Musta tuntuu että en ikinä koskaan saa ketään kaikki inhoo mua en ole sosiaalinen mulla ei oo kavereita mua kiusataan meen luokan tytöt aina joskus esim heittää mua kynällä ja sitten siihen ei voi ns. Koskea ryhmätöissä oon aina yksin samaten välkällä olen myös luokan syntipukki j (jatkuvasti vaikeuksissa ka:ni oli (5 1/2 ) en harrasta mitään olen ylipainoinen (äiti ja isä myös ) mulla on silmälasit en osaa mitään olen vain suoraan sanottuna epäonnistunu yksilö
joudunko kuolemaan yksin
luuseri
777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyllä
Positiivisuutta kehiin! :)
Kirjoita aluks vaik toi koko teksti uudestaan, mut tällä kertaan positiivisella tavalla. Huomaat kyllä kuinka positiivinen puhe/ajattelu auttaa pääsemään pikku hiljaa eroon masennuksesta. Kirjoita vaikka lappuja huoneeseesi, jossa jokaisessa on jtn positiivista ja lue niitä aina päivän mittaan, kun masentaa.
Jos lihavuutesi häiritsee sinua, voit vaikka aloittaa jonkun kivan urheilulajin harrastuksen. Huomaat kuinka itsetuntosi nousee ja mieli kohenee, sekä tutustut uusiin ihmisiin, joista voit saada uusia ystäviä! :)
Mutta muista. Kun tutustut uusiin ihmisiin, poista keskusteluistanne kokonaan negatiivisuus. Se pilaa nimittäin kaiken ja karkottaa ihmisiä. Toivottavasti auttoi? :))
Reuma vähän kyllä haittaa harrasruksia...
Sun kannattaisi ehkä hakea apua. Kyllä sä varmaan jotain osaat, sun pitää vaan uskoa itseesi. Sun itsetuntosi on niin heikko, että ihan oikeasti hae ammattiapua niin saat edes osan ongelmistasi pois päiväjärjestyksestä. Myös liikunnallinen harrastus olisi hyvä hankkia, sieltä voit saada kavereita ynnä saada painoa vähän tiputettua. Tai ainakin voit itseksesi harrastaa vaikka uintia, tanssia, hölkätä jne. vaihtoehtoja on. Myös muut sosiaaliset harrastukset varmasti tekisivät hyvää. Jos vaikka tykkäät piirtää niin hakeudu jollekin taidekurssille, tajuat varmaan idean.
Itsekin olin yläasteen pääsääntöisesti omissa oloissani, osin vapaahetoisesti (ei juurikan yhteisiä mielenkiinnonkohteita muiden luokkalaisteni kanssa) ja osin pakosta. Kaverini olivat enimmäkseen eri luokalla tai eri ryhmässä, joten usein ainoa mahdollisuus heidän näkemiseensä oli ruokavälkällä, eikä kenenkään löytäminen niin isosta koulusta ollut silloinkaan helppoa. Harrastuksen kautta kuitenkin sai tarpeeksi ihmiskontakteja pysyäkseen järjissään. Kyllähän minäkin masennusta sairastan, mutta olen vahvasti toipumaan päin, kiitos ammattiavun. Suosittelen lämpimästi.
Laihduttaminen on varmasti mahdoton ajatus.
Loistava idea.
Kun laihduttaa ja on laiha kun tikku, saa itsetunnon takaisin (jotenkin). Kaikki alkavat yhtäkkiä katsoa sua eri tavalla ja kunnioittaa sua ja sosiaalinen avuttomuuskin katoaa itsestään kuin taikasauvan iskusta
Kui paljo painat