olihan se jo palvellut 15v, lukemista siinä enimmäkseen harrastan. Pyörivänä kätevä, kun hylly oli siinä lähellä ja pieni kaappi. Nyt tuolin käsinoja oudosti roikkui ja lopulta putosi vinoon. Tunnustelin niitä kulmien seutuja pehmusteen läpi kädelläni niin huomasin että puutahan siellä tuntui olevan.
Kun minä toin porakoneen mökiltä kotiin juuri siksi kun ei sitä tiedä mitä remonttia sitä eteen talven kuluessa ilmaantuu. Myös löysin pari pitkää puuruuvia. Nykyruuvithan uppoaa hyvin kun porakonetta käytin ruuvivääntimenä. Käsinoja on nyt hyvin tukeva.
Mersumies kävi kylässä ja näin tarpeelliseksi esitellä tuolin korjaustani hänelle. Esittelyni oli yksipuolinen, kommentteja ei tullut. Samoin näin tarpeelliseksi kertoa tämä tapahtuma myös täällä.
Kun minä toin porakoneen mökiltä kotiin juuri siksi kun ei sitä tiedä mitä remonttia sitä eteen talven kuluessa ilmaantuu. Myös löysin pari pitkää puuruuvia. Nykyruuvithan uppoaa hyvin kun porakonetta käytin ruuvivääntimenä. Käsinoja on nyt hyvin tukeva.
Mersumies kävi kylässä ja näin tarpeelliseksi esitellä tuolin korjaustani hänelle. Esittelyni oli yksipuolinen, kommentteja ei tullut. Samoin näin tarpeelliseksi kertoa tämä tapahtuma myös täällä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Erittäinkin mielenkiintoista ! Vai TV-tuolissa sinä lueskelet, minä aina vaan makkuullaan. Pyörivä on minunkin tuolini, vaikkei sitä kyllä tuu pyöriteltyy. Mitäs sulla siinä pienessä kaapissa? Minäki otin opiksein ja tunnustelin tään tuolin käsinojia...ei roiku viel, hyvä, ei oo mukava kumpsahtaa tuolin kanssa nurin. Mitenkä sieltä ylös pääsee.
Vai porakoneen, ihme kyllä tiiän, millanen on se vehje, kun oon porannu jonkin reiän iteki joskus.
Pieni hauska rupatteluhetki meillä tässä, mut nyt lähen laatimaan muikku-sianläskipattaa uuniin, kun pieniä oli muikut, ni ei nyt kehannu paistaa tällä kertaa.
Oli mukava tulla sivulle, niin kodikasta tuttua ääntä harvemmin palstalta kuuluu.
Teillä on samoja ongelmia tuolienne kanssa, minun pyörivä jäi entiseen kotiini, on niin massiivinen ja 'niiaileva' etten halunnut sitä tänne.
Sohvat vaihdoin divaaniin ja loikoilen kuin Kleopatra ikään TVn ääressä, no se viimeksimainittu kyllä Kleopatralta puutui, muistaakseni.
Hienoa tuo porakoneen käyttö kun sen osaa, remontissa olin apuna ja käytin naulainta kun piti kiinnittää paneelit eteiseen ja yhdelle seinälle keittiöön, näppärää ja nopeaa, noh' mitä nyt vävypoika joutui joskus auttamaan.
Täällä on harvinainen sääilmiö sataa pakkas kidettä näyttävät timanteilta, ja samaan aikaan paistaa aurinko on hieno näky.
Lintuparvi pyrähti ruokailemaan kun vein siemeniä, varpuset hämmentää hakevat varmaan jotain erikoista, pian kaikki auringonkukansiemenet ovat maassa, mutta siellä syö mustarastaat ja fasaani, eivät ne mene hukkaan.
Lepposaa ja lauhaa oleilua itse kullekin!
Sitä kerkesin ihimetteleen mmuikkuläskipataa, mutta sehän seon hyvä kokki joka tekee sitä mitä aineista millonki tulee. Kaappi on sisällöltään niinko nytki on puolukkamehua pullo siellä. Jotaki 80 rosenttia on puolukkapitosuus siinä mehussa. Avain on ovessa paikoillaan. Se on varmin avaimen talletuspaikka,
Viime aikoina on istuminen julistettu epäterveelliseksi, makuulla lueskelu voi hyvinkin olla suositeltavaa, mutta käsiin ottaa kirjan kannattelu. Onko porakone yhtään sama kuin ruuvari ja jos on, osaan käyttää. Vasara ja naulat on kai jo out, ruuvarilla saa ilman voiman käyttöä ruuvin uppoamaan ja tarvittaessa poiskin. Se pysyy minunkin käsissäni, enkä enää innoissani upota ruuvin kantaa puun sisään. Se naulain kyllä vähän pelottaa, ja niittipistoolilla niittien ampuminen...kuumaliimapistooli on kyllä askartelussa tuttu.
Minä olen alkanut keinutuolissa viihtyä, sellaisessa lyhytjalaksisessa, jonka Katleija tiesi Kennedy-keinutuoliksi. Oli hetken pyörivä pyörillä varustettu työtuoli tässä kirjoituspäydän edessä, olisi saanut vauhtia potkaista kirjahyllyille, meillä ne salaiset pikkuhyllyt onkin keittiössä. Mutta en tykännyt, ruma oli ja tuli heti lattiaan jäljet , laitoin kiertoon.
Pakkaspäivä on meidänkin pihan lintuvilskettä lisännyt, närhetkin ovat taas paikalla ja kaksi pähkinähakkelia. Varpuset ovat tulleet entistä rohkeammiksi, tuuhea tuija-aita on niiden suojapaikka. Talvisen kaunista onkin, hetken täälläkin timanttipölyä leijaili auringossa.
On muuten hyvä kun mökillä näkee nuorempien ihimisten työskentelyä ja saa nähä niillä uusia työkaluja ja työtapoja. Ja saatan reilusti tietojani jakaa täälläkin kun meidän illäkäisissä voi helposti mennä ruuvit ja mutterit sekaisin.
Ramoona kyllä ainakin näyttäisi hallitsevan teknistä termistöä ja voi olla enempikin sellaisia puoliammattilaisia.
Aloituksessa hieman virnuilin sille mersu-ukolle kun esittelin vanhanaikaista tavarain korjaamista, näytin naskaliaki sille, kun voihan kinnastakin joutua korjaamaan.
Kummastuksen ilme aamusta kasvoilla, kas kun tuo naskalin tarve kintaan korjaukseen?? Häh, eihän naskalilla kintaita korjata, nahkarukkasta ehkä.
Kenkien valmistuksessa suutari painoi reiän jonka läpi vietiin pietty lanka, myös pohjan kiinnityksessä naskalin rei'itys piti olla.
Lapsuuden maisemissa meidän lähin naapuri oli sotainvalidi suutari, ja hänen työskentelyä oli jännää seurata.
Oli sentään yksi ketju johon oli tarvetta jotain kirjoittaakin!
Olet oikeassa, epätarkka olin tuossa asiassa. Kun katseltiin sitä perintönaskalia ja muisteltiin naskalin puupäässä olevien kolojen syntysyytä niin nehän oli seurausta siitä kun äimä ei oikein helposi mennyt reiän läpi jolloin sillä puupäällä painettiin se neula läpi.
Paljosta jää nykyiset lapset paitsi kun eivät näe miten kakenlaisista askareista ennen taiturit selvisi.
Käsityöläisyys oli pelastus sotien jälkeen.
Ompelijat taikoivat vanhoista vaatteista kääntämällä nurjan puolen päälle ,minullakin oli ainakin kaksi talvitakkia sisareni vanhasta takista valmistettuja, hyvin lämmittivät, omista lampaista turkikset kauluksissa.
Sepät valmistivat työkaluja, talikkoja, lapioita, viikatteita, puukkoja ym tarpeellisia käyttöesineitä, joskus olin puhaltimen aisassa' puhaltelemassa' hiillokseen että taottava rauta kuumuudessa pehmeni taontakuntoon.
Veljeni tilasi puukonteriä ja valmisti sitten niihin päät visakoivusta, se oli hänen nikkarointia.
Suutari oli korvaamaton kulki talosta taloon ja valmisti jalkineita.
Omavaraistalous oli selviytymisen ehto, kasvimaat ja viljapellot antoivat karjalle ja ihmisille elannon, mukana kaikessa, monesti ei niinkään omasta halusta.
Olen edelleenkin sitä mieltä että lapsuuteni oli rikasta ei taloudellisesti mutta kaikkine nähtyine ja opittuine asioineen.
Onpa taas niin nostalginen olo ;-D, ja nyt jatkamaan imurointia....
Kukkahame tuntuukin olevan ihan kolmeneljäsosa-ammattilainen työkalujen suhteen, noissa hyppysissä syntyisi niin vaatetus kuin kengitys. Vanhat työkalut ovat niin kauniitakin, kaunis visakoivupäinen työkalusarja on minulla isoenon perintönä. On naskalia, viilaa
ja temmiä. Kuuma naskali on kätevä laihduttajalle, ei liho kun sillä ottaa voita, taisi se Laihiallakin olla tuttu. Kummallinen nimi nykyajan rei'ityssaksilla : nahkapasko.
Voi Ramoona kun sain makeat naurut tuolla kuumalla naskalilla!
(En löytänyt koneestani tuollaista 'pallukkaa' jota käytit nikissäsi)
En taida olla hyvä missään, olen vain saanut vierestä katsoa ja auttaa kykyjeni mukaan, sellaista normaalia maalaiselämää nähnyt ja kokenut.
Isääni kaupassa autoin suurimman ajan päivästä, hän kun oli huono liikkumaan.
Nyt olin liikekannalla kauppoissa kyllä joulun läheisyyden huomaa, kukkuraisin kärryin siellä yksi jos toinenkin liikkui puoliksi hajamielinen- puoliksi etsivä katse silmissä.
Jotain laitan pakettiin kun ja jos löydän, aatto on ohjelmoitu ja pyhät voi sitten levätä!!
;-))).
Jotaki korijaamista on varmaan näissä murreasioissaki kun Aku, opettajani, mainitti v1921 pakinassaan, että Lampen niminen mies oli väittäny "valakia merkittee väriä, muttei koskaan tulta.
Sitä oli sitte intetty että kyllä valakia merkittee sekä väriä, että tulta. Kysymyksessä oli savolainen murre, jota en ossaa koriata enkä puhua.
Edelliseen korjaus, piti olla "valakee," eikä valakia.
Korjauksen korjaus. Vuosi oli 1926 silloin kun Aku pakinan kirjoitti.
Mutta siitä minun asia oli kun tämä mersumies oli vastustavalla mielellä kaikessa mikä vain puheeksi tuli. Varmaan vastusti silloinkin kun hän ei kommentoinut lainkaan.
Palstakin vaikuttaaisi olevan samoin, vastustetaan, eikä mitään sanota. Sellainen sääntö on, että ennenkuin lähettää viestin pitää tarkastaa onko siinä mitään myönteistä. En tiedä mitähän myönteistä tässäkään on, mutta lähetän.
Juu, samaa mieltä täällä, synkkistelijöitä paiskii aatoksiaan, Ihan tekisi mieli aloittaa hassunhauska tarinointi,* kuin silloin ennen kuin silloin ennen*,...*on kaikki yhtä hyvin taas :D*
Sain niin hyvät naurut monican runosta, että voikin olla hyvä,..
Jos elämälle suuttuu
se hataraksi muuttuu.
Vaan jos mä sille nauran
se päästää mokoman paulan.
Tosi hyvä se runo on.
Ja niin hassua se silloin ennen oli, että nyt aikuisena ihan hirvittää, kun lennettiin avaruuteen, aivan tähtiin asti ja vieläkin kauemmaksi.
Onhan se kummallista kun ihmisten ilmeitä seurataan ja nähdään jotakin omituista niissä ilmeisssä. Kyllä minäkin ilmeitä katsoin, mutta näin ihan muuta, iloa tai liikutusta hyvistä esityksistä.
Joulu tulee
tuleeko pukki?
Jos lunta tulee
luistaako suksi?
Kevyitä asioita hain ketjuista vaan tuntuu roskankylväjä vetävän eniten puoleensa.
Toivon että ne tuolit, pyörivät tai paikallaan pysyvät kestävät jouluruokia nauttivan väen painot.
Tänään menen jo etsimään hyvää palapeliä itselleni, siitä näpertelystä on tullut jo traditio, ilman palapeliä joulupyhät ja uusivuosi menevät aivan hukkaan.
Valmiin kootun pelin pintakäsittelen ja sitten kesällä vien taas mökin 'latoon' siellä niitä on jo 'muutama'.
Minulla jos kellä -- onkin vanhoja työkaluja - Koska olen Suutari ( en raja suutari) - Mutta nämä aiemmin käyttökelpoisiksi havaitut meillä suomessa,-- oli tosi ihmeellisiä näille minun työkavereilleni
Niitä oli Iranista Turkista Italisata ..ja kaikkien lähtömaata en tullut tietämäänkään olivat hyviä käsituöläisiä.
Näiitä sitten ensin alussa lainattiinkin ja sain aina hakea omani pois - Oli laitettava lukkojen taakse koska olivatkin niin mieleisiä
15 v olin ruotsissa näissä hommissa ja kun jäin eläkkeelle jätin ne kalut sinne .
Koska en aikonut enään koskaan tehdä niitähommia .
Nyt olen 12v ollut eläkkeelläkin .ja kädetkin on tulleet pehmeeksi ja kynteni maalaan -- koska hemmottelen nyt itseäni jos mahdollista --kaikin tavoin -
Porakonettakin käyttää minun poika aina tarvittaessa
Näin saan tuntea olevani avuton nainen -- mieheni ei vaihtanut edes lamppua kotona -- Mikä tyhmä nainen olin -
Täälä naiset on Naisia -- antaa miesten olla miehiä. ja tehdä nämä porakonehommatkin
Sinuakin Ullamirjami jo ajattelin kun siitä naskalista kirjoitin ja saattoi olla hyvä että sinne työmaalle kalusi jätit koska olen havainnut ettei enää mitään kunnioiteta vanhoja vehkeitä.
Toin suokuokanki sieltä vanhasta talosta, kuokka, joka oli kyläsepän takoma ja arvokas minun mielestä. Uuden varrenki siihen vuolin, mutta tuskin kukaan jaksaa edes nostaa saati ihaillen hivelis niitä takomlla tehtyjä muotoja. Niin pilalle on nykyihminen kasvanu.
Tuollaiset pyörivät tuolit ovat hyviä, minullakin on nahkainen tuollainen, vähän kuin tuollainen lepotuoli, joka pyörii, mutta "pomotuoli", kuten veli sitä nimitti.
Elämästä ja sen sellaisesta, niin joskus on väsyttävää, mutta hmm... josta tulikin mieleen vielä jättimäisempi pomo-tuoli, samankaltainen... ja lukemisista:
Kreikan mytologia, hieno kirja, sekä sitten jännitysrunoja, Edgar Allan Poe, sekä William B. Yeats.
Jos tähtiä näkee taivaalta, katselen joskus, Jupiter-planeetta näkyy aika hyvin ennen auringonnousua eteläisellä taivaalla, pitäisi olla selkeästi kirkkain kohde mitä näkee.
Vaatimattomana miehenä en tarvitse juuri mitään, niillä pitää tulla toimeen mitä on.
Kevyempiin hommiin, niinko Kukkahame kertoi on nämä palapelit. Aikoinaan oltiin mökillä talvellakin ja yks-joulu saatiin iso palapeli Joulupukilta. Oli sellainen sopiva pöytä mihin sitä rakennettiin. Kuvassa oli saari jossa oli vanha linna ja merinäköalaa, myös eri sinisävyissä olevaa taivasta kuvassa oli.
Mutta siinähän meni puoli vuotta kun sitä aina välillä tehtiin ja lopulta valmiiksikin saatiin. Hajottaahan se piti ja Laatikossaan peli on vieläkin vaikka olisi ollut seinätaulunakin vaikkapa huusissa aivan hyvä. Miten sen voi pintakäsitellä, ettäkö ehjänä säilyis?
Joo tiedän palapelit voivat olla vähän aikaavieviä, mitä mökeillä pelailemme: korttipeli casinoa, tai sitten lautapeliä jonka nimi on Manhattan, jossa pitää valloittaa toisten kortteleita laittamalla muovisia nappuloita toisen talojen päälle, on aika hauska.
Casino-korttipelistä: itselläni on muuten Pecos-Bill, kortit, tuo peli perustuu varsinaiseen casinoon tuo, on täydellinen vanha pakka.
Pokeriakin tulee pelailtua välillä veljien kanssa, panoksena tulitikut.
Tulinpa vilkasemaan, miten täällä päin voidaan. Voipi kysyä,mikäs nyt eteen pinneberg, vehkeitä on näköjään haalittu jos mitä. Tuo suokuokka varmaan tarpeellisin, kyllä niitä vanhojakin vehkeitä saattaa tulevaisuudessa tarvita, joten kunnossa on vaan pidettävä.
Uutterana lienet jj touhunnut, vaikka tuota suokuokan tarpeellisuutta vähättelen samoin kuin tuon yllämainitun romaanin lukemista. Jostain syystä joskus muinaisuudessa otin sen käteeni, mutta enpä tullut hullua hurskaammaks.
Mutta sinullakun tunnetusti pitkä pinna, olet tietysti senkin ahminut, vai kuinka on, tunnusta vaan.
Se oli 'toivonettäpiristikin' joka siitä mainitti Enhän tuota romaania minäkään ole lukenu ja nytkin luen Toivo Pekkanen, "Nuorin veli" kirjaa. Näyttää olevan nyt suuret suomalaist kertojat vuorollaan minun mielilukemista. Tämäkin kirja kun kertoo maaseudun ihmisistä sillon heti soan jäläkeen.
Se suokuokka vilahtelee minun jutuissa kun nytkin kuulin miksi kuokka oli aikoinan hankittu. Olivat olleet viemärin kaivussa suolla ja turve oli ollut niin sitkeää, että lapio vain pomppasi suon pinnasa eikä ollenkaan oponnu siihen turpeeseen.
Tienestit oli meleko lujan työn takana silloin joku 50-60 vuotta sitten.
Pikkusen kunnioitusta niille raatajille tekisi mieli toivoa, vaikka sinä Sus niin varmasti teetkin.
Hohhoija ja neki suot on lintujärveksi vesitettynä nyt. se siitä.
On siinä sisua tarvittu kuokkia suota aikanaan, Oma pikkukuokkani Kesäheinässä sopi naisen käteen, kapeahko terä, ja perunoita sillä vaan kuokin.
No, joskus kukkapenkkaakin, vaikka haralla siinä pärjäsi parhaiten.
Talikko oli hyvä kun piti jakaa ylisuuria kurjenmiekkatuppaita, jätin kyllä kaikki työkalut myynnin yhteydessä sinne.
Terveiset pikkujoulusta iltapäivällä, harmaata ja sumppusta oli Hesassa, enkä ollut lähellä joulukatua edes.
Arvatkaa mikä siivo oli terassilla kun kotiin pääsin! Huh, nostin illalla roskakassin terassille, kun oli niin pimeä ja liukas piha.
Unohdin sen tänään mennessäni innolla juhlaan, ja harakat oli levittänyt kananmunan kuoria ja lohennahan, papereineen roskineen ja banaaninkuorineen pitkin pihaa.
Ei muuta kun siivoamaan ähkyen, vatsa piukeena ruuasta, lopulta iloitsin sentään niiden saamasta lohennahasta ja vatsarasvoista evineen.
Huomenna pitää viedä sanomalehtiä pinot vielä paperinkeräykseen, otan kyllää kärryn vetämään niitä, eiköhän tässä vähitellen tule juhlan tuntua kotiinkin.
Pitänee tunnustaa etten ole viime kevään jälkeen lukenut kirjoja, se on sellaista kun lukuhimo katoaa, on vain odotettava uutta himoa ;-)).
Niitä säärystimiä olen nyt kutonut jo kolmannet meneillään, tarvitsen itsekin tämä minun tautini ahtauttaa verenkkiertoa ja lämmin on jaloille tarpeen iltaisin TVn katsellessa.
Palapelejä saa liimattua/lakattua matta valkolakalla askarteluliikkeet tätä myyvät yritän kirjoittaa tämän nimen jos helpottaa hakemista, DECOUPAGE MAT, näitä on muunkin nimisiä.
Pehmolastalla tai taikinanuolijalla helpointa levittää, miten minä nyt noin sotkeennuin selvittämään, kyllä myyjät osaavat auttaa! höh!
Vanhoja nahkaselkäisiä arvokirjoja löytyy kierrätyshyllyiltä niin tuonhan tietenki niitä kotiin. Nyt huomaan että joku entisaikainenkertojamestari maalailee ympäristöä niin paljon että lukija harppoo niitä kohtia jo yli ja etsii taas tietä juoneen.
Lyhyesti sanoen uutta kirjallisuutta jo aloin kaipaamaan, mutta sitä on vähemmän kierrätyshyllyillä. Tiet uusiin kirjoihin on tiedossa mutta viitsiikö enää syventyä siihen etsimiseen vaan varmaan jatkan sattumalukijana.
Me oltiin aikonamme mieheni kanssa kovia lukeen , Jos ilmesty hyvä ja paljon hyväksi mainostettu , se oli luettava. (,Kun hän sairastu ja työt loppu , 35 VUOTIAANA PALOKUNNASTA JOSSA OLI OLLUT KOKO IKÄNSÄ.)
kassikaupalla haettiin kirjoja kirjastoista . Koska meidän kyläkirjastosta oli tilattava ei onnistunut muuten .
Kotonani on iso kirjasto ,näinkin voi hienosti sanoo . Olen niitä joskus antanut kun joku on pyytämällä pyytänyt lainaksikin-- tiedän sitten, että takasi ei tule .
Ja sillain jo rupesin kieltäänkin lainaamista omiani. -
Mutta oli siinä rahtaamista muutoissa , nyt ne on pysyvästi --loppuun asti tässä paikassa minun kanssani ( parhaat kaverini).
Ullamirjami ymmärrän hyvin kirjarakkautesi kun minullakin jokunen hyllymetri niitä on, ja minäkin tykkään että joku määrätty kirja kun se on jostakin syystä jolukisuuvessa mainittu ja haluaa sitä lukea, vaikkapa Kiven "Seitsemän veljestä" niin se löytyy äkkiä omasta hyllystä. Onhan monella kirjoja komerossa ja siellä pysyvät pinoissa ku hyllyt ei sovi sisustuskokonaisuuteen. Toimiikohan nappi??
Nappi toimi -- Täälä onkin ollut vaikeuksia -- joku oli kyllä saanut NAPPINSA toimimaan -:=) Mutta niinkun M.V sanoi Aikansa kutakin .
Hyppäs minun kirjoituksenikin aivan väärään paikkaan --olin ihmeissäni -- on nopee kone - He he'