Olen siis 16-vuotias poika, ja tässä miettinyt vähän asiaa.
Meitsi on siis tosiaan 16 vuotta. Harrastuksina käyn salilla ja pelaan sählyä. Suht lyhyehkö (170cm), mutta en kumminkaan ole mikään ruipelo. Enpä oikeastaan pidä itseni kehumisesta ollenkaan, mutta luonteenpiirteenä sanoisin olevani suht symppis, välittävä, rento, itsevarma ihminen.
Luonteeltani olen todella kiltti, ehkä jopa hieman liiankin. Joskus tuntuu, että en osaa pitää puoliani tarpeeksi, vaan olen liian kiltti muita kohtaan.
Välitän muista ihmisistä, ja pyrin tsemppaamaan muita ihmisiä parhaani mukaan.
En ole ennakkoluuloinen muita kohtaan, vaan tulen oikeastaan kaikkien kanssa toimeen. Siltikään en ole mitenkään suosittu. Kaksistaan joidenkin kanssa tulee tunne, että ei keksi mitään sanottavaa, ja syntyy kiusallinen hiljaisuus. Porukassa sekä mukavassa tutussa seurassa kumminkin koen kuuluvani joukkoon/sanavarastoni aukeaa.
Nyt varsinaisena pointtina, tuntuu että kukaan ei tunnu arvostavan esimerkiksi tämänlaisia piirteitä ihmisissä? Pitäisi olla se tupakkaa polttava, muita kohtaan ennakkoluuloinen "pahis/säännöistä välittämätön kapinallinen"? En ole suosittu, koulussa pyörin vain 1-2 ihmisen kanssa, vapaa-ajalla oikeastaan vain yhden (tosin todella hyvän) ystävän kanssa.
Tyttöjen kanssa en juurikaan ole jutellut, sillä ei ole itse pokkaa mennä keskustelemaan, kun tulee juurikin pula sanoissa, mitä sanoa ja niin edelleen, eivätkä he myöskään minulle tule puhumaan.
Kiltti ja välittävä tyttöystävä vierelle olisi ihan kiva, ehkä sitten ajan kanssa :)
Pitääkö vain yksinkertaisesti odottaa, että muut (Sekä tietysti minä itse) hieman kasvavat, ja alkavat erilaiset luonteenpiirteet nousta arvostukseen? Ehkäpä olen tietämättäni hieman ujo?
Selvennykseksi vielä, koen siis olevani tavallaan erilainen, sillä viihdyn yksin, olla omissa oloissani, en mene muun massan mukana, vaan olen yksinkertaisesti oma itseni, välittämättä muiden mielipiteistä. Tätä piirrettä tunnutaan vain halveksittavan näissä ikäluokissa. Viikonloput olen kotona, koska muiden ryyppääminen ja rällästäminen ei minua kiinnosta.
Meitsi on siis tosiaan 16 vuotta. Harrastuksina käyn salilla ja pelaan sählyä. Suht lyhyehkö (170cm), mutta en kumminkaan ole mikään ruipelo. Enpä oikeastaan pidä itseni kehumisesta ollenkaan, mutta luonteenpiirteenä sanoisin olevani suht symppis, välittävä, rento, itsevarma ihminen.
Luonteeltani olen todella kiltti, ehkä jopa hieman liiankin. Joskus tuntuu, että en osaa pitää puoliani tarpeeksi, vaan olen liian kiltti muita kohtaan.
Välitän muista ihmisistä, ja pyrin tsemppaamaan muita ihmisiä parhaani mukaan.
En ole ennakkoluuloinen muita kohtaan, vaan tulen oikeastaan kaikkien kanssa toimeen. Siltikään en ole mitenkään suosittu. Kaksistaan joidenkin kanssa tulee tunne, että ei keksi mitään sanottavaa, ja syntyy kiusallinen hiljaisuus. Porukassa sekä mukavassa tutussa seurassa kumminkin koen kuuluvani joukkoon/sanavarastoni aukeaa.
Nyt varsinaisena pointtina, tuntuu että kukaan ei tunnu arvostavan esimerkiksi tämänlaisia piirteitä ihmisissä? Pitäisi olla se tupakkaa polttava, muita kohtaan ennakkoluuloinen "pahis/säännöistä välittämätön kapinallinen"? En ole suosittu, koulussa pyörin vain 1-2 ihmisen kanssa, vapaa-ajalla oikeastaan vain yhden (tosin todella hyvän) ystävän kanssa.
Tyttöjen kanssa en juurikaan ole jutellut, sillä ei ole itse pokkaa mennä keskustelemaan, kun tulee juurikin pula sanoissa, mitä sanoa ja niin edelleen, eivätkä he myöskään minulle tule puhumaan.
Kiltti ja välittävä tyttöystävä vierelle olisi ihan kiva, ehkä sitten ajan kanssa :)
Pitääkö vain yksinkertaisesti odottaa, että muut (Sekä tietysti minä itse) hieman kasvavat, ja alkavat erilaiset luonteenpiirteet nousta arvostukseen? Ehkäpä olen tietämättäni hieman ujo?
Selvennykseksi vielä, koen siis olevani tavallaan erilainen, sillä viihdyn yksin, olla omissa oloissani, en mene muun massan mukana, vaan olen yksinkertaisesti oma itseni, välittämättä muiden mielipiteistä. Tätä piirrettä tunnutaan vain halveksittavan näissä ikäluokissa. Viikonloput olen kotona, koska muiden ryyppääminen ja rällästäminen ei minua kiinnosta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi niin kiire? Ihan normaalia että löytää seurustelukumppanin vasta yli kaksikymppisenä
Kiirehän nimenomaan ei ole, kuten tuossa jo mainitsinkin, ehkä sitten ajan kanssa!
Lähinnä puhuin ehkä tuosta eri luonteenpiirteiden arvostuksesta, suurin osa tuntuu aikalailla ennakkoluuloisia muita kohtaan olevan.
Viesti ei ole kyllä oikealla alueella, noh, antaapi nyt täällä olla sitten :)
Voi kunpa sunlaisia olis useampia! Kyllä todellakin juuri tollasia asioita arvostetaan pojassa. Harmittavan usea on kyllä juuri tollanen mitä kuvailit, eli yrittää olla niin paljon enemmän mitä oikeesti on ja näin. Vaikutat hirveen fiksulta, ja varmaan turha sanoa, mutta älä missään nimessä muutu muitten takia! Kaikki (lue: suurin osa) tytöt haluaa (ainakin salaa) tollasen pojan ittelleen. Hirvittävän monella on tuo sama ongelma, että menee aivan lukkoon kahdenkeskeisissä keskusteluissa, mutta ei siinä oo mitään hävettävää tai pelättävää. On vaan rohkeesti oma ittensä (en siis mitenkään epäile ettetkö olis) ja ei mieti liikaa, mitä kehtaa sanoa ja mitä ei. Joku joskus sano, että parempi olla pari hyvää ystävää kuin kymmenen huonoa. Ihmisen paremmuutta ei voi mitata kavereitten, ystävien tai ihmissuhteitten määrällä. Ystävät on vähän niinku timantteja, hyviä sellasia on harvassa, mutta yksikin on korvaamaton. Sussa ei ole mitään vikaa, kuulostat tosi huipulta tyypiltä!
Ehkä et oo vaan tavannut sitä oikeaa vielä, hyvää kannattaa odottaa!:)
Kuin lukisi omasta elämästään :D olen tosin tyttö.. Mutta itse antaisin semmosen vinkin, että jos ujostuttaa mennä puhumaan tytöille niin tee se esim ryhmätyön varjolla :D siis jos teidät jaetaan johonkin ryhmiin niin kysele mitä ihmiset meinaa viikonloppuna ja ihan normeja juttuja. Älä yritä liikaa, mutta näytä kuitenkin kiinnostusta ihmisiä kohtaan. - Kyllä sieltä pikkuhiljaa hyvät tyypit nousee esiin ;)
Olen suunnilleen samanikäinen, ja tiedän mistä puhut, itse olen miettinyt monesti samaa. Harrastan liikuntaa, menestyn koulussa ihan hyvin, ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa. Ja silti en oikein tutustu muihin, poikaystävän saamisesta puhumattakaan (olen siis tyttö). Päihteiden perässä juokseminen ei kiinnosta pätkääkään ja pidän yksinolosta, minulla on muutama todella hyvä ystävä, joiden kanssa vietän aikaa, mutta en viihdy suurissa porukoissa. Itse kuitenkin ajattelen niin, että kun tulee hiljainen hetki esim. keskustelussa, se ei haittaa, eikä sen tarvitse olla kiusallista. Ei koko aikaa tarvitse puhua, yhdessä voi olla hiljaakin. Hiljaisuuden yllättäessä voi olla hyvä hetki vaikka hymyillä toiselle :)
Pystyin jopa samaistumaan tekstiisi koska olen itsekkin luonteenpiirteiltäni melkeinpä samanlainen. Tosin mulla nyt riittää sanottaavaa melkeinpä kelle tahansa.
Itse tosin uskallan mennä puhumaan naisille ja hekin tulevat jauhamaan paskaa minulle. Johtuen kai siitä että itseluottamus nykyään niin katossa ku olla ja voi. Mutta mulla on se vittumainen ongelma että mä en oikein ikinä seurustele kunnolla. Joskus jotain kuukauden säätöjä ollu mutta ei sitä seurusteluksi vielä lueta. En vain löydä itselleni sopivaa naisihmistä mistään. Vois vaa vaikka vaihtaa paikkakuntaa. Vituttaa ku on nyt viime aikoina vaa ollu näitä yhden hyvän päivän säätjä ja siihen se jää.
Ja vastauksia kysymykseesi. On näitä jotka arvostavat luonteenpiirteitä mutta niihin pitää eka tutustua. Et sä voi kuvitella niin että ekalla tärppää tai että pienellä jutistelulla. Sun pitää tutustua eka johonkin itseäsi mielyttävän näköiseen prinsessaan. On paljon naisia jotka ovat pinnallisia ja haluavat sulta vain jotakin mutta kun muutaman romanttisen hetken vietät tälläisen kanssa niin nekin lopettavat naurettavan esityksensä ja huomaatkin että näillä "lissuillakin on tunteet ja ymmärrys. Tuon takia sanonta: "ulkonäköön ihatutaan, mutta luonteeseen rakastutaan", pitää paikkansa. Sun pitää vain olla jännittävä eikä tylsän harmaa että naiset ylipäätänsä kiinnostuu. Harva menee juttelemaan luokan hiljaisimmalle jäbälle kiinnostus mielessä. Pukeudu hyvin ja anna itsesi näkyä. Juo viinaa ja riko postilaatikkoja pitäen hauskaa ja hoilottamalla magarenaa. Kerää sosiaali pisteitä, tee itsesi ulkopuolisia juttuja kuten sun tapauksessa mene vain yksinkertaisesti puhumaan jollekkin naiselle vaikka kuun tasapainottomuudesta vuorovesien ylläpitämiseen. Jos et anna itsesi näkyä niin ei kovin moni susta kiinnostu missää mielessä. Sä olet vain sä etkä se jännittävä tyyppi farkku takissa poliisi autossa.
Sä olet sä sisäisesti ja ulkoisesti. Muista että ensimmäisenä ihminen näkee ulkopuolesi
Näyttää että lukisi kuvausta itsestäni. Olen myös 170cm (tyttö) ja viihdyn vapaa-ajalla mieluummin yksin. Koulussa vain muutaman kanssa, tsemppiä! :) kyllä meitä tyttöjä on jotka arvostavat kaltaisiasi. Ei meitä ole vain joka kiven alla.
Aww :3
Olis kivaa jos mun koulussa tai luokalla olisi sun tyyppisiä poikia, koska kaikki on sellaisi "badass" tyyppisiä :/
Mut onnee sulle :3
Sussa ei varmastikkaan oo mitään vikaa. :)
Kuulostat kivalta ja oon ilonen, että ton ikäsiä poikia on, jotka osaa käyttäytyä. :)
Mullakin on vain 1 ystävä ja se on kyllä mun paras ystävä. Silti mä joskus tietysti toivon saavani lisää ystäviä. Ei vaan satu olemaan ketään kivaa ihmistä lähipiirissäni enää, sillä niin monet on pinnallisia.
Elämä olis paljon parempi paikka ilman pinnallisuutta.
Eiks ihmiset vois vaan rakastaa toisiaan ilman, että ulkonäkö merkitsisi mitään?
No ei näköjään kaikki siihen pysty.. Tietysti on myös sellaisia ihmisiä, joille ulkonäkö ei merkitse paljoa tai mitään. :)
Elämä on tälläistä, se pitää vaan ikävä kyllä kestää. :(
Me voidaan silti muokata maailmaa ja elämää. Tulevaisuus on meidän käsissä.
Mä ymmärrän kyllä sua, koska olen aika paljon kaikkea samaa.. :)
Ei ujoudessa ja kiltteydessä ole mitään vikaa.. ♡
Pysy vaan sellasena kuka oot! :)
Älä muutu massan mukaan, äläkä sen takia, jos kukaan ei sua huomio, sillä sun pitää todella olla vain oma itsesi. Ehkä et ole nähnyt huomiota, jos et usko siihen tarpeeks? Avaa silmäs. :)
Kuulostat nyt jo niin mukavalta, joten voisin ihan hyvin seurustella sun kanssa. :D
Kyllä jokaiselle on joku ja sä löydät sen vielä.
Muistat vaan pysyä omana ihanana itsenäs. ♡
Tsemppiä. ♡
Onpas tullut huippua palautetta jokaiselta, tosi hienoo lukea näitä täältä!
Tuli kyllä hyvä olo vastauksista, varmasti mahtavia tyyppejä siellä näytön toisellakin puolen :)
Kiva nähdä että muitakin on!
Jos sä sen nyt teet ja todellakin saat isteäsi näkyviin niin lupaan sulle että naisia tulee. Se on lähes sata varma juttu. Ei sun välttämättä tarvi laittomuksia tehdä tai alkaa käyttämään viina ja tupakkaa. Sun pitää nyt vain keksiä että mitä teet. Sählyä pelatessa tuskin törmäilee naisiin mutta tietysti salilla ollessa vaikka huono paikka sekin on. Mä haluaisin auttaa sua kertomalla mitä voisit tehdä muttakun en osaa. Mä en halua että luopuisit arvoistasi sen takia, mutta jos jatkat näin niin sulta jää nuoruudessa paljon kokematta. Pelkkä odottelu ei ole oikein järkevää tällä hetkellä koska sä olet nuori alaikäinen pojan kloppi ja jos sä jätät tuon vapauden käyttämättä niin ei sulla ole tarinaa eikä edes kunnon identiteettiä. Monet nuoret ovat sekopäisiä "badasseja" ja vaikke te muuta väitättekin niin se on minusta hiebo juttu. Itsekkin olen tälläinen paha pylly mutta siitä olen itsestäni ylpeä että mulla on silti arvoni vielä tallessa eikä ole kusi noussut päähän. Nuori ja villi sekä vapaa tekemään lähes mitä vain. Miksi pitää vain odottaa kun voi tehdä muutakin? Ymmärtäkää tämä. Kun täyttää sen 18-vuotra alkaa tulemaan vastuuta ja muuta skeidaa. Aika jää vähemmälle ja ryyppääminenkin on laillista. Vituttaa näiden tyyppien puolesta joita kiusataan koulussa ja joilla ei ole kunnon sosiaalista elämää. Mä haluaisin muuttaa tälläisten ihmisten tilanteen jotenkin, mutta ei taida olla mahdollista. Nuoruus on ihmisen parasta aikaa
Tää on mun elämä ja mun maailma, aion elää onko maailma valmiina? Kaikkesi aina anna joka hetkelle koska kerran elät vaan täällä tälle elämälle.
Vau ihan kun lukisi tarinaa omasta elämästä, joka ikinen kohta täsmää paitsi pituus (183). Tsemiä vaan sulle kyllä se tyttö vielä jostain löytyy. =)
Hienoo tekstiä sulta tulee Onkelmatapaus, ymmärrän kyllä täysin.
Jos olis semmonen hyvä porukka koossa, niin olisihan se joskus, sillon tällöin hauska viettää aikaa, ehkä ottaa parit siinä sivussa, ei humalan, mutta hyvän fiiliksen ja seuran takia. Ei se alkoholi ole mikään paha juttu, kun sitä osaa maltilla ottaa, ei nyt ehkä ihan 13- vuotiaiden juttu, mutta kun ikää alkaa itselläkin olla se lähellä 17, kyllä siinä jo voi muutamat ottaa.
Mutta kun sitä viinaa ja kaljaa tarvii ottaa niin tolkuttomasti, ja sitten tuhota kännissä paikkoja ja kiusata naapurin mummoja mopoilla ja kemmuilla 3 aikaan yöllä, siitä en pidä!
Tietenkin nuorena kuuluis pitää hauskaa ja mennä ja rellestää hyvän maun (Sekä oman maun) rajoissa, mutta siihen tarvitaan aina se hyvä, itselle sopiva porukka, jotka todellakin huolehtivat toisistaan eikä jätä toista sinne hankeen sammuneena jäätymään. Porukka, joka haluaa vaan viettää mukavaa hetkeä yhdessä :) Se puuttuu multa, mikä on tietty iso harmi. Mutta näillä korteilla mennään!
(Eikä siinä humalanhakuisuudessakaan välttämättä mitään väärää ole, jos osaat sen maltilla tehdä, ja lopettaa sitten kun alkaa hyvät fiilikset muuttua joksikin muuksi)
Tuohon tyttöystävä-ongelmaasi, toivottavasti nyt onnistuisit sen mukavan likan löytämään pitkäaikaisestikin, varmasti saa hyvän kumppanin kaverikseen! :)
Hei kaikille! :)
Aattelin itsekkin nyt kirjottaa tänne ku vaikuttaa mukavalta keskustelulta...
Olen siis tyttö ja musta sä vaikutat mukavalta pojalta (niin kuin moni on jo sanonut). Tosiaan kiltit pojat on just niitä parhaita, jotka ei rällästele tuol eikä kiroile jne. Ainakin musta.
Mun luonne on vähän samanlainen. Olen ujo mutta kun pääsen ujouteni yli oon tosi rohkee..Olen empaattinen ja silleen, mut jostain syystä mul ei oo ku kaks tyttö kaverii joittenkaan hengaan, mut en usein ku haluun välil olla yksin (ehk siks mul ei ookkaan paljoo kavereit). Nyt ku oon yrittäny ottaa kontaktii yhteen söpöön poikaan joka muistuttaa sua "Minä ite". Olis ihanaa saada seukkaa hänen kanssaan ku nää kovis tyypit ei oikein sovi mulle ja oon vihdoinkin löytäny ihanan pojan :)
Noniin, tässä viestissä tulikin sitten pohdittavaa oikein urakalla!
Vähän vaikee nyt saada hyviä sanoja pystyyn, mutta koitetaan kumminkin :)
"millainen tytön täytyy olla et kiinnostut tai miten haluaisit et sua lähestyttäis?"
No jos mun lähtökohdasta lähdetään, niin ehkä parhaiten onnistuisi juurikin niin, että pyrit hakemaan katsekontaktia ja pieni hymy mukaan kun katseet kohtaa. Tietenkään ei vielä kerrasta välttämättä mitään tapahdu, mutta eiköhän se pian huomaa ainakin sinun kiinnostuksesi häntä kohtaan. Jos poika on tarpeeksi ujo, ei se tule luokse vaikka olisit minkälainen enkeli, se odottaa sun aloitetta. Jos tosiaan on näin, että molemmilla liikaa ujoutta lähteä suoraan tutustumaan, kannattaa yrittää muita keinoja. Yksi mitä mieleen tulee, on, että esimerkiksi facebookissa pistät kaveripyyntöö ja alat sitä kautta jutteleen. Voit pistää vaikka ihan harmittoman kysymyksen minkä vaan mielees keksit, ja siitä lähteä vähitellen keskustelemaan.
Kirjoititkin tossa jo jotain, eli: "hän ei tuu ikin mun luo juttelee vaik mä oon menny aina sen luo ja näyttäny mun tunteit jne."
Mitä tarkoitat, että oot menny luo? Ihan vaan viereen istumaan, vai johonkin lähelle esimerkiksi? Vai että olet esimerkiksi istunut viereen, mutta hän ei ikinä tee samoin?
Jos poika kumminkin on tunteitaan jotenkin näyttänyt, kyllä mä luulen että se on susta kiinnostunut, mutta vaan liian ujo. Saattaisin itse olla samassa tilanteessa jos joku kiinnostusta osottaisi, itse toivoisin yksinkertaisesti tytöltä jonkunlaista aloitusta, oli se sitten kasvokkain, netissä tai abc:n tiskillä. Tai sitten ottaisin niskasta kiinni ja menisin itse hänen luo. Sitä ennen olisin kyllä yrittänyt saada tytöstä mahdollisimman paljon selvää, kuka hän on, onko mahdollisesti varattu, mutta kuvittelen vain?
En nyt tiedä oliko tässä mitään uutta sulle, pahoittelen että teksti ei välttämättä ollut nyt selvimmästä päästä.. Muista kuitenkin tää lainaus: "Doubt kills more dreams than failure ever will".. Elikkäs enemmän sä menetät, jos et mene ja tee itse aloitetta, jos sitä ei pian näkymään ala, kuin että jos saat pakit.
Joo sori mä kirjotin vähän epäselkeesti ton mun tekstin mut kiva ku vastasit ja noin paljon pohdit/käytit aikaasi :D
Niin siis mä tarkotin et mä oon menny sen luo kaks kertaa juttelee kasvotusten ja aina ollu se joka on aloittanut keskustelun facessa, mutta hän ei ole. Ja jos oon ollu ns. liian rohkee ja pyytäny sitä esim keilaa nii ei oo suoraa vastausta antanu ja on ihan kuin vältellyt sen jälkeen mua hetken, kunnes sit on taas vilkuillu hymyilly ja tullu mun eteen istumaan.(hän ei kyllä pidä keilaamisesta)
Mikään ei tunnu auttavan. Oon yrittäny olla etten vain karkottaisi häntä pois mun luota liialla rohkeudellani, mut oon varmaan silti tehnyt niin. Silloin oon saanu käsityksen ettei hän oo ihastunut muhun vaik vaikutti aluks siltä. Mut sit kuiskin hän kohta vilkuilee ja käyttäytyy samal taval ku aluks. Aika hämmentävää :/ ja tätä on jatkunu jo aika kauan. Hän aloitti tämän kaks vuotta sit ja seurasin hänen käytöstään. Ihastuin häneen vasta tänä vuonna ja nyt hän on muuttunut tuollaiseksi. Aattelin et hän on samanlainen kuin sinä siks kysyin sulta jos oisin saanu selkeyden tähän sekavaan tilanteeseen, mut kiitti kuiski :D