Oli elämäni suurin virhe kuvitella että uusioperheessä olisi jonkinlaista arvonantoa uudelle miehelle. Ei ole. Täällä eletään edelleen niin kuin oli eletty aiemminkin. Olen täysin ulkopuolinen. Aivan sama mitä ehdottaa, diktaattori päättää kuitenkin joka asian. Hänen lapset saa toimia ihan miten haluavat, mitkään normit ja säännöt ei koske heitä.
Parempi lähteä kuon kärsiä.
Älkää tehkö samaa virhettä!
Parempi lähteä kuon kärsiä.
Älkää tehkö samaa virhettä!
Vastaukset 58
Vanhimmat
Tein jo, kaikenlisäksi kotonani jossa suurin omistusosuus on minulla, Jos edes pyydän että lapsi laittaa astiat koneeseen niin mies suuttuu. Arkiasiat joista sanon niin käyvät heti hänen hermoon, sama ei tietenkään päde meidän yhteiseen lapseen, hänelle saan ihan rauhassa sanoa että astiat koneeseen, kukaan ei ota pulttia.
Miksi te edes kuvittelette, että teillä olisi valtaa valtaa vieraisiin lapsiin. Eikö tuollaiset asiat tule mieleen, jos välttämättä haluaa henkilön, jolla on lapsia?
Tottakai uudella aikuisella tuele olla valtaa vieraisiin lapsiin!! Jos lapsi saa isä tai äitipuolen, niin hänellä tulee olla myös auktoriteetti rooli lapseen nähden. Biologisen vanhemman tulee tehdä selväksi, että myös toista aikuista on toteltava. Uusperhe ei voi toimia, jos toisella aikuisella ei ole tervettä aikuisen roolia lapsiin nähden.
Miehelläni on kaksi tytärtä 12 ja 19 vuotiaat. Vanhempi on asunut kaikki vuodet meidän kanssamme. Kummatkin tytöt kunnioittaa ja tottelee minua. Ja minä tietysti kohtelen heitä kuten aikuisen tulee kohdellakin.. kuuntelen, kannustan, tuen ja osoitan myös rajat.
Juuri näin sen on oltava, ihmissuhteissa on oltava kunnioitus ja vanhemmilla perheessä arjesta vastuu - sitä vastuuta ei voi kiertää tai kieltää uudelta vanhemmalta, muuten perheessä ei voi kukaan hyvin. Lasten on voitava luottaa aikuisiin. Omakohtaisesti olen kokenut tilanteen missä kumppani ei ole kyennyt vaatimaan täysi-ikäisiltä lapsiltaan (19 v.) omien jälkien siivousta, on siivonnut itse ne. Kun olen maininnut asiasta, on kumppani suuttunut. Hän puuttuu isoäänisesti minun lapseni tekemisiin, samoin tämän kavereiden, mitä en pahakseni pistä jos syytä on sanomiseen, koska toimin niin itsekin. Kumppanin lapsille minun ei ole oikein vara mennä sanomaan mitään, isä kun suuttuu enemmän kuin lapset. Tilanteesta on puhuttu, tuloksetta. Eihän tämä kodilta tunnu.
Eiköhän olisi järkevintä jo ennen yhteenmuuttoa tehdä säännöt selviksi!
Aikuiset keskenään ja lasten kanssa sitten yhdessä koko sakki.
Sanoohan sen jo terve maalaisjärkikin, että ei tule toimimaan jos tuosta vaan tulee uusi "isukki" tai "äiti" perheeseen ja alkaa sanella sääntöjä!
Sehän on selvää, että joka tapauksessa yhteentörmäyksiä tulee. Vanhempien asia on silloin vetää samaa köyttä, olla yhtä mieltä siitä, mitkä säännöt pätee. Riippuen lasten iästä, puhutaan ja selvitetään miten tässä nyt ollaan ja eletään. Mitä ei tulla hyväksymään ja pidetään siitä kiinni, kaikki!
Uusperhe on haasteellinen tehtävä. Vaikka oltais kuinka rakastuneita, pitää pitää järki mukana ja pää kylmänä!
Lasten äiti ei itse sano heille mitään, mutta käskee minun sanoa. Senhän tietää mitä siitä seuraa. Viimekädessä äiti kääntyy minua vastaan.
Oloni on tukala, parempi häipyä vielä kun se on (hengissä) mahdollista.
Tämä tuhoaa ihmisen sisältäpäin.
Kannattaa lähteä. Mansessa on runsaasti lapsettomia naisia ja jos ei löydy läheltä, etsi kauempaa. Vain avaruus on rajana, jollet usko ufoihin. ;)
Ei ihan noinkaan.
Sopivan ikäisillä, siis alle 50 v. on monesti lapsia, ja vielä kotona äidin passattavina.
Sitten taas 55 ja ylöspäin alkaa olla liian "mummomaisia", eikä heistä monestikaan ole harrastusseuraksi. Toki poikkeuksiakin on.
Jos vähän alle 5-kymppistä etsit, niin kyllä niiden lapset ovat jo maailmalla.
Monesti ne naiset etsii vanhempaa miestä, jonka lapset ovat jo maailmanlla. Näin he saavat miehen rahat perintönä, vievät miehen omien lasten rahat.
Et taida perintöasioista mitään tietää?
Ei ole. Monet ovat hankkineet ensin ammatin, ja hyvän työn, sitten vasta lapset jonkun rentun kanssa.
Jaa, että sellaisiin muijiin "tähtäilet", joille kelpaa rentut, okei.
Ammatin ehtii hankkia viidessä vuodessa, työssä olla parisen vuotta ja lapsia tehdä 27-30-vuotiaana ja maailmalla opiskelemassa lapset ovat, kun mamma on 50v.
Minä halusin vanhemman miehen koska he ovat kypsempiä, kuin kolmikymppiset. Tiedän etten saa perintöä, koska miehelläni on myös lapsia.
Jospa olisit lissu hiljaa edes perintökaavasta, kun et siitä mitään näy ymmärtävän.
Perintöoikeuteen ei vaikuta mitenkään, onko lapset "maailmalla" vai vanhempiensa "peräkammarissa". Lapset ythäkaikki perivät vanhempansa aikanaan.
Laske nyt että jos on hankkinut ekan lapsen 30 ikäisenä ja toisen 33 ikäisenä, kuten tosi moni on, niin nuorempi on 17 kun äiti täyttää 50.
Ei vaadi kovin hyvää laskupäätä.
Toki niitäkin kaupan myyjiä ja siistijöitä on jotka on hankkineet lapsensa alle 20 vuotiaina.
Eivät he tietenkään ole ihmisenä sen huonompia, mutta en aio alkaa elättäjäksi.
Ai niin. Etkö tiedä että naiset rakastavat renttuja?
Suosittelen sulle lakikirjan lukemista tai netistä hakea tietoa perintökaaresta.
Kyllä nuo laitoshuoltajat ja myyjätkin palkallaan toimeen tulee, et ilmeisesti arvosta kaikkea työtä.
Kuuleppas renttu rehellinen työ kyllä elättää, kun osaa elää tulojensa mukaan.
Arvostan suuresti kaikkia töitä, mutta alipalkatut työt johtaa helposti velkakierteeseen.
Sen tiedän, mutta kaikki eivät.
Liika tyhmyys johtaa velkakierteeseen, ei tietty ammatti. Onko velkakierteet sulle ongelma, ethän sinä maksele toisten velkoja vai?
Eikä ole, koska lapset tehdään nykyään lähempänä 40-v. Eli 5-kymppisellä akalla on juurikin murkkuikäiset jaloissa, plus omat vaihdevuodet päällä.
Hyvä että on edes joku joka tietää mikä on monilla naisilla lasten hankintaikä.
Joo, joo, en tosiaan maksele, enkä aio maksaakkaan.
Monesti vaan ne tyhmimmät ihmiset päätyy tiettyihin ammatteihin, ja sattumalta niissä töissä on huono palkka.
Ei riitä normaaliin elämään, eikä voi juurikaan harrastaa tai hankkia mitään arvokkaampaa.
Itse olen tavallaan tyhmä kun olen näin paskaan suhteeseen itseni saattanut.
Jos järkeä olisi ollut enemmän, olisin välttänyt tämän.
Työtä on ja tulen omillani toimeen, ilman kulutusluottoja.
Vuosien varrella olen nähnyt montakin ihmistä, niin naista kuin miestä, joilla on tilillään luokkaa 10€ ennen palkkapäivää. Sattumaa tai ei, mutta eivät he kovin paljoa ole elämässään kouluja käyneitä.
Lähdenkin tästä "sorvin ääreen".
Siis miten menestyneen akan sä haluat? Jotenkin tuo vaikuttaa jo toisten rehellisesti työtään tekevien halveksunnalta. Ei kaikki ihmiset halua esim. yliopistoon. Toiset haluavat tietylle alalle, toiset taas kokevat työn olevan tapa saada rahaa ja elämä on töiden ulkopuolella.
Jotenkin alkaa tuntumaan, että naisesi kyllästyi sinuun ja vittumaiseen luonteeseesi. Aloit varmaan sitäkin "valistamaan", tyhmempi kun oli....
Ei se ole mitään halveksimista jos toteaa että euron tuloilla ei voi elää kahden euron elämää. Se on vaan tosiasia.
Toiseksi tämä keskustelu on lähtenyt aivan muihin asioihin kuin mistä oli kyse.
Jos joku haluaa puolisokseen sossun ja kelan rahoilla elävän, niin siitä vaan ihan vapaasti.
Nyt puhut täyttä paskaa, äitini siivooja ammatiltaan ja toiseksi työkseen ajoi taksia, koulutti meidät lapset ja oli oma asunto eikä ollut mitenkään tyhmä, mutta siihen aikaan kun hän oli lapsi ei kaikilla ollut varaa kouluttaa lapsiaan, vaikka päätä olis ollut vaikka mihin.
Hän oli säästäväinen ja hyvä käsistään ja nokkela keksiin ratkaisuja rahan käytössä.
Minäkin tiedän monia ihan akateemisia, jotka ei osaa rahaa käyttää ollenkaan siis tili tuli ja tili meni.
Sinä suhtaudut alentuvasti matalapalkka töitä tekeviin tavallisiin ihmisiin. Nämä ihmiset eivät vieraile sossussa ja työkkärissä. Pitääkö naisen olla miten koulutettu, paljonko hänen pitää tienata kuukaudessa. Elävätkö köyhät ihmiset aina yli varojen, vai onko ihmisen pakko olla rikas ollakseen onnellinen.
Mene katsomaan peiliin, siellä on se henkilö jota äiti ja lapsi eivät jaksaneet kuunnella. Suosittelen pysymään sinkkuna. En usko että perhe-elämä on sopivaa sinulle.
Samaa mieltä, olen lähihoitsu ja hoidan muistisairaita vanhainkodissa ja palkka 2 200kk, kyllä se mansen mieskin lakkaa halveksimasta meitä matalapalkkaisia naisia, kun ja jos saa dementian ja joutuu vanhainkotiin ja siellä sitten syötetään, kuivitetaan ja hoidetaan.
Meikälääsellä ei ole, kun asuntovelkaa, joka hyvin hallinnassa, sitä asuntoa ei oikeen kukaan osta käteisellä .En ole koskaan elänyt yli varojeni.
Kerro nyt vielä että kun on tarpeeksi velkaa, ne muuttu vähitellen saataviksi.
Ehkä mulla on sitten varaa maksaa hoidostani kun sen aika tulee, jos tulee.
Laskin niin, että koulut ehtii käymään ja työn hankkimaan 25-27 vuotiaana ja lapset pykäämään 27-32-vuotiaana.
Ja jos nyt jollain 5-kymppisellä on 17-vuotias lapsi, niin voi voi, ei se siinä kauan jaloissa pyöri, kun joutuu lähtemään opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Jos paria vuotta ei kestä katsella muijan kakaraa kotona, niin olet kyllä mansesta aika heti-tänne-kaikki-mulle-tyyppiä.
Tyhmät naiset rakastavat renttuja. Viisaat ei.
No, ette te tilastoista mitään tiedä. Olisitte sanoneet että kuulutte manselaisiin, tyhmiin renttuihin, niin tätäkään keskustelua ei olisi tarvinnut käydä. :D
Just, asuntoni on parin vuoden päästä maksettu ja asunto on sitte minun siis siinä se saatava ja velkaa sitte 0€.
Tottakai sinä maksat hoidostasi, mutta ne halveksimasi matalapalkkaiset hoitajat kuitenkin sen työn tekee, maksaa sun hoitos kuka hyvänsä.
Pari tai viisi vuotta. 19 v. on lukio suoritettu, ja armeijassa ollaan ehkä vuosi sen jälkeen. Siit alkaa opiskelut, ja jos johonkin vähän parempaan ammattiin, niin on n24-25 v. kunnes menee töihin. Siihen asti äiti passa pikkustaan. Näin se vaan menee.
Niiiiin, koska itse halusit varakkaan akan. Köyhät eivät paapo lapsiaan kaksvitosiksi, vaan lapset muuttaa omilleen täyskäistyttyään.
Mutta lähinnähän sinä et sitä naista edes halua, joten eihän sillä ole väliä.
Uusperhe ei ole koskaan ehjä perhe jos siihen kuuluu lapsia edellisistä suhteista.
Lapset tietävät, että toinen uusperheessä ei ole hänen vanhempansa tai kuuluu hänen sukuunsa ja hänen lapsensa eivät ole hänen sisaruksiaan.
Tämä uuspuoliso ei osaa koskaan rakastaa toisen lapsia, sillä häneltä puuttuu se tunneside, sen on minulle yksi isäpuoli ihan omakohtaisesti kertonut.
Hän kertoi, että ei voinut sietää lasta, teki tälle jokaisessa mahdollisessa tilanteessa kiusaa, vaikka lapsi oli vain kaksivuotias kun hän tuli mukaan kuvioihin.
Toivon todella hartaasti, että te uuspuolisot malttaisitte olla määräämättä näiden kumppaninne lasten elämää, on tämän lapsen oman vanhemman tehtävä kertoa
säännöistä, joiden kuitenkin tulisi olla jotakuinkin samanlaiset niin oikean isän kuin äidinkin luona ollessa, joten lasten eronneiden vanhempien pitää kaikista keskinäisitä kismoista huolimatta rakentaa lapsille yhteiset säännöt, jotka pätevät kodeissa ja uuspuolisoiden on nämä asiat vain hyväksyttävä, kyse on lasten tulevaisuudesta.
Toivon teidän uuspuolisoiden olevan sen verran järjellä varustettuja, että ymmärrätte antaa tähän tilaa, sillä lapset kasvavat ja ovat entistä vähemmän ennen pitkää luonanne. Sitä aikaa tulee teille silloin ihan riittämiin olla kahdestaan.
Lapsiperhe ei saa kadota eron myötä ja hajota kaikkien tulevien ja menevien laastareiden ja uusikoiden määräyksiin.
Aivan. Tekemällä tehty " ns. perhe" ei ole oikea, vaan kuvitteellinen yhdessä olon muoto. Se ei ole perhe, mutta pienille lapsille vaan syötetään moista puppua ja aivopestään semmoinen mielikuva.
Ylläri ylläri, näin ne lapset sitten tekevät itse samoin kun oppivat miten "perhe" toimii. Heillä ei ole mallia oikeasta perheestä.
Kaikki normaali perhe-elämä ja totuus salataan.
Lapset eivät koskaan oieasti ole onnellisia, eikä siedä uutta vierasta ihmistä joka asuu HÄNEN KODISSAAN! Mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen. Siksi lapset voivatkin erittäin pahoin,.
AIkuisten mielestä lapset sopeutuu ja ovat onnellisa, aikuisen suulla.
Lapset laitetaan maksamaan vanhempien eroista, muuttamlla. Miksi aikuiset ei itse muuta, hehän sen sotkunovat tehneetkin. Mutta he eivät viitsi, se stressaa, lapset laitetaan maksamaan.
Monesti nämä uudet ihmiset vielä mustamaalaavat lapsen omia läheisiään ja sukuaan, jotta kaikki näkyisi niin, että lapsessa on vika.
On sulla pakkomielle ja aivan musta sielu
No sehän me kaikki täällä tiedetään, että exä ja lapset ovat aina huonoja ihmisiä häiriköitä ja haisevia, ja se perheenrikkoja se maailman ihanin miehen pelastaja.
Katkeruus on niin valtaisaa heillä, että sitä ei voi ymmärtää, miski se mihene perhe on siin suuri uhka, että uusikon pitää haukkua ne jotta itse loistaa.
Kyllä loistaakin, typeryyttä.
Onneksi meillä ei mies tunut koskaan pakolla naikkosiaan meille ja vrsinkin lapset hän säästi. Ei halunnut että lapset meisi pilalle.
Mutta samalla pilasi omankin elämän.
Jokaisen kannattaisi lukea kirja "Huonetta vai sukua, elämää uusioperheessä".
Tietäisi ainakin mitä voi olla tulossa.
Pahimmillaan uusi aikuinen on vain siivooja tai talonmies.
--tai talonmies.--
Minä toimin lähinnä talonmiehenä, mutta nyt vaimoni hakikin avioeroa joten talon miehen työsuhteeni päättyy kohta ja siirryn isännäksi tähän taloon.
--Oli elämäni suurin virhe kuvitella että uusioperheessä olisi jonkinlaista arvonantoa uudelle miehelle. Ei ole. Täällä eletään edelleen niin kuin oli eletty aiemminkin. Olen täysin ulkopuolinen. Aivan sama mitä ehdottaa, diktaattori päättää kuitenkin joka asian. Hänen lapset saa toimia ihan miten haluavat, mitkään normit ja säännöt ei koske heitä.
Parempi lähteä kuon kärsiä.
Älkää tehkö samaa virhettä! --
Näin se kävi täälläkin , kannattaa miettiä ennenkuin hyppää sekaan.
Olen ehkä sitten törmännyt keskimääräistä fiksumpaan mieheen, kun meillä ei mitään tuollaisia ongelmia ole ilmennyt. Miehellä on lapsia ja miehellä on liitto kanssani. Meillä nämä kaksi asiaa ei sulje toisiaan pois eikä vaikuta negatiivisesti kumpaankaan. Lapsilla on, niin kuin lapsilla kuuluukin olla, rajat, yhteiset ohjenuorat, mitä tulee tuohon käyttäytymiseen. Meidän koti on meidän kaikkien yhteinen koti. NIin minun, miehinikin ja hänen lapsensakin. Olemme yhdessä yhteistuumin kirjanneet ja miettineet ne meidän kodin ohjenuorat ja hyvin on toiminut.
Mitä parisuhteeseen tulee niin niin miehini kuin minäkin hoivaamme parisuhdettamme niin kuin kuuluukin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuetaan toisiamme, jaetaan kotitöitä, ylläpidämme keskustelutaitoa välillämme jne.. Mutta meillä tuo keskustelu onkin aina pelannut tosi hyvin. EHkä se on se avain kaikkeen.
Onnellisemmat lapset ovat ne, jotka eivät joudu isän ja hänen suhteiden pompoteltvaiksi, haukuttaviksi ja koston välineiksi.
Ne jotka saa asua kotona, eikä tarvi muuttaa talosta toiseen joka päivä tai viikko, lapsetko maksaa vanhempien pottuilun sillä että muuttaa jatkuvasti ja vieraita ihmisiä pomppii jatkuvasti isän kotona.. ei lapset ole sitä varten.
"..ja vieraita ihmisiä pomppii jatkuvasti isän kotona.. ei lapset ole sitä varten."
On muuten melkoista lokeroimista näissä keskusteluissa paljonkin.
Mitäs jo isä elänyt vuosia uusperhe elämää, tasaisesti ja lapsia huomioiden, mutta äidillä joka lähivanhempi hyppää näitä isäpuoliehdokkaita jatkuvasti koska jokainen on se elämää suurempi rakkaus, eikö silloin se vakaampi olisi elää siellä isän luona?
--Onnellisemmat lapset ovat ne, jotka eivät joudu isän ja hänen suhteiden pompoteltvaiksi, haukuttaviksi ja koston välineiksi.--
Onnellisia ovat myös ne lapset jotka eivät joudu äidin miesystävien mukana hyppäämään.
Juuri niin. Isäpuolet ovat suorastaan surullisen kuuluisia sen suhteen, miten heillä lapsipuolten kanssa "sujuu".
On järkyttävää lukea täällä mitä joidenkin lapset joutuvat kärsimään.Aivan järkyttävää, itku tulee m onesti, ja toivoo aina että se ei ole totta. Kunhan huudattavat ja kousaavat äitejä.
On kammottavaa miten mies antaa uuden suhteen kohdella omia lapsiaan. Vai selkätakanako ne miehen lapsia kiusaa?
Minusta lasten ei trvi ylipäätään nähdä isänsä vaihtuvia naisia tai muita asuinkumppaneita.
Yapaamiseen on kirjattu isä ja lapsi, ei uusia suhteita. Heillä ei ole mitään oikeutta tulla sitä aikaa riistämään yhdeltäkään lapselta.
Kun lapsimenettää isänsä eikä näe häntä jokapäivä, niin miksi pitää uusien ihmisten mennä siihen sotkemaan sitä aikaa? Juuri siksi, että pääsisi lapsesta eroon. Uhka on niin kova, että elättäjä on pakko saada itselleen.
Kyllä olisi kauheeta, jos minun lapeni olisivat joutuneet isän naikkosten haukuttaviksi! En tiedä miten olisivat siitä selvinneet. Nyt kun eivät joutuneet, ovat erittäin onnellisia, tietävät oikea ja väärän, ja tietävät, ettei omia hylätä eikä kukaan ulkopuolinen tule kotiin haukkumaan ja katkerasti kiusaamaan.
Minä suojasin omat lapset ja mies oli ONNEKSI TÄYSIN SAMAA MIELTÄ, eikä tuonut naikkosiaan koskaan meidän kotiimme räyhmäämän ja haukkumaan. Miksi olisi tuonut?
Hävettähän miestä moinen käytös.
Käytitkö taas copy-pastea?
Ei lissukan tarvi sellaista käyttää, ei varmasti edes tiedä mitä se tarkoittaa.
lässykkä on hokenut samoja juttuja "naikkosista" ja "sutturoista" jo yli 10 vuotta, hän osaa kaikki vuorosanansa jo ulkoa... Ihan niinkuin me kaikki muutkin palstalla vakituisesti käyvät.
No niin. Se siitä. Muutin juuri omaan pikku kaksioon keskustaan ja kaikki mitä tuossa suhteessa oli, jää vähitellen taakse. Hienoa kun on oma siisti asunto, niin voi aloittaa Jouluun valmistautumisen.
Loisto ratkaisu, puolin ja toisin. Luulen että hekin ovat onnellisia että saavat olla kuin itse haluavat. Teit sen rakkaudesta heitä kohtaan.
Tein sen itseni takia.
He savat ihan rauhassa jatkaa samaan malliin.
Ei tule ikävä sitä sontatunkiota.
Hyvä ratkaisu. Kukaan ei oikeasti pidä päällepäsmäreistä. Unohda kuitenkin ne perhehaaveet. Et vaikuta sellaiselta jonka kannattaa lisääntyä.
Kiitos kun pelastit sen perheen joulun!