ärsyttävä sisko

Hei, minun siskoni viljeli sanaa "pliikkari". "Saanko ton, pliiiiiiiiikkariiiii!" Onneksi meni ohi vähitellen, mutta oli todella rasittavaa. Veljellä oli "kaa". "Ootko mun kaa?"

Nyt olen huomannut, että poikani (samoin muut samanikäiset pojat) käyttää sanaa "epää". "Sisko sai keksin ja minä en, epää! Äiti epää!" Eihän se ole mikään sana. Tekisi aina mieli lyödä pää seinään, kun kuulen sen. Olen nyt alkanut korjata, että se on epäreilua tai epistä, ei epää!

En myöskään ymmärrä tätä sanojen lyhentämistä. Sininen on sinkku, punainen on punkku, joten arvatkaapa, mikä oranssi on.

Poika osaa laskea todella hyvin, mutta miksi pitää lyhentää hölmösti! Yy, kaa, koo, nee, vii, kuu, see, kas, ys, kymp. Siis mitä?! Mikä kas, ys ja kymp? Miksei voi olla kasi, ysi ja kymppi?

Ei mulla suurempia ongelmia ole näköjään ;) Kaipaan vähän sitä aikaa, kun esikoinenkin puhui kirjakieltä. Nyt nautin siitä, että pikkusisko sentään puhuu kauniisti ja muistaa omistusliitteet (minun äitini!) ja odottelen kauhulla, minkälaisia uusia sanoja hän keksii. Kyllähän se kieli valitettavasti muuttuu ja näköjään ne ovat nämä pienet höntinnäköiset, jotka sitä muokkaavat. Odotan aikaa, kun pliikkari ja epätä löytyvät virallisesta sanakirjasta ja koulussa paras numero kokeissa on kymp.

Kokeile vaikkapa sanan "jänistää" tai "äänittää" tai "pännittää" käyttämistä joka lauseessa...