Mittaan glykolinesteen pinnan korkeutta kahdella nesteeseen upotetulla johtimella ja vahvistan tiedon transistorilla releelle. Hyvin näyttää toimivan.
Kysymys kuuluukin että toimiiko tämä pidemmällä aikavälillä luotettavasti, käytetäänkö autoissa/teollisuudessa?
Jos nuo mittajohtimet ovat vuosia nesteessä ja niiden läpi menee kokoajan hyvin pieni virta niin syöpyykö mittajohtimet sähkövirran vaikutuksesta? Ajattelin käyttää materiaalina A4 haponkestävää terästä mutta ilmeisesti ruostumatonkaan ei kaikkea kestä?
Kysymys kuuluukin että toimiiko tämä pidemmällä aikavälillä luotettavasti, käytetäänkö autoissa/teollisuudessa?
Jos nuo mittajohtimet ovat vuosia nesteessä ja niiden läpi menee kokoajan hyvin pieni virta niin syöpyykö mittajohtimet sähkövirran vaikutuksesta? Ajattelin käyttää materiaalina A4 haponkestävää terästä mutta ilmeisesti ruostumatonkaan ei kaikkea kestä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei toimi eikä käytetä.
Otat kuivaparistoista talteen grafiittipuikot. Ne kestävät hyvin elektrolyysin vaikutuksia.
Toimii paremmin jos käytetään mittausvirtana vaihtovirtaa ja mittauselekdrodit ovat samaa materialia.
Pinnat kuitenkin aina hapettuvat jolloin electrodit pitää aikaajoin puhdistaa.
Vaihtovirralla kuitenkin paljon toimivampaa.
Tai sitten luovut koko transistorista ja siirryt käyttämään oparia. Saat lineaarisemmat tulokset ja mittausvirran tiputettua pikoampeeritasolle, jolloin elektrolyysi ei ole enää ongelma.
Ei toi mittausvirta elektrodeja syövytä, jos voit mitata tason esim 1h välein vaikka sekunnin kestävällä pulssilla. Jos pieni sähkönkulutus on tärkeää, vilkkuledin tilalle kvartsikellon piirilevy. Kellon jänitteen voi rajoittaa alle 2 volttiin esim punaisella ledillä, konkalla ja vastuksella. Kaikki kellot ei toimi noin, joissain jää softa? jumiin.