Asiantuntijat vastaavat.
Ohjelman aivustoilla voi lukea lähetettyjä kysymyksiä ja esittää oman kysymyksesi ohjelmassa oleville asiantuntijoille.
Pitäisi löytyä tässä linkissä.
http://yle.fi/uutiset/a2_ero-illan_nettihuone_on_auki_-_tule_ja_kokeile_kysymysgeneraattoria_jo_nyt/6963900
-----------
Ohjelman aivustoilla voi lukea lähetettyjä kysymyksiä ja esittää oman kysymyksesi ohjelmassa oleville asiantuntijoille.
Pitäisi löytyä tässä linkissä.
http://yle.fi/uutiset/a2_ero-illan_nettihuone_on_auki_-_tule_ja_kokeile_kysymysgeneraattoria_jo_nyt/6963900
-----------
Vastaukset 3
Vanhimmat
TV2/Eroilta-ohjelma
Kiitos hyvästä ohjelmasta; asian kokijoista ja sen harjaantuneista näkijöistä. Parhainta henkistä antia TV:n suunnalta pitkään aikaan. Mutta toimittajien valinta oli epäonnistunut. Naistoimittaja kuului ja näkyi olevan aivan pihalla. Ammattitaidottomuus tuli esiin olemattomassa hienotunteisuudessa ja ajattelemattomissa kommenteissa tai väitteissä. Jo pelkästään asuvalinta oli häiritsevä ja sopimaton.
Kaikesta huolimatta panelistien anti löi läpi. osui ja upposi tavalla, jota illan toimittajatkaan eivät pystyneet mitätöimään.
Kiitoksin
Maria Laakkonen
Niin ohjelma oli siinä mielessä hyvä, että toi täysin esille sen, että lapsen asema on kokonaan unohdettu.
Samoin tuli esiin kuinka vähän yhteiskunta välittää ihmisistä, ei ole rahaa.
Kyllä rahaa on mutta se jakautuu aivan vääriin asioihin.
Jos sillä, että erot saataisiin vähenemään. Autettaisiin perheitä ennen kuin ollaan erotilanteessa. Neuvolat voisivat elää parisuhdetta samalla kun lapsen tarkistukset tapahtuvat eli siellä olisi myös äideille ja isille tarkistus ja ohjaus oikeaan hoitoon ja terapiaan jos väsymystä on havaittavissa tai suhteen joutumista arjen alle.
Tällöin hyvin moni lapsi säästyisi huostaanotolta ja sitä kautta saadaan kuluja pienemmiksi ja rahoja tähän projektiin, että vältyttäisiin huostaanotoista ja sijoituksilta.
Varmasti löytyy monta muutakin asiaa joista voi siirtää varoja tähän tärkeään asiaan.
Katsoin myös tuon ohjelman. Monesta siellä käsitellystä asiasta olen samaa mieltä. Nykyään on vain mielestäni ongelmana ihmisten itsekkyys siinä mielessä, että jos ulkopuolelta sanotaan tai yritetään auttaa jotenkin, koetaan se holhoamisena. En väitä, etteikö se olisi myös itselle vaikeaa hyväksyä. Ihmiset eivät halua istuttaa itseään mihinkään muottiin tai normiin, millainen perheen kuuluisi olla tai miten parisuhdeongelmat tulisi ratkaista. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että jos kerran väitetään lasten edun olevan etusijalla, niin pidetään se myös etusijalla. Nykyään tuntuu olevan vain niin, että kun aikuinen kokee olevansa epätyytyväinen parisuhteeseensa, se kyllä järkeilee sen itselleen ja tukijoukoilleen juurikin siten, että se olisi myös lasten etu. Monesti saa kuulla esim. näin "lapsetkin ovat onnellisia, kun äiti/isä on onnellinen eron jälkeen". Kuten tuossa ohjelmassakin todettiin, "eroamisella haetaan ratkaisuja ongelmiin, mitkä eivät lopulta eroamalla selviä". Olen samaa mieltä. Omassa elämässäni olen huomannut, että lapsilleni (lapsillemme) oli enemmän haittaa, kuin hyötyä meidän erosta. Toinen osapuoli on nyt varmaan eri mieltä asiasta.
Mutta miten sitten antaa esimerkki omille lapsille toimivasta parisuhteesta ja ydinperheestä. Väitän, että suurimmalla osalla nykyvanhemmista ei ole omakohtaista kokemusta omasta lapsuudestaan vanhempien erosta ja ydinperheen rikkoontumisesta. Monilla/joillakin varmasti on, mutta ei suurimmalla osalla!! Minulla ei ole siitä kokemusta, eikä myöskään exällä. Aikanaan puhuimmekin siitä, kuinka onnellisia ollaan saatu olla, että oma lapsuus meni ehjässä perheessä ja kuinka halutaan tarjota sellainen lapsuus myös omille lapsille. Nykyään jopa ehjien perheiden lapset kysyvät vanhemmiltaan, milloin te eroatte. Eroamisesta on tullut yhteiskunnallinen normi, mikä kaiketi pitäisi vain hiljaa hyväksyä?!? Nyt erotaan milloin mistäkin itsekkäästä syystä (toki on perusteltujakin eroja) ja hyvin usein tapellaan jostain elatusmaksuista ja huoltajuussopimuksista. Sekö se sitten on se onnellinen vanhempi, joka tällaisista joutuu tappelemaan? Ja sekö sama onni on se, joka niihin lapsiin kumpuaa? Kohtuuttoman isoja asioita lapset joutuvat käsittelemään. Pienen lapsen elämä (100%) keskittyy aikalailla pienempien ympyröiden sisälle, kuin aikuisen. Koti on lapselle varmasti paljon tärkeämpi ja pyhempi tukikohta, kuin aikuiselle. Aikuinen lähtee nykyään aika helposti kodin ulkopuolelle hakemaan elämäänsä "kiksejä" mitä erilaisemmista asioista. Ja samalla rikkoo sitä parisuhdetta ja kotia, mikä on se ykkösturvapaikka omille lapsille.
No tämä oli vain tällainen yksittäisen ihmisen omiin kokemuksiin, tuntemuksiin perustuva analyysi. No vähän olen myös ammattiauttajien kanssa kriisiäni läpi käynyt.