Koira opiskelijalle kerrostaloon?

ihan vaan antaisin tällaisen ystävän neuvon kun sinäkin varmasti kuitenkin eläinrakas olet? Että et ottaisi vielä tässä vaiheessa koiraa ensinkään. Kun olet muuttamassa pois kotoa, niin satavarmaa on että kuvioihin astuu opiskelut ja lisäansiot. Kun ne on järjestyksessä tulee seuraavana kuvioon baari-illat ja vaihtelevat poikaystävät ja niiden myötä seurustelusuhteet. Nämä taas vaativat paljon huomiotasi ja saattavat ajaa sinut päiväkausiksi pois kotoota. Haluat varmasti matkustella ystäviesi kanssa? Koira ei useinkaan sovi siihen kuvioon.

Koira, etenkin nuori koira kuitenkin kaipaisi kovasti sinun seuraasi ja jakamatonta huomiotasi. Jos opiskelet vaikka kuusi-kahdeksan tuntia päivässä ja teet päälle iltavuoroa siwan kassalla tai mäkkärissä sekä sen jälkeen lähdet kaverien kanssa rilluttelemaan baariin ainakin yksille jotka yleensä vaativat toisen ja kolmannen päälle. Viikonloppuisin on sitten aina yliopistolla bailut ja niihin on "velvollisuus" osallistua ja verkostoitua muiden tulevien päättäjien kanssa. Erinäisiä asiointeja pitää myös aina jossain välissä hoitaa. Niin missä välissä koiraparkaasi ehtisit kunnolla edes pisulla käyttää? Ja riittäisikö se? Edes sisäsiisteys ei tule itsestään vaan vaatii valtavia ponnistuksia sinulta ravata parin tunnin välein pihalla. Liikuttaa ja lenkittää sekä aktivoida ja opettaa koiralle temppuja.

Mahtaakohan aikasi mitenkään voida riittää? Vahvasti epäilen ja siksi pyydän että harkitsisit asiaa näiden tosiasioiden valossa ja ottaisit oman koiran vasta kun elämä on vakiintunut, sinulla varma työpaikka jossa selviät max. kahdeksalla tunnilla, ja mies joka kantaa oman vastuunsa koirastanne.

Itse ajattelin asian juuri näin kolmekymmentä vuotta sitten, sinun iässäsi. Sain viettää nuoruuden ja aikuisuuden aktiivisimman osan elämääni tehdä työtä ja muita tärkeitä asioita. Nyt on toisin, teen rauhalliseen tahtiin töitä kotoota ja näin aikaa riittää myös koiralle. Ja koirasta tosiaan näkee miten se nauttii yhdessäolostamme, on oppinut asioita joita en edes koiran tiennyt voivan oppia ennenkuin tuo karvaturri tuli seurakseni.

Harkitsethan tätäkin näkökulmaa?

Varmasti kaipaat koiraa lenkkikaveriksi ja muutenkin viereen iltaisin, MUTTA sukulaistyttöni sanoi samaa, nyt kumminkin (opiskelee amk:ssa) koulupäivien pituudet vaihtelevasti jopa 9 tuntia matkoineen ja matkaan menee se 10 min, asuu eri paikkakunnalla. No, sitten on se lisäduuni mitä ois pakko tehdä jotta saa vuokran yms. hoidettua. Opiskelijajuhlia alkuun aika paljon ja sitten sillon tällöin. Työharjoittelu muualla (kotipaikkakunta 400 km), eli mieti ja katso ainakin se eka vuosi ja katso paljonko jää aikaa koiran hoitoon. Sillä on ikävä olla yksin kotona. Se, että on joskus, esim. kerran 3:ssa kk:ssa sen yhden illan kunhan olet ensin käyttänyt kunnon lenkillä. Siis kun muut lähtevät suoraan johonkin, niin sinä menet kotiin hoitamaan koirasi ensin. Eikä oo kiva jättää taas yksin. Koira tarvitsee sinua monta tuntia päivässä enkä tällä tarkoita jatkuvaa koiran kanssa touhuilua, vaan että olet läsnä vaikka lukisitkin tenttiin. Itselläni on nyrkkisääntönä 3 tuntia päivässä koiralle lenkityksineen ym. hoitoineen. Lisäksi paikalla muuten. Jos et tähän pysty, niin älä hommaa. Äläkä hommaa koiraa niin, että kun parisuhde kukoistaa, niin koira on tiellä tai menet naimisiin ja tulee muksuja ja koira on tiellä tai et jaksa sitä kunnolla hoitaa. Koira vaatii paljon aikaasi loppujenlopuksi. Olet tottunut koiriin, mutta eri asia on kun olet siitä yksin vastuussa. Mieti siis oletko valmis ja RIITTÄÄKÖ aika. Vai hommaatko koiran sitten tai vaikkapa kaksi, kun sinulla elämässäsi on niille sitä todellista laatuaikaa ja yhdessäoloa niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Eipä tässä muuta.

Opiskelija-asuntoihin ei yleensä saa ottaa koiraa. Moneen kerrostalovuokra-asuntoonkaan ei saa ottaa koiraa ilman vuokraisännän lupaa, mikä lienee harvinaista, että sen saa.
Opinnot kannattaisi laittaa ensin käyntiin, ennenkuin koiran hankit, tiedät sitten eka vuoden lopulla ajankäyttösi mahdollisuuksia enemmän.

Tässäpä toisenlainen tarina;

opiskelen yliopistossa. Sain koiran 15-vuotiaana hyvän peruskoulun päättötodistuksen ja aloittamani lenkkeilyharrastuksen myötä. Aloin käydä lenkeillä 3-4 krt päivässä ihan vapaaehtoisesti ja koska olin aina haaveillut lemmikistä, niin isäpappa totesi, että koiran lenkittäminen hoituisi sopivasti siinä ohessa. Alun perin suunnitelmana oli, että kun lähtisin yliopistoon opiskelemaan, voisi koira jäädä vanhemmilleni. Isäni kun oli koiraihminen itsekin.

Koiralla kuitenkin todettiin 3-vuotiaana paha lonkkavika. Minun huomassani koira saisi ne 3-4 lenkityskertaa päivässä, mutta vanhempani sanoivat, etteivät oikein viitsisi lenkittää sitä kuin pissatuslenkkien verran ja yhden pitkän lenkin verran päivässä. Tähän sisältyisi myös pihalla oleskelu, koska perheeni asuu omakotitalossa. Totesin, että on koiralle parempi tulla minun mukaani. Olin kuitenkin ollut siitä päävastuussa pentuvaiheesta lähtien ja se saisi lonkkavialle sopivampaa liikuntaa minun huomassani. Vanhemmilleni tämä oli ok.

Koiran vuoksi hain syrjäisempään yliopistoon, en Helsinkiin, kuten olisin ehkä muutenkin tehnyt. Koira siis rajoittaa omia valintoja - paljon. Käyn lenkittämässä koiran kesken pikkujoulujen, lähden juhlista viimeistään klo 11, että jaksan herätä lenkittämään sitä aamulla yms. Toisaalta lenkkeily koiran kanssa on ihanaa vaihtelua pänttäämiseen. Vuosikurssillani on ratsastajia, suunnistajia yms. enkä voi sanoa, että koiranomistajuus veisi enempää aikaa kuin edellä mainitut harrastukset. Joku juoksee luentojen jälkeen tallille, toisen täytyy treenata 4 tuntia päivässä pysyäkseen kunnossa painikilpailuja varten. En mitenkään erotu joukosta.

Opiskelija-asuntoyritys tarjosi minulle pienen yksiön varsin kohtuulliseen hintaan - reilu 300 euroa kuussa. Yksiöiden hinnat olivat toinen syy, jonka takia hakeuduin syrjäisempään yliopistoon. Vanhemmat maksavat koiran ruuat (16-kiloinen koira, ruokakulut kuukaudessa 20€ luokkaa). Elän suht säästäväisesti, joten en tarvitse lisätuloja. Töissä ei siis tarvitse käydä.

Kämppäni on hyvin pieni, mutta toisaalta olen koiran kanssa paljon enemmän kuin mitä vanhempani ehtisivät olla. Luentoja on 2-6 tuntia päivässä ja viikonloppu on kolmipäiväinen. Tällä viikolla on yhteensä vain kuusi tuntia koulua. Kämpällä täytyy tietenkin opiskella (käytännössä päiväni ovat 8-tuntisia), mutta voin silti järjestää koiralleni virikkeitä täksi ajaksi - ja on helppo viedä koira lenkille vaikkapa kuusi kertaa päivässä, jos siltä tuntuu. Lisäksi voin itse päättää, opiskelenko tauotta klo 8 lähtien vai jaanko opiskeluni pienempiin osiin, joiden välissä laitan ruuan, pesen pyykit ja lenkitän koiran.

Kannattaa kokeilla, miltä ensimmäinen vuosi tuntuu ja harkita lemmikkiä vasta sitten. Eri aloilla on hyvinkin erilaiset lukujärjestykset. Toisaalta yliopisto on hyvin vapaa oppimisympäristö ja pennun kouluttaminen on helppoa, koska luennoilla ei ole läsnäolopakkoa. Lisäksi on hyvä olla olemassa pari kaveria sekä vanhemmat, jotka muodostavat tukiverkon hankalien hetkien varalta (minullakin on vanhempien lisäksi yksi lintu- ja yksi koiraihminen, joiden kanssa juonimme omat aikataulumme kuntoon ilman, että kenenkään eläin kärsii).

Kaiken kaikkiaan oma opiskeluaikainen koiranpitoni on osoittautunut PALJON helpommaksi, kuin mitä minulle uhkailtiin. Koiran ottaminen mukaan opiskelijakämppään ei harmita yhtään ;)

EI missään tapauksessa,koira joutuu olemaan yksin silloin kun olet poissa,ja varmasti haukkuu ja ulvoo,jonka jälkeen haukkuu naapurit,

Usealla 19 vuotiaalla on jo puoliso ja perhe ja koira, niin ei luulisi tulevan ongelmia koiran pidossa sinkulle. On aivan sama minkä rotuisen koiran valitset, jos osaat kouluttaa koirasi. Koirasta ei ole harmia kenellekään, jos se on koulutettu. Onhan koiran kanssa järkevämpää vapaalla liikkua luonnossa, kuin istua muiden opiskelijoiden kanssa tuoppi nenän alla baarissa.

ÄLÄ osta koiraa kerrostaloon, ellei sinulla ole aikaa käyttää sitä lenkillä 3 kertaa päivässä, ja muutenkin viettää sen kanssa paljon aikaa. Koira on laumasielu, eikä ole onnellinen yksinään pienessä asunnossa!

Normaalisti yliopistossa (ehkä riippuu alasta, itse olen lukenut vain kahta alaa yliopistossa) on se akateeminen vapaus ja koska opiskelu on akateemista, niin se tarkoittaa, että läsnäoloa kaipaavia luentoja on erittäin vähän verrattuna vaikka amkiin tai lukioon tai peruskouluun. Kuten joku jo sanoikin, läsnäoloa on yleensä vain parisen tuntia päivässä ja vain esimerkiksi neljänä päivänä viikossa. Toki opiskella täytyy sitten "vapaa-ajalla", mutta tuollainen mahdollistaa erittäin hyvin koiran pitämisen. Ja kuten joku jo mainitsikin, nuorilla on monella paljon muitakin harrastuksia, jotka vievät aikaa jopa paljon enemmän kuin koira.

Todennäköisesti siis yliopisto-opiskelijan koira joutuu olemaan pakon edestä vähemmän yksin kuin normaalin työssäkäyvän. Sinänsä yksinolo pienissä määrin ei ole pahasta, päin vastoin. Pitäähän sen koiran oppia olemaan yksin.

Rodun kannalta pikkuisen boikotoisin kovin haukkuherkkää koiraa kerrostalossa. Toisaalta kouluttaa se pitää joka tapauksessa osata. Varsinaisesti koiran koko ei mielestäni ole se ratkaisevin tekijä kerrostaloon soveltuvuuden kannalta, koska ei iso koira saa riehua sisällä joka tapauksessa, asuttiin sitten maalla tai kaupungissa eikä koirat useinkaan viitsi yksikseen kirmailla pihalla, vaikka sellainen vaihtoehto olisi. Monet rodut siis sopivat kerrostaloon.

Tokihan siitä koirasta on vaivaa ja rajoituksia, mutta sen sinä varmaan jo tiedätkin, kun kerran on koirista kokemusta.

Jos hankit koiran, varmista seuraavat asiat:

- pentu on vähintään 8 viikon ikäinen sinulle tullessa
- sinulla on aikaa olla pennun kanssa 24/7 vähintään kuukauden ajan, mieluusti jopa kahden kuukauden
- pidä huolta siitä, ettei koirasi tule potemaan eroahdistusta, itse koiran ja ihan naapureidenkin mielenterveyden vuoksi
- sinulla on tarpeeksi rahaa säästössä koiran yllättäviäkin tarpeita varten
- olet valmis heräämään neljältä tai viideltä aamulla viemään koiran pihalle, säällä kuin säällä, antamaan sen jälkeen ruuan ja viemään sen ruuan jälkeen uudestaan pihalle ja sen jälkeen vielä menemään pirteänä kouluun
- ja koulupäivän jälkeen sinulta löytyy vielä energiaa lähteä koiran kanssa sosiaalisesti seurustelemaan toisten koirien kanssa esim. koirapuistoihin, eli viettäisit perjaatteessa koiran kanssa aikaa ulkona enemmän kuin sisällä ja huom. muista sosiaalistaa koirasi kunnolla, ettei siitä tule mökkihöperöä ja ei sosiaalista, huonokäytöksistä remmirähisijää

Ja tästä kerrostalo ja koira yhdistelmästä:
- se on _aivan sama_ missä asuntomuodossa koira asuu, kunhan se saa riittävästi ulkoilua
- se on _ihan sama_ minkä kokoinen se koira on, pieni, keskikokoinen tai iso, se pärjää asunnossa kuin asunnossa, kunhan sen kanssa toimitaan oikein ja käsitellään niinkuin _koiraa_, ei minään koristeena

Tähän väliin todiste:
Naapurissamme asuu täysin tasapainoinen ja erittäin suurikokoinen tanskandoggi, joka on yksinään normaalin työpäivän ajan (n. 8 tuntia) ja on mitä mahtavin koira.

Ja tässä teille jotka väittävät että pienempi koira on parempi (johtuu kyllä tietysti täysin omistajasta eikä koirasta):
Meidän kanssa samassa kerroksessa asuva pariskunta hankki itselleen westien pari viikkoa sitten, ja lähtivät siitä heti seuraavana päivänä molemmat täysipäiväiseen työhön. Tästä syystä terrieri potee aivan järkyttävää eroahdistusta ja räksyttää päivät pitkät, ja aina kun mies tulee kotiin, tämä vain huutaa koiralle "EI EI EI EI EI EI EI TAASKO OLET KUSSUT SIIHEN JA TAAS ON KENGÄT SYÖTY JA TAAS..."

ELI kunhan olet hyvä, johdonmukainen, määrätietoinen, vastuuntuntoinen ja rakastava omistaja, voit hyvillä mielin hankkia koiran ihan minne haluat :)

Ihan ekana tulee mieleen, että ota taysikasvuinen koira. Sellainen, jonka kanssa ei tarvitse olla koko ajan tukena, joka ei enää tuhoa kämppää jne. Esim avioero- ja allergiatapauksissa jää koiria usein "yli". Tällöin voit saada tarkat tiedot koiran historiasta, toisin kuin suoranaisen löytöeläimen kohdalla, jos ikävät yllätykset huolettavat. Aikuisen koiran luonne myös tiedetään jo entuudestaan, ei tarvitse jännittää, onko vaativa vai ei.

Komppaan aikuisen koiran ottamista. Jos mahdollista, valitse sellainen rotu, joka ei ole haukkuherkkä hiukan omaa aktiivisuustasoasi rauhallisempi sesse, koska silloin koirasi voi olla erittäin erinomaisen helppo pitää tyytyväisenä! Myös suosittelen sitä ekan vuoden läpikäymistä ensin...
Taustoista sen verran, että itsellä iso (ei-haukkuva) koira solussa, opiskelija-asuntolassa, pentu oli 6 kk kun muutimme ja eka syksy nyt takana. Yliopisto-opiskelujen kanssa lierittäin vaihtelevaa helvetillisistä taivaallisiin jaksoihin, joskus on koira keksinyt viihdykettä paljonkin päivien venyessä (max. 1 kerta/ kk). En olisi ottanut koiraa ekalle vuodelle, jos olisin tiennyt paremmin, mutta nyt pärjäillään.

Riippuu paljon siitä, missä aiot asua ja mistä saat rahaa omaan ja koiran elämiseen. Jos asut vuokralla, et saa välttämättä lupaa koiraan. Joudut luultavasti käymään töissä jo muutenkin, mutta varsinkin jos maksat koiran ruoat, eläinlääkärit ym.

Musta kannattaa myös ottaa aikuinen koira :) olin nimittäin pari kuukautta sitten samassa tilanteessa kuin sinä, halusin koiran ja tiesin asuvani pian kerrostalossa samalla kun opiskelen puolen tunnin ajomatkan päässä. Suunnittelin hankkivani pennun ensi kesänä, sillä joululomat tai muut eivät mielestäni ole tarpeeksi pitkiä jotta voisin olla pennun kanssa mahdollisimman paljon alkuun. Tämä olisi kuitenkin kesällä verottanut myös ansaitsemaani rahaa sillä töihin pääseminen kesällä on kuitenkin aika tärkeää opiskelijalle (ellei tee töitä opiskelun ohella). Mulla kävi kuitenkin tuuri, minulle tarjottiin puoltoista vuotiasta koiraa kun kasvattaja ei käyttänytkään jalostukseen sitä. Otin sen koehoitoon viikoksi ja sanomattakin selvää ollaan aika erottamattomia tällä hetkellä :) Mikäli koira on helposti sopeutuvainen, et tarvitse ylimääräistä aikaa koiraan tutustumisessa. Meillä mennyt tähän mennessä hyvin, vaikka haukkuukin mutta töitä tehdään jatkuvasti.

Kuten edellä jo mainittiin. kannattaa todellakin odottaa eka vuosi koulussa. Voi olla ettet tiedä mitä kaikkea sinun täytyykin tehdä koulun eteen. Yliopistossa voi joutua olemaan todella pitkäänkin siellä, ihan vain kouluhommia tehdessä. Ja varmasti koiraihmisenä haluat koirastasi 'parhaan mahdollisen' ja siihenhän tarvitaan aikaa ja paljon, varsinkin alussa.

Mutta kannattaa hyvissä ajoin hankkia asunto ja selvittää että saako sinne eläimen hankkia. Ei ole mukava lupautua koiran hankintaan ja sitten huomaatkin ettet saa mitenkään asuntoa kuin vain itsellesi. Muistathan että jos hankit pennun ja se tuhoaa asuntoa ollessasi koulussa, et saa takaisin takuuvuokraa. Ja koiraihmisenähän tiedät että pentu voi jyrsiä vaikka seinää, joten periaatteessa kerrostalo ei olisi paras paikka pennulle, mutta tottakai sinne voi sellaisen hankkia :P

keinuhevonen.

Hei, itse aloitin (aikaavievät) opinnot juuri yliopistossa ja muutin parivuotiaan cockerini kanssa tilavaan yksiöön vähän aikaa sitten. Mielestäni kannattaa miettiä koiran ottamista myöskin sen perusteella, mitä opiskelee. Eiköhän se koira pysty normaali luentoajat nukkumaan yksikseen, jos pitää huolen lenkityksistä ja muista harrastuksista sen kanssa, jos alasi on sellainen, että pystyt opiskelemaan kotonakin :) itseäni tosin helpottaa huomattavasti vanhempani, jotka asuvat suht lähellä ja voivat katsoa koiraani viikonloppuisin tai iltaisin jos iltamenoa tulee...ja niitä tulee fukseille aivan varmasti ekana vuonna paljon ja muutenkin on kaikki uutta.

Suosittelen odottamaan vähintään sen puoli vuotta, jotta ehdit tutustunaan ensin kouluusi eikä koiran kanssa harrastaminen tyssäisi koulujuttuihin. Itse ainakin koin tärkeäksi myös päästä uusiin piireihin mukaan, vaikka en bilettäjä olekaan, vaan enemmän myöskin kallistun agiin ja tokoon ajanvietteenä :D vielä siitä sopeutumisesta myös; opiskelin fuksina aikaisemminkin eri yliopistossa , kun koirani oli pentu ja se onnistui hyvin, kun noin nelisen tuntia päivässä oli luentoja ja muu onaa lukemista. Nyt uudella alalla on huomattavasti hyötyä siitä, että koira ei ole enää pentu, koska aikaa koulussa kuluu paljon enemmän...kerrostaloon ollaan omakotitalosta molemmat sopeuduttu aika hyvin, mitä välillä tuhinoita kolahduksille annetaan :D rotua kannattaa tosin miettiä tarkasti, että aktiivisuustaso tai haukkuherkkyys ei pilaa kerrostaloasumista. Cockeri on kyllä ollut loistava valinta, kaikki harrastustoiminta sujuu, tykkää hengailla kämpässä kuin kämpässä ja välillä se on kouluunkin päässyt mukaan muiden päivää piristämään ;)