Lueskelin täälä näitä kirjoituksia estrogeenin käytöstä ja ajattelin kertoa oman kokemukseni ja mielipiteeni.
Olen siis 48 vuotias ja nyt loppukesästä pamahti vaihdevusioireet päälle kuin salaman iskusta.
Sitä ennen oli ollut hyvin satunnaista hikoilua ja huonounisuutta, mieliala myös vaihteli aika paljon. En vaan jotenkin tajunnut silloin että tulossa ovat.
Sitten alkoi se kamala yöllinen hikoilu, pää märkänä koko ajan, nukuttua ei saanut juuri ollenkaan. Päiväunillekkin kun yritti käydä, samantien oli pää likomärkä.
Kuusi viikkoa odottelin lääkärin aikaa ja siellä sitten tehtiin normaali tutkimus, rinnatkin tutkittiin muuten ensimmäistä kertaa....
Sitten otettiin se verikoe mikä mittaa estrogeenin määrää tai jotain sellaista, en nyt muista sen kokeen nimeä, mutta arvo oli 130, kun viitearvon yläraja oli jotain 16.
Lääkäri totesi että vauhdikaasti on iskenyt vaihtarit päälle ja sain Estrogel geeliä. Minulla on hormonikierukka runsaiden vuotojen vuoksi laitettu, joten keltarauhashormonia ei tarvitse syödä lisäksi.
Naisia on paljon peloteltu syövästä ja ties mistä, mutta minä olen ajatellut tämän asian niin että elämän laatu on tärkeämpi kuin pituus. Kuulostaa ehkä hiukan karmivalta, mutta kun asiaa ajattelee siten että kärsisin vaikkapa 10 vuotta pahoja vaihdevuosioireita ihan "luomuna" ja sitten sairastuisin kuitenkin mahdollisesti johonkin, syöpään tai mihin tahansa. Sairastuvuus riski lisääntyy samaa vauhtia ikääntymisen myötä. Lisäksi tämän oletetun 10 vuoden aikana ihmissuhteeni mahdollisesti kärsisi minun kiukkuisuuteni ja muiden oireiden vuoksi, kumppanin on monasti vaikea ymmärtää naista ja naisen vaivoja kovinkaan syvällisesti.
No, otin riskin ja aloin käyttää geeliä. Viikon sisällä hikoilu oli poissa ja mieliala on parantunut koko ajan. Olen virkeämpi, seksikin alkoi kiinnostaa jopa.
Alkuun lihoin vähän, koska ruokahalut kasvoivat ja nestettä todennäköisesti kertyi myös jonkin verran. Muutin ruokavaliota siten että lisäsin kuituja (pellavansiemen jauhetta) ja syön enemmän kasviksia ja juon runsaasti vettä. Nyt on kilot poissa ja turvotukset, vatsa toimii ja olo on hyvä.
Jokaisella naisella on oikeus valita käyttääkö hormonikorvaus hoitoa vai kestääkö oireet ilman.
Joillakin oireet ovat niin lieviä ettei mitään hoitoja edes tarvitse harkita, toisilla taas hyvinkin hankalat.
Luotan siihen että nämä lääkeaineet on tarkkaan tutkittuja ja riskit on minimoitu.
Joka päivähän tässä elämässä joku riski tulee vastaan, ei voi alkaa pelkäämään kaikkea. Elämä ei ole silloin elämisen arvoista.
Liikun tuolla ulkona kesät talvet koirani kanssa, kelillä kuin kelillä ja yritän suhtautua positiivisesti ja pienellä huumorilla tähän elämään. Näillä ajattelin pärjätä, päivä kerrallaan, tulevaisuudesta ei voi tietää.
Olen siis 48 vuotias ja nyt loppukesästä pamahti vaihdevusioireet päälle kuin salaman iskusta.
Sitä ennen oli ollut hyvin satunnaista hikoilua ja huonounisuutta, mieliala myös vaihteli aika paljon. En vaan jotenkin tajunnut silloin että tulossa ovat.
Sitten alkoi se kamala yöllinen hikoilu, pää märkänä koko ajan, nukuttua ei saanut juuri ollenkaan. Päiväunillekkin kun yritti käydä, samantien oli pää likomärkä.
Kuusi viikkoa odottelin lääkärin aikaa ja siellä sitten tehtiin normaali tutkimus, rinnatkin tutkittiin muuten ensimmäistä kertaa....
Sitten otettiin se verikoe mikä mittaa estrogeenin määrää tai jotain sellaista, en nyt muista sen kokeen nimeä, mutta arvo oli 130, kun viitearvon yläraja oli jotain 16.
Lääkäri totesi että vauhdikaasti on iskenyt vaihtarit päälle ja sain Estrogel geeliä. Minulla on hormonikierukka runsaiden vuotojen vuoksi laitettu, joten keltarauhashormonia ei tarvitse syödä lisäksi.
Naisia on paljon peloteltu syövästä ja ties mistä, mutta minä olen ajatellut tämän asian niin että elämän laatu on tärkeämpi kuin pituus. Kuulostaa ehkä hiukan karmivalta, mutta kun asiaa ajattelee siten että kärsisin vaikkapa 10 vuotta pahoja vaihdevuosioireita ihan "luomuna" ja sitten sairastuisin kuitenkin mahdollisesti johonkin, syöpään tai mihin tahansa. Sairastuvuus riski lisääntyy samaa vauhtia ikääntymisen myötä. Lisäksi tämän oletetun 10 vuoden aikana ihmissuhteeni mahdollisesti kärsisi minun kiukkuisuuteni ja muiden oireiden vuoksi, kumppanin on monasti vaikea ymmärtää naista ja naisen vaivoja kovinkaan syvällisesti.
No, otin riskin ja aloin käyttää geeliä. Viikon sisällä hikoilu oli poissa ja mieliala on parantunut koko ajan. Olen virkeämpi, seksikin alkoi kiinnostaa jopa.
Alkuun lihoin vähän, koska ruokahalut kasvoivat ja nestettä todennäköisesti kertyi myös jonkin verran. Muutin ruokavaliota siten että lisäsin kuituja (pellavansiemen jauhetta) ja syön enemmän kasviksia ja juon runsaasti vettä. Nyt on kilot poissa ja turvotukset, vatsa toimii ja olo on hyvä.
Jokaisella naisella on oikeus valita käyttääkö hormonikorvaus hoitoa vai kestääkö oireet ilman.
Joillakin oireet ovat niin lieviä ettei mitään hoitoja edes tarvitse harkita, toisilla taas hyvinkin hankalat.
Luotan siihen että nämä lääkeaineet on tarkkaan tutkittuja ja riskit on minimoitu.
Joka päivähän tässä elämässä joku riski tulee vastaan, ei voi alkaa pelkäämään kaikkea. Elämä ei ole silloin elämisen arvoista.
Liikun tuolla ulkona kesät talvet koirani kanssa, kelillä kuin kelillä ja yritän suhtautua positiivisesti ja pienellä huumorilla tähän elämään. Näillä ajattelin pärjätä, päivä kerrallaan, tulevaisuudesta ei voi tietää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli kuin olisin lukenut omaa vaihdevuosikertomustani. Samat vaivat, unettomuudet ja mielialaongelmat. Olen kolme vuotta "edellä" sinua. Eli neljäs vuosi korvaushoidolla alkamassa, samat geeli hormonikierukka. En pärjää ilman enkä halua luopua hoidosta ainakaan toistaiseksi.
Olen riskin arvioinut kuten sinäkin ja huono elämänlaatu ja jatkuva unen puute varmasti lisää riskiä sairastua muihin vakaviinkin sairauksiin.
Samoin olen myös punninnut nämä ihmissuhdearvot ja hyvän avioliiton arvon tärkeimmiksi mitä elämässäni on.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on myös hyvä seksi, josta en halua luopua. Korvaushoito mahdollisti myös tämän. Ilman estrogeenia en halunnut, en pystynyt eikä varmasti mieskään halua jos olen jatkuvasti ärtynyt.
Harmikseni olen huomannut, että yllättävän monilla naisilla jotka luomusti sinnittelevät vaivojensa kanssa, on ikävä suhtautuminen korvaushoitooni. Vähättelyä ja ehkä jopa luuserina pitämistä, kun en nöyrästi jaksa kantaa mitä luoja on ristikseni antanut. Monet eivät usko tai ymmärrä, että näitä vaivoja on niin erilailla eri henkilöillä.
Aika vähän kirjoitetaan siitä, millainen riski todellakin on hoitamattomat vaikeat vaihdevuosioireet kaikkine sivujuonineen ja miten tätä riskiä voitaisiin estrogeenilla hoitaa.
Toivotan Sinulle hyvää vointia!
Hyvää vointia sinullekkin!
Hyvin on samankaltaiset nuo tarinamme.
Olen huomannut vastaavan ilmiön kuin sinäkin. Nämä jotka eivät käytä korvaushoitoja ovat tosiaan suhtautuneet (ehkä kiukuissaan) hoitovalintaani juuri kuten kuvailit.
Sitten ne jotka ovat ohittaneet tämän vaiheen ilman hoitoja, ovat kuin "talvisodan sankareita". Onneksi sellaisia tuttavia on kovin vähän ja suurin osa ei ota mitään kantaa. Me naiset ollan vähän sellaisia, tai osa meistä että jokaisella on juuri se vaikein synnytys ollut ja siitäkin selvinnyt urheasti ilman apua.
Minä olen kai senverran mukavuudenhaluinen että otan kivunlievitykset ja nyt vaihdevuosien tultua kaiken avun vastaan.
Jotkut eivät tosiaan ymmärrä että nuo vv oireet pahimmillaan on aivan kamalat, siinä ei voi verrata toisiin naisiin, olemme hyvin yksilöllisiä tässä asiassa.
Hyvät Joulut sinulle!
naisena olen huomannut etten puhu omista intiimiasíoistani ,ovat uteliaísta ja kateellisia jopa siitä että menkat ovat vielä ja puhu heille omista terveysasioistani.Saa olla todella hyvä tyyppi jotta kertoisin ,en yleensä laverte sairauksistani ainak,naisille,mieskamutkin ovat avarakatseisempia naisten suhteen.Naiset ovat nuorasta saakka kateellisia millo mistäkin asioista kanssasisarilleen,olen sen n uoresta asti oppinut että akoille en kerro henk,kohtasia asioistani,puhumattakaan miehistä!sehän olisi skandaali!