Pennun ostaminen ja pois myynti vuoden ikäisenä?

petnu on suloinen ja söpö.
Ostaja ei mista, ettei se ole lelu, vaan elävä ja kasvaa. Siinä vuoden ikäisenä koira on hankalimmillaan, murkku mikä murkku, kiukkuilee ja koittelee hermoja.
Jos ei ole henkiesti varutunut murroskautee, tulee eteen se helooin ratkaisu, myydään pios - ja pahimmillaan otetaan uus.
Ne myyjät ku n eivät tajua että koira on parhimmilaan siinä viiden ikävuoden jälkeen, viisas ja ymmärtäväinen, tajuaa puheet ja osaa perheen tavat1

Vuoden iässä koira tulee tietynlaiseen uhmaikään ja koettelee pahimmillaan emännän/isännän hermoja oikein todenteolla. Etenkin muutoinkin vahvaluonteiset rodut voivat taantua tuossa iässä aivan kauheasti vaikka niitä olisi kuinka kouluttanut. Ihminen, joka ei tiedä koirista hevonpaskaa tai on yliarvioinut oman kärsivällisyytensä, myy helposti koiran pois tuon uhmaiän takia, vaikka se on vain ohimenevä vaihe. Sitten keksitään kaikkia tekosyitä "äkillisesti muuttunut elämäntilanne", "äkillisesti puhjennut allergia", "muutto" etc... Minua tämä ärsyttää aivan suunnattomasti. Kyllä koiran ottamista harkitseville pitäisi tehdä pakolliseksi jonkinlainen kypsyys-, kyvykkyys- ja kärsivällisyystesti, jonka läpäiseminen on ainoa mahdollisuus päästä lemmikinomistajaksi.

Hyvää asiaa tulee kyllä :) Ärsyttää itseä tuo koira ''buumi'' mikä nyt on. Kaikki hommaa koiran vaikka ei ole varaa ylläpitää. Ei ajetella juuri sitä vastuuta mitä koiran mukana tulee. Monella on toki ollut maalla koira ja osaa hoitaa ja kouluttaa koiraa mutta sitä ei ymmärretä että kun muutetaan kaupunkiin niin sielä se ei voi niin vapaasti mennä vaan aamuin/päivin/illoin viedään koira lenkille, isompi vastuu silloin on. Asuin myös lapsuuteni maalla ja mietin koiran hommaamista pitkään ja ymmärsin vastuun mikä tulee.

Hienoa, että olet ottanut näin tärkeän asian esiin. Mielestäni kysymys ei ole niinkään roduista /rotuyhdistelmistä, vaan on olemassa ihmisiä, jotka ottavat koiran hyvin heikon harkinnan jälkeen. Sitten huomaavat, että koirassta on paljon vastuuta, työtä ja hoitamista jne, ja kyllästyvät. Toisin sanoen, ovat vastuuttomia ja ikään kuin kykenemättömiä sitoutumiseen.

Todennäköisesti suhtautumisensa jälkikasvuunsa ja ihmissuhteisiinsa on samanlainen. Nuoret, jotka eivät ole itse saaneet osakseen sitoutunutta vanhemman vastuunottoa, voivat kohdella pentukoiriaan samalla tavalla. Tosin tämä ei ole mikään sääntö. Ihmiset ovat erilaisia. Joku voi korvata saamansa huonon kohtelun olemalla erittäin vastuullinen oman lemmikkinsä hoitamisessa.

Huolehtiminen koiran liikunnasta ja virikkeistä on vain yksi puoli. Monesti ihmiset ei voi käsittää mitä kuluja koirasta syntyy, plus ehkä 'menetetty vapaus' mitä ei olla tajuttu-> pakko luopua koirasta? Mulle jäi entiseltä poikaystävältä koira, katsoin parhaaksi pitää sen itse erotessamme kun ei se jaksanut tai viitsinyt huolehtia kunnolla mistään. Vuosien mittaan on lääkärissä juostu välillä tiuhaankin, erikoisruokavaliolla menty ja hieronnat ja fysioterapiat koettu, koiran parhaaksi. Ei harmita yhtään koska saan nauttia vanhenevan koirakaverin seurasta, vielä hetken. Myös nykyinen avopuoliso on kiintynyt koiraan valtavasti. Ei olisi tullut mieleenkään ikinä antaa koiraa pois, kaikista elämänmuutoksista ja työpaikan vaihdoksista on selvitty ja koira on saanut ansaitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa. Elämä olisi paljon helpompaa ja vapaampaa ilman tuota jötikkää, mutta ehkä kun aika tusta jättää (nytkin tulee tippa linssiin) niin kuulostelen miltä koiraton elämä maistuu. Olin "vasta" 18 kun tuo pentu tuli silloisen nuorenparin kotiin

Koirallinen nimimerkillä kirjoittava puhuu asiaa. Koiran hankkiminen tarkoittaa elämänmuutosta, joka on pysyvä ja iso muutos. Paluuta huolettomaan vapauteen ei ole. Aivan samansuuntainen muutos kuin lapsen tuleminen perheeseen.

Sekin, että jos perheessä /parisuhteessa on ongelmia, yhteisen sävelen löytyminen ei onnistu, niin nämä ongelmat kyllä heijastuvat koiraankin siinä missä lapsiin. Hyvä, että Koirallinen löysi kumppanin, joka tykkää eläimistä. Eläinrakkaan ihmisen on vaikea seurata sivusta, jos isäntä/emäntä monella tasolla pettää lemmikkinsä luottamuksen ja käyttäytyy epäjohdonmukaisesti. Tämä jättää jälkensä koiraan. Sellaisen ihmisen kanssa ei voi olla hyvä olla ihmisenkään. Ihmisen käytös ei sinänsä muutu,jos vastavuoroisuudessa on isoja heikkouksia.

Minäkin olen kovasti tätä touhua ihmetellyt, mitä viestin aloittaja laitto.

Itselläni on setterin / sakemannin mix ja meleko jääräpäinen kyllä on.

Peruskäskyt oppi pentuna erittäin hyvin, mutta hihnassa nätisti kulkeminen on ollut hankalaa.

Koira on nyt 5v10kk ikäinen ja 2012 alkoi pikku hiljalleen vasta tajuamaan, kuinka hihnassa pitäisi käyttäytyä.

Itselläni on myös sakemanni ja tämä on myös ollut meleko jääräpäinen.

Peruskäskyt oppi pentuna myös erittäin hyvin, mutta hihnassa nätisti kulkeminen on ollut hankalaa.

Koira on nyt 4v8kk ikäinen ja vuonna 2012 alkoi pikku hiljalleen vasta tajuamaan, kuinka hihnassa pitäisi käyttäytyä.

Hihnarähjäämistä näillä kyllä vielä on, vaikka kovasti yritetty kitkeä pois.

Niin totta nämä kaikki! Vanhempi koira on ihana kumppani, se on jo melkein ihminen. Kun selviää siitä 1-2 vuoden kriisistä, elämä koiran kanssa helpottuu. Säälittää nuo kiertoon laitetut koirat, mutta joskus on tietysti parempi antaa pois kuin jättää huonolle hoitajalle. Sen ihmisen vaan pitää muistaa miten kävi, eikä ottaa enää uutta koiraa!

Hyviä ajatuksia kaikilta!

Suurin syy on varmasti justiinsa se, kun ihmiset ottaa koiran ihan liian heppoisin perustein ja eivät sitten jaksakaan tai osaa.

Mutta oon kyllä myös huomannu ton että saksarimixejä on jatkuvalla syötöllä tarjolla. Toki yleinen rotu vaikuttaa asiaan, mutta näitä menee varmasti kaikenmaailman vatipäille ihan jo siks, että on hienon näkönen tai sit on vaan katottu liikaa poliisikoira rexiä. Sit, kun koira ei hakenutkaan sämpylöitä niin laitetaan kiertoon. Huskymixeissäkin varmaan vaikuttaa ulkonäkö. Sit huomataan ettei sille riittänykään pieni pissalenkki ja taas mentiin.

Ihmiset haluavat päästä liian helpolla.

Itselläni on 7kk amstaffi,sakemanni, collie mix ja kasvattajan kautta kodin vaihtaja. Syynä edellisen omistajan luopumiseen oli "työt" ja koira on villi. Todellisuudessa omistaja ei pärjännyt koiran kanssa ja koira veti 100-0 omistajaa niin lenkeillä ja sisätiloissa. Omistajalta puuttui kuri ja rakkaus. Kiva korjata toisen ihmisen aiheuttamat vetämis/rähinä/korvattomuus/peruskäskyjen puuttumattomuus, tuhoamis ongelmat. Koira on ollut kaksi viikkoa meillä. Rauhallinen,seurallinen,kiltti koira tuo on =) ei pitänyt oikeasti paikkaansa se mitä siitä sanottiin. Rajojaan kokeilee tietysti ja meillähän niistä ei lipsuta. Tuhojen teosta ei ole meinannut päästä eroon, vaikka liikuntaa,tokoa,aivojumppaa,virikkeitä ja aktiviteetteja on. Aamut ollaan rauhassa ja niin illatkin. Päivällä touhutaan ja rauhotutaan lenkkien jälkeen. Ehkä vielä keksin jonkun keinon tuohon pulmaan, mutta ei ole mahdoton vaikka vaativia rotuja onkin ensimmäiseksi koiraksi. Pitkää pinnaa ja järjestelmällisyyttä ja toistoja niin hyvin tästä selvitään =)