Jokaisella meistä kun on ne omat kokemukset ja käsitykset _kaikesta_ niin mites hyvät kanssakeskustelijat kykenette sekään kriittiseen että puoltavaan keskusteluun?
Sitä kun nähtävästi syntyy aina muutenkin täällä, joten alotetaan jo valmiiksi rehellisesti provosoivalla pohjalla oleva topic.
Itse uusperheellisenä (kuten oletettavasti kaikki täällä olijat ovat jollain tasolla= voin aloittaa.
OMAN uusperheen hyviä puolia, omasta näkökulmasta:
- Rakastava mies ja hyvä isä (takaa hyvän pohjan parisuhteelle ja uusperheelle)
- aikaa myös parisuhteelle
- Meillä toimii asumisjärjestelyt ja tapaamiset
- on mukavaa, kun saa koko perheen kasaan esimerkiksi jouluna. Saa viettää "aidon perhe joulun". Ja nyt tietyt ydinperheen puolustajat tarttuvat tähän lausahdukseen. Tiedän. Mutta minä en ole syypää tilanteeseen. Yritän vain tehdä siitä pakollisesta "pahasta" mahdollisimman hyvää :)
- Tunnen lämpöä huomatessani, kuinka miehen lapset ottavat minutkin huomioon ja arvostavat minua. Luottavat minuun.
- Itse tykkään myös puuhastella lasten kanssa asioita, joita miehen kanssa ei tulisi tehtyä (lautapelit, ulko9leikit, askartelu)
negatiivisia tai haasteellisia asioita:
- Ajoittainen aikataulujen päällekkäisyys
- Ajoittainen ristiriita kahden kodin eri tavoista toimia (käytöstavat yms)
- Lasten vanhempien huonot välit (heijastuvat kaikkeen)
- Vaikeus yrittää pysyä itse erossa kahden aikuisen riidoista
- Ajoittaiset hankaluuden eksän kanssa (onneksi ocat nykyään aika harvinaisia, yleensä koskee sopimuksissa pysymistä, hänen omien velvollisuuksien täyttämistä ja vastuun ottamisesta, heijastelee aika samoja syitä kuin kyseisen parin eron syytkin)
Että sillettii. Keksustelu on avattu. Eikun hurraamaan ai buuaamaan. Mutta niinhän se on. Ei ole hyvää, jollei pahaakaan. Mikään parisuhde ei oel tyädellinen eikä itsestäänselvyys. On kahden ihmisen kauppaa, miten asiat sujuvat.
Sitä kun nähtävästi syntyy aina muutenkin täällä, joten alotetaan jo valmiiksi rehellisesti provosoivalla pohjalla oleva topic.
Itse uusperheellisenä (kuten oletettavasti kaikki täällä olijat ovat jollain tasolla= voin aloittaa.
OMAN uusperheen hyviä puolia, omasta näkökulmasta:
- Rakastava mies ja hyvä isä (takaa hyvän pohjan parisuhteelle ja uusperheelle)
- aikaa myös parisuhteelle
- Meillä toimii asumisjärjestelyt ja tapaamiset
- on mukavaa, kun saa koko perheen kasaan esimerkiksi jouluna. Saa viettää "aidon perhe joulun". Ja nyt tietyt ydinperheen puolustajat tarttuvat tähän lausahdukseen. Tiedän. Mutta minä en ole syypää tilanteeseen. Yritän vain tehdä siitä pakollisesta "pahasta" mahdollisimman hyvää :)
- Tunnen lämpöä huomatessani, kuinka miehen lapset ottavat minutkin huomioon ja arvostavat minua. Luottavat minuun.
- Itse tykkään myös puuhastella lasten kanssa asioita, joita miehen kanssa ei tulisi tehtyä (lautapelit, ulko9leikit, askartelu)
negatiivisia tai haasteellisia asioita:
- Ajoittainen aikataulujen päällekkäisyys
- Ajoittainen ristiriita kahden kodin eri tavoista toimia (käytöstavat yms)
- Lasten vanhempien huonot välit (heijastuvat kaikkeen)
- Vaikeus yrittää pysyä itse erossa kahden aikuisen riidoista
- Ajoittaiset hankaluuden eksän kanssa (onneksi ocat nykyään aika harvinaisia, yleensä koskee sopimuksissa pysymistä, hänen omien velvollisuuksien täyttämistä ja vastuun ottamisesta, heijastelee aika samoja syitä kuin kyseisen parin eron syytkin)
Että sillettii. Keksustelu on avattu. Eikun hurraamaan ai buuaamaan. Mutta niinhän se on. Ei ole hyvää, jollei pahaakaan. Mikään parisuhde ei oel tyädellinen eikä itsestäänselvyys. On kahden ihmisen kauppaa, miten asiat sujuvat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.