Olen eronnut yksinhuoltaja, ja kotona asuu 17, 14, 10, 7, 4- vuotiaat lapset. Olen siis ollut kotona jo liki 17-vuotta!
Vanhin käy lukiota ja elämä on tiukempaa, kuin koskaan. Olen ollut nyt työtön jo yli vuoden ja sain osoituksen "puhtia työnhakuun"
Minua kohdellaan työtävieroksuvana ja mitään osaamattomana nelikymppisenä.
Siellä istun moniongelmaisten kanssa, ja kohta alkaa kuukauden työharjoittelu.
Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, ja en kykene tekemään vuorotyötä. Ja en ole saanut päivätyötä läheltä.
Mielestäni tuo nuorin ei ole valmis 8- tunnin hoitoon ja ekaluokkalainen tarvitsee jonkun aikuisen läsnäoloa kotona, hän ei pärjää kotona.
Työvoimavirkailija sanoo vaan että niinhän ne muutkin, en vaan jaksa tätä enään. Viimeyökin meni valvotessa, kun sai vatsataudin tarhasta.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Jokin osaaikatyö olisi minulle hyvä, mutta tuloina se ei kannata. Vai pitäisikö yrittää edes jotain.
Kun olin naimisissa, aina silloin tällöin tein lyhyitä tuurauksia ja viikon sijaisuuksia.
Vanhin käy lukiota ja elämä on tiukempaa, kuin koskaan. Olen ollut nyt työtön jo yli vuoden ja sain osoituksen "puhtia työnhakuun"
Minua kohdellaan työtävieroksuvana ja mitään osaamattomana nelikymppisenä.
Siellä istun moniongelmaisten kanssa, ja kohta alkaa kuukauden työharjoittelu.
Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, ja en kykene tekemään vuorotyötä. Ja en ole saanut päivätyötä läheltä.
Mielestäni tuo nuorin ei ole valmis 8- tunnin hoitoon ja ekaluokkalainen tarvitsee jonkun aikuisen läsnäoloa kotona, hän ei pärjää kotona.
Työvoimavirkailija sanoo vaan että niinhän ne muutkin, en vaan jaksa tätä enään. Viimeyökin meni valvotessa, kun sai vatsataudin tarhasta.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Jokin osaaikatyö olisi minulle hyvä, mutta tuloina se ei kannata. Vai pitäisikö yrittää edes jotain.
Kun olin naimisissa, aina silloin tällöin tein lyhyitä tuurauksia ja viikon sijaisuuksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten sä noin paljon noita kakruja olet tehnyt? Miksi isä on häipynyt (kuollut?) viime metreillä pois? Itse olen 40v ja naimisissa onnellisesti, mutten ole hankkinut lapsia koska en vaan pytyisi tuommoiseen! En sitten yhdenkään osalta! Kuullostaa hirveälle tilanteesi jos raha ei riitä. Silloin ei voi mitään ostaa/mitään uutta hankkia. Kaikki välttämätön kirpparilta.
Työ: ei kannata surra niistä pätkätöistä .. tässä taloustilanteessa ei niitä töitä o kellään. Tai siis joillakin harvoilla. Ehkä seuraavat kaksi vuotta kun elellään tässä laman kourissa, niin voisit olla niitten pieninten kanssa kotona. Voitko katsoa pari vuotta kun nuorin lapsi on vanhempi ja työtilanne yleisesti parempi Suomessa (toivottavasti), harkitset sitten töihin menoa? Tosin sinun tilanteeseen sairaanhoitajana ei taloustilanne vaikuta, hoitajia tarvitaan aina ja laman aikana ihmiset sairastuukin enemmän ...
Pettymyksiä siis työiden osalta on meillä useaammalla Suomalaisella nyt .. mutta ei tässä poru auta!
Viimeisksi ... se lasten teko loppui sitten siihen. Ei yhtään kappaletta enää lisää! :-))
Kuuluimme vanhoillislestadiolaisiin ja vanhemmat tyttäreni 19, 20, 22 asuvat jo omillaan.
Minä erosin seurakunnasta, ja samalla erosin myös miehestäni. Lapsia en voi enään tehdäkkään, otin salaa sterilisaation kun nuorin syntyi.
Olen vielä yksinäinen, koko elämäni ja sukuni jäi sinne seutakuntaan.
Laiska en ole, teen kaiken itse leipiä myöten. Tunnen oloni vain ulkopuoliseksi tälläisessä systeemissä.
Koneen käyttökin on vielä kovin uutta.
En saa sosiaalitukia, ainut tukeni on työttömyyskorvaus.
No vähintäänkin tuon jälkeen tuntee itsensä ulkopuoliseksi, onhan vanhoillislestadiolaiset jollakin lailla suljettu ryhmä. Tuo se esiin työvoima viranomaisen kanssa keskustellessasi, jospa sieltä ymmärrystä heltiäisi, tosin työtänsä nekin vaan tekee ja eihän ne ole mitään virallisia auttajia, joten sieltä voi sataa vaikka mitä sontaa niskaan.
Minä nuorena tunsin lestadiolaisperheen, vaikka meidän nurkilla heitä ei ollutkaan muita, ja toinen heistä on jatkanut suljetussa yhteisössä ja hänellä hurja lapsiluku mutta nuorempi sisar ei ole jatkanut ja oltiin vähän aikaa sitten vielä yhteydessä toisiimme, mutta ei viime aikoina.
Noita tyhjän päälle putoamisia on elämässä monenlaisia. Niin niitä on minullakin ollut vaikka en niinsanotusti mihinkään suljettuun ryhmään kuulukkaan. Onneksi sinun ei tarvinnut jäädä sinne minne et halunnut.
Sen jälkeen kun oma äitini kuoli melko nuorena, olen sanonut itselleni, että ei kannata liian ahkera olla. Kyllä valmista tulee vähemmälläkin. Moni sanoo että työ ei tapa, no meidän perheessä se valitettavasti tappoi. Kuten yllä mainitsin, niin niitä vaikeita aikoja on elämässä. Onneksi Suomessa on apua kuitenkin saatavilla usealta taholta niin sinulle kuin minullekin. Toista se on jossakin afrikan sarvessa ...
rahat pois vaan tollaselta pummilta
Tämä sairas yhteiskunta kieltää äitiä kasvattamasta omia lapsiaan, vaan lapset laitetaan hoitoon, jossa heidät saadaan muokattua tietynlaisiksi. Äiti pakotetaan orjatyöhön. Sen sijaan, että äidin annettaisiin hoitaa lapsensa kotona, niinkuin normaalia olisi, ja maksettaisiin hänelle tukea siitä arvokkaasta työstä, jota hän lastensa hoidossa tekee, yhteiskunta maksaa hänelle (vastoin hänen tahtoaan) "kurssin" jossain yksityisessä koulutuskeskuksessa ja sitten luovuttaa hänet jollekin yksityiselle yritykselle orjatyövoimaksi. Koulutetun sairaanhoitajan.
Jos työtä hakeva, lapsiaan kotona hoitava sairaanhoitaja sen sijaan löytääkin satunnaisia töitä, hän ei voi ottaa niitä vastaan, koska hänen tulonsa pienenisivät. Ei voi myöskään tehdä omassa naapurustossa hoivatyötä ja ottaa siitä asiakkailta pientä palkkiota, koska sehän olisi laitonta yritystoimintaa ja tuet katkaistaisiin heti (katkaistaisiin sittenkin, vaikka perustaisi toiminimen tarkoitusta varten).
Minusta on selvää, että meitä pyritään kurjistamaan kaikella tavalla. Monet meistä ovat velkaloukussa, työttömyysloukussa, palkat nousevat vain korkeatuloisilla, menot kasvavat koko ajan. Ja Suomi viettää taas itsenäisyytensä muistojuhlaa, itsenäisyyden, jonka maanpetturit möivät jo vuosia sitten.
Aloittaja, jos et ole tottunut siihen, että sinua kohdellaan kuin vammaista rikollista, saat ehkä uutta näkäkulmaa tästä kyselystä: http://reilusuomi.wordpress.com/kysely/
Voisiko lasten isä auttaa nuorimpien hoidossa, kun olet "töissä" ? Entä vanhemmat sisarukset? Toivon, että isä edes maksaa osansa. Ja kai lukiolainen saa opintotukea.
Hyvää jatkoa Sinulle, auttaa en osaa.
Titaa lukion opintotuet olla toivottoman pieniä!?
Lasten isä asuu toisella paikkakunnalla ja osallistuu lasten elämään kyllä aktiivisesti. Nyt esim. 4 nuorinta on 3- päivää isällään. Exä ostaa esim. näille teineille vaatteet ja maksaa heidän kännykkälaskut.
En halua "sysätä" nuorempien kaitsintaa noille vanhemmille. Meillä osallistui 2 vanhinta liikaa kotiaskareisiin ja koin että heiltä riistäytyi osa nuoruudesta.
Nuorilla kun tahtoo olla omat menot ja opiskelukin on raskasta. Vanhimmat osallistuu kyllä muihin, he auttavat läksyissä ja kotiaskareissa.
Minä olen syrjäytymisvaarassa, kaikki minun ikäiseni naiset ovat jo uraputken tehneet. Ja osa nauttii elämästä.
Noh.... alle kouluikäiset päivähoitoon ja alaluokkalaiset iltapäiväkerhoon, näin sitä joutuu tekemään myös muut perheelliset, olipa perheessä 1 taikka 2 huoltajaa samassa osoitteessa.
Hyvää itsenäisyyspäivää!!
Minä olen syrjäytynyt vaikka on 0 lasta. Viisi vuotta sitten kun olin oman alan töittä. Tehnyt hanttihommia kuutama kk vuodessa, osan opiskellut (itseopiskelua) Se on kun ei ole töitä eikä enää 4-kymppisenä kiinnosta juosta esim. kansalaisopiston kersseillakaan (ne kiinnosti aikaisemmin), niin sitä väkipakolla syrjäytyy. Meitä on useampia, meitä syrjäytymisvaarassa oelvia tai jo syrjäytyneitä. Celavie! Ethän muuten asu pääkaupunkiseudulla?