Miehellä on kaksi lasta, joita tapaa parin viikon välein. Meillä on ollut suhde muutaman vuoden. Olen pitkään kärsinyt miehen käytöksestään minua kohtaan. Olen jo pitkään kehoittanut miestä hakeutumaan psykiatrin puheille, koska hänen aiemman elämän pettymykset ja ikävät tapahtumat ovat heijastaneet suhteeseen ja minusta on tullut yhä enemmän hänelle koston väline. Hän tavallaan on kostanut minulle kaikkea sitä mitä on itse joutunut kokemaan aiempien naisten kanssa.
Vasta vähän aikaa olen tajunnut ja tullut varmemmaksi ja varmemmaksi että miehellä on skitsofrenian oireita, jotka ovat vain lisääntyneet. Mies ei lähde hakemaan apua, koska ei huomaa ongelmiaan, tai sitten vain haluaa olla huomaamatta. Mitä enemmän olen yrittänyt puhua hänelle järkeä, sitä enemmän hän uhkailee erolla ja koittaa saada minut kuvittelemaan että tarvitsen apua. Nämä oireet ovat ajan saatossa paljon pahentuneet ja tulevat pahenemaankin. Pitääkö jotain sattua ennen kuin asiat kääntyisi parempaan?
Huolettaa lastenkin kannalta... minne voisin ottaa yhteyttä? En kuitenkaan haluaisi soittaa soskuun ja sotkea asioita niin että lasten tapaamiset isänsä kanssa hankaloittuisivat.
Olen sairaan väsynyt tähän, enkä tiedä haluanko edes itsekään jatkaa suhdetta. En ainakaan tälläisenä... ehkä jos miehen käytökselle todettaisiin todella jokin oireperäinen syy ja asiat kääntyisivät parempaan...
Vasta vähän aikaa olen tajunnut ja tullut varmemmaksi ja varmemmaksi että miehellä on skitsofrenian oireita, jotka ovat vain lisääntyneet. Mies ei lähde hakemaan apua, koska ei huomaa ongelmiaan, tai sitten vain haluaa olla huomaamatta. Mitä enemmän olen yrittänyt puhua hänelle järkeä, sitä enemmän hän uhkailee erolla ja koittaa saada minut kuvittelemaan että tarvitsen apua. Nämä oireet ovat ajan saatossa paljon pahentuneet ja tulevat pahenemaankin. Pitääkö jotain sattua ennen kuin asiat kääntyisi parempaan?
Huolettaa lastenkin kannalta... minne voisin ottaa yhteyttä? En kuitenkaan haluaisi soittaa soskuun ja sotkea asioita niin että lasten tapaamiset isänsä kanssa hankaloittuisivat.
Olen sairaan väsynyt tähän, enkä tiedä haluanko edes itsekään jatkaa suhdetta. En ainakaan tälläisenä... ehkä jos miehen käytökselle todettaisiin todella jokin oireperäinen syy ja asiat kääntyisivät parempaan...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja olemme siis kolmekymmpinen pariskunta. Vai pitäisikö sanoa olimme?
Lasten puolesta koitan asiaa hoitaa.
Ketään ihmistä ei voi pakottaa hoitoon, jollei ole vaaraksi muille.
Tuossa tilanteessa miettisin asiaa sinun ja lasten kannalta. Onko teillä turvallista olla kyseisen miehen lähellä? Onko teillä hyvä elämä? Tekstisi antaa ymmärtää, että ainakin sinä kärsit suhteessanne. Se on väärin, etenkin jos olet yrittänyt asioihin vaikuttaa.
Ehkä vielä koittaisin keskustella miehen kanssa asiallisesti ja syyttelemättä asiasta. Kerro, miten tunnet ja mitkä vaihtoehdot sinun mielestäsi on paikallaan. Jos mies ei ymmärrä tai halua ymmärtää ja täten halua tutkituttaa asiaa/parantaa mielenterveyttään, eitte te ole vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Vain hän itse on.
Itse olen ollut myös suhteessa, jossa miehellä oli henkisiä ongelmia ja loppupeleissä minä olin se, joka kävi psykiatrin kanssa keskusteluja koska olin jo niin uupunut tilanteeseen (mies osasi taitavasti kääntää asiat niin, että minussa oli vikaa ja minä tarvitsin hoitoa).. No ainakin psykiatrin käynnitr vahvistivat se, että minussa ei ole mitään vikaa ja kävi niin kuin lekuri ennustikin. Ero. Koska mies ei itse halunnut huomata ongelmaa.
Miehen lapset hokee rakastavansa isää, ovat liian pieniä ymmärtämään isänsä valehtelua, manipulointi ja lahjontaa. Lisäksi isä juo jonkin verran ollessaan lasten kanssa kolmisin, ei siis silloin kun minä olen paikalla. Isä on opettanut lapset jopa puolustelemaan juomistaan heidän aikaan. Ja isä käskee lasten valehdella esim minulle asioita tavallaan kiristäen sillä että jos lapset kertovat minulle niin saattaa tulla hankaluuksia eivätkä lapset voi sitte enää nähdä isäänsä, koska isähän on kaikki kaikessa!
Olen koittanut keskustella avoimesti, ottaen asiaa suoraan ja kierosti ja varovasti esille mutta mikään ei auta. Joskus kun uhosin etten voi jatkaa suhdetta ellei hän hae hapua... hänhän toki "haki apua", kävi kerran keskustelemassa, toisen kerran minä olin myös paikalla ja kolmannella minä yksin siellä.
Jätät miehen ja ilmoitat niiden lasten äidille että miehen psykososiaalinen tilanne on muuttumassa eli et ole enää paikalla huolehtimassa niistä lapsista.
Hoitanee asiat sitte jotenkin.
Riippuen lasten iästä ja kauanko olet ollut niiden elämässä jne. voit myös jutella joko lasten itsensä tai sen äidin kanssa, olisiko sinun syytä joskus niitä lapsia tapailla tai muistaa vielä eron jälkeen - jo itselläsi sellaiseen halua tai energiaa on. Ei tietty jos suhteenne ei ole sellainen; olen kuitenkin huomannut, että lapset joskus kovin hämmentyvät kun joku tuttu ihminen vain ihan yhtäkkiä katoaa eikä hänestä koskaan enää kuulu mitään.
Olen minä joskus vuosi sitten niin tehnytkin, ja sain kuulla lasten äidiltä syytteitä siitä että minun pitäisi olla puuttumatta heidän asioihinsa ja hankkia omilapsia.Koska kuulemma ali-arvioin hänen 5 ja 8v lapsensa, jotka takuulla kertoisivat äidilleen jos jotain olisi isän luona pielessä. Lasten äidilläkin ollut mielenterveysongelmia, ja hänestä nämä minun mieheni ongelmat ovat alkaneetkin, joten en hirveästi laskisi äidin varaan.
ja sen naisen oli aluksi erittäin vaikea antaa minun olla lastensa lähellä.Haukkui ja solvasi minua. Asioita ei parantanut kun lapset olivat jo vuoden tuntemisen jälkeen kyselleet äidiltään loukkaantuuko äiti jos lapset tykkäävät minustakin.
Näyttää olevan sinullakin ja tosi pahjoa. Hoidappa itsesi kuntoon heti huomenna varaat ajan psykologille tai johonkin hoitolaitokseen. Aikan rankka tuo sinun ongelmasi on. En lähtisi sinuna huutelemaan kenestäkään mitään jos oma pääkoppa on noin sekaisin.
Hauska lukea näitä häirikkökäyttäytyjien ihmisten analyysejä muista ihmisitä, jolla on tarkoitus vaan keventää omaa mielialaa, ja yrittää tehdä muut ihmiset itseäänkin hullumaksi omissa mielikuvissa.
Mutta se kuuluu taudin kuvaan, että vähättelee omia onglemia ja näkee kaikissa muissa omatkin viat.
Kyllä aivan lääkärien diagnosoimana lasten äidillä on ollut mielenterveysongelmia. Myös lapset oireilee, eikä koulu suju kuin pitäisi. Isä ei vaan näe ongelmaa itsessään. Ja se totta, pian on minunkin pää sekaisin ellei tähän asiaan järkeä ala tulemaan isän puolelta!
Tässä tuli ketjuun mukaan hullu häirikkö Lissu. Ei kannata noteerata sen juttuja mitenkään. Siis tuo "olet hoidon tarpeessa".
Minulla on myös omakohtaista kokemusta miehen mielenterveysongelmista, erittäin vaikeita ja pelottavia tilanteita!
Olet nuori vielä, vuokraa itsellesi oma asunto, ennenkuin tapahtuu mitään pahempaa.
No sit jää varmaan ainoaksi vaihtoehdoksi ilmoittaa lastensuojeluun, että tämmöinen perhe on, mitään ei ole vielä tapahtunut, kun minä olen ollu paikalla, mutta jatkossa en ole joten kattelkaa nyt...
Ethän sinä voi nyt sen takia olla sen miehen kanssa että sillä on ne lapset siellä.
meilläkin on miehellä ihan outoja oireita ex-ex-suhteen lapseensa. Hän ja hänen äitinsä ovat aivan tajuttoman ylisuojelevaisia ( sairaalloisen ) tätä lasta kohtaan . Vietimme yhteisen lapsemme syntymäpäiviä jokin aika sitten ja mieheni ja hänen äitinsä ainoa huolenaihe oli se että miten tätä mieheni aikaisemmasta suhteesta olevaa lasta otetaan huomioon ja jos ei otettu niin siitä saatiin kuulla jälkeenpäin.
Lapsi on meillä 2 kertaa kuukaudessa ja ne ajat on minulle yhtä helvettiä. Uskallan jutella lapsen kanssa silloin kun mieheni ei ole paikalla, koska jos hän siinä on niin en uskalla suutani aukaista. Hän saa raivarit jo siitä jos pyydän että lapsi laittaisi astiat koneeseen, tai jos ei raivareita niin suuttuu siitä. Ihan kaikki tämmöinen arkipäiväinen toiminta jota tässä kodissa yritetään opettaa 11-vuotiaalle on liikaa miehelleni. Hän on ihan uskomaton ja se on huomannut muutkin. Hänen äitinsä huolehti koko raskauteni aikana vain siitä miten tätä vanhempaa lasta otetaan huomioon ja painotti että häntä pitää ottaa huomioon, ei minun voinneista kysellyt, eikä onnitellut edes meidän lapsesta.
Päätinkin etten jää tähän enää vaan eroan.
Meillä taas mies sysää lapset minun kanssa touhuilemaan kaikkea, jotta ukko itse voisi pelata tietokoneella tms. Ja aina välistä käy komentamassa lapsiaan. Enemmänkin olen varuillani ex- naisen suhteen koska hän on ilmiselvästi tehnyt lapsilleen selväksi että hän kyllä hoitaa jos jotain ongelmia tulee. Niinpä lapset, jotka eivät saa tahtoaan läpi alkavat heti uhota äidillään!
Et tietenkään ole oikea henkilö tekemään lääketieteellistä diagnoosia toisesta. Uskon kuitenkin sinun näkevän jotain epämääräistä.
Ketjussa on monenlaista kirjoittelua ja hyvää ei yksikään.
nyt riitti kirjoittaja näyttäisi haluvan lapsen piiakseen ja jopa odottaa että ex olisi hänen voinnistaan kyselisi ja ottaisi huomioon.
Ihan asiallisestikin sanottuna että täysin mahdoton edes ajatuksena, kuinka ihminen jota on satutettu julmasti jaksaisi vielä tälläistakin ja nimimerkki ihan suorastaan sanoo helvetiksi sitä pari kertaa kuukaudessa isän ja lapsen tapaamista, nyt on aika nimimerkin mennä keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa.
Kirjoituksesta oikein näkyy aivan selvästi, kuinka es-liiton lapsi pitäisi voida eliminoida pois isänsä tapaamisista.
Muuten jouduitko itse vieraillessasi tekemään toisen kotityöt. Tämähän on ihan sama juttu.
Ei tässä lääkäri tarvitse olla huomatakseen miehen ongelmat! Enkä ole ainut joka on tätä mieltä.
Eroat ensin ja sitten otat yhteyttä lastensuojeluun. Kerrot että sen paremmin isä kuin äitikään ei tarjoa turvallista tasapainoista vanhemmuutta, ja että pelkäät lasten kehityksen häiriintyvän vanhempien omien ongelmien vuoksi. Ehkä olosuhdeselvitys tai vanhemmuuden arviointi tehtäisiin?
Se, että lapsia ohjataan valehtelemaan mm. isän alkoholinkäytön peittelemiseksi riittää tästä esimerkiksi.
Mikään muu taho kuin sosiaalitoimi/lastensuojelu valitettavasti ei voi tehdä yhtään mitään asioille, jotka asianomaiset aikuiset kieltävät. Näin se on.
Samaa olen miettinyt... mutta ironista (?) tässä on se että tälläkin hetkellä he ovat lastensuojelun asiakkaita (?). Ja miehen ex asunutkin joskus lastensa kanssa jossain hoitolaitoksessa (vaihtoehtona ollut ottaa lapset pois) puolisen vuotta, omien ongelmien tähden... Ja parisen vuotta sitten nainen vei mieheltä tapaamisoikeudet lapsiinsa, ainoastaan valvotusti pystyi näkemään lapsia. Ja tämä vain siksi koska nainen hetken mielijohteesta halusi kostaa jotain miehelle.
En todellakaan voi jatkaa näin elämääni, tämä on hullua... haluan joskus omiakin lapsia! Ja mies kuulemma olisi valmis sellaisen tekemään... mutta hoitaminen kuulemma jäisi minulle, koska hän on jo kaksi lasta kasvattanut. Ja olenkin tullut siihen tulokseen etten haluaisi omalle lapselleni tuollaista isää!
Nyt ala kiitämään ja äkkiä! Vielä kerkiät tehdä lapsia kunnolliselle miehelle joka haluaa perustaa perheen kanssasi.
Älä tee samaa virhettä kuin minä aikoinani tein, erosin kyllä ja näin annoin lapselleni turvallisen lapsuuden.
MUTTA jälkiviisaana kehoitan sinun lähtemään pois, vältyt näin tekemällä suurista murheista ja ongelmista!
Jos sinä avaaja, jatkat tuossa suhteessa, olet enemmän psykiatrisen avun tarpeessa kuin miehesi tai hänen eksänsä.
Millainen tausta sinulla on, kun et arvosta itseäsi minkään vertaa?
Mieti miksi olet suhteessa, jossa olet pitkään kärsinyt miehen käytöksestä sinua kohtaan?
Älä nyt ainkaan lapsia tee tuollaisen miehen kanssa!