Joku kirjoitti jotakin palstalla tai mainitsi Pandoran Lippaan. Kiinnosti mikä oikeastaan on lipas ja mitä se pitää sisällään. Valitetaan palstan köyhtyneistä aiheista, voi ihan hyvin miettiä mitä kaikkea Pandoran lipas on tuonut ihmisille, ainakin viimeisenä lippaassa oli T O I V O, joten oven sulkeminen palstalle ei ole paras mahdollinen keino. Aina on toivoa tehdä juttujen sisällöt paremmaksi, ja se on jo toteutunut sekä toteutuu.
Eräs kulkija toteutti runoelman muodossa surkean budjetti tilanteensa näin. "Vielä Toivolla toivoa on, vielä kaapissa on paita panttaamaton, vielä Toivolla toivoa on"
.
Lue linkin sisältämä juttu lippaasta.
http://filosofiklubi.blogspot.fi/p/pandoran-lipas.html
Eräs kulkija toteutti runoelman muodossa surkean budjetti tilanteensa näin. "Vielä Toivolla toivoa on, vielä kaapissa on paita panttaamaton, vielä Toivolla toivoa on"
.
Lue linkin sisältämä juttu lippaasta.
http://filosofiklubi.blogspot.fi/p/pandoran-lipas.html
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joulua kohti olemme vinhaa vauhtia menossa. Joulu jos mikä on valon ja toivon juhla, kuka sen millakin tavalla mieltää.
Vanhaa kreikkalaista mytologiaa on Pandoran lipas tarina, pitää vielä tänäkin päivänä paikkansa. Ihmismielet vaihtelevat äärestä viereen, ollaan iloisia tai surullisia. Alakuloinen mieli tuottaa synkkää, ilkeää, negatiivista viestintää edellisten kirjoittajien mielialoihin.
Saa olla tosi optimisti että kestää jatkuvat hyökkäykset joitakn kirjoittajia kohtaan, onko se ilkeily oman pahan mielen purkamista syyttömiin kirjoittajiin. Siinä pohdintaa, onko se ihan fiksua????
Joo, minäkin jossakin vaiheessa luin netistä tuon usein kuullun maininnan klassisesta Pandoran lippaasta.
Mytologia on kautta aikojen kyennyt punomaan viisauksia tarinoihin, jotka tavallaan on yleispäteviä vielä tänäpäivänä.
Uutta oli minulle, että Pandora oli nainen, ja utelias. Siinä tullaan lähes V.T paratiisitaruun Eevan rooliin.
Ihanaa, että Toivo pääsi mukaan, johan oliskin surkeaakin surkeampaa ilman sitä.
Tuli mieleeni oma isäni Toivo, joka kaatui -41, enkä muista kuin hämärästi kuopan leuassaan ja rauhalliset siniharmaat silmänsä.
Mietin miten antoivatkin ihanan nimen lapselleen isänisä ja äiti.
Täytyi olla vaikeita aikoja, ennen Suomen itsenäisyyttä silloin, 1913.
Toivo eli syvällä kansan riveissä, ja se toteutui vihdoin itsenäisyytenä!
---------------------
No. nyt on lumi sulanut, voi, ja iloitsin hetken maan ollessa ohuen lumen peitossa :D
Aiheessa pysytään... uusi ihastukseni on Tapani Kansan levy Särkyneen t o i v e e n katu. Ostin sen itselleni joululahjaksi ja avasin paketin heti. Tämä laulaja paranee vanhetessaan, jo nuorena olin ihan myyty hänen musiikkiinsa ja persoonaansa. Olen käynyt hänen konserteissaan ja keikoillaan, tanssinut hänen laulunsa siivittämänä , lavan reunalla häntä tuijottanut, ja lukemattomat kerran hänen levyjään kuunnellut. Montakohan linkkiä olen tällekin palstalle laittanut...
Tästä uudesta on vain hyvää sanottavaa, orkesteri ja sovitus...kaikki kohdallaan ja vanhoja ikivihreitä kunnioittavia. Kivasti jazzahtavaakin.
Pari linkkiä löysin, josta saa hiukan esimakua.
http://www.amazon.co.uk/gp/product/B00G39F1QA/ref=dm_dp_trk7/275-0941303-1450148
Amazonin linkistä saa aukeamaan kustakin kappaleesta näytteen
Tässä Kenties, kenties...
http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-1288598166279.html
-tästä
Tapani Kansan " Särkyneen toiveen katu "- albumi on ollut täälläkin ahkerassa kuuntelussa. Täytyy sanoa ,että mies ja ääni todella paranee vaan vanhetessaan hyvän viinin tavoin. Olen kyllästynyt hengettömiin lällätyksiin, joita tuputetaan kuin liukuhihnalta milloin kenenkin artistin toimesta. Tapsan uusin levy on ihan eri maata. Kuulee , että tähän levyyn on tosisaan satsattu ja panostettu.
Edesmenneen Kari Tapion lisäksi Tapani on laulaja, joka todella osaa eläytyä lauluihin, löytää niistä sen olennaisimman, eli sielun ja upealla äänellään sykähdyttävästi tuoda tulkinnoillaan laulun tunnelman aivaan kuulijan ulottuville, niin että sen voi melkein kuvitella elävänsä siinä laulussa sisällä. Kolkkoja kailotajia ja kaikenmaailman piipittäjiä tässä maassa on artisteina aivan riittämiin. Tapanin laulajanlaatu erottuu massasta edukseen positiivisesti.
Koska toivo ja toive ovat lähes sama asia, niin otsikon alle hienosti sopii, Ramoona, sinun viestisi.
On muistoja mieleen tuova tunnelma tuossa laulussa,
vaikka 'särkynyt toive' surulline sanapari onkin.
Mutta niinhän niille ikuisesti kestäväksi uskomillemme
asioille usein käy.
Äänessä on jotain niin tuttua, tuo muistoja mukanaan.
Tapani Kansaa olen ihaillut ja levynsä ostan aina heti,
kun ne ilmestyvät.
Hänen ulkonäössään nuorena oli romantiikkaa jo aivan tarpeeksi, ja sitten vielä ääni ja kyky tulkita laulun sanoma! :)
.
Säärkyneen toiveen katu on ollut yksi mielimusiikkiani. Tapani Kansa tulkitsee sen todella tunteella ja syvän äänen lämmöllä, onneksi maassamme on tällainen artisti.
CD:n ostin jo silloin kun se tuli marraskuulla markkinoille.Esim Delilah Kansan tulkitsemana on sitä luokkaa, ettei taida ketään toista joka sen paremmin osaisi laulaa. Pidän Kansan tuottamasta musiikista, jokaisella on joku lahja joka on paras kaikista, Kansalla on laulun lahja.
Tulkintoja on monenlaisia, hämmästyksekseni pidän edelleen Vesa-Matti Loirin laulamasta joululaulusta, Sydämeeni joulun teen v 1988.
Musiikkia olen kuunnellut viime aikoina hyvin paljon, syykin on kyynärkepit, ortoosi jalassa ollut jo 11viikkoa vielä ainakin joulukuun loppuun, ei sitä paljon kinkata missään, liikkuminen on edelleen rajoitettua. Kyllä tämä tästä ajan kanssa paraneminen edistyy, sitten voikin aloittaa askeltamis - kävelyharjoittelun.
Vaikuttavia tulkintoja Tapsa Kansan uudella levyllä kieltämättä. Sovitukset ja orkestrointikin on todella makoisaa kuultavaa. Eniten minua sävähdytti "Kuolleet lehdet", " Luonnonlapsi" , " Kenties kenties " , " Tulisuudelma" ja " Satakieli Esplanadin puistossa". T.Kansalla on vahvasointinen ja tunteikas ääni. Erittäin kauniisti osaa fraseerata ja laulaa jopa pianonyansseja.
Ollaan Tapanin ristiriitaisesta ja särmikkäästä persoonasta mitä mieltä tahansa, niin laulaa hän todella osaa !
"Vaikkei ois toivoa ollenkaan" Näin lauloimme me, kourallinen lähimpiä isäni Toivon siunaustilaisuudessa.
Kiitos hänen, ja aseveljiensä, meillä on huomenna Itsenäisyyspäivä.
Täällä kysyttiin Pandoran lippaasta, josta Hajupoika minua kovisteli.
Tapani Kansa on aina ollut suomalaisten suuri suosikki. Kun kuuntelee ja katselee nuoria laulajia, ei oikein voi ymmärtää siitä kiljuntaa ja musiikin meteliä, joka esiin
tuodaan.
Kansan suosima on Kansa, etunimeltään Tapani.
Sukupolvet vaihtuu, kansan maku muuttuu.
Vain muutos on varmaa.
Aina nuorilla on omat ihanteensa.
Tapani Kansa on pelkällä äänensä puhtaudella ollut minulle mieluisaa kuultavaa. Ulkonäkö on jättänyt viileämmäksi, näin hänet niin usein työelämän aikoina Vanhan Oopperatalon tienoilla.
Sitävastoin Idols'issa on ollut upeaa kuulla monia nuoria lahjakkuuksia, joiden ääni on sekä hämmästyttänyt, että ihastuttanut:)
Hyvää Itsenäisyyspäivää palstalaisille. Juhlat on juhlittu joten nyt jää iltapäivä jäätanssille, Mikkelin Paraatikatselmukselle ja Tampere talon juhlallisuuksia seuratessa. Paljon hyvää ohjelmaa on tullut myös radiokanavilta.
Muistot menneestä elämästä tulevat mieleeni jolloin mieheni työn mukana olimme mukana monenmoisissa juhlallisuuksia, yksi päivä oli ylitse muiden, Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet aamuvarhaisesta puoliyöhön saakka rytmittivät päivän. Se ajanjakso elämässäni oli todella rikasta monella tavoin.
Päivän juhlapuheessa vilahti Saarijärven Paavon lausumat sanat vaikeuksien keskellä " Koettelee, vaan ei hylkää Herra". Sanat ovat hyvä muistaa vaikeuksien keskellä aina on toivoa paremmasta, ei pidä
lannistua, lakata yrittämästä ajan kanssa asiat hoituvat. Toivon kipinä on ollut minullakin paremmasta, näyttää siltä että ongelma on ohitse vuodenvaihteeseen mennessä.
Emme saa unohtaa ystäviämme jotka tarvitsevat apua, ojentava käsi on silloin kultaakin parempi, silloin apu ja auttaminen ei ole jäänyt puheen asteelle. Tällaisia ajatuksia sitä tulee mieleen tämän hetken liikuntarajoitteisena. Hoidon päätyttyä osaa antaa arvoa että saa olla terveenä.
Ajatus toivon merkityksestä tulee vahvasti mieleen Nelson Mandelasta, joka nyt on päättänyt maallisen elämänsä.
Hän ei luopunut koskaan toivosta, se jos mikä oli hänelle pyhä asia. Sellaiset ihmiset jäävät kuin valosoihtuina jälkeenjääville.
PS. Kiitos lorena* ottaessasi esille toivon avauksessasi.
Toipumista Sinulle ja juhlamieltä!