Hei!
Onko teillä kokemusta siitä, ovatko nykyoppilaat (alakoulu- ja/tai yläkouluikäiset) keskimäärin hankalampia maalla/pienemmillä paikkakunnilla vai isommissa kaupungeissa?
Onko teillä kokemusta siitä, ovatko nykyoppilaat (alakoulu- ja/tai yläkouluikäiset) keskimäärin hankalampia maalla/pienemmillä paikkakunnilla vai isommissa kaupungeissa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kysy mieluummin näin päin:
Onko teillä kokemusta siitä, ovatko nykykollegat (alakoulu- ja/tai yläkouluopet) keskimäärin hankalampia maalla/pienemmillä paikkakunnilla vai isommissa kaupungeissa?
Ja jos kyselee tommosia, niin se on vähän kuin jos haluaisi poliisiksi ja semmoselle paikkakunnalle, missä ei tarvi vaivautua ottaa rosvoja kiinni.
Lähtekäämme siitä olettamuksesta, että aloittaja haluaa keskustella nimenomaan opettajan työtä hankaloittavista tekijöistä. Vanhempana ja isovanhempana ottaisin mielelläni kantaa oppilaslähtöisemmin koulunvalintatilanteessa, mutta se on aivan oman messunsa aihe ja käydään perhepiirissä huomioiden mm. poliittiset ja sen sellaiset yksilölliset lähtökohdat :)
Mielestäni esiin nostettu kollegoiden osuus on hyvinkin huomionarvoinen pointti. Vai onko minulta yksinkertaisesti suuremmissa ympyröissä vain jäänyt huomaamatta kulissien takainen kähmintä resurssienjaossa? Opettajat osaisivat toki muuallakin halutessaan kahmia itselleen avustajakunnan ja erityisopetusresurssit. Yleensä on minullekin kuitenkin joku kohtalotoveri isommissa ympyröissä löytynyt.
Toisekseen, enkö suuremmissa opehuoneissa ole vain halunnut kiinnittää huomiota joidenkin vakiopettajien valikoivaisuuteen töidensä suhteen? Tosiasiahan se on, että pätevistä opettajista on jossain määrin pulaa. Näin ollen esim. sellainen harvinaisuus kuin pätevä maalaiserityisopettaja on joskus kieltäytynyt ottamasta vaivoikseen jotain opettajien kannalta kiistatta hankalaa oppilasta.
Evästykseksi vain, että riippuu siitä, mitä etsii. Itselleni riittää se, että pääsen takaisin ansiosidonnaiselle päivärahalle ja säilytän valtakunnan laajuisen opettajakelpoisuuteni, terveyteni ja työkykyni. Ja ”munaa” palata tilanteen mukaan takaisin (suhteettoman ja kohtuuttoman?) resurssipulan riivaamiin työpaikkoihin. Nyt toki jälleen kerran itselleni solidaarisuustäydennyskoulutusta huomattavasti lisää hankkineena.
Lisätään sen verran, että ovat kahmineet myös pomon, jota sitten seläntakana ja rivienvälissä kovasti arvostelevat. Voi sitä nuolemisen määrää!
Miksi ihmeessä vakkareilla tällainen piirre, kun minullakaan ei ole määräaikaisena siihen aihetta!? Kasvakaa ja hommatkaa oma äiti!
Hyvä täältä on jatkaa, jos on tottunut omaksi herrakseen - paljon haltijaksi. Menettää voi vain työpaikan.
Minulla on kokemusta vain pienehkön eteläsuomalaisen kaupungin kolmesta yläkoulusta ja lukiosta. Vaikkakin tämän kokoisessa kaupungissa eri yläkouluilla on erilainen maine, oppilaat ovat minusta suurin piirtein samanlaisia. Samoin vanhemmat. Sekä yhteistyökykyisiä ja -haluisia että erittäin hankalia vanhempia on ihan joka alueella - riippumatta siitä, että joillakin alueilla on "hyvä" ja joillakin alueilla "huono" maine.
Voisin hyvin uskoa, että aika lailla samanlaista se on maaseudun ja kaupunkien välillä: kaikkialla on kaikkea.
Älä välitä tuon nimimerkin "prospero" hölmöhköistä kommenteista. Se oli kaikki, mihin hän pystyi...
teollisuuskaupungeissa hankalimpia
Joo, prosperolle kannattaa toivottaa valoisampaa elämää!
Tuhdin akan vastaus on mielenkiintoinen. Jotenkin kuvittelisi, että ns. hyvien alueiden penskat olisivat helpompia tapauksia kuin ns. huonomaineisten alueiden, mutta välttämättä ei menekään niin. Itselläni on kokemusta vain lukioikäisistä, joten en valitettavasti osaa vastata kysymykseen.
Terveisin ei-aloittaja
Hyväosaisten vanhempien lapset ovat hankalimpia. Maahanmuuttajat puolestaan kilteimpiä. Kaikkien kanssa on toistaiseksi pärjännyt huumorin avulla. Pitää muistaa että ei siellä koulussa olla oppimassa vaan kuluttamassa aikaa - niin oppilaat kuin opetkin. Sillä pärjää pitkälle.
Pienellä kuolevalla paikkakunnalla viisaat ja he, joilla on muualla mahdollisuuksia, ovat lähteneet. He, jotka ovat joutuneet jäämään ovat monen sukupolven moniongelmaisia. Maaseutupaikkakuntiakin on monenlaisia. Joissakin väkiluku tipahtanut alle puoleen 1960-luvulta ja toiset kasvavat suuremman paikkakunnan siivellä.