Ei tarvii olal lainoppinut, eiks niin? En oo hankkinu puolustajaa, mutta yksi kaveri vois ehkä tulla puhumaan mun puolesta?
Asianajaja voi olla kuka vaan?
Ham
282340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ja asianajajilla on takanaan oikeustieteellinen tiedekunta ja tutkinto siitä ja senjälkeen käytännön kokemusta noin 5 vuotta. Voithan kutsua itseäsi sydänkirurgiksikin, mutta mitä järkeä jos tutkinto puuttuu...
Vaikuttaa siltä että sinulla on sanojen merkitys hieman epäselvä mitä ne oikein tarkoittaa....Kaverisi voi kyllä toimia sinun oikeusavustajanasi. Niinkuin äitisikin tai joulupukki, jos vain haluat. Ja sellainenkin vaihtoehto on, että ilmoitat että edustat itse itseäsi ja vastaat niihin pariin kysymykseen itse. Sitä ei kukaan kiellä...
Oikeusavustajalta vaaditaan "vähintään" lakimiestutkinto eli oikeustieteen kandidaatin tutkinto, joten ystäväsi ei voi toimia avustajanasi ellei hän sitten ole lakimies.
Voit tomia oikeusavustajana/asiamiehenä läheisesi olessa kyseessä ja tarvitessaan avustajaa.
Äiti lapselleen tai aviopuolisolleen tai päinvastoin. Sisar sisarelle ja veli veljelle.
Asiamiehenä voi, eräin poikkeuksin, toimia periaatteessa kuka tahansa.
Voimassa olevassa lainsäädännössä ei esimerkiksi edellytetä asiamieheltä sukulaisuutta jne tai tutkinnon suorittamista.
Asianajajalla ymmärretään vähimmillään oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanutta henkilöä, joka kuuluu Suomen asianajajaliiton
"Voimassa olevassa lainsäädännössä ei esimerkiksi edellytetä asiamieheltä sukulaisuutta jne tai tutkinnon suorittamista."
Älä puhu voimassa olevasta lainsäädännöstä, kun et sitä tunne.
OIKEUDENKÄYMISKAARI
"15 LUKU
Oikeudenkäyntiasiamiehestä (11.4.1958/150)
1 § (14.1.1972/21)
Asianosainen, jota ei ole määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, saa oikeudenkäynnissä käyttää oikeudenkäyntiasiamiestä.
Syyttäjän puhevaltaa ei saa käyttää asiamiehen välityksellä.
Henkilökohtaisesti tuomioistuimeen saapuneella asianosaisella saa olla oikeudenkäyntiavustaja. Hänen itsensä vastattavaksi voidaan osoittaa kysymyksiä, jos tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi.
2 § (10.1.1969/5)
Jollei muussa laissa toisin säädetä, oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa toimia asianajaja tai muu oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut, rehellinen ja muutoin kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. (5.4.2002/259)
Mitä tässä laissa tai muualla laissa säädetään asianajajan oikeudesta toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana, sovelletaan myös henkilöön, joka saa harjoittaa asianajajan tointa jossakin Euroopan talousalueen valtiossa tai muussa valtiossa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen asianajajan ammattipätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta. (31.8.2001/764)
Oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa kuitenkin toimia asianosaisen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen ja hänen sisaruksensa sekä asianosaisen aviopuoliso, vaikka hän ei olisikaan suorittanut 1 momentissa mainittua tutkintoa. (5.4.2002/259)
Myös muu kuin 1 ja 3 momentissa mainittu, rehellinen ja muutoin kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu, voi toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana:
1) 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa asiassa;
2) hakemusasiassa, joka ei ole riitainen;
3) kirjaamisasiassa; sekä
4) maaoikeusasiassa. (5.4.2002/259)"
Mainitsin alkuperäisessä viestissäni, että eräin poikkeuksin asiamiehenä voi toimia kuka tahansa. Tämä pitää paikkaansa, mutta tästä huolimatta tarkennan viestiäni hieman, oikeudenkäymiskaaren osalta tämä koskee:
- hakemusasiaa, joka ei ole riitainen;
- kirjaamisasiaa
- maaoikeusasiaa.
sekä asioita, jotka koskevat: tietyn määräistä saamista, hallinnan tai rikkoutuneen olosuhteen palauttamista taikka häätöä.
Jäljempänä puhutuilta edellytytetään, sitä, että
kantaja ilmoittaa, ettei asia hänen käsityksensä mukaan ole riitainen.
Oikeudenkäymiskaaren lisäksi asiamiehestä säädetään myös ylemmän tasoisessa säännöstössä, nimittäin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa. Sen 6 artiklassa asiasta todetaan:
Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:
c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa;
Ihmioikeussopimuksessa ja siitä johtuvassa oikeuskäytännössä on omaksuttu kanta siihen, että sopimuksessa tarkoitetulta "oikeudenkäyntiavustajalta" ei välttämättä edellytetä tutkintoa tai esimerkiksi sukulaissuhdetta syytettyyn.
Tästä voinee nähtävästi vetää johtopäätöksen siihen, että mm. kantajan riidattomiksi ilmoittamissa hakemus-ja muissa asioissa, sekä rikosasioissa, asiamiehenä voi periaatteessa toimia kuka tahansa.
Eli hyvä abc meneppäs opiskelemaan lakia, äläkä jutustele joutavia ja kun aloitat lainsäädäntöön tutustumisen, tutustu yhden tai kahden lainkohdaan sijaan sen taustalla vaikuttavaan koko systeemikokonaisuuteen ja siitä johtuvaan käytäntöön yms.
Poikkeukset ovat poikkeuksia. Pääsääntö on, että oikeudenkäyntiasiamiehenä voi toimia ainoastaan lakimies. Tämä koskee myös rikosasiaa. Voithan koettaa omalta osaltasi esiintyä rikosasiassa syytetyn avustajana tai asiamiehenä. Ei onnistu. Kantele sitten vaikka ihmisoikeustuomioistuimeen tai mihin vain. Ei onnistu. Se mitä kerrot oikeuskäytännöstä, ei pidä paikkaansa. Turhaa haihattelua.
Hyvä abc
En edes yritä ymmärtää pääosin sekavaa -ja ristiriitaista kirjoitustasi, mutta olisin erittäin kiitollinen, jos voisit jollain konkreettisella esimerkillä osoittaa kirjoitukseni oikeuskäytäntöä yms. koskevan osan vääräksi.
Tätä et kyllä pysty tekemään, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollista vastaustasi.
Konkreettisella esimerkillä en suinkaan tarkoita yksinomaan sinun mielidettäsi, sillä ei ole olennaista merkitystä tämänkään asian käsittelemisen kannalta.
Konkreettinen esimerkki voisi olla vaikka sellainen väite, jolla voitaisiin osoittaa, että ihmisoikeussopimuksessa mainitulla oikeusavustajalla tarkoitetaan nimenomaan tutkinnon suorittanutta ns. lakimiestä.
Tai jopa sellainen, että oikeudenkäymiskaari olisi ainoa lainsäädännön osa, jossa säädetään asiamiehestä tai asiamiehen "kelpoisuudesta" jne. Jälkimmäistä asiaa mahdollisesti pohtiessasi kiinnitä huomiota oikeudenkäymiskaaren 15 luvun kohtaan,jossa todetaan mm. seuraavaa
"Jollei muussa laissa toisin säädetä, oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa toimia asianajaja..."
Kerroit kirjoituksessasi myös sen, että voisin koittaa esiintyä rikosasiassa avustajana ilman tarpeellista koulutusta ja sinun mielestäsi tämä ei onnistu.
Väitteesi oli siinä määrin mielenkiintoinen, että päätin lähettää muutamalle tutulle käräjäoikeustuomarille kyselyn asiasta, omalta osaltani jään mielenkiinnolla odottamaan heidän vastaustaan.
Kaikkea hyvää
PS. Omasta tai muidenkaan puolesta en kantele ihmisoikeustuomioistuimeen tai muuallekkaan, sellaiseen minulla ei ole mitään syytä.
Kirjoituksestasi päätellen näyt kuuluva siihen uskonvarmojen "oikeustaistelijoiden" suureen joukkoon, joka oikeuskansleria / eduskunnan oikeusasiamiesta / Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta suurelta osin työllistää. Näille faktat ja säädökset ovat sivuseikkoja oman uskonvarmuuden rinnalla. En katso aiheelliseksi jatkaa pitempään kanssasi tällä linjalla.
Hyvä abc
Omalta osaltani päädyin samaan lopputulokseen, kuin sinäkin, kanssasi kirjoittelu on varsin turhauttavaa ja sitä on turha jatkaa. Ensinnäkin siitä syystä, että juridinen osaamisemme on varsin eri tasolla.
Se täytyy kuitenkin sanoa, eräästä asiasta olit aiemmassa kirjoituksessasi aivan oikeassa, ihmisoikeussopimuksen käyttäminen on tämänkaltaisissa tapauksissa varsin poikkeuksellista ja vaikeaa ja saattaa johtaa siihen, että oikeus antaa tällaisia perusteita esittäneelle ns. tossunkuvaa takapuoleen.
Kaikki riippuu kuitenkin siitä miten asia oikeudelle esitetään, esimerkiksi, jos asian esittäjänä on sinun juridisilla kyvyilläsi varustettu henkilö, asian eteenpäinviemiselle ei nähtävästi ole edellytyksiä.
Lopuksi totean sen, että järkevän argumentoinnin ja turhan vänkyttämisen erona on se, että ensin puhutussa mielipiteet voidaan perustaa johonkin osoitettavaan, tässä tapauksessa esimerkiksi voimassa olevaan sääntelyyn tai käytäntöön. Tällaisia perusteita sinun kirjoituksestasi ei ole tähän mennessä ilmennyt.
Kaikkea hyvää
PS. Kuten jo sanoin, omalta osaltani en työllistä kanteluillani tai muullakaan oikeuskansleria jne. Minulla ei ole tällaisiin kanteluihin mitään syystä, kuten ei myöskään muunlaiseen oikeustaisteluun.
En käy oikeudessa, mutta kirjoitan asiakkaalle sellaiset lunttilaput mukaan, että hyvä tulee.
Ja halvalla.
Ennen pystyi olemaan kaveri, nykyisin vaaditaan jo oikeustieteenkanditaatin tutkinto. Ei riitä edes alempi oikeustieteellinen tutkinto edustajaksi eikä oikeustieteen ylioppilaatkaan voi häiritä oikeutta vaillinaisilla taidoillaan. Ennenhän opiskelijat koettelivat oikeudessa kansalaistaitojaan ja harjoittivat ja saivatkin lisäansioita.
"Häiritä oikeutta vaillinaisilla taidoillaan"
Katso nyt vähän hölmö mitä puhut.
Taitaa itselläsi olla ne vaillinaiset taidot, jos tämä on ainoa forum, jossa voit juridiikkaa harjoittaa. Tänä päivänä parhaat asianajajat ovat juuri niitä, jotka ovat jo opiskeluaikana päässeet "häiritsemään oikeutta" (?) vaillinaisilla taidoillaan.
Loppujen lopuksi asianajamisessa kysymys on kuitenkin argumentointitaidosta, joka pohjautuu opittuun juridiseen tietoon. Eli, jotta sinäkin ymmärrät, kyse ei ole pelkästään opitusta tiedosta, vaan myös lahjoista.
Menehän höpöhöpö itse opiskelemaan lakia. Kirjoittamasi perusteella et sitä ainakaan taida opiskella?
Ihmisoikeussopimuksessa toki annetaan mahdollisuus oikeudenkäyntiavustajan käyttämiseen, mutta Suomen prosessioikeudessa pääsääntö on - kuten abc jo kirjoitti - että oikeudenkäyntiasiamiehenä voi toimia ainoastaan ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö (ns. lakimiesmonopoli).
Vapaus valita oikeudenkäyntiasiamies siis rajoittuu Suomessa vapauteen valita lakimies, poislukien mainitut poikkeukset sukulaisuussuhteen tai asian summaarisuuden ym. perusteella.
Ja esitä minulle se "siitä johtuva oikeuskäytäntö", mihin tässä viittaat. Oikeustieteessä on nimittäin tapana esittää väitteen lisäksi perustelu sille. Puhut koko ajan oikeuskäytännöstä, mutta et ole viesteissäsi pystynyt esittämään yhtäkään oikeustapausta. Pätevää.
Miksi olet kaivanut esille viestiketjun VUODELTA 2004????
Tiedät varmaan, että asinajajan nimityystä voi käyttää vain asianajaja.
Mutta näköjään tarkoitit oikeudessa puolustajaa ja hän voi olla muukin kuin asianajaja eli esim. lakimies tai-nainen - myös lähiomainen, jos hän omaa taitoja enemmän kuin itse omaat juritiikkaan nähden.
Kaveri käy vain todistajaksi oikeudessa. Eikä nykyisin oikeudessa valallakaan tarvitse puhua totta, vaan puolustaa sitä kaveria.
Tähän edelliseen "neuvoon" joku tarttuu, mutta viis veisaat sille. Kokemuksesta tiedän!
että kaverini voisi tulla oikeuteen ja puhua siellä ja mun itse ei tarttis sanoa mitään. Se puhuis niinku mun puolesta. Käviskö sellanen? Se kaveri ainakin sano että kävis, ja sillä on kokemusta. Ei tosin puolustajana...
Ei se käy. Oikeudenkäyntiavustajan tulee olla lakimies. Poikkeuksena lähisukulaisen avustaminen.
Ja vaikka sinulla olisi avustaja, tuskin voit itse aivan tuppisuuna olla. Jos sinulta henkilökohtaisesti jotain kysytään, joudut itse vastaamaan, ei avustajan suulla. Jos sinua ei ole haastettu saapumaan henkilökohtaisesti oikeuden istuntoon, voit käyttää asiamiestä ja jäädä itse pois; tällöin sinun ei tietenkään tarvitse suutasi avata.
Ennen kuin höpiset enempi joutavia, niin lukaise viesti jolla vastasin aiempaan kirjoitukseesi.
Ennen kuin todistaja esittää kertomuksensa, tulee oikeuden puheenjohtajan muistuttaa häntä totuusvelvollisuudesta, niin myös, jos vala tai vakuutus on annettu, sen tärkeydestä. Milloin aihetta on, todistajaa on myös huomautettava 23 ja 24 §:n sisällyksestä.
...totuudessapysymisvelvollisuudesta on vain muutama poikkeus!!!
Todistaja saa kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos hän ei voisi sitä tehdä saattamatta syytteen vaaraan itseään tai toisia, joka on häneen sellaisessa suhteessa, kuin 20 §:ssä on sanottu. Todistaja saa niin ikään kieltäytyä antamasta lausumaa, jolla liike- tai ammattisalaisuus tulisi ilmaistuksi, jolleivät erittäin tärkeät syyt vaadi, että todistajaa kuulustellaan niistä.
...olisikohan tässä paikka tutkia kirjoituksesi yllytyksenä väärään valaan?
Voisinko itse siis oikeustiedettä vuoden lukeneena puolustaa rikosjutussa esim isääni, äitiäni jne lähisukulaista?
Jäin hieman epäselväksi ja prosessia en ole
vielä käynyt. (joten ei minusta hyötyä oikeudessa olisi, mutta kunhan haluan selventää tämän asian itselleni=)
Olen toiminut tyttäreni asiamiehenä ilman minkäänlaista juristin koulutusta käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, joten vastasin kuin "lonkalta" ja oli hyvä, että nämä "lakimiehet" joutuivat tarkistelmaan asioita lakikirjasta.
Kokemuksen edelle on paha mennä!
istumassa jotain 8 vuoden kakkua Hämeenlinnan kehruuhuoneella.
Harmittaako, jos kerron, että on äitejä toivossa väkeviä ja kun lapsi on kaukana suomesta, eikä voi olla edes läsnä, eikä tarvinnutkaan olla, niin äiti hoitaa homman.
Hoideltiin langon ja sedän isyyden vahvistamisasiaa, joka on erikoislaatuisin mitä suomessa koskaan on ollut.
Ei ollut tyttären omista asioista kyse, vaan hänelle jätetystä perinnöstä.
Meitä on oikeudentajun omaaviakin ihmisiä - rehellisiä ja oikeudenmukaisia asiassaan. Puolustajaa tarvittiin, kun asianomainen oli ollut haudassa jo kaksi vuotta.
Mitäs sanot "Lonkka"?!
Minä ainakin avustin puolisoani hänen sopimusrikkomusta koskevassa kanteessaan pankkia vastaan käräjäoikeudessa. Puolisollani oli maksuton oikeudenkäynti, mutta siitä huolimatta hän ei saanut mistään asianajajaa. Kyseessä oli usean tuomarin istunto ja meiltäkin kysyttiin oikeudenkäyntikulujen määrää ja pyydettiin eritelty laskukin. Tuomiossa niitä ei sitten kuitenkaan mainittu lainkaan. Juttu pilkottiin kahteen osaan ja molemmat etenivät kaikki oikeusasteet läpi, mutta nyt kun asia on siirtynyt EU:hun niin ammattilainen on luvannut hoitaa juttua.
Ilmeisesti pankki on voittanut kaikissa asteissa.
Pankki voitti, tottakai. Tasokas ammattiasianajaja olisi ollut välttämätön jo ihan oikeusturvan ensimmäisten edellytysten täyttymiseksi. Pankkia vastaan ei saa. Niissäkään tapauksissa, missä pankki nosti kanteen asiakastaan vastaan ei asiakas saanut asianajoapua, vrt. pankin hyväksi ratkaistut kymmenet tuhannet yksipuoliset tuomiot. No asiat tuli kuitenkin kirjattua oikeusjärjestelmäämme ja ne voi nyt viedä EU-tasolle ja oikeusturvan perusedellytyskin eli asianajoapu toteutuu kun tasokas asianajaja on lupautunut hoitamaan asian.
Ota yhteyttä. Tarvitseisin "ammattiasianajajan".
[email protected]