Steriloidun/kastroidun luonne/vaivat?

Eka urokseni kastroitiin 6v:na. Sitä ennen oli rauhallinen ja ystävällinen kaikille, mutta tyttöjen perään oli niin kova ettei koirapuistossa voitu käydä kun oli kaikkien selässä.
Leikkauksen jälkeen edelleen oli ystävällinen kaikille ja rauhallinen, mutta muuttui oikeastaan vielä enemmän sohvapotuksi ja läheisyyden tarve kasvoi. Tyttökoirat muuttuivat vain koiriksi joita nuuskaistiin ja se oli siinä.
Kovapäisyys ei muuttunut mihinkään, itsepäinen oli leikkauksen jälkeenkin.
Joskus 7-8vuotiaana (leikattiin siis 6v) alkoi virtsanpidätysongelmat. Välillä löytyi läntti koiran makuupaikalta, siihen oli lääkityskin joka tosin ei ongelmaa kokonaan poistanut mutta hillitsi vähän. Niin nartuilla kuin uroksillakin tämä on normaali vaiva joka voi liittyä leikkaamiseen.

Toinen uros kun tuli taloon, leikattiin 1v:na. Ei kerennyt oikeastaan edes innostumaan koskaan tytöistä, joten siihen ei ole vertailukohtia (koska siis leikattiin niin nuorena). Ennen leikkausta oli pirteä ja iloinen nuorimies, leikkauksen jälkeen tämä ei muuttunut. Koirasta vaan tuli entistä tottelevaisempi. Tytöt ei luonnollisesti kiinnostaneet leikkauksen jälkeenkään.
Tällä toisella koirallani ei ole ollut leikkauksen jälkeen mitään ongelmia, on nyt 5v.

Molempia koiriani on kastroinnin jälkeen luultu muiden urosten toimesta nartuiksi, koska hajuunhan se vaikuttaa, ovat siis saaneet hätistellä poikia omasta selästään monesti :)
Keskenään pojilla ei ollut koskaan mitään kahnausta, tosin molempien luonteet olivatkin hirmu ystävällisiä. Eli eivät olleet riidanhaluisia.

Itsellä 6 v. narttu, joka steriloitu 4 vuotiaana, samoin uros, jonka vein kastroitavaksi nuorena (heti kun laki sallii, eli reilu puolen vuoden) ja on kannattanut. Nyt uros 1,5 vuotias ja hyvin menee. Ei ole vielä ollut mitään moitteen sanaa mistään. On myös erittäin jäntevä ja normaalikokoinen. Treenataan toki ihan vain kotiagia ja tykkää kovasti, mutta muuten normaalit uroksen jutut, paitsi ei tiedä nartuista sen kummemmin mitään. Kumpikin sekä narttu että uros kyllä joskus pukittavat leikkihylkeitään, mutta eivät samoin kuin leikkaamaton koira. Nartulla ei mitään fysiologisia ongelmia, mutta hieman turkki kärsi, tosin olin siitä tietoinen, että näin voi käydä. Ei kumminkaan niin pahasti, että olisi pahan näköinen. Edelleen kiiltää ja on kaunis koira. Uros kehittyi normaalisti vaikka heti nuorena kastroitiin eli siitä voin todeta vain positiivista. Normaali murkkuikä uhmakausineen jne. Normi koira. Se miten paljon itse olen vähemmällä päässyt on tosi kiva. Nartulta vei aina puolet vuodesta juoksuihin valmistumiseen, itse juoksuaikaan ja juoksun jälkitilaan. Nyt tuntuu kuin olisi eri planeetalta ja tottelevaisuus aivan eri luokkaa. Uros onkin ehdollistettu pallolle, joten herralla menee kaikki aika palloiluun eikä muusta oikein välittäkkään, paitsi pihalla kotiagia niin, että pallo heittokepin päässä ja läpi mennään ihan kaikesta missä pallo menee. Aikaisemmin itsellä ollut myös kastroimaton ja steriloimaton koira ja niihin verrattuna suosittelen. Kuuntelevat paremmin sekä ohjattavuus mukavampaa. Toki haluavat ja tapaavatkin lajikumppaneitaan, mutta kun ovat vaihtaneet kuulumiset ja joskus pienet leikit, niin jatkavat mielellään matkaa omistajiensa kanssa. Jos koiraa ei käytetä jatkojalostukseen tai on seropi, en näe mitään syytä olla leikkauttamatta, niin paljon helpompaa se on. Luonne on pysynyt samana tällä vanhemmalla, nuoremmastahan en voi sanoa.

Juuri noilla samoilla sanoilla eilen kuvailin lapeseni vuosi sitten leikattua seropinarttua.Että tosiaan tuntuu kuin koira olisi eri planeetalta,kuuntelee,oppinut paljon uutta tosi helposti,ja osaa rauhoittua.Aivan eri koira,mutta positiivisesti.