Narahtaen aukesi Jouluriihen ovi

Jouluharhaasi!

Älähän ole onea, aurinkokin paistaa täydeltä terältään nyt.
Mutustele hyvää pullaa ja kahvia sinäkin:D

Onnea ja paljon kävijöitä toivotan!
Aurinkokin juhlistaa riihen avajaisia, ja viimeöinen myrsky on mylvien laassut pihan ja pellot, kuusikon reunalla on karheena lyhyttä kuusenoksaa ja se on kaunista.
Pitänee tuoda muutama matto niitä on tarvittu tonttujen telmimisalustoiksi, vanhoja ovat tontut mutta leikkimielisiä.
Pitänee sirotella kanelia sinne tänne saadaa joulun tuoksua, tuleehan sitä leivonnaisista kun täällä on aina ollut joulupöytä kukkurallaan herkkuja.
Valokuvan nappasin riihestä mutta pieni epäilys että tontut teki kepposen, voi olla koko suomen riihet mukana.
Sen näkee kun klikkaa linkkiä ;-)))

http://www.google.fi/imgres?sa=X&espv=210&es_sm=122&tbm=isch&tbnid=RlKhFEbJ26F7LM:&imgrefurl=http://www.lassehurme.com/galleria.htm&docid=MhI3gkgNAjxOoM&imgurl=http://www.lassehurme.com/images/Riihi.jpg&w=2145&h=1620&ei=vvGqUr3EHK2v4QTnh4HQAw&zoom=1&ved=1t:3588,r:0,s:0,i:80&iact=rc&page=1&tbnh=170&tbnw=238&start=0&ndsp=8&tx=159&ty=159

Mistähän saisin jouluriihen rakennusohjeet? Olisi hyötykäyttöä puuliiterinä sille. Vanha liiteri jo hieman yliaikainen.

Huomenta Jouluriihestä!
Läksin heti aamusta kun joku kertoi saranoiden narisseen, tempasin mukaani silikonisprayn jolla käsittelen nuo saranat.
Sitten päästään äänettä liikkumaan ulos ja sisälle eikä jokaista kulkijaa pysty edes huomaamaan, ja melusaaste vähenee ainakin saranoiden osalta.

Osuin tallitontun kanssa samaan aikaan riihelle. Jo kaukaa näin lyhdyn valokiilan heilahtavan pihalla ja kiiruhdin juoksujalkaa tervehtimään.

Halasin lämpimästi jälleennäkemisen ilosta, hymyilevän näytti tallitonttukin harmaan partansa lomasta!
Kerroin miten huolissani olen, kun ulkovalo kotona oven yläpuolella on sammunut ja samaan aikaan tuulikaapinkin valo.

Kesällä kun uusittiin ulkovalot, niin vanhasta sähköliittymästä katkaistiin vain ja johdonpätkät taivutettiin seinää vasten, ne kun tuli sisäpuolelta.
En ylety vaihtamaan ja tutkimaan oven yläpuolen valaisinta, enkä tykkää pimeästä eteisestä.
Meillä kun isännöitsijä muutti, joka on hoitanut tuollaiset.

Tallitonttu haroi mietteliäänä partaansa kuunnellen:

Paras kun tonttumuori soitat arkena sähköasentajalle, taloyhtiöhän maksaa ulkovalojen asennukset.
Samalla hän voi katsoa niitä johtoja, ettei kosteus ole päässyt niiden kautta.

Tulehan nyt aamukahville lämpimään, keitin pannullisen kun ei ketään vielä näkynyt.

Tallitonttu istui kanssani ja piti seuraa hiljaisena ja turvallisena kuten aina.
Mieli tyytyväisenä neuvoista palasin kotiin.

Ystäväni Metsätonttu sammalenvihreässä asussaan puikahti kuusikon kätköstä riihipolulle raahaten kuusen latvusta mukanaan, saan tuoda tämän kaikkien iloksi jouluriiheen. Hänellä on nyt kiirettä Seija-myrskyn jäljiltä, kun hän sahaa latvakuusia kaatuneista rungoista ja vie niitä ilahduttamaan sellaisia, jotka eivät itse pääse liikkeelle kuusen hakuun. Hän auttaa myös uuden pesän rakentamisessa niitä oravia, joiden kotikuusi kaatui myrskyssä. Riihen emännälle hän lähetti punomansa pienen pajukorin pehmeällä karhunsammaleella täytettynä, siinä kuusen- ja männynkäpyjä, laitanpa sen tähän porraskivelle koristeeksi.

Miten kaunis ja paksuneulainen tämä latvakuusi, niin pörheät ja syvänvihreät oksat ja käpyjä koristuksenaan ! Tuoksu on niin metsäisen raikas, vedän sitä keuhkoihini ja tuntuu ihan kesäiseltä. Minulla on punaisia oman puun talviomenoita lastukorissa tuomisina, laitan muutaman kuusen oksillekin. Saatte muut koristella lisää.

Eipä nyt saranain äänet häiritse tonttujen unia, he kun ovat yöllä liikkujia ja päivät sitten lepoaikaa, siksi niitä harmaapartoja monikaan ei ole tavannut.

Tuossa mäkeä noustessa pysähdyin kuuntelemaan miten aamuun on herätty,
mitä vielä, hiljaista on kuin tossutehtaalla ei liiku autot eikä kuulu lasten mäkirinteestä hiiskahdustakaan.
Lunta sataa rauhallisesti, tuulikaan ei soittele kuusien oksistoissa, musta maa peittyy hiljalleen valkoiseen lumeen, tokkopa tuo pysynee sulamatta nollaa näyttää mittari, voi pian ollakin vesisade sekin vain ajankysymys.
Onneksi otin paksun oman kutomani huovan, täällä on hiukan viileää, ehkä siksi kun ovi on ollut kovassa käytössä tontuilla koko yön.

On niin nautinnollista mutustella tänne tuotuja herkkuja ja siemailla kuumaa kahvia, tuo kahvipannu kiillotettuine kylkineen tuo todella lapsuuden joulut mieleen.

Jouluun laskeutuessa mieli herkistyy, onhan se ihanaa kokea aina uudelleen.

No niin --nyt narahti Riihen ovi --
Tämä kone hyppäs (kuvaruutu meinaan) Aikansa kutakin m,v linkkiin :=)

Meikäläinen ei olekkaan näitä Riihiä nähnyt muttakun ulkoopäin --jos sillonkaan tajusin mikä hirsi talo se oli.
Mutta ihan hienoa on nyt päästä tänne Jouluiseen Riiheen - ja tarjottavaa riittää . Toin Taatelikakkua Ja Englantilaista hedelmäkakkua -- Ne on kyllä kahvin kanssa parempaa Tein iankaikkisen vanhoilla reseptilläkin -- ei mitää kevyt tuotteita -- Jouluna ainakaan .Meinaan kevyt tuotteista olen luopunut -- sitä ei tiedä mitä nekin sisältää loppujenlopuksi.
Eikä sovi sovi minulle muutenkaan --- kun meinaa paino pudota .

Glogi taas piparien kanssa taitaa sopia . Toin varastostani pullon -- on sitä missä on % ottakaa varovasti .

Kävin tuossa lähimetsikössä taittelemassa sopivia kuusenoksia aitan oven eteen kenkien pyyhkimistä varten lisäksi varpuluudan ja koivunoksista tehdyn varsiluudan polun aukipitämiseksi. Äkkiäkös kosteutta jaloissa riiheen tulee, siksi vielä rivi huopatossuja on sisäpuolella oven vieressä.

Saman tein minäkin tuolla maantien varrella, ja samalla huomasin miten liukas jäinen asfaltti on.
Taitoin yhden latva oksan siinä oli 5 isoa pihkaa tihkuvaa käpyä, laitoin oksan tuohon ruusujen peitteinä olevien oksien joukkoon.
Josko vielä tulisi pakkasyö että saisin jäädytettyä lyhtyjä, Ilmatieteen laitos ei kyllä lupaa kylmenevää.

Ai niin olen riihellä, kerron kuitenkin että olen saanut komean linnun ruokailemaan pihassani, parasta aikaa siinä häärii tämä komistus uros fasaani, vei kourallisen kauraa, tarkasti katseli minua, vaan ei lähtenyt karkuun.

Hyppään tästä bussiin kolmelta ja menen katsastamaan Vanhalla suurtorilla Joulumarkkinoita. Varmaan löytyy ainakin joulusinappia pukin konttiin.
Markkinat ovat samalla paikalla kuin keskiajan markkinat kesällä.

Vanhan suurtorin mukulakivetys on uusittu nupukiviin, jotta saatiin alue esteettömäksi liikuntavammaisille. On siinä meikäläisenkin helpompi köpötellä korollisilla saapikkailla.
Läheisessä Turun tuomiokirkossa on Italialainen taiteilija Francesco Artese toteuttanut valtavan jouluseimen Turun tuomiokirkon Agricola-kappeliin. Se on nähtävä. Hän on tehnyt myös seimen Vatikaanin eteen, joka on vielä isompi.
Paluumatkalla tulen riiheen nauttimaan jotain lämmintä.

Vai ootteki kerinny riihemme valmiiks laittaa joulua oottamaan.
Minäki tuolta pungersin luminietoksissa, ei ollu vielä polku pahemmin tai paremmin tallautunu. Sinisellä hetkellä lähin liikkeelle, mutta eipä siitä oikeen tietookaan, lunta tupruttaa aika tasasesti.
Ihan vaan hetkeks istahan tähän lämmittelemään....juu,juu, muistan kyllä lähteissäin pari isoa pölökkyä laittaa, ettei pääse jäähtymään.
Justiisa purkitin kotona omatekosta vahvaa sinappii, jätän tähänki pienen purkin maisteltavaks.
Pittää sitten pistäytyy paremmalla ajalla jonnai iltana uuelleen, kuha siltä tuntuu. Lähen ennenkö ihan pimenee, huono hämäränäkö miulla on.

Ei tee ulos mieli -- Sataa ja on kurasta --oltiin päivännäöllä ja Jerry oli pestävä koko koira - Ajattelin että pesen vasta lähempänä Joulua kokonaan --jalat pesen joka kerta, aina vessan kautta sisätiloihin -- 4 kertaa päivässä --oli sitten ilma mikä tahansa no kun nämä 13 vuotta olen kestänyt -- en tiennyt kuinka työlästä koiranpito on -- vaikka olihan minulla Suomessakin .
Mutta sillon oli omakotitalo ja tilaa enemmän
Kai siittä on ollut apuakin , kun terveenä olen ollut . Ja kukas sitten kävelyttää kun sitä ei ole jos aikasemmin jättää minut.
Jaa Teillä on sentään talvi jo . Kun Riiheen on Susmorseinkin lumihangessa -- rämpinyt, vai onko sekin Virtuaalilunta.
Täytyy laittaa heijastimia .. ettei kukaan aja päälle . Sellaset pikkuset lamput on kyllä taskun reunasta roikkumassa , kai pikkulapset luuleekin minua Joulutontuks, kun on punanen talvitakkikin , ja huppari .

Tein pinen kävelylenkin vielä hämärtyvässä illassa, ja lisäsin rahilla istuen taas puita tulisijaan. Hyvä oli istua katsellellen ritisevää tulenloimua ja - miettiä hetken.

Palstan aihepiiristä ei oikein saa punaista lankaa. Jonkinasteinen hajanaisuus on vallalla, liekö syynä lauantain tietokoneen toimimattomuus?

Ehkä selitys tulee arkena ylläpidon puolelta, mutta tärkeää olisi myös aloitusten selkeys aihevalinnoilla, josta voisi keskustella.

Katselin täällä pöydälle tuotuja herkkuja, on taatelikakkua ja jopa englantilaista hedelmäkakkua, joka vaan paranee aikaa myöten. Leikkaan palan komeasta kakusta ja kaadan mukiini kahvia, ja siirryn takaisin tulen ääreen rahille.

Tässä on hyvä antaa ajatusten levätä lempeässä valohohteessa.

Iltarauha on jo ulkonakinln, puut seisovat lumen koristamina ja kauralyhteestä on jo varissut akanoita hangelle. Pienet metsähiiret on jättäneet hennot varpaanjälkensä, hamutessaan pudonneita jyviä.

Siellä ne pesäkoloissaan nukkuvat käpertyneinä toisiinsa masut pulleina:)

Nostan kuvut kakkujen ylle, etteivät hiiret ahmi niitä, ja painan hiljaa oven kiinni, etten suotta häiritse vanhan tallitontun rauhaa.

On se hyvät immeiset kuulkaa niin kertakaikkiaan väärin ja päin mäntyy. Mulla on kuulkaa jo vuosikausia lojunut kirves ihan umpiterässä tuolla kellarissa. Aatelkaa ny, eihän täällä stadissa löydy ees kunnon metssää, josta vois kuusen kaataa, Ja jos olis niin kohta olis kuulkaa santarmi karhuamassa kaatolupaa. Ja toiseks täällä ei oo ees kunnolla lunta. Oli se kuulkaa jännää sillon pentuna kun sai kahlata faijan saappaanjäljissä ja luntä oli ainaskin polviin asti. Faijalla oli kirves olalla kun se tarpo mun edellä. Sitten se pysähty yhden näreen luo, katteli sitä hetken ja kumautti sen runkoo kirveen kamaralla niin että lumi varisi alas. Jääkiteet leijuivat hetken sankkana pilvenä ja mäkuvittelin sitä pilvee enkelinsateeks tai sillai. Faija sano: tää on passeli sano. tää me sano otetaan ja sitten faija iski muutaman kerran kirveella, niin että se kuusi katkes. Faija ojensi sitten kirveen mulle ja sano: otaskin sano tää kirves mutta kato sano, ettet telo sillä ittees. Ja mä kahlasin faijan peräsä kotiin kirves olalla ja olin kuulkaa niin kuusivuotiaan aikuinen että.
Mulla on kuulkaa vieläkin mun eka leikkikalu ja samalla eka joululahja tallessa. Sellainen pari tuumaa pitkä, puusta vuoltu lentokone, tulee jouluna seitsemän
vuosikymmentä täyteeen. On kuulkaa paljo enemmän tunnearvoo kuin mitä tyttärenpoika antaa sen intelligenssitelefoonille. On se kuulkaa niin väärin, ettei
ne nuoret...

Vielä tulin lyhdyn kanssa hiljaa jouluriihellemme, kun muistin *kukkahameen* tuomat räsymatot laverilla. Muistan miten Heta kaipasi lepopaikkaa viime jouluna, ja sai olkipatjan köllähtääkseen lavitsalle.

Laitan mattoja penkkien päälle istuinalustaksi, onhan ne lämpimämpiä kuin pelkkä penkki, ja antavat tekstiilien tuomaa lämpöä riiheen.

On nuo tonttutytöt saaneet puurokattilan raapituksi tyhjäksi ja pesseetkin sen. Nostan sen nyt ihan pöydälle, niin kaunis jalallinen musta pata se on, että laitan siihen ison punaisen kynttilän, joka riittää yli joulunkin.

Aatoksi laitetaan olkia lattialle ja leviteään loput matot alustaksi. Siinä on hyvä köllötellä vatsat kylläisinä ja kertoa joulutarinoita toisillemme aattoyönä!

Hyvää yötä ja riemullista Joulun odotusaikaa!

Tulippppa....no voi voi, joko taas tuo koneen oikku yritää moninkertaistaa kkkkkkkirjaimet, taitaaa olla näpääimien puhis siis puhdistamisen aika, no jospa kuittteski yritän. Oon minäkin yhen kerran käynyttt kaupungin mailta pikku kuusen vohkimassa, se oli Kajaanin Hoikankankaalla. Pidimme lasten pikkuhoulua ja pitihän kuusi saada. Sain kuin sainkin näverrettyy sen kuussen ja lapset olivat ilosia.
Ai olkiako lattialle ja oikeen räsymatot, jos niin käy, että minä oikasen leppäilemään sit lattialla, ni voipi olla tenkapo päästä ylös. Älkää sit unohtako minnuu sinne makkoilemaan, ettei joulu vaan mee ohi.

Polulla näin kengänjälkiä ja itsekseni arvailin kuka mahtaa olla riiheltä palaaja?
Jäin rinteelle kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta, jostain kaukaa heijastui kaupungin valot kauniina hopeaisena utuna taivaalle.
Odottelin tähdenlentoa, olen kuullut että tähden lentäessä voi toivoa ja se toive toteutuu, olin jo ajatellut valmiiksi toiveenkin, no tähdet pysyivät paikallaan ja niin jäi toivomukseni lähetämättä.

Sisällä riihessä oli lämmin ja susmorsiamen laittamat puut paloivat kauniilla liekillä, valaisivatkin niin ettei tarvinnut kynttilää sytyttää.
Siellä lämpimässä hiljaisuudessa kuulin kun seinähirret napsehtelivat kuivuessaan,
siihen kuunteluun olisi ollut helppo nukahtaa jos 'väsy' olisi vaivannut.

Mietin menneitä jouluja ja etenkin valmistelukiireitä, oli oltava liikkeessä kuin ikiliikkuja, lahja- ja ruokaostokset, siivoukset ja sitten ne "ynnä muut hommat".

Nyt pitänee virkistyä ajatuksista ja pestä tuo kahvikuksa, on aika jätettää tämä ihanan rauhallinen riihi ja riennettävä arkeen.

Latasin uudelleen, koska aukeamaton linkki vei turhan ison tilan.

Seimiasetelmia olen nähnyt monenlaisia, itsekin joskus lapsille sellaisen olen yrittänyt valmistaa. Vatikaanin aukean reunalla on se kaikkein komein minkä olen nähnyt.
Eilen kävin ihailemassa italialaisen taiteilijan Francesco Artesen on toteuttamaa valtavaa jouluseimeä Turun tuomiokirkon Agricola-kappeliin yhdessä Turun Ammattiopistosäätiön opiskelijoiden ja ohjaavien opettajien kanssa.
Sen esitti oli erään (nimeä en muista) italialaisen kylän toria, jonka laitamilla vanhat kivitalot ja kirkko. Tuli mieleen Assisin kaupunki ja sen Pyhän Fransiskuksen basilika. Myös ihmisiä, eläimiä ja tietysti talli jeesuslapsineen, Maria ja Jooset sekä paimenet. Kappelin holvikatto kaareutui hienosti taivaana kylän yllä.
Valaistukdella loihdittiin eri vuorokaudenaikaiset tunnelmat, tummansininen yötaivas tähtineen ja kuineen. Se on tosi taidokas luomus, tuntui kuin olisi itse ollut siellä paikalla.

http://www.youtube.com/watch?v=m2xnPSRSSzU

Hyvää yötä!

Joulumuori myhäili tyytyväisenä pyyhittyään jalkineensa muhkeihin havuihin. Kaukaa jo oli nähnyt hennon savun erottuvan vaaleaa taivasta vasten.
Oli tontut huolehtineet lämmityksestä, ja iloisesti yllättyi tonttumuori kun itse tallitonttu vielä istui penkillä.

Saatuaan huopatossut jalkaansa sipaisi hän hiuksiaan ja tervehti samalla kun kaatoi kuumasta pannusta aimo mukillisen kahvia.

Siinä sitten istuivat, eikä tonttumuori voinut hillitä iloisuuttaan. vaan pulppusi juttuja ja nauroin niin, että himmeli pyöri ilmavirrassa.
Eipä tallitonttu päässyt paljoakaan väliin,...mitä nyt ilmoja sanoi pidelleen, mutta muori vaan hekotteli kuulumisiaan, miten vapaata nyt joulu olikaan hällä, ja miten vähällä kerrankin pääsee!

Ryysti kahvin väärään kurkkuunsa, yski ja nauroi ja präiski. Onneksi ei tonttu kuullut pientä paukahdusta hameiden alta, vaan ei tiedä, nousi arvokkaana pöydän päästä seisomaan.

Muori katseli silmät naurusta tuikkivina tallitontun lähtöä oven suuntaan.

"Kiitokset kahvista!" hiukkasi muori sentään, ennenkuin ovi sulkeutui.

Kahvista piristyneenä kiiruhti Joulumuorikin kotiinsa, hihittäen vielä Tallitontun karkuunlähtöä.

Voi kun tulee menneet joulut mieleen.. Ja se varsinkin kun Ollaan "vohkittu" joulukuusi . Mieheni sano että nyt mennään ottaan meille kuusi ihan kasvava on varmasti tuorrekkin . Ihmettelin että mistä, ajattelin että naapurin M. H :n
kuusiaidasta --- mutta se oli kyllä aika läheltäpititapauskin . Siittä Urheilukentän Kuusiaidasta jota ei oltu koskaan leikattu ja oli "hän" jokatsonut päivällä sopivan ,
. Niin että Korkeelle oli kiivettävä miehen ennenkun se sieltä tuli .. Ja minä olin vahdessa -- ihan hieno kuusi olikin ,kävytkin ja takuulla tuore.
Sitä jännitystä nuorena kaipaa .. ja kukaan ei huomannut kun oli yhdestä latvakadonnut-

En laita sitä muovikuustakaan , ei se tuo minkäänlaista oikeeta tunnelmaa.
Ja haiseekin kellarilta . Sillon kun vielä toin sen sisälle suihkutin kylpyhuoneessa laimealla mäntysuopavedellä .
Sille ei voi mitään kun on hyvä hajuaisti .
Kaikki aistit on tärkeitä ja tykkään että hajuaisti varottaa kaikkeinparemmin -- Älkää jättäkö kynttilöitä vahtimatta . Varsinkaan jos ei hajuaisti pelaa enään .
Itse poltteken kynttilöitä joka päivä.

Olen polttanut kynttilöitä ulkona ja sisällä jo ainakin kuukauden ajan.
Elävää liekkiä on hauska seurata, se kun elää kaiken aikaa, samoin ammoisina aikana takkatulta tuijottelin ja monesti olin nukahtanutkin siihen, onneksi jonkun valvova silmä huomasi ja tuli kehoitus siirtyä sänkyyn. ;-D
Mukavaa on täälläkin istua hopenharmaalla penkillä ja tuijottaa liekkeihin, yleensä hiilloksen värit ovat kauniita ja ihailtavia.

Olipa metkalla mausteella maustettua jouluglögiä, oikein pirtsakkaa eikä liian makeaa, olisiko ollut se no eipä tule mieleen, sellainen 'mutkallinen', selvisikö?
Inkivääri! Jostain se nimi löytyi.

Tontun olivat pitäneet voimistelutuntia, oljet lattialla oli vauhdissa kasaantuneet nurkkiin, hyvä se olisi meidänkin joskus päästä tonttusten kanssa tanssaamaan.

Muistui mieleen kansakoulun kuusijuhlan lopussa leskikset piirileikki. Oli jännää tuliko se mieleinen poika valitsemaan pariksi.

Oiskohan riihen lattialla tilaa leikkiä piirileikkiä esim. leskiksiä. jossa on ne parinvaihdot samalla kun lauletaan. Hei tonttuja tarvitaan lisää..

1.Ei ole leskeä ollenkaan, ollenkaan, ollenkaan.
Ei ole leskeä ollenkaan, ollenkaan

- ja samalla tavalla kerraten
2.Tuolta se tulla sipsuttaa…
3.Tytön (pojan) oma kulta vaan…
4.Mitkäs sil on jalassa…
5.Vanhat tuohivirsut vaan…
6.Ja nekin pitäis paikata…
7.Vaan kun ei oo nauloja…
8.Puodistahan niitä saa…
9.Alimmalta hyllyltä…
10.Kymmenellä pennillä…
12.Pankistahan niitä saa…
13.Vaan kun ei oo luottoa…
14.Mikäs nyt sit pelastaa…
15.Täytyy mennä naimisiin…
16.Ota rikas leski vaan…
17.Sitten virsut paikataan…
18.Viepä tyttöni pappilaan…
19.Sitä kihlakirjaa hakemaan…
20.Nyt on lopussa satu tää…

Olihan hauska piirileikki, minä kun en suomalaisia leikkinyt kuin Jämsässä: On neidolla punapaula kun tanssihin käy,...ja leikkikoulussa tietty: Piiri pieni pyörii:)

Kumma tosiaan ettei Helsingissä kansakoulussa enää ollut piirileikkejä, Ruotsista on monet hauskat laululeikit
jääneet muistiin.

Melodia on tuttu tuossa: Ei ole leskeä ollenkaan,...varmaan 1800 luvun puolelta tuokin leikki,...virsuista ja kihlakirjasta ihan puhutaan. Pitiköhän olla ihan kirjallinen kihlaus,...ennenhän se oli sitova lupaus avioliitosta lain edessä. Suojeli kai morsianta purkauksen varalta, ja oli korvausvelvollisuus.
Nykyään ei sellaista enää ole, ja hyvä niin, siinä vaiheessa saa vielä katuakin. Silti en pidä ihan keveänä kihlaustakaan.

Olipa mukava istahtaa juttelemaan hetkeksi, pöytäliinan silityksestä. Glögilasillinen vielä ja ilta on vapaa,...
heippa

Voimme kiittää myös ylläpitoa tilan järjestämisestä.

Miten pitkä historia liittyykään jouluun! Tuo sana yule, siis meillä joulu, tulee jo Babyloniasta muinaisen Persian sanasta yule, joka tarkoittaa lasta.

Talvipäivänseisaus osuu tänä vuonna 21.12 klo 19,11, jolloin aurinko paistaa kohtisuoraan kohti Kauriin kääntöpiiriä.

Jo ammoisina aikoina on ihmiskunta kokenut tuon pimeimmän pohjan vuodessa, jonka jälkeen syntyy uusi auringon paluu ajankierrossa. Vanhat kulttipaikat kiviympyröineen, näyttivät auringon sijainnin kesä-ja talvipäivän seisauksen aikoina.

Muinaisessa Babyloniassa sitä kuvaamaan loi mytologia auringonjumalaTammus- lapsen syntymän, -- kristinuskon myötä se syrjäytyi joskus 300 luvulla Kristuslapsen syntymällä.

Niin rakentuu joulukin kuin himmelin osasista, suureen kokonaisuuteen perinteineen, joita pakanuuden sijasta voisi joulun historiaksi nimittää.

Jos ajattelen ihmisiä muinoin,---johonkin uuteen syntyvään toivoon, hekin rinnastivat lapsen syntymän.

Kohentelen punaista hiillosta tässä vanhan riihen joulutunnelmassa, miettien pienellä hellyydellä aikakausien tapoja ja uskomuksia.

Auringon uudelleen tulemiseen uskoivat hekin, uuden syntymän tuomaan uuden huomisen toivoon.

Googelista löytyy lisääkin kertomaa mm. joulukuuen ja kinkun 'historiast'. En tiedä kuinka faktaa nämä ovat. Mielenkiintoista luettavaa kuitenkin. Istahdin tohon pehmoiseen säkkituoliin lukemaan.
http://www.kotipetripaavola.com/Jeesuksensyntyma.html

tämän kaltaiseen ohjaukseen

Minä en tykkää jatkuvia linkkejä millon mistäkin

Meitä on niin moneks . Mutta minäpä tykkää ja kovasti tykkäänkin --näitä harmittomia avauksia saisi olla Vaikka kuinka paljon "paperi riittää" kirjoitellaan me jotka tykätään .
Ja tympääntynytkin voi lukea ihan vapaasti ,jos vaikka mieliala vaihtuu porukanmukana .

Tämäkin Riihi on ihana lepohetki istahtaa ja nauttia vaikka piparista ja clökistä. Kylminä talvina äiti antoi Mustaa viinimarjamehua kun tultiin ulkooa ja sormet ja varpaat oli melkein jäässä.
Lumileikkiä mentiin ja oli kunnon talvet.

Riihen ymärillä oli paljon jälkiä ,Joulutontun ne siellä katselee kuinka on Riihessä --- onko laitettu herkkuja heillekkin .

Minulla ei ollut millään muotoa tarkoitus tuoda riidan siementä tähän hauskaan jouluriihiketjuun.
Ihan mielenkiintoisia 'aamumietteitä' kirjoitti.
Koska kiinnosti saada lisää löysin guugelitietoa helposti ja ajattelin että jos joku haluaa lukea niin linkin laitan. Eihän se paljon palstatilaa vie ja olen nähnyt muidenkin laittavan ja musiikkiketjut ovat pelkkää linkkiä nekin.
Mutta, saattaapa olla niinkin että pelkkä nimimerkkini saa reaktion aikaan, ei niinkään viestieni sisältö. Aika tuttua minulle jo.

Niinpä, vanha tallitonttukin oikein mietti, miten ihminen on tarvinnutkin niin paljon erilaisia satuolentoja mielessään.

Niinhän ne asumuksensakin somistavat kauniilla kudonnaisilla ja väreillä, tauluilla ja ties milläkin tekniikan vempeleellä nykyään.

Ei ne kestä seisoa tähtitaivaan alla yksin kyselemässä! Ne tarvii muitakin kuin itsensä, kestääkseen ainutlaatuisen olemassaolonsa.
Ne on onnellisia kun on olemassa jokin suurempi kuin ne itse, ja luovat mielellään satuhahmoja sulostuttamaan ja parantamaankin elämäänsä.

Niillä tarinoillaan ne on luoneet meidät tontutkin, ja ihan me viihdytään ihmisten parissa.
Hyväänhän ne sillä pyrkivät, opettavat lapsilleenkin olemaan kilttejä.
Kyllä me tontutkin ihmisistä tykätään!

Taitaa olla väärät tontut riihellä, vai miten tämän nyt ottas.

Taskulampun kanssa nousin tuon mäen, musta maa ja kuusen oksat ja juuret pitää nähdä ettei kaikki vesi valu oksista päähän, ja jos vielä hädissään kompastuu juuriin niin maski aattoa varten on valmis, mutta liian aikaisin.


Olisipa neuvot paikallaan, niitähän tulee tulvana kun kaikki on viisaampia kirjoittelemaanikin.

Tässä laulu. jota kaipasin,...se kuvaa hyvin jotakin ajatonta meissä,...

http://www.youtube.com/watch?v=L6kFA-AZY8E

Itämaan tietäjät ne tähtiin tuijotteli, kevyttä iskelmää onhan se kuunneltavaa.

Pitääkö pitääkö??

Minäki huomasin tämän riihen kun lähin ulos. Tottakai tämän huomaa, asutun näköisen komean rakennuksen. Eihän tämä korkea ole, mutta senverran korkea kuitenki, ettei orsiin ei pää kolise kun hissuttelee täällä. kyllä riihessä orsia on, ei se muuten ole riihi. Ihan tutunnäköstä täällä on vaikka nukahdin viimevuonna kesken illan, lämpimässä ei ole ihmekään jos väsähtää.

ja kun lunta oli sitä vasta olikin viimevuonna, tietysti, kun nyt on näitä valoja koristeellinen on nyt koko mäki. Eei nyt sitä lunta niin välttämättä, kun ei sitä kertakaikkiaan nyt ole.

Lapsellinenhan minä olen. pikaTestasin netissä ja tulos oli 13v tasolla olen, Emäntä siihen vielä lisäsi, 'et ihan senkään ikäinen.

On se kumma kun joitakin muistovärssyjä muistaa ihan tosta vaan ,
.
Sä lapsen uskos säilytä , se sul on paras ystävä.,
Maailman aarteet tomu vaan , rinnalla uskon lapsekkaan

Joulu on Ihana juhla näin pimeenä aikana . Kaikki valot ja joulukukkasetkin . Amaryllikset ja hyasintit -- vaersinkin ne kun en voi niitten hajua kestää. Mikseikääs täälä ole sipulitulppaania että sais tehdä omanlaisensa kukkakorin .

Jo tulvii valo pimeään eteiseen, ja nyt häärii ulkovalon kanssa tikkailla mukava sähkömies.

Keitin tuoreet kahvit kun saa työnsä valmiiksi. Joutui käväisemään välillä Konalassa hakemaan uuden laitteen.

On se hyvä kun on nyt tarjottavaakin joulunaikoina:) kakkua ja pipareita.

Täällä on tontut pitäneet lämpöä yllä, sovittiinhan siitä kylläkin ja nyt toin heille ison savivadillisen rosollia pöydälle kiitokseksi.
Tuoksuukin niin vietävän hyvälle sipulin ja maustekurkun kanssa.

Ramonan* jouluomenat on näköjään syöty, niin rusinat ja mantelitkin pannaan nyt pöydälle.

Iloista aatonodotusta kaikille, nyt kahvittamaan asentajaa,...moikka

Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä, muuan pilven hattara seilaili taivaalla, joihin aurinko antoi erilaisia värisävyjä.
Täällä riihellä ovat tontut tömistelleet kun oljen ovat niin tasaisesti lattialla, sitä jäin miettimään että taitavat opetella piirileikkejä, kas kun eivät meitä pyydä opettelemaan hyvää se tekisi pieni joululiikunta kipeille jaloille.

Työikäinen porukka matkustaa maaseudulle mummolaan jouluksi, melkoinen ruuhka näytti polveilevan Lahden moottoritiellä, tienpinta oli kyllä sula mutta varmaankin jo Lahden pohjoispuolella alkaa polanteet haittaamaan liikennettä.

Kuuntelin joulukasettia ja nyt on niin tonttumainen olo.

Jouluriihen orsista kirjoitin, mutta en parsista jotka ovat orsien päällä. Tulisija on ovipielessä ja sen kohdalla ei ole parsia. Suojaseinä on laitettu parsille tulisijan kohdalle ettei lyhteet, (jotka on asetettu pystyyn tähkäpäät ylöspäin parsien päälle, putoa tulisijan päälle.

Tuo selostus oli niitä varten jotka ei tiedä miten riihessä vilja kuivattiin varstapuintia varten. Nythän riihi onkin siivottu ja laitettu joulua varten ja on niin hieno kuin kuvaauksista onkin jo ilmennyt.
Jos juttu on kuiva niin y. y.

Täällähän on käynyt Kahvipirtistäkin väkeä:D Kiitos mukanaolosta,
itse en tietäisi miten lyhteistä saisi viljat varistettua, kuin sillä kamalalla keppi-naru keppi huiskalla, joka lentää sinne sun tänne:D
Sellaisen näin Sipoossa tallin alusessa, missä oli pellavan käsittelyyn jokin piiitkä metallinen kamman näköinen vehje!
Heilutin sitä varstaa, mutta omituiselta vaikutti ja taipuili sinne sun tänne:)

Joku masina oli kyllä akanoiden itrrottelemista varten, en muista sen nimeä, mutta jyvät sai säkitettyä jostakin putkesta.

Menneisyyteen ne työvaiheet jo on jääneet, kone pui suoraan pellosta viljan jo viime vuosinani.

Kiva silti on ajatella, sitä ryskettä ja puimatouhua, että leipävilja saatiin talteen.

Minusta oli kaunista kun meilläkin vielä kutsuttiin yhtä peltoalaa "kotipelloksi" Ruis siinä kasvoi omaksi tarpeeksi aikanaan.

Nyt on riihi puettu hyvin vaatimattomasti wanhanajan lepopaikaksi joulukiireiden ajaksi. Ei yhtään dingel-tangelia eikä jouluvaloja tänne kaipaa.
Sopii täällä pistäytyä öljylyhdyn valossa haukkaamaan lihapasteijoita ja kuumaa lihalientä, jota löytyy tulisijan kulmalta.
Täällä voi rauhassa kuka tahansa istahtaa ja koota ajatuksiaan kaikessa kiireettömyydessä.

Sen on tallitonttu meille ihan tähdentänyt vakavana.

Tämän päivän viimeinen vieras on lähtenyt. Pikkuinen Bellakoira oli villinä taas ilosta, ja kävi kaikki tutut paikat lävitse.

Sain niin komean jouluruusun, on se sitten kaunis ja herkkä pöydän koristeena. Itse olin varanut Brunbergin tryffeleitä emännälleen, ei minusta enää ole hakemaan monesta paikasta jotakin lahjaesineitä.

Kumma juttu kun ei uskota, ettei tarvitse mitään tuoda, mutta ei nuo usko millään.

Hetken istahdan ennen saunaan menoa hiilloksen äärellä, nyt ei kai ole enää vastaanottoa, vaikka ei tuo Bellan emäntäkään soittanut mitään.

Onneksi olen tähän tottunut ennestään:) hei vaan

Herätty ja nyt istahdin riihen portaille kuuntelemaan sateisen aamun ääniä, tip tip kuuluu vesitippojen putoillessa räystäältä.
Tienoo on aivan hiljainen, autojen ääntäkään ei kuulu, osahan on lähtenyt jo eilen joulun viettoon vanhemmilleen tai mökille.

Tänne on ilmestynyt koristeltu kuusi, pitkä penkki jossa voi pukkikin jalkojaan lepuuttaa, istahtaa ja viettää juttutuokio tonttujen kanssa.
On vielä sen verran hiillosta että lastujen avulla sain tulen syttymään puihin,
hiilloksen reunassa kahvipannu ja siinä hyvää porokahvia, karjalanpiirakalle laitan oikein kasan munavoita ja nautin sydämeni halusta tuosta herkusta.

Ylhäältä parvelta kuuluu tasainen kuorsaus, olisiko kirjuritonttu ollut kylillä ikkunoiden takana tarkkailemassa ihmisten elämää ja kenelle viedään lahjoja.

Kyllä piirakka maistuikin kahvin kanssa todella maukkaalta, suurkiitos Jouluriihi antimistasi aamutuimaan, sitten taas illan hämärässä piipahdan jos vaikka sitä puuroa sitten.

Hyvin tuo metsätontulta saamani latvakuusi on pitänyt neulasensa, sen verran on nykyajalle annettu periksi, että istutin sen vesijalkaan...joku on sitä kyllä naamioinut olkikuvoilla. Niistähän voi aattoillaksi levittää riihen lattialle hyväntuoksuisen alustan , vaikka ruokalepoja varten. Uusia koristeita on ilmaantunut, nuo steariinikynttilätkin vanhanaíkaisine pitimineen, joku on hapsullisia enkelikarkkejakin ripustanut. Kuusen ympärillä on hyvää tilaa vaikka piirileikille, eikös tontut leikittele kuusen alla, kunnes päivä koittaa taivahalla.

Olen tiernapojissa laulanut työpaikan joulujuhlissa monena vuonna Tähtipojan eli Mänkin osaa, taidetaan tulla aattona riiheenkin esiintymään ja kynttilänpätkää tähteen pyytämään. Tähteen oli liimattu myös lunttilappu, oli niin kivaa kun komea Herodes ja vielä komeampi Murjaanien kuningas siinä ihan kyljessä lauloivat. ;)

Porokahvissa saa muutama kahvipavun murunen suuhunkin tulla, niistähän se rahakin maksetaan. Toin uusia omenia, nuo punaiset Lobot niin tekivät kauppansa, nyt on hienonmakuista vihertävää Åkerötä tarjolla.

Miten ne tuovatkaan muistoja mieleen nuo hapsulliset enkelikarkit joulukuusessa:D Niitä paineli salaa, pitkä suorakaiteinen karkki, ja valkoiselle paperilla enkelinkuva. Kuusen lisäksi tuoksui omenatkin kuusessa, ja takaa oli joku syönyt puolet alimmista.
Karkkeja ei uskaltanut kukaan ottaa, niin kauniita ne oli joka joulu.

Miten onnelliselta tuntui illalla kun kynttilät sytytettiin ensimmäisen kerran. Silmät sädehtien sitä katsottiin ja tähtisadetta, siellä ne tunnelmat on muistojen pohjalla!

"Taas kaikki kauniit muistot,
mun tulee mielehen.
Lumivalkeat pellot puistot,
ja juhla Jeesuksen.

Aini aikaisin puku parhain,
mun ylleni puettiin.
Oli kirkossa käyty jo varhain,
nyt sanaa luettiin.

Mitä ymmärsin sit' en tiedä,
pyhätunnelman muistan vain.
Sitä milloinkaan ei viedä,
ei ryöstetä sielustain. "

Hiippailtiin tänne riiheen vielä syömään yöpalaa, toin joulumakkaraa ja käristetään sitä hiilloksessa vieraideni kanssa, He ei olekaan koskaan riihellä käyneet, vaikka ovatkin maatalouspitäjästä Nurmijärveltä.

Muistin susmorsiamen tuoneen kotona tehtyä sinappia, ja sitähän ei voita mikään. Vieraita on lapannut pitkin päivää, lähes naatti olen, mutta pitäähän vielä pala syödä että jaksaa nukkua.

Mustat hiilenpalaset rapsittiin pinnalta vain, ja vedettiin hyvät sinapit makkaroille, jo taas jaksaakin.

Tyttärenpojan vaimo nauroi suu mustana, ettei niin maukasta makkaraa ole syönytkään:D
Loput makkarat jätettiin naulaan roikkumaan ulkoseinälle tuohikonttiin.

Nyt ovi hiljaa kiinni ja painutaan yöpehkuihin, öitä!

Tonttu

Pakkasyö on, ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydänuntaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

- Viktor Rydberg. (suom. Valter juva) http://fi.wikisource.org/wiki/Tonttu

Kuvassa tonttu ja riihi.

http://www.youtube.com/watch?v=K_eibNa4_oc

Mummoni korvessa

Metsätaipaleen takana pellon laidalla, näkyi pieni punainen tupa.
Taaempana suurten kuusten katveessa näkyi vanhan navetan pääty, jonne polku oli jo ruohottunut, mutta oli kuin viipyisi pihapiirissä vielä karjankellon kalke.

Tuvassa istuu keinutuolissaan Selma muori nuokkuen. Kudin on pudonnut polvelleen, aamuhartauden loppuvirren soidessa hiljaa taustalla.

Selmamuori uneksii kesäaamuista, jolloin lapset nukkuivat vielä tuvassa, hänen tullessaan lypsyltä.
Nuoruuden kukoistuksessaan hän katseli pieniä nukkujia, onnen läikähdellessä rinnassa, ja viimeisteli samalla metsätöihin lähtevän miehensä reppuun eväät.

Ulkoa kuuluikin jo hevosen hirnahdus, ja kiireellä lennätti Selma eväsrepun portaiden ohi ajavan miehensä rekeen vilkuttaen.

Joulunalusviikko oli meneillään, lapset saivat nukkua pitkään joululomallaan. Selma jäi lukemaan sanomalehteä hetken aikaa, ennen lasten heräämistä.

Unessaan Selmamuori koki nuo nuoruuden aamut ja joulutviikot uudelleen.
Talvet ja kesät työt ja askareet, lasten kasvun ja kotoa muuton aikanaan.
________________

Radiokuuluttajan ääni havahdutti Selma muorin. Päiväkin oli jo valjennut ja kohta tulisi vanhin pojista hakemaan hänet joulunviettoon.

Ilo ja odotus täytti vanhan äidin mielen,...saisihan hän nähdä lastenlapsetkin taas pitkästä aikaa, ja osallistua heidän elämäänsä hetkeksi.
Tuliaisina oli monet sukkaparit ja kaulaliinat käärittynä vaatimattomiin paketteihin, ja toivottua joululimppua.

Mutta miten mielellään hän palasikaan taas kotiinkin tuttuun ympäristöönsä, muistojen täyttämään tupaansa, omaan pihapiiriin, missä lastenlapsetkin kesäviikkoina kirmailivat, ja kuuntelivat iltaisin mummon tarinoita ajasta, jolloin äiti ja isä olivat vielä pieniä.
Hiihtolomalla jo alkutalvesta tulisi 2 lastenlasta mummolaan.

Selma istahti keinutuoliin odottelemaan auton ääntä pihallaan.

Kati-isomamman joulumuistelu
Tultiin kirkonkylästä Salosen kaupan joulusaunasta. Kotiin oli noin kilometrin matka. Oli pimeää, mutta isällä oli hasakkilamppu kädessä, joka valaisi hyvin.
Silloin ennenvanhaan jouluna oli aina lunta, tie kulki lumisen metsän halki ja lyhty valaisi koko metsän reunan tykkylumisine puineen.
Oli aivan hiljaista ja tähdet tuikkivat taivaalla. Päätieltä kotiin menimme metsän läpi. Lumeen oli tallautunut kapea polku jota peräkkäin kuljimme, isä edellä sitten minä ja pikkuveljeni ja äiti piti perää. Ilmassa oli jännityksen tuntu, ehdimmekö kotiin ennen pukin tuloa. Piti ehtiä kotiin laulamaan ettei vaan pukki menisi ohitse.
Lähellä kotia pikkuveljeni sanoi nähneensä puiden takaa vilahtavan tonttuja, siitä tiesimme että pukki on jo lähellä. Ihan totta kuulema näki, kun epäilimme.
Kotona aloimme heti laulaa, " joulupukki joudu jo onhan tullut joulu, namusia annatko...."
Aikamme laulettuamme eteisestä kuului kopinaa, ovi raottui ja jotain punaista vilahti, sitten tupaan lensi pari kolme pakettia.
Isäkin tuli ulkoa sisälle jolle innokkaina kerroimme pukin käyneen. Mitäkö saimme lahjaksi. Minä sain sukset ja silkkinauhat letteihini ja pikkuveli sai puisen kuorma-auton, jota hän sitten ahkerasti perässään veti.
Se oli köyhää sota-ajan jälkeistä aikaa, mutta ei sitä lapsena huomannut. Oli isä oli äiti, tuoksuva joulukuusi aitoine kynttilöineen, piparkakkuja, joulupullaa ja piirakoita. Jouluaamuna oli joulukirkkoon meno, senkin muistan elävästi. Se kirkonmeno tuntui sitten pitkästyttävältä, mutta oli kirkossa katselemista mm ne laivat ja kruunut jotka katosta riippuivat ja ihmeelliset kuvat katossa ja seinillä..
Lapsuusjoulujen tunnelmat aina sekoittuvat jokaiseen jouluun.

Iloitse maa ja metsät, vapahtajamme syntymää!

http://www.youtube.com/watch?v=Y4iXatDeY7A

Kivasti osaat sanasi asettaa. Sinulla on kaunis mieli, ei ihme, että osaat sen myös kankaalle maalata.
Niin hyvin soisi palstalla olevan hyvä mieli kaikkien kirjoittajien välillä.
Eri mieltä pitää olla, mutta sillä ei saa tuhria toisia.

Terve rauha, rakkaus,
Suomen suuri kukoistus,
kohta tääll' ei vihaa kukaan,
mennään kaikki muiden mukaan. Eino Leinoa.

http://www.youtube.com/watch?v=h4x-Q_Nxmhc
.

"Niin hyvin soisi palstalla" --- siihen voi yhtyä täydestä sydämestään!

Kiitos ja Hyvää yötä

Tulin vielä muistelemaan joulun odotusta ja niitä suloisen rauhallisia tuokioita tänne riiheen, takassa vielä hehkuu hiillos ja kahvintuoksu herkistää altistumaan kahvin himolle.
Kaasinkin ison kuksallisen tuota nautintoainetta ja valitsin suurimman Nissen tujosta piparivadista, siististi on syöty pöytäliinalla ei näy murun murua, eikä kahvitippoja.
Näin on tullut aika jättää joulunaluskiireet unholaan vaikka juhlamieli onkin ja odotukset Uuden Vuoden lupausten valitsemiseen, kaikkea ei voi toivoa saati saada.

No mutta takan nurkassa on märkiä harmaita tossuja järjestyksessä asetettu kuivumaan, kyllä ne vaatiikin lämmintä että kotimatka kuivissa tossuissa Lapin tuntureille voi alkaa.

Nyt poistun vielä vahingossa luulevat minua pukin muoriksi ja vievät mukanaan!!

Jäi vielä oven sulkeminen tältä vuodelta:)
Riihen hirsiseiniin on jäänyt muistoja kävijöistä, kuin tuoksu menneiltä aikakausilta -- kiitos teille tunnelmaan osallistuneille.

Kuin kaikuna kuuluu vielä hymni Uskosta, Toivosta ja Rakkaudesta, -- jotka jäävät muistoihini.

Sini-sirkku
Toivotaan menneiden hyvien tunnelmien palaavan palstalle ja sopuisien kirjoittajaystävien paluuta ja sini-sirkullekin uutta inspiraatiota ja ideoita aloituksiin.
Kiitos tästä vuodesta ja Onnekasta Uutta Vuotta. Ehkä taas ensi jouluna riiheen palaamme.

Kiitos samoin Katleijaileva :)

Tuskin palaan riihiaiheeseen, minulle kun on mahdottomuus kopioida itseäni tauluissakaan, mutta enhän tiedä mikä inspiroi, tai jotakuta muuta. niin kaukana tulevaisuudessa.

Kiitos ideoiden toivottamisesta, ne kun tulevat, jos on maaperää niille syntyä!

Samoin Hyvää tulevaa Uutta Vuotta!

Löytö menneiltä vuosilta. Kiitos mukana olleet ja hyvää joulua !

Kiitos löytäjälle, ja ehkä mukana olleelle. Sytytän valkean tulisijaan, niinkuin ennenkin jakkaralla istuen. MIten elävinä tulivatkin nuo joulutunnelmat mieleen ketjua lukiessa, niin monen kopistelleen jalkansa porrashavuihin. Vanhojen harmaiden hirsiseinien rauhassa, koimme muutamana vuonna jouluriihessä tunnelmallisia hetkiä omien kiireidemme lomassa.

Hyvää Joulua kaikelle väelle 🗝 jätin avaimen naulaan jos joku käväisee, niin lisää pökkyä pesään, heippa!

Selasin läpi ketjun ja kummakseni en itseäni kirjoittajien joukossa nähnyt, miten näin hieno ja mielikuvituksen tarjonta on voinut minulta ohi mennä?
Kiva "päiväntonttu" kun ketjun esiin nostit ja laita vaan nimmari ja mukaan palstalle tule.
Aina pientä sekoilua palstalla on, mutta suurimmaksi osaksi ihan mukava palsta, rohkeasti vaan mukaan;)