Ajatusta kävelystä

Ol kolea syysilta kun Laaksoska käveli, siin koki aika lennon, jot pitkään muisteli.

Sattui nimittäin niin, että Laaksoska unohti laittaa luistonestïmet jalkaansa ja huonosti kävi oitis. Oli pikkusen satanut lunta, joka salakavalasti peitti jään ja siihen Laaksoska astui, kerrotuin seurauksin. Hetken osoittivat Laaksoskan jalat taivasta kohti, mutta vain hetkeksi. On nähkääs Luonnon laki, että se mikä menee ylös, tulee myös alas. Noin tapahtui Laaksoskallekin, ei tullut pehmeä pylly edes mustelmille.

Laaksoska pyysi minua kertomaan tämän varoittavan tarinan teillekin.