Että tietää itse kuollessaan että on ollut rehellinen kaikkia ihmisiä kohtaan, jotta silloin voi olla rehellinen kuollessaan myös itseään kohtaan.
Mutta monesti vanhat ihmiset katkeroituvat sellaisesta että... viikatemies tässä vain odottaa, että mitään en voi tehdä...
Aina voi katua tekojaan, mutta sitten on jo liian myöhäistä mitään saada anteeksi keneltäkään, kun on jo vanhus ja laitostunut jne... olisi pitänyt miettiä tekojaan kun oli alle 30v..
Ehkä seuraava sukupolvi opettaa vähän enemmän sitten, anteeksi kylmä totuus, näin se vain on.
Mutta monesti vanhat ihmiset katkeroituvat sellaisesta että... viikatemies tässä vain odottaa, että mitään en voi tehdä...
Aina voi katua tekojaan, mutta sitten on jo liian myöhäistä mitään saada anteeksi keneltäkään, kun on jo vanhus ja laitostunut jne... olisi pitänyt miettiä tekojaan kun oli alle 30v..
Ehkä seuraava sukupolvi opettaa vähän enemmän sitten, anteeksi kylmä totuus, näin se vain on.
Vastaukset 11
Vanhimmat
> Lapselta vaadittiin mahdottomia aikaisemmin. Ennen vanhaan kiusattu ja kiusaaja pakotettiin kättelemään ja lupaamaan, että enää ei kiusata ketään, että nyt "ollaan ystäviä".
Siitä on luovuttu, sillä lasta ei saa pakottaa tuntemaan jotain ystävyyttä sellaista inhokkia kohtaan, joka on häntä kiusannut.
Lapsi on oikeutettu tuntemaan omat tunteensa niinkuin ne ovat. Tunteita ei voi pakottaa. Ei voi käskeä tuntemaan jotain.
Ja kyllähän se kiusaaja varmaan vielä tilaisuuden tullen hänelle kiroilee tai lällättelee ilkeästi, eihän hän luonteestaan mihinkään pääse. - Kun kukaan ei näe, sitä tapahtuu vielä.
Ja kiusaajan k o t o a, sieltähän tämä lähtee, koko perhe on yleensä häiriytynyttä sakkia, siellä on kiusaamista jo tuo kiusaaja kokenut, - ja siitä se maailmankuva on sitten muodostunut kuin kieropeilin heijastamaksi.
Perheitä ei voi muuttaa. Päihteitä väärinkäytetään yms.
Kiusaaja on lapselle painajaisunien paholainen.
Pitäisikö muka heti pystyä antamaan käskystä anteeksi?
- Ja "olemaan ystävä"?
Ei sellaista epäaitoa, falskia ''ystävyyttä'' tarvitse teeskennellä.
kiusaaminen loppuu, on anteeksianto mahdollinen, unohtaminenkin auttaa siinä.
Ja varsinkin se, että kiusaaja osoittaa olevansa ihminen,
joka tajuaa, miltä toisesta on tuntunut hänen tekosensa,
ja jos hän peruuttaa sanansa.
Silloin anteeksi voi antaa hetikin, niin uskon.
Ihminen heijastaa omat tunteensa toiseen.
Lapsena oli sanonta:"Itsestään hyvä herra asian arvaa!"
Minä olen pitänyt ystävänä ihmistä, joka sitä ei ole,
koska itse olen ollut hänen ystävänsä.
Hän syytti minua aiheettomasti pahan puhumisesta jollekin,
koska hän itse on puhunut pahaa todennäköisesti.
"Itsestään hyvä herra asian arvaa!"
Oman vihantunteensa heijastaminen toiseen ihmiseen = vihan-tunteensa projisioimista.
Tunteiden hyväksyminen kokonaan, ilman, että pyrkii karkuun niiltä on tärkeä kyky, jota tarvitsee tullakseen toimeen toisten kanssa.
Jos ei kykene tunnistamaan ja sietämään omia tunteitaan, heijastaa ne toiseen.
Minä en tiedä tehneeni mitään muuta, kuin olen elänyt elämääni parhaimpani mukaan.
Ketään en tiedä erityisesti loukanneeni.
Elänyt olen, kuin muutkin vajavaiset ja erehtyvät. En ole pyhimys, kuin ei meistä kukaan.
Eiköhän eletä niin edelleenkin. Miksi pyhittäisin elämäni katumukseen ja hammastenkiristykseen, miettisin vain menneitä.
Pidetään itsemme ja muut ihmisinä, eiköhän sillä pääse sinne, minne elo jodattaa.
Puolisoni kanssa selvitämme asiat joka ilta. Ei jää mitään hampaankoloon.
Ilo ravitsee elämää, eikä siihen suuria tarvita.
Ei ole kiusa-ketju, vain pohdintaa siitä että minkälaisia mammanpoikia omista pojista on tullut kasvatettua annettuaan heille liikaa rahaa, ei oikeasta elämästä pierun hajuakaan, mutta:
Kun jokainen kuolee aikanaan, on mukavempi kuolla iloisena siitä että on sinut itsensä ja ihmisten kanssa, että ei ole ollut epärehellinen ketään kohtaan.
Pojat maksavat varattomina vankilassa isien pahat teot, tämähän on fakta, mutta.
Voiko sitä muuttaa, nojaa, laittamalla poikansa perinnöttömäksi ehkä sitten heh.
Jos "hän" sitten haluaa kylpeä ikuisuutensa Danten kiuhuvassa omassa veressään, niin menköön sinne kiuhumaan, ikuiseen kadotukseen. 7th segment of Dante's Hell..
En suinkaan tarkoita tuota, vaan sitä vertauskuvallisesti, että on aika typerä kuolla tietäen että valehtelin ja tein väärin toista ihmistä kohtaan, itse silloin ajattelin että se olisi hyvä... nyt ei tunnu enää siltä kuten silloin.
Tarviiko tästäkin tehdä kiusa-ketju, eikö kiusaamista ole jo tarpeeksi.
Minuakin kiusattiin kouluaikana. Anteeksi olen antanut, mutta unohtaa en voi.
Kai meillä elämässämme on muutakin.
"erehtyminen on inhimillistä; anteeksianto jumalaista"
EI vaan platina-metalliset yli tonni platinaa korjaa vääryyden heti, välittömästi, joululahjana, tilaat platinaa 10 tonnia pihaan ja kumartaen pyydät anteeksi.
Ei ikinä minun sieluni haavoja, saati mieleen aiheutettuja murheita mammonalla makseta.
Anteeksiantoon riittää rehellinen sanakin.
Unohdukseen ei.
korjaisi vääryyden?
Eikä peruuttaa voi mitään.
"Sanottu sana, ammuttu nuoli!"
mitä suustaan päästää.