Myönnän että olen tehnyt rikoksen, mutta ainoa jota se on saattanut "vahingoittaa" on minä itse. En ole työnkennellyt kenekään kanssa tai tehnyt terveydellistä, taloudellista etc. vahinkoa ulkopuoliselle enkä myöskään ole saanut taloudellisia hyödykkeitä itselleni teosta. Siitä huolimatta poliisi on mm. tehnyt minulle koti-etsinnän, tutkinut päiväkirjaani(ja kuvannut sitä todisteena), tutkinut pankkitietoni ja tiliotteeni, ottanut myös ystävällisesti kuvan kotoa löytyneestä toimeentulotuki hakemuksesta(jota ei oltu täytetty eikä liity mitenkään asiaan - kysyttäessä jätti kommentoimatta), ja luonnollisestikin sormenjäljet, dna ja valokuvat otettiin jne. En ole myöskään tehnyt ennen rikosta ja sairastan sosiaalista fobiaa(diagnoosi löytyy).
Toki ymmärrettävää että he olettavat että minä olen osa jotain isoa liigaa(enkä kiellä että työtäänhän tekevät - erittäin hieno ja tärkeä sellainen), mutta kuinka pitkälle poliisi saa tunkeutua yksityisyyteen teon oikean vakavuuden huomioon ottaen. Minun mielestäni se että poliisi, joka on nähnyt rankkaa elämää ja epäilee jokaista jostain, ei minusta enää ole loogista asian käsittelyä. Ihminen ei ole enää ihminen vaan kävelevä rikosnimike. En yhäkään kiellä mitään ja olen ollut täysin rehellinen tapahtuneesta, mutta minuun henkisesti sattuu se miten minun syvimpääni noin vain tunkeuduttiin varsinkin kun minulla on hieman vaikeuksia luottaa ihmisiin. Saako poliisi tehdä miten sattuu pelkän epäilyksen varjolla ja aina vedota omiin oikeusksiinsa lainvalvojana? Onko minulla mahdollisuutta sanoa että käytetyt metodit olivat liiallisia ottaen teon ja elämäntilanteen huomioon?
Toki ymmärrettävää että he olettavat että minä olen osa jotain isoa liigaa(enkä kiellä että työtäänhän tekevät - erittäin hieno ja tärkeä sellainen), mutta kuinka pitkälle poliisi saa tunkeutua yksityisyyteen teon oikean vakavuuden huomioon ottaen. Minun mielestäni se että poliisi, joka on nähnyt rankkaa elämää ja epäilee jokaista jostain, ei minusta enää ole loogista asian käsittelyä. Ihminen ei ole enää ihminen vaan kävelevä rikosnimike. En yhäkään kiellä mitään ja olen ollut täysin rehellinen tapahtuneesta, mutta minuun henkisesti sattuu se miten minun syvimpääni noin vain tunkeuduttiin varsinkin kun minulla on hieman vaikeuksia luottaa ihmisiin. Saako poliisi tehdä miten sattuu pelkän epäilyksen varjolla ja aina vedota omiin oikeusksiinsa lainvalvojana? Onko minulla mahdollisuutta sanoa että käytetyt metodit olivat liiallisia ottaen teon ja elämäntilanteen huomioon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pilvi on portti maailmanloppuun !!