.. Koko ajan saa lehdistä lukea uskottomista heteroista
ja ystäväpiirinkin heterot eroavat uskottomuuden vuoksi..
Mä ainakin arvostan & kunnioitan omaa ja rakkaan uskollisuutta YLI kaiken, vaikka se ei aina niin helppoa ookkaan..
Entä sinä?
ja ystäväpiirinkin heterot eroavat uskottomuuden vuoksi..
Mä ainakin arvostan & kunnioitan omaa ja rakkaan uskollisuutta YLI kaiken, vaikka se ei aina niin helppoa ookkaan..
Entä sinä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
uskollisuuden sukupuoleen/seksuaalisuuteen? Tunnen uskollisia homoja, lesboja, heteroita..ja samoin uskottomia kaikista "ryhmistä".
ei uskollisuus minunkaan kokemuksieni mukaan riipu seksuaalisesta suuntautumisesta eikä sukupuolesta. Valitettavasti uskottomia näyttää löytyvän joka ryhmästä. Vaikka onneksi niitä uskollisiakin vielä löytyy..
Totta kai arvostan uskollisuutta, ja olen itsekin ehdottoman uskollinen toiselle puoliskolleni.
Tottakai uskollisuus on ainakin minun mielestäni yksi tärkeimpiä asioita parisuhteessa. Onhan noita kaikenmaailman kusettajia ja pettureita sattunut omallekin kohdalle, niistä ei seuraa mitään muuta kuin pahaa mieltä. Itse en voi ymmärtää miksi täytyy toista pettää, jos on suhteessa, eikö silloin kannattaisi jättää suhde/olla ryhtymättä suhteeseen, jos ei voi olla uskollinen? Mikä vaihtoehto uskottomuus muka on? Ja taatusti uskottomia löytyy joka "ryhmästä".
tottakai. mutta löytyy sitä uskottomuutta homoista ja lesboista yhtä lailla kuin heteroistakin.
..siihen suuntaan minäkin, että lesbosuhteet ovat aika uskollisuuteen perustuvia noin yleensä.
Heterosuhteissa miehet ovat naisia uskottomampia, joten en ole vielä tavannut yhtään miestä, joka ei olisi valmis pettämään vaimoaan, kun tilannne antaa siihen mahdollisuuden.
No tämä on minun kokemukseni.
Uskollisuutta pidän tärkeänä parisuhteessa ja myös monia muita asioita erittäin tärkeänä. Olen joskus purnannut jopa tuota uskollisuus-sanaa ja olen edelleenkin sitä mieltä, että asiat ovat otettava tapauskohtaisesti. Ei ole olemassa yhtä kriteeriä, jonka alaisuuteen kaikkien ihmisten kaikki tilanteet voitaisiin mahduttaa.
Tähän täytynee kommentoida sen verran että myös tarjontaa on vähemmän. Tietysti lesbosuhteita heterosuhteisiin on vähemmän myöskin. ELi hauskaa olisikin käytännössä nähdä kuinka paljon lesbot/bit pettäisivät kumppaneitaan jos 'vaihtaisimme' paikkaa heteroiden kanssa. Eli 'meitä' olisi enemmän kuin 'heitä'. Luultavasti tällöin ilmiö(pettäminen) olisi vastaavanlainen ja yhtäsuuri. Yksilöstä se riippuu.
"Heterosuhteissa miehet ovat naisia uskottomampia, joten en ole vielä tavannut yhtään miestä, joka ei olisi valmis pettämään vaimoaan, kun tilannne antaa siihen mahdollisuuden."
Minä taasen en ole kuullu yhtään lesboa joka ei pettäisi kaiken aikaa kaikkien kanssa mikäli kiinnijäämisen riski on pieni.
Tässä nyt kuulet sellaisesta lesbosta joka ei petä! Eikä sitä hyväksy toiseltakaan.
Mulle on se ja sama kuinka pieni tai suuri on kiinnijäämisen riski, ihan epäolennaista mulle. En petä ihan muista syistä.
Niin, minä en petä vaikka parisuhteessa elävät tai sinkuutytökin välillä kyselevät että heruisiko.
..p a n i t omias..;D
Totta ihmeessä arvostan uskollisuutta, ja edellytän sitä kumppaniltani, itsekään en antaisi yhtään vähempää.
Toista ja itseään täytyy kunnioittaa sen verran ettei petä missään tilanteessa, riidat, kriisi, humalatila, houkutus, tarjous, mikään ei ole pätevä syy pettämiselle.
Absurdein juttu mitä viime aikoina olen kuullut on se, että petetyn pitäisi ymmärtää pettäjää! Huh huh. Ihmisiähän me kaikki ollaan, juu, mutta kyllä se pettäminen on aina väärin ja raukkamaista, ja sen voi jättää tekemättäkin.
Siinä olen tiukka ja haluankin olla.
kyllä tuo pettäjän ymmärtäminen kuulostaa vähän samalta, kuin että väkivallan uhrin pitäisi ymmärtää väkivallan tekijää.
olen myöskin sitä mieltä, että pätevää syytä pettämiselle ei ole. minua ei ole (tietääkseni) petetty, enkä ole koskaan pettänyt itse. en tiedä, voisinko myöskään antaa pettämistä anteeksi..
Nuorempana olin ehdottomasti samaa mieltä kuin ketjun aloittaja, siis että uskollinen pitää olla, siis ihan periaatteessakin.
Nykyään en enää pidä sitä minään itseisarvona, pitkän elämän (ja parisuhteen) aikana voi sattua niin ihmeellisiä asioita, että ko. HYVE ei vaakakupissa paina juuri silloin niin paljoa kuin joku muu asia.
Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa, niiden kanssa on sitten vain elettävä.
Ennen olin siis tässä asiassa mustavalkoinen, nykyään mukana on paljon harmaatakin.
Olenkin paljon pohtinyt sitä että mikä siinä pettämisessä on se pahin asia, siis mihin siinä oikeastaan reagoi jos esimerkikisi leikkii ajatuksella, että oma kumppani pettäisi rakastelemalla toisen kanssa.
mutta noudattaa kyllä itse.
Eli sen kerran, kun olen ollut rakastunut (ei kovin montaa kertaa), minun päähäni ja maailmaani on mahtunut kerrallaan vain yksi. Ei ole tarvinnut miettiä koko kysymystä, sillä toisesta juopuneena ei edes alkoholin vaikutus tuota samanlaista humalaa.
Mutta vaadinko virheettömyyttä kumppanilta? Kyllähän se pistää pohtimaan, millä eväillä yhdessä ollaan ja mitkä ne todelliset tunteet kumppanilla ovat, mutta kyllä minä ainakin vierastan ehdottomiä sääntöjä ja kuolemansynniksi julistamista. Koko suhde pöydälle, kriisistä voi seurata hyvääkin. En minä voi asettaa rajoja toiselle, hän asettaa ne itse. Enkä halua myöskään mitään anteeksiannon marttyyripalkintoa. Tasavertaisuus, molemminpuolinen vapaus ja vapaaehtoisuus ja yhdessäolemisen halu, eikö se aikuisten ihmisten välillä riitä moraaliksi?