Kaikesta jää jälki.
Toiset jäljet kuluttaa tuuli, peittää
tuulen kuljettama hiekka.
Toisten jälkien ympäriltä
tuuli kuluttaa maata, korostaa ääriviivat,
ja jälkien uurteisiin kertyvä hiekka
päivä päivältä uusin kivun muodoin
hiertää sielusi haavassa.
Ei se ole tuulen syy, ei hiekan vika
jos et uskalla, et tahdo
päästää irti.
Anna itsellesi lupa uuteen,
menneisyyttä pakenematta
saat itkeä ja huutaa
mutta nouse, nouse siivillesi
tuuleen.
Elämänjälkiä sielussasi kantaen
osana ihmisyyttä, itseä
katso eteenpäin, tähtiin -
kannat historiaasi, mutta
joka päivä historia muotoutuu:
Tulee uusia jälkiä,
tuuli laulaa, se kantaa, se on
ystävä ja tämä päivä.
Toiset jäljet kuluttaa tuuli, peittää
tuulen kuljettama hiekka.
Toisten jälkien ympäriltä
tuuli kuluttaa maata, korostaa ääriviivat,
ja jälkien uurteisiin kertyvä hiekka
päivä päivältä uusin kivun muodoin
hiertää sielusi haavassa.
Ei se ole tuulen syy, ei hiekan vika
jos et uskalla, et tahdo
päästää irti.
Anna itsellesi lupa uuteen,
menneisyyttä pakenematta
saat itkeä ja huutaa
mutta nouse, nouse siivillesi
tuuleen.
Elämänjälkiä sielussasi kantaen
osana ihmisyyttä, itseä
katso eteenpäin, tähtiin -
kannat historiaasi, mutta
joka päivä historia muotoutuu:
Tulee uusia jälkiä,
tuuli laulaa, se kantaa, se on
ystävä ja tämä päivä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokainen vaihe elämässä
on käytävä läpi,
on kuljettava,
elettävä.
Ei tarvitse uskaltaa,
ei tarvitse päästää irtikään,
ennenkuin on valmis.
Avaamaan uuden oven.
Näinhän se on että kaikella on aikansa ja vaikea mennä sanomaan toiselle milloin hänen pitäisi sitä tai tätä...
Mutta sekin on totta, että ihminen voi niin juuttua menneeseen, ettei anna itselleen lupaa kasvaa siihen, että voisi jo uskaltaa eteenpäin.?
Silloin on hyvä että on niitä jotka rohkaisee uskaltamaan. Ei se välttämättä ole toisen yläpuolelle asettumista tai hänen elämänsä mestariksi tekeytymistä. Toivottavasti ei ole.
Jättääkö yhteiskuntamme jälkensä myös lapsiimme ja tuleviin sukupolviin?
Ihminen kaipaa turvallisuutta. Vanhat totutut tavat ovat sitä.Askel uuteen pelottaa aina. Ihminen jää yksin liian monta kertaa.
Olemme erkaantuneet toinen toisistamme. Meillä pitäisi olla täällä kaikki nyt hyvin. Kaikkea on yltäkyllin saatavilla?Vaan, onko kuitenkaan?
Niin. Ennen oli ennen. Elämä oli tuttua ja turvallista joskin vaatimatonta. Nyt meidän kai pitäisi sopeutua tällaiseen. Rumbaan? ###....
Kuinka äidit ja isät suojelevat lapsiaan pahasta: sen näkemisestä, kuulemisesta, kokemisesta ja tekemisestä?? Maailma on kova paikka, ja auktoriteetteja kyllä löytyy..sitä vaille jääneille.
Kyläkoulu oli monille taapertajille tuttu ja turvallinen paikka.Ennen.
Kaikki me emme ole yhtä vahvoja ja rohkeita kohtaamaan huomista. On niitä
joihin jää pysyvä arpi..