Egon katsominen

Minulle tuli mieleen harjoitus 79
"Suo minun tunnistaa ongelma että se voisi ratketa."

Varmaan muitakin hyviä ohjeita on. Ajattelen näin että se itsekkyyden havaitseminen tapahtuu jonkin asian yhteydessä. Huomion silloin mikä tuossa asiassa erityisesti ärsytti ja vihastutti. Sitten mielessäni lausun eli ajattelen että en halua tästä asiasta kiukutella enkä elvistellä ja annan tämän asian Pyhä Hengen haltuun. Sitten vai olen kiitollinen että voin näin siitä luopua, vielä voin ajatella että mitäpä tuokaan kiukuttelu minulle antaa. Ei mitään ja moninkertainen kiitollisuus.
Kun saatan joskus huomata palanneeni saman asian pariin muistutan itseäni että tämänkin asian olen jo antanut pois.

Ole/olen kärsivällinen ja armelias itselleni. Kiitollinen erityisesti itselleni koska itseni tuo jatkuvasti mahdollisuuksia olla kiitolinen tuodessaan kiukuttelun paikkoja eteeni. Lopulta seuraan mieltäni että mitähän pöljää se tänään aikoo kiukutella, ja jälleen olen kiitollinen.
Tämä kaikki on mielestäni anteeksiantoa itselleni, omille virheilleni. Ei lainkaan kipu vaan ilo että saan kokea vapautumista joka hetki.

Jos olen käsittänyt oikein, niin asiassa voisin edetä niin,että heti kun olen havainnut egon alitajunnasta eteeni heittämän vanhan ikävän muiston, en jää sitä sen enempää tarkastelemaan, vaan annan heti anteeksi kaiken sen, mitä ei ole koskaan todellisuudessa tapahtunut (koska kaikki tämä on unta)sekä kohteelle että itselleni. Egon katsominen jää siis vain vilkaisuksi, mutta tärkeintä siinä lienee se, että olen huomannut jälleen kerran egon yrityksen saada minut tuntemaan syyllisyyttä ja pyrkimyksen saada minut puolustautumaan,arvostelemaan, ja tuomitsemaan.

Tämän todellisen anteeksiannon jälkeen jää mieleen vain syyttömyys, viattomuus, valkeus, vapaus, helpotus (sekä kohteen/asian että itseni kohdalla) ja annan koko asian sen jälkeen Pyhän Hengen/Sisimmän olemukseni oikaistavaksi ja korjattavaksi. Sen jälkeen pyrin rauhallisin tuntein liittymään Pyhään Henkeen/Sisimpään Olemukseeni/Yliminään, mitä sanaa nyt haluankaan käyttää...

Kaikki tämän ilmenneen maailman tapahtumathan tapahtuvat unessa, ja kun siitä aikanaan herätään, ei näistä näennäisistä tapahtumista ole mitään jäljellä. Niitä ei siis todellisuudessa ole tapahtunutkaan.

Kun rakensin aikanaan omakotitaloa, ja muurasin itse ansiotyöpäivän jälkeen iltaisin sen seiniä harkoista, olin tavallisesti sen jälkeen yöllä niin väsynyt, että se työ tuli uniinkin. Muurasin öisessä unessa rakennuksen seiniä ja olin aamulla edelleen väsynyt.

Sitten eräänä yönä tulin unessa tietoiseen vaiheeseen, tietoiseen uneen, jolloin huomasin olevani unessa ja sen mitä olin tekemässä.
Sanoin silloin itselleni, että tämä muuraaminen pitää lopettaa, koska siitä ei aamulla herättyäni ole mitään jäljellä. Öisessä unessa muuraaminen loppui siihen. :)

KIITOS vastauksista Harjoittelija (aina niin positiivinen ja armollinen kirjoituksissaan!) ja Cruisery! (Mahtava käytännön esimerkki!). Oli lohdullista lukea teidän viestinne.

Jos vielä jatkan.

Ajattele että kaikki on jo valmista vaikka ego maalailee kauhukuvia että kuinka paljon vielä pitää sitä ja tätä ja tämäkin vielä. Jätä se P H.n käsiin. Ja katso aina kun suinkin mahdollista kiitollisuudella "tulipa mitä tahansa"
Koskaan et missään paikassa et myöskään missään kokemuksessa ole sattumalta.

(Tietenkin jokapäiväinen lain kuuliaisuus ja hyvät tavat mutta mielen tasolla...)