Hei! Auttakaa minua

Lisäksi hän kertoi joskus näkevänsä harhoja.

Onko käytössä mitään aineita?

Taitaa olla tyytymätön elämäänsä tai hyvinkin tyytyväinen,mistä sen tietää.Uskoisin tuon kuvauksen sopivan moneenkin mieheen!!Ehkä hän vaan on erilainen kuin sinä itse.
Jos hänen käytös on radikaalisti muuttunut entisestä,silloin tietysti kannattaa jo miettiä mitä on meneillään.

Yritä saada käymään lääkärissä, jos voisit ensin jutetella lääkärille tai jollekin hoitsulle huolesi.Parasta olisi jos saisi psyk.tutkimuksiin. Harhat viittaa psykoottisuuteen. Jos saisi oikean lääkityksen ei menisi niin huonoon kuntoon.
Mulla tulee ekana mieleen skitsofrenia ja maanis-depressivinen, mutta voihan se olla muutakin.

Paranoidinen psykoosi. Ei kai tämä vain ole Vuosaaresta? Juttu on nimittäin niin että miehesi kuulee ääniä tai oikeammin ajatuksia pahalta taholta, joka sekoittaa hänen mielensä täysin. Se ei tietenkään ole enää hyvästä, kun ne suorastaan yrittävät sekoitta hänen ajatuksensa. Pahemmaksi vain menee. Nyt ei välttämättä auta mikään lääke, kun lääkkeet eivät poista noita ajatuksia. Tietenkin joku rauhoittava ja tasapainoittava lääkitys voisi parantaa mielenlaatua. Hyviä lääkkeitä ovat vanhemmat psykoosilääkkeet (Suprium, Neurotol, Truxal, Peratsin jne.) sekä lisäksi Diapam. Näillä olo ainakin voi parantua, mutta haittapuolena on se että pitää aika pitkään etsiä juuri oikeaa lääkettä tai lääkeyhdistelmää, joka sopii juuri sinun miehellesi. Jos lääkkeestä tulee paha olo, se ei ole sopiva, vaikka lääkäreillä onkin usein tapana väittää että syö sitä vain niin kyllä se siitä. Lääkityksestä siis pitää tulla nimenomaan parempi olo, silloin se on oikea. Voit myös yrittää saada miehesi kääntämään kuulemaansa "kanavaa" jonnekin hyvälle taholle, mutta se lienee vaikeaa...

Onko teidän elämäntilanteessanne sattunut jotain merkittävää niinä aikoina, kun tämä on alkanut?
Minkä ikäinen miehesi on? Viittaan tässä siihen, että jotkin sairaudet alkavat tietyissä vaiheessa elämää.
Saatko häneen edes välillä kontaktia?

Oma mieheni on ajoittain myöskin sulkeutunut ja ei osaa olla paikallaan, vaan aina pitää liikutella käsiä tai jalkoja jotenkin. Tilanne on myöskin pahentunut viime aikoina.
Olen ollut ymmärtäväinen ja se on auttanut. Olen antanut hänelle omaa rauhaa, silloin, kun hän sitä tarvitsee, enkä stressaa turhilla puheilla pahimpina hetkinä. Olemme tosin tunteneet kauan jo. Hänellä epäillään jonkinlaista tarkkaavaisuus/keskittymishäiriötä.

En suosittele, että menisitte vain sairaanhoitaajalle puhumaan miehesi asioista. Hän ei kuitenkaan ole lääkäri ja saattaa tulkita asiat väärin.
Kirjoita/kirjoittakaa Kaikki oleellinen ylös paperille ja miettikää, mitkä asiat ovat tähän johtaneet.
Jos miehesi ei halua osallistua asiaan, niin sitten sinä voit kirjoittaa, mitä olet havainnut.
Sitten menette mieluiten psykiatrian erikoislääkärille (itse suosittelen) ja kerrotte nämä asiat, mitkä olette kirjoittaneet ylös.
Kokenut lääkäri kyllä huomaa, jos on jotain psykoosisairauteen viittaavaa. Psykoosisairauksia on monia erilaisia.
Valitkaa joku sellainen, kuka on ollut alalla vähän pidemmän aikaa.
En suosittele päivystäviä psykiatreja.

Oman arvioni mukaan, niinkuin sinunkin, jokin on kyllä vialla mutta en haluaisi täällä alkaa kertomaan mitä epäilen, koska saatan olla väärässä. En kuitenkaan ole lääkäri, vaikka tiedänkin näistä asioista paljon.

Mukavalle lääkärille siis :) Jos hän epäilee vaikkapa psykoosia tai psykoosisairautta ja ehdottaa lääkitystä, niin keskustelkaa kunnolla siitä, ennenkuin päätätte lääkkeen/lääkkeet. Kysele eri lääkkeiden vaikutuksista ja kaikesta, mitä haluat tietää. Tieto on arvokasta myös sinun kannaltasi!
Jos lääkäri ehdottaa sairaalahoitojaksoa tilanteen arvioimiseksi, niin sinä itse tiedät silloin, että sairaalahoitoa ei turhaan ehdotella mutta harkitse siinäkin tarkkaan jos miehesi ei itse pysty tai halua ajatella asiaa tilanteensa vuoksi.
Sairaalat eivät ole mukavia paikkoja. Eivät varsinkaan jotkin psykiatriset osastot, joten se voi tietyissä tilanteissa pahentaa asioita. Riippuu tietysti ihmisestä.

Jos päätätte mennä jonnekin puhumaan, niin kerrothan miten kävi? Voin kyllä vastailla itsekkin sen verran, kun tiedän jos haluat kysyä vielä jotain ennen mahd. lääkärikäyntiä.

Ymmärrän huolesi ja huomaan, että välität miehestäsi. Se on hyvä :)

Kaikkea hyvää teille ja jaksamista vaikeassa tilanteessa!

Kiitos vastauksistanne paljon!

Mieheni on 43-vuotias. Elämässämme ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Mitään lääkkeitä hän ei käytä eikä varmasti suostuisi käyttämään. Olen puhunut hänelle tästä asiasta ja yrittänyt kysellä, mutta sulkeutuu vaan enemmän. Hän ei suostu käymään lääkärissä eikä sairaanhoitajalla eikä missään. Hän ei näe ongelmaa, mutta minua tämä raastaa vaikka olen yrittänyt olla ymmärtäväinen. Kirjoitin siksi tälle skitsofrenia-palstalle, koska olen epäillyt skitsofreniaa hänellä. En kuitenkaan ole varma, enkä voi diagnosoida häntä. Ettekä voi tekään, mutta toivoin kirjoituksellani saavan hieman vinkkejä mikä hänellä voisi olla tai kuinka toimia.
Saan häneen välillä kontaktin ja meillä on hyviä hetkiä. Valitettavasti ne käyvät harvemmiksi ja harvemmiksi. Olen kysynyt haluaako hän olla kanssani, ja hän sanoo että haluaa. En vaan ymmärrä.
Meillä on kaksi tytärtä ja hekin ovat alkaneet olla ihmeissään isänsä käytöksestä.

Luulisi, että skitsofrenia olisi alkanut jo ennen 30 ikävuotta.

Ennemminkin kyseessä voisi olla psykoosi, joka voi mennä ohikin, eikä enää koskaan palata. Se on sitten eriasia, että onnistuuko paraneminen ilman lääkitystä.

Onko miehelläsi unen kanssa ongelmia?

Voisit googlata netistä psykoosin ennakko-oireita tai ensioireita.
Ja vielä vaikkapa ihan psykoosin oireita.

Vaikeaa sanoa mikä on,jos hän vaan on väsynyt eikä jaksa,mutta jos kyselet asiasta kaipa hän kertoisi väsymmyksestään.Entäs tosiaan muistiongelmat tms, miksi ajattelet kyseessä olevan skitsofrenia,se on aika syvältä ajat4eltu kyllä!!??

Edelliselle:
Ihan hyvin tarkensit, että on hyvin yksilöllistä mitkä lääkkeet sopivat kenellekin. Ihan oikein. Ehdotin vain alkajaiseksi jotain.

Hei! Yritän nyt auttaa jotenkin.. Jos miehesi on kertonut näkevänsä harhoja, se viittaisi aika vahvasti siihen, että miehesi kärsii psykoosista. Jos kyseessä on ensimmäinen psykoosi, siitä ei vielä skitsofreniadiagnoosia tehdä, vaan useimmiten diagnoosi on pelkkä psykoosi. Psykoosi voi olla tosin skitsofrenian oire, mutta sitä on hankala alkuvaiheessa määritellä. Jos miehesi tulevaisuudessa sairastaa useamman psykoosijakson, silloin diagnoosiksi voi tulla skitsofrenia tai jokin muu psykoosisairaus, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö. Psykoosi menee ohi oikean lääkityksen avulla. Joskus lääkitys voi tehota jopa muutamassa päivässä, joskus voi mennä muutama viikko. Yleensä kuitenkin ihminen saadaan tolpilleen oikeanlaisella ja oikean vahvuisella psykoosilääkityksellä. Nykyään käytetään paljon uudempia psykoosilääkkeitä, jotka ovat usein paremmin siedettyjä kuin vanhat. Näitä uuden polven psykoosilääkkeitä ovat esimerkiksi Risperdal, Seroquel ja Zypreksa. Lisäksi miehesi voi tarvita ahdistukseen rauhoittavaa lääkitystä. Jos miehesi on niin sekava, että hän on vaaraksi itselleen tai ympäristölleen, silloin on paikallaan sairaalahoito. Se voidaan toteuttaa suljetulla osastolla tai avo-osastolla tai molemmissa, riippuen miehesi voinnista. Ennen kaikkea nyt olisi tärkeää saada miehesi lääkärin vastaanotolle, ja mahdollisimman pian. Mitä aiemmin psykoosia hoidetaan, sen parempi on ennuste.

Aina kun näkyy harhoja ja kuuluu ääniä ni psykiatrin vastaanotolle. Kyllä ne lääkkeet oloon vaikuttaa ja hoitokontakti on hyvä olla olemassa. Poissaolevana omissa maailmoissaan ja heikot sosiaaliset vuorovaikutukset. Ei se lääkitys vaikuta sosiaalisuuteen vaan lähinnä oloon. Juot pari kolme kaljaa ja oot tietyllä tuulella alkoholin vaikutuksesta ja vähän samoin ku on lääke alkoholin sijaan tirtyllä tavalla vaikuttamassa. Sit ku se psykoottisuus on lääkkeiden kanssa ja hoitokontaktissa niin tehdään skitsodiagnoosi ja alkaa avohoito ja muu mielenterveyshömppä vaikuttamaan ku liikkuu mielenterveysseuroissa joissa kyl onkin asiallisia skitsoja. Seuralla kun on taipumus tehdä kaltaisekseen. Jos sitten psykiatri toteaa psykoosin ja määrää lääkitystä ja hoitoa niin luulempa sen menevän parempaan suuntaan. Psykiatrialla kun on tietynlainen vaikutus kuhunkin yksilöön ettei se ihan kylmäx jätä ja mielikin siinä muuttuu ku funtsii erilaisia epätodellisuusasioita ja koittaa löytää syyn ja seurauksen yms. rationaalista ajattelua. Se mitä se on psykiatrin vastaanotolla ja ku popsii lääkkeitä ja miettii milloin mitäkin. Suosittelen tietenkin psykiatrilla käyntiä. Jokapäiväinen psykoottisuus ei ole kaikille hyväksi vaikka jotkut siihen saattaa tottuakkin. Sairauden tunto on ensimmäinen askel parantumiseen. Se et tunnustaa itselleen olevansa sairas päästään ja nöyrtyy pyytämään apua. Psykiatriassa on monia parannuskikkoja ja se on aika toiminnallista eikä hassumpaa ajankulua. Lähtisin kumminkin siitä et toteaa itsellään olevan sellaisia harhoja,harhaisuutta ja muuta poissaolevaisuutta et tarvitsee siihen psykiatrian apua. Mikäli psykiatri toteaa jotakin muuta niin kyseessä ei ole se epätodellinen maailma eli psykoosi ja ei tarvii lääkitystä. Jos se harhaisuus on sitä luokkaa et ei erota kunnolla todellisuutta niin mielellään psykiatrian vastaanotolle mars mars.

Kannattaa pistää muna perseeseen t: Haavisto

Kertokaa myös itsestänne jotain ja asuinympäristöstänne?