sateen juuovittamat ikkunat
kylmä pohjoistuuli
aurinko joka ei näyttäynynyt
istun ja odotan jotain
tapahtuvaksi
koskaan en ole tuntenut itseäni
niin ulkopuoliseksi
kuin tänä päiväna perjantain
en kuule laulua Lucian
en kuule ääntäsi rakkaani
muutit taas etelään
minä jäin pohjoiseen
toiset kuuntelee laulua Lucian
valontuojan ihanan
mutta korvissani vieläkin soi
äänesi kaunehin
kylmä pohjoistuuli
aurinko joka ei näyttäynynyt
istun ja odotan jotain
tapahtuvaksi
koskaan en ole tuntenut itseäni
niin ulkopuoliseksi
kuin tänä päiväna perjantain
en kuule laulua Lucian
en kuule ääntäsi rakkaani
muutit taas etelään
minä jäin pohjoiseen
toiset kuuntelee laulua Lucian
valontuojan ihanan
mutta korvissani vieläkin soi
äänesi kaunehin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tunnelma ja sen kuvaus on ollut aina runoissa voimakkaasti esillä ja niin tässäkin.
Runo henkii sadepäivän koleaa apatiaa.
Tunnetta, kun kaikki tuntuu seisahtuneen paikoilleen ja ikäänkuin aikakin hidastaisi kulkuaan.
Olo on haikean vaisu ja tavallaan odottava. Niinhän runosikin kertoo: " ..odotan jotain tapahtuvaksi".
Niin tekee runohenkilö, katselee sateen juovittamaa ikkunaa ja odottaa.
Ehkä tuo viittaus etelään matkaavasta, antaa pienen vihjeen runohenkilön kaipuun kohteesta. Ehkä hän kaipaa kesän lämpöä ja muuttolintujen laulua.
Runo rakentuu herkästi pienistä asioista, mutta sen sisältä voi löytää myös toisenlaista kaipuuta. Sydämen ikävää, rakkautta kaivatun ääneen ääneen, joka korviin jäi soimaan.
siinä on runoillesi tyypillistä sisällöllistä monikerroksisuutta, josta olen niissä aina pitänyt.
Kiitos jälleen sinulle.
Ceero
Yritin tuossa alkusäkeessä luoda taustaa sille
minkäläisen tunteen sadepäivä synnyttää.
Ja olet oikeassa runon henkilö kaipaa etelän lämpöön
tai kesän aurinkoisiin ja valoisiin päiviin ja öihin.
Kittos Ceero aina yhtä hienosta kommentistasi!