarvitsee huonoja suhteita ja nöyryytystä kasvaakseen, ei se haittaa. Muistakaa vaan käydä sukupuolitautitesteissä säännöllisesti omaksikin parhaaksenne...
        Ja jokainen sitten ottaa turpaan niin paljon kun tarvitsee kasvaakseen. Se vaan on niin ja ymmärrän sitä kovasta puheesta huolimatta paremmin kuin uskotte. Mutta ymmärrän myös vastuun.
        Miksi te teette lapsia siihen, annatte niiden kasvaa siinä ja sitten kiillotatte sädekehää mukamas hyvinä vanhempina.
        Se mua siinä jutussa ihmetettää.

        On ihan selvääkin selvempää miksi yksinhuoltajuutta ei pidetä toivottavana ja miksi eroaminen ei ole mikään kunnia-asia. On ihan selvää, ettei se teidän pisteitä kasvata. Mutta miksi se ei sitten olekaan...

        Paljon samaa mieltä. Toki on tilanteita (ehkä myös tässä?) jossa se johon sitä pippeliä tai pimmpiä teki mieli hieroa, ei ollut vielä silloin siinä jamassa, jossa on sitten täällä lapsen jälkeen? Lapsi jo itsessään muuttaa monta kertaa tilannetta paljon. Joku narkkaaminen voi olla vielä piilossa vaikka puolikin vuotta huomaamatta, kunnes lähtee hanskasta sen lapsen jälkeen.

        Joku synnytyksen jälkeisen masennuksen tyyppinen juttu voi viedä äidin raiteiltaan --> pahoinpitelee lastaan ja muutenkin syöksykierrettä elämään.

        Kaikenlainen on mahdollista, joten ihan suoraan ei ehkä voi yleistää noin että aina on vain se, no omapahan on syysi.
        Tulevaisuutta ei kai kukaan vielä osaa nähdä tai ennustaa?

        Muistutan kuitenkin, olen paljosta toisaalta samaa mieltä,


      • terapiassa
        Ap. kirjoitti:

        Huoh, mitä sinä ajattelisit naisesta, joka jättää perheensä tuosta vain, myy itseään voidakseen ostaa huumeita, joka on pahoinpidellyt lapsensa useita kertoja, ja pahasti, joka aiemmin väijyi ja seuraili ja tuotti vaaraa entiselle perheelleen? Ja paljon paljon muuta... Sen lisäksi minä isänä hoidin ja kasvatin lapsen syntymästä asti, äitiä se ei kiinnostanut ollenkaan. Olihan se varmaan kylmästi sanottu äidistä, mutta kun totuus on se.

        Nyt olikin kysymyksessä kuitenkin yh-isät yleisellä tasolla.

        Tuota... mielestäni ei kuullosta ihan järkevältä kertoa tuo tarina ihan ensitreffeillä...
        katkeruutesi kuuluu läpi cybernetin, ja vielä se, että sinulla oli epäonni tavata tuollaisen ihmisen voi peljästyttää, etenkin jos suhtaudut tilanteeseen noin katkerasti ja aggressiivisesti.

        Totuus se tosiaan on, mutta asenne voi muuttua, ja kuvailu koko tilanteesta sitä myöten.

        Sanoisin myös että kuka vain joka tuollaisen on kokenut ei ehkä itse uskalla luottaa tarpeeksi toiseen aikuseen, että antaisi tulle lähelle. Kun kerrot ''karun totuuden'' paljastat myös asioita itsestäsi joka toteuttaa omaa kuvaasi siitä ettet kuulemma kelpaa paremmalle ihmiselle kuin hänelle joka kohteli sinua ja lapsesi kaltoin.

        Toivoisin että saisit ammatillista apua käsittelemään tunne-elämääsi ja kokemasi. Kyllä asiat tästä voi vielä muuttua, ja katkeruuttakin voi hoitaa pois.

        mitätpäs tietää, ehkä sieltä sen ''karun totuuden'' alta löytyykin hyvä sydän ja lämmin ihminen?


      • öpouhliyg

        Kenties sellainen mies, jonka lasten äiti on pahoinpidellyt lapsia tms...

        Itse olen nainen, ja ajattelen juuri tuolla tavalla exästäni. Hän oli henkisesti sairas, mutta ei suostunut hoitoon. Hän oli väkivaltainen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Onneksi ei ole enää tämän perheen riesana.


      • armoton armo
        Aina ne vanhemmat kirjoitti:

        En tiedä mitä ajattelisin siitä naisesta, en varmaan mitään kovin hyvää, mutta enpä tiedä mitä ajattelisin siitä miehestä, joka sille ilman kortsua lapsen alulle pani ja joka sen naisen lapsensa äidiksi valitsi.

        Varmaan hoidit ja hoidat sen lapsen, mutta miksi se äiti sai sitten kaikella menneisyydelläänkin pahoinpidellä sitä lasta ja miksi sinä nussit sen naisen kanssa? Sinä sen pippelin sinne pimppiin kuitenkin laitoit. Sinä sitä naista halusit oli se nyt mikä vaan ja kylmä totuus on se, että se laittaa myös sinut kyseenalaiseen valoon.
        Onneksi ei ole teidän elämässänne enää.

        Ja kyllä, mietin sitä samaa niistä naisista, jotka inisevät miehestään, mutta antavat lapsensa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jotka syyttävät miestään narsismista ja ties mistä ja kuitenkin itse passaavat, paapovat, palvelevat, nalkuttavat, haastavat riitaa... ja jäävät. He myös panevat niiden miesten kanssa. Jopa tietäen että nämä pettää. He ihan itse naimalla naivat lapsia näille tyypeille ja sitten syyttävät niitä.
        Vaikka ei siinä nyt sokeaa kummempi tartte olla että näkee. Luulisi että lasten takia sitten viimeistään lähtee... Tai luulisi että tajuaa olla omien himojensa ja halujensa sen verran kurissa, ettei tee ketään toista siihen kärsimään. Mutta ei. Lapsia lykätään ties mille kurahousulle.

        Ja ihan sama, liottakaa tavaraanne ihan missä vaan, jos aikuinen tarvitsee huonoja suhteita ja nöyryytystä kasvaakseen, ei se haittaa. Muistakaa vaan käydä sukupuolitautitesteissä säännöllisesti omaksikin parhaaksenne...
        Ja jokainen sitten ottaa turpaan niin paljon kun tarvitsee kasvaakseen. Se vaan on niin ja ymmärrän sitä kovasta puheesta huolimatta paremmin kuin uskotte. Mutta ymmärrän myös vastuun.
        Miksi te teette lapsia siihen, annatte niiden kasvaa siinä ja sitten kiillotatte sädekehää mukamas hyvinä vanhempina.
        Se mua siinä jutussa ihmetettää.

        On ihan selvääkin selvempää miksi yksinhuoltajuutta ei pidetä toivottavana ja miksi eroaminen ei ole mikään kunnia-asia. On ihan selvää, ettei se teidän pisteitä kasvata. Mutta miksi se ei sitten olekaan...

        kun mä luen sun tekstiä mulle tulee vaan sellainen tunne ettei oo ihme että vielä käytetään väkivaltaa ja ettei ihmiset osaa olla ystävällisä.

        tekstisi perusteella vaikutat kylmältä ihmiseltä jolla on vajaat empaattiset toiminnot käytössä.

        itsesyytöksiä ihminen suoltaa läpi koko elämän ja johtaa vain katkeruuteen, toisten syyllistämiseen, pelokkuuteen ja itsesääliin.

        jos on nöyrä elämään ja osaa antaa itselleen anteeksi ettei ole täydellinen, ja osallistuu elämään niin ihminen tietää että elämä vie ja asioita ei osata ennustaa, sikäli joihinkin asioihin kykenee vaikuttaa ja johinkin ei kykene. Toimintakyky on myös vaihteleva riippuen elämäntilanteesta ja kuinka pystyy tasapainottaa itsestään voimia ja toisilta kannattavaa ja kasvattavaa tukea saamista.

        anteeksi anto on voimakas lääke, jota toivoisin sinun ottavan.


      • Yksinäinenhuoltaja
        Ap. kirjoitti:

        Huoh, mitä sinä ajattelisit naisesta, joka jättää perheensä tuosta vain, myy itseään voidakseen ostaa huumeita, joka on pahoinpidellyt lapsensa useita kertoja, ja pahasti, joka aiemmin väijyi ja seuraili ja tuotti vaaraa entiselle perheelleen? Ja paljon paljon muuta... Sen lisäksi minä isänä hoidin ja kasvatin lapsen syntymästä asti, äitiä se ei kiinnostanut ollenkaan. Olihan se varmaan kylmästi sanottu äidistä, mutta kun totuus on se.

        Nyt olikin kysymyksessä kuitenkin yh-isät yleisellä tasolla.

        Ap sanoisin, että uskon, että näin voi olla. Tuollaisessa tilanteessa kuvioon tulevaa uutta naisystävääsi voi pelottaa, että joutuu johonkin kummalliseen kuvioon jossa ex vaimos ahdistelee häntä.

        Mutta kyllä tähän maailmaan mahtuu monta tarinaa.
        Itse ole Yh ja en oiken jaksa etsiä miestä koska en vain jaksa jos siinä tulee joku mustasukkaisuus kuvio, että hän ei hyväksykkään lastani ja on lapselle annetsuta huomiosta mustasukkainen.

        Uusioperheessä on riskinä se, että riidan sattuessa tulee tilanne jossa lapset liittoutuvat oman vanhemman taakse ja pariskunnan riidasta tuleekin koko uusioperheen riita( tiedän tapauksia).

        Äkkiseltään tuntusi ihanteelliselta kumppanilta toinen yh, mutta mitään takeita ei silti onnistumiselle ole jos ei ymmäretä kuinka tärkeää on tasapuolisuus.
        Lapset ovat tietenkin tärkeintä vanhemmalle, mutta suhde ei onnistu jos toiselle teroitetaan asiaa. Kuka nyt haluaa jakaa uusioperheen vaivat jos ei kuitenkaan itse ja oma lapsi oel toiselle tärkeä. Samoin tulisi se suhde toisen lapseen/ lapsiin olla sellainen, että saa heihin kiintyä.


      • ei-yhdyntäkeskeinenM
        Aina ne vanhemmat kirjoitti:

        En tiedä mitä ajattelisin siitä naisesta, en varmaan mitään kovin hyvää, mutta enpä tiedä mitä ajattelisin siitä miehestä, joka sille ilman kortsua lapsen alulle pani ja joka sen naisen lapsensa äidiksi valitsi.

        Varmaan hoidit ja hoidat sen lapsen, mutta miksi se äiti sai sitten kaikella menneisyydelläänkin pahoinpidellä sitä lasta ja miksi sinä nussit sen naisen kanssa? Sinä sen pippelin sinne pimppiin kuitenkin laitoit. Sinä sitä naista halusit oli se nyt mikä vaan ja kylmä totuus on se, että se laittaa myös sinut kyseenalaiseen valoon.
        Onneksi ei ole teidän elämässänne enää.

        Ja kyllä, mietin sitä samaa niistä naisista, jotka inisevät miehestään, mutta antavat lapsensa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jotka syyttävät miestään narsismista ja ties mistä ja kuitenkin itse passaavat, paapovat, palvelevat, nalkuttavat, haastavat riitaa... ja jäävät. He myös panevat niiden miesten kanssa. Jopa tietäen että nämä pettää. He ihan itse naimalla naivat lapsia näille tyypeille ja sitten syyttävät niitä.
        Vaikka ei siinä nyt sokeaa kummempi tartte olla että näkee. Luulisi että lasten takia sitten viimeistään lähtee... Tai luulisi että tajuaa olla omien himojensa ja halujensa sen verran kurissa, ettei tee ketään toista siihen kärsimään. Mutta ei. Lapsia lykätään ties mille kurahousulle.

        Ja ihan sama, liottakaa tavaraanne ihan missä vaan, jos aikuinen tarvitsee huonoja suhteita ja nöyryytystä kasvaakseen, ei se haittaa. Muistakaa vaan käydä sukupuolitautitesteissä säännöllisesti omaksikin parhaaksenne...
        Ja jokainen sitten ottaa turpaan niin paljon kun tarvitsee kasvaakseen. Se vaan on niin ja ymmärrän sitä kovasta puheesta huolimatta paremmin kuin uskotte. Mutta ymmärrän myös vastuun.
        Miksi te teette lapsia siihen, annatte niiden kasvaa siinä ja sitten kiillotatte sädekehää mukamas hyvinä vanhempina.
        Se mua siinä jutussa ihmetettää.

        On ihan selvääkin selvempää miksi yksinhuoltajuutta ei pidetä toivottavana ja miksi eroaminen ei ole mikään kunnia-asia. On ihan selvää, ettei se teidän pisteitä kasvata. Mutta miksi se ei sitten olekaan...

        "Sinä sen pippelin sinne pimppiin kuitenkin laitoit."

        BLÄÄH!

        Kas kun monet naiset painostavat siihen malliin, että jos ei se pippelin sinne pimppiin mene niin nainen laittaa suhteen poikki.

        Sitä voi kysyä, miksi naisten seksikäsitys on noin järkyttävän yhdyntäkeskeinen!

        Tuon takia haluan suosia bi-naisia (kun vaan löytäis sellaisen omakseen), että bi-naisen on toisen naisen kanssa touhutessaan ollut pakko oppia, että seksiä voi tokia harrastaa muullakin tavalla kuin "pippelin sinne pimppiin". Ja jos bi-nainen on tämän joutunut oppimaan toisen naisen kanssa niin sopii toivoa, että tajuaisi ihan samojen muiden ideoiden toimivan miehenkin kanssa.

        Joten jos jostain löytyy nainen, joka

        1) haluaa sitoutua

        2) haluaa paljon hellyyttä ja läheisyyttä

        3) haluaa paljon seksiä, mutta hyvin vähön tai ei ollenkaan yhdyntää, sopisi minulle hienosti.

        mikanhki ät yahoo piste com


      • SAUNATAKKI
        Aina ne vanhemmat kirjoitti:

        En tiedä mitä ajattelisin siitä naisesta, en varmaan mitään kovin hyvää, mutta enpä tiedä mitä ajattelisin siitä miehestä, joka sille ilman kortsua lapsen alulle pani ja joka sen naisen lapsensa äidiksi valitsi.

        Varmaan hoidit ja hoidat sen lapsen, mutta miksi se äiti sai sitten kaikella menneisyydelläänkin pahoinpidellä sitä lasta ja miksi sinä nussit sen naisen kanssa? Sinä sen pippelin sinne pimppiin kuitenkin laitoit. Sinä sitä naista halusit oli se nyt mikä vaan ja kylmä totuus on se, että se laittaa myös sinut kyseenalaiseen valoon.
        Onneksi ei ole teidän elämässänne enää.

        Ja kyllä, mietin sitä samaa niistä naisista, jotka inisevät miehestään, mutta antavat lapsensa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jotka syyttävät miestään narsismista ja ties mistä ja kuitenkin itse passaavat, paapovat, palvelevat, nalkuttavat, haastavat riitaa... ja jäävät. He myös panevat niiden miesten kanssa. Jopa tietäen että nämä pettää. He ihan itse naimalla naivat lapsia näille tyypeille ja sitten syyttävät niitä.
        Vaikka ei siinä nyt sokeaa kummempi tartte olla että näkee. Luulisi että lasten takia sitten viimeistään lähtee... Tai luulisi että tajuaa olla omien himojensa ja halujensa sen verran kurissa, ettei tee ketään toista siihen kärsimään. Mutta ei. Lapsia lykätään ties mille kurahousulle.

        Ja ihan sama, liottakaa tavaraanne ihan missä vaan, jos aikuinen tarvitsee huonoja suhteita ja nöyryytystä kasvaakseen, ei se haittaa. Muistakaa vaan käydä sukupuolitautitesteissä säännöllisesti omaksikin parhaaksenne...
        Ja jokainen sitten ottaa turpaan niin paljon kun tarvitsee kasvaakseen. Se vaan on niin ja ymmärrän sitä kovasta puheesta huolimatta paremmin kuin uskotte. Mutta ymmärrän myös vastuun.
        Miksi te teette lapsia siihen, annatte niiden kasvaa siinä ja sitten kiillotatte sädekehää mukamas hyvinä vanhempina.
        Se mua siinä jutussa ihmetettää.

        On ihan selvääkin selvempää miksi yksinhuoltajuutta ei pidetä toivottavana ja miksi eroaminen ei ole mikään kunnia-asia. On ihan selvää, ettei se teidän pisteitä kasvata. Mutta miksi se ei sitten olekaan...

        Aika kovaa sanoisinko hieman outoa tekstiä "Aina ne vanhemmilta". Oikeastaan mietin tuota sinun yleistämistäsi. Oli sitten huumeita, alkoholia, pahoinpitelyä ym, harvemmin ne on keskeisessä roolissa, kun aletaan "tekemään" lapsia.. Tässä tapauksessa voisin kuvitella, että yh-isä ei ole harrastanut huumeita (vaikka nainen on), käsittääkseni niihin jää niin koukkuun, että tuskin olisi pystynyt hänkään huolehtimaan lapsesta, joten aika härskiltä vaikuttaa tuo sinun "pippeli-pimppi -vertaus". Varmasti suomalaisista 95% lähtee lapsentekoon aidosti, mutta mitä kenenkin elämässä sitten tapahtuu, että "pääsee" yh:si onkin jo eri asia, ei sitä kukaan parisuhteessa halua eikä siihen tähtää, elämässä ei kaikki vaan mene putkeen eikä suunnitellusti. Ei kannata morkata yh:a, oli ne sitten miehiä tai naisia.


      • exästään kärsiny

        Semmonen suhde joka on jo ohi, mutta toinen osapuoli (se "ex") ei sitä tajua viel vuosienkaan jälkeen, silloin se ex on riesa. Mä niin tiedän sen. Että tarvitaan poliisia pitämään se erossa toisen uudesta parisuhteesta häiriköimästä, käyttämästä lapsia kiristyskeinona jne. Ei kenenkään tarvitse suhteessan sietää toisen exää, eikä omaakaan jos ei se osaa käyttäytyä. Jos osaa, silloin on ok että on jonkinlaiset välit jos lasten asioita pitää hoitaa. Tai pitää sukujuhlissa kohdata jne. Sillon usein vaan tuppaa mustasukkasuuskohtaukset joltain puolelta pilaamaan nekin. Eli entiset suhteet pitää käsitellä pois ennen seuraavaa. Jos ei se toinen ole, sillon pitää tukea uutta puolisoaan jaksamaan taistelussa exää vastaan. Tai jos ei kertakaikkiaan kykene toista kohtaamaan niin pysyy erossa ja yritetään yhdessä sopia joku kompromissi ettei aina toinen jää sivuun lasten juhlista jne. Kamalintahan on kun lapset siinä kärsii. Sitä ne ripustautuneet exät ei ymmärrä.


    • 13+4

      Minä ajattelisin, että hän on silti lapsesi äiti, ja sellaisena aina tärkeä. Se äiti tarvitsee selkeästi apua, ja lapsi hoivaa muulta kuin äidiltään, mutta että heitä ei silti pidä eristää toisistaan.

      • Yh ja mies

        Täällä on joku muu nähtävästi leikkinyt minua, no joo samapa se.

        Olen itse aloittajana kirjoittanut vain tuon aloitusviestin. Ihan hyviä vastauksia on tullut :)


      • canelita
        Yh ja mies kirjoitti:

        Täällä on joku muu nähtävästi leikkinyt minua, no joo samapa se.

        Olen itse aloittajana kirjoittanut vain tuon aloitusviestin. Ihan hyviä vastauksia on tullut :)

        Miksi yh-isille ei kelpaa yh-äiskä? Olisi kiva saada siihen hyvä ja naseva vastaus. Toisen pitäisi hyväksyä yh-iskän lapset ykkösenä, mutta sitten toisin perin se ei iske alkuunkaan. Näkyy vain perävalot.


      • mother earth

        Hyvä 13 4..

        Jos lasten äiti on nisti,tai meidän tapauksessa ns.rapajuoppo ja pilleristi,jonka elämä ei vuosien saatossa ole asettunut,vaan pahentunut entisestään,eivätkä oikeuden määräämät valvotut tapaamiset ole tuontaivaallista kiinnostaneet,niin pakkohan lapset on erossa äidistään pitää.


      • nimimerkki

        Nyt kyllä elät jossain vaaleanpunaisessa kuvitusmaailmassa. Hankalaa onkin että sosiaalityöntekijät joiden kuuluu myös toimia tilanteissa joissa lapseen kohdistuu väkivaltaa päihteitten käyttöä ja rikollista elämäntyyliä, niin he seisovat kädettöminä.

        Olisi ihanaa jos kaikki päihde/väkivaltaiset aikuiset ymmärtäisivär ja ottaisivat opikseen eivätkä enää sortaisi perhettään tai lapsiaan.

        Mutta todellisuus on kyllä karu ja kova näille lapsille, he joutuvat monesti väkivallan ja päihteitten armoille. Vaikka laissa onkin pykäle joka sanoo että päihdehoitoon voi tuomita henkilöä väkisin, sellaista hoitopaikkaa ei ole edes olemassa koko Suomen maassa, missä sen voisi toteuttaa.

        Toki voin olla samaa mieltä siinä että isän kannattaa valita tunne neutraalia kuvauksia lasten toisesta vanhemmasta, jottei sorru mustamaalaamaan ja pahan puhuun lasten kuulevin korviin.


      • Jäneskoira
        canelita kirjoitti:

        Miksi yh-isille ei kelpaa yh-äiskä? Olisi kiva saada siihen hyvä ja naseva vastaus. Toisen pitäisi hyväksyä yh-iskän lapset ykkösenä, mutta sitten toisin perin se ei iske alkuunkaan. Näkyy vain perävalot.

        Olen YH-iskä ja kyllä minulle YH-äiti kelpaisi kumppaniksi. Kai se suhteen muodostamisen ongelma tulee siitä, että ensin täytyisi toimia kahden aikuisen henkilökemiat ja sitten vielä lasten kemiat uuden vanhemman hänen lasten kanssa. Se on tietysti paljon kiinni vanhemmista, miten sen saa omille lapsilleen "myytyä" ja miten huomioi uuden kumppanin lapset. Vaikeita asioitahan nämä on, mutta itse uskon, että sellaisen perhekuvion saisi toimimaan ja toivoisin sitä itselleni ja omille lapsilleni.
        Toisaalta minulla ei ole kokemusta muuta, kuin avioliitosta ja eron jälkeisestä elämästä, missä lapset on mukana, eli siinä mielessä nämä ovat vain hypoteeseja.


    • :: :: ::

      Ettäkö on tapahtunut kaappaus ??

      • Huomio

        Ei ole rekisteröityä tunnusta eli kuka vaan voi esiintyä aloittajana.


      • yks vaaaaan
        Huomio kirjoitti:

        Ei ole rekisteröityä tunnusta eli kuka vaan voi esiintyä aloittajana.

        minunkin aloituksessa on joskus joku pelle leikkinyt minua ja kirjoitellut vaikka mitä sontaa. Eli ihan mahdollista


    • lapseton yes!

      Lapsettomana naisena minulle ei kelpaisi yksinhuoltaja-isä. Kerran viestittelin semmoisen kanssa, mutta kun selvisi että hän oli tuomassa lastaan jopa ensitreffeille, päätin ettei yh sovi minulle. Haluan parisuhteen, jossa on mahdollista viettää myös kahdenkeskeistä aikaa, muulloinkin kuin lapsen mentyä nukkumaan.

    • Näin

      Itse yh äitinä yh isä ei olisi mikään ongelma mulle..

    • tsimpum

      Ihan jo pelkkä yhteishuoltajuus riittää karkottamaan minut apajilta.

      Onneksi löysin sen miehen, jolla ei ole lapsia, eikä niitä haluakaan.

      • Nallikari

        "Eikä niitä haluakkaan" vielä. Uskotko tota itsekkään?
        On helppo sanoa suhteen alussa, ettei halua lapsia koskaan, varsinkin jos toinen on jo niin sanonut tai sitten muuten haistaa tilanteen. Kyllä se tulee jossain vaiheessa teidänkin suhteen kaatamaan ja mies sitten valitsee itselleen nuoremman, kun aikaahan miehellä on niin kauan kun nalli palaa ;-) Hahaa!!!!


    • Riippuu varmaan paljon lasten iästä.
      Itsellä kun nuo on jo teini-iässä niin ei tuo ole ongelma ollut. Ainahan näissä on se yhteisen ajan järjestäminen. Itsellä on onneksi se hyvä tilanne että jäi asialliset suhteet lasten äitiin. Lasten hoito on yleensä joustavasti sitä kautta järjestynyt.

      Monia saattaa pelottaa myös tuo lause "lapset ovat aina etusijalla". Itse olen aina vähän vierastanut tätä siinä mielessä että en minä ole koskaan asettanut niitä vastakkain tai edes samalle viivalle. Kyllä minä ensin tutustun siihen naiseen ja toivon että hänkin alussa keskittyy minuun. Sen jälkeen jos tuntuu että homma ottaa tuulta niin hivutetaan lapset siihen mukaan myöhemmin.

      • jepulis

        Totta tämäkin. Itse olen ajatellut että naisen lapset "kuuluu kauppaan" eli ne on osa häntä. Hänen elämää. Ei siinä tarvita mitään viivoja tai järjestyksiä, Suhde naisen kanssa, jolla on lapsia, jotka tarvitsee huomioida aina heidän tarpeiden mukaan, eli "etusijalla" Ei sen kummempaa.

        Toisinpäin, mies YH. MIksei olis sama tilanne?


    • fifty yhteishuolto.

      Kyllähän se on tosi asia että naisen on vaikeampi hyväksyä toisten lapsia ja jos on etenkin pieniä lapsia.
      Aikoinaan nuorempana lapsettomana miehenä sen pari kertaa seurusteltuani yh:n kanssa joista jäi vähän ikävä maku suuhun ja syitähän on vatvottu ihan yleensäkin miksi yh äipät ei kelpaa...
      Olen varmaan vähän vanhempi kuin ap mutta pieniä lapsia ja yhteishuoltajuus ja joka toinen viikko luonani.
      Netistä saan yhteyden ottoja naisilta ja kerrottuani tilanteeni ja saan siitä ihan mielenkiintoisen keskustelun mutta sen vakavampaa suhdetta sieltä ei saa kun toisella on jo vähintään teini-ikäisiä lapsia.
      Se on ymmärrettävää kyllä että kukaan ei lähde alkuviestittelyjen jälkeen tämmöiseen soppaan kun vaihtoehtojakin on....se on sitten eri asia live maailmassa....
      Se on sitten eri asia jos nainen on vastaavassa tilanteessa tai nuorempi mutta niinkuin on tullut tuossa aikaisemmin tuosta ajan käytöstä puhetta yms.
      Jos tällä yh äipällä on vähänkään tasoa niin kysyntää rittää kuitenkin on että mitään jämä paloja en huoli minäkään mitkä ei muillekkaan kelpaa...se on tätä nettimaaiman raakuutta ja kovuutta.
      Yhden illan hoitoja kyllä saan ja ne riittää minulle.

    • 9898989898

      Valitettavasti, en ole mikään lapsirakas ihminen, joten en voisi kuvitella,
      että miehellä olisi muksuja. Varsinkaan jos niitä olisi useampi.

    • angel_2010

      Itselläni lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, joten mikäli mahdollista, suosisin ehdottomasti miestä, jolla sama tilanne. Missään tapauksessa en lähtisi enää äitipuoleksi tässä vaiheessa, jos toisella olisi kovin pieniä lapsia tai enemmän kuin yksi lapsi vielä kotona

    • Äsh, pistetäänpä viesti uusiks, ku tuli edellises pöhkö kirjoitusvirhe :D

      Ei miehen lapset olisi este tutustumiselle. En siis koe pelottavana tai luotaantyöntävänä.

      Ainoastaan silloin miettisin miksi on tullut ero, jos vauva olisi vasta muutaman kuukauden ikäinen. Ihmettelisin miksi on edes tehty lapsi jos parisuhde ei ole ollut toimiva. Toki joissakin tapauksissa puoliso on voinut kuolla.

      Mies saisi omassa tahdissaan kertoa miksi ero on tullut. En siis rupeaisi pommittelemaan kysymyksillä.

      Voihan lapsetonkin mies olla hyvin kiireinen töiden ja harrastusten vuoksi. Ei sen miehen tarvitse olla mussa kii 24/7. Eli jos mies tuntuisi oikealta, niin yksinhuoltajuus ei ongelma.

      • elämä vie

        Mikä siinä on että just vauvakäisenä ei saa erota?

        Voin kyllä vakuuttaa sinulle että uudet vanhemmat jotka eroavat hiljan lapsen syntymän jälkeen kyllä ovat eron tarpeessa. Sitä ei lähde hevillä purkaamaan minkäänmoista suhdetta justiinsa siinä vaiheessa, päinvastoin:

        tavallisempaa on että vanhemmat ovat epäonnellisia syystä tai toisesta suhteessa mutta yrittävät hampain suin ja itsensä vääntämällä leikkiä ''onnellista perhettä''.

        Vieläkin, jos suhdetta ei ehkä päässyt kehittämään ja tulikin raskaus ennenkun sai selville haluaako jakaa elämää just sen ihmisen kanssa, niin voihan kuitenkin aikuinen ihminen haluta lapsen, vaikkei tiedä siitä aikuussuhteesta ja sen vakaudesta tarpeeksi.

        joskus asiat tapahtuu, ja jos semikä tapahtuu kuitenkin on toivottu, kaiken ei tarvitse loksahtaa.


      • elämä vie kirjoitti:

        Mikä siinä on että just vauvakäisenä ei saa erota?

        Voin kyllä vakuuttaa sinulle että uudet vanhemmat jotka eroavat hiljan lapsen syntymän jälkeen kyllä ovat eron tarpeessa. Sitä ei lähde hevillä purkaamaan minkäänmoista suhdetta justiinsa siinä vaiheessa, päinvastoin:

        tavallisempaa on että vanhemmat ovat epäonnellisia syystä tai toisesta suhteessa mutta yrittävät hampain suin ja itsensä vääntämällä leikkiä ''onnellista perhettä''.

        Vieläkin, jos suhdetta ei ehkä päässyt kehittämään ja tulikin raskaus ennenkun sai selville haluaako jakaa elämää just sen ihmisen kanssa, niin voihan kuitenkin aikuinen ihminen haluta lapsen, vaikkei tiedä siitä aikuussuhteesta ja sen vakaudesta tarpeeksi.

        joskus asiat tapahtuu, ja jos semikä tapahtuu kuitenkin on toivottu, kaiken ei tarvitse loksahtaa.

        Ööö, en sanonut, ettei saisi erota…. Kirjoitin, että MIETTISIN silloin miksi ero tullut. Kyllä sellainen tilanne hiukan enemmän herättää ajatuksia kuin se, että lapsi/lapset olisivat vanhempia. Tarkoitan nyt ihan tavallista asioiden mielessä pyörittelyä, en sen ihmeempää! Aloituksessa kysyttiin olisiko yksinhuoltajaisä kelpaavaa deittailuseuraa. Yksinhuoltajahan ei ole kakkavaippoja lähtenyt karkuun, mikä on vain hyvä asia...


    • 3 lapsen yh-isukki

      Toivottavasti kelpaa, kun itsellä on samanlainen tilanne. Onneksi lapset ovat jo kaikki teinejä ja pärjäävät jonkin aikaa keskenäänkin elikä aikaa parisuhteelle on enempi kun ihan pienten lasten kanssa.

      Uskon kyllä siihen että ku saan oman arjen niin viihtyisäksi, että nautin siitä itsekin, niin joku haluaa tulla jakamaan sitä kanssani. Luotan siihen, että useat haluaa onnellisen ja mukavan elämän ja hakeutuu sinne missä semmosta on tarjolla.

      Voisiko olla niin, että toi miten itse koet naisten ajattelevan yksinhuoltajuudestasi, peilaantuu susta itsestä ? Meinaan vaan jos he kuitenkin alussa ovat kiinnostuneet ?

    • Nevanlinna..

      Kelpaa jollekin, jolla on yksi paha vika, niinkuin sinussa. Eli melko rumalle, lihavahkolle, vanhemmalle kuin sinä, köyhälle, työttömälle.

      Ihminen haluaa vähintään omaa tasoa olevan kumppanin, jotkut jopa paremman. Itselläni on paljon nuorempi, kuvankaunis. On vaan vit*n köyhä. Mulla siis yksi iso miinus: ikä ja hänellä:talous.

      Deittailu on nollasummapeliä. Miinukset eri puolilla yhtälöä kumoavat toisensa, plussien osalta ei ole niin tarkkaa.

      • Onpa miehet tyhmiä

        Talouden voi korjata, sinun ikääsi ei koskaan. Suhteenne on kohta ohi.


      • pisteytystä kaikki
        Onpa miehet tyhmiä kirjoitti:

        Talouden voi korjata, sinun ikääsi ei koskaan. Suhteenne on kohta ohi.

        Eipä nämä taloutensa kunnolla sössineet sitä pysty korjaamaan, pahenee vaan, kaikki johtuu tyhmyydestä, ikääkin tulee lisää, eikä nuoruus ole enään plussaa.


      • hehhheehh
        Onpa miehet tyhmiä kirjoitti:

        Talouden voi korjata, sinun ikääsi ei koskaan. Suhteenne on kohta ohi.

        ikää tulee lisää molemmille, se on vaan minulle eduksi. Naiset rupsahtaa niin äkkiä..


    • kumppania etsimässä

      Kyllä itselleni "kelpaisi" myös yh isä...mikäli muuten synkkaisi!

      Itse olen lähes yksin lasten kanssa (ovat jo isompia) ja tottunut siihen että elämä pyörii seuraavat vuodet lasten ympärillä... miksi siinä ei sitten menisi "samalla" muutama ylimääräinenkin lapsi?
      Ja jos tähän arkeen saisi kumppanin joka ehkä joskus helpottaisi omaakin "vastuuta".

      Kyllähän sitä yhteistä aikaa voisi järjestää lastenhoitajan, isovanhempien tmv avulla...järjestelykysymys!

      Kahden yh.n suhteessa (ilman exiä ja säännöllisiä lapsivapaita) on varmaan hankaluutensa mutta ei se mahdotonta olisi!

      Itselleni ainakin moni muu asia kumppanin valinnassa painaa enemmän ...tietysti tutustuminen on ehkä hitaampaa ja haasteellisempaa kun ei vapaasti pysty tapailemaan...

    • nainen92

      Kyllä voisin seurustella yksinhuoltajaisän kanssa, jos muuten synkkaisi. Lapset eivät ole mulle mikään ongelma.

    • <3 <3 <3

      Ei kelpaisi minulle. En halua tutustua mieheen tämän lapsen/lasten ehdoilla. Jo pelkkä treffailun aloittaminen, jos lapsi kulkee mukana, on minulle turnoff. Onneksi löysin miehen, jolla ei ole lapsia - ja joka ei niitä haluakaan.

    • kilti tyttö ;)

      kyllä kelpaisi :) itse olen yh-äiti.oletkos sie minkä ikänen?ja mis päin?vois vaihtaa ajatuksia.itse olen 25v yh-äiti

    • 123456

      Ratkaisu: Laita lapsesi adoptioon niin ei tarvitse moista suhteenestoriippakiveä kantaa mukana! Mieluummin niin kuin ettet saa pillua enää ikinä.

      • epätodellista..

        Jos joku oikeasti on niin sääittävä ja idiootti että laittas omat lapsensa adoptioon saadakseen munaa tai pillua, on oikeastaan ihan helvetin hyvä että tämä pallo tuhotaan ja ihminen ajaa itsensä tuhoon. Voi jumalauta...


    • Yby

      Kyllä, itse ottaisin mieluummin yh-isän. Tietää jo kuvioit ja lapsen merkityksen. Ymmärtää väsymystä ja halua kaivautua vapaa-aikana kainaloon, eikä lähteä baarin penkkejä kuluttamaan tms. Ja tuo lisäks, ei etsi enää yhden illan huvitusta vaan ihan oikeaa kumppanuutta.

      • Ehkä vika on sinussa

        Niinkö sinä päädyit yksinhuoltajaksi? Että sinkkuna ja lapsettomana ollessasi kaipasit vain yhden illan juttuja ja ravasit baareissa?
        Ei ole ihme, että kuvittelet sitten kaikkien lapsettomien olevan semmoisia.
        Eikä ole ihme, ettet löytänytkään kestävää suhdetta.

        Mutta sen verran vaan, että osa lapsettomista ja sinkuista etsii nimenomaan kestävää suhdetta ja oikeaa kumppanuutta ja siksi on lapsettomia, koska eivät lyki niitä lapsia maailmaan ennenkuin se löytyy.
        Myöhäistähän se nyt on sanoa, mutta olisi ehkä kannattanut toimia toisinpäin, ensin itse oivaltaa se muu kuin baarissa ravaaminen ja etsiä oikeaa kumppanuutta eikä pelkkää panoa. Saattas olla että ois nyt kaksinhuoltaja.
        Sori vaan, mutta hei, samalla mitalla ;)


      • toinen suunta nyt
        Ehkä vika on sinussa kirjoitti:

        Niinkö sinä päädyit yksinhuoltajaksi? Että sinkkuna ja lapsettomana ollessasi kaipasit vain yhden illan juttuja ja ravasit baareissa?
        Ei ole ihme, että kuvittelet sitten kaikkien lapsettomien olevan semmoisia.
        Eikä ole ihme, ettet löytänytkään kestävää suhdetta.

        Mutta sen verran vaan, että osa lapsettomista ja sinkuista etsii nimenomaan kestävää suhdetta ja oikeaa kumppanuutta ja siksi on lapsettomia, koska eivät lyki niitä lapsia maailmaan ennenkuin se löytyy.
        Myöhäistähän se nyt on sanoa, mutta olisi ehkä kannattanut toimia toisinpäin, ensin itse oivaltaa se muu kuin baarissa ravaaminen ja etsiä oikeaa kumppanuutta eikä pelkkää panoa. Saattas olla että ois nyt kaksinhuoltaja.
        Sori vaan, mutta hei, samalla mitalla ;)

        menneinä vuosina näillä palstoilla oikein tyrkytettiin uskottomuutta ja hurvittelua, nytkö on ääni kellossa muuttunut. Syytetään ja tuomitaan. Voi elämäni kevät.


    • 7+20

      Jos sivuuttaa ulkoiset "lisukkeet" kokonaan, ja kysyy, että miten saavutan aitoutta ja läheisyyttä parisuhteeseen, niin sanoisin, että silloin alkaa olemaan asian ytimessä sillä ne, jos jotakin, yleensä puuttuvat parisuhteesta. Eli jos aito ja toimiva parisuhde kiinnostaa, voin suositella tutustumaan Särkyneiden sydänten käsikirjaan, se käy niin esipesuun kuin jälkipyykkiinkin.

      • 7+20

        Korjaus edelliseen. Kirja on "Särkyneiden sydänten aktiivikirja", tuolla nimellä se löytyy googlesta.


    • jokuvaan

      Ei kelpaisi, jos lapset ovat pieniä. Lapset ovat ymmärrettävästi tuollaisen suhteen keskipiste, jolloin myös kumppanille syntyy helposti syvä tunneside lapsiin. Eron tullessa, "isäksi" tai "äidiksi" alkanut jää sitten täysin tyhjän päälle ja erot tällaisissa tilanteissa on varmaan aika yleisiä parisuhteen ylläpidon vaikeuden takia tai jos jompi kumpi ei lopulta oikeasti tiedäkään mitä haluaa.

    • mies4

      Hei suomi naiset on ronkeleita ja ovat itse päättäneet ruveta kaiken osaavaksi mieheksi vain munat puuttuu suomi naisilta sitä se tasa arvo on...

      • munaton nainen

        Mitä aloitukseen liittyvää halusit sanoa?


    • Nainen hki

      Ei ole luotaantyöntävää eikä pelottavaa. :) Minulla itselläni ei ole lapsia mutta jos tulevalla kumppanillani niitä on jo ennestään, ei se minua haittaa. Tekisin parhaani etten olisi se ilkeä äitipuoli vaan ystävä niille muksuille. Ihan yhtä herkkuja te miehet olette, on teillä lapsia tahi ei. hrr...... ;)

      • yh+2

        Kiva kuulla,että yh-isälle löytyis ottajia!

        Tuolla treffipuolella ilmoitus ollut jo toista vuotta,mutta kiinnostuneita ei vain ilmottaudu.
        Harva edes on vastannut,kun itse olen lähestynyt,olivat sitten yh-äitejä,tai täysin vapaita.
        Lapsettomat eivät vain oikein ymmärrä lapsiperheen arkea ja sitä ettei yhtäkkiä otetakaan äkkilähtöä etelän lämpöön,vaan vastuuta pitää kantaa myös oikeasti.

        En ole kovin ronkeli.
        Suuri ylipaino haittaisi,kun jonkun verran liikutaan ja jo mummoksi ehtinyt on pikkasen liian iäkäs meidän makuun.
        Mutta rento ja reilu,ennemmin hippi,kuin juppi mahtuisi kyllä mukaan,jos ei turhista nipota..

        Jos jollekin iski kiinnostus,niin ei tuolla treffipuolella kovin montaa 40vuotiasta yh-isää Helsingistä löydy.. ;)


      • hgkhgjghj
        yh+2 kirjoitti:

        Kiva kuulla,että yh-isälle löytyis ottajia!

        Tuolla treffipuolella ilmoitus ollut jo toista vuotta,mutta kiinnostuneita ei vain ilmottaudu.
        Harva edes on vastannut,kun itse olen lähestynyt,olivat sitten yh-äitejä,tai täysin vapaita.
        Lapsettomat eivät vain oikein ymmärrä lapsiperheen arkea ja sitä ettei yhtäkkiä otetakaan äkkilähtöä etelän lämpöön,vaan vastuuta pitää kantaa myös oikeasti.

        En ole kovin ronkeli.
        Suuri ylipaino haittaisi,kun jonkun verran liikutaan ja jo mummoksi ehtinyt on pikkasen liian iäkäs meidän makuun.
        Mutta rento ja reilu,ennemmin hippi,kuin juppi mahtuisi kyllä mukaan,jos ei turhista nipota..

        Jos jollekin iski kiinnostus,niin ei tuolla treffipuolella kovin montaa 40vuotiasta yh-isää Helsingistä löydy.. ;)

        Oletko varma, että syy ei ole jossakin muussa kuin yh- isyydessä?
        Minkä ikäistä etsit itse?


    • Lopettakaa hössötys

      Eiköhän se kumppanien välinen kemia ja yhteenkuuluvuus ratkaise sen ollaanko yhdessä vai ei. Ei se että toisella on lapsia ja toisella ei ole tai toinen ei niitä lapsia saa ole este suhteelle silloin kun rakastutaan ja halutaan olla yhdessä. Lopettakaa tällainen lapsellisten ja lapsettomien eriarvoisuus ja alkakaa etsiä kumppania jota rakastatte sellaisena kuin se on. Turha laskelmoida kuinka monta lasta toisella on, ei se lasten määrä ratkaise sitä miten suhde kestää kun ollaan yhdessä vaan se yhteinen sävel ja kemia. Turhanpäiväistä jaaritusta tällainen keskustelu. Treffailkaa ja etsikää sitä kemiaa ja yhteisiä juttuja, siitä se lähtee. Toisilla kumppanin löytämiseen menee aikaa, se on vain yritettävä tutustua vaikka kuinka moneen ennen kuin sen itselle sopivan löytyy. Kemiat ratkaisee, näin se vain on, lapsista voi aina löytää syyllisen siihen kun ei toiselle kelpaa..Jos rakastaa niin koko paketti kuuluu asiaan :)

    • tosiasia

      Yh-isä on paras saalis naiselle, jolla biologinen kello tikittää. Mies on lisääntymiskykyinen ja huolehtii jälkeläisistään :)

    • peilissä näkyy ?

      Miten kerrot yksinhuoltajuudestasi ja siihen johtaneista syistä, Tuomitsetko exäsi täysin kyvyttömäksi huolehtimaan lapsista ja olevan maailman itsekkäin ihminen ?
      Voin vinkata, että yksinhuoltaja ja yhteishuoltaja joka ei mollaa exäänsä, ja tuntee jopa empatiaa, on paljon kiinnostavampi... kukapa haluaisi olla kenties se seuraava exä tuolle toiselle ?

    • jone2

      Itse olen jo vähän vanhempi, mutta vastuullinen kahden pienen pojan yhteishuoltaja. Pojat ovat luonani vuoroviikoin Olen viritellyt muutamia suhteita naisiin joilla itselläänkin on lapsia. Aluksi se on toiminut ihan hyvin, mutta tapaamani naiset ovat omista pienistä lapsistaan huolimatta liiankin sitoutuneita omiin harrastuksiinsa. Harrastan itsekin aktiivisesti liikuntaa, mutta vain silloin, kun pojat ovat äidillään. Tapaamani naiset ovat jättäneet omat lapsensa videoiden ja tietokonepelien hoitoon. Tällä en tietenkään yleistä naisia, koska uskon itse löytäväni vielä sellaisen naisen, joka löytää omien ja minun lasten sekä meidän kaikkien kannalta tasapainoisen ja hyvän tulevaisuuden. Kyllä kaikki suhteet voivat toimia, kun löytää oikean kumppanin.

      • samanlainen

        laitappa yhteystietos :)


      • jone2
        samanlainen kirjoitti:

        laitappa yhteystietos :)

        Löydät minut sähköpostitse [email protected]


      • jone2
        samanlainen kirjoitti:

        laitappa yhteystietos :)

        Laitoin sähköpostin näköjään kaikille, mitenköhän sen saa pois?


    • mies47v1

      Ei kelpaa, 10 vuotta on yritetty ja ei kelpaa, jos sitten kun lapsi on muuttanut kotoa pois alkais taas kelpaamaan.

    • lapseton mies

      Näin lapsettomana miehenä olen sitä mieltä, että tuskin voisin koskaan alkaa vakavampaan suhteeseen yh-äidin kanssa. En vain usko, että meillä voisi millään olla niin paljon yhteistä, että suhde kaiken kaikkiaan kannattaisi. Ystäväksi, juttukaveriksi, kahvitteluseuraksi, lenkkiseuraksi jne. toki yh-äiti kävisi.

      Mielestäni en ole pinnallinen. Hyvä ja toimiva ystävyyssuhde on parempi kuin toimimaton parisuhde.

      • ihmettelevä

        Totta että hyvä ystävyys parempi kuin huono suhde,

        Mutta mikä siinä on, että miksi ne toisen lapset olisi/on huonompia vrt. tilanne että löydät lapsettoman jonka kanssa teette lapsia.

        Jos siis verrataan tilannetta että molemmissa suhde toimii, aikuisten välinen suhde.

        Itse ainakin kun seurustelin naisen kanssa jolla oli lapsia jo, huomasin ettei sillä ollut mitään väliä. Hyvin pian ne tytöt oli etusijalla kaikessa itsellenikin. En alkanut heille isäksi, en vienyt isää heiltä, mutta kaikessa tuli automaationa että tyttöjen etu oli edella. Tottakai äitinsä oli se "suurempi" vastuullinen, mutta otin osaa tunkeilematta. Huomasin huolehtivani tytöistä ihan kyselemättä. Ja kun erottiin, (syy ei YH, ihan muut syyt) kiintymystä oli jo hiukan liikaakin kasvanut. En eronnut yhdestä, jouduin eroon kolmesta..

        MItä sillä on väliä kenen lapsia, ne on lapsia ja ne tarvitsee vastuullisia aikuisia.


      • yh - äiti
        ihmettelevä kirjoitti:

        Totta että hyvä ystävyys parempi kuin huono suhde,

        Mutta mikä siinä on, että miksi ne toisen lapset olisi/on huonompia vrt. tilanne että löydät lapsettoman jonka kanssa teette lapsia.

        Jos siis verrataan tilannetta että molemmissa suhde toimii, aikuisten välinen suhde.

        Itse ainakin kun seurustelin naisen kanssa jolla oli lapsia jo, huomasin ettei sillä ollut mitään väliä. Hyvin pian ne tytöt oli etusijalla kaikessa itsellenikin. En alkanut heille isäksi, en vienyt isää heiltä, mutta kaikessa tuli automaationa että tyttöjen etu oli edella. Tottakai äitinsä oli se "suurempi" vastuullinen, mutta otin osaa tunkeilematta. Huomasin huolehtivani tytöistä ihan kyselemättä. Ja kun erottiin, (syy ei YH, ihan muut syyt) kiintymystä oli jo hiukan liikaakin kasvanut. En eronnut yhdestä, jouduin eroon kolmesta..

        MItä sillä on väliä kenen lapsia, ne on lapsia ja ne tarvitsee vastuullisia aikuisia.

        Hienosti asiasta kerroit, harmi että tuli ero, ja ettei siinä ollut sitten jostain syystä mahdollista pitää lapsiin yhteyttä.

        Minun lapseni biologinen isä ei ole kovinkaan innostunut isyysrooliinsa, mutta ex:äni joista erosin nyt 3 vuotta sitten pitää yhteyttä lapseeni, skypellä ja vielä järjestetään että lapsi pääsee häntä tapaamaan.


      • lapseton mies
        ihmettelevä kirjoitti:

        Totta että hyvä ystävyys parempi kuin huono suhde,

        Mutta mikä siinä on, että miksi ne toisen lapset olisi/on huonompia vrt. tilanne että löydät lapsettoman jonka kanssa teette lapsia.

        Jos siis verrataan tilannetta että molemmissa suhde toimii, aikuisten välinen suhde.

        Itse ainakin kun seurustelin naisen kanssa jolla oli lapsia jo, huomasin ettei sillä ollut mitään väliä. Hyvin pian ne tytöt oli etusijalla kaikessa itsellenikin. En alkanut heille isäksi, en vienyt isää heiltä, mutta kaikessa tuli automaationa että tyttöjen etu oli edella. Tottakai äitinsä oli se "suurempi" vastuullinen, mutta otin osaa tunkeilematta. Huomasin huolehtivani tytöistä ihan kyselemättä. Ja kun erottiin, (syy ei YH, ihan muut syyt) kiintymystä oli jo hiukan liikaakin kasvanut. En eronnut yhdestä, jouduin eroon kolmesta..

        MItä sillä on väliä kenen lapsia, ne on lapsia ja ne tarvitsee vastuullisia aikuisia.

        "Mutta mikä siinä on, että miksi ne toisen lapset olisi/on huonompia vrt. tilanne että löydät lapsettoman jonka kanssa teette lapsia."

        Lastenhankinta ei omalta osaltani mene edes harkinta-asteelle vielä moneen, moneen vuoteen, mahdollista on sekin, etten lapsia halua välttämättä koskaan, vähintään yhtä todennäköistä, kuin se, että lapsia joskus haluan. Lisäksi en koe olevani ollenkaan valmis lapsiperhe-elämään vielä nykyisellään, kokemus lapsistakin on melkein pyöreä nolla. Siksi en voisi seurustella sellaisen kanssa, jolla lapsia on jo ennestään, koska se ei vain tule toimimaan, jos ihmisillä on kovin erilaiset intressit ja suunnitelmat tulevaisuuksien suhteen.

        Ystäviä taas voi helpommin olla, vaikka ei elämältä samoja asioita haluaisikaan.


    • Helka

      Moni nainen pelästyy eronnutta miestä,etsien heti syytä miksi. Jos olet yksinhuoltajana sinulla ei ole mitään pelättävää. Nainen ainakin minä kunnioitan yksinhultaja isää. Ole rohkealla mielellä löydät varmaan minunlaillani ajattelevan kumppanin .

    • totuus1

      Joo itsellänikin lapsia ja olen törmännyt samaan vaikka olenkin nainen.Miehiä kyllä saa mut ei sellaisia jotka olisivat tosimielellä matkas ja lapsia eivät tunnu hyväksyvän vaikka alkuun kertovatkin ymmärtävänsä et lapset kuuluu samaan pakettiin muutaman kk:den päästä valittaa et lapset sitoo liikaa ei päästä kahdestaan mihinkään.Vaikka totuus onkin et pääsemme yhdessäkin kulkemaan mut kun kapakat tuntuu kiinnostavan ja alkoholin kittaaminen enemmän kun normaali perhe elämä

    • 4-1

      Itse en koe miehen yksinhuoltajuutta mitenkään pelottavana tai luontaantyöntävänä. Toki tällainen asia vaikuttaa tutustumiseen/suhteeseen sillä tavalla, että koen, että lapsen etuja on aina ajateltava ensin, esimerkiksi suhteen pitäisi mielestäni olla ns."varmoilla vesillä" ennen kuin lapsen tapaan ensi kertaa yms. Olen itse kolmeakymmentä lähestyvä, lapseton, sinkkunainen, ja tottakai, miehen jolla on lapsia tapaaminen voisi olla jännittävää, mutta en missään nimessä jättäisi tutustumista väliin siksi, että miehellä on lapsi. Onhan tässä itsekin tullut koettua kaikenlaista elämässä, ja en odota, että mahdollisen kumppanin mennyt ja nykyinen elämä olisivat samanlaiset kuin itselläni. Jos mies on yksinhuoltaja, ja hoitaa vanhemmuutensa hyvin, niin sehän on vaan hieno piirre miehessä; hän on siis vastuullinen ihminen.

    • Juu näin se vaan on Olen se yh-isä joka ei löydä uutta rakkautta :) Olen kyllä aika tiiviisti sitoutunut tähän yh arkeen Mut aina kun on niin sanottu aikaa/uusi tuttavuus niin kaatuu kaikki siihen kun olen yh-isä uteliaisuutta kyllä löytyy miten olen yh isä kun on niin harvinaista Mut siihenpä se sitten jää Mut poika on 11v et tätä arkea vielä 7v Jospa sitten löytyy nainen jonka kanssa löydetään yhteinen elämän polku jota kulkea :) Koskaan ei ole myöhäistä Eikö se niin mee ;)

    • ninni

      oisko pohjoispohjanmaalla tai keskipohjanmaalla järkeviä, asiansa hoitavia yh isiä :) täällä nuori yh äiti. terveet elämäntavat ja lapset ykkösasia. toki suhdettakin pitää hoitaa ja pitää yllä! :)

    • Ihastuja

      Lapsettomilla naisilla on usein niin järkyttävä vauva-/lapsikuume että ne ottaa mielellään miehen ja lapsen samassa paketissa ja haluaa hoivata ja ihailla lasta kovasti. Mutta silloin pitää myös ihastua koko pakettiin, jos ihastuu vain isään niin voi muuttua ilkeäksi äitipuoleksi ja jos ihastuu vain lapseen niin suhde ei varmaan kestä kauhean kauaa.

    • _Erolapsi_

      Vanhempani ovat eronneet. Olen kokenut, mitä se tarkoittaa olla rintamien välissä. Se on tärkein syy, minkä takia en etsi yh-isää. Olen myös kokenut lapsena, miltä se tuntuu, kun pitää tottua vanhemman uuteen kumppaniin eikä oikein tiedä miten suhtautua siihen. Uskoisin kyllä, että yh-isä on enemmän sellainen, joka osaa kantaa vastuuta ja joka etsii kunnon suhdetta. Sen takia olen miettimässä, voisinko tehdä kompromissin ja olla ehkä kuitenkin kiinnostunut myös miehestä, jolla lapsia.

    • Kyllä mä ainakin tapailisin. mies, jolla on lapsia ei ainakaan ole itsekäs, vaan uskon että suurisydämminen. Mistähän niitä vaan löytäis.......

    • Yksityisyys..

      Älä kerro syitä, sanot vaan että rakkaus loppui, yhteinen päätös, jota et halunnut.:::!!

    • EI SUOMI NAISELLE !

      Tässä SYY miksi en edes halua ajatella Suomalaista Naista. SUOMALAINEN NAINEN on yleensäottaen LÄHINNÄ SYÖTTÖPORSASTA, ylilihava liian suurilla kuvitelmilla itsestään. Suomalainen nainen voisi ehkä KELPUUTTAA RICHARD GEREN kaltaisen miehen tai Tom Cruisen.
      SUOMALAINEN NAINEN on myöskin oikestaan ÄLLÖ ilmestys. Olen TREFFI palstalla jutellut näiden elämää suurempien naikkosten kanssa joilla on itsellään 2 lasta, mutta LAPSIA HOITAA pääsääntöisesti ENTINEN MIES, koska Naisella voi olla niin haastava työ.
      Tähän älyttömyyteen on liittynyt suomalaisen naisen ylisuuret kuvitelmat itsestään, joissa jokainen EX MIES ON NARSISTI, ja samalla heitolla haukkuessaan entisen miehensä NAISET ovat kertoneet että EIVÄT SYLJE LASIIN!
      Suomalainen nainen on ihan ÖKLÖ.
      RAHA kun ei kerro alussa TILIN SALDOA loppuu kiinnostus. Suomalainen NAINEN ON METSÄSTÄ TULLUT

      • veera1

        Ääliö


      • kysyn0
        veera1 kirjoitti:

        Ääliö

        MIksi hän on heti suoraan ääliö, jos olet eri mieltä? En minäkään ehkä ihan tuota mieltä ole, mutta pystyn kyllä ymmärtämään miksi joku tuota mieltä on, tai mistä mielipide kumpuaa.. Ilman että pitäisin ääliönä.


      • SAUNATAKKI

        Ihan oikein, suominainen pistää mielellään sinun laisesi vahingon kirtämään ulkomaiselle sisarelleen.. Kirjoituksestasi kyllä huomaa minkälainen moukka olet. Huhhuh, mikä peräkamarin poika, joka elelee äitinsä siivellä.


    • lauantaimakkara pimu

      Syy miksi yhä useampi ottaa naisensa aasiasta. Paikka missä käytästavat ovat vielä kunniassa, Tai ainakin siellä ymmärretään jotain mitä ei suomi lauantai makkara muijat ymmärrä.

      • KALLE KELLO

        Ne on varmaan juuri niitä peräkamari- lauantaimakkaramiehiä, jotka elelevät äitinsä helmoissa ja ainoa liikunta on sohvalta jäälääpille ja takaisin mainoskatkon aikaan. On nähty ihan omin silmin, ei ole miesparoissa kehumista. Hoitamattomat hampaa, maha roikkuu housunpännin päällä, hiukset leikkaamattomina ja likaisina. Ehkä nyt jokaisen uroksen kannattaisi ensin katsoa sinne peiliin.. No, on se hyvä että edes venkut tai taikut huolivat, pääsehään kaikenlaisien siivellä parempaan elämään.


    • noup

      En ottaisi miestä, jolla on lapsia. Oli yh tai ei.

    • yh-äipä

      Lyödäänkö hynttyyt samantien yhteen? Mulla 3-vuotias tytär. Ja kaipaisin isompaa perhettä :D

    • pirtelö

      Nimimerkki Lopettakaa hössötys, kirjoitit asiaa.

      Olen nuori nainen jolla vientiä riittää mutta ei siinä lapsi painanut vaakakuppia lainkaan miinukselle kun törmäsin pienen tytön isään, jonka kanssa kemiat kohtasivat aivan eri tavalla kuin kenenkään muun kanssa. Tärkeintä ovat yhteenkuuluvuus ja kemia, joita ei väkisin tekemällä saa millään tehtyä, vaan joidenkin kanssa niitä vaan on luonnostaan. Selittämätöntä mutta totta. Kun parisuhde toimii luontaisesti, lapsetkin tuntuvat paketissa pelkältä plussalta, eivät tosiaan miltään taakalta, vaikka säännölliset ruoka-ajat ym. lapsen tarpeet ovat tietysti sellaisia juttuja, joista on aina pidettävä kiinni. Sitä paitsi lapset kulkevat hyvin menoissa mukana eivätkä siten estä elämistä, varsinkin jos suhteessa on järjestetty myös kahdenkeskistä aikaa ja molemmille aikuisille myös ihan omaa aikaa. Hyvässä suhteessa parisuhde ja lapset ovat tasapainossa. Keskittyisin siis puolison valinnassa lapsista tai lapsettomuudesta riippumatta parisuhteen laatuun ja kemiaan - se on jotain, jonka takia elämä tuntuu elämältä :)

    • Uskoisin että kelpaa.

    • Nuoruus on taika

      Mielestäni yh-mies antaa positiivisen vaikutuksen. Hänhän pitää lapsestaan huolta, kun on saanut huoltajuuden.
      Jos olisin nuorenpi varmaankin ottaisin tällaisen miehen mielelläni kaverikseni

      • justiinsa juu

        Vai, että "kaveriksi".


      • ☆★★

        Voisin kokeilla suhdetta yh-äidin kanss ois kivaa olla kahden kaksoslapsen isä


      • ☆★★

        Ois upeeta seurustella 4 naisen 27-29 v k joista kahdella olisi lapsia


    • veera1

      Se taitaa olla naisesta kiinni. Itselle kelpaisi kovasti yh mies, sillä hän tietää silloin paremmin myös yh naisen elämän. Sinkut lapsettomat eivät aina ymmärrä, mitä se yh tarkoittaa.

    • näin se menee

      Itse olen mies joten osaan katsoa asiaa vain miehen näkökulmasta. En ikinä voisi kuvitella huolivani toisten jätteitä. Naimisissa olen ollut 25 vuotta ja eroa ei ole näköpiirissä. Jos niin ikävästi joskus kävisi, niin mieluummin olen vaikka yksin kuin että huolisin yksinhuoltajan.

    • kakerock65

      Ei naisille kelpaa edes eronnu mies,vaikka lapset asuu äidin luona.Naiset etsii lapsettomia,sellasia joilla ei ole elatusmaksuja.Suoraan sanottuna naiset etsii elättäjää itselleen ja omille lapsilleen,se on totuus.

    • aikuinen nainen

      Itselläni ei ole lapsia enkä koe yh-isiä mitenkään vastemielisinä päinvastoin. Omista lapsistaan huolehtivat miehet ovat yleensä vastuuntuntoisia ja huolehtivaisia. Kunhan kemiat vaan kohtaavat muut asiat tuppaavat järjestymään aina omalla tavallaan :)

      Niin ja teille suomalaisia naisia haukkuville...aina ei kannata yleistää....löytyy vielä niitä helmiäkin.....muttei sioille ;)

      • -"-

        Itse haluaisin miehen jolla lapsi/lapsia.itsekin siis yh äippä. Muuten olen elämäämme tyytyväinen mutta itseltä uupuu mies :D baareista ei löydy kuin s-seuraa jos sitä haluaa..no jospa sen oikean joskus löytäisi


    • yh isä

      Ite kans yh-isänä yhteen aikaan etsin vakavaa parisuhdetta. Mitä sain? Muutama panosuhde ja ne jotka olis halunnut "vakavasti" suhteeseen paljastui ongelmaihmisiksi asunnottomuuden, päihteiden ja rikollisten exiensä osalta. No thanks! Mielummin olen yksin kun huonossa parisuhteessa.

    • herttu

      No itse olen yh-isä. Lapsi asuu luonani. Olen silti seurustellut ja yh-äidin kanssa. Mutta se kariutui siihen, kun aina riita tilanteissa syy oli pojassani eikä hänen lapsessaan koskaan. Ja minun lapseni tapasi äitiänsä säännöllisesti, kun taas toisen osapuolen lapsi 2 kertaa vuodessa isäänsä. Ja sitä lasta ei saanut koskaan komentaa. Vaikka oli vasta 6 v niin isä aina antoi ohjeet lapselle kun kohtasivat sen 2 kertaa vuodessa. Aika outoa, ei edes äitinsä koskaan kometanut. Eli mikäli menee siihen että aina haetaan sytä toisen lapsesat ei voi suhdetta jatkaa. Harvoin yh-isät kelpaa kellekään, itseasiassahan asia menee niin että, miehet hyväksyy helpommin naisen lapset, mutta naisille miesten lapset on usein kuin punainen vaate härälle. Muilla samanlaista tuntemusta?
      Mikäli joku yh-äiti haluaa vaihtaa kuulumisia , nin viestiä [email protected]

    • joo!

      Kyllä kelpaa! Nää on näitä kliseita, mutta kun oikea osuu kohdalle, kelpaa varmasti! Itselläni ei olisi pienintäkään ongelmaa olla yksinhuoltajaisän kanssa, eikä itselläni ole lapsia.

    • pommiina

      Itse olen lapseton sinkkunainen. Itselleni tällä hetkellä olisi erittäin suuri kynnys ruveta suhteeseen miehen kanssa, jolla on jo jälkikasvua. Ihan puhtaasti siitä syystä, että minua ei lapsettomana kiinnosta huolehtia tai "kasvattaa" toisen naisen jälkeläisiä sitten pätkääkään. Tämä on kyllä aika ristiriitaista sen suhteen, jos minä itse olisin yh niin silloin ei kyllä olisi mitään ongelmaa treffailla myös yh-isiä.

      Tsemppiä aloittajalle, kyllä se sopiva sieltä vielä vastaan kävelee!

      • ziu00

        Eihän niitä toisen lapsia tarvitse 'kasvattaa' tai huolehtia. Tietty jos ei yhtään kiinnosta olla tekemisissäkään niin sitten, se on eri asia. En minä ainakaan ottaisi sen kummempaa kasvatusvastuuta toisen lapsista, olisin enemmän sellainen kaverityyppi - eiköhän lapsella yleensä jo ole äiti ja isä, jotka kasvattavat. Ja ne tutut, keillä on uusi kumppani niin kyllä sen lapsettoman kumppanin osa on helppo kun saa vaan kaveerata muksujen kanssa :) Jos ei siis ole sen suurempia ongelmia, meidän piireissä ei nyt hyväonnisesti satu olemaan.

        Sama itsellä, kun "etsin" miestä niin ensimmäisenä kyllä toitotan, että EN ole etsimässä lapselleni toista isää enkä lapsenpiikaa enkä vaadi että lapsen kasvattamiseen osallistutaan. Sen hoidamme minä sekä lapsen isä. En itsekään ole sillä tavalla lapsirakas, että jaksaisin kenenkään lapsia leikittää (leikki-ikäiset), mutta läsnä toki olen ja vanhemmat lapsethan ovat jo kivaa seuraa jutteluun yms. ilman että heitä sen kummemin pitää "kasvattaa". Ymmärrän kyllä, että kuvio menee ihan päälaelleen jos sattuu olemaan reilusti kapinoiva teini joka ei sinusta pidä tms. Sellaisia mietitään sitten jos sattuu eteen tulemaan.


    • 876876876876

      Enpä haluaisi äitipuoleksi, koska toisten muksuja ei komennella, ne olisi
      heti kantelemssa ja saisi ilkeän maineen hyvin äkkiä.

      Näitä on nähty, yhtä mylläkkää koko yhteiselo.

    • Shole

      Jos löytää ihminen löytää ihmisen, josta oikeasti haluaa pitää kiinni, niin ei häntä lastensa takia lempata. Kaikella on hintansa. Minäkaikkimullehaluanminäminäsukupolvi ei tunnu tajuavan, että seurustelu/elämänkumppani ei ole mikään näyttelyesine jolla elvistellään kavereille.

      * * * Nobody rides for free * * *

    • Nainen1

      Kyllä kelpaa, ja se että mies pitää huolen lapsistaan kertoo miehestä paljon ja jos ollaan toisella kierroksella niin ei luulisi että nykypäivänä on ihmeellistä että on lapsia. Enempi olisin huolissani jos mies ei huolehtisi lapsistaan.

    • yhnainen

      Tottakai kelpaa yh isä. Mua ei haittaa onko miehellä lapsia vai ei. Itsekkin olen yh ja ennen kun mulla lasta oli niin olisi kelvannut yh isäkin jos mahdollisuus sellaiseen tutustua olisi silloin tullut. Tässä tilanteessa mulle paras vaihtoehto olisi yh isä tai sitten lapseton mies. Yhteishuoltajaa en mielellään ottaisi koska se elämäntilanne olisi ihan erilainen kun exäkin kuvioissa joka mulla taas ei ole. Toinen syy ois säännöliset lapsivapaat mitä yh:lla taas ei ole. Lapsettomana aikana yhteishuoltajakin olis käynyt.

    • Mix ei

      KELPAA TODELLAKIN ;)

    • vallaton_68

      Kyllä minulle "kelpaa" yh-isä , aivan loistavasti, jos vaan sopiva muuten kohdalle osuus. Lapset eivät ole minulle este rakentaa vakavaa suhdetta, itsellänikin on yksi hurmaavan valloittava tytär - ja yh-äitinä elele. Lapset tuovat niin paljon iloa elämään!
      Ja lasten isä :-)

    • Natalie

      Kyllä ilman muuta kelpaisi yh-isä, paremmin kuin hyvin. Sitä olen monesti ajatellut, mutta en ole hakemalla hakenut. Olen sinkku ja molemmat lapset jo aikuisia. Mun sydämeen mahtuu sekä mies että lapsi/lapset.

    • Uudet "veljet"

      Täällä "lapsi". Olen 15-vuotias poika (mulla on 13-v. veli), äitini erosi isästäni kun olin 11. Muutama kuukausi sitten äitini löysi uuden miesystävän, ja asia oli mulle ihan ok. Mutta jonkin ajan päästä yllättäen kuulin että he haluavat muuttaa yhtään ja että minä saisin kaksi uutta "pikkuveljee"... Muuttavat nyt sit yhteen n. kuukauden päästä tästä hetkestä kun kirjotan. En tiedä mitä ajatella. Ahdistaa. Miehen pojat ovat 8 ja 10 vuotiaat ja en pidä heistä ollenkaan. Kun he ovat käyneet meillä niin vain hajottavat paikkoja!!!! Siis munkin tavaroitani, ja mun veljenikin tavaroita. Vaikuttavat aika hankalilta lapsilta ja kiukuttelevat koko ajan. Pojat olis meillä joka toinen viikko asumassa.

      Ärsyttää koska mä en voi tehdä asialle yhtään mitään :((( sanoin kyl äidil etten pidä tästä jutusta mutta hän vaan sanoi että kyllä mä totun ja että hän tahtoo miehen kanssa muuttaa yhteen.

      • yläkoulun lääkäri

        15-v on hankala ikä, olet välillä atrpeeksi iso ottamaan vastuuta muttet tarpeeksi iso seisomaan ihan omillasi. olet yhä bvanhempien turvan ja tuen tarpeessa, ihan oikeasti, vaikka välillä voi tuntua että kyllä mä pärjään.


        toivon että äitisi ei ole niin rakastunut tähän mieheen ettei osaa nähdä asioita kuinka he ovat. Eli tässä kuuluisi aikuisten keskustella asioita läpi, ennen yhteenmuuttamista, esim säännöistä, oma rauha alueista, käytöstavoista ja rutiineista y m.

        koska olet 15 v ehdotan että jos ei äitisi ja uusi mies istuvat alas juttelemaan sinun ja muitten lasten kanssa tämmöisistä asioista ennen yhteenmuuttoa, niin pyydä äitiäsi tekemään näin.

        ehkä tuntuu kaukaiselta, mutta tämmöisessa tilanteessa voi mysö olla hyvä saada perhe-neuvolasta tukea, jossa ulkopuolinen ammatti henkilö kohtaavat aikuisia ''heidän'' tasolla mutta voivat myös ulkopuolisena kuunnella kaikkien ajatuksia ja tunteita koko yhteenmuuttamisesta.

        jos äitisi ei suostu keskustelemaan ja suunnitelemaan asioita niin että olosi helpottuu ja tiedät että nuoremmat lapset eivät tule riheumaan ja rikkomaan tavaroitasi y m , saa avoimella mielellä pohtia ratkaisuja jotka näyttää aikuisille että olet tosissasi etkä aijo suostua siihen että oma koti rauhasi tuhoutuu (lukot ja muuta vastaavaa, ja jos ystävällisesti pyytäen että menette tai että aikuiste vastaa perhe neuvolaan käyntiajoista, menet sinne rohkeasti itse ja pidän peukkuja että siellä on joku aikuinen johon uskallat avautua ja joka ottaa asiasi tosi seikkana.

        Lykkää tykö!


      • harkintaa vielä

        Aika pian on äitisi muuttamassa yhteen uuden miehen kanssa. Onko hän oppinut tuntemaan miehen niin hyvin, että on varma yhteensopivuudesa. Hän ei varmaan ole asioita riittävän pitkälle ajatellut. Kannatan ehdottomasti tuota yläkoulun lääkärin mielipidettä. Säännöt tulee tehdä kaikille selväksi ennen yhteenmuuttoa. Vaikeuksia voi tulla jos kasvatus on jäänyt vähiin noiden 8- ja 10-vuotiaiden osalta. Toivottavasti äitisi miettisi vielä asiaa.


      • SAUNATAKKI

        Ihan varmasti on vaikeaa ja suuria muutoksia. Olet jo sen verran iso, että äitisi pitäisi ottaa sinut vakavasti ja kuunnella sinua. Oikeastaan teillä pitäisi pistää kokous pystyyn, äitisi, äitisi uusi mies ja kaikki lapset. jossa keskustelisitte kaikki asiat mitkä vaivaa, mitä muutos ehkä tuo tullessaa, lasten tekemiset jne. Koitas ehdottaa tuota. Toisaalta ymmärrän äitiäsikin (ja sitä tulevaa miestä), normaalia on rakastua ja muuttaa yhteen ja sitten vasta se sovittelu siihen uuteen perhe-elämään alkaa, on ja aivan varmasti tulee olemaan ristiriitoja, tavat on erilaisia ja niitä yritetään soveltaa yhteen, lapset on erilaisia jne.. Et kertonut miksi vanhempasi erosivat tai aidin uuden miehe), joka jo sinällään on ollut teille kaikille lapsille suuri juttu ja nyt tämä... Vaikeaa, mutta älä/älkää lannistuko. Uskon että teillä menee kaikki hyvin


    • syitä yksinäisyytees

      Kun lapset on hankittuna tulee aina ex-akka kaupanpäälisenä. Tulee vaikka kuin olisit YH olevinasi. Sitä paitsi koska itse en geenejäni ole vielä levittänyt etsin miestä joka on myös lapseton jota voin hänen kanssa yhteiset mukulat tehdä. Harva YH mies tekee lisää mukuloita uuden vaimon kanssa. Kolmanneksi kuka nuorikko tahtoisi äitipuoleksi? Neljänneksi olen törmännyt vain yh isiin jotka on hakenut lapsilleen hoitajaa äitipuolta ja passaajaa itselleen. Ja jokainen järkevä nainen ajattelee syitä erosi. Koska elämäsi nainen oli jo elämässäsi ja mukulaa pukkasit maailmaan oletus on että et kai kovin helposti ottanut eroa. Se kun kertoo sinusta paljon miksi ero tuli. Jos olet leski otan osaa mutta ei se silti kuulosta kovinkaan helpolta tilanteelta uuden naisen tulla kuvioihin.

      • SAUNATAKKI

        Hahhaa, kiitos nauruista.. Muista tuo sitten kun itse olet yh.


    • ottia

      Kyllä yksinhuoltajille kelpaa jos avaa rahapussiaan riittävästi. Kelpaa myös lapsettomat jos ei muita satu saamaan. Lapsia jos on niin täytyy olla nuori leski tai muuten elämäntavoiltaan kunnollinen ei mitkään kapakoissa juosevat yksinhuoltajat ota miestä joilla lapsia.
      KOkemusta on vuosien takaa.

    • kustannus

      Ei yh-isiä tälle naiselle kiitos. Miksi? Siksi, että lapsi tulee aina ensin ja on tärkein miehelle (siis näinhän sen pitää mennä jos on lapsia). Minä vain en halua olla toisena.

      • moi994

        Entäs jos saat omia lapsia, silloinkin jäät "toiseksi" koska lapsi menee aina edelle ;) Juu aina puolustellaan että on yhteinen rakkauden hedelmä, mutta ihan yhtälailla erotaan lasten tultua "kun kasvettiin" erilleen eli lapset "vei" aikaa parisuhteelta ja parisuhde jäi kakkoseksi äitiydelle ja miksei isyydellekin, mutta äidit kai ne enemmän käytännössä lapsen kanssa on?

        Kun parisuhteista on kokemusta, niin voin sanoa että ihan sama jääkö kakkoseksi toisen lapsille vai omille lapsille, se ero kirpaisee aina ja se, että jää vaille aikuisen huomiota. Ihan sama kenen lapset on. Omia tai ei.

        Totuus on, että n. 50% eroaa, osa niistäkin jotka tässä hehkuttavat ettei yh kelpaa. Ikävä tosiasia on, että osa ketjun kirjoittajista on jonain päivänä itse sellaisia - tahtomattaan tai omasta halusta. Kas kun se puolisokin voi lähteä eikä sille (onneksi) Suomessa mitään voi. Minusta on jotenkin hassua, että tätä puolta ei ajatella. En nimittäin minäkään ajatellut, että olen yh jonain päivänä! Siksi en lasta toisen miehen kanssa haluakaan koska ei ole mitään takeita, etteikö toinenkin ero voisi tulla. Minusta riippumaton ero. Kaksi eksää ja kaksi lasta olisi jo liikaa haastetta arjessa.


    • Satu Lahti

      Minä etsin yh-isää lapsineen :)

    • kerrohan nyt!

      Kerroit ap, että naiset kysyvät ja haluavat tietää erosi syyn ja sen jälkeen alkaa yhteydenpito hiipumaan. Mitäpä jos nyt sitten kertoisit meille, että miksi siis olet eronnut, että voisimme analysoida,miksi et enää kelpaa kerrottuasi syyn!

    • En ottaisi yh-miestä

      Ollessani sinkku, sain nettideitissä paljon viestejä YH-isiltä. Eli kyllä niitä isiäkin lapseton nainen kiinnostaa.

      Olen edelleen lapseton ja naimisissa. Mieheni sanoi, ettei olisi pyytänyt ulos jos minulla olisi lapsia edellisestä liitosta. Tämä nyt vaan on totuus.

      Kyllähän yh:lla on aina ihmistä pyörimässä, exät ja lapset. Ei se ole kenenkään vika tai joku puute jos ei halua sellaista ylimääräistä elämäänsä.

      Yh:ksi jääminen on epätodennäköistä mieheni vakaan uskonnollisen taustan vuoksi. Hänen suvussa eikä perheessä kukaan ole eronnut. Kriisit kuuluu elämään.
      Kriisien pakoilu ja eroherkkyys lapsista huolimatta kertoo ihmisestäkin jotakin. Toki osan ymmärrän, mutta iso osa eroista johtuu vaan ajoittaisen huuman tunteen puuttumisesta.

      • try

        Itse yh ja ei se eksä missään pyöri, pitää toki lasta 50% ajasta, mutta nähdään vain ulko-ovella. Enemmän voisi haitata jonkun hankalat appivanhemmatkin ;) Niistähän ei niin helpolla pääse "eroon" kuin eksästä, jonka kanssa ei sentään tarvitse viettää aikaa!

        Paitsi! Kun olin lapseton ja suhteessa toiseen lapsettomaan niin arvatkaapas kuka häiriköi elämään ja oli läsnä koko ajan! No miehen EKSÄ. Eikä lähtenyt muuten kulumallakaan, lopulta voitti, ei saanut ex-miestään takaisin sentään, mutta minä sain tarpeekseni draamasta ja lähdin.

        Minua jaksaa aina hämmästyttää miten yksioikoisesti ihmiset ajattelevat. Ei "lapsellisen" eksä ole välttämättä mikään suuri osa elämää (mun miesystävä ei ole koskaan eksää edes nähnyt) ja taas ihan yhtälailla lapsettomilla voi olla "riippakiviä". Tuli mieleen vielä se yksi, eli sulhaskokelaan äiti joka oli kaikintavoin läsnä poikansa elämässä, vähän liikaakin. Aamulla kasilta siivoamaan viikonloppuna omilla avaimilla kun me koisittiin sängyssä tai ties mitä...tämä vielä lievimmästä päästä. Ja kyllä, pidin tätä aikamoisena riippakivenä suhteessa.

        Ja ylimääräistä voi olla muutakin kuin elävä ihminen. Yhdellä tulee alkoholiongelma (syy miksi itse halusin erota, alkoi elo olla hengenvaarallista), toisella joku muu riippuvuus, on läheisriippuvuuttakin.

        "Ylimääräinen" on suhteellinen käsite. Ihmiset, ajatelkaa joskus boxin ulkopuolelta!

        Ja ylipäätään tämä, että yh ei kelpaa. So what? Jokaisella meistä on jonkinlaisia kriteereitä puolisolle. Yksi ei halua lyhyttä miestä, toinen ei halua köyhää. Joku haluaa akateemisen, jollekin sillä ei ole väliä. Ja jos joku ei halua yh:tä se kertoo mulle vain sen, että eihän me sovittais yhteen, miksi edes loukkaantua moisesta. Sama kuin jos mies inhoaa liikuntaa niin tiedän, että mun ei kannata edes pyytää treffeille.


      • Kfjsdj
        try kirjoitti:

        Itse yh ja ei se eksä missään pyöri, pitää toki lasta 50% ajasta, mutta nähdään vain ulko-ovella. Enemmän voisi haitata jonkun hankalat appivanhemmatkin ;) Niistähän ei niin helpolla pääse "eroon" kuin eksästä, jonka kanssa ei sentään tarvitse viettää aikaa!

        Paitsi! Kun olin lapseton ja suhteessa toiseen lapsettomaan niin arvatkaapas kuka häiriköi elämään ja oli läsnä koko ajan! No miehen EKSÄ. Eikä lähtenyt muuten kulumallakaan, lopulta voitti, ei saanut ex-miestään takaisin sentään, mutta minä sain tarpeekseni draamasta ja lähdin.

        Minua jaksaa aina hämmästyttää miten yksioikoisesti ihmiset ajattelevat. Ei "lapsellisen" eksä ole välttämättä mikään suuri osa elämää (mun miesystävä ei ole koskaan eksää edes nähnyt) ja taas ihan yhtälailla lapsettomilla voi olla "riippakiviä". Tuli mieleen vielä se yksi, eli sulhaskokelaan äiti joka oli kaikintavoin läsnä poikansa elämässä, vähän liikaakin. Aamulla kasilta siivoamaan viikonloppuna omilla avaimilla kun me koisittiin sängyssä tai ties mitä...tämä vielä lievimmästä päästä. Ja kyllä, pidin tätä aikamoisena riippakivenä suhteessa.

        Ja ylimääräistä voi olla muutakin kuin elävä ihminen. Yhdellä tulee alkoholiongelma (syy miksi itse halusin erota, alkoi elo olla hengenvaarallista), toisella joku muu riippuvuus, on läheisriippuvuuttakin.

        "Ylimääräinen" on suhteellinen käsite. Ihmiset, ajatelkaa joskus boxin ulkopuolelta!

        Ja ylipäätään tämä, että yh ei kelpaa. So what? Jokaisella meistä on jonkinlaisia kriteereitä puolisolle. Yksi ei halua lyhyttä miestä, toinen ei halua köyhää. Joku haluaa akateemisen, jollekin sillä ei ole väliä. Ja jos joku ei halua yh:tä se kertoo mulle vain sen, että eihän me sovittais yhteen, miksi edes loukkaantua moisesta. Sama kuin jos mies inhoaa liikuntaa niin tiedän, että mun ei kannata edes pyytää treffeille.

        Vähättelet sitä, että sulla on edelleen side sen lapsen toiseen vanhempaan. Ja loppuelämäsi tulee olemaan. "Tavataan vaan ulko-ovella", no olepas rehellinen itsellesi. Toinen vanhempi kuuluu aina lapsen elämään, ja lapsi hänestä puhuu, sekä on lapselle maailman tärkein ihminen. Kun lapsella on juhlat niin se ex tulee sinne, jne.

        Ei se sinne ulko-ovelle todellakaan rajoitu. Lapsi on ihan eri asia kuin alkoholismi tai riippuvuus.

        Kaikille nyt vaan ei sovi se lapsi kuvioihin. Mua ei ainakaan kiinnosta alkaa lasta hoitamaan kun se kerran on jonkun toisen. Ja kuten edellä sanottiin, rahahan aina kelpaa. Loputtomiin saa ostaa ruokaa kaappiin toisten kersojen syötäväksi.

        Kyllä se vaan on niin paljon rennompaa ja helpompaa ottaa lapseton kumppani. Anopit saa ovesta ulos jos tilanne hankaloituu, mutta lapsia et koskaan saa.


      • 7 + 1
        Kfjsdj kirjoitti:

        Vähättelet sitä, että sulla on edelleen side sen lapsen toiseen vanhempaan. Ja loppuelämäsi tulee olemaan. "Tavataan vaan ulko-ovella", no olepas rehellinen itsellesi. Toinen vanhempi kuuluu aina lapsen elämään, ja lapsi hänestä puhuu, sekä on lapselle maailman tärkein ihminen. Kun lapsella on juhlat niin se ex tulee sinne, jne.

        Ei se sinne ulko-ovelle todellakaan rajoitu. Lapsi on ihan eri asia kuin alkoholismi tai riippuvuus.

        Kaikille nyt vaan ei sovi se lapsi kuvioihin. Mua ei ainakaan kiinnosta alkaa lasta hoitamaan kun se kerran on jonkun toisen. Ja kuten edellä sanottiin, rahahan aina kelpaa. Loputtomiin saa ostaa ruokaa kaappiin toisten kersojen syötäväksi.

        Kyllä se vaan on niin paljon rennompaa ja helpompaa ottaa lapseton kumppani. Anopit saa ovesta ulos jos tilanne hankaloituu, mutta lapsia et koskaan saa.

        Minä olen mies, jolla on sama juttu, eli exä on kuvioissa todellakin vain "ulko-ovella". Kannattaa uskoa meitä jotka elämme tätä tilannetta, eikä omia kuvitelmiasi. Totta, hän tulee aina olemaan lapseni äiti mutta ei se tarkoita, että hän sotkeentuisi uuteen suhteeseen sen enempää. Minulla on loppuelämäni suhde myöskin vanhempiini ja sisaruksiin sekä ystäviin heidän kanssaan uusi nainen joutuu tulemaan toimeen enemmän kuin exän. Joo, lapsi välillä puhuu exästä mutta mitä sitten? Ja juhliin ei exä todellakaan tule, kumpikin järjestää omansa. Meillä oli hyvin "helppo" ero ja välit ovat hyvät mutta missään tekemisissä meillä ei ole tarvetta olla muuten kuin mitä lapsen asioista puhutaan kahden kesken puhelimessa tai siellä ovella. Sinä nyt vain et voi sietää toisen tekemiä lapsia, miksi sitä pitää jollain exällä selitellä?


    • Kalajoki 2010

      YH-isä kelpaa, jos on oikeasti selvittänyt asiat jo sen edellisen kanssa, eli ei enää "takaumia", joita siirretään tulevaan suhteeseen. Arvot täytyy olla myös kohdallaan, koska lähivanhempana naiselta saatetaan viedä lapset huostaan, jos tulee tehtyä turhia muuttoja/taloudellisia riskejä ailahtelevan yh-isän (ts. tykkäänkö susta vai eksästä..hmm) vuoksi.

      Lisäksi lasten kannalta kasvuympäristön on oltava vakaa, eli ei riidan haastamista, vaikka sellainen olisi ollut entisessä liitossa tapana aina perjantaisin kello 20.00. On tajuttava ettei entiseen kannata palata, jos ei halua myös lopputuloksen olevan tulevassakin suhteessa saman (= ero).

      On oltava avoin, eli jos joutuu kesken viikon menemään eksän luo hakemaan lapsia tai jotain olemaan tekemisissä enemmän kuin haluaisi, on kerrottava nykyiselle seurustelukumppanille tilanne. Ja otettava uusi puoliso/kumppani mukaan myös lasten joulujuhliin ja muihin tapahtumiin. Näin kaikille osapuolille on selvää, että avioerot/erot ovat elettyä elämää ja taakse jäänyttä. Vanha suola ei siis tule janottamaan koskaan.

      Itse olen tuskallisesti kokenut, kuinka yh-isä humalassa luuli minun olevan hänen ex-vaimonsa ja huutaessaan minulle, että "minun lapsia et vie", hän kuristi minua kurkusta, eikä tokkurassaan tajunnut etten minä ollut hänen eksänsä! Olin kuolla siihen tapahtumaan.

      Sitten on nämä, jotka työreissuilla "unohtavat" menneensä uuteen liittoon eron jälkeen ja ihan pokkana kertovat olevansa eronneita. Kunnes vaimo soittaa seuraavana aamuna löydettyään miehen kännykän (tekstiviesti-) luonnoksista rakkaus/seksitekstareita muille naisille...

    • N_Pohojanmaa

      Sanoisin tasapainoisena, exääni kunnioittavana, sydämellisenä yh:na, että en haluaisi elämääni ihmistä, jota häiritsisi lasteni olemasaolo. Mielestäni se kielisi itsekkyydestä ja siitä, että haluaa liian nopeasti takertua toisen elämään ja arkeen, sillä eihän muuten häntä häiritsi se, että ajankäyttöni menee lasten ehdoilla, enkä voi/halua viettää joka päivä aikaani hänen kanssaan. Itse kaipaan suhdetta, jossa molemmilla on oma elämänsä(lapsia tai ei)ja tätä kunnioitetaan hyvässä hengessä. Eli aikuisten parisuhdetta joka perustuu toisen kunnioitukseen eikä mihinkään lapsellisiin kriteereihin siitä, millaista elämää toinen on aikaisemmin elämässään ehtinyt elää. Muutenkaan usein lapsettomilla ei ole minkäänlaista käsitystä esim. lasten johdonmukaisesta kasvatuksesta, joten en ihan heti kyllä uskaltaisi päästää lapsetonta tekemisiin lasteni kanssa(joku lapseton aikaisemmin tässä ketjussa puhui ns. komentamisesta.. ), ja voisi olla täydellinen turn off, jos joku uusi hellu yrittäisi esim. komennella lapsiani kuin koiraa.. Lapsettomat eivät myöskään ymmärrä useinkaan, miten lasten saanti kasvattaa ihmisenä ja muuttaa lähes kaikki aikaisemmat parisuhteen asetelmat. Juurikin niin kuin tässä ketjussa jotkut ovat kommentoineet, etteivät ymmärrä vanhempien eroja, ja kokevat siksi eronneet yh.t jotenkin epäilyttävinä. Itse voisin kuvitella kelpuuttavani vain ja ainoastaan toisen lapsellisen kumppanikseni, sillä mielestäni lapsettomat ovat vain vielä siinä vaiheessa elämässään, että eivät vain pysty ymmärtämään meitä lapsellisia. Itse elän edelleen unelmaani äitinä vaikka olenkin eronnut, enkä kaipaa ketään vaatimaan minusta mitään "palastaan". Toiveeni tulevan romanssin ominaisuuksista ja ajankäytöstä ovat yksinkertaisesti täysin erilaiset kuin useimman lapsettoman. Aikaakin olisi, sillä lapset ovat exäni hoteissa(joka muuten on erinomainen vanhempi, enkä ikinä haluaisi lapsilleni toisenlaista isukkia) useamman kerran viikossa. Toivon todellakin lapsistani huolimatta löytäväni itselleni sopivan kumppanin, mutta täytyy todeta, että en todellakaan usko lankeavani lapsettomaan ihmiseen. Hieman toiveita latistaa kuitenkin tieto siitä, että toki minulla on liuta muitakin kriteereitä, jotka saattavatkin karsia tarjonnan liki olemattomiin;)

      • ymmärrys

        Ikävä tuottaa pettymys mutta et ole mitenkään erikoinen pelkästään sillä perusteella, että olet onnistunut tulemaan raskaaksi. Mekin joilla ei ole omia lapsia, ymmärrämme monenlaisia asioita ja voimme olla valmiita monenlaisiin asioihin esim. kasvattamaan menestyksellisesti lapsi, joka ei ole omamme. Toisaalta tiedän monta biologista vanhempaa, joiden lapset suoraan sanottuna ansaitsisivat parempaa.


    • takeitorleaveit

      Miksei kelpaisi.
      Itse sinkkunaisena, pidän myös lapsista enkä näe että lapset hidastaisivat elämää mitenkään.
      Osa ihmisistä on ahdasmielisiä. Osa ei.

      • jfklds

        Jos ihminen tekee päätöksen ettei halua exää ja lapsia suhteeseensa niin mitä ahdasmielistä siinä on. Jotkut haluaa rakentaa suhteen alusta, eivätkä halua siihen valmiiksi jo kakaroita.

        Itse olet ahdasmielinen, kun et ymmärrä että ihmisillä on vapaus valita miten elää oma elämänsä.


      • (+_ +)

        Kaikki ei pidä lapsista, varsinkaan vieraiden tenavista, joten se on heidän
        oma asia, ilman mitään ahdasmielisyyttä.

        Jos jokainen olis samasta puusta veistettyjä, niin olis hyvin ykstoikkoista.
        Erilaisuus kuuluu elämään.


    • YH omasta tahdosta!!

      No itse olen se YH-Isukki ja ylpeä siitä! Vientiä riittää ja naisia olisi tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Katsokaas kun ainakin osalla meistä jo ensimmäisen kierroksen pelanneilla on jo sitä kokemuksen tuomaa realismia sekä suhteellisuuden- ja suhteentajua! Vaippoja ollaan vaihdettu ja lapsia kuskattu päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin, kun sillä aikaa nuon exät ovat shoppailleet, olleet kuntosalilla laihduttamassa tai vaikkapa hieronnoissa, koska ovat sen kaiken ansainneet. Mutta eihän me isit olla mitään ansaittu. ollaan huolehdittu tietysti niistä lapisistamme ja saaneet tehdä töitä, jotta voisimme elättää ne exän edellisten liitojen hedelmät. Ja olemmehan saaneet rekentaa niitä unelmataloja exillemme jne.

      Mutta nyt olenkin huomannut olevani hyvätuloinen pienen lapsen isukki ja tilinkin saan pitää ihan itse, Lapsilisätkin jopa tulevat tililleni, koska äiti on etävanhempi. Omaisuuttakin on erosta huolimatta (kiitos avioehdon) kertynyt mukavasti ja elämä nyt todellakin hymyilee :-) Olen fiksu, hyväkäytöksinen ja naista arvostava enkä ole lainkaan mustasukkainen rääpäle. Omaan katseenkestävän ulkonäön, ison talon, urheiluauton ja nopen veneen. Matkustelen paljon myös tyttöystävien kanssa, silloin kun lapsi on äidillään "hoidossa". Eli kertokaapas hyvät neitokaiset, miksi ns. YH-iskä ei teille kelpaisi.

      P.S. Nyt joku keksi, että olen narsisti, mutta joudutte pettymään! hahaa :)

      • SAUNATAKKI

        Voisikohan syy olla tuo yletön kehuskelusi?


      • YH omasta tahdosta!!
        SAUNATAKKI kirjoitti:

        Voisikohan syy olla tuo yletön kehuskelusi?

        Siis syy mihin? Ei nyt aivan aukea viestistäsi mitä tarkoitat. Se että olen eronnut, vai että olen YH iskä? Jos se ei nimimerkistäni tullut esille, niin olen eronnut aivan täysin OMASTA tahdostani päästäkseni eroon vahvasti narsistiseta, väkivaltaisesta, mustasukkaisesta ja kontrolloivasta ex -vaimostani. Mitä tulee tuohon ylettömään "kehuskeluun", niin ei ollut tarkoitettu kehuskeluksi. Mun elämä vaan nyt on UPEAA eron jälkeen ja halusin siitä tässä viestiketjussa kertoa, että YH miehilläkin on oikeasti vientiä!!!!!!!!!! Täytyy muistaa se, että jokainen meistä on yksilö ja jokaisella on omat tapansa jatkaa elämäänsä eron jälkeen. Jokaisella meistä on myös oma habituksensa, joka osaltaan vaikuttaa uusien naisten kiinnostumiseen. Itsesäälissään vellovat, kiinni exissän olevat ja erostaan masentuneet miehet eivät varmasti naisia kiinnostakkaan.


      • no tässä sulle

        Et sä narsisti ole vaan vain rakastunut omaan egoosi. Juu, et kiinnosta, vaikka itsekin yksinhuoltaja olen. Jo tuo, että kerrot omaavasi katseenkestävän ulkonäön saa mut oksentamaan. Turhaa kehuskelua. Jos oikeasti olisit onnellinen ja sujut itsesi kanssa, et kehuskelisi maallisella mammonalla. Ja kehtaat haukkua huonomman itsetunnon omistavat miehet rääpäleiksi. Yök sua.


    • Vaimoke.

      En deittailisi, koska haluan omia lapsia ilman puolisisaruksia.

    • joka äidiksi haluaa

      Luulisin että kelpaa. Tosin tämä tarkoittaa sitten sitä, että nainen on valmis ottamaan vastuun myös lapsesta ja yh-isän kanssa kemiat pelaa. Itse tosin en olisi valmis hankkimaan/ottamaan lasta ja kasvattamaan sitä. Ei taitaisi hermot riittää itselläni moiseen, mutta kaveriksi kyllä huolisin.

    • yh1

      hei itsekkin olen yh äiti ja olen ajatellut monesti että eikö yh vanhenmille löydy rakkautta jos löytää jonkun ja sil ei ole lapsia niin ei se suhde rakennu mutta taas jos rakentaa uusperheen niin minä ollisin kyl sellaiseen valmis mutta tuntuu vain että monia ajatus pelottaa

    • tärkeysjärjestys

      Kaikilla on tietysti oikeus omiin mielipiteisiin mutta aika huvittuneena luin viestiketjun läpi. Silmiinpistävää oli että monet kirjoittajat eivät missään nimessä halunneet suhteeseen jossa jäävät "kakkosiksi " yh-n lasten mennessä etusijalle. Voihan sitä parisuhteessakin elää viimeisellä sijalla, ohi menevät tietysti lapset mutta heidän jälkeen lemmikit, kaverit, työkaverit, sukulaiset, poikaystävät jne..., niin että jos pääsee tärkeysjärjestyksessä toiseksi tärkeimmäksi niin asiat ovat mielestäni hyvin...toiseksi tärkeimmäksi itse pyrin jos tulee suhde YH-äitiin. Olen siis mies jolla yhteishuoltajuus

    • oooooppppp

      Lapset kulkee siinä mukana, matkustajina samassa junassa, kukaan ei ole vakituinen ykkönen tai kakkonen. Joskus on äidin/isän, kumppanin tai lasten tarpeet ykkösiä, tilanteen mukaan. Kaikkien on joustettava.

      Tuollainen "lapset on aina ykkösiä", on kauhea jo ajatuksena ja osoittaa vain vanhemman kypsymättömyyden. Eivät vanhemmat ole mitään palvelijoita, toiveiden toteuttajia ja ovimattoja, joiden yli saa ja pitää tallata. Lapsista tulee kauhukakaroita, mulle-heti teinejä ja itsekkäitä aikuisia.

    • N_Pohojanmaa

      Minusta on kummallista, kuinka nykyään ei arvosteta toisen aikaansaannoksia yhtään, varsinkaan kun kyse on inhimillisistä asioista. MInusta lapsi on aina ylpeydenaihe ja ihana asia elämässä, ja yh.na jaksaminen melkoinen meriitti yli muiden! Taitaa olla niin, että nuo ilkeästi kommentoijat ja nuivasti suhtautuvat ovat nuorempia ihmisiä. Yleensä näillä kolmenkympin paikkeilla jo ihminen nauttii siitä, että saa elämään muutakin sisältöä ja haasteita kuin välinearvot(raha, työ). Toinen asia mikä ihmetyttää, on se, miten täälläkin kommentoineet näyttävät pelkäävän kaikenlaista vastuuta kuollakseen, vaikka eihän se nyt niin mene, että suhde lapselliseen merkitsee väistämättä kasvattajaksi joutumista. Ihme ajatusmaailma joillakin ihmisillä nykyään. Itse olen jopa ajatellut, että joskus omien lasten kasvettua isommiksi voisin adoptoida ihan yksinäni vielä yhden lapsen, sillä mielestäni lapset tuovat elämään niin paljon iloa ja sisältöä, etten ymmärrä tuollaista "vastuun" pakoilemista. Tottakai lapsia pitää kasvattaa ja ilmapiiri lapsiperheessä vaihtelee onnen tunteista kyyneliin, mutta siinä sen ihanuus juuri piileekin.. Itse en myöskään voisi kokea ketään ihmistä, exää tai nyxää, minään riippakivenä. Mielellään haluan elämääni lisää ihmisiä, en ole mikään luolassa viihtyvä erakko..

    • sivullinen seuraaja

      Kummallinen on nykyhomma ennen kun astuttiin avioon niin se oli siinä. Ei jahkattu muka parempaa heti jos tuli ongelmia vastaan. Puoliso naitiin hyvine ja huonoine puolineen harkiten tarkasti etukäteen. Ero oli harvinaista ja kiusallisen häpeällistä.Nykyään on jopa kolmekymppiset toisella tai kolmannella kierroksella. Ihmisillä ei ole harmaata Haisua mitä on oikea rakkaus ja miltä se tuntuu. Kaiken maailman kiimoissa hypitään vuoteesta toiseen ja rakennetaan adiktio pilvilinnoja hormooni myrskyn kourissa.Tehdään mukuloita mutu tunteen varaan. Puolison valinta on pinnalisia arvoja täynnä pääasia on että pippeli ottaa eteen ja pimppa kostuu. Eroja vaan sattuu ja etukäteen pohditaan vain miten toisesta saadaan kaikki mahdollinen hyöty itselle jos sattuu.Sitten ihmetellään miksi lapset nuoret ja koko yhteiskunta voi niin pahoin ja on niin sairas kuin on. Oikeat arvot on poljettu kaatopaikalle vuosia sitten.

    • miettisin

      Kyllä niitä naisia löytyy jotka pitävät yh isistäkin se on kans vähän iästäkin ja lasten iästä kiinni miten asian ottaa.jos lapset ovat pieniä voi olla vaikea hyväksyä isän heilaa ja se voi mietityttää monta naista. tai jos lapsi kokee että heila on tullut isän ja äidin väliin ja yrittää korvata jotenkin äitiä. Tälläisiä ajatuksia omassa päässäni liikkuisi jos tälläiseen tilanteeseen päätyisin. SItten on niitä naisia jotka haluaisivat lasta mutta eivät voi saada omia niin ovat varmasti mielenkiinnolla mukana jutussa, mutta sekin riippuu persoonasta ja lasten iästä.

    • hankalaa

      Näimpä, lapselle pitää laittaa järkevät rajat.., mutta en minäkään uskaltautuisi suhteeseen miehen kanssa joka on yh.. En pelkää vastuuta lapsista tms vaan sitä että kun siinä suhteessa myöhemmin tulisi riitoja, ja mahdollinen erotilanne niin olisin jo kiintynyt niihin lapsiinkin, jos samassa asunnossa asuisin. Sitten tulisikin kenties ehkä ero ja tyhjyys ja nämä lapset joutuisivat kärsimään, jos olisivat minuun jo kiintyneet. Vielä enemmän, jos eivät olisi.. Saattaisin olla siis joko lasten äitipuoli joka välittäisi-mutta hyväksyisivätkö lapset minut? Entä jos eivät sittenkään??? En haluaisi missään nimessä ilkeän äitipuolen rooliin. Tosin tuo vastuu lapsistahan on sillä yh lla vaikka miten menisi uudelleen naimisiin..

    • Ninn se menee

      Eipä kukaan halua YH:ta. Ne ovat epäonnistuneita ja piste. Arvostelukyky on pettänyt intohimon sijaan ja siinä lopputulos.. Mitä siinä alkaa selittelemään, että homma on mennyt pieleen..

    • miettisin

      Musta on käsittämätöntä miten täällä useissa keskusteluissa ihmisten kommentit ovat niin lapsellisia ja täältäkin nousee esille kommentteja joissa katsotaan pintapuolisesti mutta ei ajatella sen pidemmälle. Ja itse olen varmaankin nuorimmasta päästä kommentoimassa..

    • _erolapsi_

      Pitäisi myös muistaa, kun on suhde lapsellisen kanssa, että suhteen lopettaminenkin on silloin isompi juttu. Äitini aina sanoi, että minut saa vain "tuplapakkauksena". Ja näin pitäisikin olla. Jos tulee ero, se on ero myös lapsista. Ja se on vakava asia.

    • tyttö22

      Kyllä se tosi naiselle kelpaat on sulla lapsi taikka ei. Pidät pään pystyssä. Ei sun tarvitse kelpuutella itseäsi kenellekään. Isyys on musta kaunista, siinä se!
      Naiset, jotka on niin huomion kipeitä, ettei sitä sais jakaa kuin hänenkanssaan niin sitten ehdotan näiden tyttärien menevän itseensä. :)) Onneja!

    • wearnais

      HEI; sinä "näin se menee" olensamaa mieltä kanssasi.En huoli toisten rippeitä. Niistä on vain harmia,jos vielä lapsia on.

    • Kondoomi,kova sana!!

      EI!!

    • -uusiosinkkuäiti-

      Kyllä mulle ainakin kelpais. Toki eron syyt kiinnostaa, kyselläänhän multakin niitä. Mutten mä ymmärrä, miksi 'normaalit' syyt työntäis luontaan fiksun ihmisen. Olen seurustellutkin yhden 'oikeesti' yh-miehen kans. Yh -lyhennettä kun käytetään usein väärin. Itselläni on yhteishuoltajuus, mutta yksin lapsen kanssa asustelen.
      -uusiosinkkuäiti-

    • X YH <3

      Yksinhuoltaja äidit kelpuuttavat
      yksihuoltaja isän täydestä sydämestään.

    • viola1

      Kyllä minullakin kelpaisi YH-isä, jos vaan kemiat kohtaa ja muut arjen haasteet. Toki se on itsestään kiinni haluaako saada kaiken onnistumaan. Aina meitä yh-äitejä haukutaan, että ero on ollut meidän syy, kun ollaa läskejä, ei anneta, ei huolehdita ulkonäöstä ja pukeudutaan säkkiin jne. Olen nätti ( huom toisten mielestä ja eteenkin miesten), harrastan liikuntaa 6 kertaa viikossa, en ole läski vaan urheilullinen, huolehdin itsestäni muutenkin ja seksiä halusin enempi kuin silloinen mieheni. Parisuhteessa ei ollut riitoja, vaan elimme tavallista perhe-elämää, tehtiin asoita perheenä ja kahdenkeskistä aikaakin oli.Missä siis vika. Mies tapasi työpaikalla naisen ja olisi halunnut pitää molemmat, mutta kun tämä Suomen laki ei anna, harmi! En jaksanut vatvoa ees taas että kumman luo jää, vaan jossain vaiheessa sanoin se oli tässä. Vieläkin se mietti. Ukko sai yhteishultajuuden ja viikko sen jälkeen kävi käsiksi muhun mustasukkaisuuden takia vaikka uus nainenkin jo oli. Halusin yksinhuoltajuuden lasten turvallisuuden takia ja siksi ettei exä tahallaan voi hankaloittaa elämäämme. Lopputulematosiaan se, että vaihtoi sitten minut vanhempaan ja rumempaan, tämä ei minun mielipide vaan ihan minulle tuntemattomienkin. Jos ukko ois vaihtanut kauniinpaan niin olisin jopa ymmärtänyt, itsetuntoni kestäisi sen vaan ei sitä, että rumemman ottaa!! No joo, mut miestä en ole yrityksistä huolimatta löytänyt, panopuuksi kyllä kelpaan oikein mainiosti ja monesti on sanottu, että jos sinulla vaan ei olisi noita lapsia niin ottaisin omakseen!!

    • ehkä tunteeton

      Lukematta muiden kommentteja minun vastaukseni on:
      En pitäisi esteenä että miehellä olisi jo lapsi(a) jos vain yh-miehelle kelpaisi nainen joka ei omia halua.. Ainakin itsellä vakaasti sellainen tunne että mitä sitä lapsilla kun on työ ja omat menot sekä harrastukset. Olen sopeutuvainen joten miksei valmis perhe ilman suurempia vastuita..

    • hyyy y yy

      Miksi deittailisin yh?

      Ihan hyvin voi olla ilmankin ^^

    • Usva

      Ihan varmasti kelpaa, ei lapset ole este, jos "kemiat" kohtaa. Itse asiassa mielestäni lapsistaan täyden vastuun ottanut mies on paljon kiinnostavampi vaihtoehto kuin ns. Viikonloppu-isä.

    • Omal taval pätee myös toisipäi tää asia...Kelpaako yh äippä muuhu kuin hetke iloks...

    • terovaan1

      Koskaan ei sais yleistää, mutt yh-äidit ovat lähes poikkeuksetta sekopäitä ja roikkuvat entisissään, kaikin mokomin tv. tero

    • yardmann 2

      viola 1 tosi asiaa,toisaalta etsivä löytää tai sitten ei.

    • Hmmm...

      Kysynnän ja tarjonnan laki.

      Monelle miehelle kelpaa yh-äiti, se on varmaa.

      En usko, että monellekaan naiselle ei kelpaa yh-isä.

      Tämä johtuu siitä, että nainen valitsee. Ja mieluumminhan nainen valitsee sellaisen miehen, jolla ei ole lapsia "rasitteena". Nainenhan voi pian joutua hoitamaan lapsia ja äidiksi sellaiselle, jota ei ole itse synnyttänyt.

    • ettänäin

      Olen parisuhteessa oleva 24 vuotias nainen. Olen päättänyt, että en halua miestä joka on jo ollut "kakkoskierroksella". Haluaisin miehen, joka ei ole ennen saanut lapsia, koska en halua uusioperhettä. Tuntuu vaan, että jos miehen exä koko ajan pyörisi ympärilla lasten takia ahdistavalta. Lisäksi haluaisin, että minun ja miehen yhteinen lapsi olisi meidän ensimmäin. Sekin vielä rasittaisi, että mitä jos miehen lapset eivät pitäisi minusta.

      Kun olin lapsi äitini oli yksinhuoltaja ja hän meni naimisiin uudestaan jonkun miehen kanssa jolla ei ollut lapsia. En tullut toimeen lapsena tämän uuden miehen kanssa ja meillä oli paljon riitoja. En halua itselleni tälläistä.

      Toivon siis ja pyrin siihen, että hankin lapsia vain yhden miehen kanssa. Toisaalta omaa tulevaisuutta ei aina pysty kunnolla suunnittelemaan.

    • Sinkku_nainen

      Hei YH ja mies!
      Et kerro siitä, millainen tilanteesi mitään(kuinka monta lasta, minkä ikäisiä, missäpäin asut, millaisia naisia lähestyt jne). Tässä esimerkkejä, miksi useimmiten en ole valmis tutustumaan mieheen, jolla on lapsia:
      - Olen itse lapseton nainen, mutta toivon vielä saavani lapsia. Saan yhteydenottoja miehiltä, joilla on jo lapset ja he eivät halua niitä lisää tai tarvitsevat vuosien harkinta ajan.
      - 1-2 lasta ei minua haittaisi, jos miehen taloudellinen tilanne kestää helposti sen ja ei haittaa esim. sitä, että käytäisiin ulkomaan matkoilla, ravintoloissa syömässä yms. Mitään elätettävää en halua ja en ole valmis laskemaan oman elämän tasoani.
      - Miehet, jotka asuvat satojen km päässä ovat lähestyneet: oletusarvo on, että minä muuttaisin sinne. Haluan kuitenkin olla lähellä kavereitani ja sukulaisiani, joten tällainen mies ei kelpaa oli lapsia tai ei.
      - Miehet ovat lähestyneet siten, että kirjoittavat vain lapsistaan, eivät itsestään. En minä lähtökohtaisesti ole niihin lapsiin tutustumassa, vaan mieheen. Tulee mieleen, onko miehellä mitään muuta elämää/ajatuksia päässä.
      - Monet lähestyneet ovat reippaasti vanhempia ja/tai muutenkin hyvin erilaisessa elämäntilanteessa. Ruoanlaitto ja kotona kykkiminen eivät ole minun juttujani. Jos on lapsia, niin niiden kanssa (tietysti iästä riippuen) voi ulkoilla, käydä retkillä/näyttelyissä/konserteissa, jumpassa, rakentaa majoja, mitä vaan mieleen tulee.
      - Lapset on kasvatettu täysin omien näkemyksieni vastaisesti ja exä vaikuttaa elämään suuresti.
      - Mies on todella epätoivoinen ja tuntuu, että kuka tahansa nainen kelpaa.

      • SAUNATAKKI

        Minkä ihmeen takia et lopeta sitä deittailua heti alkuunsa yh-isään, kun tuntuu sinulla olevan niin vaikeaa niiden kanssa vai oletko niin epätoivoinen, että josko siltäkin saralta löytyisi elättäjä? Kai siellä netissä nyt vapaita ja lapsettomia miehiäkin on? Vai onko ne "yh-isät" ja "lapsettomat" naimisissa tai muuten vain varattuja miehiä? Helppohan se on soopaa deittipalstoilla höpistä.
        Mitähän jos siirtyisi manuaaliseen kanssakäymiseen, ravintoloissa, lenkillä tai missä tahansa, jossa näkisit jo heti miehen ja onko sormusta tai sormuksen jälkeä (sormus laitettu taskuun), puklauksia kauluksilla tai tutti unohtunut taskuun (tuntuu kopeloitaessa) jne..


      • HYVIN SANOTTU!

        Tutustuin yh-isään. Hän vaikutti harvinaisen hyvältä mieheltä. Mutta asui kaukana. Siellälähellä kai asui myös exä ja lapsi. Juteltiin netissä. Mutta mutta mutta: kerroin että aion muuttaa omien asioitteni takia toiseen kaupunkiin.TÄmän jälkeen en kuullut enää sanaakaan häneltä, eli hän oli täysin loukkaantunut tästä että MULLAKIN ON OMA ELÄMÄ. uskomatonta! nää yh-isät ei halua mitään muuta kuin että joku tahvo tulee kaukaa ja asettuu heidän elämäänsä, mutta ei päin vastoin: he eivät halua tehdä kompromisseja, vaan heidän entinen hajonnut elämäsä on se mikä määrää kaiken myös tulevan naisen elämässä! kuka nyt tähän leikkiin ryhtisi?


      • Sinkku_nainen
        SAUNATAKKI kirjoitti:

        Minkä ihmeen takia et lopeta sitä deittailua heti alkuunsa yh-isään, kun tuntuu sinulla olevan niin vaikeaa niiden kanssa vai oletko niin epätoivoinen, että josko siltäkin saralta löytyisi elättäjä? Kai siellä netissä nyt vapaita ja lapsettomia miehiäkin on? Vai onko ne "yh-isät" ja "lapsettomat" naimisissa tai muuten vain varattuja miehiä? Helppohan se on soopaa deittipalstoilla höpistä.
        Mitähän jos siirtyisi manuaaliseen kanssakäymiseen, ravintoloissa, lenkillä tai missä tahansa, jossa näkisit jo heti miehen ja onko sormusta tai sormuksen jälkeä (sormus laitettu taskuun), puklauksia kauluksilla tai tutti unohtunut taskuun (tuntuu kopeloitaessa) jne..

        No en minä niitä yh-miehiä deittailekaan, kun ei ole tarve. Pari viikkoa ollut jäsenenä ja nyt jo löytynyt kivoja lapsettomia miehiä, jotka täyttävät kaikki kriteerini. Yhden kanssa ehdin jo deiteillekin ja nähdään uudestaan :)
        Ps. Lenkillä en kaikkien juostujen vuosien aikana törmännyt kehenkään ja
        ravintoloissa käyn harvoin. Ravintoloissa aikaa tuhlaantuu pelimiehiin, varattuihin jne ja mieluummin pidän hauskaa kaverieni kanssa, kuin kuuntelen tuhraan iltani miesten kanssa höpöttelyyn.


    • Hmmm...

      Yh-isien kannattanee hoidattaa tietyt tarpeensa maksullisilla naisilla, mikäli saavat hetkeksi lapsensa hoitoon jollekin.

      Nykynaisesta ei taida olla yh-isän kumppaniksi. Ellei mies sitten näytä tosi hyvältä.

    • jaaha_s

      Siinä käy helposti niinkin, että lapset alkaa pompottaa äitipuolta ja tämä
      suostuu sitten myönnytyksiin ja hakee itselleen lasten hyväksyntää.

      Tästä ei tietysti hyvä heilu, kun heidän oma äiti kuulee asiasta.

    • been there

      Itse seurustelin 2 vuotta yh äidin kanssa ja homma kariutui siihen että välini äidin lapsen kanssa tulehtui kunnolla. Toki ymmärrän äidin tai isän pitävän lapsensa puolia mahdollisimman paljon mutta mielestäni on pystyttävä näkemään vikaa myös omassa lapsessaan kun siihen on aihetta. Tasa-arvoisuus molemmin puolin. lienee se avain jolla suhteen yh n kanssa saa toimimaan.

    • Mie

      Itse yh-äitinä mieluiten ottaisin miehen, jolla on omia kokemuksia myös siitä yksinäisestä arjen pyörittämisestä lapsen kanssa. Mutta kohdalle ei näitä yh-isejä ole osunut. Mutta ei se pelottavaa tai luotaantyöntävää ole, itse kun samassa tilanteessa on. Lapsettomalle sinkulle sitten taas en tiedä.

    • yh-äiti etsii miestä

      Kauhistuneena olen lukenut joitakin yh-isien deitti-ilmoituksia. Hieman karrikoiden ne menevät niin, että "lapseni on minulle niin tärkeä, että meidän elämään on vaikea mahtua mukaan, eikä yhdessä asumista ainakaan tule tapahtumaan nopeasti, jos koskaan jne"

      Olen siis itse yh-äiti, ja tietyllä tasolla ymmärrän pointin, mutta että se esitetään niin tylysti, ei kyllä todellakaan ole omiaan herättämään kiinnostusta. Tulee olo, että mitäpä sitä TURHAAN yrittämään, kun ei kuitenkaan tule onnistumaan. Ja että "anteeksi, kun edes otan yhteyttä".

      • SAUNATAKKI

        Sinullekin sanon saman, kun tuolla taaempana jo mainitsin. Miksi pitää roikkua deittipalstoilla, miksei sitä miestä/naista voi "hakea" elävästä elämästä, tansseista, ravintoiloista, harrastuksista, kaupan kassalta tms normaalista kanssakäymisestä? Suurin osa löytää varmasti elämänsä ihmisen melkein suoraan kadulta, harvempi netistä.


    • murmumille

      Luulen että suurella osalla naisista syy piilee siinä, että he luulevat joutuvansa toisen lasten äidiksi. Meillä naisilla kun katse menee ensitapaamisesta asti jo tulevaan.

      En itse ikänään alkaisi hoitamaan toisen lapsia, toisaalta ehkä siksi etten halua lapsia ollenkaan. Sinänsä sääli, koska muuten mielenkiintoinen ihminen menee kuin "pilalle" lasten vanhempana.

      Toisaalta.. lohduksesi, meitä naisia on monenlaisia. Niitä herttaisia, koko maailmaa syleileviäkin varmasti vielä riittää :)

      Sinuna hakeutuisin kirkon piireihin tai suoraan deittipalveluun rehellisen statuksesi ilmoittaen.

    • Sinkkuna jo 4-v

      Olen itse teini-ikäisten lasten yhteishuoltaja. Teen täyttä työviikkoa ja harrastan jonkin verran esim. liikuntaa. Olen minäkin lukenut nettideitti-ilmoituksia. Omat kokemukseni:

      - YH-miehet haluavat vain vakipano-tyyppistä ratkaisua
      - YH-miehillä on niin paljon kiireitä työn, lasten sekä harrastusten kanssa, että uuden tyttöystäväehdokkaan tapailuun ei jää aikaa
      - YH-mies etsii pikaisesti uutta vaimoa, jonka kanssa muuttaa yhteen, jotta se uusi vaimo voisi huolehtia lapsista ja kodista
      - YH-mies etsii ketä tahansa, jotta voi esitellä exälleen, että hyvin pyyhkii
      - YH-miehen naisvaatimukset ovat täysin epärealistiset. Pullukka (joskus 20-v sitten ollut komea ja sporttinen) mies etsii hoikkaa tai sporttista 18-29 -v ikäistä omillaan toimeentulevaa lapsetonta seksuaalisesti aktiivista naista
      - YH-mies on masentunut tai ei ole selvästikään päässyt yli erosta, vaan etsii uutta kumppania mahdollisesti jo heti, kun ensimmäiset eron merkit ovat ilmassa
      - YH-mies sanoo olevansa YH, vaikka todellisuudessa asuu vielä vaimonsa kanssa saman katon alla, mutta etsii jo varmuuden vuoksi naista, jos sattuisi löytämään paremman
      - YH-mies ei halua tutustua omiin lapsiini eikä halua missään vaiheessa myöhemminkään muuttaa yhteen tai sitoutua kunnolla suhteeseen

      Minulle kelpaisi yksinhuoltaja (varsinkin yhteishuoltaja, jotta kahdenkeskistäkin aikaa olisi joskus). En ole säntäämässä naimisiin enkä edes muuttamassa yhteen pikaisesti (ehkä koskaan?), mutta haluaisin ihan todellista vakavasti otettavaa suhdetta niin, että ensiksi tutustutaan toiseen rauhassa (omat menot huomioiden) ja sitten pikkuhiljaa otetaan toinen osaksi omaa elämää niin, että vähitellen tutustutaan toisen lapsiin, sukuun ja ystäväpiiriin. Ehkä tavoitteena voisi olla yhteenmuutto joskus sitten, kun lapset (tai suurin osa lapsista) on jo muuttanut omilleen.

      Yksinhuoltajana rahani ovat aika tiukoilla, niin minulla ei ole halua eikä mahdollisuuttakaan elättää ketään. Hyväksyn periaatteen, että kumpikin vastaa omista kuluistaan. Jos ostettaisi joskus yhteinen koti, niin voin ihan hyvin maksaa puolet asunnosta, vaikka esim. omat lapseni olisivat muuttaneet jo pois kodista, mutta miehen lapset ei), kunhan ruokakulut jne jaetaan asianmukaisesti.

    • amsndb

      en sinkkunaisena jaksaisi alkaa tutustumaan yh-isiin. Kyllähän ne eron syyt tietää jos on lapsia jo hankkinut: mies ei hoida lapsia, ei siivoa, ei tee muuta kun on vaivana.
      Toinen syy: väkivalta, juopottelu, tai uskottomuus. Ei lapsia tehnyt nainen (ex-vaimo) noin vain kovin herkästi lähde siitä tilanteesta yhteishuoltajaksi. Syyn täytyy olla todella painava. Kyllä ne asiat on näin.
      että minäkö rupeasisin sotkemaan omia elämänsuunnitelmia toisten hajonneen perheelämän takia? Elä unta näe!

      • 11+6

        Meinaat siis että eron syy on aina miehen. Jos vielä eron syyt ovat esim väkivalta, juopottelu tai ei tee mitään koti hommia , eikäkä hoida lapsia niin minkälainen äiti jättää lapsensa tuollaiselle isälle ?


    • ekrs

      Oli tossa muutama vuosi sitten yksi yh-äiti jota tapailin. Mutta en tiedä olisinko jaksanut hirveen pitkään huutoa ja parkumista kun lapsi on siinä kuolahaisuiässä. Nykyään muutamia vuosia fiksumpana sillä tuskin olisi väliä mutta jätin tuon kaveriasteelle ja löysin toisen naisen.

      Mutta mitä?!?! Luulis yh-isukin tuntuvan luotettavalta ja kokeneelta vaihtoehdolta.

      • Luotettava on mutta

        Siinäkin joutuu sietämään vieraita lapsia, vaikka mies oliskin miten ihailtava tahansa :)
        Ei naisetkaan välttämättä halua paapoa muiden lapsia, omia mieluummin.

        Jos uusioperhe muodostuu kahdesta lapsiperheestä, on meno jo niin vilkasta, että voi sekin hirvittää.


    • Ei enää helppoa

      Ihan kamalia yleistyksiä täällä. Selvästikään ei kommentoijat tiedä mitään elämästä taikka sen yllätyksellisyydestä. Hauskan faktan joku esittikin, että tod.näk. puolet täällä ilkeästi kommentoijista on tulevaisuudessa itse yksinhuoltajia. Tottahan jokainen ajattelee lapsia tehdessään, että ollaan yhdessä maailman tappiin saakka toisen vanhemman kanssa. Elämä ei vain aina mene niin. Voi tulla sairautta, väsymistä ym. Lisäksi, mitään entisaikojen "parempaa" ideologiaa on turha hehkuttaa ja haukkua yksinhuoltajia itsekkäiksi helppoheikeiksi, sillä hieman jos yhteiskuntaoppia on lukenut, tietää, että maailma ei todellakaan ole samanlainen kuin 50v sitten, jolloin joka 3.talous sai kotiapua, ja monesti koko suku oli hoitamassa lapsia. Eli parisuhteen selviytymisedellytykset eivät todellakaan ole samat nyky-yhteiskunnassa kuin ennen.. Lisäksi nykyään hyvinkin yleinen vuorotyö eri variaatioissaan vaikuttaa lapsiperheiden eroihin. Tutustukaa aiheeseen ja käyttäkää sydäntänne hieman, on ikävää lukea täältä kaikkien yh.den olevan väkivaltaisia,juoppoja ym. kun 90% varmuudella syyt eroon ovat olleet täysin inhimilliset! Tunnen valtaisasti nuorehkoja eronneita, ja kaikki ovat kyllä ihan tavallisia, fiksuja ihmisiä!
      Kommentoisin vielä tuohon yh-nimitykseen. YH on aina silloin, jos ASUU yksin huollettavien alaikäisten kanssa. Eli yhteishuoltajuudessa lähi on YH. Totaaliyh=toinen vanhempi ei tapaa lasta tai tapaa hyvin harvoin.

    • Niinseon...

      Ulkonäkö ratkaisee viime kädessä.

      Jos mies on komea, hänellä voi olla kymmenen mukulaa kotonaan ja vaikka muija, niin hän kelpaa muille naisille.

      Jos mies on ruma, kaikki verukkeet kelpaavat jotta hän pysyisi loitolla.

    • sode2

      Ei hitto mitä ennakkoluulosta shiipaa... Yh isä jo pidemmän aikaa , ilman mitään draamoja enkä otannasta päätelle susirumakaan. tavannu matkan varrel ihan huippu tyyppei ja sitten sellasia joille en lastani antais. Toisten kanssa pelannu keskenää toisten kans muksujen kans osan kans joko toisen tai oman lapsen kans. Mut vaikeinta tuntuu olevan naisen hyväksyä "se entinen ja oman elämänsä eroavaisuus" ja sit tuuliviiri pyörii. Mut onneks noi jo oppinu tunnistaan, ja lyö jarrut kiinni vaikka ohan se kiva arjen välistä toisinaan törmätäkkin ihmisiin.

    • Kai se niin riippuu kaikesta: millanen mies, millanen nainen ja millaset kuviot?

      Itse kun olin sinkkuna, tuli tutustuttua moneen mukavaan yksinhuoltaja mieheen ja itselle tuli ainakin tosi positiivinen kuva, kun näki miten hyvin isät hoiti lapsiaan ja muuta elämäänsä. Yhden miehen pientä vauvaakin sain lapsirakkaana ihmisenä hoitaa, mutta este suhteelle oli vaan se mikä voi kenen tahansa muunki kohdalla olla, eli toista osapuolta ei vaan napannut.

      Älä luovuta, kyllä suakin vielä onnistaa! :)

    • yh-äidit

      valitettavasti ovat liian helppoja.
      Ja liian väljiä myös, ikävä kyllä.
      Lapseton nainen on "tiukempi" oikealla tavalla :)

      • Tiukka yh

        Noinhan tuo asia ei suinkaan ole kaikkien kohdalla!!!


    • p-mies

      Olen deittaillut yksinhuoltajaa (3 lasta) 19,5 vuotta ja kokeillut välillä muitakin mutta hän on ylivoimainen joka suhteessa; myös tiukkuudessa.

    • Huippua

      Ite asun yh naisen luona ns. "pummilla" ja nautin siitä tosi paljon..ilmanen asuminen,ruoka ym..ym..lupaan rakastaa ja viskailen penskat hoitoon ja naisen töihin(naisen autolla tietenkin) päivät pleikkarilla änäriä ja sit samaan aikaan pidän silmäni auki jos löytyis se lapseton nainen jonka kanssa vois todella seurustella..

    • yh iskä since -99

      Rn helvetissä deittailisi!

    • yhä

      Samaa, mutta toisin päin mietiskelee kolmen lapsen yh. Kelpaako yh- Äiti kellekään?

    • Eipä se ole yhtään helpompaa yh-äideilläkään. Elämänkumppania haetaan, mutta tuntuu lapsi olevan esteenä näinkin päin. Lykkyä sinulle ja toivotaan että löydät etsimäsi=))

    • Lapseton ukkeli

      Naisista en tiedä, mutta minua(olen mies) ei ole haitannut, jos naisella on muksuja edellisestä suhteesta. Ainakin tuollainen 1-3 on ihan sopiva määrä.
      Ja muutenkin, tärkein siinä nyt kuitenkin on ne henkilökemiat. niidenhän täytyy natsata, yh:n tapauksessa siinä täytyy tulla viedä niiden lastenkin kanssa toimeen.
      Jokaisella on kuitenkin oma menneisyytensä, jonka seurauksena joillakin on mukuloita.
      Ja niin sen pitääkin olla, kyl ne muksut täytyy hyväksyä ja haluta elämäänsä jos haluaa heidän vanhempansakin siihen.

    • hörhöilyä...

      ei missään nimessä...uusiperheet on ihan hanurista...siinä on sitten exien ja omien suvut viisastelemassa...eli neljä sukua vittu....lee toisille...ei toimi koskaan..

    • yh-iskä

      Itse olen 27-vuotias yh-isi pk-seudulta. Lapsi on joka toinen vkl äidillään ja kesäisin pari kolme viikkoa, eli omaakin aikaa löytyy jonkin verran.

      Joitakin epäonnistuneita "säätöjä" on eron jälkeen ollut (nyt kohta 6 vuotta yh:na, muksulla ikää 6-vuotta), mutta ei mitään vakavampaa. (pisimmät ollut noin 2vuotta) Omanikäisiä ja nuorempia ei tunnu oikein "perhe-elämä" kiinnostavan vaan pitää sitten juosta baareissa jne (ainakin niiden kohdalla joita on tullut tapailtua)

      Mikään ongelma ei ole löytää yhden-yön/illan juttuja, mutta vakavampaa suhdetta on ilmeisesti aika vaikeaa näin yh-isänä saada aikaan.

    • m44

      Kun on kyse nettideittailusta niin vähemmästäkin se kiinnostus lopahtaa ensitutustumisten ja viestien jälkeen naisilla jos on vähänkään kysyntää.
      Kyllä on nähty ja koettu ja etenkin kun olen vähän vanhempi että korulauseita ja kannustusta kyllä saa.
      Se on eri asia live maailmassa.

    • Miinamarianna

      Uusperheen elämä voi olla aika raskasta, meillä ainakin oli. Sitten erosin uudestakin kumppanista ja nyt elän kahden lapsen kanssa kahdestaan. Nyt en hae miesystävää mut jos sellainen joskus kohdalle osuu niin mieluiten ilman lapsia kuitenkin. Oli niin raskas kokemus uusperheestä tuo edellinen.

    • enire

      sen verran on kokemuspohjaa yh-iseistä että he roikkuvat pitkälti eksissään. Yrittävät bongata uutta kaatoa, mutta exä vie voiton lopulta. Ja yksi naurettava tapaus oli se,kun mies ei suonut exälleen uutta kumppania. Ja tää nainen vaan suostunut siihen,vaikka olisi mahiksia kehen tahansa. Multa paloi päreet silloin. Jotta nykyään erotaan, silleen , vain että asutaan erikseen. Sitten tehdään reissuja yhdessä ja voi ne poloiset uudet kumppanit, eivät tiedä näistä jutuista välttämättä mitään. Mutta nyt siskot, jos tulee ero, antakaa uuden rakkauden tulla. Ja miehet, rohkeasti vain avautumaan uusille tuttavuuksille. Kyllä se ex-vaimo pärjää ilman teitäkin, varmasti. Mutta , en ottaisi sitä miestä , jolla vielä pieniä lapsia. teinit eivät haittaa :) ja jos joka päivä pitää ex--vaimolle soittaa, niiin muuttasivat yhteen. -nainen

    • minun elämän tyyli

      Lasten ehdoilla mennään tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos aika menee
      heidän jatkuvaan höösäämiseen tukka putkella ja se entinen muijakin
      säätää siinä välissä, niin ihan toivoton yhtälö.

      Perutaan jatkuvasti menoja, kun on vietävä ville sinne ja kalle tänne.
      Eipä kiinosta mukaan, tähän hullun myllyyn. Töissä saa tavata erilaisia
      ihmisiä ja kotona ei kaipaa mitään mylläkkää.

      Suoraan sanoen en ymmärrä, kuinka joidenkin pinna kestää, jos muksuja
      on vaikka 2-4 niin se ainainen meteli ja hälinä ja kun ne ei ole edes omiakaan.

      Joten ei käy minulle, mutta ottakoon ne, jotka luulevat pärjäävänsä. Uskon
      kuitenkin, ettei tälläiset suhteet ole kovin pysyviä, kun pitäähän sitä
      yhteistä aikaakin olla.

      • minun elämän tyyli

        Tuossa piti olla, että perutaan jatkuvasti yhteisiä juttuja, no selainen
        asia vielä, että moniko "joo tietysti kelpaa" vastaaja on kokeillut
        tälläistä yh-isän kanssa olemista ja tietää millaista härlinkiä se on.

        Itsellä lyhyt kokeilu ja totesin, ettei ole minun juttu.


    • kjhkhj

      En ole lainkaan kiinnostunut miehistä, joilla on lapsia. Totaalinen turn off, jos saan tietää, että miehellä on penskoja.

    • RightSpirit

      Kelpaa hyvinkin! Myös lapsettomalle naiselle, tosin epäröin ensin pitkäänkö itse jaksaisin ja miten miehen muksut hyväksyvät. Sit sitä, mitä ongelmia lapsen äidin kanssa tulee. Suotta, sillä harmeista huolimatta olimme samanhenkisiä. 10 vuotta yhdessä ja päivääkään en vaihtaisi pois! Sattui se oikea toisella kierroksella kummallekin. Tosin oltiin jo nelikymppisiä. Rohkeutta!

    • Hepsan

      Täälläkin yh-isä, lapsi juuri teini-ikään ehtinyt ja ex-vaimo ei ole lähimaillakaan. Silti olen kokenut että heti kun naiset kuulevat että olen yh, he juoksevat karkuun. Oudoimmaksi olen kokenut sen kaksinaisuuden - toisaalta aluksi puhuvat että miehen täytyy olla sitoutumiskykyinen ja huolehtia lapsistaan, mutta sitten kun huomaavat että se lapsi todellakin on ykkösprioriteetti niin se ei enää olekaan hyvä asia haluavat itse olla ykkösenä. Ei voi voittaa. Joten keskityn pojan kasvattamiseen ja jos vielä rahkeet riittää nelikymppisenä niin ehkä taas yritän deittailla kun poika on kasvanut.

      • ongelmasi on että

        On hienoa, että mies on sitoutumiskykyinen ja huolehtii lapsestaan. Mutta mä luulen, että sunkin ongelma on se, että lapsi on aina se ykkösprioriteetti. Eihän sen niin pidä mennä vaan puoliso ja lapset on yhtä tärkeitä, samalla viivalla. Yhtä rakkaita ja arvokkaita. Ei kukaan ykkönen eikä kukaan kakkonen.
        Naiset ovat varmasti kokeneet asian niin, ettei sulla ole aikaa eikä halua rakentaa suhdetta heidän kanssaan. Seuraavan kerran sä voisit kokeilla ottaa uuden naisen mukaan teidän perhe-elämään ilman mitää prioriteetteja toistensa tärkeydestä. Tottakai lapsista on huolehdittava, mutta ei ne rikki mene vaikka eivät saisi koko ajan sun jakamatonta huomiota.


    • 5*äiti 32

      Itse olen 5. (tosiaan viiden) lapsen lähivanhempi.
      Ja ennen kuin kukaan alkaa huutelemaan kyllä kaikki ovat samalle miehelle.

      Itse olen hyväksynyt tilani ja sen että seksiä saa jos haluan,mutta parisuhdetta en.
      No en ainakaan ihan lähivuosina ;)

      En tuomitse miehiä,kuka oikeasti haluaa vapaaehtoisesti tälläiseen hullurmhei meininkiin? (lapset alle 12v)
      Haluisinko itse lapsettomana-mmm en,koska haluisin omiakin lapsia useamman kuin yhden ;)

      Huolisinko yh-isän?

      Kyllä huolisin,
      mutta käytäntö ja yhteiseloa ajatellen hyvin hankalaa.
      Tarvittaisiin isomman auton (mini bussi)
      Mahdollisesti myös se isompi asunto,ei taida ihan 4h,k riittää ;)

      ja sama varmaan pätee myös toiste päin ;D

      • ei tajua

        Mitä väliä vaikka olis joka lapsi eri miehelle?


      • Laskentoa
        ei tajua kirjoitti:

        Mitä väliä vaikka olis joka lapsi eri miehelle?

        Samaa mietin, eiköhän viiden eri miehen elatuskyky yhdelle lapselle kullekin ole enemmän kohillaan kuin yhden miehen elatuskyky viidelle lapselle.


      • mitä horiset
        ei tajua kirjoitti:

        Mitä väliä vaikka olis joka lapsi eri miehelle?

        On sillä väliä, jos kaikki muksut pantu alulle eri ukkojen kanssa.

        Ihan vastuutonta nyky aikana ja miten lapset suhtauttu asiaan,
        vanhempana, kun se tulee ilmi.


    • Kelpaa toki ;)

      Täällä yh-äiti ja jaksamatta lukea noita runsain mitoin tulleita kommentteja, vastaan vain aloittajan kirjoitukseen.

      Itse toivoisin mikäli uusi rakkaus elämääni ilmestyisi, olisi tämä mies myös yh-iskä. Perusteluna vain se, että vain toinen yh ymmärtää minun arkeni ja yleensäkkin elämäni.

      Tietenkin kummankin pitää osata järjestää myös sitä yhteistä kahdenkeskeistä aikaa, niin suhteen alussa kuin jatkossakin, muutoinhan se olisi vain yhtä lapsirumbaa eikä toisiinsa periatteessa pystytä tutustumaan lainkaan.

      Minä olen vain huomannut tässä kolmen vuoden sinkkuuden aikanani, ettei miehiä juurikaan kiinnosta mikään vakavampi suhde yh-äidin kanssa. luulevat että lapsilleni isää olen etsimässä tai talouden hoitajaa. :/
      Lapsillani on jo isä, eikä kukaan pystyisi edes sitä osaa viemään ja kyllä lähes koko elämäni olen omillani pärjännyt, joten mistään kukkaron metsästyksestäkään ei todellakaan ole kysymys. Ja kun seikkailuja en harrasta, niin menee se elämä sitten näinkin..yksin lasten kanssa :)

    • itselleen kelpaava

      Olkoon mies mikä tahasa, yh, monilapsinen, raksamies, lakimies, työtön. Jos se kysyy "KELPAANKO" niin ei kelpaa.

      Miehen pitää ensisijassa itse kelvata itselleen ja olla riittävä itselleen ja tyytyväinen elämäänsä. Minä en halua olla miehen elämään se puuttuva täyte.

      Ihan sama se on naisilla. Halutaan kumppani täydentämään jotain ihannekuvaa. Ollaan riippuvaisi siitä että on "parillinen". Se jotenkin pönkittää itsetuntoa. Niinkun parillisuus olisi minuuden ja ihmisyyden mitta.

      Ihan liikaa oon tavannu miehiä jotka kuitenkin tilittää elämäänsä ja että minä olisin ratkaisu ongelmiin. Väärin. Jos ei ihminen pärjää itsekseen niin en minä ala sille äidiksi enkä lapseksi saati kulissiksi statukseksi tai lasten synnyttäjäksi.

      Ihmisen pitää seistä ensin omilla jaloillaan kyetäkseen seisomaan toisen rinnalla. Ja sittenkin rinnalla. Ei ylä- eikä alapuolella. Paitsi niiden parien kohdalla jotka ovat osuneet kuin kuusikulmainen pala kuusikulmaiseen reikään ;)

    • yh-äiti

      Tottakai yh-isä kelpaisi miksi ei. Itsekkin olen kahden lapsen yh-äiti, mutta jo ennen omia lapsia olen tapaillut myös yh-isiä. Tosin toinen palasi vaimonsa luo. Ero hänellä oli silloin tuore, joten asettauduinkin varauksella suhteeseen. Suuri osa palaa kuitenkin takaisin perheeksi, mutta ei aina niinkään. Ajan kanssahan suhde vahvistuu ja luottamus jatkuvuuteen kasvaa.
      Jos suhde muuten todellakin toimii, niin ei ole väliä onko lapsia toisella tai molemmilla. Eihän sitä heti tarvitse saman katon alle muuttaa.
      Mieluummin tänä päivänä sitten, kun haluan löytää suhteen ottaisin yh-isän kuin lapsettoman.

    • KypsäLapseton

      Minä olen lapseton (en tosin omasta halustani). Olen seurustellut sekä lapsettomien että "lapsellisten" kanssa.

      Monet lapselliset syyllistyvät pariin asiaan...

      - Ensinäkin he ajattelevat, että heidän elämäntilanteensa on ikään kuin "enemmän", "hankalampi" kuin lapsettoman. Näin he vaativat lapsettomalta kovasti joustoa - mutta eivät ole kiinnostuneita tietämään, mitä se lapsettoman elämä on. Nämä lapselliset samaistavat keski-ikäisen lapsettoman ihmisen elämän oman nuoruuteensa - ennen lapsia... hyvä tavaton!

      Tällaisille yh-miehille/yh-naisille suosittelisin: mieti, miten sinä voisit ottaa lapsettoman huomioon? Ymmärrätkö sinä edes, millaista hänen arkensa on - kun vuodatat kiireitäsi lapsien kuskaamisesta harrastuksiin, jne.

      Rankimmat elämäntarinat olen kuullut juuri lapsettomilta... Lapsettomuuden taustalla voi olla todella surullisia ja järkyttäviä asioita.

      - Monet lapselliset tulkitsevat lapsettoman käytöstä välittömästi "kun ei se tiedä mitään lapsiperheen elämästä". Ensinäkin sellaisen ääneen sanominen on äärettömän julmaa. Toiseksi: olen ollut läheisesti tekemisissä monen lapsiperheen kanssa (jaan arkeani jopa yh-äidin kanssa - ts. autamme toisiamme käytännön tasolla)... ja ainut asia, joka useimpia heitä yhdistää on vakaa usko, että oma elämä on "yh-vanhemman standardia"...

      Kaikkein vahvimmin siihen uskovat ne, joiden arki poikkeaa muiden yh- vanhempien elämästä...

      Lapsettoman pitäisi silti aina heti tajuta kuvio... tai muuten hän "kypsymätön lapseton".

      - Toki on sitten niitäkin, jotka ovat viisaita... ja ymmärtävät olla tulkitsematta asioita hätäisesti ja suppeasti... heidän kanssaan ei sitten mitään ongelmaa olekaan.

    • regina1

      Moikka kaikki...sanon itse oman kommentin tähän entisenä yh.na...lapset jo aikuisia ja maailmala...itse aikanaan kasvatin lapseni ja koulutin itseni uuteen ammattiin jota teen vieläkin...kun tapaa miehen joka yh---hän on samassa asemassa naisen kanssa...typeträä vouhotusta...moni on elämän tilwntwilla jäänyt yksin lasten kanssa ja silloin ajatelleet vain lapsiaan...ei itseään...yh.on raskaan työn tehnyt kun jääneet lasten kanssa yksin...se ei ole helppoa ja täällä kitisevät sellaiset jotka eivät tiedä mitä se on...itse arvostan yh-isiä...käyvät töissä ja hoitavat sen perheen rumban..jos jonkun tapaa niin lapset mahtuvat kaikki saman katon alle ja silloin rahallisesti kimpassa kulut puoliksi..se on vain keskustelun paikka ja puhumalla asiat selviävät..ei toisia arvostelemalla...moni on yh siksi että valitsi lapsilleen turvallisemman elämän ja tasapainoisemman elämän ilman toista...ei tulevaisuuteen ole kristallipalloa josta nähdä kun teet lapsia että olet joskus yh---pääasia että nämä lapset ovat onnellisia ja saavat hyvän tasapainoisen lapsuuden viettää ees sen toisen vanhemman kanssa...mitä kukaan on toista asvostelemaan..

    • noup

      Nettideiteissä skippaan sellaisten miesten profiilit, joilla on lapsia. Toki jos livemaailmassa kohtaisin miehen, jolla on lapsia ja selvästi kolahtaisi niin ne lapset eivät olisi siinä tapauksessa este. Ehkä. Riippuu kaikista muista asianhaaroista.

      Olen 3-kymppinen nainen ja minulla on ollut yksi useamman vuoden pituinen suhde. Tavallaan koen olevani vielä aika kokematon parisuhdeasioissa, joten tuntuu siltä, että uudessa miehessä, hänen lapsissaan ja edellisessä kumppanissa olisi minulle liikaa uusia asioita.

      Haluaisin rakentaa yhteisen elämän toisen samassa tilanteessa olevan kanssa, en hypätä mukaan johonkin jo osittain valmiiseen. Mietityttää myös yhteisen ajan löytyminen.

      Lisäksi olen ollut huomaavinani, että usein yh-isät korostavat profiileissaan kuinka lapset ovat se ykkösasia. Totta kai, näinhän se pitää ollakin, mutta jotenkin silti tulee sellainen tunne, että en halua kenenkään elämään kakkossijalle.

    • hyvää vaan

      wow, yh isä on ihannemieheni, jo siksi kun en pysty saamaan lapsia, mutta olisin hyvä äiti...
      ja hyvänen aika, onhan se luotettavan ja ihanan miehen merkki muutenkin, että on ottanut vastuun lapsistaan!

    • yh-iskä

      On tavallaan väärin, kun puhutaan ”yksinhuoltajista” yleisellä tasolla. Yksinhuoltajien asema näet vaihtelee suuresti sen suhteen, miten hänellä on ns. ”omaa aikaa”. Tästä on tehty tutkimusta ja sellaisia isiä, etenkään pienten lasten isiä, joiden äiti ei juurikaan tapaa lapsiaan, on todella vähän.
      Itse kuulun yh-isänä tähän minimaalisen pieneen ryhmään, jotka todella ovat totaali-yksinhuoltajia. Tosin pieninkin on jo eskarissa, mutta koko elinaikansa hän on ollut vain isänsä hoteissa. Huomenna alkaa joululomani joka kestää aina uuteen vuoteen asti. Esim. tämän ajan vietän koko ajan lasteni kanssa. Tästä on hyvin harvoin poikkeusta ja lähes mahdotonta järjestää lastenhoitoa.
      Olen siis niin kiinni lapsissa kuin olla ja voi, tätä on jatkunut vuosikausia… Näissä olosuhteissa on ihan turha lähteä deittaamaan nykypäivän narsistisia naisia, jotka ovat tottuneet olemaan aina miehen jakamattoman huomion kohteena (vähän lapsekkaastikin näin yh-isin näkökulmasta).
      Lapsiperhearkeni ja joku seukkaaminen naisen kaa eivät siis mitenkään voi kohdata toisiaan reaalimaailmassa. Niinpä en viitsi edes yrittää…
      Kun puhutaan yh-isistä niin puhutaan yleensä miehistä, jotka pystyvät just ja just siihen viikko-viikko-systeemiin lastenhoidossa, jos siihenkään.
      Mun tilanne on aivan eri…

      • Niin makaa ku petaa

        Eli oletat, että sinä ja perheesi olette keskiössä, etkä ole mitenkään valmis mukautumaan naisen ja hänen lastensa elämään? Ihan ok silloin, ettet edes yritä seukata. Varmasti lapsille on uusperhe-elämä rankkaa.

        MUTTA en ymmärrä miten voit syytellä ja nimitellä naisia, kun itse toimit juuri siten kuin väität heidän toimivan. Ethän itsekään omaa mitään halua sopeutua naisen ja hänen lastensa elämään. Onko se sinun kohdallasi narsismia myös, kun väität että on niiden YH-äitien kohdalla, jotka eivät deittaile sinua? Taidat olla jonkinlainen misogyyni.


    • yks faija

      Olen kahden lapsen isä ja meillä exän kanssa yhteishuoltajuus, tarkoittaa siis käytännössä että lapset ovat minulla vähintään joka toinen viikko. Pidän kodin suht siistinä, lapsillakin on puhtaat vaatteet ja syövät kotiruokaa useimmiten ( harvemmin eineksiä ) On totta että menee paljon aikaa heidän asioita hoitaessani: lääkäri, hammaslääkäri, kouluun liittyvät asiat, harrastukset, niin aivan kaikki...On se vaan kumma kun omat lapset ovat tärkeitä niin sitä on valmis venymään. Iältäni kuulun tuohon 40 kategoriaan. Tyttöystävä olisi kiva. Kaipailen aikuista keskusteluseuraa, hellyyttä ja kaikkea mitä hyvään parisuhteesen kuuluu. Tämä tuntuukin olevan se haasteellinen osio. Olen ollut huomaavinani että oman ikäisillä naisilla on ollut niin huonoja kokemuksia miehistä että välttelevät miehiä viimeiseen asti, ovat mieluummin yksin ? Ne jotka hakevat miestä tosissaan on niin kovat vaatimukset ulkonäön, toimeentulon ynnä muun suhteen että että ei edes viitsi ottaa yhteyttä. Jos rehellisesti lähden netissä markkinoimaan itseäni niin vaikutan tietysti tylsältä. En harrasta mitään jännittävää kuten sukellusta tai laskuvarjohyppyä. Joskus tylsäkin voi olla ihan hyvä, ei ole velkaa, mitään ei ole ulosotossa ja luottotiedotkin kunnossa. Uskon nykyään että on ongelmallisempaa löytää kumppani kun on jo lapsia. Ei ole tarvetta haukkua naisia mutta on pelottavaa minusta että nykyään törmää usein naisiin joille lapset on räkänokkia vaan ja minä-minä asenne tulee voimakkaasti esille. Kuvittelin joskus että isä joka hoitaa vastuunsa lapsia ajatellen olisi plussaa, mutta taitaa olla toisarvoinen asia. Uskon että useimmalle meistä löytyisi sopivaa seuraa, suurin haaste on vaan siinä että samanhenkiset sattuu kohtaamaan. Elämänkokemuksen myötä en ole niin ronkeli enää nykyään, minusta ei tarvitse suunnitella loppuelämäänsä juuri nyt ja koittaa löytää kumppani joka sopii siihen muottiin loppuelämäksi. Jokainen päivä on tärkeä. Mun motto on että viisikin mahtavaa vuotta yhdessä on parempi kun loppuelämä yksin täydellistä kumppania metsästäessä. Ei tää elämä ole niin vakavaa. Pitää vain löytää sellainen joka arvostaa sinua juuri itsenäsi, olet sitten YH-isä tai et.

      • kolme lasta ja minä

        Ehkä "lapsellisten" ihmisten on tosiaan helpompi ymmärtää toisen arkea ja ajankäytln järjestämistä.
        Itse jaksan toivoa ja uskoa, että jonain päivänä tapaan sellaisen miehen, joka ei pidä menneisyyttäni ja lapsiani miinuksena minussa, vaan haluaa tutustua minuun kaikkineni hyväksyen tosiasian, että lapset ovat pysyvä osa minua.

        Ja olen samaa mieltä edellisen kanssa siinä, että jokainen päivä on tärkeä. Vaikkei viittäkään vuotta yhdessä saavuttaisi, jokainen päivä elämässä, jona saa olla yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa sinut juuri sellaisena kuin olet, ja jonka itse haluat, on voitto. Turhan moni asettaa kovat vaatimukset ja odotukset kumppanilleen, mutta puitteita rakentaessaan unohtaa mikä kahden ihmisen välillä on parasta.
        Loppujen lopuksi ne puitteet kaikuvat tyhjää, jos niiden sisällä olevat ihmiset eivät halua juuri toisiansa. Kaakelit ja parketit eivät voi korvata toisen ihmisen kosketusta ja läheisyyttä, jonka kaksi aikuista voivat keskenänsä jakaa, parhaimmillaan.


      • kyssäri?

        Jos olet jo 40 mies, niin huolisitko saman ikäisen naisen? Ehkäpä eronneen, jolla on lapset aikuisia ja jolla todella olisi aikaa parisuhdetta sun kanssa kehittää? Riittäisikö sinulla aikaa?


    • Yh-Isä

      Niin on se vaan kumma, kuinka naiset pitävät meidät miehet niinkuin tossun allta. Määräävät ja kerävät kaikki rahamme mitä erinlaisemmilla syillä ja tietysti hyvksyttävillä syillä. Aina yh-isän on hyväksyttävä, että on kelpuutettu vaimokkeen talutusnuoraan. Siinä sitä sitten kittuutellaan niin kauan, kuin tuon vaimokkeen mieli muuttuu ja käskee evakkoon.

      Puhuin äsken, kuin mieletön. Mä näen elämän paljon valoisampana ja tulevaisuuden turvattuna, kunhan vain se "oikea likkalapsi vastahan tulloo". Ei rakkaus katso henkilöön tai keitä hänen mukanaan löytyy. Kyllä se on kahden ihmisen kohtaamisen loppuhuipentuma. Ja jos löytyy rakkautta, niin kyllä sitä laittaa kaikki mitä omistaa, lapset, omaisuuden ja tunteet peliin. Levittä kuin korttipakan toisen eteen näyttäen salaisimmatkin kortit. En puhu nuoruuden innolla, vaan kokemuksen karvaalla rintaäänellä. Ja jos ajattelee eroa, niin eiköhän se lähtenyt monessa tapauksessa siitä, että toinen osapuoli ei jaksanut hoitaa tuota rakkauden kukkaa, vaan piti sitä itsestään selvyytenä, että
      se kukka kyllä purkissa kukoistaa. Tai sitten hän vähät välitti noista hoito-ohjeista ja tuuditti itsensä siihen, että kyllä se ihan ittekseen siinä kasvaa. Näistä täällä olevista monista kirjoituksista käy ilmi se seikka että meille miehille on usein vaikeuksia mennä itseemme ja huomata ettei se meissäkään oleva rakkaus itsekseen kasva vaan sitäkin on hoidettava. Ja tarkoin hoitainelle se tietenkin tarkoittaaa sitä, että on valmis jakamaan itsestään kaiken.

    • kolme lasta ja minä

      Kyllä se on just niin, että suhteen itsestäänselvyydeksi muuttuminen jomman kumman puolelta on tappolaukaus suhteelle.
      Rakkaus tarvitsee hoitamista ja huomiota, Kestipä suhde kuinka kauan tahansa, rakkaus kuolee hoitamattomana.

      Ja kun rakastaa toista, ei tarvitse tehdä mitään jaottelemisia ja rajaamisia perheen, omaisuuden , saatika toista kohtaan kasvavien ja kehittyvien tunteiden suhteen.

      Hyvin todennäköisesti ihmisellä, jolla on omia lapsia, on hyvinkin erilaiset ajatukset parisuhteesta ja yhteisestä elämästä kuin ihmisellä, joka ei ole elänyt lasten(sa) kanssa.
      Ei kai se silti mikään este ole sille, että lapsellinen ja lapseton voivat löytää yhdessä ihanan ja antoisan suhteen, jossa lapset ovat luonteva osa kokonaisuutta?

      Jos niin onnekas on, että tapaa ihmisen jonka kanssa rakkaus syttyy, tuskin tulee tarvetta pilkkoa toista "hyödykkeiksi".

      Onhan meitä moneen junaan ja suhteille perusteita myös, mutta rakkaus ei yleensä valikoi sen kohteena olevasta vain osia, joita rakastaa. Se on kaikki tai ei mitään.

      Mutta ehkä se sitten on helpompaa eronneelle ja perheen jo aiemmin perustaneelle löytää onnellinen suhde ihmisen kanssa, jolla on samanlaiset lähtökohdat. Näkökulma voi olla samankaltaisempi, ja ymmärrys lapsiperheen arjesta on jo tullut tutuksi.
      Siinä kyllä olen itse varmasti aiempaa valikoivampi, että omien lasten elämään ei ihan hepposin perustein ketään uutta miestä toisi. Pitää tykätä lujaa minusta ja lapsista myös,

    • Yh-isä

      Niin, tuossa olen samaa mieltä, että karvaan kokemuksen omaava, voi oppia omasta itsestään, jos on taidollinen. Valitettavasti ihmiset nykypäivän kilpailu yhteiskunnassa, ovat enenemässä määrin sellaissa oravanpyörässä ja eron sattuessa, eivät näe omaa tilaa, vaan sitten syytökset siirtyvät vastakkaiseen suuntaan, jolloin ikäänkuin peitetään omat virheet eikä niitä silloin myöskään osata korjata ja saattaa pitää epätoivottua ajatusmallia normaalina.
      Eronnut usein tulee varovaisemmaksi, kun hänen edelliset kokemuksensa pari-suhteesta kulkevat hänen mukanaan. Tässä näen kuitenkin vaaran, sen että epätietoisesti olettaa uudessakin suhteessa olevan ne samat vanhat pelisäännöt, eikä välttämättä näe pelin vaihtuneen.

      Tässä taas karvaan kokemuksen rintaäänellä, olen huomannut suhteen luomisen ja ylläpitämisen olevan paljon vaikeampaa, kun on ikään kuin "taisteltava" enemmän suhteen säilymiseksi. Periaatteessa kahta vihollista omaa itseään ja vanhoja kokemuksia vastaan. Mutta onneksi ihminen ei ole yksin taistelemassa, vaan on se toinenkin osapuoli, jonka kanssa sitä jakaa sisimpäänsä päästäkseen toivottun lopputulokseen. Ja päästäkseen toivottuun lopputuloksen pitää myös toisen osapuolen olla ikäänkuin valveutuneempi ja nähdä ja oppia toisesta ihmisestä enemmän. Mutta sitähän rakkaus on, että kahden ihmisen särmät hioutuvat pois, tuossa suuressa myllyssä. ja taistelusta tulee voitto.

      Ja loppukaneettina sanon että tässä valossa näen suhteen rakentamisen ja ylläpitämisen huomattavasti haasteellisemmaksi molemmille osapuolille, kuin enimmäistä kertaa suhteeseen sukeltajan.

    • Kelpaa yhtä paljon/vähän kuin yh-äiti lapsineen

    • äityli46

      Hei,minulle kelpaisi yh-isi. Olen 46v-yh-äityli,ja mielestäni on helpompaa jos molemmilla lapsia,kumpikin tietävät mitä lapsen kasvatus vaatii.Ei sitä yhteen tarvitsisi muutaa,kaikki aikanaan,ei rajoja saa laittaa jos oikea kohdalle osuu.

    • vahinkolapseni isi
    • lapsetonnainen

      Joillekin kelpaa joillekin ei. On myös lapsettomia sinkkunaisia jotka eivät ole jostain syystä onnistuneet lasta saamaan vaikka halua olisi ollut ja erityisesti sellaiselle voisi hyvinkin sopia "valmis paketti" - mies lapsineen. Riippuu tietty myös minkä ikäisiä lapsia, millaisia muuten ja montako.

      Eräs tälläinen ystävätär itselläni on. Jo parhaimman lapsentekoiän ohittanut (kovasti aina lasta halunnut mutta ei saanut) ja erittäin mielellään ottaisi lapsellisen miehen. Vaan ei ole onnistunut löytämään.

      • zinkkunainen

        "valmis paketti?"

        Pikemminkin "pilattu paketti". Mieluiten ihan vain yksilö, kiitos, ilman menneisyyden painolastia (kakaroita).


    • Yh-äiti itsekin...

      Melko omituinen keskustelu. Eikö se nyt normijärjellä ajateltuna mene niin että jokainen (yh, lapseton jne.) loppuviimeksi kuitenkin voi rakastua sellaiseen ihmiseen ihmisenä jonka kanssa kolahtaa. Ei silloin ole kyse siitä mikä on elämäntilanne ja historia. Silloin asiat järjestyvät niiden asioiden pohjalta mitä on jos niin on tarkoitettu ja se ihminen merkitsee tarpeeksi että sen suhteen eteen haluaa tehdä työtä. Helppoahan se aikuisella iällä ei ole koska kaikilla on jo menneisyys painolastina ja osa oikeasti antaa sen liikaakin määrittää elämäänsä eikä kykene avoimin mielin aloittamaan puhtaalta pöydältä.
      Uskokaa nyt oikeasti siihen että on hyvyyttä ihmisissä.

      • tukalat3

        Tässä täytyy todellakin ottaa huomioon moinia asioita. Esim. Missä iässä lapset on ja ovatko he tarpeeksi kypsiä sulattamaan vanhempansa uuden suhteen???
        Sillä eiköhän aina kuitenkin ole (ainakin minun mielestäni) kyse siitä että ns tuleva perhe tulee toimeen kokonaisuudessaan.
        "melko omituinen keskustelu"!"!!


    • tukalat3

      Ehdottomasti olen sitä mieltä, että yh-isä on todella hyvä isä (ehkä kuintenkin riippuen tilaanteesta).
      Yh-äitinä pidän enemmän yh-isistä. Sillä niillä on myös kokemusta olla vain lasten kanssa. Itsekkin "etsin" samankaltaista miestä elämääni, mutta....
      Mutta en kaipaa sellaista jonka exä vaanii takana.
      Lippu vain korkealle ja ole ylpeä. Kannustusta sinulle Yh ja mies.

    • kolme lasta ja minä

      Varmasti se vanhan suhteen painolasti on sellainen juttu, mitä joutuu miettimään monta kertaa jos löytää uuden kumppanin. Etenkin hankalissa tilanteissa saattaa helposti olettaa, että uusi kumppani toimii saman kaavan mukaan, jonka mukaan vanha kumppani on vastaavassa tilanteessa toiminut. Suuri haaste yrittää aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja unohtaa historiansa parisuhderintamalla. uskon silti tosissani, että jos kaksi ihmistä rakastuu, historia ei ole niin suuri peikko kuin voisi luulla, ja toisen tausta ei ole se olennaine asia vaan itse ihminen, johon on rakastunut. jokaisella meillä on historiamme, etenkin kun takana on jo elettyä elämää. Se, kuinka paljon siitä otamme mukaan tähän päivään, on yksilöllistä.,
      Itse en halua menettää uskoani siihen, että jonain päivänä on mahdollista löytää hyvä ja onnellinen parisuhde. Myös eronneen ja lapsellisen ;)

    • ei teatteria

      nuo ex.t vois jättää rauhaan toisen ex. puolison, muuten ei pääse alkuun uudessa elämässä..

    • yh-isä mulle vain

      Lukematta ketjun muista viestejä vastaan, että itselleni ainakin kelpaisi (olen 25v lapseton, työssäkäyvä nainen). Lapsen myötä isät (ja äidit) ovat joutuneet itsekin kasvamaan ja oppimaan ottamaan vastuuta, joten ainakaan ei tarvitse pelätä saavansa huollettavakseen kahta "lasta". Pari kertaa olen yh-isejä tapaillut, mutta tapailu katkennut pikemmin henkilökemioiden puutteeseen. Jos isä osaa tasapainotella reilusti ja tasapuolisesti suhteessa lapseen ja uuteen kumppaniin, homma voi toimia hyvinkin. Varmasti osa etenkin lapsettomista suhtautuu yh-huoltajaan varauksella, mutta sehän on hyvä lapsenkin kannalta. Vaikka näitä tapauksia on varmasti reilusti, ei kannata silti yleistää koskemaan kaikkia. Itselläni ehkä jopa mieluummin yh-vanhempi hakusessa kumppaniksi, sillä en ole lainkaan varma haluanko omia lapsia. Täten toinenkaan ei jäisi ilman. Huonosti selitetty, mutta varmasti ymmärsit:)

    • teemu1

      Moro vaan.Ihan toho ensimmäiseen viestiin kommenttia,et mun kokemuksen perusteel yh isä,jota minäkin olen on kuin punainen vaate naisille.Ennen eroa ois vientiä ollu,jopa ne ex naisen kaverit oli kimpussa,mut nyt kun on vapaa ja elää lapsen kans kahdestaan ei naisia hirveesti kiinnosta.Tarkotus ei oo mitään valitus virttä kirjottaa,mut semmosta tosissaan olevaa,normaalia naista on vaikee löytää.On tullu kyllä vastaan jos jonkinlaista hiihtäjää,kuka on varattu,kuka elää lääkkeitten voimal kun ei oo selvinny viel entisestäkään ukosta ja turha mainitakkaan kuinka moni normi vartaloinen nainen on syönny ittensä lehmän kokoiseksi kun tapaaminen koittaa,ei oo tarkotus loukata vaan kertoa et se kyl paljastuu kun kuvailet ittes aivan päin honkia.Usko ei oo loppunnu mut kyllähän sitä alkaa pikkuhiljaa suhtautua varauksella jokaiseen joka treffi ilmoitukseen vastaa.Tämmönen rehellisesti liikkellä oleva tuntuu jäävän vähä jalkoihin.

    • riitta ropsu

      Riippuu miehen lapsista. Jos miehen lapset on . no mitä on... katoan.

    • toivoton tapausko?

      Mä ihmettelen suuresti, miksi mun kohalle on sattunu semmoset miehet, joista ei ois parisuhteeseen pitäny ikinä alkaa. Missä on suomalaiset kunnolliset miehet, jotka osaa antaa hellyyttä, eikä vain vastaanottaa sitä. Jotka osaa keskustella ja jutella vaikeistakin asioista. Ovat raittiita ja reiluja. Onko semmosia olemassakaan, vai onko ne vain toiveajattelua. Itse olen 50 ja eronnut, mutta olisin nyt valmis suhteeseen, jos joku kunnollinen löytyis. Pari "kelvotonta" on ollu tyrkyllä, mutta ei oo kelvannut. Olenko siis liian ronkeli ja pitäis ottaa vähemmän kunnollinen, kuin odottaa hamaan tulevaisuuteen sitä kunnollista. Kelpaa kyllä yh isäkin, kunhan ei olis mahottomasti nuorempi...

    • teemu1

      Niin,no mulla on kyl ihan terveet ja normi lapset,joista toinen asuu jo omillaan,et en oikein usko et se lapsista on kiinni et mun kans ei viihdy.Mut monilla naisilla haaveet normi elämästä on kyl aivan uskomattomia,tai sitte mun käsitys normi elämästä on aivan vinksallaan,lähinnä tarkotan sitä et tuntuu toi raha ja matkustaminen ja shoppailu olevan aika monelle se elämän tehtävä.Sit kuitenkin siinä treffi ilmotuksessa kerrotaan kuinka tykätään kotiilloista ja halutaan elää jalat maassa,mut totuus on aika karua.En tiedä onko tämmönen työssäkäyvä,lapsista huolehtiva ja kodin kunnossa pitävä ihan katseen kestävä mies,joka myös osaa pitää naisesta huolta,naisille jonkinlainen punainen vaate ja kauhistus.

    • ex seikkailijatar

      Oot vaan törmännyt vääränlaisiin naisiin, varmasti on niitä toiveidesi mukaisiakin. En tiedä mitä ikäluokkaa edustat. Mutta ainakin meissä keski-ikäisissä on naisia jotka ovat jo paljon matkustelleet, shoppailleet, seikkailleet eivätkä ne asiat enää niin kiinnosta. Ihan tavallinen elämä ja mies kiinnostaa ilman mitään erikoisuuksia. Itse taas koen, että tavallisia, normaaleja, hyväkäytöksisiä miehiä ei tapaa missään. Niitä varmaan on, mutta jossain piileskelevät.

      Ja kaikillahan meillä on menneisyys. Mutta monet ovat sen kanssa sinuja. Jos täysin puhtaalta pöydältä ajattelee lähtevänsä, niin sitten kannattaa katsoa sieltä ihan nuoresta ikäluokasta.

    • teemu1

      Niin,en aatellukkaan et kaikki naiset on semmosia,ei vaan oo sitä oikeaa viel löytynyt,en kyl väksin sitä etikkään,oon 40v,ja lapset on jo sen verran isoja et ois kyl tilaa sille kumppanillekin,joka tosiaan nauttis ihan normi elämästä,lenkkeilyä,saunoista,leffoja,ja ihan vaan yhdessä olemista.En pidä kyl kriteerejä liian kovina.....eikä todellakaan ooo kehu mut uskon et ulkonäkökin kelpaa useimmalle.Ja kyl ajatuksena ois et ikäluokka sais olla lähel omaani.

      • erja1

        Heip Teemu,

        kyllä se on samanlaista arpapeliä miestenkin suhteen :) Yritetty on löytää, mutta vastaan ei ole tullut miestä, joka haluaisi "ymmärtää", että lapset vievät aikaa ja tulee ottaa huomioon parisuhteessa. Ihmiset haluavat ilmeisesti vapautta vapauden päälle. Minä taas toivoisin arjen ja juhlan jakajaa, kotiin, pulkkamäkeen, luistelemaan, lenkille, kuntosalille, uimahalliin, metsään...
        Mutta löytääpä sitten vapaana oleva fiksu ja mukava ja sopusuhtainen....Kyllä miehetkin osaavat "hieman" ulkonäköänsä vääristellä - Minulle eräs kertoi olevansa vaalea ja kohtalaisen lyhyttukkainen - ok siis ensimmäinen mielikuva, mies on siis ihan suht trendikäs ehkä ja kun tuli kuva, niin totuus oli päälaelta kalju ja harmaa ohimoilta :D Joskus ei jaksais yhtää nauraa näille, mutta on kai pakko, kun itkeäkään ei kannata :D


    • piteeni mun

      En halua mitään valmista pakettia, missä vielä ex:kin on kuvioissa,
      joten ei.

    • teemu1

      Moikka Erja,sulla sama propleema miesten kans kun mulla naisten kans.Se on kyl varmaa aika tavallista että sitä kerrotaa itestää vähä "kauniimmin" kuin pitäs.En usko et täs mun elämän tilantees ois mahollista elää heti 24/7 suhteessa,mut uskon kuitenkin et täs ois tilaa/aikaa mukavalle naiselle,jonka kanssa tehdä just noita normi juttuja.Mulle kun taas on itsestään selvyys et noi lapset vie aikaa,vaik ei enää ihan pieniä ookkaan,tuntuu muuten et yksinhuoltaja isä on aika harvinainen tapaus ja monelle jopa yllätys....mut tämmösiä miehiäkin on.Ja itkemään ei ruveta,elämä on liian lyhyt siihen....

      • erja1

        Jep jep....kun on paremminkin töissä ja lapsen kanssa 24/7, niin ei kyllä paljoa ripsalla keikuta eikä kyllä itselläni tee mielikään. Mutta eipä se kumppani ovestakaan sisälle kävele, vaikka kuinka toivois.
        Jotenkin tuntuu, että yh vaan ei kelpaa sellaiselle, jolla on enemmän vapaa-aikaa...jotenkin se ymmärrys/halu katoaa tai unohtuu, kun aletaan odottaa, että toinen voisi antaa enemmän kuin kellossa tunnit riittää - jokseenkin liioitellen, mutta kuitenkin. Minulle riittäisi vähempikin ja kyllähän oma aikakin lisääntyy sitä mukaa, kun lapset kasvaa......
        Voihan se olla, että itse ei ole paikalla silloin, kun parhaita jaetaan - mulle riittäisi kyllä se toiseksi paraskin :) .... mutta mistä niitä löytää ...... Lotossakin taitaa voittaa täysosuman helpommin - ainakin siihen on helpompi uskoa :D


    • teemu1

      Tuo työhän se kiusaa aina näitä"harrastuksia",ja tosiaan kukaan ei kyl tuu kotoonta hakemaan,ehkäpä siksi oon treffi palstan kautta sitä oikeaa etsinyt.Tarkemmin kun miettii niin oon tavannu tässä lähi aikoina muutaman kanssa jotka on kirjottelun perusteel olleet ihan varteenottettavia ehdokkaita eli just semmosia ihan tavallisia naisia...semmonen kun mulle kelpais oikein hyvin,mut niin kuin kirjottelin on totuus sitte aivan muuta.Mulla on vähä semmonen tuntuma et seassa on kyl sit ihan oikeitakin kusettajia,jotka ei saavu sovittuun tapaamiseen jne.Eihän tätä hommaa kannata niin kauheen tosikkomaisesti ottaa mut kyl se vähä risoo kun itse oot reilusti liikkeellä....tai voihan se olla et miä ehin asemalle vasta kun se paras juna meni jo....vaikken kyl hirveen hitaaksi itteäni tunnekkaan.Tietysti nuo lapset kun mulla menee kaiken edelle ei sitä aikaa oo koko ajan antaa mut mun mielestä tuo on semmonen asia minkä pystyy kaks aikuista järjestää jos halua vaan löytyy.....

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Theermannilla kulkee!

      Vouti vie kaiken mikä mieheltä irti lähtee ja palstan naiset syyttävät tilanteesta kilpaa eri naisia. Miehellä on elämän
      Kotimaiset julkkisjuorut
      130
      7768
    2. Näin unta viime yönä

      Että tulit nainen istumaan syliini minihame päällä.
      Ikävä
      55
      5788
    3. Esivaihdevuodet, menopaussi

      https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/yksityisasiakkaat/terveys/esivaihdevuodet-eli-premenopaussi Täällä kun puhutaan pa
      Sinkut
      80
      3283
    4. Tänään taas tuli pari-kolme juttua

      Jotka niin mielelläni jakaisin sun kanssa. Niin paljon elämää jaettavana ja niin selkeä paikka sinulle. Mutta ymmärrän
      Tunteet
      7
      2903
    5. Kuhmo tekisi perässä

      Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä
      Kuhmo
      10
      1678
    6. Suomi julkaisi varautumisoppaan

      Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j
      Maailman menoa
      209
      1610
    7. Miksi putin ei valinnut ensimmäiseksi kohteekseen Suomea?

      Olisiko ollut sittenkin helpompi kohde?
      Maailman menoa
      330
      1323
    8. Ukraina sai luvan vastata ohjuksin Venäjän lueelle

      Mediatietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjälle. Ylen kirjeenvai
      NATO
      335
      1172
    9. Olen jälleen pahoillani

      Harjoittamastani henkisestä väkivallasta palstan välityksellä. Kyllä ne voi vaikuttaa jotenkin mieleen, vaikka ei itsell
      Ikävä
      93
      1169
    10. Oot vaan niin hellä

      Ja lämmin luonteeltasi, että rakastan sitä yli kaiken. Oot ehkä tietämättäsi auttanut mua todella paljon. Auttaisit tämä
      Ikävä
      32
      1071
    Aihe