Tarkoituksena olisi kirjoittaa dekkaria, mutta tuli pieni ongelma. Nimittäin sellainen. Kuinka realistinen sen tulee olla. Pitääkö olla vähintään rikostoimittaja tai rikosetsivä. Entä tuleeko taustalla olla jokin ratkaisematon tapaus. Rikos tai murha etc...
Dekkari mielessä
karisti53
22260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Entä tuleeko taustalla olla jokin ratkaisematon tapaus. Rikos tai murha etc..."
Miten niin? Tietenkin tulee. Koko dekkaritarinahan suurin piirtein lähtee siitä, että on tapahtunut rikos. Ei kai se etsivä nyt huvitteen pyssyä paukuttele ja juokse pitkin Helsingin syrjäkujia takinhelmat hulmuten läpi koko tarinan :D
Etsivä tai rikospoliisi lähtee tutkimaan tapaukseen liittyviä henkilöitä ja suhteita, ja tutkinta etenee saatujen vihjeiden perusteella. Rikospoliisi yrittää saada selville ja telkien taakse syyllisen, jonka henkilöllisyys mieluusti tulee kaikille yllätyksenä, eli syyllinen on henkilö, joka on sosiaalisten kuvioiden keskiössä ja jota kukaan ei ole osannut epäillä.
Dekkarin kirjoittajan kuuluu myös johtaa lukija harhaan muutaman kerran kertomuksen edetessä, jotta lopputulos olisi yllättävä. Mitä suurempi yllätys, siitä voimallisempi nautinto lukijalle, ainakin yleensä se menee näin ;-)
Ei tarvitse olla poliisi tai rikostoimittaja kirjoittaakseen dekkaria. Toki silloin poliisien työtapoihin liittyvien asioiden selvittäminen on helpompaa ja tarina saa väkisinkin realistisen sävytyksen. Suomessa dekkarit ovat pääsääntöisesti realistisia poliisidekkareita ja yhä vähemmän suljetun tilan - kuka sen teki dekkareita. Miksei dekkaria voisi sijoittaa fantasian tai scifinkin maisemaan? Painottomassa tilassa tapahtuva murhatutkinta saattaisi olla virkistävää.
Minusta tärkeintä on, että tarina on viihdyttävä. Pieniä faktojen kauneusvirheitä ja mutkien oikaisemisia kestää helpommin, jos tarinassa ja henkilöhahmoissa on imua. Toki, kuten luksuslaku ylempänä totesi, perustuvat dekkarit johonkin rikokseen. Se saattaa olla yhtä hyvin henkirikos, pankkiryöstö kuin kidnappauskin. Murha taitaa olla kuitenkin se klassisin ja eniten käytetty. Mitään todellisuuspohjaahan rikoksilla ei tarvitse olla. Kaikki on kiinni omasta mielikuvituksestasi.
"Miksei dekkaria voisi sijoittaa fantasian tai scifinkin maisemaan?"
Mikseipä voisi ja mieleen tuli myös historia. Otan kaiken uhallakin esiin tv-sarjan: Foylen sota. En tiedä oletteko sarjaa seurannut mutta kyseessä on loistava rikossarja aikana, jolloin käytiin taistelua Britanniasta. Keskellä sotaa ratkotaan siviilielämän rikoksia. Televisioviihteen tekijät oivalsivat moisen, eivät kirjailijat.
Sarja on mahtava. Onhan maailmassa kirjoitettu lukuisia historiaan sijoittuvia dekkareita. Anthony Horowitz on muuten ennen muuta kirjailija, tosin tv-käsikirjoittajakin.
Selvitä ensin itsellesi, miksi haluaisit kirjoittaa dekkaria.
Et sano, että haluat kirjoittaa dekkaria. Siksikö haluaisit, että sillä on hyvä buumi menossa? Kilpailu on kuitenkin kova. Miksi ajattelet, että sinusta olisi dekkarin kirjoittajaksi?
Kuka täällä useinkaan kertoo, miksi haluaa kirjoittaa, ja miksi pitäisi. Aloittaja esitti eksaktin kysymyksen, joka pohdituttaa häntä ja se riittää. Sen miettiminen, onko itsestä johonkin, on turhaa. Jos aikoo tehdä kolmimetrisen parkour-hypyn kahdella voltilla kerien, kannattaa miettiä onko siihen rahkeita, mutta dekkariyritelmässä ei voi katkoa luitaan.
Aloittaja: Massin vastaukseen vielä lisäykseksi, että rikos voi olla myös petos, varkaus tai vastaavakin, mutta jossakin vaiheessa dekkaria voisi tunnelma muuttua synkemmäksi ja myös ihmishenki joutua ainakin vaaraan, jos ei vallan hengitlä.
Eihän dekkarissa tarvita ketään ns. rikoksen selvittäjää, poliisia tai rikostoimittajaa tai vastaavaa. Itse asiassa yksi ratkaisu voisi olal, ettei rikos selviä, ainakaan siinä yhteisössä, jossa se tapahtuu ja niille ihmisille, joita se sivuaa. Lukijan voi toki antaa tietää enemmän. Voisi olla lukijann nenästä vetämistä, jos edes lukijalle ei annettaisi vähintäänkin vihjetietoa siitä, kuka on murahaaja (jos rikos on murha).
Tänä päivänä genrerajat menevät nin sekaisin, että on vaikea sanoa, mikä enää on dekkari. Ns. oikeassa kaunokirjallisuudessakin on usein jonkin sortin henkirikos mukana.
Vastaus riippuu siitä, mitä tarkoitat realismilla. Löytyyhän maailmasta jos jonkinlaisia dekkareita, kun tutustuu lajiin tarkemmin. Minusta Novelmanin kysymys on kirjoittajalle hyvä. Miksi juuri tämä laji? Ja millaisen dekkarin haluaisin kirjoittaa? Siitä se lähtee.
Poliisikeskeiset dekkarit, ne vähät (Hemming Mankel, Jarkko Sipilä ja Remes) maistuvat minusta oikein kunnolta puulta. Mankel ehkä parhaiten värittää tekstiä, mutta Sipilän teksti vaikka mies on rikostoimituksen päällikkö, on niin kuivaa ja raportoivaa tekstiä, että sen lukeminen on minusta kuin tervan juontia. Samaa melkein on sanottava Remeksen dekkareista, vaikka myykin huikeasti. Niissä ei ole oikein ole tunnetta mukana. Ihan eri sarjaa taas on ruotsalaisen Johan Theorinin tai oman maamme Pirjo Tuomisen dekkarit. Ne kun eivät keskity sen eronneen keksi-iän ylittäneen poliisin tylsään arkeen ja tekniikan äijien sanailuun.
jäi lause kesken "ne vähät, mitä olen lukenut"
Samaa mieltä. Tunnelmia puuttuu ja jos niitä ei ole, ei iske.
Remeksen ensimmäistäkirjaa myytiin n. 150000 kpl. Siitä on tullut alaspäin ja nyt myynti on käsitykseni mukaan alle puolet siitä.
Ura on ollut siis laskeva. Ulkomaan menestystä ei ole tullut.
Remes on kieltänyt kirjojensa kääntämisen.
miksi?
Syytä ei ole kerrottu ainakaan julkisesti. Kustantaja tuskin oli mielissään.
Tarkistin, on noita käännetty saksaksi, lienee sittemmin muuttanut mieltään. Tieto oli peräisin niiltä ajoilta, kun ekat kirjat julkaistiin. Tai sitten muistin yksinkertaisesti väärin.
Saksaan on käännetty ja floppasi. Huomattin, että ei kannata kääntää.
Ei jari Tervoakaan ole käännetty.
Kuinka moni näistä ns. lahjakirjoista luetaan läpi ennen paperinkeräykseen laittoa?
Rikosviihde on todella suosittua, mikä johtuu siitä, että useimmat ihmiset ovat käytännössä aivokuolleita ja tarvitsevat voimakkaita ärsykkeitä kuten verisiä ruumistutkimuksia edes hieman havahtuakseen jokapäiväisestä horroksesta.
Murhamysteerejä siis vaan kirjoittamaan.
Remes luultavasti pelkää kansainvälistä julkisuutta, koska asuinpaikkansakin on tuntematon. Ajattelee ehkä kirjoittavansa niin tulenaroista asioista. Tai mistä sen tietää, vaikka itänaapurista olisi tullut uhkauksiakin.
Jos rikosviihteen suosion syy on se, minkä ´verta kanveesiin´ esittää, on asiat aika huonosti. Saattaa olla myös yksi syy, että ihmisiä kiinnostaa mysteerit eli juoni koukuttaa, vaikka teksti onkin puisevaa.
Kyllä ihmisiä kiinnostaa mysteerit ym ihmeet. Siksi luonto- ja historiadokumentitkin kerää lukijoita/katsojia.
Tietty nekin voi pilata surkealla tekstillä mutta eihän nyt sellaista pääse tapahtumaan
; ) Onko tuo mainos?
Miun mummi ja vaari asu Ilkka Remeksen naapurissa ku se Remes oli pieni XD Luumäellä... XDXDXD