Löysin, kirjavat eläimet,
vintiltä hämärän kätköistä,
nuhruisten pintojen alta,
tuulikellon helinän.
Tuulella on monta ääntä.
Yksi niistä on surullinen,
suloinen ääni.
Olen kuulut sen laulavan
pitkään ja kauniisti.
Laulavaa tuulta tuskin kuulee
Se on hiljainen ja pehmeä.
Se viihtyy puiden latvoissa,
keinuttaa hellästi eloa.
Istun pimeässä,
kotini portailla ja odotan,
että tuuli laulaisi minulle hiljaa
lapsuuden tuulikellossa.
vintiltä hämärän kätköistä,
nuhruisten pintojen alta,
tuulikellon helinän.
Tuulella on monta ääntä.
Yksi niistä on surullinen,
suloinen ääni.
Olen kuulut sen laulavan
pitkään ja kauniisti.
Laulavaa tuulta tuskin kuulee
Se on hiljainen ja pehmeä.
Se viihtyy puiden latvoissa,
keinuttaa hellästi eloa.
Istun pimeässä,
kotini portailla ja odotan,
että tuuli laulaisi minulle hiljaa
lapsuuden tuulikellossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tästä taisi tulla vähän ja turhan yksioikoinen runo :D :D No huomenna sitten voi yrittää uudestaan vähän tyylikäämpää o.O
Tuo tuulikello minun haudalleni.
Anna minulle yksi kyynel,
anna minulle kihara otsaltasi.
Kihara, että en menisi yksin,
kyynel, että pääsisin kotiin.
Ota maasta multaa
ja kanna sitä povellasi
niin sieluni kuulee
kuinka sydämesi hakkaa.
Tuo tuulikello minun haudalleni,
tuo kimppu kaislaa,
tuo pihlajan oksa.
Tuulikello laulaa nimeäsi
kun kaislasta punon veneen.
Pihlajasta veistän airot
ja kyyneltäsi pitkin
soudan suurelle merelle,
missä yksinäiset sielut
muuttuvat taivaan rannaksi.
Nyyh.. Liikutuin.. Kaunis :)