Onko teillä ollut niin persoonallisia ja ihania lehmiä, ettette ole raaskineet niitä pois laittaa kun ei kunnolla enää lypsä, vaan olette antaneet olla niin kauan kuin jaksaa elää. Ja siis tuleeko se rakas lehmä aina teidän luo esim. pihatossa kun vapaana? Tai parressa ihan halaa ja nuolee teitä ...ja itkee perään? Kyselen ihan mielenkiinnosta. :) ..Ehkä myös alalle tulossa??
Voiko lehmään rakastua - ja toisinpäin?
riina-keiju
3105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainahan niitä kainaloisia on ollut ja oleman pitää. Lapsena minulla oli Kaunikki. Nimensä veronen kyyttö, verestävät mulkosilmät, sorkat kuin kiikkutuolinjalakset, oikein kunnon romuluinen otus. Poiki tasan kerran ja se meni aivan hituralleen, niin sitten yksi koulupäivä minun Kaunikkini katosi.Ei jäänyt edes jälkiä lumihankeen.
Nykyään minulla on Ulpukka. Vastaa, kun puhun sille ja vastaa vaikken puhuisikaan. Seitsemän kertaa poikinut aussi, sarvet komiat ja katse tiukka. Jalat sievät kuin hieholla. Makaa reilusti käytävällä, vaikka vieressä on makuuparsi tyhjänä. Luonteeltaan täysi tyranni, muuta väistää tai katuu. Sarven kärjet on typistetty, ettei aivan kaikkia hiehoja seivästä navetan seinään. Sille ei kukkoilla. Kait muistuttaa emäntäänsä.....
Leipäsankoa tuodessa tietyt leivän perään olevat emot ravaavat paikalle. Tuskinpa minun tapaamiseni se kiinnostavin juttu silloin on...
Yksi sonni olevanaan edelleen tunnistaa ja tykkää silittelystä, kun tätä samaista sonnia on pikkuvasikkana juotettu emon hylätessä. Enää ei tulisi mieleen mennä halailemaan sitä, kun sonnista on jo kasvanut aika iso kössi. ;)
No ehkä voi, mutta toisinpäin se ei kyllä toimi, lehmien tunne-elämässä ei ole parsisuhteita ja rakastumisia.
Lehmillä se on niin, että lauman suurin ja vihaisin sonni nussii kaikki lehmät.