Tämä on luonnos. Haluaisin vain kuulla mielipiteitä ja korjausehdotuksia.
Lintujen varjot kiitävät alhaalla asvaltilla.
Istut ylläni, kasvoissasi mustaa nokea.
Kuulen lintujen äänet lähellä.
Sinä naurat,
minä katson sinua.
Sinulla on siivet joista et ehkä tiedä.
Ehkä lokin kirkuva nokka ja räpyläjalat.
Minä olen kala.
Yksin katolla kanssasi.
Minä nauran, haukon henkeä,
sinä katsot minua.
Kuulet kohinan korvissasi,
meri näkinkengässä.
Kätesi hellivät hiuksiani ,
laiskasti nautiskellen.
Käteni kasvojasi hyväilevät,
läikyttävät merivettä poskillesi.
Et voi hukkua korkeuksissa
jos haluat
kellua toisen sanoilla,
pelastautua naurun siiville.
Nokkasi kutittaa kaulaani.
Se on musta kuin nokiset poskesi.
Kyynelten juovittama.
Lintujen varjot kiitävät alhaalla asvaltilla.
Istut ylläni, kasvoissasi mustaa nokea.
Kuulen lintujen äänet lähellä.
Sinä naurat,
minä katson sinua.
Sinulla on siivet joista et ehkä tiedä.
Ehkä lokin kirkuva nokka ja räpyläjalat.
Minä olen kala.
Yksin katolla kanssasi.
Minä nauran, haukon henkeä,
sinä katsot minua.
Kuulet kohinan korvissasi,
meri näkinkengässä.
Kätesi hellivät hiuksiani ,
laiskasti nautiskellen.
Käteni kasvojasi hyväilevät,
läikyttävät merivettä poskillesi.
Et voi hukkua korkeuksissa
jos haluat
kellua toisen sanoilla,
pelastautua naurun siiville.
Nokkasi kutittaa kaulaani.
Se on musta kuin nokiset poskesi.
Kyynelten juovittama.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Runon on tarkoitus kuvata rakastavaisten erilaisuutta ja sitä kuinka mahdottomissakin tuntuvissa tilanteissa/olosuhteissa rakkaus voi "kukkia" ja kuinka ihanaa se voi olla :D ja kuinka samalla satuttaa..
muutoksia runoon
Lintujen varjot kiitävät alhaalla asvaltilla.
Istut ylläni, kasvoissasi mustaa nokea.
Kuulen lintujen äänet lähellä.
Sinä naurat,
minä katson sinua.
Sinulla on siivet joista et ehkä tiedä.
Ehkä lokin kirkuva nokka ja räpyläjalat.
Minä olen kala.
Yksin katolla kanssasi.
Minä nauran, haukon henkeä,
sinä katsot minua.
Kuulet kohinan korvissasi,
meri näkinkengässä.
Kätesi hellivät hiuksiani ,
laiskasti nautiskellen.
Käteni kasvojasi hyväilevät,
läikyttävät merivettä poskillesi.
En voi hukkua korkeuksissa
jos kellun sanoillasi
pelastaudun naurusi siiville
sukella sinä syvälle sydämeeni
Nokkasi kutittaa kaulaani.
Se on musta kuin nokiset poskesi.
Kyynelten juovittama.
Tämä on hyvä...Yritin väistää...Knockout ;)
"Et voi hukkua korkeuksissa
jos haluat
kellua toisen sanoilla,
pelastautua naurun siiville."
Kiitos Salome :D
Runossa on ainesta mutta se vaatii kirkastamista, terävöittämistä. Jos on tarkoitus kuvata erilaisuutta, rajapintojen pitää tulla selvästi esiin. Lukijan pitäisi myös pystyä eläytymään runoon; se onnistuu paremmin kun etualalle tulevat aistimukset ja vaikutelmat ja runon minä tyytyy matalampaan profiiliin. Kalat eivät kellu vaan uivat.
Muokkasin runon mieltymysteni mukaiseksi.
Lintujen varjot alhaalla asvaltilla.
Istut ylläni, kasvot mustassa noessa.
Lintujen äänet kuuluvat läheltä.
Sinä naurat,
minä katson sinua.
Sinulla on siivet, joista et ehkä tiedä.
Lokin kirkuva nokka. Räpyläjalat.
Minä olen kala,
yksin kanssasi katolla.
Haukon henkeä ja nauran,
sinä katsot minua.
Korvissasi kohisee: meri näkinkengässä.
Kätesi hellii hiuksiani
laiskasti nauttien.
Läikytän merivettä poskillesi,
hyväilen kasvojasi.
En voi hukkua korkeuksissa
jos uin sanoissasi,
pelastaudun naurusi siiville.
Sukella sinä syvälle sydämeeni.
Nokkasi kutittaa kaulaani,
se on musta kuin nokiset poskesi:
noessa kyynelten juovat.
Kiitos avustasi. Runon loppua täytyy todellakin muuttaa. Kuolleet kalathan kelluvat :D Pidin myös muutamasta muusta korjauksestasi. Luvallanne 0.45, tässä tämänhetkinen Lintu ja Kala
Lintujen varjot kiitävät alhaalla asvaltilla.
Istut ylläni, kasvoissasi mustaa nokea.
Kuulen lintujen äänet lähellä.
Sinä naurat,
minä katson sinua.
Sinulla on siivet joista et ehkä tiedä.
Lokin kirkuva nokka ja räpyläjalat.
Minä olen kala.
Yksin katolla kanssasi.
Nauran, haukon henkeä,
sinä katsot minua.
Kuulet kohinan korvissasi,
meri näkinkengässäni.
Kätesi hellivät hiuksiani ,
laiskasti nautiskellen.
Käteni hyväilevät kasvojasi ,
läikyttävät merivettä poskillesi.
En voi hukkua korkeuksissa
jos uin sanoissasi,
pelastaudun naurusi siiville.
Sukella sinä syvälle suolaiseen sydämeeni.
Nokkasi kutittaa kaulaani.
Se on musta kuin nokiset poskesi,
noessa kyynelten juovat.
kasvoissa, korvissa ei -si . huoh. Ihana jos joku jaksaa lukia ja miettiä tätä. Omaan tekstiin jää helposti koukkuun ja sokeutuu, eikä joskus näe itsestäänselvyyksiäkään.