Hei yh-äidit ja sinkkuäidit ja miksikä teitä ny kutsutaan:-)
Mitä mieltä olette eron jälkeisestä mummolavierailuista. Käyttekö molemmilla tasapuolisesti? Jos ette, niin miksi hylkäsitte/päätitte jättää myös mummon ja ukin?
se isä ei välttämättä osaa/pysty pitämään suhdetta yllä vanhempiinsa omien ongelmiensa takia. Mitä luuöette, miten mummo ja unohdettu ukki suree asiaa, jos eivät saa tavata.
Estääkö ylpeys vai pelko tapaamastaex-appivanhempia?
Mitä mieltä olette eron jälkeisestä mummolavierailuista. Käyttekö molemmilla tasapuolisesti? Jos ette, niin miksi hylkäsitte/päätitte jättää myös mummon ja ukin?
se isä ei välttämättä osaa/pysty pitämään suhdetta yllä vanhempiinsa omien ongelmiensa takia. Mitä luuöette, miten mummo ja unohdettu ukki suree asiaa, jos eivät saa tavata.
Estääkö ylpeys vai pelko tapaamastaex-appivanhempia?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Isä hoitaa oman sukunsa äiti omansa, yksinkertaista. Isän avuttomuus ei kai ole lasten äidin vika, vaan syyllinen löytynee peiliin katsomalla. Jos olette onnistuneet kasvattamaan lapsestanne niin avuttoman ettei kykene lapsiaan hoitamaan, tuskin äitiä voi syyttää ettei lapsiaan halua altistaa samalle kasvatukselle.
Ehkä olisi kannattanut myös rakentaa läheisempi suhde miniään, kun se oli mahdollista, jolloin hän ehkä vierailisi luonanne omasta tahdostaan eikä velvollisuudesta, joka ei edes hänelle kuulu.
Lapsella on oikeus kaikkiin sukulaisiinsa.
Jos äiti tai isä tavalla tai toisella estää tämän oikeuden toteutumisen niin se on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan, josta voi seurata lapsen sairastuminen PA-oireyhtymään.
hohhoi1 katsoo vaan peiliin. Ei ole isovanhempien syy, jos ei miniä huolehdi lasten oikeudesta tavata sukulaisiaan. Vaikka miniä vihaisi isovanhempia on hänen siitä huolimatta huolehdittava lapsen oikeudesta tavata/viettää aikaa heidän kanssa, jos hän haluaa lapsesta kasvavan tasapainoisen ihmisen.
Miksi sen minän pitää hoitaa ne suhteet. Eikö tässä tapauksessa isä estä lapsia tapaamasta omia vanhempiaan ja harrasta vieroittamista. Isän pitäisi katsoa sinne peiliin ja päästä ongelmistaan niinkuin aikuinen ihminen ja huolehtia lapsiensa suhteista isovanhempiinsa. Äidin ei tarvitse tehdä toiselle kuuluvia töitä. Miksi äidiltä pitäisi vaatia asioita joihin isä ei pysty.
Kasvaako sinun mielestä ihmisistä joilla ei ole yhteyttä isovanhempiin epätasapainossa olevia ihmisiä? Osalla meistä ei ole isovanhempia lainkaan osalla ei edes toista vanhempaa. Ovatko orvot väistämättä tasapainottomia? Lähivanhemman kuuluu tukea lapsen tapaamisia etävanhemman kanssa. Etävanhempi taas huolehtii siitä kenen kanssa lapset viettävät aikaansa, kun ovat hänen luonaan.
Jos lähivanhempi tietoisesti estää lasta tapaamasta etävanhemman sukulaisia niin se kuuluu kategoriaan vieraannuttaminen ja on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Jos etävanhemmalla on ongelma niin siihen ei voi ottaa kantaa, koska ei tiedä minkälainen se on.
Molempien vanhempien tulee tukea tapaamisia lähisukulaisten kanssa olivatpa he lähi- tai etävanhemman.
Lähivanhempi on useinmiten äiti ja takana saattaa olla riitaisa ero, mutta siitä huolimatta isovanhemmat varmasti haluavat kuulua lapsenlapsensa elämään.
Lapsi muistaa kummasti asioita kahden ikävuoden jälkeen ja jos on viettänyt aikaa isovanhempien kanssa alkaa jossain vaiheessa ihmetellä miksi ei enää saa olla heidän kanssaan.
Isovanhemmat haluaisivat, mutta äiti estää sen mahdollisuuden jättämällä vastaamatta yhteydenottoihin ja jos menisi käymään ilmoittaen tulevansa niin ei ikävä kyllä ole tällöin kotona. Tällainen käytös kertoo paljon lapsen äidistä ja lapsen psyykkinen kasvu vaarassa.
Mikä on sitä estämistä. Ja miksi sen äidin pitää huolehtia isälle kuuluvista asioista.
Jos ero on ollut riitainen ja isällä ongelmia niin todennäköisesti sillä äidillä on muutakin huolta, kuin isovanhemmat ja heidän tarpeensa. Lapsikin tarvitsee aikaa sopeutua eroon ja tapaamiskuvioihin. Eikö ole mahdollista tavata isän luona tai että isä tuo lapsen, koska kyseessä on kuitenkin isän vanhemmat.
Mistä tapauksesta sinä tässä kirjoitat? Aloittaja ja vastaajat eivät ole kertoneet tietoisesti tuhoavansa välejä tai etteivät vastaa puhelimeen.
On myös hyvä muistaa ettei ole lapselle niin tärkeä, kuin lapsen vanhemmat.
Omaa roolia ei kannata korostaa suhteessa pääasiallisiin hoitajiin Lapsi kasvaa täysin normaaliksi ihmiseksi myös ilman isovanhempia. Voi myös miettiä miksei miniä tai vävy halua pitää yhteyttä. Miksi se on liian vaikeaa. Joillekin se voi olla väsyttävää ja raskasta tavata ihmisiä jotka vihaavat häntä. Näin ei tietenkään aina ole. Mutta kyllä avioero vapauttaa ihmisen hankalista ex-sukulaisista. Joskus vanhemman kuuluu ajatella omaa jaksamista, koska se heijastuu lapseen vielä enemmän kuin isovanhempien puuttuminen.
Lapselle voi kertoa miksei pysty pitämään yhteyttä joihinkin ihmisiin. Ei ketään pidä haukkua, mutta voi sanoa, jos tilanne on liian hankala. Perheissä aikuiset päättävät asioista myös siitä keitä lapset tapaavat.
Lähivanhemman velvollisuuksiin lain mukaan kuuluu tukea lapsen suhdetta etävanhempaan. Jos etävanhempi ei halua viedä lasta sukulaisilleen siihen on varmaan joku syy ja lähivanhemman pitää kunnioittaa päätöstä. Etävanhemman ei myöskään pidä puuttua, jos lähi ei halua viedä lasta vanhemmilleen. Miksi on liian hankalaa puhua asiasta oman lapsen kanssa ja sopia tapaamisista hänen kanssaan.
Miksi siis soitatte miniälle. Sopikaa asioista poikanne kanssa.
"tasapuolisuutta mummoile" kysyykin:
"Mitä luulette, miten mummo ja unohdettu ukki suree asiaa, jos eivät saa tavata.
Estääkö ylpeys vai pelko tapaamasta ex-appivanhempia?"
Miksi ex-miniä ei voi kaikesta huolimatta olla yhteydessä ex-sukulaisiin lasten takia.
Antaa lasten tavata heitä, jos ei isä kerran pysty/osaa ja kannustaa lapsia siihen, riippuen lasten iästä?
Voihan olla näinkin:
Lapsi voi olla niin pieni ettei itse osaa soittaa mummille ja ukille.
Mummin ja ukin on taas soitettava lapsen äidille saadakseen jutella lapsen kanssa.
Mutta äitipä ei vastaakaan puheluun, miksi ja mitä hän pelkää? Miksi ei voi antaa mummin ja ukin jutella lapsen kanssa.
Lapsella on oikeus kaikkiin sukulaissuhteisiinsa asuipa hän äitinsä tai isänsä luona.
Isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat lapselle rikkaus. Kuinka paljon heillä onkaan annettavaa pienelle lapselle. Kertoa tarinoita, opettaa vanhoja kädentaitoja ja rakkautta, sitä lapsi ei koskaan saa riittävästi.
Miksi isovanhempi ei soita pojalleen ja juttele lapsen kanssa silloin puhelimessa.
Suurin osa etävanhemmista tapaa lastaan säännöllisesti. Isovanhemmat voivat soittaa lapselle tällöin. Isovanhemmat ovat toki lapselle rikkaus, jos heitä on, mutta huonoista väleistä on turha syytellä entistä miniää. Eikö sillä pojalla ole mitään vastuuta väleistä OMIIN vanhempiinsa? Onko tämä todella niin vaikea ymmärtää?
Vai onko pojankin mielestä parempi ettei lapsi tapaa vanhempiaan? Mitä se poika pelkää?
Ettei ikäimmeinen vaan ole sama tyyppi,joka syytää jokaiseen keskusteluun lempiaiheensa vieraannuttamisen?
Avaa silmäsi ja havaitse: maailmassa on normaalejakin ihmisiä. Ja jokainen lähiäiti ei ole vierannuttaja. Ei vaikka niin kuvittelet.
Tähän asiaan ei sun PAS-jutut kuulu lainkaan, lähinnä kyseessä on entisten sukulaisten välit.
Ja kyllä nyt jumalaut pitää sen isänkin jotain tehdä lapsensa eteen, eikä aina vain vaatia ja vedota vieraannuttamiseen, eikö??
Ei ole tarvetta katsoa peiliin. Ja todella omaperäinen valinta tuo vieraannuttamiskortti, niin trendikäs. Eli sekä isovanhemmat että isä ovat kaikki vailla mitään velvollisuuksia lasten suhteen, vain oikeuksia perätään ja tottahan toki äidin tehtävä on venyä ja joustaa jotta kaikki olisivat tyytyväisiä?
Omat ex-appivanhemmat oppivat tavoille, kun katkaisin välit heihin totaalisesti. Kiukuttelivat aikansa, kunnes vein asian poliisille ja sain lähestymiskiellon MINUA kohtaan. Lapset voivat tavata, puhua puhelimessa ja tehdä mitä lystäävät. Tässäkin rajat saatiin vedettyä, kun lastenvalvoja piti puhuttelun, mitä on sopivaa lapselle puhua heidän äidistään. Kaiken tämän paskan jälkeen en suostu kuuntelemaan minkäänlaatuista syyllistämistä siitä, että en pidä yhteyttä ihmisiin jotka ovat uhkailleet minua niin sosiaaliviranomaisilla kuin väkivallalla. Onko tämä kohtuutonta?
Tottahan jokaiselle tulee isovanhemmista mieleen pullantuoksuinen vanha tupa ja iloiset ikäihmiset, mutta totuus ainakin meidän kohdalla on kaukana tuosta. Olen saanut tilanteen ollessa vielä paha maanitella ja suostutella lapsiani tapaamaan mummoa ja vaaria, he kun käyttivät koko tapaamisen puhumalla pahaa heidän äidistään, osoittamalla virheitä lapsien käytöksessä, jotka olivat toki äidin syytä. Joten se siitä vieraannuttamisesta. Nyt tilanne on tasaantunut ja ovat hekin ymmärtäneet että mikäli asiat eivät olisi muuttuneet, he eivät olisi tavanneet enää lapsia, ja voin sanoa, että se olisi ollut vain ja ainoastaan lasten edun mukaista, onneksi tilanne muuttui.
Asia ei tietenkään ikäimmeinen sinulle kuulu, mutta on aika raukkamaista lähteä syyttämään, että käytän henkistä väkivaltaa lapsiini tietämättä tosiasioista mitään. Vai oletko kenties sitä mieltä, että minun pitäisi siltikin olla minua erittäin avoimesti vihaavien ihmisten kanssa tekemisissä? Onko heidän oikeutensa vihata minua suurempi kuin minun oikeuteni henkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen?
Kylläpä tulin surumieliseksi, luettuani noita kommentteja. Paljon tuntuu olevan ikävää mielialaa yllä ja välit huonoja jne..
Meillä miniän ja pojan ero oli riitaisa ja ovat molemmat kovapäisiä ja joustamattomia...hmm..itse kasvatin.....
Mutta lapsen lapseni tapaamista eivät silti saisi estää. Nyt oireilevat omaa pahaa oloaan ja syylinen pitää löytää ja kappas, äitihän se siinä valmiina ottamaan haukut vastaan.
Huutakoot ja riidelkööt niin paljon kuin sielu sietää, kunhan eivät lapsen kuullen ja nähden. Aikusia ovat, mutta ajattelisivat lasta.
No, ehkö se onkin "syy", miksi tapaamiset estetään isovanhemmilta? Oma paha olo ja kokemukset halutaan panna kiertoon, eli kiusataan sitten muitakin, kun on niin paha olo.
Evätään tapaamiset, sehän sattu ja lujaa.
Lapsenlapsi rakastaa aidosti ja vilpittömästi, vailla ennakkoasennetta ja takaajtuksia. Kuten minä lasta. Lapsi haluaa tavata (3v.) takuu varmasti, jos annetaan lapsen valita.
Ehkö se ottaa päähän vanhempia, kun lapsi tykkää, aikuiset ei. Isovanhempia on mustamaalattu ties mistä (olemme se "ei trendikäs" mummola, emme kai kelpaa hienoille kaupunkiihmisille tällaisinä.
Lasta kiikutetaan mitä hienoimpiin paikkoihin ja "koulutetaan"hyvissä ajoin aikuisten hienoille tavoile. Ihmettelinkin kun lapsi hätääntyi kerran vierailulla,kun piparkakusta putosi muruja pöydälle. Hätäänti silminnähden. Toisen keran,kun komensin kissaa pois jaloista, lapsi lähti juoksemaan kädet korvilla ja hoki :älä,älä,älä....ihan kauhun ilme kasvoilla.
Tämä jäi vaivaamaan mieltä kovasti, en uskalla kuitenkaan kysyä,kun ottavat niin itseensä ja suuttuvat, aikuiset.
Ny ei käy vierailut, emme saa tavata lasta ollenkaan. Ette usko miten koskee kun ei joulunakaan saa lasta tavata. Rakastan silti ja toivon, että jonakinpäivänä vanhemmat aukasee silmänsä oikeile asioille...tai miten tämän ny sanoisi, ettei joku tästäkin irvaile takaisn.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille. Rakastakaa toisianne. Minä rakastan ja odotan, että jonakin päivänä pieni poika odottaa oven takan oven avaamista.
Vanhemmat ovat estoisia ja eivät vastaa yhteyden ottoihin mitenkään, eli yksin ollaan...mikä keino vielä löytyisi. Jotta avaisivat sydämensä ja jättäisivät tuon kovan kuoren ja kylmän kohtelun taakseen. Minä en pahaa puhu, en vaikka mikä olisi. Aikuisen pitäisi osata puhua tunteet ja asiat, lasta ei pidä käyttää lyömäaseena ihmisten välillä.
Teistä ei pidetä.
Jos vanhemmat eivät jaksa teitä, on parempi myös lapselle että ette ole yhteydessä perheeseen. Todennäköisesti sotkette tilannetta vain lisää. Jos koko ajan kieltäydytään yhteydenotoista, niin pitäisi siitä jotain ymmärtää. Lapsi kyllä pärjää ilman teitäkin. Ja unohtaa ajan myötä.
Onhan tässä se hyvä puoli, että suhteessa teihin vanhemmat ovat sentään yksimielisiä. Sekin kertoo jo paljon.
Niinpä. Arvaa pidänkö minä itsekkäästi kaikista. En, mutta toimeen voi tulla oikein hyvinkin. Jos haluaa. Tässä on kysymys vain keskenkasvuisita, kapea katseisista ja itsekkäistä ihmisistä. Heillä ei ole kykyä ajatella asiaa kokonaisuutena, vain oman edun tavoitteluna. Voi kunpa voisin saattaa teidät kirjoittelijat ja nuo nuoret yhteen, olisi mielenkiintoista nähdä, mikä olisi lopputulos:-)
Jos minä ajattelisin noin, olisin hyljännyt suuren osan ihanista ihmisistä, vain koska en aina ja jatkuvasti pidä heidän kommenteistaan. Minusta on melko typerää, ellei osata keskustella asioista vaan heti pätkäistään välit poikki, kun ei miellytä. Pois silmistä pois mielestä, näin toimii ihminen. Voivoi, se voi kostautua joskus näille ehdottomille vanhemmille, mielenkiinnolla odottelen...kun oma lapsi alkaa kapinoida ja haistatellaja olla uppiniskainen. Mikäli vanhempinsa tulee ja käyttäytymismallia ottaa, saavat pistää taitonsa likoon. Onnea vaan jatkoon.
Heillä on avioero kesken. Ettekö todella voi odottaa että he saavat rauhassa selvittää asiansa. Ettekö tajua ettette ole tärkeitä, vaan se lapsi ja se että he oppivat tulemaan toimeen myös eron jälkeen.
Etkö ota vastuuta siitä ettei sinua haluta tavata. Pitääkö ihmisten aina taipua tahtoosi, ja leikkiä että se on lapsen etu.
Etkö osaa ajatella asiaa lapsesi perheen kannalta. Eikö heillä ole oikeus yksityisyyteen ja omaan elämään. Mikset voi hyväksyä sitä että poikasi ei halua teidän viettävän aikaa lapsen kanssa. Siihen on varmasti syy.
Monet kiusaajat väittävät, ettei toinen osapuoli osannut keskustella ja loukkaantuu turhasta. Omissa tekemisissä ei nähdä mitään vikaa. Kaikki pitäisi antaa anteeksi, ettei mummolla tule paha mieli.
Kaksi lasta, eri isät. Toisen lapsen isovanhemmat ovat jo kuolleet ja muut sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä...
Toisen lapsen isä huolehtii lapsen suhteista omiin sukulaisiinsa. Törmään lapsen isän puolen sukuun satunnaisesti. Ei ole mitään riitoja, mutta en nyt kahvittelemaan lähtisi. Saattaisi exän nykyinen vaimokin sitä ihmetellä... Annan heille oman rauhan.
Molemmat vanhemmat huolehtivat lastensa suhteista omaan sukuunsa. Jos jostain syystä esimerkiksi isä ei osaa/halua/pysty huolehtimaan omasta velvollisuudestaan lapsiaan ja heidän isovanhempia kohtaan, niin sitten kyllä pallo siirtyy niille isovanhemmille. Ei yksinhuoltajalta voi ihan kaikkea vaatia. Joten otahan itse yhteyttä ex-miniääsi ja ehdota vierailua puolin tai toisin. Kerro hänelle, että haluat olla lastenlastesi kanssa tekemisissä säännöllisesti ja OSOITA se.
Jos isälle riittää syyksi se, ettei hän osaa tai pysty pitämään yhteyttä lapsiensa ja vanhempiensa välillä, niin miksi automaattisesti homma menee äidin velvollisuudeksi. Entä jos se äitikään ei osaa tai pysty? En minä ainakaan ole mitenkään vakuuttunut, että entiset appivanhempani edes haluavat olla minuun missään yhteydessä. Eivät he ole koskaan mitenkään sellaista antanut ymmärtää. Lapset ovat pieniä, heihin he eivät voi olla yhteydessä olematta yhteydessä minuun tai lasten isään, joka ei siis osaa tai pysty. Jos haluaa pitää yhteyttä, niin se pitää tehdä itse eikä valittaa selän takana, kun kukaan muu ei sitä tee. Ovatko kaikki muutkin ihmissuhteesi sellaisia, että yhteydenpito tapahtuu aina toisen osapuolen aloitteesta?
Asun lapseni kanssa samassa kaupungissa kuin lapsen isän vanhemmat;lapsen isä taas asuu muualla. Lapsi tapaa isäänsä suht säännöllisesti ja tällöin käyvät myös hänen vanhempiensa luona,mutta olen hyvissä väleissä eksäni vanhempien kanssa joten olemme viikoittain tekemisissä heidän kanssaan ja käymme lapseni kanssa heillä. Lapsen isän vanhemmat ottavat joskus lastamme yökylään.
Ei ole ollut mitään syytä miksi olisin lopettanut yhteydenpidon eksäni vanhempiin. He ovat edelleen tärkeitä lapselle ja lapsi heille.
Omia vanhempiani näemme harvemmin kun asuvat kaukana mutta pidämme silti yhteyttä joka viikko ja he soittelevat myös tännepäin.
Minullapa kävi näin: lapsen toiset isovanhemmat ei ikinä ole olleet kiinnostuneita poikansa lapsesta!! En tunne heitä sen kummemmin.Kävimme usein kylässä kun olimme aviossa.No,nyt ei ole eron jälkeen mitään yhteyksiä pitäneet. Ja huom:aina me olimme ne jotka veimme lapsia heille kylään.He eivät pyytäneet koskaan.Poikansa vain soitteli,että voimmeko tulla.
Mikään pelko tai ylpeys ei ole takana asiassa.He eivät lähetä edes syntymäpäiväkorttia tms lapsenlapsilleen!!
yksi lapsi.
Isän vanhempia en tunne joten en ole voinut lasta tutustuttaa heihin. Lapsen isä ei halua nähdä eikä kuulla lapsesta joten tuskimpa on vanhemmilleen edes kertonut "vahinko"lapsestaan.
Miesystävä on ottanut lapsen omakseen ja hänen sukunsa on hyväksynyt lapseni ja minut. Miesystävän äiti käy 1-3kertaa viikossa kylässä ja omat vanhemmat samanverran.
Ei ole olemassa vahinko lapsia nykyaikana vaan joskus ÄIDIN oma päätös välittämättä toisen osapuolen mielipiteestä vähääkään. No, toisella osapuolella on kanssa oma päätös olla sekaantumatta koko asiaan millään lailla. Turha on jälikäteen tulla vaatimaan oikeuksia tai velvoitteita kun ei alunperinkään ole välittänyt toisen mielipiteistä.
Kyllä ehkäisy voi ihan oikeastikin pettää, vaikkei se ole yleistä.
Pitäisikö sinun mielestäsi naisen tapattaa oma lapsi (vaikka onkin vasta sikiö), jos mies niin haluaa. Voiko mies tällä perusteella kieltäytyä maksamasta elatusmaksuja. Onko miehille liian vaikeaa tajuta ehkäisyn päälle?
Miksi pitäisi valittaa mistään. Kyllä se lapsi kasvaa ilman isääkin. Mielipiteestä (lapsesta) välinpitämätön vanhempi voi aivan hyvin pysyäkin poissa.
Tottakai voi olla malsamatta elatusmaksuja jos hän EI ole lasta halunnut. Eikö päätöksen lapsen hankinnasta pidä kuulua molemmille? onko oikein että äiti itsekkäistä syystä haluaa lapsen välittämättä isän mielipiteestä?
Jos mies ei ole kehitysvammainen hän kyllä tietää naisen voivan tulla raskaaksi seksistä. Joten jos kumitonta työntää sisälle haluaa myös lapsen. Muutenhan mies tajuaisi sitä kumia käyttää - vai?
Jos ei ole valmis huolehtimaan lapsesta, ei pidä harrastaa seksiä. Hyvin yksinkertaista. Siis jos ei lasta halua, ainoa 100% varma keino välttyä vastuulta on olla harrastamatta seksiä. Tai pistää piuhat poikki.
Kokemuksesta voin sanoa, että Ex puolison vanhemmat on pahimpia lapsen kieroon kasvattajia. Siellä mustamaalataan äitiä ja opetetaan valehtelemaan. Äidille ei tarvitse kertoa, äidin ei tarvitse tietää, ei äitiä aina tarvitse totella jnejne.
Ja kyllä minua syyllistetään kun olen vierailut leikannut OMALTA osaltani täysin pois. Isän kanssa saa vierailla, koen kuitenkin, että siihen en voi puutta, vaikka mieli tekisikin.
Ps. Joulun ylimääräinen vierailu ei minulle yllättäen sopinut, ties vaikka olisivat kertoneet, ettei joulupukkia ole. Bad me, really bad me.
Ja kyllä, asiasta on keskusteltu. Seuraus: Lasta painostettu vielä enemmän olemaan kertomatta äidille mitä mummu ja pappa sanoo ja tekee.
Siis sustako tässä kaikessa on kyse?