Viiltely

Arvet on aika pinnallisia eikä niistä oikeen oo edes verta tullut siks oonkin miettiny milloin ne arvet alkaa hälvenemään?

Itekin oon viillelly. Yritän lopettaa viiltelyn, mut se on tosi vaikeeta. En kertonu kellekkään, vaan mun kaverit kerto musta meijän koulun terkkarille. Nyt joudun puhuun kuraattorille ja mun pitää mennä nuorisopolille. Peitevoiteella voit ainaki yrittää. En oo kuukauteen viillelly, on arvet vähän haalistunu, mut ei ne varmaan ikään lähe.

HH!!!
Jaa'a, vai on nykyään käsiin viiltely huomionhuorausta. Mun ekat viillot tuli just käsiin ja on sieltä levinnyt vähä koko kroppaan..reidet...vatsa...sääret...kädet..lantio...
Ja silloin kun mä viiltelin ekan kerran, mä en ollenkaan ajatellut et täst tulis tapa, tai tekisin joskus niin syviä arpia, ettei ne lähtis. Mä en ollenkaan olettanut saavani niistä huomiota, enkä mä sitä enään jaksaisi haluta. Toki sitten, kun niitä kertyi, toivoin että joku huomaisi, auttaisi, kun mulla oli nii paha olla - on edelleenkin.
Mä en enään koskaan voi kulkea lyhythihasessa - silti mä viiltelen käsiin. Silti. Jos mä olisin alottanut alueelta, joka ei EES bikineissä näkyis, se ei ois pysynyt sillä alueella. En enään koskaan voi käyttää bikinejä, en koskaan. On vaan pakko viillellä - ja kulkee pitkähihasissa.
Älkää alottako viiltelyä, vaikka enhän mäkään silloin alussa uskonut.

Sori jos kuulostan kauheen vittuuntuneelta, sekavalta tai päättömältä. Lääkärikin kattoo aina oudosti, kun avaan suuni. Mutta en kertaakaan oo halunnut turhaa huomiota, vaan apua. Ja toivon, etten olis sitä apua halunnutkaan. Mun tapauksessa turhaa.

Ite joko itken monta tuntia nurkassa, yritän vaimentaa surun, kuuntelen musiikkia tai viiltelen. Ennen käytin melkein aina T-paitoja, mutta nyt oikeessa kädessä on isot arvet jotka itse aiheutettuja, mulla on yleensä aina huppari, koska se peittää mun arvet hyvin. Itse en ainakaan voi omalle masennukselle ja itsetuhoisuudelle mitään. Viiltelystä tulee riipuvaiseks ja jäin mutsille kiinni viiltelystä, mua alko hävettää tosi paljon, lupasin viel mutsille, et aion lopettaa, en viittiny ees kertoo totuutta, ku hävetti niin paljon ja valehtelin siihen päälle viel; Kaaduin tos päiväl ja tähän tais tulla tällanen. Viiltelyn lopettaminen on tosi vaikeeta, varsinki sillo, kun on koukussa. Itse huomaan, että otan kauheat paineet lähes jokaisesta asiasta minkä teen. Älkää alottako viiltelyä, vaikka tekis mieli. Otan koulustakin kauheet paineet, oksennan aamuisin erittäin usein, koska paineet ovat jostain syystä tosi kovat. tuntuu siltä, kuin kaikki vihais mua. mun isän äidillä oli kanssa masennusta. muakin kiusattiin ja kiusataan, mutta onneks se kiusaaminen on vähentyny, sain vähän aikaa sitten yheltä tyypiltä tappo uhkauksen, no, koska mä se ollaan alaikäsiä sille ei tullu mitään.

Hätähuutohan se viiltely on,on paha olla ja niin vaan käy!
En koskaan ole itse viillellyt,vaan viiltelyn takia menettänyt kaiken minkä vuoksi elää.
Sen teki elämäni suuren rakkauden lapsi ja koska lapsi vanhemmalleen tärkein on sain jäädä.
Kävi vaan niin ettei tämän lapsen vanhemman voimat riittänyt erota huonosta liitosta,kun viiltely paljastui ja psykologi kehotti stapiloimaan kotiolot.
Lasta ymmärrän ja sitä miten paha hänen oli olla,vaan niin katkera,kun tämä hätähuuto katkaisi oikean ja aidon rakkauden.
Yhäkin ajattelen,että tämän lapsen olisi parempi ollut jos muutos kotioloissa olisi tapahtunut.
Ei voi mitään,vaan jos millään voisi puhumalla yrittää asiota ratkoa tai jotenkin muuten kuitenkin,se saattaisi joskus paremin toimia.

Moni luulee olevansa masentunut tuossa iässä, mutta oikeasti se on vain normaalia teini-iän angstia. Lääkkeiden syömisestä ei ole sinulle mitään hyötyä joten lopeta ne.

Viiltely kuuluu myös monen angstaavan teinin elämään, ja sekin kannattaa lopettaa, sillä aikuisena kun olet järkiintynyt, tulet katumaan todella niitä jälkiä. Niitä ei saa peitettyä millään.