Elikkä oon 16 vuotias neitsyt tyttö joka elää just siinä maailmassa missä teinitytöt puhuu vaan seksistä ja siitä kellä on iso.. Ottaa tietisty vähän päähän kun oon ite huomannu jo jonki aikaan sitte että en taijakaan tykätä miehistä, joudun kuitenkin aina kuuntelee kavereiden pervoja mieskeskusteluja. Kaverit toki tietää että oon kiinnostunu naisista ja silleen, suhtautuu siihen ihan hyvin. Mua lähinnä vaivaa se että en oo ollu ikinä miehen enkä naisen kanssa nii miten tavallaan voin tietää että oon lesbo jos en oo kokeillu. Oon ruvennu seuraa tosielämän l-koodia ja yrittäny sillein löytää itseni. Ja on siitä ollu apuakin. Siinä on paljon kuumii muijjii ja hyviä "vinkkejä" kokemattomalle. Ois ihanaa kuulla teiltä muilta lesboilta omia kokemuksia siitä millon tajusitte olevanne lesboja ja ootteko ollu miesten kanssa ? Mun mielestä tosi moni mies on komee ja ihana sillei et tekis miele halailla sitä mut mua ällöttää se mikä löytyy sieltä housuista et en osaa aatella miestä seksuaalisesti.. mut sit taas naisten kanssa seksi on aika houkuttelevaa. mua välillä jopa ahistaa ku aattelen et pitäs panna miestä tulis jotenki iha kauhee morkkis. Kertokaa omia tuntemuksia ihmiset :)
Auttakaa naiset kokematonta..
tietämätön
11498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lisään tähän vielä että onko Suomessa lesbobaareja ?
No mutta toisaalta kun asiaa ajattelet niin kyllähän se kiinnostus toiseen herää ihan panemattakin. Tarkoitan että oli seksuaalinen suuntautuminen mitä tahansa niin tunteita ja ajatuksia herää jo paljon ennen varsinaista seksiä. Itsekin tajusin yläasteella olevani kiinnostunut naisista, eikä tämä vaatinut sitä, että minun olisi pitänyt hypätä punkkaan miehen tai naisen kanssa voidakseni olla varma asiasta. Ei tosin ihme että tuossa iässä kaikki pyörii sen tietyn osa-alueen ympärillä. Himo on kuitenkin vain pieni hitunen siitä tunteiden kirjosta joka kuuluu (useimmilla) osaksi rakkautta.
Tiedät mitä tunnet kokeilemattakin. En suosittele miestestiä. Tosiaan kuten itsekin sanoit; harmittelisit sitä todennäköisesti jälkeenpäin. Parempi toimia silloin kun todella haluaa ja silloin se tuntuu hyvältä ja oikealta.
Älä tee mitään sellaista, mikä ei kumpua sun todellisesta halusta. Sun ei tartte kokeilla miehiä, jollei se sua oikeasti kiinnosta.
Ymmärrän, että painostusta tulee ja että nuo kavereitten jutut on todella rasittavia. Muistan hyvin itekin ton tunteen ja nuo turhauttavat hetket sun iässäs.
Parasta on se, et toi vaihe menee ohi. Kaikkia sun ikäisiä myös askarruttaa seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset, suuntautuneisuudesta riippumatta. Sikshän niistä niin kovaa mekkalaa pidetäänkin.
Etsi kavereita muista lesboista, niin saat ympärilles myös ihmisiä, jotka osaa puhua sua kiinnostavista asioista. Tajuat sitten, ettei koko maailma okeesti pyöri miesten ympärillä, vaik se teini-ikäisten tyttöjen puheist päätellen usein silt vaikuttaski.
kiitos vastauksista toivoisin että muutkin pistäis jotain viestiä ! (:
Mä olin 13 v kun ihastuin palavasti, koulun pihalla se alkoi.
Siitä sitten vähitellen pyrin hänen lähelleen joka paikassa, ja
kuljettin samalla koulubussilla, ja menin hänen viereen istumaan.
Meistä tuli kaverit, ei sen enempää, mutta sellainen oli mun ensirakkaus, ja
se kestiki muutaman vuoden. Kyllä sen tunteen tietää kun näkee toisen,
ja siitä nousee se merkitys ja tarkoitus jokaiselle päivälle.
Haaveilin toki seksistä hänen kanssaan,mutta en sellaista aloitetta
tehnyt eikä hänkään. Olimme kuitenkin rakastavaisia. näin jäkikäteen
ajatellen se oli jotain ihanan viatonta ja rehellistä. Ja muistan sen elämäni
loppuun.
Mun mielipide on, että vaikutat bisseltä. Mutta se on vaan mun mielipide :) Aika näyttää.. Ja voihan sun tuntemukset muuttua suuntaan tai toiseen. Ei kai seksuaaliset halut varmaa panemalla esiin nouse, vaan pannaan vast sitte ku ne on nousseet esiin.. Senkun kokeilet mitä vaan mutta älä pakota ittees mihinkää, mikä tuntuu vastenmieliseltä tai ei oikeesti kiinnosta.
Mä en oo tosielämän l koodia kattonu vaan sitä alkuperästä l koodia.. Vaikkei se mitää realityä ookaa ni siin käsitellää oikeesti hyvällä ja rehellisellä otteella monia ihan tosielämän asioita.. Millasta lesbo voi kokea, millasta saattaa lesbous olla. Ja musta siinä on värikkäitä, sympaattisia ja inhimillisiä hahmoja :) Suosittelen. Empä oo toisiin lesbosarjoihin ikin törmännykää.
On kai se vähä mälsää, jos sulla on pelkästää heterokavereita. Tutustu ihmees myös lesboihi ja muihi, saat varmaa erilaista näkökulmaa.
Noista lesbosarjoista.... South of Nowhere on mun suosikkin, kumpa olis sillon junnumpana tiennyt kyseisen sarjan olemassaolosta! Sugar Rush taas lähestyy aihetta ehkä vähän komediamaisemmasta näkökulmasta. Anyone But Me vähän pienemmän budjetin viritelmä ja löytyy youtubestakin. Kaikki edellämainitut nuorille suunnattuja ja pureutuu tämänkin keskustelun aiheisiin ;)
Tuon vois kääntää näinkin päin: mistä ne sun heterokaverit tietävät olevansa heteroita, jos eivät ole kokeilleet seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa? ;) Eli kuten muutkin on jo sanoneet; seksuaalisuus ei ole pelkkää seksiä vaan ajatuksia, tunteita, toiveita, haaveita, haluja yms. tulee aikaisemmin ja niiden pohjalta voi tehdä päätelmiä. Ja kivan pojan halimisesta on vielä pitkä matka seksiin. Teet sitä mikä tuntuu oikeelta.
Mä olin 14. Yhtäkkiä tajusin, että tunsin erästä naista kohtaan "enemmän" ja etten ole ikinä tuntenut sellaista poikaa kohtaan. Ikään kuin havahduin, että TÄLTÄ ihastumisen kuuluu tuntua. En varsinaisesti ikinä ollut kiinnostunut miehistä niin kuin muut, mutta koska yhteiskunta on niin heteronormatiivinen ei ollut tullut aikaisemmin mieleen että olisin erilainen.
Teini-iässä suutelin muutaman kerran poikaa ihan sen takia, että kokemattomuus hävetti ja piti yrittää olla hetero. That's it. Ne kokemukset olivat jotain oksettavan ja ei-miltään-tuntuvan välimaastosta ja kadutti lähes poikkeuksetta. Yritin myös ihastua poikaan, mutta kappas vaan eipä onnistunut :D Mies voi olla mielestäni komea, mutta se ei vaan herätä tai sytytä mussa mitään.
PS: Tossa iässä muuten seksuaalisuudesta eniten meteliä pitää monesti ne joilla todellisuudessa ei oo hirveesti kokemusta tai itseluottamusta asian tiimoilta.
Kavereiden keskusteluista sen verran, että voithan toki itse valita seurasi. Kaikki eivät ainakaan minun ollessani nuori keskustelleet jatkuvasti seksistä, enkä usko, että nykyaikanakaan kaikki 16-vuotiaat puhuvat siitä, kenellä on iso ja kenellä ei. Melkoisen lapsellista keskustelua (olisin ollut tätä mieltä myös 16-vuotiaana). Toisten juttujen voi myös antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jättää omaan arvoonsa.
Oman lesboutensa voi hyvin tietää, vaikkei ole koskaan harrastanut seksiä. Seksi on vain yksi osa elämää, ihastumista, rakkautta ja rakastamista. On myös ihmisiä, jotka eivät tunne seksuaalista halua tai joille seksi ei merkitse mitään. Jos valitsisit sattumanvaraisesti jonkun miehen, jonka kanssa harrastaisit seksiä, mitä todistaisit sen avulla itsellesi? Useimmille seksi tuntuu hyvältä oikeanlaisen ihmisen kanssa, eli ihmisen, josta on kiinnostunut ja johon tuntee seksuaalista vetoa ja/tai johon on ihastunut tai rakastunut. Eivät heteronaisetkaan nauti useinkaan seksistä kenen tahansa miehen kanssa, aivan kuin lesbotkaan eivät useimmiten nauti seksistä kenen tahansa naisen kanssa. Kokeilun todistusarvo on toisin sanoen melko lähellä nollaa.
Tosielämän l-koodin seuraamisessa on varmaan hyvät puolensa, kuten sen ymmärtäminen, että on mahdollista elää avoimesti lesbona. Lisäksi sarjan henkilöt törmäävät omissa elämissään monille tuttuihin asioihin, kuten vaikkapa lähipiirin kielteiseen suhtautumiseen.
Sinun kannattaa kuitenkin ymmärtää se, että kysymyksessä on vain kourallinen lesboja, jotka elävät kaiken lisäksi erilaisessa kulttuurissa. Meitä lesboja on hyvin erilaisia ihmisiä, ihan niin kuin heteroitakin. Omiin silmiini sarjassa pistää esimerkiksi se, että monet henkilöt ovat vaihtaneet kumppaniaan melko nopeassa tahdissa. Eivät kaikki lesbot ole sellaisia.
Ollakseen lesbo ei tarvitse matkia tai tavoitella jonkun toisen elämäntapaa, lesbous on vain yksi osa ihmistä. Itse en esimerkiksi pidä ketään sarjan henkilöistä "kuumana muijana". He eivät ole sen tyyppisiä naisia, joihin ihastuisin tai joiden kanssa haluaisin seurustella. Jos joku täytyisi valita, valitsisin Corin, ja itse muistutan varmaan eniten Kacya.
Kiitoksia paljon avartavista sanoistanne :). Haluisin vielä vähän tarkentaa tätä asiaa. Ensinäkin oon melkein aina pitäny itteenni heterona, mutta kuitenkin muutamaa vuos sitten totesin olevani bi. Lesbous ilmeni sillon ku huomasin et jos olin vaikka suudellu jotain poikaa ( tän ikäset todennäkösesti jossai bileissä ) nii en tuntenu koskaa mitää intohimoa tai vetoa. Ja mua ahisti/ahistaa se kun huomasin et kavereille tuntu olevan himo poikiin ja aina piti löytää jostain miesseuraa, kun taas mua ei yhtään innosta ikinä ja sitten se alko painaa mieltä kun tuntu et pitäis väkisin olla miesten kanssa, koska ihmettelin miks en tunne samanlaista vetoa. Sit myös oon huomannu että aina jostain miehestä ketä olin suudellu nii tuli jotenkin ällöttävä fiilis( joskus menetin yöunetkin kun se tuntu niin vieraalta) . No nyt tietysti herää kysymys että miks olin tahtomattani miesseurassa, mutta vastaus on että en sillon aatellu että voisin olla lesbo.. mietin vaa et no ehkä se ei ollu se oikee. Eli sitten aloin miettii tunnenko vetoo naisiin ja kyllä tunnen, mutta se ei tullu sillein samalla tavalla kun teille että ihastuitte johonkin tyttöön. Kun kuitenkin aloin tarkemmi miettii minkälaisii tunteita mulla on aiemmin ollu (vaikka en oo niitä tiedostanu) , niin oon monesti pitäny jotain miestä vaikka jostain elokuvasta ihanana, ja tietysti heterot varmaan heti alkaa unelmoida siitä, mutta mä en ikinä aatellu sitä seksuaalisesti vaan jotenkin semmosena enemmän suojelijana jota ois mukava halata. Ja jo varmaan ekan kerran fantasoin naisesta joskus 12 vuotiaana ja katoin sillo ekan kerran myös L-koodia mikä herätti vahvojakin tunteita ( niin siis sillon tajusin olevani bi) . Eli oon aina ollu kiinnostunu naisista, mutta vasta nyt kun huomasin monen miehen tuntuvan ällöttävältä niin rupesin miettimään että onko tunteet vain naisii kohtaan.. Oon kerran luullu olevani rakastunu erääseen poikaan mutta en koskaan tuntenu seksuaalista vetoo sitä kohtaan. Luulin olevani rakastunu, koska sillä oli ihana luonne, nii ja tosiaan oltiin vaan juteltu. Nyt jälkikäteen tajuun että tykkäsin siitä vaan kaverina. Sillon en tietenkään sitä ajatellut, koska pidin itteeni kokoajan heterona niin en ees tajunnu etten tunne seksuaalista vetoo siihen. Mulla on tosi sekavia tunteita ja joskus pelkään että alan tykkäämään miehistä koska en haluu sitä.. en tiiä onko normaalia tämmönen . Mutta toivottavasti ette tuomitse ja ottaakaa huomioon (niikun otattekin) että tässä iässä on tosi outoja tunteita ... Toivottavasti saitte jotain selvää tästä mun tekstistä.
p.s. naiseen en oo rakastunu, koska luulenpa että rakkaus on niin vahva tunne että pitäis tuntee se ihminen ennenkun siihen rakastuu enkä tunne lesboja .. ja heteronaisia en osaa/haluu ajatella "rakkaudella" koska tiiän että ne on heteroita niin jotenkin kiinnostus lopahtaa.
Yhteiskunta on niin heteropainoitteinen, ettei oo mikään ihme jos ajatuksiensa kanssa on solmussa. Eiköhän aivan niistä Disney saduista asti meille opeteta, että prinsessat ja prinssit löytää toisensa. Se oli kieltämättä hämmentävää aikaa kun tajus ettei se omalla kohdalla meekään niin kuin sen oli automaattisesti olettanut menevän. Ei se mullakaan tapahtunut yhdessä yössä, vaan palaset alkoi pikkuhiljaa mennä paikoilleen ja ajatukset selkiytyä.
Mut kantsii muistaa vielä, että kaikki ei oo niin mustavalkoista, että on heterot, jotka kiinnostuu vastakkaisesta sukupuolesta, homot, jotka omastaan ja bisset, jotka molemmista tasavahvasti. Siinä välissä on harmaata aluetta ja aika harva meistä taitaa olla 100% jotain. Mulla on esimerkiksi kutakuinkin hetero naispuolinen ystävä, joka toisinaan ihastuu naisiin ja ihailee naiskauneutta aika "epäheterolla tavalla". Hän ei kuitenkaan ole ikinä rakastunut naiseen, eikä pysty kuvitella seksiä tai parisuhdetta naisen kanssa. Tunteidensa takia hänen on hankala nähdä itseään "sataprosenttisesti heterona", mutta toisaalta hän ei näe itseään ihan bissenäkään. Joku samassa tilanteessa oleva nimittäisi itseään heteroksi, joku ehkä bi curioukseksi, joku jopa bisseksi.