UDo's Öljy

Veren kolesteroliarvo ei ole sydäntaudin syytekijä, eikä veren kolesterolipitoisuus ennusta sydäninfarktin riskiä, eikä sydäninfarktikuolleisuutta. Sepelvaltimotauti on infektio- ja tulehdustauti. Nykyisen käsityksen mukaan veren suurentunut kolesteroliarvo on elimistön tulehdustilan, hapetusstressin ja endotoksemian patofysiologinen seuraus. Se heijastaa kolesterolin säätelyn eli homeostaasin häiriötä.

Käsitys kovien rasvojen haitallisuudesta sai alkunsa n. 60 vuotta sitten Amerikkalaisen Ancel Keysin kolesterolitutkimuksesta. Siihen oli poimittu mukaan ne seitsemän maata, joiden sydäntauti- ja kolesterolitilastot sopivat oletukseen korkean kolesterolin ja sydäntautien yhteydestä. Tarjolla olisi kuitenkin ollut monia maita, joiden tilastot eivät näytä yhteyttä rasvojen ja sairauksien välillä.

Suomessa taas Pohjois-Karjala-projektia on pidetty kiistattomana todisteena tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta. Projekti oli 1970-90-luvuilla toteutettu terveysvalistuskampanja, jossa suositeltiin vaihtamaan kovat rasvat pehmeisiin kasvisöljyihin ja margariiniin. Kampanjan aikana sydänkuolleisuus laski Pohjois-Karjalassa, mutta samaan aikaan sydänsairaudet vähenivät muuallakin. Muutos parempaan sydäntaudeissa alkoi kaikissa länsimaissa Amerikkaa myöten. Tämä positiivinen muutos johtui yleisestä elintason noususta kaikkialla. Näiden faktojen valossa eläinrasvoilla pelottelulle ei ole perusteita. Valitettavan monet lääkärit vain eivät ole seuranneet uusimpia tutkimuksia, vaan ovat jumiutuneet vanhoihin suosituksiin.

55 vuotta sitten talvella Pohjois-Karjalan Ilomantsin metsurien kolesteroliarvo oli 50% suurempi kuin kesällä. Sitä vastoin tyydyttyneen rasvan saanti oli sama talvella ja kesällä. Jatkotutkimuksissa todettiin, että talvella suurentunut kolesterolipitoisuus liittyi elimistön krooniseen tulehdustilaan.

Pohjois-Karjalan metsurien suuri sydäntautikuolleisuus johtui elimistön kroonisesta tulehdustilasta. Metsurit ja muut Pohjois-Karjalan miehet eivät menehtyneet liialliseen tyydyttyneen eläinrasvan saantiin, eikä myöskään korkeaan kolesteroliin.

Metsurien tulehdustilaa selittivät mm. runsas tupakointi ja vähäinen anti-inflammatoristen antioksidanttien saanti mm. vihanneksista ja marjoista sekä ravinnon tulehdustekijät. Esimerkiksi tupakointi aktivoi tulehdussolut erittämään tulehduksen välittäjäaineita ja LDL:n hapettajia, happiradikaaleja.

Metsurien ruoka ja juoma sisälsi runsaasti tulehdussoluja ja verihiutaleita aktivoivia, sytotoksisia ja kemotaktisia rasvoja ja proteiineja. Eniten tulehdustekijöitä löytyi kuparipannussa keitetystä pannukahvista. Elimistön tulehdustilan sammuttaminen pienentää LDL-kolesterolia ja suurentaa HDL-kolesterolia. Samalla myös LDL:n hapettuminen ja ilmiö nimeltään sokeroituminen (glykaatio) vähentyy.

Pannukahvi sisälsi runsaasti tulehdussoluja aktiovoivia yhdisteitä, joista tärkeimpiä olivat erilaiset glykotoksiinit eli AGE-tuotteet ja aldehydit, kuten esimerkiksi metyyliglyoksaali, akryyliamidi, malondialdehydi ja 4-hydroksinonenaali.

Lisäksi lehmien kesämaito ja kesävoi olivat vielä 1970-luvulla huomattavasti terveellisempää kuin talvimaito ja talvivoi. Tuoretta ruohoa syövien lehmien kesämaito sisälsi enemmän omega-3 -rasvahappoja ja tulehdusta estäviä antioksidantteja, kun sitä vastoin talvimaito sisälsi enemmän haitallista hapettunutta rasvaa, johtuen homehtuneesta ja huonolaatuisesta rehusta, joka sairastutti lehmät tulehdustauteihin (utaretulehdus ja tulehduksellinen rasvamaksa sekä lihasten rappeutuminen) ja sitä kautta huononsi maidon laatua.

Viljan ja heinän kuivaus- ja säilöntämenetelmät ovat parantuneet merkittävästi viimeisten 40 vuoden aikana.

Tänä päivänä laitumella tuoretta ruohoa ja apilaa syövien lehmien maito on terveellisempää, kuin talvella runsaasti väkirehua syövien lehmien maito.