En yhtään ihmettele että sijaisvanhemmilla on ongelmia biologisten vanhempien kanssa.
Liian moni tälle palstalle kirjoittava sijaisäiti tai -isä pitää itseään ylempiarvoisena ja katsoo nenäänsä pitkin biologista vanhempaa.
Olen myös järkyttynyt yleistämisen tasosta sijaisvanhemmilla! Kaikki biovanhemmat haukutaan ja leimataan alkoholisteiksi tms. Tapaamisia pitäisi vähentää, oli tilanne mikä oli.
Kirjoituksienne tasosta ja sisällöstä päätellen ainakaan suurella osalla teistä ei riitä ymmärtämystä, empatia kykyä ja sosiaalialan ammattilaiselle kuuluvaa taitoa katsoa tilanteita yksilökohtaisesti.
Liian moni tälle palstalle kirjoittava sijaisäiti tai -isä pitää itseään ylempiarvoisena ja katsoo nenäänsä pitkin biologista vanhempaa.
Olen myös järkyttynyt yleistämisen tasosta sijaisvanhemmilla! Kaikki biovanhemmat haukutaan ja leimataan alkoholisteiksi tms. Tapaamisia pitäisi vähentää, oli tilanne mikä oli.
Kirjoituksienne tasosta ja sisällöstä päätellen ainakaan suurella osalla teistä ei riitä ymmärtämystä, empatia kykyä ja sosiaalialan ammattilaiselle kuuluvaa taitoa katsoa tilanteita yksilökohtaisesti.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Piti oikein mennä itseensä ja ruveta miettimään, että miten paljon olen yleistänyt asioita ja ollut ylemmyyden tuntoinen. Asioita yritän aina ajatella biovanhemman näkökulmasta, vaikka se on vaikeaa koska minulla ei biolapsia ole.
Lapsille puhun aina kauniisti heidän vanhemmistaan ja suvustaan. Oikeusprosesseista yms. huolimatta kannustan lapsia biovanhempien tapaamiseen ja perheessämme puhutaan aina kauniisti vanhemmista. Meidän lapsilla on hyvät vanhemmat, vaikka eivät ole kyenneet lapsistaan huolehtimaan.
Kieltämättä joskus tulee tunne, että miksi vanhemmat eivät voi hyväksyä huostaanottoa vaikka lapsi on asunut ikänsä sijaisperheessä ja pysyvät kiintymyssuhteet ovat muodostuneet sijaisperheeseen. Ei kouluikäistä, biovanhempiaan kerran kuussa tavannutta lasta, voi enää noin vain siirtää takaisin "kotiin", jossa hän ei ole koskaan asunut. Entäs vaikeasti vammainen lapsi, jonka kiintymyssuhteet ja terapiat ovat vuosien ajan olleet sijaisperheessä. Onko olemassa aikaa, jonka jälkeen paluu bioperheeseen ei ole enää lapsen etu? Näitä mietin ja yritän ajatella asioita biovanhemman ja lapsen näkökulmasta. Sijaisäitinä en haluaisi lapsista luopua, rakastan heitä niin paljon.
On paljonkin tapauksia, missä "omaan kotiin" palauttaminen ei ole lapsen edun mukaista. Esimerkiksi minun ja sisareni huoltajuus palautettiin pari kertaa vanhemmilleni, jonka jälkeen oikeutetusti sitä ei edes ole harkittu.
Osalle sijaisvanhemmista heidän rooli ei ole aivan selkeä. Ennen sijaisvanhemmaksi ryhtymistä pitäisi esittää itselleen muutama kysymys, kuten olenko valmis ottamaan elämääni vieraita aikuisia, joill saattaa olla ongelmia laidasta laitaan? Olenko valmis hyväksymään heidän osansa sijaislapseni elämässä? Olenko valmis luopumaan sijaislapsestani, jos sen aika tulee?
Ne sijaisvanhemmat, joista tuntuu vaikealta jo ajatuskin luopua sijaislapsestaan, varmasti todella välittävät ks. lapsesta. Kääntäkääpä tunne toisinpäin: jossain on myös toinen äiti, joka on joutunut luopumaan samaisesta lapsesta, ja mahdollisesti haluaa tämän takaisin. Miettikääpä, jos teidän mahdolliset biologiset lapsenne otettaisiin teiltä pois syystä tai toisesta, ja annettaisiin jollekin toiselle kasvatettavaksi. ja tämä toinen voikin olla aivan eri mieltä kasvatusmenetelmistä..
Ei ole ihan yksinkertaista kun perheeseen tulee sijaislapsi. Hän on erilaisesta perheestä. Kaikilla meillä on erilaiset perheet, tavat jne.. Ensiksi tutustutaan toisiin ja olen aivan varma että lapsilla on rankinta, vaikka kuinka sanotaan että lapset sopeutuvat. Lapsethan eivät oireilisi jos kaikki olisi hyvin. Eli mistä tulee sijaivanhempien voimat. Jos biot eivät ole jostain syystä voineet hoitaa omia lapsiaan, niin miten sijaisvanhemmat voisivat lapsien lisäksi aina ajatella biovanhempiakin. On ymmärrystä , mutta ei sijaisvanhemmille kuulu muiden kuin lasten hoitaminen parhailla taidoillaan.
Sijaisvanhemmille kuuluu lasten hoito. Tähän liittyy myös ymmärrys, että sijaisvanhemmat ovat vain lasten hoitajia, ei vanhempia. Jollei tätä ymmärrä olisi parempi olla ottamatta sijaislapsia.
Huostaanotto on väliaikainen toimenpide. Jos olosuhteet jonka takia lapsi otettu huostaan on poistunut niin lapsi pitää palauttaa oikean perheen luo. Sen takia on tärkeää että sijoituken aikana ylläpidetään suhteet lapsen ja hänen vanhempien välillä - että lapsi voi palata sinne minne hän kuuluu. Sijaisperhe hoitaa lasta siihen asti - ja heillä ei tosiaan ole oikeutta omia lasta. On väärin lasta kohtaan että hänet viedään niiltä ihmisiltä joka oikeasti rakastaa häntä - eikä saa palkkaa siitä.
Usein sijaisvanhemmat ymmärtävät väärin roolinsa - heidän tehtävä on toimia lapsen hoitajina kunnes lapsi voi palata oikeaan perheeseen. Eihän päiväkodin henkilökunta yritä omia lapsia - miksi sitten sijaisvanhemmat pyrkivät tähän?
Kyllä meille sijasvanhemmiksi ryhtyessä tehtiin selväksi, että me olemme sijaisVANHEMPIA, ei lastenhoitajia. Meidän tehtävämme on olla äiti ja isä lapselle, ja lapsi on osa perhettämme.
Lapsen pitää voida elää normaalia perhe-elämää ja tuntea kuuluvansa perheeseen, jossa elää. Tämä ei missään tapauksessa kuitenkaan sulje pois sitä, etteivätkö biovanhemmat voisi kuulua lapsen ja koko perheen elämään.
olet varmasti oikeassa siinä, ettei kaikille ole ihan selvää mitä sijaisperheenä toimiminen on. Tuolla adoptiopalstallakin on juuri yksi joka miettii, että olisko helpointa ottaa sijaislapsi kun ei haluaisi adoptoida tummaihoista... toivottavasti hän ei koskaa päädy kumpaankaan vaihtoehtoon, lapsen tähden.
Itse olen adoptiovanhempi, mutta kovasti myös miettinyt sijaisperhetoimintaa. Tukiperheenä olemme toimineet. Tällä haavaa koen, ettemme voi alkaa sijaisperheeksi koska juuri ne sijaisperheeltä vaaditut ominaisuudet (toiminta biovanhempien kanssa, lapsesta luopuminen) tuntuvat kovin raskailta. Ehkä tuleveisuudessa jos tunteet muuttuu, mutta ehdottomasti ei, jos niin ei käy. Se olisi väärin lasta ja vanhempia kohtaan, sekä tietenkin meidän perhettä kohtaan.
Se mitä tuo "oikea äiti" tuolla sanoi, että sijaisperhe on vain hoitajia, tuntuu silti minusta aika rajulta. Kai lapsella sentään on oikeus olla rakastettu. Sijaisperhe voi olla se lapsen ensisijainen asuinpaikka koko lapsuuden ja nuoruuden, olisi kai aika kauheaa jos sijaisperhe ei rakastaisi lasta vaan ainoastaan hoitaisi häntä rahasta!!!???
Sijaisperhe on väliaikainen (toivottavasti) hoitopaikka (kuten lastenkodit, vastaanottokodit jne) kunnes lapsen vanhemmat saavat parannusta tilanteeseen. Vaikka kuinka kutsuisi itseään äidiksi tai lapsen perheeksi niin eihän se tosiasioita muuta. Lain mukaan huostaanotto on väliaikainen toimenpide ja se keskeytyy heti kun olosuhteet ovat sellaisia että lapsi voi palata kotiinsa.
Tietysti itse kullakin on tarve korostaa omaa tärkeyttään - ja varmaan on luonnollista että sijaisperhe yrittää mieltää että ovat lapsen vanhempia tai perhettä - vaikka todellisuudessa ovatkin lapsen palkattuja hoitajia.
Onko oma lapsesi huostaanotettu vai puhutko vain teoriatasolla? Sijaisvanhemmat toimivat lapsen parhaaksi tilanteen mukaan, ja esim. pelan kautta sijoitetut lapset ovat usein pitkäaikaissijoituksessa eli oikeat vanhemmat eivät pysty heistä huolehtimaan. Pitäisikö lapsenkin sitten mielestäsi ajatella, että nämä nyt ovat vain hoitajia, eipä pidä kiintyä heihin liikaa? Mielestäni sijaisperheen saama "rahapalkka" ei todellakaan vaikuta niin suurelta, että se voisi olla perimmäisenä syynä sijaislapsen ottamiselle perheeseen.
Sijaisperhe on palkattu hoitopaikka lapselle - toki sijaisperhe varmaan välitää lapsesta - mutta tosiaan kyse on hoitosuhteesta joka katkeaa silloin kun lapsi voi palata oikeaan perheesensä. Parempi on tosiaan lapselle että hänestä välitetään hoitopaikassa - vaarana kuitenkin että roolit hämärtyvät. Sijaisperhe on viranomaisten palkkaama hoitopaikka lapselle - ja viranomaiset päättävät koska lapsi pääsee kotiin.
nyt tulee törkeää tekstiä sijaisäidiltä, mutta kaikki lapset eivät todellakaan palaa kotiinsa.
Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että on todella niin sikamaisia ja paskoja vanhempia, joiden ei olisi koskaan lapsia pitänyt saada?
Me sitten PERHEENÄ yritämme parhaamme tehdä, että lapsi toipuisi VANHEMPIEN aiheuttamista traumoista ja se prosessi kestää vuosia, vaikka kyse olisi aivan pienistäkin lapsista.
Me otamme todellakin nämä vieraat lapset PERHEESEEMME ja pikkuhiljaa tulee kiintymys ja rakkauskin.
Sitä sinä et voi sulattaa, mutta sehän on sinun ongelmasi.
Olisit ollut äiti silloin kun sinulla oli mahdollisuus.
Turha parkua kun on jo housuissa.
Minä en ainakaan jaksa edes teeskennellä mitään "palkattua lastenhoitajaa", kun en sellainen ole, vaan todellakin se tällä hetkellä ainoa ÄITI lapsille.
Bioäitinsä kun viis veisaa lapsistaan.
Joten haista sinä jotain ja lopeta räksyttäminen.
kun pienellä lapsella jo todetaan varhainen kiintymyssuhteen häiriö nimenomaan äitiinsä, ei kai tarvitse vääntää rautalangasta mitä se tarkoittaa; äiti ei ole välittänyt lapsestaan sen vertaa, että itkun tullessa tai turvaa hakiessaan osaisi hakeutua hänen lähelleen.
Opeta siinä sitten luottamaan aikuiseen, luuletko sen tapahtuvan tuosta vain sormia napsauttamalla ja miettien kuinka paljon tästäkin tienaan.
Olet täydellinen typerys ja jonkun on jo aika se sinulle sanoa.
Oma lapseni otetiin kiireellisesti huostaan - mutta homma raukesi siihen kun huomattiin ettei ole perusteita. Onneksi hänet sijoitettiin vastaanottokotiin - ja siellä henkilökunta on ns neutraali eikä heillä ole mitään omimishaluja.
Toki on hyvä että lapsi kiintyy hoitajiinsa varsinkin jos sijoitus on pitkäaikainen. Pitää kuitenkin muistaa mistä on kyse - lapsi on sijoitettuna hoitopaikkaan kunnes oma perhe voi ottaa hänet takaisin. Lapsella on oikeus rakastaviin vanhempiin - ja hoitohenkilökunta (oli sitten kysesssä palkatusta hoitohenkiöstöstä tai ns sijoitusperheestä) ei saa unohtaa mistä on kyse.
Olisi kyllä hullua jos esim päiväkodin henkilökunta rupeaisi kutsumaan itseään äidiksi ja isäksi ja hankaloittamaan lapsen perhesuhteita - sillä verukkeella että heitä on palkattu hoitamaan lapsia.
kyllä aika pimeä, kun vertaat päiväkodin henkilökuntaa, joka todellakin on palkattuja hoitajia ja lastentarhanopettajia, sijaisPERHEESEEN.
kun lapsi vauvasta asti kasvaa sijaisperheessä, joka huolehtii hänen tarpeistaan kellon ympäri (kun ihannoimasi bioäiti ei sitä halunnut eikä siihen pystynyt eikä koskaan tule pystymäänkään, isästä puhumattakaan), ja lapsi kasvaessaan alkaa kutsua äidiksi ja isäksi sijaisvanhempia, kuinka sen voisi kieltää.
Ja rahasta vielä, varmaan tällä joku "rikastuu", varsinkin kun sijaisvanhempi on ns kotivanhempi eli ainakin väliaikaisesti poissa ansiotyöstä, koska lasten eriasteiset psyykkiset vaikeudet ja kehityksen viivästymät (jotka todellakin ovat saaneet alkunsa jo biokodissa) vaativat käyntejä psykologeilla ja muissa kuntoutuksissa.
Voin kuule sanoa, että tienaisin paremmin ja helpommalla pääsisin jos minulla ei näitä lapsia olisi.
Mutta itse päätin tähän aikoinani ryhtyä ja sitä mukaa kun lapset ovat kasvaneet, niin olen minäkin ja tänä päivänä rakastan heitä oikeasti.
Eikä ihanampaa ole kuin kuulla pienen suusta: "äiti minä rakastan sinua niin kovasti"
Toivon vain, että olen niiden sanojen arvoinen.
Sinä sen sijaan olet surkimus joka purkaa katkeruuttaan täällä.
Sijaisperhe on palkattu hoitamaan lasta kunnes oikea perhe voi lapsesta huolehtia - samoinhan päiväkodin henkilökunta huolehtii lapesta silloin kun vanhemmat ovat estyneitä työn tms takia.
Toki sijaisperhe ehkä haluaisi olla jotain muuta - ehkä lapsen OIKEAA perhettä, oikea isä ja äiti jne - mutta tosiasia on kuitenkin että ovat palkattua hoitohenkilökuntaa ...
etkä yrittäisi viedä toisten lapsia ...
Varmaan tuntuu kivalta kuvitella että lapsi on sinun lapsesi - ja että hän pitää sinua äitinä. Mutta kyllä aikanaan varmaan tulee totuus esiin. Olet palkattu hoitotäti - ja toivottavasti lapsi saa tutustuaa aikanaan omaan äitiinsä.
että päiväkodin henkilökunnalla on työaika about 8 tuntia...
Sijaisperheellä 24 tuntia vuorokaudessa paikkailtava vanhempien aiheuttamia paskajuttuja, revi siitä.
Miten muuten luulet pienten lasten pystyvän pitämään yhteyttä biovanhempiinsa kännykällä, kun eivät vielä edes puhelimeen osaa puhua?
on jo omia lapsia ja nyt huolehdin äidin hylkäämistä lapsista sen ohella.
Ja lapset, vaikka pieniä ovatkin, tietävät etten ole se oikea bioäiti.
Siinähän sitten joskus selittelen. miksi äiti ei halunnut nähdä heitä.
Ehkä hänellä on tärkeämpää tekemistä.
Meidän puolelta tapaamisia ei ole estetty, joten siihen et voi vedota.
Kyllä jo 6-7 v pystyy puhumaan puhelimessa - ja ainakin minulle jäi sellainen käsitys siitä alkuperäisestä viestistä että on kyse jo vähän isommista lapsista. Selväähän se on ettei alle 6 v tarvitse puhelinta - mutta parempihan se on että jo kouluikäisellä on oma känny että voi pitää yhteyttä perheeseensä?
Ai niin joo - jää taas hoitohenkilökunnalta yksi vallankäyttöväline pois ...
sijaisperheestä joka on ymmärtänyt roolinsa väärin. Et ole lapsen äiti - vaikka kuinka rääkyisit täällä ja muualla :D Olet lapselle palkattu hoitaja - ja varmaan välität lapsesta ja hän sinusta. Tosiasia on kuitenkin että teillä on hoitosuhde joka perustuu siihen että viranomaiset ovat palkanneet sinut hoitamaan lapsen kunnes lapsi voi palata oikeaan perheeseensä - tai lentää pesästä ulos.
Toivon että lapset säilyvät hengissä tuollaisen "sijaisvanhemman" kynsissä. Roolit niin hämärtyneet ja kusi noussut pahasti päähän ... Luulisi että sossuilla edes jonkinlaiset seulat ketä ottavat palkkalistoilleen :(
Jos minun pitää rueta ajattelemaan tätä pelkkänä työnä ja hoitosuhteena niin taidanpa irtisanoa sopimuksen. Tällä palkalla en hitto vie ala.
Kyllä tässä saa luvan lapsi ryhtyä jäseneksi tähän yritykseen jota perheeksi kutsumme. Ja tehdä oman pienen osansa yrityksen pyörimisen eteen. Osaakin sitten jotain kun on aika lähteä omille siiville! Emme me jouda jäädä odottelemaan josko lapsi milloin lähtisi sinne OIKEAAN PERHEESEEN. Pakko se on vaan elää tässä ja nyt, ja voihan tässä joskus jokin hämärtyä ja kiintymystäkin syntyä - toivottavasti. Ei riitä voimat eikä halu sitä estämään. Jos hoitopaikan tarvivat / haluavat niin saavat sitten kysellä paikkoja vaikka palvelutalosta!
Ja nyt sijaisäiti heti kylpyhuoneeseen pesemään suu saippualla. Tuollaista kiroilua joutuvat lapset kuuntelemaan hoitotädiltä, huh huh.
Omat sijaisvanhempani olivat melko äveriäitä, ja olivat eläkkeellä toimiessaan.
Meistä 4 lapsesta saaduilla tuloilla paitsi pitivät taloa pystyssä, kävivät pari kertaa ulkomailla (esim. 2 viikon Karibian risteily - ilman lapsia) vuodessa, ja kustansivat oman tyttärensä töihin taloonsa, ja maksoivat tämän matkat Espanjaan poikaystävän luo ja New Yorkiin oopperaharrastusta yllä pitämään. Lisäksi pitivät ponia ja hevosta.
Myönnetään, meillä lapsilla oli melko hyvä viikkoraha (50mk vko) mutta kun sillä piti itse ostaa vaatteet jms. niin eipä ollut paljoa sekään.
Taas yks porukka änkeämässä itseänsä vanhempien rooliin.
Lapsella on hoitopaikka luonasi - ja se tosiseikka ei muutu vaikka kuinka räksytät. Eläkää nyt - mutta muistakaa että lapsi on lainassa - ja toivottavasti pääsee takaisin minne kuuluu ... :D
Minä olen oikea äiti. Sinä olet maksettu nainen. Sitä ei mikään muuksi muuta.
Kuinkahan kauan hoitaisit porukkaas, jos rahan tulo loppuis? Miksi rahasta puhuminen voi olla tässä yhteydessä niin vaikeaa? Hoitaja mikä hoitaja. Tekstin perusteella en puhuis edes laadusta.
Lapsen pitää nimenomaan ajatella, että nämä ovat hoitajia. Veri on vettä sakeampaa. Suku on se, joka pysyy, hoitajat jää ja niin pitääkin olla.
Tuollaiselta ämmältä pitäis ottaa lapset pois ennenkuin saa lisää tuhoa aikaan. Ahne lasten verenimijä. yökyök
Seulat on sossuilla ja siksi minäkin tätä teen.
Lapsille toki puhun eri tavalla kuin kusipäille aikuisille.
Enkä edes ole sortunut heidän biovanhempiaan haukkumaan lapsille, vaikka aihetta olisi.
Isompana kyllä osaavat itsekin muodostaa oman mielipiteensä heistä,ääliö.
Ei lapsella tule mikään "hämärry" jos biovanhemmat antavat mahdollisuuden lapselleen/lapsilleen säilyttää hyvät ja "luotettavat" suhteet itseensä.
Hyvin usein on että se biovanhempien elämäntilanne on hyvin ongelmalline, outo ja lapselle täysin ymmärtämätön.Usein lapsi on omaksunut tämän elämäntavan ja se ei ole helppoa lapsen kokea olevansa erilainen kuin muut.
Miksi kaikenaikaa puhut viranomaisten palkkaamasta hoitopaikasta lapsille?
Ei kukaan kiellä sinua ja muita vanhempia itse palkkaamasta lapselle/lapsillen hoitopaikkaa omien tarpeitten mukaan.
Miksi käännyt viranomaisten puoleen?
Ei palkkion maksaminen poista sijaiskodin isä tai äiti roolia. Lapsi on ja tulee olemaan yksi perheenjäsen siinä perheessä jossa on sijoitettuna.
Luulen että sinä et ole elämän tilanteessa jossa voit itse päättää lastesi huostaanotosta. Olet menettänyt sen arvokkaan sinua raskaasti koskettavan kyvyn pitää itse huostassa omat lapset. Sen me kyllä ymmärrämme. Mutta en/emme halua ymmärtää valheellisia hyökkäyksi sijaisvanhempia kohtaan. Me tiedämme myös vanhempien tavalliset ja vähän epätavallisetkin reaktiot. Hyvin tavallista sinun laisesi reaktiot yrittää hyökätä ja lyödä alas joku toinen tehdä siitä syyllinen. Ymmärrätkö, kuten nyt kohdistat iskusi meihin sijaisvanhempiin.
Kyllähän se on vastuu biovanhemmilla antaa näyttöä koska lapset voivat palata "omaan kotiin"
missä nyt sitten ovat sijoitettuna sijaiskodista tai sitten jostakin laitoksesta.
Poikkeuksia on sitä en tässä sen enempää setvi, kuten lapsen häiriintynyt käytös joka ei aina tarvitse olla tekemisissä "huonot biovanhemmat"
sanoin, että kiroilu ja vastaava kielenkäyttö on tarkoitettu kusipäille aikuiseille, ei lapsille.
Lapsenko kanssa tässä keskustelenkin, vai henkisesti lapsen asteelle jääneen, siinä tapauksessa pyydän anteeksi karkeaa kielenkäyttöäni.
Tosin biovanhemmilta olen kuullut monta kertaa pahempaa lasten läsnäollessa.
kun isä hyväksikäyttää pientä tyttöään, pikkuhiljaa valmistellen lopulliseen sukupuoliyhdyntään, äidin seuratessa vieressä, kaikki tietenkin isän oikeudella kasvattaa tyttärestään nainen.
Sinun logiikkasi mukaan eikun antaa palaa vaan.
Tosin tyttö todennäköisesti (ja näin on tapahtunutkin) päätyy, huojennu: ei sijaisperheeseen vaan mielisairaalaan.
Kun asioihin ei ole puututtu ajoissa, koska tyttö ei ole uskaltanut asiasta puhua.
Mutta hei, tärkeintähän tässäkin tapauksessa on saada "kasvaa" omassa kodissa eikä maksettujen hoitajien luona.
Onnea vaan elämääsi, idioottien kanssa ei kannata jatkaa joten lopetan omalta osaltani tähän.
Otapa sinäkin selvää, mitä kaikkea vanhemmat lapsilleen tekevät, ehkä silmät sinullakin avautuvat, jos eivät, omapahan on häpeäsi ja sokeutesi.
Hyvästi.
Esität että olet kaksinaispersoona = sairastat skitsofreniaa.
Se selittää käytöksesi.
Lapset pois heti sinulta.
kai skitsofrenia voi olla huostaanoton syy; niinkö sinulla kävi?
Kun näkee ja kuulee olemattomia, voi hyvinkin pian olla vaaraksi lapsilleen.
Näkemiin.
Olet ilmeisesti itse tuo pikku tyttö.
Entäs jos tätä tapahtuu sijaisperheessä? Jos sielläkään tyttö ei uskalla kertoa tai peruu kertomuksensa pelätessään. Mihin tämä tyttö joutuu, sijaisperheissähän asuu sossujen mukaan sukupuolettomia pyhimyksiä.
kun sijaisperheeksi ryhdyimme, pääsyvaatimuksena ei ollut, että on oltava pyhimys.
Parisuhde kunnossa ja muuten tavallinen perhe-elämä.
Ja kun on parisuhde kunnossa, ei tarvitse paneskella pikkulapsia.
Onkohan itselläsi hieman epärealistinen kuva asioista vai haluatko vain vittuilla?
Tämän palstan kirjoitusten perusteella on helppoa vetää sellainen johtopäätös, että joillakin biovanhemmilla on hieman epärealistinen kuva maailmasta; tämä ei varmaankaan ole jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Se lienee osatekijä siinä prosessissa, joka on johtanut huostaanottoon.
Mielestäni kannata välittää aiheettomista hyökkäyksistä; eihän ko. bioäidit ym. haukkujat sinua tunne.
Riittää kun hoidamme lapset, jota he eivät hoitaneet (sanokoon mitä sanovat, mutta sehän sijaisvanhempien tehtävä on). Eikä kannata alentua samalle tasolle kirjoituksissakaan; sitähän nuo täydelliset bioäidit haluavat.
Ei ole epärealistinen kuva. Kommenttini perustuu tosiasioihin.
vaikka joskus alennunkin samalle tasolle biovanhempien kanssa, sitä tapahtuu vain täällä netissä.
Aikoinaan sain minäkin paskaa ja suoranaisia valheita niskaani yllin kyllin ja tietysti leviteltynä myös bioäidin tutuille ja puolituntemattomille.
Mutta puolustautuahan ei voinut, koska meitähän koskee vaitiolovelvollisuus, mikä taas valitettavasti ei kuulu biovanhemmille.
Heillä on oikeus puhua mitä sylki suuhun tuo.
Kyllä vähemmästäkin karaistuu.
Sossuille on tapahtunut paha moka kohdallanne. Missä muuten tuo mainitsemasi "parisuhde kunnossa" on kohdallanne tutkittu, vai onko määrittely oma näkemyksesi asiasta. Kovin kun on huulillasi tuo v...u.
Lukekaapa nämä vastaukset alkuperäiseen viestiini.
Mielipiteeni on vahvistunut vastauksistanne. Jaksatte yhä haukkua ja yleistää toisianne, uskomattoman loukkaavasti ja törkeästi!
Peskää suunne, opetelkaa kannustava ja rakentava tapa antaa palautetta, ja menkää itseenne.
Mitä kertoo ihmisestä se, että jo kärsivää ihmistä haukutaan lisää? Ei toisen loukkaaminen ole oikeutettua vaikka kaikki olisi hyvin!
Sekä sijais- että biovanhemmilla olisi keskustelutaidoissa parantamisesn varaa!
Ja kuten kahdessa aikaisemmassa tekstissäni sanoin, sijaisvanhemmilla olisi velvollisuus tajuta oikea roolinsa. En halua mennä niin pitkälle, että väittäisin roolia vain palkatuksi hoivarooliksi, mutta teoriassa ja pelkistettynä näin on.
Todellisuus voi olla toisenlainen, lapsi voi olla perheenjäsen koko elämänsä ja luoda kestävän kiintymyssuhteen. Tämä ei ole kuitenkaan sijaisperheen ensisijainen tehtävä. He ovat väliaikainen turvallinen ja vakaa aikuinen ihminen lapselle tilanteessa, jossa oikeat vanhemmat eivät siihen kykene. Ja ihanteellisessa tapauksessa lapsi palautetaan biologiselle vanhemmalle tilanteen rauhoitettua.
Jos tätä faktaa sijaisvanhemmat eivät voi hyväksyä, pysyköön omissa lapsissa.
Tuo on varmasti aivan totta, että keskustelukanava pitäisi näiden kahden välille järjestää. Toki jo alkuasetelma voi olla hankala. Bioäiti voi syyttää sijaisperhettä sossujen tekemästä päätöksestä ja toisaalta sijaisperhe ei välttämättä näe esim. narkomaanivanhempien hätää.
Itse tunnen muutaman narkomaanin (toinen niistä muuten entinen sijaiskotilapsi) ja sitä kautta olen ymmärtänyt kuinka laajasta ja monimutkaisesta ongelmasta on kyse. Sitä ei yhtään auta, että koko yhteiskunta ylenkatsoo narkomaaneja. Toki olisi ehdottoman tärkeää, että sijaisvanhemmat ymmärtäisivät biovanhempien tilanteen laajemmin ja syvemmin kuin miltä se ehkä ulospäin näyttää. Ymmärtäisivät, ettei kyse ole usein haluttomuudesta hoitaa lasta hyvin vaan kyvyttömyydestä juuri sillä hetkellä.
Toisaalta sitten, pieneltä lapselta ei voi vaatia samaa. Hänen ei voi olettaa ymmärtävän, mistä vanhempien käytös johtuu, tai ainakaan sietämään sitä. Kun sitten kuuntelee mm. kriisiperheen kertomuksia siitä millaisista oloista ja paikoista ovat lapsia hakeneet takaisin vierailujen jälkeen, ei voi kun ymmärtää sijaisvanhempien halun suojella pientä lasta sellaisilta kokemuksilta.
Jos lapsi oireilee pahasti biovanhempia nähtyää, eikä halua mennä uudelleen kylään niin kyllä siinä herää suojeluvaisto ihan kelle vaan.
Kyllä nettikeskusteluja voidaan käydä astetta rakentavamminkin:
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=14.0
Sijaisperheen roolista oli virinnyt pitkä keskustelu, en jaksanut kaikkia edes lukea. Ihmettelen vain että mistä tässä "riidellään". Oma lapsemme sanoo meille sijoitetusta lapsesta, että hänellä on kaksi äitiä, kaksi isää, neljä mummua ja neljä pappaa. Näinhän se on. Sijaisvanhemmat ovat viranomaisten palkkaamia mutta toimivat isän ja äidin roolissa lapselle. Rakastavat lasta niiinkuin omaansa. Ei tässä ole mielestäni mittän ristiriitaa.Jos sijaisvanhemmat eivät suuntaisi isän- ja äidinrakkauttaan lapseen niin missä lasta rakastettaisiin. Jos sijaisvanhempi omaksuu roolinsa vaan hoitajana niin lapsi kärsii, ei pelkkänä "palkattuna hoitajana" voi rakastaa lasta riittävästi.
Kun hoitaja on hoitaja lapselle ei tule lojaliteettiongelmia. Äiti on aina äiti.
sinä oi kaikkitietävä, pakottaisitko lapsen joka on melkein vauvana tullut sijaishoitoon eikä sen koommin ole bioäitiään nähnyt (kun tämä ei halua niin ei halua), kutsumaan ainoaa tuntemaansa "äitiä" etunimellä?
Entä, oi sinä kaikkitietävä henkilö, jos lapsi HALUAA kutsua sijaishenkilöä äidiksi?
Pitäisikö kieltää, antaa luunappia jokaisesta lipsahduksesta?
Näistä asioista on aivan turha väitellä :)
Tälle palstalle kirjoittavan bioäidin mielestä lapsi ei kertomassasi tapauksessa oikeasti halua kutsua sijaishenkilöä äidiksi, vaan sijaishenkilö on hänet aivopessyt, koska on persoonallisuudeltaan kertakaikkiaan kieroutunut tyyppi ja haluaa pelkkää pahaa etenkin lapselle ja bioäidille. Riippumatta siitä, onko ollut missään vaiheessa tekemisissä biologisen äitinsä kanssa. Se, että kertomasi bioäiti halua nähdä lastaan, ei tälle palstalle kirjoittavan bioäidin mielestä varmastikaan ole totta (tähän asti ei ole vielä kommentoinut asiaa; tuollaiset asiat kun voi sivuuttaa, sillä biovanhemmat ovat täydellisiä). Olet siis selvästikin ilkeyttäsi aivopessyt myös bioaäidin, jotta lapsen ja bioäidin suhde ei toimisi ja saisit rahaa sosiaalitoimistosta, sillä sehän todellakin taitaa olla ainoa tulonlähde tässä maailmassa, kaikkihan sieltä rahaa haluaa...
Ja tuosta luunappi-jutusta sen verran: kohta saat palautetta väkivaltaisuudestakin.
Tänne on aivan turha kirjoittaa, sillä heti ollaan hyökkäämässä, ja sijaisvanhemmissa henkilöityy koko maailman pahuus.
Sillä maailma on kovin mustavalkoinen.
Tätyy vain selvittää, että oikea äiti on muualla. Kyllä lapsi iän myötä ymmärtää, mistä on kysymys.
Hei, kyllähän lapselle varmaan se kerrotaan? Jos lapsi elää vauvasta saakka sijaisperheessä, tottahan toki hän kokee sen perheeksensä, riippumatta millä nimellä sijaisvanhempiaan kutsuu, ja näin pitää ollakin. Oletko koskaan kuullut varhaislapsuuden kiintymyssuhteiden merkityskestä?
Äidiksi ja isäksi kutsuminenko pitäisi sitten kieltää? Vai kuvitteletko, että sijaisvanhemmat jotenkin pimittäisivät lapsiltaan biologisen alkuperän...?
Itsestäni voin kertoa sen verran, että meillä biovanhemmat ovat äiti ja isä, ja meitä sijaisvanhempia lapsi kutsuu etunimillä. Tämä on tullut itsestään, eikä sillä ole meille mitään merkitystä. Suhde lapseen on toki samanlainen kuin muihinkin lapsiimme, eli olemme tämän perheen äiti ja isä, olemme siis vanhemmat, jotka huolehtivat lapsistaan. Tämä ei siis tarkoita sitä, etteivätkö biovanhemmat ole lapsen äiti ja isä, vaikka asuvatkin muualla.
Kyllähän joissakin kulttuureissa kutsutaan omia vanhempia aina etunimillä, ei koskaan isäksi tai äidiksi.
ja koska esim meillä on omia isompia lapsia jotka kutsuvat meitä äidiksi ja isäksi, on kai aivan luonnollista, että vauva kasvaessaan alkaa käyttää samoja nimityksiä.
Ei häntä siihen erikseen tarvitse aivopestä.
Meillä myös on kuvioissa oikea isä, joka siis todella välittää lapsistaan, tapaa heitä säännöllisesti ja häntä kutsutaan myös isäksi.
Ja on kerrottu hänen olevan se ihan oikea isä.
Onhan sijaisvanhempia tuomittu oikeudessakin lasten pahoinpitelystä.
Niin, siis mitä se asia tähän kuuluu? Pidä sinä vaan luunappisi, äläkä anna niitä lapsillesikaan enää.
Tiesitkös, että eniten lapsia pahoinpitelevät niiden omat, biologiset vanhemmat?
Tiesitkös, että meillekin lapsi tuli mm. siitä syystä, että vanhemmat pahoinpitelivät monta vuotta vauvasta saakka ja yrittivät tappaa?
Ei ole tuollaiset asiat ollenkaan tulleet pieneen mieleen, koska sijaisvanhemmathan ovat kaiken pahan alku ja juuri.
Kyllä se niin on, että siaisperheen tarkoitus on olla perhe ja antaa perheen mallia lapsille. Ainakin näin me sen ymmrsimme, kun veljien kanssa siaisperheeseen pääsimme/jouduimme.
Kaikillehan on selvää, että siasiperheisiin, niinkuin bioperheisiin mahtuu niitä, joiden hommaan ei pitäisi ryhtyä. Mutta hei, ihan oikeasti, eikö me kaikki haluta näille pienille pellavapäille sen mitä he ansaistevat ELI elämän arvoisen elämän?!
On turhaa käydä täällä tukkanuottaisilla, se perusasia unohtuu, eli ne pienet lapset joille kyllä, homman onnistuessa, on siaisperhe huomattavasti parempi paikka kuin lastenkoti.
Miksi?
Koska näin lapsi saa näkymän siihen, mitä se perhe-elämä on. Ettei käy, niinkui minulla kävi, eli sen mallin imin telvisiosta ja luin kirjoista, koska en tosiaan tiennyt, millainen on normaali perhee...tiesin vain millainen on perhe, missä minä EN halua lapsia kasvattaa.
Kuka on minun roolimallini? Äiti selvinpäin, siaisperheen äiti niissä puitteissa mitkä hänelle positiivisiksi ansioiksi luen sekä ne lukuiset Tv-sarja perheet ja penelope leachin lapsi kirja..siihen jää hyvin paljon tilaa erilaisille virheille ja näkemyksille ja kyllä on kuulkaa orpo olo, kun ei ole hajuakaan, miten helvetissä ne normaalit perheet toimii ja miten ne edes sisustetaan;) ja MIKÄ on normaalia;)
Tottakai, jos vanhemmista on hoitamaan, niin lasten paikka on kotona ja jos siaisperhe ei ole kunnollinen, niin lapsen paikka ei ole siellä.
Vaikka meillä vasta keskimmäinen pääsi kunnon perheeseen ja se oli kolmas, niin hänellä kävi todella hyvä tuuri, sillä tämä perhe on ollut todella hyvä roolimalli ja todella ihana, siis kertakaikkiaan plussa. He ovat ottaneet sen vastuun, mitä omat vanhempani eivät ole osanneet ja toivon, että näin veljeni on edes hiukan paremmat eväät itselleen saanut.
Totta toki heillä karjutaan joskus ja otetaan yhteen, teinit kun eivät aina ole helppoja ja tämä teini ei todellakaan ole vähällä perhettä päästänyt. Siltikään he eivät lakanneet uskomasta veljeeni tai lopettaneet tekemästä sitä mikä oli oikein.
Tässä perheessä siaisisä oli todella vihainen, kun biot vaikeuttivat homma ja niin he tekivät, kun ei heistä ollut aikuiseksi vaan tavallaan antoivat hyväksynnän lapsen huumesekoiluille, karkailuille jne. Ja lomat vanhempiin pistettiin katkolle ja ihan oikein se oli, sillä eivät he pahemmin halunneet puuttua muksun tekemisiin.
Tässä tapauksessa nenääpitkin katsominen ainakin oli aiheellista, sillä ei yksikään vanhempi VOI toivoa lapselleen hyvää loppuelämää huumeiden kanssa ja salailla toisen ongelmaa sekä valehdella siaisperheelle, jotta lapsi ei jää kiinni huumeistaan. Kyllä se oli aika rasittavaa aikaa, kun tosita yritettiin onkia pinnalle sieltä lammikosta ja vanhemmat vaan antoivat sukellusvehkeet, että mene vaan syvemmälle, me jeesataan.
En nyt tarkoita että kaikki vanhemmat ovat tälläisia tai kaikki perheet hyviä tahi pahoja. Mikään kun ei ole mustavalkoista...ja näemmä karkasin aiheestakin;)
Mutta siis, pääsääntöisesti itse näen asian niin, että lapselle on aina parempi, että näkee ja saa sen perheen mallin ja "kuuluu" johonkin turvalliseen, jos omista vanhemmista ei siihen ole.
Sillä tiedättekö mitä, minä ja varmasti vanhin veljeni olisimme nataneet mitä vain, jos meillä olisi ollut "vanhemmat" jotka olisivat jakaneet itsenäistymisen taakkaa kanssamme ja tehneet sen hiukan helpommaksi, niin kuin keksimmäisellä veljellämme on.
Jatämä siaisperhe todellakin on tehnyt paljon sen eteen, että veljellä on hyvä alusta ponnistaa aikuisuuteen, nyt on oikeastaan enään loppu kiinni veljestä itsestään..
Nämä virheet..väsypainaa niin pahasti, että aika huolimatonta tekstiä. Koittakaa ymmärtää;)
Tällaisia juttuja tarvitsemme lisää se on sitä aitoa tilanne selvittelyä.
Olen kuullut niin monen sijaiskodissa kasvaneen nuoren aikuisen kertovan sekä hyvistä että huonoista asioista. Sinulle hyviä päiviä.
Vielä kerran että ei me olla mitään pyhimyksiä, yli ihmisiä kuten moni bioäiti niin haluaa väittää.
Luulen että jokainen sijaisperhe kuten muutkin perheet tekevät parhaansa lapsen hyvinvoinnin eteen ja antaa sen johdonmukaisen turvan mitä lapsi tarvitsee.
Meillä jokaisella vanhemmalla on kyky kehittyä kunhan annamme siihen mahdollisuuden.
Eikä meidän vanhempien tehtävä ole kasvattaa lasta säälissä, vaan rajat on rakkautta.
Tulee minulle tunne kun olen lukenut näitä biovanhempien (äitien) juttuja että heitä pitäisi meidän ruveta säälimaan ja lässyttämään kuin pikku koiranpenikoille.
Ei me kyetä teitä muuten auttamaan kuin olemme saaneet huostaamme lapsen joka tarvitsee kaiken resurssin mitä vain on saatavilla. Biovanhemmet hoitakoot asiansa itse ja hakekoot siihen tarvittavaa apua muualta kuin lapsen sijaiskodin- vanhemmilta.
Ei kait ihme jos biovanhemmille tulee tunne että katsomme nenääpitkin.
Meillä on selvät rajat myös bioäidille...hänen ei tarvitse hakea sääliä eikä apua meiltä. Siihen bioäiti on suhtautunut todella myönteisesti. Ensin hän poukkoili vähänaikaa mutta kun tajusi asian sisällön niin hymyili itselleen.
Hän kiittää ja arvostaa meitä ihmisinä sekä sijaisvanhempina lapselleen.
Kyllä puhun bioäidille vakavia ja kunnioitan häntä ihmisenä mutta en hyväksy hänen tekojaan, sen olen hänelle sanonut kymmenet kerrat.
Joudun valitettavasti palauttamaan sinut maan päälle: emme todellakaan ole sosiaalialan ammattilaisia, vaan ihan tavallisia perheen äitejä ja isiä joilla aivan varmasti on oikeus leimata kenet tahansa miksi tahansa! Eri asia jos toimisin ammatillisena perhekotivanhempana...Tämä on juuri meille taviksille se joskus ainoakin keino purkaa sydäntämme ja toivoa että edes joku ymmärtäisi!!