Periaatteessahan molemmat olivat taloissa samassa asemassa. He saivat tekivät töitä taloon ja siitä hyvästä saivat asunnon ja elatuksen talosta. Mutta ilmeisesti kuitenkin jotain eroa asemassa oli. Ja olenkin ihmetellyt, että mikä mahtoi olla syynä siihen, että kumpaan asemaan ihminen päätyi.
Ja toinen mielenkiinnon aihe on nuo nimitykset "itsellinen" ja "loinen", joita on käsittääkseni käytetty eri puolilla suomea. Ainakin minun mielestäni kertoo aikamoisesta suhtautumiserosta, kun toisessa paikassa samassa asemassa ollutta ihmistä on kutsuttu halveksivasti loiseksi, mutta toisaalta taas itselliseksi, mikä antaa paljon positiivisemman vaikutelman itsenäisyydestä ja omillaan toimeen tulemisesta.
Ja toinen mielenkiinnon aihe on nuo nimitykset "itsellinen" ja "loinen", joita on käsittääkseni käytetty eri puolilla suomea. Ainakin minun mielestäni kertoo aikamoisesta suhtautumiserosta, kun toisessa paikassa samassa asemassa ollutta ihmistä on kutsuttu halveksivasti loiseksi, mutta toisaalta taas itselliseksi, mikä antaa paljon positiivisemman vaikutelman itsenäisyydestä ja omillaan toimeen tulemisesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vähän luulen, että "loinen" on ollut käytössä ihan arkisesti ilman taka-ajatuksia, koska se on kirkonkirjoissakin merkitty monille. Kirkonkirjojat eivät varmaankaan ole ottaneet kantaa ihmisisten asemaan yhteisössä.
Itsellisellä oli useinkin asunto, ei hän perheineen joutunut majailemaan esim. talojen saunoissa tai muissa ulkorakennuksissa, kuten loiset usein.
Itasellinen oli talon palveluksessa, teki töitä ja maksoi vuokran asunnostaan, joko rahalla tai työpanoksella, mutta hänellä ei ollut viljelysmaata, kuten torppareilla oli.
Se ei minulle ole selvää, mikä on itsellisen ja mäkitupalaisen ero, onko se sama asia?
Loiset tekivät tilapäistöitä. Ja olen huomannut, että ikääntynyt torppari usein merkittiin loiseksi, vaikka hän asuikin torpassa edelleen pojan siirryttyä torpparin tehtävään.
Piika ja renki tekivät kontrahdin eli sopimuksen talon (isännän) kanssa vuoden pestistä. Pesti solmittiin syysmarkkinoilla ja kesti vuoden. Jos sopimusta rikkoi ja lähti pois, saatettiin hakea töihin takaisin, sillä sopimus oli sitova.
Itsellinen, loinen oli taloissa tilapäisesti töitä tekevä, ei sitoutunut vuodeksi. Oli joskus myös käsityöläisen tyyppinen ja teki vain tiettyjä töitä. Itsellinen oli vapaampi, aika lailla vastaisi lähimenneisyyden sekatyömiestä, miksi nykyistä pätkätyöläistäkin.
Piialla ja rengillä oli nukkumapaikka talossa, itsellisiäkin talon nurkissa tai erillisissä rakennuksissa yöpyi - ennen vanhaan nk. omaa tilaa ei juuri tarvittu, kun ei ollut tavaroitakaan pientä nyssäkkää lukuunottamatta.
Palkasta en sano mitään, sillä se varmaan vaihteli. Hyvä piika ja isännän oikeana kätenä toimiva renki saivat varmasti parempaa palkkaa.
Loinen -nimitystä ei kannata katsoa nykyisin silmin, se merkitsi lähinnä sitä, että "loisittiin" toisten nurkissa, ei yhdessä ainoassa talossa. Joissakin seurakunnissa (esim. Loppi) sanottiin sekatyöläisiä joutolaisiksi, joten nimityksiä riittää eri puolilla Suomea.
Kun tutkit kauemmaksi omaa sukuasi, tulet huomaamaan, että ennen pitkää taustalta löytyy talon omistaneet vanhemmat. Nuorimmat lapset vaan joutuivat joko jäämään kotitaloonsa halvaksi työvoimaksi isolleveljelle (joka peri talon) tai sitten lähtemään kylille muihin taloihin töihin!
Pitää huomata että kieli muuttuu ja eri murrealueilla sanat voivat merkitä hyvinkin eri asiaa.
Eri sukupolvilla asioilla on eri merkitys, esim. hanuri. (soitin / perse)